Käytöstä poistettujen vermeiden muistelua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja JR49
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Kävin kertaamassa -93 ja silloin 55 S 55 oli jo poistunut ja meille koulutettiin apilas. Kapiaiset silloin kyllä haikailivat juuri tuon 55:n sirpalekranaatin suoman tulitukiroolin perään. Joo, olihan SavPr kovakurisen paikan maineessa ja muista varuskunnista tulleet oppilaat ja kurssilaiset olivat aivan shokissa. Minusta homma oli kuitenkin asiallista, eikä esim. mitään rättisulkeisia tms. simputusta meillä ollut. Jotenkin vanhahtavaa se koulutus kuitenkin oli vaikkapa Vekaraan verrattuna, edes BTR ei kuulunut kalustoomme, vaan sukset ja polkupyörä, parhaimmassa tapauksessa traktorikyyti oli ne, millä liikuttiin.
 
JR49 kirjoitti:
Tuo 55 S 55 oli jo poissa silloin -93. Käsittääkseni sen kohtaloksi koitui vanhentunut a-tarvike
Klikkaa laajentaaksesi...

55 S 55 on kapistus, jonka kaikki vanhemmat herrat forumilla muistavat. Painoi 8 kg ja oli varustetu 1 cm leveällä nahkaisella kantohihnalla, joka pureutui rautalangan tavoin ikävästi olkapäähän. Tähtäin-
kaukoputki oli kiinteästi putkessa kiinni ja kun rekyylitön ase ei todellisuudessa ole ihan sitä, näki ammunnasta palaavasta joukosta, kuka oli päässyt laukaisemaan kovan kranaatin. Musta silmä oli jonkin
aikaan säilyvä "ampujan merkki."

Koko vehjettä ei ikinä olisi pitänyt alkaa kehittelemään eikä ainakaan ottaa keskeneräisenä tuotantoon. Ruotsalaisilla oli Carl Gustav -sinko, enimmäinen vuosimalli 1948, joka kelpasi muulle länsimaailmalle,
jenkeillekin. Vastuun kantaa silloinen PV:n johto (Heiskanen), jolla ei ollut koulutuksensa ja virkauransa tähden edellytyksiä tehdä tällaisia päätöksiä. Monien kokeilujen ja korjausten jälkeen sinko hyväksyttiin.
Kokonaismäärä lopulta muistaakseni noin 10.000.

Käyttöaika oli jotain 40 vuotta. Lähes sama aika yritettiin ase saada kunnolla toimivaksi. A-tarvikkeen todellisesta tehosta panssarimaaliin on siitäkin erilaisia käsityksiä. Pahin ongelma oli kuitenkin panokset,
joiden ruuti vanheni nopeasti. Ruudin valmistus on varsinaista taidetta, jossa linjalta aluksi tulee sekundaa ennnenkuin prosessi saadaan vakioitua. Lopputuloksessa on kaksi tärkeää kriteeriä: lähtönopeuden
vakiointi sekä säilyvyys. Pienet kertatilausmäärät varmistivat jälkimmäisen ongelman periytymisen valmistuserästä toiseen. Kun meillä lopulta oli riittävästi aseita, havaittiinkin, että suurin osa panoksista oli
pilaantunut varastoinnin aikana. Tämä esti loppukäytön jv:n sirpalekranaatteja ampuvana tulitukiaseena, johon se olikin soveltunut.

80-luvulla vitsailtiin, että meillä oli maailman ensimmäinen "ammu-ja -unohda" -tyyppinen pst-ase. Se oli 55 S varustettuna alkuperäisellä atarvikkeella, joka ei enää tehonnut panssareihin.
 
Old Boy kirjoitti:
55 S 55 on kapistus, jonka kaikki vanhemmat herrat forumilla muistavat. Painoi 8 kg ja oli varustetu 1 cm leveällä nahkaisella kantohihnalla, joka pureutui rautalangan tavoin ikävästi olkapäähän. Tähtäin-
kaukoputki oli kiinteästi putkessa kiinni ja kun rekyylitön ase ei todellisuudessa ole ihan sitä, näki ammunnasta palaavasta joukosta, kuka oli päässyt laukaisemaan kovan kranaatin. Musta silmä oli jonkin
aikaan säilyvä "ampujan merkki."

