Kännitopiikki

Uudenvuoden yli oli sellaiset bileet että isoisät pyörisivät haudoissaan jos olisivat vielä hengissä. Tuli tanssittua kotibileissä ripaskaa, breakdancea ja kaikkea siltä väliltä Puna-Armeijan sukellusveneen kapteenin ja merimiehen hatut päässä. YMCA vedettiin "komeasti".

Noh, Puna-Armeijaa ei enää ole niin kait se on yhtä harmitonta hauskaa kuin vetää hanhenmarssia saksalaiskypärä päässä...
 
Viimeksi muokattu:
Piti saunoa rauhassa parin opiskeluaikaisen kaverin kanssa Somerolla, ja ottaa 2018 leppoisasti vastaan. Giniä, viskiä, punaviiniä, skumppaa, kaljaa, lonkeroa, vodkaa ja konjakkia kun kaikkia pitää juoda peräjälkeen sekaisin niin eihän siinä sitten paljoa leppoisaa enään olekkaan. Pari päivää on tullut maattua jossain kooman ja intiaanien hautausmaan välillä. Viime vuoden viimeisestä illasta, ja tämän vuoden ensimmäisistä 6-9 tunnista ei ole mitään muuta käsitystä kuin todistajakertomukset, mutta ilmeisesti oli hyvä känni. Aika laskeutua taas tähän vuoteen.
 
Miten olisi jos rakennettaisiin satojen metrien syvyyteen valtavia väistötiloja joissa olisi kallion ansiosta jatkuvasti sopivan viileää elintarvikkeille kuitenkin ilman että vesi jäätyy, eikä ihmisetkään tarvitsisi kummoista vaatekerrastoa selviytyäkseen lämmitettyjen tilojen välillä?
 
Taas tuo Ibis-brandy houkuttelee mua, saa nähdä osaako sitä olla lujana :unsure:
 
Mun suosikki on Tintti ja Picarot, sopivan militaristinen, etelä-amerikan sotilasjuntta-aikaan sijoittuva :)
Pidän airot kaukana, ainoastaan takassa on valkea, saunan pesä on jo sammunut ;)
 
*Tsup!* (Marsu aivastaa!)

Kun Marsu todella aivastaa niin sulta ja multa lähtee korvavaikutkin.

Marshall_Amplification_-_Logo__49156.1324795724.380.380.jpg


Eihän teitä kestä kukaan selvinpäin...... nyt menen jääkaapille.

.
 
Ja taas.
*Tsup*

Kuvan marsu ei liity tapaukseen:
6415600026628_0.png
 
KORJAAN!
Loch Lomond tiettyjen lähteiden mukaan. Mutta probleema on, että ko tislaamo perustettiin vasta 1960
Edits: Johnny Walkeria ainakin on näkyny piirroksissa vuodelta 1943
 
Eikös Haddock ollut oikein kunnon viskisieppo ? Mainittiinko yhdessäkään Tintti-albumissa miehen lempijuomamerkkiä ? Vai kelpasiko kännikalalle mikä tahansa ? :)

Ensimmäisissä albumeissa hän joi Suomessa "malspiikkia". Sillä ilmeisesti suojeltiin lapsia (malspiikki on purjelaivoissa käytetty pujontatyökalu). Ruotsissa viski oli "kalasmust" ja rommi taisi olla "piratolja" eli merirosvoöljy.

1970-luvun mittaan pulloissa luki vain Whisky tai Old Scotch Whisky ja ihan viimeisissä albumeissa merkiksi valittiin Loch Lomond.

Ensimmäinen albumi, jossa kapteeni esiintyy, on Kultasaksinen rapu. Siinä hän on hytissään vetämässä kalsarikännejä, kun tapaa ensi kerran Tintin. Seikkailun aikana hän onnistuu toilailemaan sekä lentokoneessa että pelastusveneessä. Haddock on alusta lähtien psykologisesti täysin uskottava alkoholistihahmo, hänellä on uskomaton kyky aloittaa juominen juuri silloin, kun tilanne vaatisi raittiutta.

Ollessaan myöhemmin Moulinsartin herrana Haddock on siistiytynyt aika lailla. Hän on tuurijuoppo mutta kykenee jotenkin veivaamaan harrastuksensa kanssa. Hänellä on raitistumisyrityksiä. Kerran hän pyörtyy, kun juo lasin vettä jossain alkoholikonferenssissa, johon hänet on kutsuttu puhumaan medialle.

