Kärkipoliitikkojen vahtimisketju

Yksi älähti...

Järkyttävintä tässä on juuri se, että lähes kaikki journalistit tuntuvat näkevän koko asian "voi miten ihana hääriepu" -näkökulmalla vaikka journalistin silmin kyseessä pitäisi olla jättimäinen poliittinen skandaali josta saa leivottua skuupin toisensa perään.

Itse en ymmärrä yhtään sitä, että media ja tärähtäneistö valittaa jatkuvasti siitä miten mediaa vastaan hyökätään ja samaan aikaan noin 99% toimittajista joko jättää kokonaan tekemättä sen työn josta saavat palkaa, eivät osaa sitä työtä mistä saavat palkkaa tai tekevät journalistisilla alustoilla politikointia sen sijaan että hoitaisivat työnsä.

Se on hyvä, että edes yksi toimittaja on huomannut että kyseessä on poliittinen ja mahdollisesti taloudellinen väärinkäytös suomalaisen oikeusjärjestelmän ylimmillä portailla - poliisien yms. yläpuolisessa johdossa.

Kalapuikkoviiksipoliiseja tutkitaan paljon vähemmän räikeistä korruptioepäilyistä - ja se on täysin oikein. Samaan aikaan joku häämekkobroileri näyttää pääsevän todella törkeästä sikailusta kuin koira veräjästä.
 
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe 1.1.2020
49303938161_322e1e20fa_o-1140x560.jpg

