Kärkipoliitikkojen vahtimisketju

Ja mitä sitten vaikka se dinosaurus syö lehvää kun meteoriitti lähestyy? Eihän dinosaurus meteoriitille mitään voi joten viisanta on vain olla panikoimatta ja mussuttaa sitä lehvää kunnes pamahtaa ja kaikki ohi.
 
Ei edusta todellakaan enää päivänpolitiikan ykkösketjua, mutta entinen 70-luvun puolustusministeri Taisto Tähkämaa varmasti edustaa kepun Suuria Muinaisia siinä missä Väykkä ja Kääriäinenkin.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/tahkamaa-60585

Tähkämaa latelee ajatuksiaan nykyisestä turvallisuuspolitiikan linjasta:

– Valitettavasti ruohonjuuritasolta näyttää vähän siltä, että olemme liiaksi siirtyneet Naton käskyläisiksi. Nato voi pitää sotaharjoituksia Suomen maaperällä vain ilmoitusasiana. Jatkuessaan tämä kertoo, ettemme tunne omaa asemaamme.

– Meidän kohtalomme on siinä 1 300 kilometrin mittaisessa rajassa, joka on itäpuolellamme. Me haluamme pitää sen rauhan rajana niin kuin se nyt on ollut kohta 75 vuotta.

– Jos Suomi laskee Naton joukot sinne, muuttuu itärajamme kriisin rajaksi. Kuka siitä hyötyisi? Ei kukaan, vähiten Suomi.
 
Liittyen suomettumisen henkeen joka edelleen vaikuttaa vahvasti Suomessa ja jota kärkipoliitikkomme jatkavat :confused:

Lehtinen tekee yhä surutyötä suomettumisen vuosista – ”Sdp hylkäsi läntisen sosiaalidemokratian”

Euroopan nykyisestä tilasta 70 vuotta täyttävä Lehtinen ei ole huolissaan.
Y_cpX-XXbjF7wroAfgTyUP14omIxnzczBx6QOr8lIbySGDWURZxIF-aWgFqAstUCZCeTgRscoVB29uyCt1cqNLkilnERHby_4mA5llnzITggJCT_wmuTiWAsYuen=s0-d-e1-ft

”Suomea on kutsuttu toteutumattomien katastrofien maaksi. Vakautta ja turvallisuutta on siksikin aina vaalittava tarkalla silmällä”, Lasse Lehtinen toteaa. (KUVA: JONNE SIPPOLA / HS)
Veli-Pekka Leppänen
Julkaistu: 22.1. 2:00 , Päivitetty: 22.1. 13:52

”LAHJAKKAASTI se näyttelee laiskaa”, muuan lähikaveri kuvaa Lasse Lehtistä.

Laiskuudesta ei tosiaan ole jälkeäkään, kun katselee huomenna 70 vuotta täyttävän Lehtisen eri toimenkuvia: kansanedustaja, historian tohtori, meppi, diplomaatti, tietokisan vetäjä, lobbari, kirjailija, tv-toimittaja, luottamushenkilö, urheilujohtaja…

Pohjimmiltaan hän on vain kirjoittava ihminen, man of letters.

”Olen levoton sielu, aina on tehtävä jotakin. Kansanedustajana sain kompleksin, ettei siinä saa mitään aikaiseksi. Politiikka on prosessi ilman alkua ja loppua, mutta kirjasta jää sentään jokin konkreettinen jälki”, hän kertoo kotonaan Helsingissä.

Kodin seiniä kiertävät lasivitriinikaapit ovat täynnä kirjoja, ja hänen omia teoksiaankin löytyy joukosta nelisenkymmentä.

LASSE LEHTINEN on puolessa vuosisadassa junttaantunut suomalaiseen naamagalleriaan kuin Velj’mies-patsas Kuopion torille. Hänen savolaisuutensa kuuluu toki hankittuihin ominaisuuksiin, sillä mies on syntyään Kotkasta, pyhtääläisten vanhempien poika.

”Kun täytin viisi vuotta, muutimme Kuopioon, josta isäni sai palomestarin viran. Olen siirtogeneettinen savolainen”, Lehtinen määrittelee.

Kuopiosta tuli tärkeä paikka, ja Kuopion lyseo ja teinikunta, nuorisotapahtumat ja kesät Savo-lehden toimittajana olivat hänen henkisiä ponnahduslautojaan. ”Kymmenvuotiaana halusin jo toimittajaksi.”

