No Ensi vuonna se vastaus sitten saadaan
http://www.hs.fi/paivanlehti/31072016/a1469766303875
Eurooppa on sekaisin ja Timo Soinin loma pilalla – perussuomalaisten tilannetta ulkoministeri kuvailee välttäväksi
Perussuomalaisten puheenjohtaja myöntää, että puolue on saanut äänestäjiltä nenilleen. Paineet puoluejohdon uudistamiseen kasvavat, mutta Soini ei aio säntäillä. Ensi kesänä hän tekee ratkaisun.
HS-HAASTATTELU 31.7.2016 2:00
Tommi Nieminen HS
Edellinen
Seuraava
ON KOLME eri
Timo Soinia, joiden kaikkien kanssa on aiheellista puhua tällaisena kesäpäivänä, kun Soinilla ei ole muuta kuin aikaa.
On ensinnäkin Timo Soini, Suomen ulkoministeri.
Sitten on Soinin Timo, Suomen tunnetuin ammattipopulisti, joka on johtanut perussuomalaisia jo 19 vuotta.
Lopuksi on vielä espoolainen 54-vuotias, uskonnollinen ja arvokonservatiivinen kesämies-Timo, joka on 1960-luvulta asti viettänyt kesänsä täällä Sastamalassa, lapsuutensa mökissä.
ULKOMINISTERI-SOINIA ON kyselty töihin jo kaksi viikkoa.
Terroristi-iskut ja epäonnistunut sotilasvallankaappaus horjuttavat Eurooppaa, mutta Soini on nähty paitsi ystävänsä häissä ulkomailla myös Imatran Pallo-Veikkojen ja Jalasjärven Jalaksen pesäpallo-ottelussa Imatralla sekä lähes päivittäin kantapöydässään sastamalaisessa Laiturikahvilassa.
Tuossa Soini nyt seisoo, Laiturikahvilan tiskillä. Hän näyttää kesälomalaiselta crocsit jaloissaan ja vaalea kesäpaita reisiin asti roikkuen. Soini valitsee katkaravuilla täytetyn uuniperunan ja ilmoittaa kassalle, että maksaja tulee perässä.
Kahvilan terassilta alkaa Rautavesi, Soinin mökkijärvi.
Soinin loman aikana on ollut neljä isoa eurooppalaista kauhunhetkeä: Nizzan isku tapahtui samana iltana, jolloin Soini jäi lomalle. Seuraavana yönä oli Turkin sotilasvallankaappausyritys. Saksassa tehtiin pienemmät iskut 18. ja 24. heinäkuuta, Ranskassa murhattiin vanha katolinen pappi 26. heinäkuuta.
Puhelin on soinut taajaan Sastamalassa asti.
Oleellinen kysymys on tietenkin se, onko ulkoministerimme ollut hereillä, kun Euroopassa on leimahdellut. Vaikkapa sinä yönä, kun Turkissa alkoi vallankaappaus?
”Sain heti tiedon ministeriöstä. Soitin yhden aikaan yöllä Turkkiin lähettiläällemme ja kuudelta aamulla uudestaan”, Soini kuittaa.
Soini tahtoisi vain lillua Rautavedessä, mutta sille hän ei mahda mitään, että Turkin kaappausyritys ja sitä seuraavat puhdistukset ovat sen kokoluokan sotkuja, ettei lilluminen riitä.
”Nämä
Erdoğanin pidätyslistat ovat ihan käsittämättömät. Mutta eihän tämä yllätyksenä ole tullut. Kun [pääministeri
Ahmet ]
Davutoğlu siirrettiin aiemmin syrjään, mietin, mistä on nyt kyse”, Soini sanoo.
Jos Turkista tulee puhdas diktatuuri, se on EU:lle ”hyvin vaikea asia”.
AKSELI VALMUNEN / HS
Ulkoministeri Soinin mukaan Suomen on pidettävä suhteet itsevaltaiseenkin Turkkiin.