Kansalaiset,
Olemme uuden vuosikymmenen alussa. 2010-luku oli nopean muutoksen aikaa. Vauhti kiihtyy jatkossa edelleen, mutta kehityksen suuntaan vaikutamme itse.
Rauhattomuus, epävakaus ja lyhytjänteisyys ovat leimanneet elämää niin maailmalla kuin Suomessa. Niille on nyt luotava vastavoimia. Tarvitsemme enemmän rauhaa, vakautta ja pitkäjänteisyyttä.
* * *
Loppuvuodesta hätkähdin, kun kuulin haastateltavan Lontoon kadulta kuvaavan Brexit-erimielisiä: ”olemme oppineet vihaamaan toisiamme”. Kun asia, vaikka kuinka merkittävä, nostaa vihaa toisin ajattelevaa kohtaan, ollaan menossa kohti huonoa. Vihan kulttuuri ei kauas kanna. Se kaataa.
Kannan kasvavaa huolta siitä, miten kohtelemme Suomessa toisiamme. Kyse on toistemme kunnioittamisesta, viime kädessä yhteiskuntarauhan ylläpitämisestä. Ja sen myötä turvallisuudestamme.
Tapamme keskustella on nopeasti muuttunut. Yhä harvemmin kuulee erimielisten hakevan yhteistä näkemystä. Yhä useammin näkee valmiiden jakolinjojen vahvistamista. Täällä oikeassa olevat ”me”, tuolla väärässä olevat ”he”.
Kun halua aitoon keskusteluun ei enää ole, lisääntyy tahallinen väärinymmärtäminen. Kun tiedolla on merkitystä vain sen palvellessa omaa agendaa, syntyy tilaa puolitotuuksille, valheillekin.
Tämä kehitys meidän on katkaistava. Kyse ei ole yksinomaan siitä, millainen ilmapiiri olisi keskustelun osapuolille miellyttävämpi. Panoksena on myös Suomen menestyksen tärkein tekijä. Toistemme ymmärtämys.
Ymmärtämyksen ei tarvitse merkitä yksimielisyyttä. Erilaisia mielipiteitä maahamme on aina mahtunut. Asioista sopii kiistellä, pitääkin. Mutta toisten ylenkatsominen ja aliarvioiminen ei kiistanalaisten asioiden ratkaisua edistä. Me pystymme parempaan.
* * *
Yhteiskunnan on taattava turva ja rauha elämiseen. Suomi on hyvin salliva ja avoin yhteiskunta, siinäkin mallimaa. Mutta maailmassa on myös pahuutta, eikä pelkkä hyväntahtoisuus sitä karkota. Hyvää on pakko suojata, tiukasti, jos siitä halutaan pitää kiinni. Tästä on kyse myös puheissani terrorismia koskevasta lainsäädännöstä.
Yhteiskuntarakenteemme selkäranka on sen palvelusektori. Ihmiset, jotka työssään toteuttavat, mitä kansanvalta on tahtonut. Liian moni heistä on alttiina päivittäiselle häirinnälle, uhkailulle, painostukselle, jopa väkivallalle. Taas tänään he ovat velvollisia kohtaamaan eilenkin ahdistelleen asiakkaan. Työ ei ole enää vain ammatillisesti vaativaa, se on henkisesti painavan raskasta. Jos hoivan, koulutuksen ja turvallisuuden tuottajat uupuvat, koko yhteiskuntamme toimivuus vaarantuu. Siihen meillä ei ole varaa.
Maalittaminen ja vihapuhe ovat uudempaa ilmaisua yleisessä keskustelussa. Lainsäätäjämme on kuitenkin ollut kaukaa viisas. Esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä yksilön kunniaa, rauhaa tai yksityisyyttä loukkaavat teot ovat jo vanhastaan olleet rangaistavia. Muita ihmisiä kohtaan rikoksen tekevä joutuu siitä vastuuseen. Siinä ei ole mitään yhteyttä sananvapauteen saati sen rajoittamiseen.
Suomessa on, aivan oikein, korostettu vähemmistöjen oikeuksia ja suojattu niitä. Yksilöiden loukkaamattomuuden suoja taas on sama kaikille. Riippumatta siitä, mihin väestöryhmään heidän koetaan kuuluvan. Ja yksilöitä olemme kaikki.
* * *
Sisäpolitiikan ja parlamentarismin osalta on havahduttu uuteen ilmiöön. Yksikään tällä vuosituhannella nimitetty hallitus ei ole istunut täyttä kautta. Vuodesta 2003 lukien nyt aloittanut hallitus on yhdeksäs ja pääministeri kahdeksas. Aiemmin totuttu täyden vaalikauden rytmi on pudonnut keskimäärin alle kahden ja puolen vuoden. Äkkiseltään luvut voisi tulkita haurastuvan parlamentarismin tai levottoman poliittisen tilanteen aiheuttamiksi.
Näin ei kuitenkaan ole. Yksikään hallitus ei ole kaatunut välikysymykseen eikä kertaakaan ole päädytty poliittiseen pattitilanteeseen. Oikeastaan päinvastoin. Kesken kauden eronnutta hallitusta on pikaiseen seurannut uusi hallitus lähes identtisellä ohjelmalla ja kokoonpanolla. Lukuun ottamatta vaihtunutta pääministeriä.
Pääministeriltä vaaditaan työssään paljon. Ja hänen henkilönsä on jatkuvan tarkkailun alla. Hallituksen keulakuvana hän jää näkyvimmin vastaamaan yleisölle ja omilleen ratkaisuista, jotka eivät aina kaikkia miellytä. Jos samalla suosio tai kannatus heikkenee, paineet kasvavat. Yksittäinen virhe tai epäonnistuminen voi ne laukaista.
Kiinnittäisin jälleen huomiota siihen, että hallitus toimii kollegiona. Siitä, mitä yhdessä päätetään, yhdessä vastataan. Tämä kiistaton yhteisvastuu on jäänyt vähemmälle huomiolle, mutta sen muistaminen voi sekä keventää pääministerin taakkaa että rohkaista häntä toimissaan.
Politiikassakin tarvitaan työrauhaa. Poliittista draamaa syntyy hetkessä, politiikan tulokset ottavat aikansa.
* * *
Suuri uhka on ilmastonmuutos. Korjataanko se? Työkaluja on, mutta onko niiden käyttäjiä? Jokainen on asettanut tavoitteita, Suomi ihan kärkipäässä. Se on hyvä. Mutta tavoitteet eivät ole vielä tekoja.
Harva edes meillä tuntee termiä ”Helsinki Principles” – Helsingin periaatteet. Ne ovat tavoitteita lähempänä konkretiaa. Alle vuosi sitten Suomen johdolla joukko valtionvarainministereitä – nyt heitä on jo mukana yli 50 – sopi, että kaikissa budjetti- ja investointihankkeissa otetaan huomioon ilmastovaikutus. Samankaltaiset ajatukset leviävät nopeasti myös suuryritysten piirissä.
Muutos lähtee suurista: valtioista ja jättiyhtiöistä. Mutta mekin, pian kahdeksan miljardia enemmän tai vähemmän kuluttavaa ihmistä, olemme yksi suuri vaikuttaja.
* * *
Epävakaa maailmantilanne ei osoita rauhoittumisen merkkejä. Alati monimutkaisemmaksi muuttuvassa maailmassa oman ulkopolitiikkamme vaatimustaso nousee.
Suomi tekee ulkopolitiikassaan voitavansa rauhan, vakauden ja pitkäjänteisyyden eteen. Ajamalla laajempaa yhteistä hyvää kannamme omaa vastuutamme maailmasta ja edistämme samalla Suomen omaa etua.
Viime kädessä jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan selkeä lähtökohta tulee edelleen olla oman asemamme turvaaminen. Sitä ei kukaan muu tee.
* * *
Tänä vuonna tulee kuluneeksi neljännesvuosisata liittymisestämme Euroopan unioniin. EU on Suomelle yhä tärkein taloudellisen hyvinvoinnin ja vakauden lähde.
Erityisen merkittävänä pidän, että eurooppalainen turvallisuuskeskustelu vihdoinkin etenee. Yhteistyö on toki yhä alkuvaiheessaan, mutta meidän etumme on, että se jatkuu.
Voimistuvan suurvaltakilpailun keskellä uusi EU-komissio on halunnut luonnehtia itseään ”geopoliittiseksi”. Hyvä niin. Vain vahvana unioni voi toimia tasavertaisena voimaansa korostavien Yhdysvaltain, Kiinan ja Venäjän rinnalla.
Eurooppa on kyllä jo suurvalta kaupan, talouden, tieteen ja teknologian aloilla. Nämä alat voivat hallita huomisen geopolitiikkaa. Osana Eurooppaa olemme tässäkin mukana.
* * *
Tulevaisuuteen ihminen on aina uskonut. Ollut vähän väliä väärässä, sitten korjannut. Ja onnistunut.

