Uutisten perusteella Venäjä on myös painostanut Amerikkalaisia diplomaatteja, jos näin pystyy toimimaan niin ei taida yksittäisten kansalaisten häirinnästä olla minkäänlaisia seuraamuksia.Esko Aho sai kerskapalkkaisen paikan Sberpankin hallituksessa, varmaan verrattoman osaamisensa vuoksi. P.Lipponen taas sai muhkean "konsulttipalkkion" kun soitteli poliitikot läpi kokoomuksista kommunisteihin kaasuputkiasiassa. Tämä ei kuitenkaan ollut vaikuttamista. Ei supon, ei PV tiedustelun mielestä.
Jos minä taas kirjoitan tänne muutaman sadan ihmisen seuraamalle nettifoorumille että Minun Mielestäni Krimi kuuluu Venäjälle historiallisista syitä se on vaikuttamista. Kyllä jessika ja kumppanit tietofinlandiatietävät aasian.
Eivan vain näy rublia, ei ees sitä kuollutta lintua
Jouduin ongelmiin Venäjän turvallisuusviranomaisten kanssa Suomessa
- Viestiketjun aloittaja henri_k
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- vakoilutoiminta
Ei toki. Avaus oli vain niin arvoituksellinen,että vaikea enempää sanoa mutta olet tosiaan asiaa eteenpäin jo vienyt.
En ole puuhastellut juurikaan mitään.
Asiaan liittyi sellainen ongelma, ettei tätä ole oikein Suomessa koskaan tutkittu. Suojelupoliisi nosti kädet pystyyn poliitikkojen KGB kontaktien suhteen jo 1970 vuosikymmenellä. Silloin eivät resurssit ole riittäneet vähäpätöisempien yhteiskuntasektorien tutkimiseen.
Voisin kertoa tästä tapahtuneista asioista kyllä lisätietoja, mutta mielenkiintoista on minusta se että miksi näet tarpeelliseksi estää keskustelun tällaisesta aiheesta?
Onko tämä Rauhantekijä henkilö joku moderaattori täällä, ja millä perusteella nämä moderointi oikeudet sitten on saatu?
Coffee Man
Respected Leader
Mielenkiintoista tuossa on se että kumpikin yritti saada huippuviran EU:sta mutta se ei jostain kumman syystä onnistunut
Esko tosin pääsi Harvardin yliopistoon vierailevaksi luennoitsijaksi kun Paavolle jäi käteen kaasuputki.Eikös asia ole juurikin toisinpäin, sinulta kysytään lisätietoja tapahtuneeseen jotta asiaa yleensä voisi puida.
Haluatko vain viikonlopun juttuseuraa vai pohdintaa esittämällesi asialle?
apumekaanikko
Majuri
Kaikki me rauhantekijät toivomme, että keskustelijoilla olisi lihaa luiden ympärillä. Voitko rakentaa tapausta selkeämmäksi - tähän asti keskustelu on edennyt ainoastaan kiinnostuneiden palstalaisten arvailuilla. Hyvä saavutus sekin, tavallaan...
skärdis
Respected Leader
Oletko siis kansanedustaja, meppi vai peräti valtioneuvoston jäsen elikkäs ministeri?
skärdis
Respected Leader
Taisi Paavolle jäädä vähintään seitsemännumeroinen pankkitilin saldo. Ihan se ja sama kaasuputket..Mielenkiintoista tuossa on se että kumpikin yritti saada huippuviran EU:sta mutta se ei jostain kumman syystä onnistunut
Tuskin Esko sen huonompaa diiliä on tehnyt.
Huom. Kirjoittaja aloitti kommenttissa sanoilla "Keskustelun voi lopettaa..." Ja sitten epämääräisiä selityksiä. On varmaan ihan tarpeellista kertoa asioista enemmän, jotta tästä saisi jotain selkoa, mutta mielestäni olette aika antelias tämän tulkintanne suhteen.
Mielenkiintoista nähdä mihin ja mitä kautta tämä kehittyy ja koska narahtaa..
Eskosta en muista oliko mainintaa, mutta ainakin Väyrysen ja Lipposen KGB-kontakteista oli selvennyksiä noissa Seppisen kirjoissa. Jukka Seppinen on siis entinen Ulkoministeriön diplomaatti, mutta kun KGB sai riittävästi vaikutusvaltaa ulkoministeriössä, loppui Seppisen ura kesken. Hän on kuitenkin diplomaattiuransa jälkeen yrittänyt kirjoittaa KGB:n toiminnasta Suomessa ja siinä yhteydessä saanut myös osan Suojelupoliisin arkistoista tutkittavaksi. Näiden arkistojen perusteella, silloisessa KGB:n lounastapaamiskulttuurissa, Paavo Lipposella oli KGB yhteyshenkilö, jonka kanssa hän lounasti erinäisissä ravintoloissa. Väyrysen kontakteista ei puhuta niissä kirjoissa yhtä yksityiskohtaisesti, mutta toisaalta Väyrysen suhteen asia mainitaan mielestäni ihan wikipediassakin.
