Kansalliskaarti

Räikkö Räähkä kirjoitti:
No niin, tässä se tulikin sitten kaikki sanottua. Virkamiehet perseestä (kaikki) ja peittelevät korkeintaan epäpätevyyttään. Jossain varjoissa muutama epäsankari, jotka sitten oman etunsa unohtaen pelastaat meitä rassukoita. Välillä ihmetyttää, miten helvetin huonosti se valintasysteemi toimii, kun aina ne paskat sinne vrikaan pääsee.

Kiitokset kuitenkin esimerkillisestä toiminnasta ja paheksunta esimiehillesi.

Kyllähän sinne virkoihin päteviä ihmisiä valitaan, mutta muutaman virkavuoden jälkeen tahti vaan hidastuu kun palkka tulee tilille huolimatta siitä mitä tekee... Olen samaa mieltä että VASTUULLISILLA virkamiehillä pitäisi palaa perse jos homma ei skulaa niin kuin pitää...
 
Opettawainen tarina:

Olipa Tykkipatterin vääpeli joka touhusi kuin vähäpäinen kuukauden ajan ja laittoi yksikkönsä ojennukseen aina vinttitilatkin siivoten.
Tulipa sitten seuraavan kuukauden 15. päivä ja vääpelimme katsoi tilinauhaansa: a-haa, tuollainen summa kun uurastin viimeistä myöten.
Seuraavan kuukauden kelpo vääpelimme toimitti vain välttämätömät asiat, eikä yhtään ylimääräistä.
Koittipa taasen 15. eli tilipäivä: jaa-ha, summahan on sama kuin viimeksi.

Tämän koommin vääpelimme hoiti vain välttämättömät virka-asiat, lopettaen kaiken ylimääräisen vouhottamisen.

-Tämä tarina on tosi.
 
Omakohtainen kokemus kertoo myös, että käytännöstä harhautuminen on erittäin nopea prosessi. Esimerkiksi tiukan 20 vuoden setin palvellut vastaava mestari siirtyy työpäälliköksi, eikä ota kuin pari vuotta ja jutut alkavat menä ufoiksi. Toki pelissä on muitakin tekijöitä, kuten se, että alaiset eivät toisaalta ymmärrä hallinnon osuutta kokonaisuudessa.

Mitenkähän hyvin homma toimi moniportaisessa ja huonohenkisessä virastossa, jossa johtavaan asemaan ovat vieneet enemmänkin yleispätevät opinnot ja hallinnollinen osaaminen, kuin kulloisenkin erikoisalan ammattitaito. Kovin usein kentältä tuleva tieto tuntuu jäävän sinne väliportaisiin.

Sitähän on nytkin ollut havaittavissa. Asiantuntijat ovat aiemmin yksilöineet ne ongelmat, joihin nyt törmättiin, mutta konkreettisiinkaan korjausesityksiin ei kukaan ole osannut tai halunnut tarttua. Organisaatiot on tietenkin myös myllätty niin sekaviksi, että tuo ei ole kenenkään syytä ja vanha porukka jatkaa tyhjäkäyntiä vanhaan malliin, vain selitykset muuttuvat.

Tässä on myös joutunut pohtimaan yhteiskuntamme huoltovarmuutta yleensä, kuka jaksaa vielä uskoa valmiuden olevan edes lähellä väitettyä tasoa?
 
Mitenkä sinä Tvälups muuten hommasi hoidit - ihan näin mielenkiiinnosta vain? Jos olit esimerkkisi vääpeli niin häpeä- jos et niiin hyvä niin.
Aika monta hommaa voi hoitaa toinen käsi taskussa - eilen oli kassatyttö tosi tympeä kaupassa ja tänään toinen tyttö kuin yhtä hymyä vaan.
Hyvänä esimerkkinä pitäisin sitä, kun yksityislääkäreitä aina kehutaan. Sama lääkäri on "arvauskeskuksessa" aivan tumpelo ja yksityisenä niiiiin hyvä. Johtuu varmaan siitä, että yksityisenä pistää potilaan kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin kustannuksista välittämättä (potilas maksaa) ja kunnallisena vähän murehtii veronmaksajien rahojakin.
 
Räikkö Räähkä kirjoitti:
Hyvänä esimerkkinä pitäisin sitä, kun yksityislääkäreitä aina kehutaan. Sama lääkäri on "arvauskeskuksessa" aivan tumpelo ja yksityisenä niiiiin hyvä. Johtuu varmaan siitä, että yksityisenä pistää potilaan kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin kustannuksista välittämättä (potilas maksaa) ja kunnallisena vähän murehtii veronmaksajien rahojakin.

Täytyy kyllä sanoa, että näytät pysyvän uskollisena linjallesi. Kuinka pihalla ihminen voi olla? Mahdatko ymmärtää sen, että terveyskeskuksessa on yksi vitun maku kuinka tehokkaasti ja hyvin se potilas paranee. Paskaa, tylyä ja omavaltaista yksityislääkäriä ei löydy ainakaan niistä yksiköistä joissa potilas maksaa. Työterveyspuolelta niitä sitten löytyy kun maksajana ei ole potilas vaan sen työnantaja. Ylipäätänsä esim. pääkaupunkiseudulla saa olla onnellinen jos terveyskeskuksen lekurin puheesta edes ymmärtää jotain.

Toki olen huonoja yksityislääkäreitäkin tavannut, mutta onneksi on aina mahdollisuus valita se lekuri.

Kai ne parhaat lääkärit sitten löytyy sun logiikan mukaan puolustusvoimista, kun siellä niillä on valtaa eniten suhteessa potilaisiin ja työnantajaan?
 
