Juu, ja tässä tulee se torjumisen vaikeus. Jos ohjus vaihtaa rataansa sopivalla hetkellä, niin sitten torjuntaohjuksella ei ole aikaa uuteen asemoitumiseen (jos edes energiaakaan) ja uutta ohjusta ei kerkeä ampumaan väliin, ellei patteri ole juuri siinä kohteen kupeessa (sikäli kun tämäkään auttaisi).
Kaliningradin merkitys - ajatusleikki
- Viestiketjun aloittaja tjmies
- Aloitus PVM
Juu, ja tässä tulee se torjumisen vaikeus. Jos ohjus vaihtaa rataansa sopivalla hetkellä, niin sitten torjuntaohjuksella ei ole aikaa uuteen asemoitumiseen (jos edes energiaakaan) ja uutta ohjusta ei kerkeä ampumaan väliin, ellei patteri ole juuri siinä kohteen kupeessa (sikäli kun tämäkään auttaisi).
@SJ
Eli torjuntaohjuksia olisi hyvä ampua pari/muutama pienellä keskinäisellä aikaerolla?
Sen hyökkäävän ohjuksen maali on varsin todennäköisesti jokin kiinteä kohde, jolla on tuhoamisen kannalta riittävästi merkitystä. On siis, tietyissä puitteissa, mahdollista liittää laskelmaan myös ohjuksen kohde. Tällöin, jos hyökkäävä ohjus tekee väistöliikkeen, sen on tehtävä tälle tietenkin vielä uusi korjausliike, jotta maaliin osutaan. Torjuntahan on periaatteessa onnistunut jo sillä, että Iskander menee tonttiin johonkin merkittyksettömään kohteeseen. Tämän toisen korjausliikkeen tekeminen se hankalampi juttu ja nämä lienee asetettu sinne profiiliin valmiiksi. Puolustajalla on kuitenkin se etu että tietämällä kohteen voinee kyetä extrapoloimaan lentoradan loppuosaa kohtuu hyvin.
Mutta, on toki alueita, joissa potentiaalisia maaleja on lähekkäin enemmän kuin yksi ja tämä eliminoi edellläolevasta mallista kriittisen tekijän.
Eli torjuntaohjuksia olisi hyvä ampua pari/muutama pienellä keskinäisellä aikaerolla?
Sen hyökkäävän ohjuksen maali on varsin todennäköisesti jokin kiinteä kohde, jolla on tuhoamisen kannalta riittävästi merkitystä. On siis, tietyissä puitteissa, mahdollista liittää laskelmaan myös ohjuksen kohde. Tällöin, jos hyökkäävä ohjus tekee väistöliikkeen, sen on tehtävä tälle tietenkin vielä uusi korjausliike, jotta maaliin osutaan. Torjuntahan on periaatteessa onnistunut jo sillä, että Iskander menee tonttiin johonkin merkittyksettömään kohteeseen. Tämän toisen korjausliikkeen tekeminen se hankalampi juttu ja nämä lienee asetettu sinne profiiliin valmiiksi. Puolustajalla on kuitenkin se etu että tietämällä kohteen voinee kyetä extrapoloimaan lentoradan loppuosaa kohtuu hyvin.
Mutta, on toki alueita, joissa potentiaalisia maaleja on lähekkäin enemmän kuin yksi ja tämä eliminoi edellläolevasta mallista kriittisen tekijän.
Joo, mutta monesti sanotaan, että niitä on tarkoitus ampua jokatapauksessa kaksi kerralla. Menee paljon ohjuksia. Ja silloinkin saattaa olla mahdollista, että siihen torjuntaan ei jää tilaisuutta ellei se ohjuslaukaisin ole sopivassa paikassa. Eli kaikenkaikkiaan olisi kai parasta, jos kerkeäisi torjuntaan ennen kuin ohjus kerkeää aloittamaan sen loppusyöksyn.
Foorumiltahan löytyy kokonainen ketju hypersonisista aseista.