Yleisesti ottaen tilanne on siis ollut suurin piiren seuraavanlainen: Suomalaiset poliitikot (Huom. Kylmän sodan aikana) seurustelivat vapaaehtoisesti KGB:n kanssa, ja jakoivat heille tietoja, koska vastineeksi KGB edisti heidän uraansa. Nämä tapaamiset ovat olleet näennäisesti salaisia, mutta käytännössä tapahtuneet julkisilla paikoilla, ja kun KGB:n edustaja on ollut Suomessa diplomaattistatuksella ja ajanut diplomaattirekisterissä olevalla ajoneuvolla, niin tuskin tämä salaustaso näissä kohtaamisissa ihan huipussaan on ollut. Ongelma tähän liittyen on se, että Supolla on ollut kädet täynnä jo näiden asioiden tutkimisessa, kun taas KGB:n värväystoimintaa vähäpätöisemmillä alueilla ei ole kenelläkään ollut oikein resursseja tutkia. Tai tämä on ainakin käsitys, jonka olen lukemani perusteella saanut.
TeVu
Kapteeni
Yleensä näissä asioissa Devil is in the details, eli yksityiskohtia tarvitaan jotta asia selviäisi enemmän.
Valitettavasti omaan korvaan kalskahtaa kovasti tämä yksi kohta jutussasi.
" joka toivottavasti aiheuttaa riittävän kimmokkeen näille venäläisille jättää minut rauhaan."
Tässä luot jotenkin sellaista mielikuvaa että olet jatkuvan tarkkailun alaisena ja että nämä mystiset venäläiset tietävät mihin kirjoittelet ja mitä kirjoittelet. Aika tärkeä ihminen saisit olla, jos tällaisia resursseja käytettäisiin sinun tarkkailuun vuorokauden ympäri. Sekä häiriköintiin. Ja mikäli näin olisi, niin tuskinpa sinun kirjoittelusi sitä lopettaisi.
Ilman tarkkoja lisätietoja ja yksityiskohtia, tarinasi vaikuttaa lähinnä paranoialta, anteeksi vaan, mihin apua löytää ehkä terveydenhuollosta. En yritä loukata, mutta tämä on minun näkemys asiasta.
Valitettavasti omaan korvaan kalskahtaa kovasti tämä yksi kohta jutussasi.
" joka toivottavasti aiheuttaa riittävän kimmokkeen näille venäläisille jättää minut rauhaan."
Tässä luot jotenkin sellaista mielikuvaa että olet jatkuvan tarkkailun alaisena ja että nämä mystiset venäläiset tietävät mihin kirjoittelet ja mitä kirjoittelet. Aika tärkeä ihminen saisit olla, jos tällaisia resursseja käytettäisiin sinun tarkkailuun vuorokauden ympäri. Sekä häiriköintiin. Ja mikäli näin olisi, niin tuskinpa sinun kirjoittelusi sitä lopettaisi.
Ilman tarkkoja lisätietoja ja yksityiskohtia, tarinasi vaikuttaa lähinnä paranoialta, anteeksi vaan, mihin apua löytää ehkä terveydenhuollosta. En yritä loukata, mutta tämä on minun näkemys asiasta.
Öööööö. Ja tämä Apu on?????
Wanha aina kätisevä vainukoira taisi aistia oikein jo kättelyssä.
Haluatko antaa kokemustesi perusteella meille neuvon vaieta näistä meitä isommista kysymyksistä, ettemme joudu pulaan?
Teillä on tietysti oikeus tulkita asia näin
Hyvä että osasit selventää ajatuksiasi.
Ei ole mode, mutta minä olen. Vaikka SUPO on suojellut komukoita ja muita DDR-apinoita vuosikymmeniä ja suojelee edelleen, voit luultavasti niille ilmoitella asiasta jos olet tosissaan.
Sinun on aivan turha alkaa ulisemaan muille käyttäjille, jos he kyselevät lisää tietoja asiasta. Olet trolli, tai sitten se sama sekopää joka on laitellut aikaisemminkin sähköpostia vakoilusta, häirinnästä, kuuntelusta, suposta, ym ym ym...
Todistustaakka ja asian selvitys on sinulla, ei muilla.
Kerrostalossa jossa asuimme 80 luvulla asui itäsaksalainen pariskunta naapurissa. Heidät vietiin eräänä yönä mustaan autoon ilman mitään kantamuksia. Koskaan eivät palanneet enää kotiinsa. Minkäänlaista poliisitutkintaa ei tapauksesta suoritettu. Asunto tyhjennettiin myöhemmin ja tilalle tuli uudet asukkaat.
Tuohon aikaan kommarit saivat vapaasti vielä melskata Suomessa, Jos joku tänä päivänä kertoo valtiollisen toimijan ahdistelevan, niin suosittelen foliopaperia sekä pata kakkosen maratonia Salaisten kansoiden sijasta.