Räikkö Räähkä kirjoitti:
Hyvänä esimerkkinä pitäisin sitä, kun yksityislääkäreitä aina kehutaan. Sama lääkäri on "arvauskeskuksessa" aivan tumpelo ja yksityisenä niiiiin hyvä. Johtuu varmaan siitä, että yksityisenä pistää potilaan kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin kustannuksista välittämättä (potilas maksaa) ja kunnallisena vähän murehtii veronmaksajien rahojakin.

Kuvailemasi tilanne on toisinaan lähinnä teoreettinen. Ainakin täällä meidän kulmilla sai vajaa kuukausi sitten jo arvauskeskuksen ajanvarauksesta vastauksen, että vaikka käynti olisi ilmeisen välttämätön, ei lääkärille voida antaa aikaa, koska vapaita aikoja ei enää ole. Ei siis pystytty antamaan aikaa millään aikavälillä. Kaikki siis joukolla päivystykseen jonottamaan ihan sairauden laadusta riippumatta. Ainakin tuossa tapauksessa yksityinen lienee kertaluokkaa parempi :a-grin:

Yhteiskunnassamme on jotakin todella pahasti pielessä...
 
Mielenkiintoisen ketjun olette tehneet. On tässä ollut viime päivät vähän kiirettä niin en ole ehtinyt osallistua. Kahlasin kuitenkin läpi koko ketjun ja ajattelin tässä vähän omaa näkökantaa asiaan tuoda esille.

Ensiksikin avauspuheenvuoroon toteaisin, että miksi pitäisi perustaa erillinen kansalliskaarti hoitamaan asioita. Jos moiseen löytyy väkeä ja rahaa niin miksei sitä voida liittää suoraan VPK:n alaisuuteen?

Toisekseen tuo Saksan malli. Olisiko siinä ratkaisu täällä paljon puhuttaneeseen puolustusvoimien liikatuotantoon? Valikoivan asevelvollisuuden sijaan annetaan mahdollisuus palvella joko asepalvelus tai kriisinhallintajoukoissa. Kriisinhallintajoukoille samanlainen reservivelvoite kuin intin käyneille. Monipuolinen koulutus raivaustöihin, lääkintäpuolelle, kansalaishuoltoon, väestönsuojeluun, evakuointien järjestämiseen, vesi- ja ruokahuoltoon, kuljetuksiin, öljyntorjuntaan jne.

Kolmannekseen, kun aina haukutaan virkamiehiä niin minä annan oman kuntani virkamiehille hyvän arvosanan. Viime syksynä pidettiin juuri harjoitus tälläisen tilanteen varlata ja siitä oli otettu opiksi. Kun uusi suuri kuntayhtymien yhteinen vesijakelujärjestelmä petti, niin varajärjestelmä oli valmiiksi suunniteltu ja heti otettavissa käyttöön suurelle osaa kuntaa. Muille järjestettiin vedenjakelupiste ja paikallisen tankkiautoyrittäjän kanssa tehtiin sopimus vedenkuljetuksesta tiloille. HUoltovarmuuden takaamiseksi keskitettiin alkuun eniten voimia kohteisiin, jotka olivat tässä mielessä tärkeimpiä. Tiedotus pelas ja ainoastaan teknisen viraston päivystäjästä valitettiin ettei häneen saanut yhteyttä. Hänenkään puhelimensa ei mennyt tukkoon, mutta hän keskittyi raivaustöihin mottorisahoineen eikä vastailemaan puhelimeen. Kunta jopa ehti loppuviikosta julkaista paikallilehden yhteydessä erillisliitteen, jossa tilannetta käsiteltiin. Kiitettävästi otettiin esiin myös esiin tulleet puutteet varautumisessa. Syksyn harjoituksessa oli todettu terveyskeskuksen tarvitsevan varavoimakoneen. Koska sitä ei oltu vielä hankittu, pantiin tällä viikolla tilaustoimet käyntiin kahdesta koneesta ja selvitykset onko tarvetta muuallakin.

Neljänneksi, olen havainnut useiden yritysten ja yksityisten varautumistason matalaksi. On luotettu ettei täällä päin maata tuollaista tapahdu. Säästäminen on monessa kohteessa ollut tärkeämpää kuin varautuminen. Onpä ollut taloja joissa ei ole löytynyt sähkölämmityksen lisäksi mitään lämmönlähdettä, ruoanlämmitysmahdollisuutta, riittävästi lämmintä vaatetta, makuupusseja, paristovaloja, öljylamppuja, lyhtyjä tai edes kynttilöitä. Useampi yrittäjä on valitellut pakastimien sulamista. Vakiovirsi on ollut, että vakuutus kyllä korvaa sulaneet elintarvikkeet, muttei työvoimakustannuksia tai myyntitappioita. Ihmiset ovat rynnänneet syömään ulos ja aggregaatit myytiin koko maakunnasta loppuun alle puolen tunnin. Kynttilöitä, paristoja ja vesiasitoita on hamstrattu mahdottomia määriä. No sanottakoon tähän, että omassa yrityksessäni oli varauduttu. Työntekijäni tiesivät mitä piti tehdä. Sähköt katkesivat yöllä ja ennen valoisaa oli jo kylmäketjujen säilymisestä huolehdittu ja kaikki toiminnot varmistettu. Ennen puolta päivää olivat jo kaikki vapaapäiväläisetkin ottaneet yhteyttä ja jokainen työntekijä huolehtinut myös omista lähiomaisistaan.

