Näkökulma: Soinin sinisten puolueprojekti tökkii - paikallisyhdistyksen käsitettäkin on pitänyt laajentaa
Lauantai 23.9.2017 klo 07.33
Sinisten puolueprojekti sujuu niin surkeasti, että rovaniemeläinenkin käy tamperelaisesta, kirjoittaa politiikan toimittaja Tommi Parkkonen.
Kansanedustajat Tiina Elovaara, Sampo Terho ja Simon Elo ovat sininen tulevaisuus -puoleen kärkihankehenkilöitä. (TOMMI PARKKONEN)
Kun silloinen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) iloitsi - toki ennenaikaisesti - kevättalvella 2013 saavutetusta sote-sovusta, hän kommentoi vääntöä perinteisellä "kun koville ottaa niin koiraskin poikii" -vertauksella.
Kokoomuksen tuolloinen puheenjohtaja Alexander Stubb puolestaan kuvaili keväällä 2015 puolueensa hallitushaluja lauseella "politiikka on kompromissien taidetta".
Molemmat lausahdukset tiivistävät hyvin politiikan syvimmän olemuksen: kaikki keinot ovat legendaarisessa työkalupakissa, kunhan yhtä klassinen the tahtotila on riittävän suuri.
Sama asia suomeksi: mikä tahansa käy.
Kokoomuslaisten poliittisiin totuuksiin ovat päässeet tai paremminkin joutuneet tutustumaan myös Timo Soinin perussuomalaisista loikanneet Timo Soinin siniset, joiden puolueprojekti tökkii pahemmin kuin ex-kansanedustaja (kok) Marjo Matikaisen sukset - ja tadaa, pakollinen urheiluvertaus! - Obertsdorfin MM-kisoissa vuonna 1987.
Lapset, googlettakaa jälleen kerran.
Sinisiä eivät tällä kertaa pelasta edes suomalaiskansalliset havut, sillä ei-vielä-puolueen hanke muuttua jo-pian-puolueeksi on ollut tahmeampi kuin Timo Soini osasi kuvitella, vaikka hillotolpasta kaiken tietääkin.
Ja taas, googlettakaa sanat "hillo" ja "tahmea", niin tiedätte mitä tarkoitan.
Ja "havut" sekä "perkele".
''''
Sininen tulevaisuus -puolueen hankehenkilön, hyödyllinen idiootti (ei ole minun keksimäni termi, Googlen mukaan jo Lenin tuollaisista puhui) Simon Elon alkuperäisen aikataulun mukaan 5 000 kannattajakorttia piti olla kerättynä elokuussa ja puoluekokous syyskuussa. Nyt syyskuun loppupuolella kannattajakortteja puuttuu edelleen ja puoluekokouksesta ei ole edes alustavia aikatauluarvioita.
Yhtä tahmeaa on ollut paikallisyhdistysten perustaminen. Ja sen suhteen siniset ovat ottaneet käyttöön Risikon ja Stubbin termistöt ja toteuttamistavat: kun koville ottaa, poliittisen taiteen kompromissikin poikii.
Sinisiä paikallisyhdistyksiä on perustettu vasta kymmenkunta, kun tässä vaiheessa sellaisia pitäisi olla normaalitapauksessa jo useita kymmeniä. Vaan kun ei riitä innostuneita ja kiinnostuneita.
Siksi siniset ovat laventaneet termin
paikallisyhdistys sisältöä.
Malliesimerkkinä käyköön Tampereen Siniset ry, jonka postiosoite kulkee eduskuntaan. Se on Helsingissä. Tampereen Siniset ry:n varapuheenjohtaja on sinisen eduskuntaryhmän tuore kansanedustaja Matti Torvinen Rovaniemeltä ja rahastonhoitajana toimii sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila Muhokselta.
Rovaniemeltä on Tampereelle - Googlen mukaan - E75-tietä pitkin 698 kilometriä, Muhokselta 484 kilometriä.
Luonnollisesti Torvinen toimii samaan aikaan myös Lapin Siniset ry:n puheenjohtajana.
Punkalaitumen Siniset ry:n puheenjohtajana ja sihteerinä toimii sama henkilö, kansanedustaja Martti Mölsä. Muita ei toiminnassa ole mukana. Mölsällä riittää aikaa myös 143 kilometrin päähän Kihniön sinisille, samoin kuin sihteerinä toimivalla kansanedustaja Tiina Elovaaralla, joka on samaan aikaan Tampereen Siniset ry:n puheenjohtaja.
Kaikkiaan sinisten paikallisyhdistyksissä toimii nimenkirjoittajina vain kymmenkunta ihmistä, ristiin keskenään.
Tuosta on vielä hieman matkaa koko Suomen kattavaksi puolueeksi.
''''
Sinisten ulkoministeri Timo Soini moitti aikoinaan hallituksen pikkupuolueita takiaisiksi, jotka tekevät mitä tahansa pysyäkseen hallitusvallassa.
Vain joitakin päiviä ennen omaa loikkaansa Soini kuvaili blogissaan loikkareita luusereiksi.
Soini näyttää olleen molemmissa kuvailuissaan oikeassa.