KUUSIKYMMENLUKU oli Lehtiselle pitkälti esteettis-kulttuurinen juttu. Hän teki innolla teinikuntansa Proteini-lehteä, johon hän varhain 1960-luvulla kokosi Jörn Donnerin, Jouko Tyyrin ja Paavo Lipposen tasoisia avustajia. Yhden ensimmäisistä kansista piirsi taiteilija Alpo Jaakola.

Julkidemarius astui pian kuvaan sekin. Opiskelijanuori pääsi kotikaupunkinsa Kuopion valtuustoon 1968, sai 23-vuotiaana jo 3 500 ääntä eduskuntavaaleissa ja meni 1972 läpi 6 500 äänellä.

Mutta kansanedustajana hänen riemumarssinsa tyssäsi. Miksi?

”Kodin peruina olin tannerilainen oikeistodemari enkä mennyt Ei EEC:lle -kampanjoihin. Kerran Kalevi Sorsa tosin esitti minua opetusministeriksi – sen puoluehallitus hylkäsi – ja kerran hävisin äänestyksessä ryhmäpuheenjohtajan paikan”, Lehtinen luettelee.

”Ehkä en pyrkinyt ylöspäin kyllin palavasti.”

Hän turhautui, eikä vähiten suomettumisen tautiin, joka omaksuttiin osaksi Sdp:n valtavirtaa.

Lehtinen kaivaa esiin Mauno Koivistolta tulleen viestin, jonka hän sai 1979 ehdotettuaan tätä Sdp:n presidenttiehdokkaaksi: ”Helsinki 19.2.79. HV. Koeta saada olluksi pompottelematta. Ajatolla Manu.” Ei ollut lupa mennä esittämään mitään omia aikojaan.

Lehtiselle 1970-luku on murheellisin lähivuosikymmen.

”Sdp hylkäsi läntisen sosiaalidemokratian ja meni mukaan kepulais-kekkoslaiseen touhuun, mikä heijastuu vielä tähänkin päivään”, hän miettii. ”Lontoon-lähetystössä 1980-luvulla vasta tajusin, mitä Suomesta ajateltiin lännessä. Eihän meitä näkynyt edes sääkartoissa.”

SISÄPOLITIIKASSA Koiviston aikakausi ”siisti tavat, eikä hovia enää ollut”, mutta Kremliin päin ei muuttunut juuri mikään.

Lehtinen kaipaa kunnon läpivalaisua suomettuneisuudesta, jota hän sanoo taas puivansa ensi syksynä Väinö Tanner -elämäkerrassaan.

”Väitöskirjani oli jo osa surutyötä. Olinhan samassa jengissä minäkin.”

Vuonna 1993 Lehtinen oli yksi Ahtisaaren ”keksijöistä”. Hän antaa presidentilleen kohtuullisen arvosanan, vaikka tämä jäikin yhden kauden mieheksi, ”kun irtisanoutui liian varhain ja suutuspäissään”.

Jos Ahtisaari olisi hieman malttanut, Kosovon rauhanvälityksen suoma suosio olisi itsestään työntänyt hänet kakkoskaudelle, Lehtinen arvelee.

EUROOPAN nykyisestä tilasta Lehtinen ei suostu hätäilemään. Vaikka pakolaiskriisin ja valhepitoisen brexit-kampanjan myötä nationalistit nostavat joka puolella päätään, EU:n suosio on hänestä pysynyt edelleen hyvänä.

Unionin on keskityttävä suuriin linjoihin ja jätettävä sivuasiat kansalliseen päätäntään.

”Brysselistä on nyt tehty liian helppo maali monelle turhalle valitukselle.”

Trumpin nousun presidentiksi hän näkee vähän huvittavanakin. ”Kun siellä nyt unohdettu kansa protestoi, niin onhan se hauskaa, että ottivat miljardöörin puhemiehekseen”, hän humorisoi.

On tässä Lehtisessä yhä jotakin savolaista.
 
Ei edusta todellakaan enää päivänpolitiikan ykkösketjua, mutta entinen 70-luvun puolustusministeri Taisto Tähkämaa varmasti edustaa kepun Suuria Muinaisia

1970 -luvun puolustusministerien poliittinen painoarvo oli höyhenen luokkaa eli edustaa Kepun "pieniä muinaisia". Oli puolustusministeri, kun Kekkonen PV:n silloisen komentajan Lauri Sutelan kanssa torjui Nliiton puolustusministeri Ustinovin ehdotukset yh-
teisistä sotaharjoituksista. Vaikka siis vieraana oli Tähkämaan kollegaministeri, ei häntä otettu neuvotteluihin mukaan lainkaan. Lukemalla yllä oleva veli @tulikomento n linkki selviää miksi.
 
