”Oliko Suomessa jotenkin nälänhätää ennen EU-jäsenyyttä?" – Jussi Halla-aho ei kuitenkaan aja Suomen eroa EU:sta
Politiikka06:00Eija Mansikkamäki
"En pidä sitä realistisena tavoitteena." Realistista on sen sijaan rajoittaa maahanmuuttoa, sillä se vie rahaa muualta. Myös hallitukseen meno on hänestä mahdollista ja myös tärkeää.
CAROLINA HUSU
”Olisi hölmöä laittaa vaaleissa alempi tavoite kuin 100 prosentin kannatus ja 200 kansanedustajaa, mutta voi olla, että tavoitteesta jäädään. Eri asia on, mihin ollaan tyytyväisiä”, Jussi Halla-aho sanoo ja uskoo, että puolueen gallupkannatus on alakanttiin.
”Onks ne hyviä? En ole itse maistanut”,
Jussi Halla-aho kysyy toimittajalta puoluetoimistonsa karamelleista. Noh, ainakin kovia.
Perussuomalaisten puheenjohtaja lähtee vaihtamaan hupparia pukuun. Sitä ennen hän istuttaa MT:n toimittajan ja kuvaajan huoneeseen, jonka seinää peittää tusseilla piirretty strategiakartta.
Siinä on koko Suomi: korporaatiot, puolueet, virkanimitykset, media ja EU. Puolue tunnetaan vahvasti EU-kriittisenä.
Puheenjohtaja palaa sukkasillaan ja päästään vauhtiin.
”Oliko Suomessa jotenkin nälänhätää ennen EU-jäsenyyttä?
Valtakunnan vauraus on kiinni hyvästä hallinnosta ja tuottavasta työstä eikä jostakin EU-jäsenyydestä”, Halla-aho sanoo viitaten Sveitsiin.
Britanniassa EU-ero näyttää käyvän kalliiksi kaikille, esimerkiksi ruuan hinnan noussee rajusti. Jos Suomikin eroaisi, eikö lasku lankeaisi juuri perussuomalaisten peruskannattajille?
Suomen ero ei ole Halla-ahon työlistalla, vaikka puolue pääsisi seuraavaan hallitukseen.
”En pidä EU:sta eroamista ainakaan lyhyellä aikavälillä realistisena tavoitteena, koska suurin osa suomalaisista kannattaa jäsenyyttä. Se on paukkujen haaskaamista”, hän sanoo. Britannia on huono esimerkki muutenkin, sillä se on aina kulkenut EU:ssa omia polkujaan.
Halla-ahon mielestä unioni on myös ”ihan hyvä”, jos se saa irti kansallisista voimavaroista enemmän kuin maat yksin.
Esimerkkinä hän mainitsee Meriturvallisuusviraston.
”Mutta poliittiset tavoitteet ovat aivan vääriä. Ei ole ongelma lisätä ulkorajavalvontaa tai saada ihmisiä ylös merestä. Vaikea asia on, mitä tehdään näille ihmisille.
EU:n suurin ongelma on, että samalla kun se on itse kyvytön tekemään jäsenmaita hyödyttäviä päätöksiä, se estää tekemästä niitä itse.”
Maahanmuuttotulvassa vuonna 2015 vain vastoin EU:n sääntöjä toiminut Unkari teki hänestä oikein, kun se rakensi rajoilleen piikkilanka-aitaa. Hyvin toimi naapurimaa Itävaltakin sen jälkeen, kun se alkoi tarkastaa passeja myös Schengen-maista, kuten Unkarista, tulevilta.
Jos Halla-aho saisi valita, Suomi olisi liittynyt Natoon eikä EU:hun 1990-luvun alussa. Jäsenyys olisi silloin aiheuttanut ”vähemmän ulkopoliittisia kramppeja” ja ollut turvallisempaakin.
”Pelkkä Nato-jäsenyysprosessin käynnistäminen voisi olla tällä hetkellä Suomelle vaarallista. Itänaapurissa on voimakkaita intressejä estää Suomen Nato-jäsenyys. Seurauksena olisi ainakin epämiellyttävää informaatiovaikuttamista, jos kansanäänestyksen päivämäärä julkistettaisiin.”
Lisäksi hän epäilee, etteivät kaikki Nato-jäsenet edes puoltaisi hakemustamme.
Halla-aho istuu kautensa loppuun eli ensi kevääseen Euroopan parlamentissa. Puolue kuuluu siellä Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmään (ECR), kun esimerkiksi Italian Viiden tähden liike ja Ruotsin Ruotsidemokraatit ovat olleet Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa -ryhmässä (EFDD). Kumpaakin johtaa ”henkisenä runkona” britti.
”Tilanne muuttuu vaalien jälkeen hyvin olennaisella tavalla, sillä ryhmät sillä laidalla järjestyvät kokonaan uudestaan. Pyrimme rakentamaan mahdollisimman ison ryhmän, etsimään yhteisiä nimittäjiä ja kiinnittämään vähemmän huomiota pieniin eroavaisuuksiin.”
Brittien lähtö voi siis vahvistaa äärioikeiston ääntä.