SOINI ON ERI MIES puoluejohtajana ja ulkoministerinä. Edellisenä hän ei siedä varpaille astumista. Ulkoministerinä hän on puolestaan varovaisempi. Hän on jatkanut Suomen pitkää linjaa, jossa korostuvat ulkopoliittinen konsensus ja puhevälien pitäminen auki kaikkiin suuntiin.
Venäjän ulkoministerin
Sergei Lavrovin hän on tavannut neljästi.
”Tällä hetkellä Venäjä ei uhkaa Suomea millään tavalla”, Soini sanoo.
Silti on selvä, että Venäjän suunta on Suomen kannalta synkkä. Uusi epävakaus näkyy Itämerellä asti, ja huhtikuussa venäläiset rynnäkkökoneet uhittelivat amerikkalaista ohjusristeilijää.
Koska Soinin linja on pitää linjat auki myös autoritaarisiin valtiojohtoihin, hän haluaa pitää ne auki myös esimerkiksi presidentti Erdoğanin Turkkiin.
”Vanha Konstantinopoli on ihan huikea, kun katsoo Bosporinsalmen laivakavalkadia. Poliitikolla pitää olla ensimmäinen ajatus, että haluanko minä olla tämän valtion kanssa hyvissä väleissä. Minun mielestäni pitää haluta.”
Samoin Suomi joutuu toimimaan täysin normaaliin malliin
Donald Trumpin kanssa, jos tästä tulee ensi marraskuussa Yhdysvaltojen presidentti. Ei meillä ole varaa asettua poikkiteloin.
Sitä paitsi Soinihan on oikeastaan hieman innoissaan Trumpista.
”Aika moni ihminen kokee, ettei heitä kuunnella. Siinä Trump on oikeassa”, Soini sanoo.
Hän näkee jopa tietynlaisen kohtalonyhteyden itsensä, Trumpin ja brexitin välillä. ”Kirjoitin ennen brexitiä, että syyllinen tiedetään jo. Se on keski-ikäinen, köyhä ja konservatiivinen mies”, Soini sanoo.
Punaista lihaa syövä, työtön, valkoinen mies syyllistettiin perussuomalaisten jytkyistä ja brexitistä. Se sama ihmislaji syyllistetään ensi marraskuussa, jos Trump tulee valituksi.
Se kuuluisa Kassler-mies.
”Eilen söin viimeksi”, Soini sanoo.
SOINI ON KUITENKIN monitahoisempi kuin moni tahtoo uskoa.
Kun häneltä kysyy islamismin nimissä tehdystä terrorismista Euroopassa, hän vastaa tavalla, jota olisi odottanut hänen edeltäjältään
Erkki Tuomiojalta.
Soini ei vaadi korkeampia muureja ja poliisille poikkeuslakeja, vaan oikeudenmukaisempia maailmankaupan ehtoja sekä Euroopan tuontitullien purkamista afrikkalaisille tuotteille.
”Afrikka on Euroopan kohtalonkysymys. Tiettyjä tuotteita olisi päästettävä Euroopan markkinoille, koska sieltä tulee tänne joko ihmisiä tai tuotteita”, Soini sanoo. ”Muuten me olemme kovassa koukussa.”
Soinin ajatus kulkee näin: jos Afrikka vaurastuu, muuttopaine Eurooppaan rauhoittuu.
Silti Soinia huolestuttaa, ettei Suomi selviä ilman terrorismia. ”Voi kun saataisiin elää rauhassa. Mutta kyllä minä pidän iskua mahdollisena ja pelkään niin.”
Ulkoministerinä hänellä on tietenkin valtion turvallisuuden sisäpiiritietoa. Terrorismin pelko heijastuu myös Soinin elämään. Esiintyessään toreilla hänellä on mukanaan enemmän kuin yksi turvamies.
”En pidä siitä, mutta se on pakko.”