Koko vehjettä ei ikinä olisi pitänyt alkaa kehittelemään eikä ainakaan ottaa keskeneräisenä tuotantoon. Ruotsalaisilla oli Carl Gustav -sinko, enimmäinen vuosimalli 1948, joka kelpasi muulle länsimaailmalle,
jenkeillekin. Vastuun kantaa silloinen PV:n johto (Heiskanen), jolla ei ollut koulutuksensa ja virkauransa tähden edellytyksiä tehdä tällaisia päätöksiä. Monien kokeilujen ja korjausten jälkeen sinko hyväksyttiin.
Kokonaismäärä lopulta muistaakseni noin 10.000.

Käyttöaika oli jotain 40 vuotta. Lähes sama aika yritettiin ase saada kunnolla toimivaksi. A-tarvikkeen todellisesta tehosta panssarimaaliin on siitäkin erilaisia käsityksiä. Pahin ongelma oli kuitenkin panokset,
joiden ruuti vanheni nopeasti. Ruudin valmistus on varsinaista taidetta, jossa linjalta aluksi tulee sekundaa ennnenkuin prosessi saadaan vakioitua. Lopputuloksessa on kaksi tärkeää kriteeriä: lähtönopeuden
vakiointi sekä säilyvyys. Pienet kertatilausmäärät varmistivat jälkimmäisen ongelman periytymisen valmistuserästä toiseen. Kun meillä lopulta oli riittävästi aseita, havaittiinkin, että suurin osa panoksista oli
pilaantunut varastoinnin aikana. Tämä esti loppukäytön jv:n sirpalekranaatteja ampuvana tulitukiaseena, johon se olikin soveltunut.

80-luvulla vitsailtiin, että meillä oli maailman ensimmäinen "ammu-ja -unohda" -tyyppinen pst-ase. Se oli 55 S varustettuna alkuperäisellä atarvikkeella, joka ei enää tehonnut panssareihin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyvää tietoa.
Tuosta muistan jostakin lukeneenikin, että laukauksia oli hankittu suhteessa aika vähän per ase.
 
Old Boy kirjoitti:
80-luvulla vitsailtiin, että meillä oli maailman ensimmäinen "ammu-ja -unohda" -tyyppinen pst-ase. Se oli 55 S varustettuna alkuperäisellä atarvikkeella, joka ei enää tehonnut panssareihin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tai ammu ja juokse..:)
Tuttu vehje. Siihen oli singon laukauksen paikalle laitettava sisäpiippu viritys, ampui muistaakseni 9 mm pistoolin patruunaa.
Muutama sisäpiippu laukaus tuli varusmiehenä sillä ammututtua. Valojuova luotia saattoi seurata, osuuko vai ei.

Naapurikomppanian pojat, PST, lähti päivittäin ulkoiluttamaan Mustia.
Heillä oli myös PST-ohjus joukkue, ohjuksen tyyppi saattoi olla PST-ohjus 82.

Apilakset alkoi jo tuolloin korvata tuota 55 S 55 -sinkoa. Niiden paineiskusta ammuttaessa kiersi monenlaista huhua, lienee joku kovan Apilaksen päässyt ampumaan?

Suomi KP:tä päästiin kokeilemaan, vaikka ei näitä yksiköissä enää ollutkaan. Hyvä ampua, rekyyli loivaa tärinää ja piipun nousun sarjalla saa kyllä hallittua.
Painava se on etenkin täysi rumpulipas kiinni.
Osa pääsi ampumaan myös Emma -pk:lla.
Stenejä vielä tuolloin luolastoissa lojui, samoin Peltiheikki M.44 KP:tä.
 
Ikarus kirjoitti:
Tuttu vehje. Siihen oli singon laukauksen paikalle laitettava sisäpiippu viritys, ampui muistaakseni 9 mm pistoolin patruunaa.
Muutama sisäpiippu laukaus tuli varusmiehenä sillä ammututtua. Valojuova luotia saattoi seurata, osuuko vai ei.
Klikkaa laajentaaksesi...

Noup´.

55 S 55 sisäpiippu-patruuna on kaliiberi merkinnältään 7.65 x 21 mm jossa käytetään ihan tavallista rynkyn valojuova luotia.

Oma korteni kekoon olkoon vaikka "nyt jo käytöstä poistuneet" osastolle vuonna 1985 metsäleirillä mukana ollut sotaveteraani.
Hangon rintaman vetsku oli meillä traktorikuskina. Majoittui kanssamme teltassa ja kertoili sotakokemuksistaan joita oli kertynyt juurikin tuosta kyseisestä Harparskogin metsästä jossa pakkasella värjöteltiin. Minulle tuli hiukan yllätyksenä kuinka kovia taisteluita sillä suunnalla oli käyty. Aika ainutkertaista etten sanoisi.
 