Tuohon aikaan kommarit saivat vapaasti vielä melskata Suomessa, Jos joku tänä päivänä kertoo valtiollisen toimijan ahdistelevan, niin suosittelen foliopaperia sekä pata kakkosen maratonia Salaisten kansoiden sijasta.
Minun näkökulmani, josta ei tarvitse olla samaa mieltä, on että useimmiten kun olen yrittänyt aiheesta keskustella ympäristössä jos toisessakin, kommentoijien joukkoon on enemmin tai myöhemmin ilmaantunut tällaisia ns. "Venäjätrolleja". En nyt osaa sanoa mikähän lienee maanpuolustus.net sivuston tilanne tässä suhteessa, mutta kukin tehköön omat johtopäätöksensä.
Voisi kertoa tietysti enemmän omista kokemuksistani tai vaihtehtoisesti yleisistä asioista. Yleisistä asioista on sikäli helpompi keskustella, etteivät ne ole niin henkilökohtaisia. Ilman erityistä syytä, en näe esimerkiksi tarpeellista alkaa yksityiskohtaisesti selventämään minkälaista kiristysmateriaalia Venäläisillä nyt sattuisi minun suhteeni olemaan, tai käymään läpi mitä sen sisältö olisi. Minusta on ehkä hyvä aloittaa kirjoittamalla tällainen tietopaketti tästä tiedustelu- ja vakoilutoiminnan historiasta, jotta lukijoilla olisi vähän parempi käsitys siitä, mistä tässä oikeastaan on kyse. Yleisellä tasolla ihmiset eivät, minun kokemuksieni mukaan, oikein ymmärrä tätä asiaa.
Vakoilutoiminnalla on pitkät perinteet, ensimmäisiä kirjallisia mainintoja lienee Sun Tzun sodankäynnin taide kirjasta löytyvä kappale, joka käsittelee vakoilutoimintaa. Ajankohta on siis suurin piirtien 500 eKr, tarkistamatta tarkempaa vuosilukua. Tässä Sun Tzu jaottelee vakoojat 5 eri ryhmään. Jaottelu ei toimi hurjan hyvin nykypäivänä, mutta sitä voi kukin itse miettiä. Muistaakseni 5 eri vakooja tyyppiä tässä kirjassa ovat:
1. Paikalliset
2. Virkamiehet (vihollisvaltiossa)
3. Kaksoisagentit
4. Vakoojat, joiden toimien on tarkoituskin paljastua
5. Vakoojat, jotka keräävät tietoja vastustajasta ja palaavat niiden kanssa
Tämä nyt tuli suurin piirten ulkomuistista, jos joku haluaa tarkistaa wikipediasta menikö joku kohta väärin niin olkoon sitten niin. Käsittääkseni olennainen ero nykypäivän ja historiallisen vakoilun välillä on sen organisointiaste. Historilliset hallitsijat saattoivat henkilökohtaisesti palkata vakoojia jonnekin toisen valtion hoviin, tai armeijat saattoivat käyttää tiedustelijoita, mutta tässä on eräänlainen spontaaniuteen viittaava luonne.
Nykypäivän vakoilutoiminta poikkeaa tästä muinaisesta vakoilutoiminnasta siten, että se on organisoitunutta ja laitostunutta. Vaikka kaikki valtiot ovat harrastaneet vakoilutoimintaa tuhansia vuosia, niin tämä laitostuminen tai institutionaalistuminen on tavallaan uusi ilmiö. Ymmärtääkseni ensimmäiset 4 valtiota, jotka aloittivat tällaisen järjestelmällisen vakoilutoiminnan olivat 1800-luvulla Saksa ja Venäjä, sekä hieman myöhemmin Ranska ja Iso-Britannia. Kylmän sodan aikana tilanne muuttui tyystin, sikäli että vakoilutoimintaan käytetyt resurssit kasvoivat massiivisiksi, samalla kun teknologia kehittyi kiihtyvään tahtiin. Tämä on siksi olennaista, että historiasta voi oppia monenlaista ja etsiä vertailukohtia nykypäivään, mutta johtuen näistä kolmesta muutoksesta, mielestäni voi väittää ettei nykypäivän vakoilutoiminnalla ole historiallisia vertailukohtia ennen 1800-lukua. Nämä siis ovat tällainen vakoilun siirtyminen valtion laitoksiin, resurssien määrä ja teknologian kehitys.
Venäjällä puolestaan, ja Suomessakin, sikäli kun Suomi vielä ennen vuotta 1917 oli osa Venäjää, tähän toimintaan liittyi Okhrana (Ohrana), jonka toimintakulttuuriin kuului vastustajan joukkoihin soluttautuminen. Tästä esimerkkinä ilmeisestikin tämä Tsaarin salainen poliisi oli soluttautunut vallakumouksellisten joukkoon ennen kommunistien vallankumousta ja vallankaappausta. Tämän historiallisen pohjan päälle rakennettiin Neuvostoliiton ensimmäinen salainen poliisi eli Cheka, Leninin vision pohjalta, ja sen ensimmäiseksi päälliköksi tuli Felix Dzerzhinsky. (Jonka patsas "Iron Felix" eli "Rauta Felix" on ollut KGB:n päämajan edessä olevalla aukiolla. Neuvostonliiton aikana aukion nimi oli Dzerzhinskyn aukio, ja Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä nimi vaihtui Ljubjanka aukioksi.).