Ulkoministerin pesti on Soinin unelmavirka, johon hän valmistautui jo ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana. Millaisena ulkoministerinä hän haluaisi jäädä historiaan?
”Sellaisena, jolla oli puhevälit joka paikkaan ja joka teki työnsä kunnolla”, hän sanoo.
Soini korostaa, että ulkoministerinä hän ei sooloile. ”En ole rakentanut perussuomalaista ulkoministeriötä. Käytän erinäköisiä asiantuntijoita, juttelen myös erimielisten kanssa.”
Hän kerskuu keskustelleensa Venäjällä ”jopa Greenpeacen” edustajien kanssa.
Se on huomionarvoista sen takia, että Suomen puolella Soini kiertää Greenpeacen kaltaiset ”punavuorelaisten järjestöt” hirvittävän kaukaa, melkein kuin ne kantaisivat paiseruttoa.
AKSELI VALMUNEN / HS
Soinilla oli Sastamalan keskustassa juoksevia asioita. Vaimon koira täytyi hakea eläinlääkäristä.
KESÄMIES-SOINILLA ON Sastamalan keskustassa juoksevia asioita, kuten vaimon spanieli, ja lähdemme asioille oikein joukolla.
Soini astelee eläinklinikka Viksun tiskille. Eläinhoitaja
Jenni Brusila kertoo, että Soinin vaimon koira on vielä nukutuksesta tokkurassa. Ulkoministeri seisoo Crocsit jalassa ja löysä kesäpaita yllään Viksun tiskillä ja kuuntelee ohjeistusta: näin koiran korvat puhdistetaan. Tiskiltä Soini passitetaan kadun toiselle puolen Sastamalan apteekkiin noutamaan lääkkeet koiran bakteeritulehdukseen.
Soinin kesäpaikka on Heinoon kylässä. Ajamme kohti Heinoota kahdella autolla: Soini edellä, HS perässä. Mökilleen hän ei ota toimittajia, sillä se on julkisuudelta rauhoitettu alue. Hän sanoo, ettei mökillä käy niin hirveän paljon muitakaan ihmisiä.
Sastamalan mökillä Soini on viettänyt kesät 1960-luvulta asti. Hän poistuu sieltä vain, jos on pakko. Imatralla tuli käytyä, koska siellä on vaimon suku, ja tänä viikonloppuna on Kuninkuusravit Turussa.
Mökillä Soini herää kuudelta ja ”plutaa Rautavedessä” eli ui. Myöhemmin päivällä hän marjastaa, ratkoo ristikoita, lukee ravilehtiä ja 1960-luvun Manhattan-dekkareita sekä makaa nurmikolla. On tuskin montaa valtiomiestä, jotka ovat lomalla yhtä lomalla kuin Soini.
Työkirjallisuutta Soini ei lomalla juuri lue.
”Tietyt määräraportit katson aamulla.”
SOINI ISTAHTAA FARMARI-VOLVONSA etupenkille ja lähtee ajamaan kohti Karkun kylää. Hän haluaa esitellä meille kirkon ja sankarihautausmaan.
Ei jää epäselväksi, mitä puolta itsestään hän haluaa nyt esitellä.
”Tässä on Karkun ensimmäinen sankarivainaja”, Soini sanoo, kun seisomme ensimmäisellä sankarihaudalla.
Hautakivessä lukee paikallisen talvisodassa kuolleen nuoren nimi ja Pro Patria, kuten kuuluukin.
”Tämä oli 24-vuotias kaveri, vähän lyhyeksi jäi”, Soini sanoo.
”Olen kasvanut siihen, että maata puolustetaan. Tämähän on pieni kylä, vähän liian moni lähti.”
Soini seisoo totisena sankarihautausmaalla Sastamalassa. Ei sentään asennossa ja käsi lipassa, vaan kesämiehenä.
”Tässä on 19-vuotias kaveri”, Soini sanoo, kun kävelemme toiselle sankarihaudalle.