Viimeksi muokattu:
Teme kirjoitti:
Putkimiina PM 68:t lienee kaikki sulatettu/pokattu...sääli sinänsä koska niitä oli varastossa satoja tuhansia ellei miljoona ja niitä käytettiin myös tähysteisesti. Harjoituksessa tuli harjoitussellaisella tähysteisesti tuhottua takaa-ajava jääkäripartio.
Klikkaa laajentaaksesi...

Haa, miten oon voinut PuMin unohtaa...

Olikos tuosta myös jotain sodanaikaista mallia mitä käytettiin harjoituksissa? Muistelen semmoista että pamauttelimme harjoituksissa jotain 30-vuotisen sodan aikaisia putkimiinoja mitkä ei niinkään sirpaloituneet kun halkesivat. Puolesta tusinasta miinan ympärille asetetusta pahvitaulusta lähin jäi aivan ehjäksi, yhteen tuli jumalaton reikä, muutamaan vähän pienempiä. Sitä kun sitten ihmeteltiin niin sanottiin että kovassa tilanteessa jaettaisiin vähän tuoreempaa ja paremmin sirpaloituvaa paukkua.
 
Deeiii kirjoitti:
Olikos tuosta myös jotain sodanaikaista mallia mitä käytettiin harjoituksissa? Muistelen semmoista että pamauttelimme harjoituksissa jotain 30-vuotisen sodan aikaisia putkimiinoja mitkä ei niinkään sirpaloituneet kun halkesivat. Puolesta tusinasta miinan ympärille asetetusta pahvitaulusta lähin jäi aivan ehjäksi, yhteen tuli jumalaton reikä, muutamaan vähän pienempiä. Sitä kun sitten ihmeteltiin niin sanottiin että kovassa tilanteessa jaettaisiin vähän tuoreempaa ja paremmin sirpaloituvaa paukkua.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vaikuttaisi siltä, että räjähdysaine oli menettänyt tehonsa varastoinnin aikana. Trotyyli on sinänsä varsin hyvin säilyvää, mutta silläkin on rajallinen varastointiaika, jonka jälkeen materiaali on määräysten mukaan
hylättävä. Viimeiset runsas 25 v räjäytetty Kittilässä; sitä ennen upotettiin vesistöihin. Varusmiesten ja henkilökunnan paukuteltaviksi annetut miinat ovat peräisin juuri näistä eristä, eihän olisi mitään järkeä ehtaa
materiaalia kuluttaa. Kouluttaja oli joko nukkunut tunnilla tai gonahtanut, kun ei osannut paremmin selittää tapahtunutta.
 
Erkki kirjoitti:
Myöhempinä vuosinaan nuo oli kai ajateltu käytettäväksi lähinnä koptereita vastaan, samaten kuin pst-kivääriäkin. Aiemmin tuo kk oli muistaakseni Prikaati-60:n ainoa it-ase. Ei olisi ollut hääppöistä. Velipojan palvellessa Hyrylässä -82 heillä oli vakiotykkinä Sergein lisäksi 40mm:n käsisuuntaus Bofors.
Klikkaa laajentaaksesi...

Meilläkin nuo olivat ikään kuin vara-aseina. Pääkoulutuskalustona olivat Sergei ja Veivi-Bofors.
Minulla oli kokelaana Sten-kp yhdessä harjoituksessa. Se oli ampumakiellossa, joten kovia sillä ei ammuttu. Räkäpäitä kylläkin.
 
Pistetään nyt komeita kuvia suomalaisestakin. Alla on tarkemmin, mutta kuinka asetta käyttäneet kommentoitte Wikissä olevaa mainintaa:
"Ase pyrki nyökkäämään ammuttaessa, mikä edellytti määrätietoista käsittelyä."
?

Äkkiseltään en muuta videota löytänyt kuin tämän. Kohdasta 2:53 eteenpäin.