Felix Dzerzhinskylle voidaan osoittaa mm. seuraava lainaus: "Me edustamme itsessämme järjestäynyttä terroria - tämä täytyy todeta erityisen selkeästi". Myös Lenin kannatti terroria sisällissodassa ja vallankumouksen edistämiseksi. Joskin huomiona sanan terrori konnotaatiot ovat olleet erilaisia ennen ns. Uskonnollista terroria ja WTC-iskua, mutta joka tapauksessa. Kun Suomi itsenäistyi 1917, Lenin käytti salaista poliisia punaisten tukemiseen Suomen sisällissodassa.
Leninin vision mukaan salaisen poliisin tuli olla "vallankumouksen miekka ja kilpi", eli vallankumouksellisten suoja ja ase vasta-vallankumouksellisia vastaan 'kotimaassa' ja ulkomailla (eli perspektiviistä johtuen siis Neuvostoliitossa ja sen ulkopuolella). Käsittääkseni tästä syystä nämä symbolit esiintyvät usein erilaisissa tunnuksissa, kuten esimerkiksi KGB:n Spetsnaz joukkojen tunnuksissa, joissa on usein miekka.
Tseka tai Cheka, muuttui sittemmin NKVD:ksi. Tarkemmin sanottuna NKVD ilmeisesti tarkoittaa Sisäisen turvallisuuden ministeriötä tai jotain sen suuntaista, ja sen alaisuudessa on toiminut osasto, nimellä GPU. Käytännössä NKVD on kuitenkin ollut synonyymi salaiselle poliisille. GPU:n päälliköksi tuli sama Felix Dzerzhinsky. GPU:n nimi puolestaan muuttui OGPU:ksi. Nimi pysyi NKVD:nä Stalinin hallinnon ajan.
Tämän historian avaaminen on siksi merkityksellistä, että on mahdollista ymmärtää, miksi Venäjän salainen poliisi on luonteeltaan hyvin erilainen kuin vaikkapa Yhdysvaltojen CIA tai Iso-Britannian MI6, sekä sen ymmärryksen muodostamiseksi, miten asiat ovat kehittyneet tähän päivään mennessä.
NKVD:n vastuulle kuului GULAG vankileirijärjestelmän ylläpitäminen. Gulageille lähetettiin toisinajattelijoita, rikollisia, sekä täysin syyttömiä ihmisiä. Varmaankin useimmat vangit olivat ensisijaisesti syyttömiä. Gulag-järjestelmässä vangit kuolivat nälkään ja tekivät raskasta ruumiillista työtä. Vain pieni prosentti vankileireille lähetetyistä ihmisistä selvisi sieltä pois hengissä.
Toisen maailman sodan jälkeen, kun puna-armeija otti ison osan Itä-Euroopasta hallintaan, myös NVKD:n pataljoonat tulivat näihin maihin. NKVD oli vastuussa valloitettujen haltuunotosta organisointitasolla. NKVD vangitsi poliitikot, älymystön edustajat, upseerit ja muut vastaavat ihmiset, teloitti näistä ihmisistä osan, ja osan lähetti em. Gulageille. NKVD myös nimitti näissä maissa tiedusteluelimille ja poliisilaitoksille uudet päälliköt. Näin ollen valloitettujen maiden tiedustelu oli käytännössä suoraan KGB:n hallinnassa (Eli NKVD:n hallinnassa ennen nimenmuutosta). NKVD perusti Itä-Saksaan STASI:n eli Ministerium für staatssicherheit, eli Kansallisen turvallisuuden ministeriön, josta tuli Itä-Saksan salainen poliisi. NKVD nimitti STASI:n päälliköiksi Marcus Wolf ja Erich Mielke nimiset henkilöt. Mielkestä tuli STASI:n päällikkö, ja Marcus Wolffista tuli STASI:n ulkomaantiedustelun päällikkö. Ilmeisesti nämä henkilöt olivat tuolla hetkellä jo valmiiksi kommunisteja, asuivat Neuvostoliitossa, ja olivat NKVD:n palkkalistoilla. Vaikka siis näennäisesti virkoihin nimitettiin 2 Saksalaista henkilöä, he olivat Neuvostoliittoon muuttaneita Saksalaisia, jotka olivat jo valmiiksi NKVD:n hommissa. Näin ilmeisestikin STASI päätyi suoraan KGB:n edeltäjän NKVD:n hallintaan yllimmällä päällikkötasolla.