”Muistan pikkupoikana, kun näin kylän raitilla hänen äitinsä. Hän odotti, että josko se poika sieltä sodasta vielä tulisi, koska pojan ruumista ei koskaan saatu takaisin Suomen puolelle”, Soini kertoo.
”Näen edelleen sen äidin vihreän huivin ja kävelykepin. Nämä ovat aika voimakkaita kuvia.”
Karkun kirkko ei ole kuitenkaan Sastamalan kirkoista Soinille tärkein, sillä tärkeämpi on 1400-luvun lopulla rakennettu Pyhän Marian kirkko, koska se on vihitty aikoinaan katoliseksi.
Soini on ahkerampi kirkossakävijä kuin on luultukaan. Kun New Yorkissa on YK-viikot, Soini käy kirkossa joka aamu, sillä katolisia kirkkoja on kävelymatkan päässä.
”Kun majoitun uuteen hotelliin jossain, ensimmäinen kysymykseni on, missä on lähin katolinen kirkko.”
On vaikea keksiä, kuka ulkoministeritason poliitikkomme olisi viimeksi ollut yhtä tunnustuksellinen kuin Soini. Hän ei hyväksy naispappeutta, aborttia, eutanasiaa tai homoliittoja, eikä jää epäselväksi, kuinka kitkerästi hän suhtautuu Suomen luterilaiseen kirkkoon.
”Niin kauan kuin minä olen politiikassa, en ala luterilaista kirkkoa arvioida. Se on parempi heille ja minulle.”
Oletko väleissä yhdenkään luterilaisen piispan kanssa?
”En minä osaa tähän muuta vastata kuin että
Eero Huovisen kanssa olin puhumassa Kallion kirkossa ja hän oli hieno mies.”
Helsingin piispa Huovinen tosin onkin jo eläkkeellä.
KÄVELEMME SANKARIHAUTUUMAALTA kirkon kupeelle. Valokuvaaja ja Soini könyävät kirkon viereistä metsikkörinnettä ylös. Soini kumartuu mättäälle ja kerää nopeasti kämmenet täyteen mustikkaa ja vadelmaa.
”Tämä ei ole Georges Bernanos’n tyhjien käsien ihme, vaan täysien käsien ihme”, Soini lohkaisee.
Sekin on kristillinen viittaus. Bernanos oli maineikas ranskalaiskirjailija, joka otti katolisuuden yhdeksi keskeiseksi teemakseen. Soinin viittaus on Maalaispapin päiväkirjasta.
”En minä syntejäni rupea luettelemaan, mutta joka päivä teen jotakin. Jokainen tekee syntiä. Ja ajatuksissa tulee tehtyä paljon pahempaakin.”
Jos Soinilla onkin hengellisiä tunnontuskia, fyysisesti hän vaikuttaa terveeltä. Soinin kunnosta ollaan säännöllisesti huolissaan, sillä vaalikampanjoiden viimeisillä viikoilla hän on repinyt itsensä sairaalakuntoon.
On ollut hengitystievaivoja, keuhkoputkentulehduksia ja vuonna 2012 rytmihäiriöitä, joiden vuoksi hän oli sydänleikkauksessa.
”Ylipainoa on, mutta muuten kaikki on hyvin”, Soini sanoo ja antaa katseensa liukua hautuumaan edestä kulkevan junaradan yli Riippilänjärven rantaan.
Ohi kiitää täydessä vauhdissa VR:n intercityjuna.
Jos sen matkustajat ymmärtäisivät nyt katsoa tosi tarkkaan tänne kirkonmäelle, he saattaisivat nähdä vilahdukselta ulkoministerinsä, Crocsit jalassa ja kourat täynnä mustikoita ja villivadelmia.
”Jos tästä hengissä eläkkeelle pääsee, ajatuksena on, että täällä Heinoossa voisi olla puolet vuodesta.”
YKSI ASIA HEINOON kesälomatunnelmaa kuitenkin pilaa. Gallupluvut.