Tahtain.jpeg



https://fi.wikipedia.org/wiki/55_S_55

Ontelokranaatti pystyi läpäisemään 30 cm panssariterästä. Ontelokranaatin halkaisija oli 88 mm. Teho perustui suunnattuun räjähdysvaikutukseen, joka ei riipu ampumaetäisyydestä tai ammuksen lähtönopeudesta. Ammuksen paino oli 2,3 kg ja lähtönopeus 160 m/sek. Pisin mielekäs ampumamatka panssariajoneuvoja vastaan oli 300 metriä ja liikkuvaan maaliin 200 metriä. Sytytin toimi vielä 20 asteen osumakulmassa.[1] Vertailun vuoksi M-32 45 K - panssarintorjuntatykin panssarikranaatin lähtönopeus oli 760 m/sek ja läpäisy 12–42 mm 1000 m:n etäisyydeltä riippuen panssarin kaltevuudesta ja osuman kulmasta.

Sirpaleammus oli tarkoitettu elävää voimaa tai ajoneuvoja vastaan. Sen lähtönopeus oli 160 m/sek ja paino 2,3 kg. Sytytin virittyi 15 m:n lennon aikana ja oli herkkätoiminen. Ajopanos oli kuten ontelokranaatissa, mutta onteloräjähteen paikalla oli teräskuorinen putken muotoinen räjähde sytyttimineen. Sirpalekranaatin pisin ampumamatka oli 750 metriä.
Harjoitusammus muistutti sirpaleammusta, mutta räjähdysaineen paikalla oli massa ja siinä oli valojuovapanos lentoradan seuraamiseksi.


Vasemmalla sirpaleammus, ajopanosten valkoiset suojukset paikoillaan. Siivekkeet avattiin ladattaessa irrottamalla sokka ammuksen ollessa osittain piipussa.
Ammuksen lentorata oli kaareva. Tämä ja hidas lähtönopeus tekivät sen araksi tuulen vaikutukselle. Lentoradalla olevat oksat ja pensaat saattoivat poikkeuttaa ammuksen suunnan. Aseen laukaisuääni oli voimakas. Laukaistessa muodostuva tulisuihku ja sen nostattama lumi, pöly yms. sekä mahdollinen näköhavainto ammuksesta paljastivat helposti tuliaseman. Ase pyrki nyökkäämään ammuttaessa, mikä edellytti määrätietoista käsittelyä.
 
Alhaalla olleet poijaat kokeili Nurmisen Unton touhuissa vastaavaa.
Eli Pasin torniin veijarit oli laittanut 95millin singon(Musti)
Musti kun murahti niin,,,,,,,,,,,
Jossei muuta niin pieni peloitevaikutus olis voinut olla.
Kiellettiinn ilm. liian militaristisena aikoinas.
 
Viimeksi muokattu:
Teme kirjoitti:
-91 ammuttiin Suomi KP:lla ja m39 Ukkopekalla. 55 S 55:sta päästiin käpistelemään mutta se oli ampumakiellossa. Olikohan syy joku hiusmurtumajuttu tms siinä suppilon siivilässä joka saattaisi pahimmassa tapauksessa potkaista aikamoisen rekyylin...?
Klikkaa laajentaaksesi...
Lienette olleet vihoviimeisiä Ukkopekan käyttäjiä, tuskin niitä enää tuon jälkeen käytettiin. Koulutuksessa 55 S 55:n ampumakuntoon laittamiseen kuului aina siivilän tarkastus murtumien varalta.
 
T niinkuin työpuku
R niinkuin yöpuku

Me ei ammuttu sillä, mutta olisiko ollut Madsenin automaattinen IT-tykkitorni johon oli tarkoitus syöttää kuvun alle typpeä ampumisen aikana, että ei olisi räjähtänyt/palanut ohivuotavien palokaasujen takia koko hökötys. Saattoi olla myös Oerlikon.. 20 mm pikatykki.

105-milliset jostakin saksalaisesta ristelijästä evakuoidut tykit olivat meillä harjoitusammunnoissa. Pääaseet IT-puolella olivat 40/60 Bofors ja Sergei.

Suomi-KP:lla tietysti ammuttiin ja Ukko-Pekkaan koulutus.

Laivaston säärystimiä on lumisena talvena vieläkin ikävä, käytettiin sulkeisissa ja paraateissa.
 
Viimeksi muokattu:
Old Boy kirjoitti:
55 S 55 on kapistus, jonka kaikki vanhemmat herrat forumilla muistavat. Painoi 8 kg ja oli varustetu 1 cm leveällä nahkaisella kantohihnalla, joka pureutui rautalangan tavoin ikävästi olkapäähän. Tähtäin-
kaukoputki oli kiinteästi putkessa kiinni ja kun rekyylitön ase ei todellisuudessa ole ihan sitä, näki ammunnasta palaavasta joukosta, kuka oli päässyt laukaisemaan kovan kranaatin. Musta silmä oli jonkin
aikaan säilyvä "ampujan merkki."