1970 -luvun puolustusministerien poliittinen painoarvo oli höyhenen luokkaa eli edustaa Kepun "pieniä muinaisia". Oli puolustusministeri, kun Kekkonen PV:n silloisen komentajan Lauri Sutelan kanssa torjui Nliiton puolustusministeri Ustinovin ehdotukset yh-
teisistä sotaharjoituksista. Vaikka siis vieraana oli Tähkämaan kollegaministeri, ei häntä otettu neuvotteluihin mukaan lainkaan. Lukemalla yllä oleva veli @tulikomento n linkki selviää miksi.

Edesmenneen kenraali Sutelan elämäkerrasta selvisi, että Ustinovin ehdotuksen torppaamisessa lujana pysyneellä PV:n komentajalla oli melko keskeinen rooli. Kekkonen höperehti vielä tuon jälkeenkin jonkinlaisia "yhteisiä esikunta- ja karttaharjoituksia" neukkujen kanssa. Mutta onneksi Sutela ei ottanut näitä kuuleviin korviinsa.
 
"Maantapaa" vaan pukkaa kun on kiire realisoida valtion omaisuutta ja kassaa omiin taskuihin

http://m.iltalehti.fi/uutiset/201701242200058681_uu.shtml

Näkökulma: Kansliapäällikkö Harri Pursiainen pitäisi vaihtaa
Tänään klo 05:30


Virkamiesjohto juoksutti taas ministerin ansaan, analysoi Iltalehden Olli Ainola.


Harri Pursiainen kuvattuna v. 2010. TIINA SOMERPURO/KL
Hyvä talo elättää huononkin isännän. Tämä sananparsi ei päde liikenne- ja viestintäministeriöön.

Lyhyen ajan sisällä jo toinen liikenneministeri kurvaa samasta kaarteesta ojaan.

Vuonna 2013 Merja Kyllösen (vas) ministerikaudella valmistui Jorma Ollilan työryhmän ehdotus tiemaksuista. Ideat eivät edenneet, koska suomalaiset eivät hyväksyneet suunnitelmia.

Nyt oli ratissa keskustan Anne Berner. Sääliksi käy. Kokeneempi poliitikko ei olisi ajanut näin päätä pahkaa. Virkamiesten olisi pitänyt varoittaa vauhtisokeudesta.

Kuka on tämän rallin tallipäällikkö? Hän on liikenneministeriön ylin virkamies, kansliapäällikkö Harri Pursiainen.

Pursiaisen tallissa sählää pitkälti sama vaikuttaja- ja sijoittajaporukka, joka viime vaalikaudella tanssitti Kyllöstä.

Tärkein takapiru on keskustan entinen puheenjohtajaEsko Aho, pääministeri Juha Sipilän kaveri.

Ministeriö jopa maksaa Aholle konsulttipalkkiota tämän omien ideoiden lobbaamisesta. 12 000 euroa plus kulut ovat Aholle pelkkä kahviraha, jos hurja visio joskus toteutuu.

mads.gif


Tahtojen taistelun vakavuudesta kertoo, että mukaan värvättiin jopa SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Lyly. Hän pehmittää ay-liikettä ja demareita 12 000 eurolla.

Ahon konsulttisopimuksen mukaan tavoitteena "on tuottaa visio siitä, miten liikenne- ja viestintäjärjestelmän rohkeammalla kehittämisellä luodaan Suomen hyvinvoinnille, kilpailukyvylle ja kansantaloudelle suotuisa ympäristö".

Sanahelinä tarkoittaa, että Pursiaisen talli tahtoo tehdä Suomesta digitoidun liikenteen koelaboratorion ja rikastua.

Bernerin kolari tuskin hätkäyttää Pursiaista. Hän lykkää vaihteen uuteen silmään.

Jos Pursiainen saa jatkaa, kohta hän puhuu pyörryksiin kolmannen ministerin uskotellen, että juuri nyt olisi aika kypsä.

Viisas hallitus vaihtaisi kansliapäällikön.

Mitä virkaa on valmistelupomolla, joka ei ymmärrä edes alkeellisimpia politiikan ja markkinoiden mekanismeja.

OLLI AINOLA
[email protected]
 
Tietääköhän Soini itse mistä puhuu? Alkaa menemään liitukausivertaukset jo vähän liikaa ohi oleellisesti.

