Itseämme varten voimme taas kerran keksiä perusteluja kolmen a-nelosen verran ranskalaisviivoin. Naton päämajassa nuo arkit siirtyvät Nato-yhteensopivaan stanag-kuusi -luokan paperisilppuriin.
Arvioisin että DIN P-5 paperisilppuri riittää tuohon tarkoitukseen, toki osaamatta sanoa mitä stanagin mukaan tuossa edellytetään.
Nato antaa kullekin jäsenmaalle vapaudet laatia puolustusbudjettinsa miten haluaa, mutta tuskin kuitenkaan hyväksyy sieltä ihan mitä tahansa. Periaatteessa jakohan menee niin, että puolustubudjettiin kuuluu jäsenen oman asevoiman (mitä kustannuksia siihen onkaan osoitettu) lisäksi Naton yhteiseen rahoitukseen kuuluva osuus(suora rahoitusosuus). Tällä rahalla pidetään yllä Naton yhteisiä rakenteita, niin siviili- kuin sotilasbujettia koskien esikuntia, yhteisen ilmapuolustuksen c2 rahoitusta, EEW, cyber, informaatio, valvonta, johtamis, koulutus, yms. -toimintoja. Näiden kokonaisbudjetti on 2018: sotilaallisessa budjetissa 1.325Me ja siviilibudjetti(henkilöstö yms) 246Me.
Näistä voi itsekukin laskea yhteen ja pohtia että kun tuo potti jaetaan kaikkien kesken nerokkaalla yhdessä sovitulla tavalla niin Suomen kokoluokkaa oleva Tanska vastaa 1,2% osuudesta tuosta. Siis Suomelle tämä olisi arviolta rapiat 19Me - joka laitettaisiin puolustusbudjettiimme. Eli sen verran se kohoasi ainakin
.
Kansallista puolustusbudjettia (tämä on siis se epäsuora rahoitus - toisin kuin tuossa edellä oleva suora-rahoitus) voi pitää miten haluaa, mutta Nato ei hyväksyne henkilökustannuksina kuin toteutuneet (sivukuluineen tietenkin) ja eläkkeet. Toisaalta Natossa ymmärretään että eri mailla on erilaiset tarpeet ja osa joutuu laittamaan enemmän rahaa asekehitykseen ja hankintoihin kun toiset esim henkilöstöön, rajavalvontaan, tai ylläpitoon. Puolustusbudjetti Naton malliin jakautuu kolmeen pääryhmään: Henkilöstö ja eläkkeet; sotilaskaluston R&D ja hankinta; operaatiot, harjoitustoiminta ja ylläpito.
2% raja ymmärretään enneminkin osoituksena solidaarisuudesta ja polittiisesta tahdosta, kuin käsitetään jonain raja-arvona, jonka yli pitää mennä vaikka väkisin.
Meillä on ensinnäkin hyvin todennäköistä se, että menemme a) hankintojemme johdosta ja b) siirtämällä edellä jo useaan kertaan mainitut muille ministeriöille allokoidut toiminnot puolustubudjetin alle, sekä c) käymällä läpi sotilaseläkkeiden Naton mukaisen kirjaamisen, läpi 2% rajasta ihan omia aikojamme. Tuo Naton suora vajaa 20 miljoonaa ei sitä heilauta juuri mihinkään suuntaan.
Ja toisekseen, ottaen huomioon sen varsinaisen motiivin, joka tuon kyseisen 2% rajan asettamisen takana on; eli sen että jäsenistö nyt jollain mitattavalla tavalla osoittaa olevansa mukana ihan vakavissaan puolustuliitossa ja aikoo myös toimia sen mukaisesti -- lienee päivän selvää, että Suomi Naton jäsenenä olisi paikkansa lunastanut ja tahtonsa osoittanut täysin riippummatta siitä, mitä me puolustubudjettiimme kirjaamme. Vaikka kirjattaisi koko sotalaitos osaksi SOTE -hanketta, niin Naton päätöksentekoelimet taputtavat kyynel silmäkulmassa tai tippa siemenjohtimessa karvaisia ... käsiään tai jotain muuta taputettavaa.