Koko vehjettä ei ikinä olisi pitänyt alkaa kehittelemään eikä ainakaan ottaa keskeneräisenä tuotantoon. Ruotsalaisilla oli Carl Gustav -sinko, enimmäinen vuosimalli 1948, joka kelpasi muulle länsimaailmalle,
jenkeillekin. Vastuun kantaa silloinen PV:n johto (Heiskanen), jolla ei ollut koulutuksensa ja virkauransa tähden edellytyksiä tehdä tällaisia päätöksiä. Monien kokeilujen ja korjausten jälkeen sinko hyväksyttiin.
Kokonaismäärä lopulta muistaakseni noin 10.000.

Käyttöaika oli jotain 40 vuotta. Lähes sama aika yritettiin ase saada kunnolla toimivaksi. A-tarvikkeen todellisesta tehosta panssarimaaliin on siitäkin erilaisia käsityksiä. Pahin ongelma oli kuitenkin panokset,
joiden ruuti vanheni nopeasti. Ruudin valmistus on varsinaista taidetta, jossa linjalta aluksi tulee sekundaa ennnenkuin prosessi saadaan vakioitua. Lopputuloksessa on kaksi tärkeää kriteeriä: lähtönopeuden
vakiointi sekä säilyvyys. Pienet kertatilausmäärät varmistivat jälkimmäisen ongelman periytymisen valmistuserästä toiseen. Kun meillä lopulta oli riittävästi aseita, havaittiinkin, että suurin osa panoksista oli
pilaantunut varastoinnin aikana. Tämä esti loppukäytön jv:n sirpalekranaatteja ampuvana tulitukiaseena, johon se olikin soveltunut.

80-luvulla vitsailtiin, että meillä oli maailman ensimmäinen "ammu-ja -unohda" -tyyppinen pst-ase. Se oli 55 S varustettuna alkuperäisellä atarvikkeella, joka ei enää tehonnut panssareihin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen myös tuota vit...maisen mallista kapinetta kantanut kesällä ja talvella lapin korvissa. En voi unohtaa, kun se raskaan rinkan ja RK-62 lisäksi otettiin kantoon. Kun sen sai luovuttaa kaverille, sai tilalle ahkion vetonarun tai 10 kg kenttäradion rinnalle, kun selässä oli rinkka.
Se kysyi huumorin tajua.
 
Erkki kirjoitti:
Varastoissa oli myös putkimiinaa m43, jossa oli pitkittäisuritettu valurautakuori, kun taas uudemman m68:n kuori oli jousiterästä poikittaisin urin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Se oli just tuo m/43. Muistan nyt että tuo m/68 opetettiin ja sitä pääsi käpistelemään, mutta ainoat mitä räjäytettiin olivat nimenomaan tuollaisilla pitkittäisillä urilla. Ja justiinsa tuosta valurauta vs jousiteräs-erosta kouluttaja puhui.

Eipä niissä tainnut muuten käytön kannalta eroa olla.
 
AKM oli varusmieskäytössäkin nimekkeellä 7.62RK54, jos aseiden osto Varsovanliitosta yskitti niin esim Neukut myivät kokonaisia valmistulinjoja liittolaisille niitä annettiin ilmaiseksi. Ei perkele vaatii lahjakkuutta saada Kalashnikovista niin kallis kuin Suomalaiset siitä tekivät.

RK tehtiin ostamalla Puolalaisilta mallikappaleeita, mutta Valmetin ekat versiot olivat sutta ja sekundaa eikä piipun kromausta tai peltilaatikkoa ei saatu koskaan onnistumaan tyydyttävästi. Niinpä jalkaväen perusasetta ei ollut jakaa kaikille vaan 90-luvulla pidettiin luolastoissa pystykorvia ja Suomi-KP:tä.

KS Chiversin kirja Aseiden ase.
 
@Slammer valuutta huomio on yksi merkittävä tekijä myös kotimaiseen tuotantoon. Vaikutusta olisi varmaan edelleenkin jos ei olisi siirrytty euroon.

Ehdotin tuolla aikaisemmin omaa ketjua aiheelle, koska nämä ei varsinaisesti kuulu tähän @JR49 tekemään erinomaiseen ketjuun. Joku vois olla aktiivinen ja tehdä uuden ketjun kotimaa/ulkomaa hankinnat pohdinnoille.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top