Keräsin työntekijöistä vapaaehtoisporukan johon liittyi reserviporukkani ja metsästyseuran sekä paikallisen urheiluseuran väkeä. Meillä firman autoissa on vielä LA:t ja metsästysporukalla ja ressuilla löytyi käsiradioita. Nämä otettiin varmuudeksi käyttöön ja väki lähti hommiin. Osa lähti autolla ja jalkaisin tarkastamaan sähkölinjoja ja vikoja löytäessään ilmoittivat ne heidän tilannekeskuksenaan toimivalle kunnan edustajalle, joka edelleen tiedotti sähköyhtiötä. AIkaa säästettin selvästi kun taivausryhmien ei tarvinnut hukata aikaa etsimiseen. Toinen osa lähti kiertämään syrjäseutujen taloja ja raivaamaan esteitä tieltä. Heillä oli mukanaan ensihtään vettä, ruokaa, kynttilöitä ja huopia, niille jotka eivät olleet varautuneet ja halusivat jäädä paikalleen. Myös joitakin ihmisiä evakuoitiin lämpimämpiin tiloihin nykyajan mukavuuksien pariin. Samalla kartoitettiin jatkoavuntarvetta. Tilannetta helpotti paljon se, että pienellä paikkakunnalla tunnetaan lähes kaikki ja jokaisen ihmisen luo saatin vähintään puolituttu avuntarjoaja. Muutamalle vanhulkselle vedettiin jopa lähimpään taloon parin harrastajan kätköistä löytyneet kenttäpuhelimet varoiksi, että avunpyyntö onnistuu tarvittaessa.
Ensimmäisen hädän jälkeen jatkoi vapaaehtoisrinki koko viikon ja jatkaa vieläkin vanhusten ja huonosti ilman apua toimeentulevien auttamista. Monellakin näistä vanhuksista on oma toimiva kaivo ja puilla lämpiävät takat ja puuhellat. Heille on äyty kantamassa vettä kaivosta ja tekemässä ja sisään kantamassa puita. Paikalliseen erityishuoltopiirin asuntolaan toimitettiin kaasulla toimivat ruoanlaittovälineet ja vesitankki. Paikalliset maanviljelijät ja yrittäjät ovat muutkin lähteneet mukaan omista murheistaan huolimatta ja olemme lainanneet kunnalle ja yhteisöille yhtä sun toista tarpeellista. Kunnanisät ovat tarpeineen myös kiitettävästi ottaneet suoraan yhteyttä. Kaiken kaikkiaan on ollut hienoa nähdä miten täällä yhteisöllisyys toimii ilman, että kellään on ollut tarvetta kysellä kunniamerkkien tms perään. Lähinnä huolta on alkanut aiheuttaa muutaman vapaaehtoisen jaksaminen hiedän unohtaessaan oman levon ja huollon merkityksen. Vapaaehtoiset ovat kuitenkin päättäneet, että apua jatketaan kunnes kaikilla vesi, sähkö ja yhteydet toimivat. Onpa jo kaavailuja vapaaehtoisten korjausapujenkin virittelemisestä sen jälkeen, tuhojen korjaamista ajatellen.

Kyse ei ole rakettiteknologiasta. Jos vapaaehtoisuuteen löytyy halua, varmasti löytyy jokaiselle terveelle ihmiselle myös tehtävää, joka ei vaadi mahdottomia koulutuksiakaan tai suuresti vaaranna turvallisuutta.
 
Roope Ristintekijä kirjoitti:
Mielenkiintoisen ketjun olette tehneet. On tässä ollut viime päivät vähän kiirettä niin en ole ehtinyt osallistua. Kahlasin kuitenkin läpi koko ketjun ja ajattelin tässä vähän omaa näkökantaa asiaan tuoda esille.

Ensiksikin avauspuheenvuoroon toteaisin, että miksi pitäisi perustaa erillinen kansalliskaarti hoitamaan asioita. Jos moiseen löytyy väkeä ja rahaa niin miksei sitä voida liittää suoraan VPK:n alaisuuteen?

Toisekseen tuo Saksan malli. Olisiko siinä ratkaisu täällä paljon puhuttaneeseen puolustusvoimien liikatuotantoon? Valikoivan asevelvollisuuden sijaan annetaan mahdollisuus palvella joko asepalvelus tai kriisinhallintajoukoissa. Kriisinhallintajoukoille samanlainen reservivelvoite kuin intin käyneille. Monipuolinen koulutus raivaustöihin, lääkintäpuolelle, kansalaishuoltoon, väestönsuojeluun, evakuointien järjestämiseen, vesi- ja ruokahuoltoon, kuljetuksiin, öljyntorjuntaan jne.

Kolmannekseen, kun aina haukutaan virkamiehiä niin minä annan oman kuntani virkamiehille hyvän arvosanan. Viime syksynä pidettiin juuri harjoitus tälläisen tilanteen varlata ja siitä oli otettu opiksi. Kun uusi suuri kuntayhtymien yhteinen vesijakelujärjestelmä petti, niin varajärjestelmä oli valmiiksi suunniteltu ja heti otettavissa käyttöön suurelle osaa kuntaa. Muille järjestettiin vedenjakelupiste ja paikallisen tankkiautoyrittäjän kanssa tehtiin sopimus vedenkuljetuksesta tiloille. HUoltovarmuuden takaamiseksi keskitettiin alkuun eniten voimia kohteisiin, jotka olivat tässä mielessä tärkeimpiä. Tiedotus pelas ja ainoastaan teknisen viraston päivystäjästä valitettiin ettei häneen saanut yhteyttä. Hänenkään puhelimensa ei mennyt tukkoon, mutta hän keskittyi raivaustöihin mottorisahoineen eikä vastailemaan puhelimeen. Kunta jopa ehti loppuviikosta julkaista paikallilehden yhteydessä erillisliitteen, jossa tilannetta käsiteltiin. Kiitettävästi otettiin esiin myös esiin tulleet puutteet varautumisessa. Syksyn harjoituksessa oli todettu terveyskeskuksen tarvitsevan varavoimakoneen. Koska sitä ei oltu vielä hankittu, pantiin tällä viikolla tilaustoimet käyntiin kahdesta koneesta ja selvitykset onko tarvetta muuallakin.