Toivotan teille kaikille onnellista alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta.

 
Ei nauti luottamusta tämäkään ketale.
https://www.facebook.com/ari.paulow...vjeYYhD2isBiuHfS7furWgA4KbQJ9EusM46pFw3HzheU3
Ari Paulow

Kylläpäs piti Niinistö surkean -– mutta takuulla äärivasemmistoa ilahduttavan – uudenvuodenpuheen.
Punavihermeuhkaajien tapaan tämä kokoomustaustainen presidentti näki maamme, maanosamme ja rauhanomaisen demokratian suurimpana uhkana natsit ja ulkomaalaisvihamieliset.
Siis nämä tavan ihmisille näkymättömät joukot, joita atteensa hurmaamat punavihreät bongaavat kaikkialla.
Ja totta kai Niinistö unohti kaikkialla Länsi- ja Etelä-Euroopassa väkivaltaisesti mellakoivat, yksityistä ja yhteistä omaisuutta tuhovimmassaan polttavat ja hajottavat äärivassarit ja islamistit.
Siis nämä sivustakatsojia, pelastushenkilöitä ja poliiseita iskulaiseita huudellen kivittävät hörhöt.
Se on minusta varsin outoa. Ovathan kaksi jälkimmäistä ryhmää Europolin viharikos- ja terrorismitilastoissa kärkipäässä.
On siis kysyttävä, miksi Niinistö puhui näin. Miksi hän otsa rypyssä ja kritiikittä kaiutti punavihreää propagandaa.
Onko Niinistö enää niin sanottu koko kansan predidentti. Vai onko hän lapsensa ädin eli vaimonsa äänitorvi. Pelkkä poloinen tohvelisankari.
Ei kyllä hyvältä näytä.
PS. Jos asiallinen maahanmuutto- ja islam-kritiikki lasketaan vihamielisyydeksi ja natsismiksi, peli on takuuvarmasti pelattu.
Siis tämän liberaaliin tasa-arvoon sekä sanan- ja
uskonnonvapauteen perustuvan länsimaisen demokratian osalta.
Sota siinä on tätä menoa edessä. Ja iso rytinä onkin.
 
Ohisalo joko typerehtii tai perseilee taas.

"Miksi ministeri mainitsee... ...halusimme... ...maksaa ammattilaisille."


Tuosta saa sen kuvan että julkaiseminen on ollut osa maksamista.

Se on muuten jännää miten nimenomaan SJW:t, moraaliposeeraajat ja hyvesignaloijat paljastuvat kerta toisensa jälkeen moraalisesti kaikkein ongelmallisimmiksi tapauksiksi.
 
Ohisalo joko typerehtii tai perseilee taas.

"Miksi ministeri mainitsee... ...halusimme... ...maksaa ammattilaisille."


Tuosta saa sen kuvan että julkaiseminen on ollut osa maksamista.

Se on muuten jännää miten nimenomaan SJW:t, moraaliposeeraajat ja hyvesignaloijat paljastuvat kerta toisensa jälkeen moraalisesti kaikkein ongelmallisimmiksi tapauksiksi.

 
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe 1.1.2020
49303938161_322e1e20fa_o-1140x560.jpg