Ne ovat yksiselitteisen kamalat perussuomalaisille. Ei niin, että se olisi tullut Soinille yllätyksenä. Kuusi vuotta vanha soinismi kuuluu, että ”hallitusvastuu on populistin sudenkuoppa”.
Puolue on vajonnut 8–9 prosenttin kannatukseen, kauas Soinin inhoamien vihreiden taakse, osassa mittauksista hänen yhtäläisesti inhoamansa vasemmistoliiton lukuihin. Kevään 2015 vaaleissa puolue sai 17,7 prosenttia äänistä.
Yleensä Soinilla on tässä vaiheessa vakioslogan: Gallupit eivät äänestä. Tänään, Sastamalan-kotikentällään, hän myöntää, että puolue todella on köysissä.
”Tilanne on tällä hetkellä välttävä. Mutta ei silloin pidä alkaa säntäillä, kun tulee nenään. Antaa naapureiden nyt ilakoida hetki”, Soini sanoo.
Hallituskumppaneilla keskustalla ja kokoomuksella menee gallupeissa hyvin. Hallitusvastuu syö nimenomaan perussuomalaisia.
”Meidän kannattajien mielestä meillä pitäisi olla kovempi retoriikka ja linja.”
No kumpaa kovennat? Vai molempia?
”En koe paineita. Sanoin heti alussa, että näistä tulee kovat neljä vuotta, kun Suomi pistetään kuntoon. Tiesin, että tulee ainakin väliaikaisesti kuonoon.”
”Pitää saada ihmiset innostumaan uudestaan.”
SIINÄ ON TYÖTÄ.
Syksyllä hallitus ja eduskunta päättävät useista isoista asioista, ja Soinin paine kasvaa, sillä moni vireillä olevista päätöksistä ei miellytä perussuomalaisten kannattajakuntaa. Elo-syyskuun vaihteessa on budjettiriihi, jossa päätetään valtion rahankäytöstä vuonna 2017.
”Luotan siihen, kun Sipilä sanoi, että leikkaukset on tehty. Siitä pidetään kiinni”, Soini sanoo.
Siitä voi tulla vaikea vääntö. Hieman aiemmin haastattelussa Soini on pohtinut tilannetta, jossa budjettineuvottelut johtaisivat hallituskriisiin. Viime vuoden budjettiriihessä sorvattiin ankarat leikkaukset, ja Soinin olisi vaikea kaupata äänestäjäkunnalleen toista leikkauspakettia.
Syksyn toinen iso asia on sote eli sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus. On edelleen auki, millaisin ehdoin julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin terveydenhoito hitsataan yhdeksi järjestelmäksi.
Perussuomalaiset ajaa mallia, jossa julkisella terveydenhoidolla pysyy erityisasema suhteessa yksityiseen.
Kun Soinilta tivaa yksityiskohtaisesti sotesta, tulee tunne, ettei hän osaa yksityiskohtaisesti siihen vastata. Harva tosin osaa. Soini sanookin, että parhaiten soten tuntee puolueessa sosiaali- ja terveysministeri
Hanna Mäntylä.
”Se on todella vaikea asia”, hän sanoo ja puhuu samanaikaisesti siitä, että sairaaloita täytyy kilpailuttaa, jotta niiden kustannustehokkuutta saadaan nostetuksi, ja siitä, että julkista terveydenhoitoa ei saa romuttaa.
”Lapsiperheet, työttömät ja köyhät… Sitä varten sote on tehtävä, että he saavat hoidon.”
Kolmas syksyn perussuomalaisille vaikea asia on liikennekaari, jota keskustalainen liikenneministeri
Anne Berner ajaa. Kyseessä on liikennepalveluiden digitalisointi sekä kilpailun ja hintojen vapauttaminen.
Perussuomalaiset vastustavat liikennekaaressa nimenomaan taksilupien vapauttamista – eli käytännössä Uberin tuloa markkinoille –, sillä heidän kannattajakunnassaan on paljon taksikuskeja.
