Miltä nyt vuosi vaalilupausten jälkeen Ranskassa näyttää, kun harhakuvat "uudistuksista" ovat haihtuneet?
KOTIMAA ti 28.08.2018 23:01
Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja hänen puolisonsa Brigitte
saapuvat Helsinkiin keskiviikkona 29. elokuuta.
27 kirjaa Ranskasta ja Euroopasta kirjoittanut Pariisin yliopiston professori Guy Millière selventää Gatestone -instituutin artikkelissaan
"Emmanuel Macronin nousu ja lasku", kuinka toukokuussa vuonna 2017 Ranskan presidentiksi valittu Macron esiteltiin
"uudistajana", joka aikoi muuttaa kaiken Ranskassa ja sen ulkopuolella - mutta miltä nyt reilu vuosi myöhemmin Ranskassa näyttää, kun harhakuvat "uudistuksista"
ovat haihtuneet.
Professori Millièren mielestä toteutuneet uudistukset ovat olleet lähinnä kosmeettisia eivätkä ole hidastaneet Ranskan takeltelevaa alamäkeä.
Talouskasvu on lähellä nollaa: 0,2 prosenttia vuoden 2018 toisella neljänneksellä.
Työttömyysaste on noin 8,9 prosenttia, ja se pysyy korkeana. Ranskan
julkiset menot prosentteina BKT:sta ovat 56,4 prosentissa - edelleen
korkein Euroopassa.
Julkisen liikenteen lakot lamaannuttanut edelleen maata.
No-go -alueet jatkavat leviämistäänja Macron itse on myöntänyt avuttomuutensa pyytämällä väestöltä "
yleistä liikekannallepanoa".
Mellakat ovat yleisiä: julkiset tapahtumat johtavat
ryöstelyihin ja
tuhopolttoihin. Ranskan joukkueen voitto jalkapallon MM-kisoissa sai
sadat huligaanit ryntäämään yleisön joukkoon ja tuloksena oli rikottuja ikkunoita, särjettyjä pankkeja ja pankkiautomaatteja, tärveltyjä liikennemerkkejä ja tuleen sytytettyjä autoja.
Millièren mukaan Macron ei varmasti voinut nauttia kesälomasta, vaikka suurin taloudellinen aktiivisuus Ranskassa
pysähtyykin heinä-elokuussa.
Heinäkuun 19. päivänä päivälehti
Le Monde nimittäin julkaisi 1. toukokuuta kuvatun videon, jossa poliisin kypärään sonnustautunut mies hyökkäsi raa'asti kahden ihmisen päälle Pariisin keskustassa. Videoon liittyvässä kuvauksessa kerrottiin, että väkivaltainen mies oli "Alexandre Benalla, joka vastaa valtionpäämiehen turvallisuudesta".
Benalla oli itse asiassa
Macronin henkilökohtainen henkivartija, turvamies, joka
suojeli Macronia aina, myös yksityisten retkien aikana
hiihtokeskukseen tai
rannalle.
Asiakirjoista tehtiin julkisia
osoittamalla Benallan olevan "presidentin esikunnan apulaispäällikkö" - kuitenkaan mistään virallisesta henkilöstöjäsenluettelosta hänen nimeänsä ei koskaan löytynyt. Benalla sai myös osakseen salaisen turvallisuusselvityksen ilman näkyviä perusteluja, ja vaikka hän ei läpäissyt tutkintoa päästäkseen santarmiksi, hän
sai silti Ranskan poliisilaitoksen (santarmin) everstiluutnantin tittelin.
Se on sama arvonimi kuin 44-vuotiaalla sankaripoliisi
Arnaud Beltramella, jolla oli yli kaksi vuosikymmentä esimerkillistä palvelusta ja joka uhrasi itsensä vapaaehtoisesti ja vaihtoi paikkaa naispanttivangin kanssa Super U -supermarketissa tapahtuneessa
panttivankitilanteessa Trebesin pikkukaupungissa Carcassonnessa Etelä-Ranskassa 24. maaliskuuta tänä vuonna. Beltrame kuoli jihadistin uhrina islamistiterroristin viiltäessä Beltramen kurkun auki.