Perussuomalaisten kannatus oli viime eduskuntavaaleissa 17,7 prosenttia. Nyt se on noin kymmenen, ja puolueesta irtautuneen Sinisen tulevaisuuden alle prosentin. Mihin puolet kannattajista on kadonnut? Takaisin sinne, mistä tulivatkin: demareihin, keskustaan, kokoomukseen ja vasemmistoon?
Ei, väittää Halla-aho.
”He ovat siirtyneet katsomoon eli eivät ilmaise kantaansa.”
Oma porukka pettyi Halla-ahon mukaan siihen, etteivät asiat muuttuneetkaan vallan kahva kourassa.
”Hallitukseen meno ei ollut virhe vaan periksiantaminen kaikissa tärkeissä lupauksissa. Se johtui siitä, että toimintaa ohjaavat motiivit olivat vääriä eli henkilökohtaisia”, Halla-aho suomii ministerien tekoja siirtolaisvyöryn ja työllisyyden kanssa.
”Jos antaa liikaa periksi väärissä asioissa, kannatus romahtaa. Ja kun se romahtaa, katoaa myös vipuvarsi hallituksen sisällä. Pettyneiden joukko täytyy vakuuttaa uudelleen siitä, että olemme tosissamme tällä kertaa.”
Tärkeitä asioita ovat EU, yhteiskunnallinen reiluus ja maahanmuutto, johon kaikki Halla-ahon mielestä lopulta kiertyy: ilman todellista suojelun tarvetta tulevat ihmiset vievät asunnot ja rahat ja vaikeuttavat näin suomalaisten liikkumista, työllistymistä ja yritysten toimintaa.
Autojen polttamista Ruotsissa hän katsoo tyynesti.
”Tilanne ei ole siellä uusi. Uutta on vain se, jos sata autoa palaa yön eikä viikon aikana. Kummallista on se, miten ollaan huolissaan palavien autojen vaikutuksesta kannatukseen eikä niistä palavista autoista. Ongelmista pitäisi olla huolissaan siksi, että ne ovat ongelmia”, Halla-aho sanoo.
”Suomessa aina mietitään, kuinka Ruotsin virheistä voitaisiin oppia, mutta asiat tehdään kuitenkin samalla tavalla ja toivotaan, että lopputulos olisi erilainen.”
Vaalirahaa tällä puolueella on, ja Halla-aho haluaa hallitukseen. Sisäministerin paikka kiinnostaa.
Mutta kenen kanssa? Ei kiitos -hallituskumppaneita hän ei luettele. Niin ei ehkä muidenkaan pitäisi tehdä, sillä ”politiikassa kaikki on mahdollista”.
Mahtuivathan kokoomus ja vasemmistoliittokin samaan hallitukseen.
Hallitustietä tasaa – tai mutkistaa – se, että perussuomalaiset ei asetu Halla-ahon mukaan oikein mihinkään oikeisto–vasemmisto- tai liberaali–konservatiiviakselilla.
”Perussuomalaisista tuli suuri puolue 2011. On selvää, että jos puolue kasvaa näin äkkiä, suuri osa kannattajista on muiden puolueiden perinteisiä kannattajia.
Tämä sanelee jo itsessään sen, että emme voi kovin jyrkästi asemoitua esimerkiksi sosiaalipoliittisissa kysymyksissä mihinkään.”
Esimerkiksi Helsingin valtuustoryhmään tuli sekä entisiä vasemmistoliiton että kokoomuksen jäseniä.
Se, mikä yhdistää kaikkia, on isänmaallisuus.
”Ei paatoksellinen, vaan käytännönläheinen. Näemme kansallisvaltiot hyvänä järjestelynä ja monikulttuurisuuden huonona kehityksenä taloudellisista ja ihmisten arkielämää liittyvistä syistä. Emme puhu maahanmuutosta siksi, että olisimme ilkeitä ihmisiä, vaan sen vaikutusten takia julkiseen talouteen ja kantokykyyn”, Halla-aho sanoo.
Hänestä on pöyristyttävää, että vastaanottokeskuksiin löytyi vuonna 2015 puoli miljardia euroa rahaa, kun muuten budjetissa riidellään ”napeista”. Jaettava ei synny tyhjästä vaan tuottavasta työstä, hän sanoo.
”On hyvin populistista vaatia lisää rahaa erilaisiin hyviin tarkoituksiin, jos ei samalla kerrota, mistä ne otetaan. Yleinen julkisen vallan reiluus on tärkeää meidän perinteisemmälle äänestäjäkunnallemme.”
Eli muut puolueet ovatkin populisteja?
”Kyllä mä sanoisin juu näin. Kaikki muut ovat vaaliposeeraajia.”
Jussi Kristian Halla-aho
Syntynyt 27.4.1971 Tampereella, missä kävi myös koulunsa. Asuu Helsingissä.
Koulutukseltaan tarjoilija ja filosofian tohtori, väitellyt slaavilaisten kielten historiasta.
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 2009, kansanedustaja vuodesta 2011, Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 2014.
Perussuomalaisten puheenjohtajaksi 10.6.2017, minkä jälkeen puolue hajosi.
Perheen vapaa-ajan viettopaikat Alajärvellä, Kalajoella ja Muoniossa.
Harrastuksiin kuuluvat pyöräily ja urheiluammunta.
Viisi 2–15-vuotiasta lasta, joista neljä yhteisiä Hilla-vaimon kanssa.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.288200