Sitten Soini havahtuu: On vielä yksi iso kysymys, josta hän arvokonservatiivina ei jousta syksyllä milliäkään. Se, että valtio ohjaisi sosiaalipolitiikalla, kuinka perhevapaita jaetaan äitien ja isien kesken.
Se on ”punavihreää ideologiaa”. Se rikkoo Soinin eheän ajatusmaailman siitä, että perhe itse päättääköön, mikä on isän ja äidin roolijako.
”Ei yhteiskunnalla ole mitään asiaa perheiden sisälle”, Soini sanoo.
PUOLUEJOHTAJA-SOINI on itsetietoisin kolmesta Soinista.
Hän sanoo voittaneensa putkeen kymmenet vaalit. Se on totta, jos lasketaan vain kunta-, eduskunta- ja eurovaalit vuodesta 2001. Jos lasketaan myös presidentinvaalit, Soini on myös hävinnyt kahdesti.
Sen hän on kertonut jo aiemmin, ettei lähde presidentinvaaleihin kolmatta kertaa häviämään.
Kolmatta jytkyä puolue hakee keväällä 2019. Mutta mikä teema edellä sitä haetaan: rajat kiinni, EU:sta ulos vai pienen ihmisen asialla?
Kun britit äänestivät kesäkuussa Britannian EU-eron puolesta, Soini ei jättänyt epäselväksi, että äänestystulos miellytti häntä. Soinilla on vanhastaan suhteet brittien EU-eroliikkeen keskeisiin henkilöihin ja epäluuloinen suhde EU:hun.
Tai kuten Soini lyrikoi eduskunnassa helmikuussa 2006: ”Ei ollut Neuvostoliitto ikuinen. Ei ole Euroopan unioni ikuinen. Eivät olleet
Kaarlen eikä Rooman valtakunnat. Kirves on jo puun juurella, ja nämä ovat lastuja sen nuotion juurella, missä nämä hommat sitten lopullisesti karkaistaan.”
Kevään 2019 vaaleissa iso kysymys on se, lähtevätkö perussuomalaiset vaalikentille kirves kädessä ja lupaamalla fixitiä, kansanäänestystä Suomen EU-jäsenyydestä?
”Ei sellaista ole päätetty, keskustelun pitää olla vapaata”, Soini sanoo.
Toinen kevään 2019 vaalien iso kysymys on se, kuinka äkkijyrkällä maahanmuuttoretoriikalla puolue aikoo niihin ratsastaa.
Soinia on tänäkin kesänä haukuttu siitä, että hän on sallinut rasismilla flirttailun puolueensa nimissä.
Tässä vaiheessa kesäpäivää Soini ärsyyntyy silmin nähden. Tähän keskusteluun hän ei ole vieläkään valmis. Hän piikittää ensin aikansa Helsingin Sanomia ja muistuttaa sitten, että puolue on kyllä toiminut, kun on täytynyt.
Se on esimerkiksi erottanut Kärsämäen puolueosaston.
”Kun rouhaistaan vaaleissa 560 000 ääntä, sieltä marketista löytyy tekojalasta alkaen kaikkea. Se on kansanliikkeen voima ja varjo. Kun ihmisille sanoo, että tule sellaisena kuin olet, niin ne tulevat”, Soini sanoo.
”Osa porukkaa on sellaista, että puolueella voi olla mikä kanta tahansa, niin heillä on silti omansa.”
Muutaman kilometrin päässä Soinin mökkipaikasta Karkussa on vastaanottokeskus, jossa oli huhtikuussa turvapaikanhakijoiden keskisiä nujakointeja.
Keskus ei Soinia liikauta, ei suuntaan eikä toiseen.
”Ei se minusta tunnu miltään”, Soini sanoo. ”En ole siellä käynyt, eikä täällä kukaan ole siitä tietääkseni valittanut.”
