Pauli Vahtera with Elina Lepomäki.
6 June at 12:49 ·
Median mielikuvista ja todellisuudesta
Media pyrkii tietoisesti (ilmeisesti kokoomuksen vanhojen partojen avittamana) luoda mielikuvaa äärioikeistolaisesta Elina Lepomäestä mukavien poikien Orpo ja Stubb rinnalla.
Vuosi sitten olimme molemmat ehdolla eduskuntavaaleissa Uudellamaalla. Ylen toimitus loi vaalikonevastauksista nelikentän, jossa asteikkoina olivat konservatiivi-liberaali ja vasemmisto-oikeisto. Hauskaa oli, että olin Lepomäen kanssa rankattu äärioikeistoon. Elina Lepomäki oli hieman liberaalimpi kuin minä. No, minähän voisin ikäni puolesta olla Elinan isä, joten täytyyhän jotain sukupolvieroa olla.
Tunnen itseni ja tiedän, ettei minusta saa äärioikeistolaista kirveelläkään. Olen erittäin köyhistä oloista, perheemme eli dollarilla päivässä. Kukaan alle 50 vuotias suomalainen ei pysty kuvittelemaan, millaista elämä on ollut. Silti minulla on ollut onnellinen ja hyvä lapsuus. Tämän päivän mittapuun mukaan raskas, mutta nykymeno onkin liian pumpulissa kasvamista. Elämänkokemusteni mukaan minunkin pitäisi olla vihervasemmistoa kannattava, mutta koen nykyvihervasemmistosta myötähäpeää. Suomen hyvinvointivaltioksi rakentaneet työläisperheet eivät tuntisi maatamme enää omakseen.
Ja tunnen Elinan, enkä missään nimessä koe häntä äärioikeistolaisena. Mistä siis on kyse? Toimittajat valitsevat kysymykset ja painottavat vastauksia oman maailmankuvansa mukaan. Ja toimittajat, etenkin YLEssä ja Helsingin Sanomissa ovat vihervasemmistolaisia. Heillä on useimmiten luvattoman heikko käsitys talouden toiminnasta.
Jos näkee, että yrittäminen on tärkeässä roolissa Suomen pelastamisessa, saa äärioikeistopisteitä. Jos kokee, että ihmisillä on ensisijaisesti oma vastuu omasta elämästään, on äärioikeistolainen. Jos kokee, että yhteiskunnan tehtävä on auttaa ensisijaisesti heitä, jotka eivät omin voimin pärjää ja heitä, joita elämä on kolhinut, on äärioikeistolainen. Jos kokee, että yhteiskunnassamme on aivan liikaa sääntöjä ja valvontaa, on äärioikeistolainen. Jos on kriittinen humanitäärisen maahanmuuton suhteen, ei ole pelkästään äärioikeistolainen, vaan paha ihminen.
Vertasin Elina Lepomäen ja omia vastauksiani ja huomasin ne hyvin samanlaisiksi. Ikään kuin jompikumpi olisi luntannut toiselta. Lepomäki on nuori nainen, kansainvälinen, kielitaitoinen ja hyvin koulutettu. Minä taas olen kansakoulun loppuun käynyt maalaispoika, joka on kaiken oppinut työssä ja elämän kolhujen jälkeen kokenut oman maailmani. Uteliaisuuden maailmaan olen säilyttänyt ja siksi kierrän reppumatkalla maailman äärissä. Sunnuntaina tulin automatkalta Valko-Venäjältä, Kaliningradista ja Baltiasta. Aivan upea kokemus.
En usko, että BKT-kasvulla enää voidaan Suomessa saavuttaa mitään hyvää, mutta nykyiset poliitikot pitävät sitä avaimena kaikkeen. Vaikka vähänkin asiaa pohtivat tietävät, ettei mitään kasvua enää edes ole edessä.
Tunnen Elinan hyvin ja ollaan paljon yhdessä pohdittu, mitä Suomelle pitäisi tehdä. Kun asiaa miettii puhtaasti talonpoikaisjärjellä tai teekkarijärjellä, tullaan helposti samanlaisiin ajatuksiin siitä, mitä pitää tehdä. Sitten tulee politiikka ja kompromissit ja kaikki menee pieleen. Niin nykyisenkin hallituksen suurille suunnitelmille on käynyt. Monesti olisi viisainta olla tekemättä mitään, jos sopuun päästään vain huonoista kompromisseista.
Jos vain politikoidaan ja ajetaan ahneesti omaa etua, mikään ei muutu paremmaksi. Päinvastoin Suomen alamäki vain jatkuu ja syvenee.
Kokoomus ei valitse pelkästään puolueelle puheenjohtajaa, eikä hallitukseen uutta valtiovarainministeriä. Kokoomus valitsee suunnan koko Suomelle. Joko uuden, rehellisen ja itseensä uskovan Suomen, tai vanhan nyhveröinnin jatkamisen ja kaiken väistämättömän siirtämisen taas vuosiksi eteenpäin.
Share