Macronin turvamiestä, Benallaa kunnioitettiin
kaikenlaisilla etuisuuksilla, autolla ja kuljettajalla sekä
2 000 neliömetrin asunnolla ylellisessä valtion omistamassa rakennuksessa. Häntä
ei myöskään syytetty taannoisesta kolaripaikalta pakenemisesta.
Macronin poliittiset vastustajat - niin vasemmalta kuin oikealta -
pyysivät parlamentaarista tutkintakomiteaa puuttumaan asiaan. Sisäasiainministeri totesi olevansa tietoinen 1. toukokuuta tapahtuneesta hyökkäyksestä, mutta lisäsi, että hän
oli saanut tietää Benallan nimen vain lukemalla sen sanomalehdistä.
Pariisin poliisipäällikkö viittasi "
epäterveisiin ystävyyssuhteisiin", mutta kieltäytyi antamasta mitään yksityiskohtia. Pääpoliisiyhdistyksen pääsihteeri (SGP Police FO) sen sijaan puhui suoraan
hämäräperäisten turvamiesten läsnäolosta presidentin seurueessa, jotka toimivat "laillisen valvonnan ulkopuolella" ja ovat ristiriidassa virallisten turvapalveluiden jäsenten kanssa.
Macron pysyi vaiti kuuden päivän ajan, kunnes yksityisessä kokouksessa parlamentin jäsenten ja hänen puolueensa ministerien kanssa hän
avasi suunsa ja sanoi, että hän "ottaa vastuun" Benallan tapauksesta. Samaan aikaan
hän haukkui median sanomalla: "Meillä on lehdistö, joka ei enää noudata totuutta... Se mitä näen on mediavalta, joka haluaa ruveta käyttämään oikeudellista tuomiovaltaa."
Pariisin yliopiston professori Millièren mukaan näytti siltä, kuin Macron olisi yrittänyt uhkailla kriitikkoja ja vaatia vaikenemista. Hän ei onnistunut, Millière jatkaa.
Hänen vastustajiensa viha vain voimistui. He kutsuivat Macronin reaktiota skandaaliin
loukkaavaksi ja
sopimattomaksi. He vakuuttivat monien yksityiskohtien näyttäneen oudoilta ja että perusteellinen tutkimus olisi välttämätön. Kilpaileva poliitikko puhui jopa skandaalin nousevan "
Watergaten tasolle".
Mutta oikeusministeriö Ranskassa on
riippuvainen hallituksesta: kukaan tuomari ei siis pyri tietämään enempää. Mitään perinpohjaista tutkimusta ei tule. Ranskan tiedotusvälineet ovat suurelta osin
valtion tukemia ja hallituksesta riippuvaisia kuten oikeusministeriö. Jopa tiedotusvälineet, joita valtio ei rahoita, harjoittavat itsesensuuria siinä, mitä he raportoivat - koska
heitä tukevat yritykset ovat riippuvaisia valtion sopimuksista. Kukaan ranskalainen toimittaja ei yritä saada selville totuutta.
Koska Ranskan perustuslaissa ei säädetä virkasyytteistä,
Ranskan presidentit nauttivat lähes täydellistä koskemattomuuutta.
Macron tietää, että hänen edeltäjänsä pystyivät pysymään vallassa monista skandaaleistaan huolimatta.
Kolumnisti Ivan Rifoul kuvasi Macronin voittoa "vajoavien sosialistien" järjestämiksi "
naamiaisiksi", "EU: n apparatsikeiksi", koneistojyriksi, Euroopan islamisaation kannattajiksi ja toisiaan suosiviksi läheisiksi kätyrikapitalisteiksi.
Guy Millière painottaa, että Macron pysyy jatkossakin presidenttinä, mutta tulee olemaan joka tapauksessa vähäpätöinen ja olematon presidentti. Macron teeskenteli olevansa "
esimerkillisen tasavallan" ruumiillistuma. Millière huomauttaa, että Macron ei kykene siihen enää.
