Oon tosta 62:sta aikalailla sitä mieltä, että kyseessä ei oo niinkään käyttövaate vaan muun vaatetuksen ylle vedettävä maastoviitta. Kuten lumipuku, molemmissahan pidetään vyötäkin samalla tavalla ylimääräisenä läskinpuristimena päällä. Tästä oli kieltämättä kesähelteillä etua, ilmava oli ja tuuli tuli läpi niin että olo oli kuin paitahihasillaan. Lisäksi valmiiksi paskotettuja rättejä ei tule mieleenkään varoa, eli turhamaisuus ei päässyt haittaamaan toimintaa.
Kerran huomasimme, että varastolle oli tullut kiertoon erä aivan präniköitä, pakasta vedettyjä 62:sia, ja koko joukkuehan juoksi samantien vaihtamaan. Pränikkä 62 oli kuin aivan eri tuote: väriltään kirkkaanvihreä kurkkusalaatti, eikä kerännyt ilmankosteutta kuten kuluneet, puoliksi rusehtavat rätit (tapahtuuko muuten tää kaikille maastokankaille, että sen vanhetessa ja kuluessa vihreä väri haalistuu ruskeaa nopeammin?). Kankaan pintakin tuntui vahamaiselta, olisiko tehtaalla käsitelty parafiinivahalla? Olivat niin päheän komeita, että ne päällä ei haitannut tippaakaan, että johtajilla ja nuoremmalla saapumiserällä oli jo 91 palvelusasuna. Meillä oli oma gona special
.
Se on sitten makuasia, onko yleiskäyttöinen maastopuku parempi idea kuin tällainen maastoviittamainen asu. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että asiat eivät sulje toisiaan pois. Maksavathan rätitkin toki rahaa, mutta ei mittakaava ole sellainen, että se olisi ongelma.
Varusmiehen lomapuku taasen perustunee jo asepalveluksen ideaan, että sen aikana ylöspito tulee valtion toimesta. Siispä lomille lähtiessäkin lähetetään mies vaatetettuna matkoilleen, ja samalla muistutetaan siitä, että palvelus jatkuu.