Mietinpä, että missä määrin seuraava selittää tätä keskustalaisten poliitikkojen turpo-ulostuloja (ja selkeää vieraantuneisuutta todellisuudesta - HS loppuvuodesta 2014):
Jos neuvotteluja käytiin ennen Goergian sotaa ja mikäli Keskusta todellakin on pitänyt tiivistä yhteyttä Venäjälle Yhtenäinen Venäjä puolueeseen Ukrainan sodan alun jälkeen, niin todellakin arveluttaa se mitä tuleman pitää, jos/kun seuraavalla hallituskaudella ryhdytään "duunaamaan" punamultaa.
Vanhanen, Anttila ja Sipilä - rinnalla demareista Rinne, Heinäluoma ja Tuomioja.
Tässä viimeviikkojen keskustelussa on havaittavissa sekin trendi, että Venäjä-suhteiden puolesta esiintyy voimakkaasti kokolailla merkittävinä pidettäviä poliitikkoja (halusimmepa tahi emme, Vanhanen, Sipilä, Rinne etc. ovat suomalaisittain merkittäviä ja heitä - ikävä kyllä - kuunnellaan). Vastapuolella - kritiikkiä - esittävät sitten tutkijat ja asiantuntijat, joihin on jo aiemmin lyöty leima kollektiivisesti "kaiken maailman dosentteina".
Missä ovat kokoomuksen kärkipoliitikkojen ulostulot? Käytännössä kepu-demari-rintaman vastapainona on taistellut Ville Niinistö ja jokunen muu poliitikko asiantuntijoiden ohella. Kysymys onkin, että ketä kansa kuuntelee - monien "valtiomiehinä" pitämiä poliitikkoja vai asiantuntijoita, jotka on leimattu osin NATO-haukoiksi? Asetelma on kokolailla huolestuttava.
vlad