Neljänneksi, olen havainnut useiden yritysten ja yksityisten varautumistason matalaksi. On luotettu ettei täällä päin maata tuollaista tapahdu. Säästäminen on monessa kohteessa ollut tärkeämpää kuin varautuminen. Onpä ollut taloja joissa ei ole löytynyt sähkölämmityksen lisäksi mitään lämmönlähdettä, ruoanlämmitysmahdollisuutta, riittävästi lämmintä vaatetta, makuupusseja, paristovaloja, öljylamppuja, lyhtyjä tai edes kynttilöitä. Useampi yrittäjä on valitellut pakastimien sulamista. Vakiovirsi on ollut, että vakuutus kyllä korvaa sulaneet elintarvikkeet, muttei työvoimakustannuksia tai myyntitappioita. Ihmiset ovat rynnänneet syömään ulos ja aggregaatit myytiin koko maakunnasta loppuun alle puolen tunnin. Kynttilöitä, paristoja ja vesiasitoita on hamstrattu mahdottomia määriä. No sanottakoon tähän, että omassa yrityksessäni oli varauduttu. Työntekijäni tiesivät mitä piti tehdä. Sähköt katkesivat yöllä ja ennen valoisaa oli jo kylmäketjujen säilymisestä huolehdittu ja kaikki toiminnot varmistettu. Ennen puolta päivää olivat jo kaikki vapaapäiväläisetkin ottaneet yhteyttä ja jokainen työntekijä huolehtinut myös omista lähiomaisistaan.

Keräsin työntekijöistä vapaaehtoisporukan johon liittyi reserviporukkani ja metsästyseuran sekä paikallisen urheiluseuran väkeä. Meillä firman autoissa on vielä LA:t ja metsästysporukalla ja ressuilla löytyi käsiradioita. Nämä otettiin varmuudeksi käyttöön ja väki lähti hommiin. Osa lähti autolla ja jalkaisin tarkastamaan sähkölinjoja ja vikoja löytäessään ilmoittivat ne heidän tilannekeskuksenaan toimivalle kunnan edustajalle, joka edelleen tiedotti sähköyhtiötä. AIkaa säästettin selvästi kun taivausryhmien ei tarvinnut hukata aikaa etsimiseen. Toinen osa lähti kiertämään syrjäseutujen taloja ja raivaamaan esteitä tieltä. Heillä oli mukanaan ensihtään vettä, ruokaa, kynttilöitä ja huopia, niille jotka eivät olleet varautuneet ja halusivat jäädä paikalleen. Myös joitakin ihmisiä evakuoitiin lämpimämpiin tiloihin nykyajan mukavuuksien pariin. Samalla kartoitettiin jatkoavuntarvetta. Tilannetta helpotti paljon se, että pienellä paikkakunnalla tunnetaan lähes kaikki ja jokaisen ihmisen luo saatin vähintään puolituttu avuntarjoaja. Muutamalle vanhulkselle vedettiin jopa lähimpään taloon parin harrastajan kätköistä löytyneet kenttäpuhelimet varoiksi, että avunpyyntö onnistuu tarvittaessa.
Ensimmäisen hädän jälkeen jatkoi vapaaehtoisrinki koko viikon ja jatkaa vieläkin vanhusten ja huonosti ilman apua toimeentulevien auttamista. Monellakin näistä vanhuksista on oma toimiva kaivo ja puilla lämpiävät takat ja puuhellat. Heille on äyty kantamassa vettä kaivosta ja tekemässä ja sisään kantamassa puita. Paikalliseen erityishuoltopiirin asuntolaan toimitettiin kaasulla toimivat ruoanlaittovälineet ja vesitankki. Paikalliset maanviljelijät ja yrittäjät ovat muutkin lähteneet mukaan omista murheistaan huolimatta ja olemme lainanneet kunnalle ja yhteisöille yhtä sun toista tarpeellista. Kunnanisät ovat tarpeineen myös kiitettävästi ottaneet suoraan yhteyttä. Kaiken kaikkiaan on ollut hienoa nähdä miten täällä yhteisöllisyys toimii ilman, että kellään on ollut tarvetta kysellä kunniamerkkien tms perään. Lähinnä huolta on alkanut aiheuttaa muutaman vapaaehtoisen jaksaminen hiedän unohtaessaan oman levon ja huollon merkityksen. Vapaaehtoiset ovat kuitenkin päättäneet, että apua jatketaan kunnes kaikilla vesi, sähkö ja yhteydet toimivat. Onpa jo kaavailuja vapaaehtoisten korjausapujenkin virittelemisestä sen jälkeen, tuhojen korjaamista ajatellen.

Kyse ei ole rakettiteknologiasta. Jos vapaaehtoisuuteen löytyy halua, varmasti löytyy jokaiselle terveelle ihmiselle myös tehtävää, joka ei vaadi mahdottomia koulutuksiakaan tai suuresti vaaranna turvallisuutta.