Miten niin?..onko täällä mennyt "joiltakin" ohi se mitä Euroopassa ja maailmalla tapahtuu kun on niin kiire "paukuttaa" Trump vastaistaisen mediarummun tahtiin? :rolleyes:
 
Ketjun otsikolle ehkä solvaus, mutta Tuomioja :)

Haluaisin nähdä, kun Halla-aho menee Voikkaan paperitehtaalle puhumaan.

Voikkaa suljettiin 10v sitten Erkki-hyvä...

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005062121.html

Jutussa ja viimeistään lukijakommenteista paistaa hyvin kaksi asiaa.

1) Tuomioja on pihalla kuin lumiukko.
2) Demarit kaatui rajat auki -hegemoniaansa.
 
Tämä se vasta "vesseli" on ....:confused:

Alexander Stubb ennustaa jättimäistä suunnanmuutosta: "Näkemiin Yhdysvallat, tervetuloa Kiina"
Kommunistisesta kiinasta tulee avoimuuden, vapaakaupan, markkinatalouden ja globalisaation johtaja. Kapitalistinen Yhdysvallat kääntyy sisäänpäin, lisää protektionismia, suojelee teollisuuttaan ja rakentaa muureja.

Loput linkistä

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/stubb kiina usa-60719

 
Kommunistisesta kiinasta tulee avoimuuden, vapaakaupan, markkinatalouden ja globalisaation johtaja.
Eikös Venäjästäkin pitänyt tulla....
 
Kommunistisesta kiinasta tulee avoimuuden, vapaakaupan, markkinatalouden ja globalisaation johtaja.
Eikös Venäjästäkin pitänyt tulla....

Pahoittelen pientä Kiina OT:ia. :D

Monella tapaa Kiina on taloudellisesti vapaampi maa kuin Yhdysvallat - etenkin kun puhutaan Kiinan tier 1 tai tier 2 kaupungeista. "Kommunismi" ei näy Kiinan arjessa juuri lainkaan, toisin kuin Neuvostoliiton tai Venäjän tapauksessa. Käytännössä ihmisten arki on hyvinkin vapaata, uskallan väittää että vapaampaa kuin Suomessa. (Hong Kong on vapaampi talous kuin Suomi.)

Kiina ei ole kommunistinen valtio. Kiina on sosialistinen valtio.

Sosialismin jättämät ongelmat ovat Kiinassa silti hyvinkin näkyvillä - Kiinassahan asuntoa ei voi esimerkiksi omistaa, vaan sen voi vuokrata valtiolta 70 vuodeksi. Kun kukaan ei varsinaisesti omista kiinteistöjä, ei niistä myöskään pidetä huolta. Hong Kongin ulkopuolella helvetin hienoiksi rakennetut asuinalueet pysyvät helvetin hienoina vain noin vuoden päivät.

Avoimuudesta olen täysin samaa mieltä, Kiinan kansantasavallan ei paljon tarvitse tekemisiään selitellä. Kiina lisännee protektionistisia toimia asuntokuplan poksahduksen jälkeen mutta toistaiseksi näitä en erityisemmin näe lähitulevaisuudessa.
 
Pahoittelen pientä Kiina OT:ia. :D

Monella tapaa Kiina on taloudellisesti vapaampi maa kuin Yhdysvallat - etenkin kun puhutaan Kiinan tier 1 tai tier 2 kaupungeista. "Kommunismi" ei näy Kiinan arjessa juuri lainkaan, toisin kuin Neuvostoliiton tai Venäjän tapauksessa. Käytännössä ihmisten arki on hyvinkin vapaata, uskallan väittää että vapaampaa kuin Suomessa. (Hong Kong on vapaampi talous kuin Suomi.)

Kiina ei ole kommunistinen valtio. Kiina on sosialistinen valtio.

Sosialismin jättämät ongelmat ovat Kiinassa silti hyvinkin näkyvillä - Kiinassahan asuntoa ei voi esimerkiksi omistaa, vaan sen voi vuokrata valtiolta 70 vuodeksi. Kun kukaan ei varsinaisesti omista kiinteistöjä, ei niistä myöskään pidetä huolta. Hong Kongin ulkopuolella helvetin hienoiksi rakennetut asuinalueet pysyvät helvetin hienoina vain noin vuoden päivät.

Avoimuudesta olen täysin samaa mieltä, Kiinan kansantasavallan ei paljon tarvitse tekemisiään selitellä. Kiina lisännee protektionistisia toimia asuntokuplan poksahduksen jälkeen mutta toistaiseksi näitä en erityisemmin näe lähitulevaisuudessa.

Kiina on sosialistisfasistinen diktatuurivaltio...
 
Back
Top