Kansalaiset,
Olemme uuden vuosikymmenen alussa. 2010-luku oli nopean muutoksen aikaa. Vauhti kiihtyy jatkossa edelleen, mutta kehityksen suuntaan vaikutamme itse.
Rauhattomuus, epävakaus ja lyhytjänteisyys ovat leimanneet elämää niin maailmalla kuin Suomessa. Niille on nyt luotava vastavoimia. Tarvitsemme enemmän rauhaa, vakautta ja pitkäjänteisyyttä.
* * *
Loppuvuodesta hätkähdin, kun kuulin haastateltavan Lontoon kadulta kuvaavan Brexit-erimielisiä: ”olemme oppineet vihaamaan toisiamme”. Kun asia, vaikka kuinka merkittävä, nostaa vihaa toisin ajattelevaa kohtaan, ollaan menossa kohti huonoa. Vihan kulttuuri ei kauas kanna. Se kaataa.
Kannan kasvavaa huolta siitä, miten kohtelemme Suomessa toisiamme. Kyse on toistemme kunnioittamisesta, viime kädessä yhteiskuntarauhan ylläpitämisestä. Ja sen myötä turvallisuudestamme.
Tapamme keskustella on nopeasti muuttunut. Yhä harvemmin kuulee erimielisten hakevan yhteistä näkemystä. Yhä useammin näkee valmiiden jakolinjojen vahvistamista. Täällä oikeassa olevat ”me”, tuolla väärässä olevat ”he”.
Kun halua aitoon keskusteluun ei enää ole, lisääntyy tahallinen väärinymmärtäminen. Kun tiedolla on merkitystä vain sen palvellessa omaa agendaa, syntyy tilaa puolitotuuksille, valheillekin.
Tämä kehitys meidän on katkaistava. Kyse ei ole yksinomaan siitä, millainen ilmapiiri olisi keskustelun osapuolille miellyttävämpi. Panoksena on myös Suomen menestyksen tärkein tekijä. Toistemme ymmärtämys.
Ymmärtämyksen ei tarvitse merkitä yksimielisyyttä. Erilaisia mielipiteitä maahamme on aina mahtunut. Asioista sopii kiistellä, pitääkin. Mutta toisten ylenkatsominen ja aliarvioiminen ei kiistanalaisten asioiden ratkaisua edistä. Me pystymme parempaan.
* * *
Yhteiskunnan on taattava turva ja rauha elämiseen. Suomi on hyvin salliva ja avoin yhteiskunta, siinäkin mallimaa. Mutta maailmassa on myös pahuutta, eikä pelkkä hyväntahtoisuus sitä karkota. Hyvää on pakko suojata, tiukasti, jos siitä halutaan pitää kiinni. Tästä on kyse myös puheissani terrorismia koskevasta lainsäädännöstä.
Yhteiskuntarakenteemme selkäranka on sen palvelusektori. Ihmiset, jotka työssään toteuttavat, mitä kansanvalta on tahtonut. Liian moni heistä on alttiina päivittäiselle häirinnälle, uhkailulle, painostukselle, jopa väkivallalle. Taas tänään he ovat velvollisia kohtaamaan eilenkin ahdistelleen asiakkaan. Työ ei ole enää vain ammatillisesti vaativaa, se on henkisesti painavan raskasta. Jos hoivan, koulutuksen ja turvallisuuden tuottajat uupuvat, koko yhteiskuntamme toimivuus vaarantuu. Siihen meillä ei ole varaa.
Maalittaminen ja vihapuhe ovat uudempaa ilmaisua yleisessä keskustelussa. Lainsäätäjämme on kuitenkin ollut kaukaa viisas. Esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä yksilön kunniaa, rauhaa tai yksityisyyttä loukkaavat teot ovat jo vanhastaan olleet rangaistavia. Muita ihmisiä kohtaan rikoksen tekevä joutuu siitä vastuuseen. Siinä ei ole mitään yhteyttä sananvapauteen saati sen rajoittamiseen.
Suomessa on, aivan oikein, korostettu vähemmistöjen oikeuksia ja suojattu niitä. Yksilöiden loukkaamattomuuden suoja taas on sama kaikille. Riippumatta siitä, mihin väestöryhmään heidän koetaan kuuluvan. Ja yksilöitä olemme kaikki.
* * *