Iskanderissa ei ole hypersonista liituria, mutta ilmeisesti ohjus on liikehtimiskykyinen radan eri lentovaiheissa. Tämä luonnollisesti vaikeuttaa torjuntaa, koska maali on nopea ja torjuntaohjusten pitää saavuttaa törmäys tai taistelukärjen tulee räjähtää hyvin lähellä kohteen etupuolella. Jos taistelukärki räjähtää vaikka 30 metriä maalin sivulla tai takana, sirpaleet ovat niin hitaita, että ne eivät osu ohjukseen.
Iskanderissa ei ole hypersonista liituria, mutta ilmeisesti ohjus on liikehtimiskykyinen radan eri lentovaiheissa. Tämä luonnollisesti vaikeuttaa torjuntaa, koska maali on nopea ja torjuntaohjusten pitää saavuttaa törmäys tai taistelukärjen tulee räjähtää hyvin lähellä kohteen etupuolella. Jos taistelukärki räjähtää vaikka 30 metriä maalin sivulla tai takana, sirpaleet ovat niin hitaita, että ne eivät osu ohjukseen.
proileri
Kenraali
Näin siis vähän sillä ajatuksella, että kaikenlainen mutkittelu syö liike-energiaa ja on sitä kalliimpaa mitä järeämmästä risteily- tai ballistisesta ohjuksesta on kyse. Iskenderistä myös näyttäisivät puuttuvan isot ohjainpinnat, joka tekee lentomanööveereistä vielä vähän työläämpiä.
Torjuntaohjuksen pitää pystyä ennustamaan torjuttavan ohjuksen rata ja jotta voi saavuttaa yhteisen pisteen ajassa ja avaruudessa. Tilanne muuttuu kovin haastavaksi, jos torjuttava ohjus kaartaa mahdollisesti vielä vaihteleviin suuntiin.
Iskander M -järjestelmään on ilmeisesti tulossa uusi päivitetty ohjus jossa on on muusta rungosta irtautuva paluu-osa joka on väitetysti vielä näkymätön tutkassa.
https://tekniikanmaailma.fi/venaja-...-upea-mutta-laskeutuminen-viela-kiintoisampi/
https://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/ss-26.htm
Huomaan jankuttavani, anteeksi siitä, mutta kritiikkini kärki kohdistuu nimenomaan tähän laskemisen vaikeuteen ja hyökkäävän ohjuksen "mutkitteluun" - tai kaartamiseen vaihteleviin suuntiin.
Jos ohjus tulee niin suurella nopeudella, jolla sen mainostetaan tulevan, kaartaminen vaihteleviin suuntiin muuttuu käytännössä mahdottomaksi; ohjukseen kohdistuu erittäin loivassakin kaarrossa niin valtavia G-voimia että se saattaa hajota omia aikojaan. Suunnanmuutos on siis hyvin loiva ja se tapahtuu hyvin pitkällä matkalla. Kuten tuossa edellisissä kommenteissa tuli jo esille, todennäköisimmin suunnanmuutokset tapahtuvat ainoastaan radan pituus suunnassa.
Luonnollisesti ohjuksella on tarkoitus tuhota jotain so. osua johonkin maaliin.
Tähän liittyen, koska nämä hienot ohjukset ovat kalliita ja hitaita valmistaa, ne ovat sitä myös - ja todennäköisesti erityisesti - Venäjälle, jonka talous on heikko ja tuotantokyky vähänkin monimutkaisemmissa teknologiatuotteissa kyseenalainen(kuinka monella on käytössä Venäjällä suunniteltu ja Venäjällä valmistettu älypuhelin..). Iskander ohjuksia ei ole loputtomasti, tällä hetkellä Suomeen kantavia on oletettavasti alle 50kpl. Kaikkiaan ehkä 600(?). Maalin on siis oltava merkityksellinen.
Puolustaja voinee arvioida lentoradasta melko varhaisessa vaiheessa oletetun tai oletetut maalit.