Vaikka Macron oli aiemmin pystynyt syrjäyttämään poliittiset vastustajansa,
nuo päivät näyttävät olevan takana päin. Hänen vastustajansa ovat jo kritisoineet hänen talouspolitiikkansa tulosten puuttumista -
vähäisiä tuloverovähennyksiä, mutta myös monia uusia säännöksiä ja
pieniä muutoksia hyvin joustamattomassa työlainsäädännössä - sekä hänen
heikkoja vastatoimiaan murto - ja
autovarkauksien, sekä
raiskausten ja yhteiskunnallisten
levottomuuksien lisääntyessä.
Millière uskoo, että tästä eteen päin kaikkiin Macronin päätöksiin tullaan suhtautumaan epäluuloisesti ja ne tutkitaan tarkasti ilman armoa.
Macron on jo lykännyt perustuslain uudistusta, jonka oli tarkoitus vahvistaa presidentin valtaa. Hän aloitti muut hankkeet, jotka luultavasti hylätään; kuten virkamiesten irtisanomiset ja
varhaiseläkkeelle jäävien yritysostotja
työttömyysvakuutusuudistus.
Macronin kannatus
on ollut laskussa jo pidemmän aikaa ja se on alhaisinta koskaan -
kannatuslukemat laskevat kuin lehmän häntä. Konservatiivinen oikeisto ja vasemmistopuolueet kritisoivat presidenttiä kuin yhdestä suusta.
Hän ei ollut koskaan suosittu, korostaa Pariisin yliopiston professori Guy Millière.
Niin ikään Millière vahvistaa Ranskan yhä etenevän rappeutumisen.
Hiljattain Calaisin asukkaiden ja suurella slummialueella oleskelevien laittomien maahanmuuttajien välillä puhjennut
väkivaltainen taistelu kertoo siitä, kuinka monta kertaa Ranskan
hallitus on luvannut hoitaa ongelmat, mutta ei ole siinä onnistunut.
Calais on koti noin 6 000 maahanmuuttajalle, jota toimittajat kutsuvat "
Calaisin viidakoksi".
Samaan aikaan 75 000 asukkaan Calais on
ryöstetty ja runneltu kaupunki: asuntojen hinnat ovat romahtaneet, kaupat ja ravintolat ovat sulkeneet ovensa ja ihmiset muuttamassa pois.
Toukokuussa muutamat parlamentin jäsenet
julkaisivat raportin tilanteesta Pariisin Seine Saint Denisin esikaupungissa.
Raportin mukaan 20 % alueen väestöstä koostuu "Calaisin viidakon" asukeista: satoja yrityksiä on konkurssin partaalla eikä poliisi uskalla työskennellä siellä riittävän tehokkaasti.
Sama tilanne on muualla maassa.
Äskettäin roihahti mellakat myös Nizzassa muslimijengien välillä, Ranskan Rivieralla sekä
Porte de La Chapellen lähellä Pariisissa.
Macron on yksi monikulttuurisen Euroopan
tärkeimmistä puolustajista, jonka ajatusmaailmassa tilaa ei ole kansallismielisyydelle eikä demokratialle - puhumattakaan kristinuskosta. Yhä useammat eurooppalaiset näkevät tämän suuntauksen johtavan oman sivilisaation tuhoamiseen ja ovat äänestäneet johtajia, jotka vastustavat sitä.
Macronin kaltaiset, samanlaista Eurooppa-visiota kannattavat poliitikot on viime kuukausina poistettu poliittiselta näyttämöltä tai heidän kannatuksensa on tyrehtynyt olemattomiin. Italian entinen pääministeri
Matteo Renzi nitistettiin vuoden 2018 vaaleissa selvin numeroin. Saksan liittokansleri Angela Merkel - jota
aikoinaan kuvailtiin "Euroopan voimakkaimmaksi johtajaksi" - sinnittelee virassa vain siksi, että
hän suostui toimenpiteisiin, joilla pyritään rajoittamaan lisämaahanmuuttoa Saksaan.