Hienoa että edes jossain päin homma toimii... Täällä luki pari päivää sitten että metsurit ja metsäkone yrittäjät ovat ihmetelleet kun kukaan (sähköyhtiö, fortum) ei ole yhteyttä ottanut... Valmiudessa ollut reilut 100 metsuria ja kymmenkunta motoa. Sähkö yhtiön mukaan ei voida käyttää koska on vaarallista (työturvallisuus) ja sitten ei ole tarpeeksi henkilöitä jotka voisivat tuollaista poppoota johtaa.

Tuo kansalliskaarti oli heitto ja kuten myöhemmin kirjoitin niin nimellä ei ole väliä. Tarkoitin että olisi hyvä myös Suomessa olla valmiina organisaatio joka ottaa johto vastuun tilanteessa (palokunta, poliisi, lääkintä ja tässä tapauksessa myös korjaustöiden koordinointi) nyt jokainen puhaa itsekseen, kenenkään resurssit ei riitä ottamaan vastuuta. Ei ole keskitettyä johtoa. Tarvittaisiin organisaatio jolla riittää resurssit isoihinkin operaatioihin ja joilla olisi omastatakaa itsenäiset, toimivat viesti yhteydet. Nopeasti perustettava tilannehuone ja riittävät henkilöstö resurssit. Pv:tä nämä löytyvät mutta pv:llä ei ole kokemusta eikä välttämättä edes tahtoa lähteä tuollaista pyörittämään.

En usko että tällaiset ongelmat tulevat loppumaan niin tarvetta olisi myös tulevaisuudessa.
 
Tvälups kirjoitti:
Opettawainen tarina:

Olipa Tykkipatterin vääpeli joka touhusi kuin vähäpäinen kuukauden ajan ja laittoi yksikkönsä ojennukseen aina vinttitilatkin siivoten.
Tulipa sitten seuraavan kuukauden 15. päivä ja vääpelimme katsoi tilinauhaansa: a-haa, tuollainen summa kun uurastin viimeistä myöten.
Seuraavan kuukauden kelpo vääpelimme toimitti vain välttämätömät asiat, eikä yhtään ylimääräistä.
Koittipa taasen 15. eli tilipäivä: jaa-ha, summahan on sama kuin viimeksi.

Tämän koommin vääpelimme hoiti vain välttämättömät virka-asiat, lopettaen kaiken ylimääräisen vouhottamisen.

-Tämä tarina on tosi.

Vielä paremmin oppi menee perille silloin, kun "vääpeli" tai "virkailija" tai mikä muu ammattilainen tahansa kokee tuon kuukautensa aikana sen, että työyhteisö ei hyväksy liikaa yritteliäisyyttä esimiehiä myöten. Näitä on tullut jo nähtyä. Seisovaa vettä Suomessa ei liikaa saa mennä melomaan, se herättää pahennusta ja suoranaista vihamielisyyttäkin. Se koetaan uhkaavana, se rikkoo yhteisön perusturvallisuuden eli breshneviläisen liikkumattomuuden ja jähmeyden. Hui. Hyvin tyypillistä mielestäni. Suomessa ei ole minkäänlaista palkitsemissysteemiä, siis oikeasti, koskien yritteliäisyyttä. Paino sanoilla: ei oikeasti. Hyvin usein palkitsemisjärjestelmät ovat "palkitsemisjärjestelmiä", jotka ovat irvikuvia siinä, miten asia pitäisi olla.

Minusta on tullut tyytyväinen kansalainen ja eläjä sen jälkeen, kun lakkasin tavoittelemasta pääsyä minkään järjestelmän piiriin, olipa kyse sitten palkitsemisesta tai mistä tahansa. Teen duunia kevyin mielin suunnilleen sen verran, että palkanmaksaja on tyytyväinen, en odota häneltä lisäbonuksia enkä selkääntaputuksia, itseasiassa selkääntaputtelu herättää minussa tunteen, että olen ollut liian halpa ja hyvä. Pienyritystoimintapuolella valikoin hartaasti asiat, joita edes rupean tekemään: jos joku homma haisee vähänkään muulle kuin euroille, ne saa tehdä joku muu tai olla tekemättä.

Ymmärrän jetsulleen Tvälupsin viestin sanoman.
 
Hande kirjoitti:
Omakohtainen kokemus kertoo myös, että käytännöstä harhautuminen on erittäin nopea prosessi. Esimerkiksi tiukan 20 vuoden setin palvellut vastaava mestari siirtyy työpäälliköksi, eikä ota kuin pari vuotta ja jutut alkavat menä ufoiksi. Toki pelissä on muitakin tekijöitä, kuten se, että alaiset eivät toisaalta ymmärrä hallinnon osuutta kokonaisuudessa.

Mitenkähän hyvin homma toimi moniportaisessa ja huonohenkisessä virastossa, jossa johtavaan asemaan ovat vieneet enemmänkin yleispätevät opinnot ja hallinnollinen osaaminen, kuin kulloisenkin erikoisalan ammattitaito. Kovin usein kentältä tuleva tieto tuntuu jäävän sinne väliportaisiin.

Sitähän on nytkin ollut havaittavissa. Asiantuntijat ovat aiemmin yksilöineet ne ongelmat, joihin nyt törmättiin, mutta konkreettisiinkaan korjausesityksiin ei kukaan ole osannut tai halunnut tarttua. Organisaatiot on tietenkin myös myllätty niin sekaviksi, että tuo ei ole kenenkään syytä ja vanha porukka jatkaa tyhjäkäyntiä vanhaan malliin, vain selitykset muuttuvat.