Soini itse on kieli keskellä suuta maahanmuutosta, mutta hän on sallinut puolueen islaminvastaisen linjan – vaikkapa kansanedustaja
Teuvo Hakkaraisen, puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja
Sebastian Tynkkysen ja euroedustaja
Jussi Halla-ahon – politikoida muukalaisvastaisuudella.
Viime syyskuussa Soini sentään raotti ajatuksiaan Syyriasta tulevista turvapaikanhakijoista. Hän vihjasi, että Suomen pitäisi suosia kristittyjä ja ei-islamilaisia jesidejä, kun turvapaikkapäätöksiä tehdään.
Nyt Soinilla olisi taas kerran tilaisuus osoittaa, missä menee perussuomalaisten retoriikan raja, mutta hän ei halua sitä tehdä. Puolueen äänestäjissä on paljon niitä, jotka ovat pettyneitä siihen, ettei retoriikka ole nykyistäkin kovempaa.
Tilanteissa, joissa Soinia hiillostetaan puolueen rasisteista, hän kampeaa keskustelua kuin väkisin puhumalla puolueen maltillisesta väestä. Kun Sastamalassa Soinilta kysyy Immosesta tai Tynkkysestä, hän vastaa puhumalla sujuvasti pirkanmaalaisesta maltillisesta kansanedustajasta
Martti Mölsästä.
”Mölsästä ei ole tehty ensimmäistäkään valtakunnallista juttua lehtiin. Se ei teitä kiinnosta, että joku tekee työnsä hyvin”, Soini sanoo.
KARKUN KIRKON KATOLTA kuuluu rälläkän ääni. Remonttimiehet laittavat ikivanhaa kirkkoa kuntoon. Soini seisoo edelleen kuvaajan pyynnöstä kirkonmäen metsikössä ja heittelee mustikoita suuhunsa.
AKSELI VALMUNEN / HS
Soini halusi esitellä Karkun kirkon sankarihautausmaan. Kirkon metsikkörinteestä hän keräsi kourallisen mustikoita ja vadelmia.
Hän alkaa asetella sanojaan siihen muotoon, että päivä alkaa pikkuhiljaa olla pulkassa.
Ensi kesän puoluekokoukseen mennessä Soini on johtanut jo kaksikymmentä vuotta, ilman varteenotettavia haastajia. Silti nyt, kun puolueen kannatus laahaa yhdeksässä prosentissa, yhä useampi kentällä kysyy, jokohan tämä alkaisi riittää.
Soini sanoo, että ensi vuoden puoluekokouksessa tulee ”osapäätös”.
Mikä se sellainen mahtaa olla?
”Jos sanon suuntaan tai toiseen, minulta menee toiminnan ja valinnan vapaus”, Soini sanoo.
Jos Soini ensi kesänä ilmoittaa jättävänsä puoluejohdon, hänen seuraajalleen jää tarpeeksi aikaa kasvaa johtajana ja profiloitua ennen kevään 2019 vaaleja. Siksi voisi olettaa, että näin käy.
Mutta sitä Soini ei vielä lupaa.
Sen sijaan hän kääntää kysymyksen lempilajiinsa, mediakritiikkiin: ”Kyllä minä tiedän, että toimituksissa minulle on jo istutettu takkia jos toistakin. Että minne se lähtee. Mutta ketäs sitten myllytettäisiin, jos ei olisi minua ja perussuomalaisia?”
Rivien välistä jää kuitenkin tunnelma, että Soini todella on jättämässä puolueen päivittäisen johtamisen.
Hän nimittäin pohtii, että jos Sipilän hallitukselle tulisi budjettineuvotteluissa hallituskriisi, mikä ei ole aivan mahdotonta, hänenkin ”täytyisi miettiä tilanne uudestaan”.
Valmista tulevaisuudensuunnitelmaa Timo Soinilla ei kuitenkaan tunnu vielä olevan.
Ei ole tiettävästi vielä leppoisaa palkintovirkaakaan sovittuna.
Ei loppusijoituspaikkaa.