Suomessa tapahtui samanlainen ilmiö. Stalinin ultimaattumin vuoksi, hallitukseen määrättiin elinkautista vankeustuomiota istuvia Neuvostoliiton vakoilukontakteja. Esimerkiksi Mauri Ryömästä, joka oli saanut elinkautisen vankeusrangaistuksen Neuvostoliiton hyväksi toimimisesta, tuli ministeri sotien jälkeiseen hallitukseen. Sotien jälkeen, kun valvontakomissio saapui Suomeen rauhanehtojen mukaisesti, laittoi silloinen vastatiedustelumme valvontakomission seurantaan ja puhelimet kuunteluun, eli Valpo ja EK. Mutta koska hallitus nimitettiin Neuvostovakoilukontakteista, kävi niin, että uusi hallitus nimitti Valpon päälliköiksi Neuvostotiedustelukontakteja. Tämä sitten mahdollisti henkilöstön vaihtamisen kommuisteihin ja Neuvostotiedustelun muihin ystäviin. Näin syntyi ns. Punainen Valpo. Eli Valtiollinen poliisi joutui Neuvostoliiton tiedustelun hallintaan. Huom. Kannattaa kiinnittää huomiota edellisen kappaleen yhtymäkohtiin, sillä näin NKVD toimi kaikissa maissa jotka Neuvostoliitto miehitti, mutta Suomeen ei tullut puna-armeijaa, eikä NKVD:n pataljoonia, Suomen armeija ei joutunut edes tunnustamaan tappiota sodissa koskaan... Siitä huolimatta, kun Stalin vaati että tällainen hallitus muodostetaan, ja eduskunta suostui vaatimukseen, niin Neuvostoliitto onnistui saamaan Suomessakin vastatiedustelun hallintaan. Tämä oli kuitenkin yleisessä tiedossa, ja vaalien jälkeen kun kommunistit joutuivat pois hallituksesta, uusi eduskunta lakkautti Valpon, eli ns. Punaisen Valpon. Tilalle perustettiin Suojelupoliisi.
Neuvostoliitossa vainottiin toisinajattelijoita. Tavallaan salainen poliisi perustettiin ideologiselle pohjalle, tilanteessa, jossa väestö oli kahtia jakautunut vasta-vallankumouksellisiin ja vallankumouksellisiin. Salaisen poliisin tulikin etsiä näistä vasta-vallankumouksellisia ja tuhota heidät. Tästä pohjasta johtuen alkoi syntymään ns. ilmiantokulttuuri, käytännössä siviiliväestö ilmiantoi toisiaan salaiselle poliisille, jos epäili heidän olevan anti-kommunisteja, tai omaavan vääränlaisen ideologian. Ja tällaiset ihmiset saattoivat sitten päätyä näille vankileireille tai joutua teloitetuiksi.
STASI:n suhteen tiedot ja arkistot ovat ilmeisesti tulleet melko hyvin peratuiksi, ja näistä on saatu jonkinlainen tilastollinen käsitys. STASI:lla oli n. 60.000 työntekijää, ja heillä oli ilmiantajakontakteja siviiliväestössä noin 180.000 - 300.000 henkilöä. Eli ilmeisesti suuruusluokka oli suurin piirtein 3% väestöstä oli STASI:n ilmiantajia.
KGB:n suhteen vastaavanlaista tilastoa ei oikein ole tarjolla. Esimerkiksi kukaan ei tiedä montako siviilikontaktia KGB:llä on Suomessa ollut, eikä asiaa ole edes kukaan tutkinut.
Mutta KGB:llä oli joka tapauksessa samanlainen ilmiantokulttuuri, oikeastaan tämä pikemminkin siirtyi NKVD:stä STASI:lle. Tämä ilmiantokulttuuri puolestaan johti sellaiseen toimintamalliin, jossa salainen poliisi pystyi hyödyntämään näitä siviilikontaktejaan aktiivisemmin ja liittämään heidät epäsuoraan osaksi tätä salaisen poliisin vaikutusvaltaa. Tämä on tosin osin spekulaatiota, mutta ainakin oma käsitykseni ja tulkintani on, että tällainen kehitys on tapahtunut, eli ilminantokulttuuri johti siviilihenkilöiden laajempaan värväykseen ja hyödyntämiseen vuosikymmenien vaihtuessa.
Jan-Peter Paul nimisen henkilön kirjoittaman kirjan mukaan 1990-luvulla kun Neuvostoliitto hajosi, KGB:llä oli 750.000 työntekijää. En tiedä mitä kaikkia virkoja tähän on laskettu mukaan, onko siinä sihteerit ja rajavartiat ja muut vastaavat mukana, vaiko eivätkö. Mutta se on ainakin yksi vertailukohta. Käsittääkseni Suomessa vertauksen vuoksi on ollut Suojelupoliisin leivissä alle 1000 ihmistä. Esimerkiksi 200 henkilöä saattaisi olla hyvä arvio. SUPO:n resurssit puolestaan eivät ole riittäneet yhteiskunnan laajempaan tarkkailuun ja KGB:n värväysverkostojen suitsemiseen.