Tässä on myös joutunut pohtimaan yhteiskuntamme huoltovarmuutta yleensä, kuka jaksaa vielä uskoa valmiuden olevan edes lähellä väitettyä tasoa?

Tässä Hande osuu mielestäni kymppiin: väliportaita on liikaa, oikeasti. Hallinto on paisunut eikä sitä näköjään saada purettua muuten kuin äärimmäisen pakon edessä, jos sittenkään.
 
Kuinka pihalla ihminen voi olla? Mahdatko ymmärtää sen, että terveyskeskuksessa on yksi vitun maku kuinka tehokkaasti ja hyvin se potilas paranee. Työterveyspuolelta niitä sitten löytyy kun maksajana ei ole potilas vaan sen työnantaja. Ylipäätänsä esim. pääkaupunkiseudulla saa olla onnellinen jos terveyskeskuksen lekurin puheesta edes ymmärtää jotain.

Tapaamani lääkärit ovat pääsääntöisesti olleet päteviä ja mukavia. Yksilöllisiä eroja toki löytää. Yksityinen lääkäri kyllä varmaan hyppää vaikka ikkunasta ulos, ja vielä hymyilee mennessään, mutta se maksaa.....
Sinänsä kumma juttu, että ihan hyvää palvelua olen melkein aina kaikissa paikoissa saanut. Ehkä omalla asenteella on jotain vaikutusta asiaan=
 
Onpas täällä melkoista menoa.. Huuto ja älämölö on melkein kuin persujen puoluekokouksessa.

Viranomaiset ja virkamiehet ovat luusereita, toki, mutta entäs ne eräiden jumaloimat yksityisen sektorin sähköyhtiöt? Kukkona tunkiolla Fortum joka on vielä omassa ylhäässä pörssissä noteerattujen yhtiöiden jumalluokassaan. Miten ovat selvinneet myrskytuhojen kanssa?

Täyttä p**kaa. Tieto ei kulje, ei ole miehiä, ei kalustoa, ei halua, ei mitään. Edes tiedotusta ei saatu pystyyn ja nettisivut kaatuivat ensimmäisenä. Myrskystä on viikko ja vieläkin on kymmeniä tuhansia ihmisiä ilman sähköä ja ilman edes arviota siitä, milloin virrat palaavat.

Ymmärätäisin tuon ryssimisen, jos olisivat kunnallisia sähkölaitoksia, mutta kun eivät ole.
 
skärdis kirjoitti:
Onpas täällä melkoista menoa.. Huuto ja älämölö on melkein kuin persujen puoluekokouksessa.

Viranomaiset ja virkamiehet ovat luusereita, toki, mutta entäs ne eräiden jumaloimat yksityisen sektorin sähköyhtiöt? Kukkona tunkiolla Fortum joka on vielä omassa ylhäässä pörssissä noteerattujen yhtiöiden jumalluokassaan. Miten ovat selvinneet myrskytuhojen kanssa?

Täyttä p**kaa. Tieto ei kulje, ei ole miehiä, ei kalustoa, ei halua, ei mitään. Edes tiedotusta ei saatu pystyyn ja nettisivut kaatuivat ensimmäisenä. Myrskystä on viikko ja vieläkin on kymmeniä tuhansia ihmisiä ilman sähköä ja ilman edes arviota siitä, milloin virrat palaavat.

Ymmärätäisin tuon ryssimisen, jos olisivat kunnallisia sähkölaitoksia, mutta kun eivät ole.

Paskaa rukkaseen. Metsureita ja metsäkonefirmoja on jonossa asti valmiina mestoille...van mitä stä tyhjää, kun ei ole pakkoa yhtiöillä. Korvaukset asiakkaille ovat naurettavia. Tulee paljon halvemmaksi nujuta miten tahtoo.

Minua on kuritettu palstalla jo kuusi vuotta, kun olen aika ajoin älissyt siitä, että suunnitelmia saa olla vaikka 9 rekkakontillista A4:a ja rekkakuorma kiintolevyjä...suunnitelmat eivät jalostu ilman toimia miksikään.
 
On kyllä totta, että herättää toisinaan virkamiehissä hämmennystä kun ei suostu lopettamaan pisteeseen jossa suunnitelma on valmis. Testaaminen ja jopa stressitesti sekä auditointi kun saattavat sotkea ajopuuteorian, ja niihin kuluu vielä ikävästi resursseja.

Yhdellä wanhan liiton evp:llä olen teettänyt siviilitöissä toimeenpanohommia jo pidemmän aikaa. On ollut suuri ilon aihe, kun statuksiin on aina laitettu onko kyseessä kuvitelma (=suunnitelma) vai millä tasolla toimivuus on todennettu. Samaa työtä tekeville siviileille hyvää vertaisoppimista... Paitsi että ressupuolella on toisinaan tarjolla samanlaista "suunnitelma = homma toimii" -ajattelua, erityisesti tasalla jossa powerpoint on ensisijainen taisteluväline. Word- ja excel -tasallakin vielä on kosketuspintaa todellisuuteen...

On tietenkin muistettava että tasajako ei ole taktiikkaa, toistettavuus auttaa arvioimaan samanlaisia kohteita jne. Silti minulla ei pää kestä jättää olennaisia asioita uskon varaan, edes taistelijan asu päällä toimittaessa.
 
skärdis kirjoitti:
Onpas täällä melkoista menoa.. Huuto ja älämölö on melkein kuin persujen puoluekokouksessa.