Sisäpolitiikan ja parlamentarismin osalta on havahduttu uuteen ilmiöön. Yksikään tällä vuosituhannella nimitetty hallitus ei ole istunut täyttä kautta. Vuodesta 2003 lukien nyt aloittanut hallitus on yhdeksäs ja pääministeri kahdeksas. Aiemmin totuttu täyden vaalikauden rytmi on pudonnut keskimäärin alle kahden ja puolen vuoden. Äkkiseltään luvut voisi tulkita haurastuvan parlamentarismin tai levottoman poliittisen tilanteen aiheuttamiksi.
Näin ei kuitenkaan ole. Yksikään hallitus ei ole kaatunut välikysymykseen eikä kertaakaan ole päädytty poliittiseen pattitilanteeseen. Oikeastaan päinvastoin. Kesken kauden eronnutta hallitusta on pikaiseen seurannut uusi hallitus lähes identtisellä ohjelmalla ja kokoonpanolla. Lukuun ottamatta vaihtunutta pääministeriä.
Pääministeriltä vaaditaan työssään paljon. Ja hänen henkilönsä on jatkuvan tarkkailun alla. Hallituksen keulakuvana hän jää näkyvimmin vastaamaan yleisölle ja omilleen ratkaisuista, jotka eivät aina kaikkia miellytä. Jos samalla suosio tai kannatus heikkenee, paineet kasvavat. Yksittäinen virhe tai epäonnistuminen voi ne laukaista.
Kiinnittäisin jälleen huomiota siihen, että hallitus toimii kollegiona. Siitä, mitä yhdessä päätetään, yhdessä vastataan. Tämä kiistaton yhteisvastuu on jäänyt vähemmälle huomiolle, mutta sen muistaminen voi sekä keventää pääministerin taakkaa että rohkaista häntä toimissaan.
Politiikassakin tarvitaan työrauhaa. Poliittista draamaa syntyy hetkessä, politiikan tulokset ottavat aikansa.
* * *
Suuri uhka on ilmastonmuutos. Korjataanko se? Työkaluja on, mutta onko niiden käyttäjiä? Jokainen on asettanut tavoitteita, Suomi ihan kärkipäässä. Se on hyvä. Mutta tavoitteet eivät ole vielä tekoja.
Harva edes meillä tuntee termiä ”Helsinki Principles” – Helsingin periaatteet. Ne ovat tavoitteita lähempänä konkretiaa. Alle vuosi sitten Suomen johdolla joukko valtionvarainministereitä – nyt heitä on jo mukana yli 50 – sopi, että kaikissa budjetti- ja investointihankkeissa otetaan huomioon ilmastovaikutus. Samankaltaiset ajatukset leviävät nopeasti myös suuryritysten piirissä.
Muutos lähtee suurista: valtioista ja jättiyhtiöistä. Mutta mekin, pian kahdeksan miljardia enemmän tai vähemmän kuluttavaa ihmistä, olemme yksi suuri vaikuttaja.
* * *
Epävakaa maailmantilanne ei osoita rauhoittumisen merkkejä. Alati monimutkaisemmaksi muuttuvassa maailmassa oman ulkopolitiikkamme vaatimustaso nousee.
Suomi tekee ulkopolitiikassaan voitavansa rauhan, vakauden ja pitkäjänteisyyden eteen. Ajamalla laajempaa yhteistä hyvää kannamme omaa vastuutamme maailmasta ja edistämme samalla Suomen omaa etua.
Viime kädessä jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan selkeä lähtökohta tulee edelleen olla oman asemamme turvaaminen. Sitä ei kukaan muu tee.
* * *
Tänä vuonna tulee kuluneeksi neljännesvuosisata liittymisestämme Euroopan unioniin. EU on Suomelle yhä tärkein taloudellisen hyvinvoinnin ja vakauden lähde.
Erityisen merkittävänä pidän, että eurooppalainen turvallisuuskeskustelu vihdoinkin etenee. Yhteistyö on toki yhä alkuvaiheessaan, mutta meidän etumme on, että se jatkuu.
Voimistuvan suurvaltakilpailun keskellä uusi EU-komissio on halunnut luonnehtia itseään ”geopoliittiseksi”. Hyvä niin. Vain vahvana unioni voi toimia tasavertaisena voimaansa korostavien Yhdysvaltain, Kiinan ja Venäjän rinnalla.
Eurooppa on kyllä jo suurvalta kaupan, talouden, tieteen ja teknologian aloilla. Nämä alat voivat hallita huomisen geopolitiikkaa. Osana Eurooppaa olemme tässäkin mukana.
* * *
Tulevaisuuteen ihminen on aina uskonut. Ollut vähän väliä väärässä, sitten korjannut. Ja onnistunut.