----
Yllä siis yleinen käsitykseni asiaan liittyvistä historiallisista seikoista. Tämä on aika lailla ulkomuistista kirjoitettua, joten virheitä on varmasti, sekä siinä on seassa muutamia omia tulkintojani, kuten esimerkiksi tämä olennainen pointti ilmiantokulttuurin kehittymisestä tällaiseksi siviilikontaktien laajemman hyödyntämisen kulttuuriin.
Voisi kertoa tietysti enemmän omista kokemuksistani tai vaihtehtoisesti yleisistä asioista. Yleisistä asioista on sikäli helpompi keskustella, etteivät ne ole niin henkilökohtaisia. Ilman erityistä syytä, en näe esimerkiksi tarpeellista alkaa yksityiskohtaisesti selventämään minkälaista kiristysmateriaalia Venäläisillä nyt sattuisi minun suhteeni olemaan, tai käymään läpi mitä sen sisältö olisi. Minusta on ehkä hyvä aloittaa kirjoittamalla tällainen tietopaketti tästä tiedustelu- ja vakoilutoiminnan historiasta, jotta lukijoilla olisi vähän parempi käsitys siitä, mistä tässä oikeastaan on kyse. Yleisellä tasolla ihmiset eivät, minun kokemuksieni mukaan, oikein ymmärrä tätä asiaa.
Vakoilutoiminnalla on pitkät perinteet, ensimmäisiä kirjallisia mainintoja lienee Sun Tzun sodankäynnin taide kirjasta löytyvä kappale, joka käsittelee vakoilutoimintaa. Ajankohta on siis suurin piirtien 500 eKr, tarkistamatta tarkempaa vuosilukua. Tässä Sun Tzu jaottelee vakoojat 5 eri ryhmään. Jaottelu ei toimi hurjan hyvin nykypäivänä, mutta sitä voi kukin itse miettiä. Muistaakseni 5 eri vakooja tyyppiä tässä kirjassa ovat:
1. Paikalliset
2. Virkamiehet (vihollisvaltiossa)
3. Kaksoisagentit
4. Vakoojat, joiden toimien on tarkoituskin paljastua
5. Vakoojat, jotka keräävät tietoja vastustajasta ja palaavat niiden kanssa
Tämä nyt tuli suurin piirten ulkomuistista, jos joku haluaa tarkistaa wikipediasta menikö joku kohta väärin niin olkoon sitten niin. Käsittääkseni olennainen ero nykypäivän ja historiallisen vakoilun välillä on sen organisointiaste. Historilliset hallitsijat saattoivat henkilökohtaisesti palkata vakoojia jonnekin toisen valtion hoviin, tai armeijat saattoivat käyttää tiedustelijoita, mutta tässä on eräänlainen spontaaniuteen viittaava luonne.
Nykypäivän vakoilutoiminta poikkeaa tästä muinaisesta vakoilutoiminnasta siten, että se on organisoitunutta ja laitostunutta. Vaikka kaikki valtiot ovat harrastaneet vakoilutoimintaa tuhansia vuosia, niin tämä laitostuminen tai institutionaalistuminen on tavallaan uusi ilmiö. Ymmärtääkseni ensimmäiset 4 valtiota, jotka aloittivat tällaisen järjestelmällisen vakoilutoiminnan olivat 1800-luvulla Saksa ja Venäjä, sekä hieman myöhemmin Ranska ja Iso-Britannia. Kylmän sodan aikana tilanne muuttui tyystin, sikäli että vakoilutoimintaan käytetyt resurssit kasvoivat massiivisiksi, samalla kun teknologia kehittyi kiihtyvään tahtiin. Tämä on siksi olennaista, että historiasta voi oppia monenlaista ja etsiä vertailukohtia nykypäivään, mutta johtuen näistä kolmesta muutoksesta, mielestäni voi väittää ettei nykypäivän vakoilutoiminnalla ole historiallisia vertailukohtia ennen 1800-lukua. Nämä siis ovat tällainen vakoilun siirtyminen valtion laitoksiin, resurssien määrä ja teknologian kehitys.
Venäjällä puolestaan, ja Suomessakin, sikäli kun Suomi vielä ennen vuotta 1917 oli osa Venäjää, tähän toimintaan liittyi Okhrana (Ohrana), jonka toimintakulttuuriin kuului vastustajan joukkoihin soluttautuminen. Tästä esimerkkinä ilmeisestikin tämä Tsaarin salainen poliisi oli soluttautunut vallakumouksellisten joukkoon ennen kommunistien vallankumousta ja vallankaappausta. Tämän historiallisen pohjan päälle rakennettiin Neuvostoliiton ensimmäinen salainen poliisi eli Cheka, Leninin vision pohjalta, ja sen ensimmäiseksi päälliköksi tuli Felix Dzerzhinsky. (Jonka patsas "Iron Felix" eli "Rauta Felix" on ollut KGB:n päämajan edessä olevalla aukiolla. Neuvostonliiton aikana aukion nimi oli Dzerzhinskyn aukio, ja Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä nimi vaihtui Ljubjanka aukioksi.).