Viranomaiset ja virkamiehet ovat luusereita, toki, mutta entäs ne eräiden jumaloimat yksityisen sektorin sähköyhtiöt? Kukkona tunkiolla Fortum joka on vielä omassa ylhäässä pörssissä noteerattujen yhtiöiden jumalluokassaan. Miten ovat selvinneet myrskytuhojen kanssa?

Täyttä p**kaa. Tieto ei kulje, ei ole miehiä, ei kalustoa, ei halua, ei mitään. Edes tiedotusta ei saatu pystyyn ja nettisivut kaatuivat ensimmäisenä. Myrskystä on viikko ja vieläkin on kymmeniä tuhansia ihmisiä ilman sähköä ja ilman edes arviota siitä, milloin virrat palaavat.

Ymmärätäisin tuon ryssimisen, jos olisivat kunnallisia sähkölaitoksia, mutta kun eivät ole.

Päääsääntöisesti juuri kunnalliset sähköyhtiöt selviävät tällä kertaa puhtain paperein. Suurimmat ongelmat on nimenomaan fortumilla ja vattenfallilla.
 
baikal kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Onpas täällä melkoista menoa.. Huuto ja älämölö on melkein kuin persujen puoluekokouksessa.

Viranomaiset ja virkamiehet ovat luusereita, toki, mutta entäs ne eräiden jumaloimat yksityisen sektorin sähköyhtiöt? Kukkona tunkiolla Fortum joka on vielä omassa ylhäässä pörssissä noteerattujen yhtiöiden jumalluokassaan. Miten ovat selvinneet myrskytuhojen kanssa?

Täyttä p**kaa. Tieto ei kulje, ei ole miehiä, ei kalustoa, ei halua, ei mitään. Edes tiedotusta ei saatu pystyyn ja nettisivut kaatuivat ensimmäisenä. Myrskystä on viikko ja vieläkin on kymmeniä tuhansia ihmisiä ilman sähköä ja ilman edes arviota siitä, milloin virrat palaavat.

Ymmärätäisin tuon ryssimisen, jos olisivat kunnallisia sähkölaitoksia, mutta kun eivät ole.

Paskaa rukkaseen. Metsureita ja metsäkonefirmoja on jonossa asti valmiina mestoille...van mitä stä tyhjää, kun ei ole pakkoa yhtiöillä. Korvaukset asiakkaille ovat naurettavia. Tulee paljon halvemmaksi nujuta miten tahtoo.

Minua on kuritettu palstalla jo kuusi vuotta, kun olen aika ajoin älissyt siitä, että suunnitelmia saa olla vaikka 9 rekkakontillista A4:a ja rekkakuorma kiintolevyjä...suunnitelmat eivät jalostu ilman toimia miksikään.

Salossa on ilmeisesti maan pahin tilanne tällä hetkellä siinä mielessä, että eniten talouksia on vielä vailla sähköä. Siellä paikalliset metsurit ja metsäkonekuskit ihmettelevät jo suureen ääneen mediassa, että miksei heitä kutsuta töihin.
 
koponen kirjoitti:
On kyllä totta, että herättää toisinaan virkamiehissä hämmennystä kun ei suostu lopettamaan pisteeseen jossa suunnitelma on valmis. Testaaminen ja jopa stressitesti sekä auditointi kun saattavat sotkea ajopuuteorian, ja niihin kuluu vielä ikävästi resursseja.

Yhdellä wanhan liiton evp:llä olen teettänyt siviilitöissä toimeenpanohommia jo pidemmän aikaa. On ollut suuri ilon aihe, kun statuksiin on aina laitettu onko kyseessä kuvitelma (=suunnitelma) vai millä tasolla toimivuus on todennettu. Samaa työtä tekeville siviileille hyvää vertaisoppimista... Paitsi että ressupuolella on toisinaan tarjolla samanlaista "suunnitelma = homma toimii" -ajattelua, erityisesti tasalla jossa powerpoint on ensisijainen taisteluväline. Word- ja excel -tasallakin vielä on kosketuspintaa todellisuuteen...

On tietenkin muistettava että tasajako ei ole taktiikkaa, toistettavuus auttaa arvioimaan samanlaisia kohteita jne. Silti minulla ei pää kestä jättää olennaisia asioita uskon varaan, edes taistelijan asu päällä toimittaessa.

Minullakin on suunnitelma kuinka voitan sen loton että viking loton pääpotit molemmat kolmella peräkkäsiellä viikolla, myyn firmani älyttömään ylihintaan ja vetäydyn eläkkeelle. Toteutuksen kanssa on vähän niin ja näin.
 
Roope Ristintekijä kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Onpas täällä melkoista menoa.. Huuto ja älämölö on melkein kuin persujen puoluekokouksessa.

Ymmärätäisin tuon ryssimisen, jos olisivat kunnallisia sähkölaitoksia, mutta kun eivät ole.

Päääsääntöisesti juuri kunnalliset sähköyhtiöt selviävät tällä kertaa puhtain paperein. Suurimmat ongelmat on nimenomaan fortumilla ja vattenfallilla.

Mahtaisko johtua siitä, että kunnalliset sähkölaitokset toimivat nykyään lähinnä taajamissa.

Helsingin Energia, Vantaan Energia, Turku Energia, Tampereen sähkölaitos jne. ovat cityihmisten sähköntoimittajia ja yhtiöiden verkot ovat suurelta osin kaapeloituina maanpovessa.