Toivotan teille kaikille onnellista alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta.


Jussi Halla-aho vastaa presidentin kritiikkiin: ”Niinistö on väärässä”

Tänään klo 6:05

Presidentti Niinistön uudenvuodenpuheessa keskeisessä kappaleessa kritiikki kohdistui perussuomalaisia ja puolueen puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa kohtaan. Puoluejohtaja vastaa kritiikkiin Iltalehden haastattelussa.

Jussi Halla-aho vastasi presidentti Niinistön uudenvuodenpuheessaan esittämään kritiikkiin.
Jussi Halla-aho vastasi presidentti Niinistön uudenvuodenpuheessaan esittämään kritiikkiin.

Jussi Halla-aho vastasi presidentti Niinistön uudenvuodenpuheessaan esittämään kritiikkiin. MATTI MATIKAINEN

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti uudenvuodenpuheessaan esille rikoslain kohdan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja piti sitä esimerkkinä siitä, että "lainsäätäjämme on kuitenkin ollut kaukaa viisas".

Niinistö sanoi, että "siinä ei ole mitään yhteyttä sananvapauteen saati sen rajoittamiseen".

Presidentti Niinistön kritiikki kohdistui puheen keskeisessä kappaleessa perussuomalaisia ja puolueen puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa kohtaan.
– Maalittaminen ja vihapuhe ovat uudempaa ilmaisua yleisessä keskustelussa. Lainsäätäjämme on kuitenkin ollut kaukaa viisas. Esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä yksilön kunniaa, rauhaa tai yksityisyyttä loukkaavat teot ovat jo vanhastaan olleet rangaistavia. Muita ihmisiä kohtaan rikoksen tekevä joutuu siitä vastuuseen. Siinä ei ole mitään yhteyttä sananvapauteen saati sen rajoittamiseen, Niinistö sanoi.

Halla-aho on toistuvasti vaatinut rikoslain kyseisen kohdan muuttamista.

Viime kesänä Halla-aho kritisoi voimassa olevaa lainsäädäntöä linjapuheessaan perussuomalaisten puoluekokouksessa Tampereella.
– Yhä useammin pidempäänkin voimassa olleiden lakien tulkinta jatkuvasti venyy niin, että ihmisille on epäselvää se, mitä on ylipäätään laillista sanoa ja mitä ei. -- On olemassa niin sanottuja vihapuhelakeja, lähinnä lait kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta, Halla-aho moitti rikoslakia puoluekokouksessa Iltalehden haastattelussa.

Marraskuussa oppositiopuolue perussuomalaiset jätti eduskunnassa lakialoitteen rikoslain kiihottamispykälän muuttamisesta siten, että rangaistavaksi jäisivät vain rikoksella uhkaaminen ja rikokseen yllyttäminen. Käytännössä kyse olisi nykyisen pykälän kumoamisesta.
– Tämänhetkisessä lainsäädännössä keskeinen mielipidesensuurin ja mielivallan työväline on rikoslain pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, Halla-aho arvioi lakialoitteen lähetekeskustelussa eduskunnassa 27. marraskuuta.

Uudenvuodenpuheessaan tasavallan presidentti asettui päinvastaiselle kannalle, kiitteli nykyistä rikoslakia ja arvioi, että pykälällä ”ei ole mitään yhteyttä sananvapauteen saati sen rajoittamiseen”.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Presidentti Sauli Niinistö otti puheessaan kantaa vihapuhekeskusteluun.

Presidentti Sauli Niinistö otti puheessaan kantaa vihapuhekeskusteluun.

Presidentti Sauli Niinistö otti puheessaan kantaa vihapuhekeskusteluun. INKA SOVERI

Iltalehti haastatteli Jussi Halla-ahoa asiasta torstaina.
Lomalla oleva puoluejohtaja vastasi kysymyksiin kirjallisesti.

Miten suhtaudutte siihen, että tasavallan presidentti asettuu julkisesti kannattamaan rikoslain pykälää, johon perussuomalaiset eduskuntapuolueena esittää lakialoitteellaan muutosta?
– Tasavallan presidentillä on oikeus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuoda julki omia näkemyksiään.

Lainsäädäntövalta kuitenkin kuuluu Suomessa kansalle, jota edustaa eduskunta. Presidentillä ei siis tässä asiassa ole auktoriteettia viran puolesta, vaan hänen näkemyksiään tulee arvioida niiden meriittien pohjalta, Halla-aho sanoo. Puoluejohtaja ei pidä suotavana sitä, että tasavallan presidentti osallistuu päivänpolitiikkaan.
– On olemassa sellaisiakin yhteiskuntia, joissa presidentti sanelee lainsäädännön, esim. Venäjä, mutta Suomessa on Kekkosen aikojen jälkeen kuljettu määrätietoisesti toiseen suuntaan. Pääsääntöisesti poliitikot ja puolueet ovat pitäneet hyvänä sitä, että presidentti pysyttelee päivänpolitiikan ja politikoinnin yläpuolella, perussuomalaisten puheenjohtaja kirjoittaa.

Rikoslain pykälällä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei ole Niinistön mukaan mitään yhteyttä sananvapauteen tai sen rajoittamiseen. Perussuomalaiset on asiasta eri mieltä. Miten kommentoitte asiaa, Niinistön kantaa ja omaa näkökantaanne?
– Niinistö on tässä asiassa väärässä. Rikoslain pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan nykymuodossaan nimenomaan rajoittaa sananvapautta eikä edistä mitään hyvää asiaa, Halla-aho vastaa.

Puheessaan Niinistö piti hyvänä myös sitä, että lainsäädännöllä suojataan vähemmistöjen oikeuksia.
– Suomessa on, aivan oikein, korostettu vähemmistöjen oikeuksia ja suojattu niitä. Yksilöiden loukkaamattomuuden suoja taas on sama kaikille. Riippumatta siitä, mihin väestöryhmään heidän koetaan kuuluvan. Ja yksilöitä olemme kaikki, Niinistö sanoi uudenvuodenpäivänä.