Minusta hahmo on hyvin aito. Tässä Haddock on masentunut ja Tintti sanoo, että ehkä pieni napsu auttaisi. Mutta Haddock haluaa kieltäytyä. Ja kas, televisiosta tulee mainos...

1516511803888.png
 
Viimeksi muokattu:
Ensimmäisissä albumeissa hän joi Suomessa "malspiikkia". Sillä ilmeisesti suojeltiin lapsia (malspiikki on purjelaivoissa käytetty pujontatyökalu). Ruotsissa viski oli "kalasmust" ja rommi taisi olla "piratolja" eli merirosvoöljy.

1970-luvun mittaan pulloissa luki vain Whisky tai Old Scotch Whisky ja ihan viimeisissä albumeissa merkiksi valittiin Loch Lomond.

Ensimmäinen albumi, jossa kapteeni esiintyy, on Kultasaksinen rapu. Siinä hän on hytissään vetämässä kalsarikännejä, kun tapaa ensi kerran Tintin. Seikkailun aikana hän onnistuu toilailemaan sekä lentokoneessa että pelastusveneessä. Haddock on alusta lähtien psykologisesti täysin uskottava alkoholistihahmo, hänellä on uskomaton kyky aloittaa juominen juuri silloin, kun tilanne vaatisi raittiutta.

Ollessaan myöhemmin Moulinsartin herrana Haddock on siistiytynyt aika lailla. Hän on tuurijuoppo mutta kykenee jotenkin veivaamaan harrastuksensa kanssa. Hänellä on raitistumisyrityksiä. Kerran hän pyörtyy, kun juo lasin vettä jossain alkoholikonferenssissa, johon hänet on kutsuttu puhumaan medialle.

Minusta hahmo on hyvin aito. Tässä Haddock on masentunut ja Tintti sanoo, että ehkä pieni napsu auttaisi. Mutta Haddock haluaa kieltäytyä. Ja kas, televisiosta tulee mainos...

Katso liite: 18936
Noissa ensimmäisissä Tinteissä, joissa viski oli malspiikkia, kustantajana oli WSOY.
Näissähän oli muitakin nimiä, jotka sitten Otavan 70-luvun alusta kustantamissa Tinteissä olivat muuttuneet. Tämmöiselle vanhalle jääräpäälle ne "uudet" ovat vieläkin jotenkin vääriä..
WSOY julkaisi kirjat Ottokarin valtikka (Kuningas Ottokarin valtikka, Otava), Ihmeellinen tähti (Salaperäinen tähti, Otava), Sarviaisen salaisuus (Yksisarvisen salaisuus, Otava) ja Merirosvon aarre (Rackham Punaisen aarre, Otava). Nämähän eivät ole aivan peräkkäisiä ja kun tuo Kultasaksinen rapu puuttuu WSOY:n sarjasta, kapteeni ikäänkuin ilmestyy ilman taustatarinaa Ihmeelliseen tähteen.
WSOY:n kapteeni on nimeltään Kapu, kapteeni Kapu.
Tintin koira on Milla ja Ihmeellisessä tähdessä mukaan tulee myös huonokuuloinen professori Kierto, Teofilus Kierto.

Tintin ansioita ovat hienojen seikkailutarinoiden ja tarkkojen esikuvien mukaisten kuvitusten lisäksi niiden välittämä ajankuva. Ne kuvaavat asioita aikalaisen näkökulmasta; kansoja kuvaavat karrikatyyrihahmot ja tapahtumat ovat autenttisia ja vaikkapa Sinisessä lootuksessa Kiinassa on japanilaisia joukkoja.
 
Lauantai jo pitkällä eikä täällä ole mitään. Oletteko te muutkin jo liittyneet pelastusarmeijaan? Ollaan kaikki kohta Kustaankartanoin tavaraa tällä menolla.

Kai minun täytyy muistella menneitä taas. Kerran heräsin työpaikan bileiden jäljiltä pöydän alta ja kun katsoin huoneen nurkkaan, siellä kaksimetrinen ja 110-kiloinen karpaasi lopetteli juuri saumaansa ja kollega oli alla hameet korvissa. Menin vessaan ja näin peilistä, että minulla oli silmä mustana. Siitä sitä taas lähdettiin uuteen päivään. Lähdettiin porukalla parantelemaan kaikenlaisia senaikaisia #metoo-fiiliksiä baariin eikä kukaan muistanut mistään mitään.
 
Back
Top