Kun ohjus tekee väistöliikkeen ("mutkittelee"), sen on voitava vielä kääntää takaisin, ja matkan edistyessä näiden mahdollisten ratojen lukumäärä pienenee rajusti - ja lisäksi väistöliikkeet ovat suurella todennäköisyydellä radan suuntaisia. Torjuvan järjestelmän ennuste siis helpottuu ja tarkkuus paranee, tosin käytettävissä oleva aika luonnollisesti hupenee. En väitä että torjunta olisi helppoa tai edes todennäköistä, mutta että asiassa on useita eri puolia; vaikkapa, torjutaanko korkealla(torjuntaohjuksen on oltava nopea, so. myös sen on vaikea muuttaa suuntaa ja reagoida väistöön) vai torjutaanko matalalla jolloin torjuntaohjus voi olla huomattavasti manööverikykyisempi, mutta sijaittava melko lähellä maalia. Ylhäällä onnistunut torjunta tietenkin myös säästää maalin kaikelta rojulta mikä matalalla onnistuneessa torjunnassa tulee todennäköisesti kuitenkin niskaan.
Vastaavasti; pudottamalla nopeutta, voidaan tehdä jyrkempiä mutkia, ja nämä voivat tapahtua kaikkiin suuntiin, ne voivat olla huomattavasti yllättävämpiä, sillä niille on myös mahdollista tehdä korjausliikkeet.
Ohjusten muokkaaminen torjunnan varalta ei ole mikään uusi juttu. Esimerkiksi Polaris ohjusta muokattiin sen elinkaaren aikana paremmin torjuntaa läpäiseväksi. Yksi osa tuota torjunnan läpäisyä oli lentoradan optimointi ja siinä lähinnä nopeuden ylläpito kaikissa lentoradan vaiheissa.
Mitä taas tulee ohjusten G-voimien kestävyyteen, niin kyseessä on asia jonka insinööri pystyy huomioimaan. Jo 60-luvun insinöörit suunnittelivat ja toteuttivat esimerkiksi hyvin nopean ja erittäin suuren kiihtyvyyden kestävän Sprint ohjuksen. Nykyisin tuotetaan rutiininomaisesti esimerkiksi tykistön täsmäammuksia, jotka kestävät hyvinkin suuria G-voimia ja jotka pystyvät korjaamaan lentorataansa varsin pienillä ohjauspinnoilla. Puhumattakaan siitä, että protyyppiasteella on jo näitä laservalaisuun hakeutuvia luoteja.
Mitä tulee tykistöohjusten määriin, niin jotain osviittaa antaa se, että ensimmäisessä persianlahden sodassa Yhdysvallat käytti 50 tykistöohjusta. Vuonna 2003 tykistöohjuksia ammuttiin jo 1000 kappaletta, siitä huolimatta, että Yhdyvalloilla oli täydellinen ilmaherruus. Afganistanin sodassa ammuttiin neuvostojoukkojen ja Kabulin kommunistihallinnon toimesta ehkä 2000 Scud ohjusta.
Tykistöohjukset eivät ole mikään kallis asejärjestelmä. Yhden nykyaikaisen hävittäjän hinnalla saa helposti ostettua 50 nykyaikaista tykistöohjusta. Ne ovat siis hyvinkin kustannustehokas tapa vaikuttaa viholliseen.
Jos Suomeen suoritetaan täysimittainen hyökkäys maahamme ammutaan todennäköisesti 500-1000 kappaletta tykistöohjuksia. Georgiaan ammuttiin vuonna 2008 kymmenittäin ohjuksia, arviot vaihtelevat välillä 25-60 ohjusta.
Ukrainan sota antoi myös viitettä siitä, että painopiste tulituen osalta osittain siirtymässä taktisista ilmavoimista raketinheitinten ja tykistöohjusten käyttöön. Tiedustelu on siirtymässä lentokuvauksesta reaaliaikaiseen lennokeista suoritettavaan tiedusteluun.