Tampereen puoluekokouksessa Halla-aho arvioi, että Suomessa yritetään lainsäädännöllä vaientaa islamiin ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa julkista kritiikkiä.

Presidentti Niinistö pitää oikeana sitä, että suomalaisessa lainsäädännössä on korostettu vähemmistöjen oikeuksia. Oletteko Niinistön kanssa samaa vai eri mieltä?
– Lain tulee oikeusvaltiossa suojella kaikkia yksilöitä ja ryhmiä samalla voimalla. Vähemmistöillä tai niihin kuuluvilla yksilöillä ei tule olla mitään erityisoikeuksia.

Niinistö on huolissaan maalittamisesta ja vihapuheesta ja perustelee pykälää kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sillä, että se osaltaan mahdollistaa rankaisemisen vihapuheesta. Mitä mieltä olette tästä tasavallan presidentin esittämästä arviosta?
– Laki nykymuodossaan kohtelee ihmisiä ja ihmisryhmiä eriarvoisesti ja mahdollistaa mielivaltaiset tulkinnat. Se rikkoo tasa-arvoa ja oikeusvarmuutta ja on siksi huonoa lainsäädäntöä.

’Maalittamisesta’ on tullut muotisana, ja siihen vetoamalla pyritään tukahduttamaan poliittiseen puheeseen kohdistuvaa kritiikkiä. Perussuomalaisia luonnollisesti saa maalittaa kaikessa rauhassa, Halla-aho sanoo.

Suuren puolueen puheenjohtajan tasavallan presidentin toimintaa kohtaan osoittamaa julkista kritiikkiä voidaan pitää Suomessa melko harvinaisena asiana. Viime vuosina puoluejohtajat eivät ole uskaltaneet kritisoida Niinistöä samoilla kriteereillä kuin muita johtavia poliitikkoja.

Taustakeskusteluissa he ovat kertoneet tämän olevan seurausta Niinistön suuresta kansansuosiosta ja kipakasta luonteesta.

Perussuomalaisia ja Halla-ahoa tasavallan presidentti Niinistö on kritisoinut aiemminkin. Esimerkiksi kesäkuussa 2017 Niinistö suhtautui varauksellisesti siihen, että Halla-aho nousi perussuomalaisten puheenjohtajaksi.

 
Sehän se tässä nykyajassa onkin vikana että kukaan ei saisi loukkaantua tai pahastua sanoista vaan kaikkia pitäisi käsiteä kuin lumihiutaletta kämmeellä.
Tämä.

Nykyään varsinkin esim. Räsäsen tapauksessa käy ilmi, että nykyään mennään enemmän sillä että kiihottaminen kansanryhmää vastaan käytetään väärin suojelemaan suvakkien lemppari-ihqu-vähemmistöjä kaikelta mielipahalta. Ei saa mitään mikä heitä loukkaa, suututtaa, surettaa, jne... sanoa tai käytetään lainsäädäntöä sen hengen vastaisesti ja kaikesta negatiivisuudesta läpsitään vihapuhetuomioita. Ja nykyhallitus varmaan edistää tuota valuvuoden verran ja suvakkien lempparivähemmistöt ihquisuutineen saavat sanoa vaikka mitä ja normi suomalainen tulee saamaan vihapuhetuomioita pienestäkin mielen pahoituksesta.

Suomeen tulisi saada Amerikan tavoin täysi sananvapaus perustuslakiin niin että nykymallinen sananvapauden lain puitteissa tehtävä rajaus tulisi perustuslain vastaiseksi.
 
Tämä.

Nykyään varsinkin esim. Räsäsen tapauksessa käy ilmi, että nykyään mennään enemmän sillä että kiihottaminen kansanryhmää vastaan käytetään väärin suojelemaan suvakkien lemppari-ihqu-vähemmistöjä kaikelta mielipahalta. Ei saa mitään mikä heitä loukkaa, suututtaa, surettaa, jne... sanoa tai käytetään lainsäädäntöä sen hengen vastaisesti ja kaikesta negatiivisuudesta läpsitään vihapuhetuomioita. Ja nykyhallitus varmaan edistää tuota valuvuoden verran ja suvakkien lempparivähemmistöt ihquisuutineen saavat sanoa vaikka mitä ja normi suomalainen tulee saamaan vihapuhetuomioita pienestäkin mielen pahoituksesta.

Suomeen tulisi saada Amerikan tavoin täysi sananvapaus perustuslakiin niin että nykymallinen sananvapauden lain puitteissa tehtävä rajaus tulisi perustuslain vastaiseksi.

Amerikassa ei ole ehdotonta sananvapautta vaan kyllä siellä voi saada kunnianloukkauksesta käynnin raastupaan.