Sen sijaan Fortum ja Vattenfall ovat suuria operaattoreita Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja vielä Pohjanmaallakin. Siis maaseudulla, jossa on ilmajohdot ja kaatuvia puitakin ihan riitämiin.

Ei ole kerrassaan mitään syytä paukuttaa henkseleitä ja kehua vaikkapa Helsingin Energian erinomaisuutta Fortumiin verratuna.
 
skärdis kirjoitti:
Roope Ristintekijä kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Onpas täällä melkoista menoa.. Huuto ja älämölö on melkein kuin persujen puoluekokouksessa.

Ymmärätäisin tuon ryssimisen, jos olisivat kunnallisia sähkölaitoksia, mutta kun eivät ole.

Päääsääntöisesti juuri kunnalliset sähköyhtiöt selviävät tällä kertaa puhtain paperein. Suurimmat ongelmat on nimenomaan fortumilla ja vattenfallilla.

Mahtaisko johtua siitä, että kunnalliset sähkölaitokset toimivat nykyään lähinnä taajamissa.

Helsingin Energia, Vantaan Energia, Turku Energia, Tampereen sähkölaitos jne. ovat cityihmisten sähköntoimittajia ja yhtiöiden verkot ovat suurelta osin kaapeloituina maanpovessa.

Sen sijaan Fortum ja Vattenfall ovat suuria operaattoreita Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja vielä Pohjanmaallakin. Siis maaseudulla, jossa on ilmajohdot ja kaatuvia puitakin ihan riitämiin.

Ei ole kerrassaan mitään syytä paukuttaa henkseleitä ja kehua vaikkapa Helsingin Energian erinomaisuutta Fortumiin verratuna.
No Varsinais-Suomi oli käsittääkseni yksi suurimmista tuhoalueista. Sieltä kun otetaan sopivasti kaksi rinnakaista kaupunkia Turku ja Kaarina, niin Turun puolella
toimii Turku Energia ja Kaarinan puolella Fortum.
Turussa viimeinen verkkoon uudelleen liitetty asunto oli Järvistensaaressa keskiviikkona klo 14. Alkujaan sähköittä oli yli 10 000 asuntoa maaanantaiaamuna, mutta määrä laski iltaan mennessä 800:aan ja tiistaina puoleenpäivään mennessä 400:aan ja keskiviikkona korjattiin viimeisten 20 asunnon sähköt. KEskusta ei ollut sähköittä missään vaiheessa kuin lyhyitä hetkiä verkonkorjaamistöiden vuoksi. Tiedotus toimi alusta lähtien kohtuullisella tasolla ja jälkikäteisselvitykset on jo tehty. Huomioitavaa on, että Turun pinta-ala on huomattavasti Kaarinaa suuurempi ja se kattaa useita saaria. Lakisääteiseen ensimmäiseen korvausluokkaan siis kuuluu 400 taloutta, toiseen 400.
Kaarinassa sähköittä oli suurin piirtein samaa määrä. Tiedotusta ei ole ollut juuri lainkaan. Vieläkään ei selkeitä tietoja ole saatavissa. Ensimmäiseen korvausluokkaan tulee kuulumaan arviolta 4000 taloutta ja toiseen yli 2000 taloutta. Kaarinaan kuuluu yksi saari, Kuusisto, jossa on 13 kylää ja joka on itsessään entinen kunta. Kuusiston erottaa mantereesta suhteellisen kapea Kuusistonsalmi. Suuri osa Kuusiston asutuksesta on rakennettu viimeisen 15 vuoden aikana ja sähköt kulkevat maakaapeleissa. Kuusistonsaaressa ei katkoksista kärsinyt likikään samaa määrää talouksia kuin mantereella tai Turun saarissa.
Eron tekee nimenomaan yksikön koko. Paikallisten yhtiöiden miehet tuntevat alueensa ja verkkonsa paremmin. Kykenevät hoitamaan tiedotuksen ja vikailmoitusten vastaanoton paikallisesti ja omaavat jo valmiita yhteistyökumppanieta aluuelta. Fortumin vikapäivystys tukkeutui jo maanantaiaamusta. Tiedotus oli pitkään täysin valtakunnallista. Vaikka korjauspartioita toimitettiin aina Kittilästä asti meni niiden aikaa paljon vikojen etsintään ja paikallistamiseen. Ei paikallisyhtiöitä voi siitä syyttää, että fortum on haalinut itselleen kaikki ne osat, joissa on paljon ilmajohtoja.
Salo on ollut tällä kertaa suurin murheenkryyni. Huolimatta siitä, että siellä on kuntaliitosten ansiosta itse asiassa useita keskustoja ja sitten kerrostalotaajamia, on sen alueella ollut lähes pelkkiä ilmajohtoja. Juuri siellä on edelleen eniten sähköttömiä talouksia. Jopa aivan kaeskustojen alueilla, saarista puhumattakaan. Fortum neuvoo varautumaan vielä pitkään sähköttömään aikaan kahdeksalla alueella. Näistä 5 on Salossa kattaen sangen suuren alueen tuon nykyisin pinta-alaltaan sangen suuren kaupungin alueesta. Näiden lisäksi vikapartioita on liikkeellä yli kymmenessä kohteessa Salossa.
 
Ottiko kukaan talteen säätutkan kuvaa siltä ajalta kun myrsky iski saaristomerelle, ja tuli sitä kautta Kaarinan ylle. Käsittääkseni Lohjalla asti rytisi kun myrky peuhasi voimansa pois Suomen metsissä. Miten paljon tuhoa tuli Affenanmaalla?
 
Back
Top