Guy Millière kuitenkin arvelee, että Macronin suosio ei ehkä laske yhtä äkkijyrkästi kuin Renzin, mutta tällä hetkellä hänen asemansa näyttää yhtä epävarmalta kuin Merkelin.
Monikulttuurisuutta vastustavat johtajat sen sijaan ovat menestyneet. Unkarin presidentti
Viktor Orbán voitti uudelleenvalinnan huhtikuussa ja toimii tällä hetkellä kolmannella peräkkäisellä toimikaudellaan. Hän puolustaa eurooppalaisia
juutalais-kristillisiä juuria, kansallista itsemääräämisoikeutta ja vastustaa muslimimaahanmuuttoa. Itävallan uudella liittokansleri
Sebastian Kurzilla on Orbánin kaltainen ohjelma. Myös Puolan ja Tšekin hallituksilla on samanlainen näkökanta kuin Kurzilla ja Orbánilla. Unohtaa ei sovi sitäkään, että massamaahanmuuttovastaisen
Liiga -puolueen johtaja Matteo Salvini on nykyään Italian sisäministeri ja varapääministeri.
Siitä huolimatta
Macronilla oli röyhkeyttä paljastaa, mitä hän ajattelee "populisteista", kuten Orbán, Kurz ja Salvini: He ovat "lepraa kaikkialla Euroopassa".
Macron vertasi Euroopassa ilmenevää "nationalistien nousua ja maahanmuuttovastaista näkemystä" lepraan, joka leviää "ympäri Eurooppaa, maissa, joissa luulimme, ettei se koskaan enää ilmestyisi uudelleen".
Hän kehotti eurooppalaisia "taistelemaan" sitä vastaan.
Nyt tämä vasemmistolaisessa perheessä kasvanut, itseään "
kaksin verroin liberaaliksi" kutsuva ja ranskalaisen eliitin ja rahamaailman presidentiksi nimitetty entinen investointipankkiiri ja konserttipianisti on tulossa Suomeen 65-vuotiaan vaimonsa Brigitten kanssa. 40-vuotias Emmanuel oli vain 16-vuotias ihastuessaan lukio-opettajaansa, naimisissa olevaan, 39-vuotiaaseen kolmen lapsen äitiin Brigitte Trogneuxiin, joka on nyt hänen vaimonsa.
Onko Macronilla varoituksen sanaa kerrottavana Ranskasta Suomelle juhlaillallisella Presidentinlinnassa ja virallisissa keskusteluissa presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Juha Sipilän kanssa?
Myöntääkö hän, että
Ranska on hävinnyt taistelun huumeiden salakauppaa vastaan ja että vähintään 1 500 alueella, joilla on keskitetysti suuri muslimiväestö, Ranska on romahtamassa.
Juuri nämä olivat Macronin päähuolenaiheet hänen toukokuussa pitämässään puheessaan
600 liike-elämän ja poliittisen eliitin vieraalleen.
Hän kehotti paikallisia pormestareita itse - yhdessä väestön kanssa - löytämään sopivia ratkaisuja.
Noin kuusi miljoonaa ihmistä - noin kymmenesosa Ranskan väestöstä asuu 1 500 asuinalueella, jotka hallitus luokittelee "herkiksi alueiksi".
Jo vuonna 2011 uraauurtava 2 200-sivuinen raportti "tasavallan lähiöistä" ("Banlieue de la République") totesi, että monista ranskalaisista esikaupungeista on tullut "erillisiä islamilaisia yhteiskuntia", jotka on eristetty Ranskan valtiosta ja joissa islamilaiset lait korvaavat nopeasti Ranskan lait.
Raportin kirjoittajat osoittavat, että Ranska - jossa on nyt 6,5 miljoonaa muslimia (EU: n suurin muslimiväestö) - kohtaa suuren yhteiskunnallisen räjähdyksen, koska muslimit eivät integroidu ranskalaiseen yhteiskuntaan.