Ylipäätään näitä perustuslaillisia asetuksia voi kiertää normaaliin tapaan esim. tekemällä aseen hankinnasta ihan helvetin vaikean prosessin, vaikka oikeus kantaa aseita olisi kirjattu perustuslakiin.
 
En ota kantaa Halla-ahon sanomisiin, mutta presidentin näin selvä haastaminen on edes vähän mielenkiintoinen tapahtuma. Halla-aho teki sen sähöpostivastauksin, mutta se riitti ja media hoitaa loput. Kohta niiltä leikataan puoluetuet kun joku oli sanonut joskus pahasti.
 
Pääkirjoitus: Niinistön ulostuloja pitää uskaltaa moittiakin

Tänään klo 17:34
Perttu Kauppinen


Jussi Halla-aho tekee demokratialle palveluksen, kun hän arvostelee Sauli Niinistöä.

Tasavallan presidentin uudenvuoden puheen vastaanotto sai tänä vuonna särön, kun oppositiojohtaja, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho arvosteli Sauli Niinistöä poikkeuksellisen voimakkaasti.

Halla-ahon mukaan Niinistö oli yksiselitteisesti ”väärässä”, kun tämä sanoi, ettei laki, joka kieltää kiihottamisen kansanryhmää vastaan, rajoita sananvapautta. Niin ikään Halla-aho on Niinistön kanssa eri mieltä siitä, pitääkö lainsäädännön suojella vähemmistöjä ja pitääkö niin sanotusta vihapuheesta antaa rangaistus.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö TPK

Halla-aho piikittelee, ettei presidentillä edes ole tällaisiin asioihin auktoriteettia ”viran puolesta”, vaan ne ovat toisenlaisia yhteiskuntia, joissa presidentti sanelee lainsäädäntöä.
Tämä piikki tosin osuu hivenen harhaan sikäli, että Niinistö on itse ensimmäisenä ollut karsimassa presidentin muodollisia valtaoikeuksia. Toisaalta hän on toiminut muodollisten valtaoikeuksien ulkopuolella hyvinkin aktiivisesti esimerkiksi patistellessaan työmarkkinajärjestöjä sopuun kiky-neuvotteluissa.

Sauli Niinistö ei puheessaan tietenkään maininnut perussuomalaisia sen paremmin kuin Jussi Halla-ahoa. Vihapuheeseen liittyvät huolestuneet sanat on kuitenkin helppo tulkita perussuomalaisiin osuviksi, sillä puolue on halunnut lieventää siihen liittyviä lakeja. Aiemmin Niinistö on arvostellut Halla-ahoa ja perussuomalaisten retoriikkaa suoremminkin.
Niinistön ja Halla-ahon välillä olevat ristiriidat ovat kiinnostavia, sillä perussuomalaisten kannattajien ylivoimainen enemmistö on seissyt koko ajan Niinistön takana. Esimerkiksi Helsingin Sanomien syksyisessä mielipidetiedustelussa 84 prosenttia perussuomalaisista oli sitä mieltä, että Niinistö oli onnistunut tehtävissään hyvin.

Perussuomalaisia äänestäjiä ei siis haittaa, että Niinistö on eri linjoilla perussuomalaisten kanssa eikä toisaalta Niinistön arvojohtajuus riitä kääntämään heidän päätään asiakysymyksissä.
Tässä mielessä Niinistö on todellakin noussut päivän politiikan yläpuolelle, ja suosioon riittää tasavallan presidentin karisma ja persoona.

Jussi Halla-ahoa lukuun ottamatta tasavallan presidentin uudenvuoden puhe otettiin tänäkin vuonna vastaan jotakuinkin haltioituneesti, kun kommentaattorit politiikan kentän eri laidoilta ylistivät Sauli Niinistön yltäneen jälleen kerran uransa parhaaseen puheeseen.
Olipa vihapuheesta ja vähemmistöjä suojelevasta lainsäädännöstä mitä mieltä hyvänsä, presidentin erilaisista ulostuloista käyty rakentavan kriittinen keskustelu ylipäänsä on enemmän kuin tervetullutta.
Ilman kriittistä keskustelua valtaoikeuksista riisutusta presidentistä voi tahtomattaankin ”tulla kuninkaallinen”, kuten presidentti Tarja Halonen varoitteli analysoidessaan suomalaisen politiikan nykytilaa kirjassa Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra.
Keskustelun puute ei tietenkään ole Sauli Niinistön vika. Rakentavan debatin syntyminen on hyvin pitkälti juuri puoluejohtajien vastuulla. Toistaiseksi he ovat olleet koko lailla hiljaa, todennäköisesti johtuen juuri Niinistön poikkeuksellisen suuresta kansansuosiosta.

Suomi ei tarvitse omia kuninkaallisia.

 
Back
Top