Kun rotta on jättänyt hukuttamansa laivan
Olli Herrala Toimittaja, Kauppalehti
ASIASANAT
JYRKI KATAINEN JUHA SIPILÄ ANTTI RINNE VEROTUS AY-LIIKE
Ex-pääministeri
Jyrki Katainen (kok) kiristi kansalaisten verotusta yli viidellä miljardilla eurolla ja pakeni tihutyön tehtyään Brysseliin.
Siellä Katainen nauttii kuuden prosentin veroasteesta, loistavista eläke-eduista ja lastensa yksityisestä koulutuksesta. Katainen teki meille karhunpalveluksen, mutta etenipä sentään vallan kanslioihin.
Julkisesta keskustelusta on helppo päätellä, kuinka päättämättömyys, kyvyttömyys ja asiantuntemattomuus ovat uudenkin hallituksen aikana päivän teemoja. Kataisen hallitus menee historiaan koalitiona, joka syvensi taantumaa veronkorotuksin, eikä
Juha Sipilän (kesk) hallitus näköjään kykene korjaamaan Suomen suuntaa.
Miksi työpaikkoja ei synny? Vastaukset löytyvät omistajilta, sillä vain ja ainoastaan omistaja päättää uusista työpaikoista.
Tyly tosiasia on se, että Suomesta puuttuu yksityisen sektorin työtä, jolla kaikki julkisen sektorin hyvä rahoitetaan. Talouden syöksykierre syvenee, ellei lisää työpaikkoja synny.
Vallitsevissa oloissa ainoa toimiva ratkaisu on työpaikkojen lisääminen. Opposition
Antti Rinteen (sd) tuntemalla ay-liikkeellä on kuitenkin perustavaa laatua oleva ongelma: se taistelee nollainflaation oloissa 0,2 prosentin palkankorotuksista, vaikka palkansaaja ei hyödy kymmenen euron ”korotuksista” tuon taivaallista.
Sekin on helppo tajuta, että palkkoihin keskittyvä neuvottelumalli on aikansa elänyt: ay-liikkeen olisi syytä pitää huolta jäsentensä taseesta.
Taseesta siksi, että esimerkiksi paperikoneen kylmetessä työntekijän omakotitalon hinnasta katoaa saman tien 30 prosenttia. Siinäpä haihtuivat sadan vuoden palkankorotukset, kun Paperiliitto ajaa vääriä tavoitteita.
Ainoa jäsenistön merkittävä varallisuuserä säilyttää arvonsa vain siinä tapauksessa, että työpaikoista pidetään kiinni ja niitä synnytetään lisää.
Mistään ei tule kerrassaan mitään, ellei työmarkkinakäytäntöjä radikaalisti uudisteta. Omistajille pitäisi synnyttää sellainen fiilis, että ihmisten palkkaaminen on kannattavaa ja vaivatonta.
Jos se on näin vaikeaa, niin miksi kukaan uusia työpaikkoja edes synnyttäisi? Yksityiset työpaikat maksavat koko julkisen sektorin, jonka osuus Suomen bruttokansantuotteesta on kohonnut 60 prosenttiin: se sattuu olemaan jo nyt Euroopan korkein.
Työmarkkinoiden pitäisi joustaa siten, että tehtaat ja palvelut säilyvät Suomessa. Sillekin on syynsä, että ravintolat ovat sunnuntaisin kiinni. Olisiko sunnuntaityö liian kallista?
Aivan normimatematiikalla on selvää, että paikalliseen sopimiseen ja sääntelyn purkamiseen pitää pureutua kaikin mahdollisin voimin. Juuri siksi ay-liikkeen tulee keskittyä nykyisten työpaikkojen säilyttämiseen niiden tuhoamisen sijasta.
Koska työntekijän palkkaaminen on nykyoloissa riski, fokus pitäisikin kohdistaa siihen, mitä omistajan päässä liikkuu. Miksi erityyppiset omistajat Suomessa eivät palkkaa lisää ihmisiä?
Kysykääpä heiltä.
Selitystä voi hakea tutusta suunnasta, sillä julkisen sektorin tärkein viesti omistajille on verotus. Esimerkiksi Ruotsissa perintövero on nolla, jos yritystä ei myydä, mutta Suomessa sukupolvenvaihdoksista rangaistaan.
Valtiovalta veroviesteineen kuppaa rahaa työllistäjiltä, vaikka kakkua pitäisi tietysti kasvattaa ennen sen ahmimista. Nyt kaikki ovat kuin hyeenalauma alati hupenevan kakun äärellä, ja tulonjakokeskustelu on hedelmätöntä ilman kakun kasvattamista.
Ruotsissa
Anders Borgin hallituksen aikana omistajat saivat kuulla, että verot laskevat aikojen parantuessa. Borgin hallitus Ruotsissa laskikin verotusta viiteen eri otteeseen, kun Kataisen hallitus Suomessa kunnostautui verotaakan kasvattajana.
Useimmat meistä tietävät, että Ruotsi hakkaa Suomen kasvukilpailussa mennen tullen. Näin siksikin, että verovalinnoilla on seurauksensa.
Miksi suomalainen omistaja tällaisissa oloissa edes ottaisi riskiä?
Kysykääpä heiltä.