Felix Dzerzhinskylle voidaan osoittaa mm. seuraava lainaus: "Me edustamme itsessämme järjestäynyttä terroria - tämä täytyy todeta erityisen selkeästi". Myös Lenin kannatti terroria sisällissodassa ja vallankumouksen edistämiseksi. Joskin huomiona sanan terrori konnotaatiot ovat olleet erilaisia ennen ns. Uskonnollista terroria ja WTC-iskua, mutta joka tapauksessa. Kun Suomi itsenäistyi 1917, Lenin käytti salaista poliisia punaisten tukemiseen Suomen sisällissodassa.
Leninin vision mukaan salaisen poliisin tuli olla "vallankumouksen miekka ja kilpi", eli vallankumouksellisten suoja ja ase vasta-vallankumouksellisia vastaan 'kotimaassa' ja ulkomailla (eli perspektiviistä johtuen siis Neuvostoliitossa ja sen ulkopuolella). Käsittääkseni tästä syystä nämä symbolit esiintyvät usein erilaisissa tunnuksissa, kuten esimerkiksi KGB:n Spetsnaz joukkojen tunnuksissa, joissa on usein miekka.
Tseka tai Cheka, muuttui sittemmin NKVD:ksi. Tarkemmin sanottuna NKVD ilmeisesti tarkoittaa Sisäisen turvallisuuden ministeriötä tai jotain sen suuntaista, ja sen alaisuudessa on toiminut osasto, nimellä GPU. Käytännössä NKVD on kuitenkin ollut synonyymi salaiselle poliisille. GPU:n päälliköksi tuli sama Felix Dzerzhinsky. GPU:n nimi puolestaan muuttui OGPU:ksi. Nimi pysyi NKVD:nä Stalinin hallinnon ajan.
Tämän historian avaaminen on siksi merkityksellistä, että on mahdollista ymmärtää, miksi Venäjän salainen poliisi on luonteeltaan hyvin erilainen kuin vaikkapa Yhdysvaltojen CIA tai Iso-Britannian MI6, sekä sen ymmärryksen muodostamiseksi, miten asiat ovat kehittyneet tähän päivään mennessä.
NKVD:n vastuulle kuului GULAG vankileirijärjestelmän ylläpitäminen. Gulageille lähetettiin toisinajattelijoita, rikollisia, sekä täysin syyttömiä ihmisiä. Varmaankin useimmat vangit olivat ensisijaisesti syyttömiä. Gulag-järjestelmässä vangit kuolivat nälkään ja tekivät raskasta ruumiillista työtä. Vain pieni prosentti vankileireille lähetetyistä ihmisistä selvisi sieltä pois hengissä.
Toisen maailman sodan jälkeen, kun puna-armeija otti ison osan Itä-Euroopasta hallintaan, myös NVKD:n pataljoonat tulivat näihin maihin. NKVD oli vastuussa valloitettujen haltuunotosta organisointitasolla. NKVD vangitsi poliitikot, älymystön edustajat, upseerit ja muut vastaavat ihmiset, teloitti näistä ihmisistä osan, ja osan lähetti em. Gulageille. NKVD myös nimitti näissä maissa tiedusteluelimille ja poliisilaitoksille uudet päälliköt. Näin ollen valloitettujen maiden tiedustelu oli käytännössä suoraan KGB:n hallinnassa (Eli NKVD:n hallinnassa ennen nimenmuutosta). NKVD perusti Itä-Saksaan STASI:n eli Ministerium für staatssicherheit, eli Kansallisen turvallisuuden ministeriön, josta tuli Itä-Saksan salainen poliisi. NKVD nimitti STASI:n päälliköiksi Marcus Wolf ja Erich Mielke nimiset henkilöt. Mielkestä tuli STASI:n päällikkö, ja Marcus Wolffista tuli STASI:n ulkomaantiedustelun päällikkö. Ilmeisesti nämä henkilöt olivat tuolla hetkellä jo valmiiksi kommunisteja, asuivat Neuvostoliitossa, ja olivat NKVD:n palkkalistoilla. Vaikka siis näennäisesti virkoihin nimitettiin 2 Saksalaista henkilöä, he olivat Neuvostoliittoon muuttaneita Saksalaisia, jotka olivat jo valmiiksi NKVD:n hommissa. Näin ilmeisestikin STASI päätyi suoraan KGB:n edeltäjän NKVD:n hallintaan yllimmällä päällikkötasolla.