Mitä taas tulee ohjusten G-voimien kestävyyteen, niin kyseessä on asia jonka insinööri pystyy huomioimaan. Jo 60-luvun insinöörit suunnittelivat ja toteuttivat esimerkiksi hyvin nopean ja erittäin suuren kiihtyvyyden kestävän Sprint ohjuksen. Nykyisin tuotetaan rutiininomaisesti esimerkiksi tykistön täsmäammuksia, jotka kestävät hyvinkin suuria G-voimia ja jotka pystyvät korjaamaan lentorataansa varsin pienillä ohjauspinnoilla. Puhumattakaan siitä, että protyyppiasteella on jo näitä laservalaisuun hakeutuvia luoteja.
Mitä tulee tykistöohjusten määriin, niin jotain osviittaa antaa se, että ensimmäisessä persianlahden sodassa Yhdysvallat käytti 50 tykistöohjusta. Vuonna 2003 tykistöohjuksia ammuttiin jo 1000 kappaletta, siitä huolimatta, että Yhdyvalloilla oli täydellinen ilmaherruus. Afganistanin sodassa ammuttiin neuvostojoukkojen ja Kabulin kommunistihallinnon toimesta ehkä 2000 Scud ohjusta.
Tykistöohjukset eivät ole mikään kallis asejärjestelmä. Yhden nykyaikaisen hävittäjän hinnalla saa helposti ostettua 50 nykyaikaista tykistöohjusta. Ne ovat siis hyvinkin kustannustehokas tapa vaikuttaa viholliseen.
Jos Suomeen suoritetaan täysimittainen hyökkäys maahamme ammutaan todennäköisesti 500-1000 kappaletta tykistöohjuksia. Georgiaan ammuttiin vuonna 2008 kymmenittäin ohjuksia, arviot vaihtelevat välillä 25-60 ohjusta.
Ukrainan sota antoi myös viitettä siitä, että painopiste tulituen osalta osittain siirtymässä taktisista ilmavoimista raketinheitinten ja tykistöohjusten käyttöön. Tiedustelu on siirtymässä lentokuvauksesta reaaliaikaiseen lennokeista suoritettavaan tiedusteluun.
Kaarron säde ei ole tässä tapauksessa märäävä tekijä.
Ajatellaan, että tykistöohjus etenee spiraalin muotoisella, mutta epäsäännöllisellä radalla. Torjuva ohjus laskee ennakkopistettä lähestyessään tykistöohjusta. Ennakkopiste liikkuu koko ajan. Mitä kauempana torjuntaohjus on sitä suurempi ennakkopisteen oskillointi on. Lähellä törmäystä ennakkopiste liikkuu vähemmän, mutta myös torjuntaohjuksella on vähemmän aikaa tehdä korjauksia. Torjuntaohjus joutuu reagoimaan tykistöohjuksen liikkeisiin ollen koko ajan hiukan myöhässä.
Vastaavasti ballistisen maalin tapauksessa ennakkopiste on tiedossa jo torjuntaohjuksen laukaisuhetkellä. Torjuntaohjus etenee koko ajan ennakkopistettä kohti tehden vain pieniä korjauksia, kun matkan edetessä ennakkopiste tarkentuu. Ballistisen maalinkin torjunta on melkoisen vaikeaa ja ei aina onnistu hienoimmillakaan systeemeillä.
Suomea vastaaan Venäjällä olisi käytettävissään riittävä valikoima muitakin ohjuksia joita emme valitettavasti pysty torjumaan.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Kaliningradista kajahtaa.
Mutta Kaliningrad on tarkkaan ottaen Venäjän ekslaavi.
Sodan syttyessä siitä saattaa tulla jopa ex-slaavi. Mutt slaavi kuin slaavi.
Mutta Kaliningrad on tarkkaan ottaen Venäjän ekslaavi.
Sodan syttyessä siitä saattaa tulla jopa ex-slaavi. Mutt slaavi kuin slaavi.