Suomessa tapahtui samanlainen ilmiö. Stalinin ultimaattumin vuoksi, hallitukseen määrättiin elinkautista vankeustuomiota istuvia Neuvostoliiton vakoilukontakteja. Esimerkiksi Mauri Ryömästä, joka oli saanut elinkautisen vankeusrangaistuksen Neuvostoliiton hyväksi toimimisesta, tuli ministeri sotien jälkeiseen hallitukseen. Sotien jälkeen, kun valvontakomissio saapui Suomeen rauhanehtojen mukaisesti, laittoi silloinen vastatiedustelumme valvontakomission seurantaan ja puhelimet kuunteluun, eli Valpo ja EK. Mutta koska hallitus nimitettiin Neuvostovakoilukontakteista, kävi niin, että uusi hallitus nimitti Valpon päälliköiksi Neuvostotiedustelukontakteja. Tämä sitten mahdollisti henkilöstön vaihtamisen kommuisteihin ja Neuvostotiedustelun muihin ystäviin. Näin syntyi ns. Punainen Valpo. Eli Valtiollinen poliisi joutui Neuvostoliiton tiedustelun hallintaan. Huom. Kannattaa kiinnittää huomiota edellisen kappaleen yhtymäkohtiin, sillä näin NKVD toimi kaikissa maissa jotka Neuvostoliitto miehitti, mutta Suomeen ei tullut puna-armeijaa, eikä NKVD:n pataljoonia, Suomen armeija ei joutunut edes tunnustamaan tappiota sodissa koskaan... Siitä huolimatta, kun Stalin vaati että tällainen hallitus muodostetaan, ja eduskunta suostui vaatimukseen, niin Neuvostoliitto onnistui saamaan Suomessakin vastatiedustelun hallintaan. Tämä oli kuitenkin yleisessä tiedossa, ja vaalien jälkeen kun kommunistit joutuivat pois hallituksesta, uusi eduskunta lakkautti Valpon, eli ns. Punaisen Valpon. Tilalle perustettiin Suojelupoliisi.
Neuvostoliitossa vainottiin toisinajattelijoita. Tavallaan salainen poliisi perustettiin ideologiselle pohjalle, tilanteessa, jossa väestö oli kahtia jakautunut vasta-vallankumouksellisiin ja vallankumouksellisiin. Salaisen poliisin tulikin etsiä näistä vasta-vallankumouksellisia ja tuhota heidät. Tästä pohjasta johtuen alkoi syntymään ns. ilmiantokulttuuri, käytännössä siviiliväestö ilmiantoi toisiaan salaiselle poliisille, jos epäili heidän olevan anti-kommunisteja, tai omaavan vääränlaisen ideologian. Ja tällaiset ihmiset saattoivat sitten päätyä näille vankileireille tai joutua teloitetuiksi.
STASI:n suhteen tiedot ja arkistot ovat ilmeisesti tulleet melko hyvin peratuiksi, ja näistä on saatu jonkinlainen tilastollinen käsitys. STASI:lla oli n. 60.000 työntekijää, ja heillä oli ilmiantajakontakteja siviiliväestössä noin 180.000 - 300.000 henkilöä. Eli ilmeisesti suuruusluokka oli suurin piirtein 3% väestöstä oli STASI:n ilmiantajia.
KGB:n suhteen vastaavanlaista tilastoa ei oikein ole tarjolla. Esimerkiksi kukaan ei tiedä montako siviilikontaktia KGB:llä on Suomessa ollut, eikä asiaa ole edes kukaan tutkinut.
Mutta KGB:llä oli joka tapauksessa samanlainen ilmiantokulttuuri, oikeastaan tämä pikemminkin siirtyi NKVD:stä STASI:lle. Tämä ilmiantokulttuuri puolestaan johti sellaiseen toimintamalliin, jossa salainen poliisi pystyi hyödyntämään näitä siviilikontaktejaan aktiivisemmin ja liittämään heidät epäsuoraan osaksi tätä salaisen poliisin vaikutusvaltaa. Tämä on tosin osin spekulaatiota, mutta ainakin oma käsitykseni ja tulkintani on, että tällainen kehitys on tapahtunut, eli ilminantokulttuuri johti siviilihenkilöiden laajempaan värväykseen ja hyödyntämiseen vuosikymmenien vaihtuessa.
Jan-Peter Paul nimisen henkilön kirjoittaman kirjan mukaan 1990-luvulla kun Neuvostoliitto hajosi, KGB:llä oli 750.000 työntekijää. En tiedä mitä kaikkia virkoja tähän on laskettu mukaan, onko siinä sihteerit ja rajavartiat ja muut vastaavat mukana, vaiko eivätkö. Mutta se on ainakin yksi vertailukohta. Käsittääkseni Suomessa vertauksen vuoksi on ollut Suojelupoliisin leivissä alle 1000 ihmistä. Esimerkiksi 200 henkilöä saattaisi olla hyvä arvio. SUPO:n resurssit puolestaan eivät ole riittäneet yhteiskunnan laajempaan tarkkailuun ja KGB:n värväysverkostojen suitsemiseen.
----
Yllä siis yleinen käsitykseni asiaan liittyvistä historiallisista seikoista. Tämä on aika lailla ulkomuistista kirjoitettua, joten virheitä on varmasti, sekä siinä on seassa muutamia omia tulkintojani, kuten esimerkiksi tämä olennainen pointti ilmiantokulttuurin kehittymisestä tällaiseksi siviilikontaktien laajemman hyödyntämisen kulttuuriin.
Viimeksi muokattu: