Minuteman
Eversti
Suositeltavaa luettavaa: Putinin väkeä, Kalle Kniivilä
Laji: Tietokirjat, politiikka, Matkakirjat, Kustantaja: Into, Ilmestymisvuosi: 2014
ARVIO
Rakastavatko venäläiset sittenkään Putinia?
Kalle Kniivilän Kanava-palkittu kirja luotaa Venäjän tottelevaisen enemmistön tuntoja uskottavasti, mutta toisteisesti
KULTTUURI 30.11.2014 18:56
Jussi Konttinen
HELSINGIN SANOMAT
Kalle Kniivilän kirjanPutinin väkeä idea tuntuu tuoreelta: miten ihmeessä venäläiset niin rakastavat presidenttiäänVladimir Putinia, jota lännessä karsastetaan?
Ruotsissa asuva Kniivilä tuntuu sympatisoivan Venäjän liberaaleja mutta haluaa päästä perille maan hiljaisesta tai "tottelevaisesta" enemmistöstä. Sellaisista kuin moskovalainenAleksandr, 41, joka väittää, etteivät asiat ole Venäjällä koskaan olleet niin hyvin kuin Putinin aikana.
Vuoden 2011 mielenosoitusten jälkeen Putin on tukeutunut konservatiiviseen väkeen. Hänen ydinkannattajansa on nyt yli 50-vuotias julkisella sektorilla työskentelevä nainen suurimpien kaupunkien ulkopuolella.
Kun raha on tiukemmassa, Putin pyrkii henkiseksi johtajaksi homolain kaltaisilla vedoilla. Kniivilän mielestä hän luo jopa tarkoituksellisesti eripuraa koulutettujen kaupunkilaisten ja vanhoillisten provinsiaalien välille – jään tosin kaipaamaan tarkempia perusteluja.
Kniivilä matkustaa Moskovaan, Nižnyi Novgorodiin ja Šumerljan pikkukaupunkiin haastattelemaan Putinin kannattajiksi olettamiaan ihmisiä. Heidän elämäntarinoidensa kautta hän käy läpi Venäjän lähihistoriaa. Ihmisten kertomukset todistavat ja toistavat samaa tarinaa niin, että lukijaa alkaa jo puuduttaa:
Gorbatšov tyri Neuvostoliiton, "juoppo ja maanpetturi"Jeltsin päästi oligarkit Kremliin. Demokratia tarkoittaa 1990-luvun sekamelskaa, jolloin sai tehtaalta palkaksi tuoleja tai piti elää syömällä pelkkää perunaa.
"Saattoi mennä puoli vuottakin ilman että palkkaa maksettiin. Meillä oli tehtaalla yksi mies, joka oli täysin epätoivoissaan, koska ei pystynyt elättämään perhettään. Hän tappoi lopulta itsensä", muistelee urheilutalon johtaja Šumerljassa.
Putin on laittanut öljyrahoilla Venäjän asiat hyvälle mallille: palkalla voi matkustaa Egyptiin ja säästää autoon.
"Useimmille ihmisille tärkeintä on aineellinen hyvinvointi eivätkä sellaiset abstraktit kysymykset kuin ihmisoikeudet", tiivistää kielenkääntäjä Eduard.
Kniivilä toteaa aiheellisesti, että länsimaisen ihmisen on vaikea sanoa tähän vastaan, kun ei ole tarvinnut valita näiden kahden väliltä. Toisaalta voi kysyä, miksi niiden välillä pitäisi valita.
Kertomuksissa toistuva iskusana on vakaus, jonka Putinin katsotaan tuoneen Venäjälle. Sattumoisin se on myös tv-propagandassa yleisimmin käytetty ilmaus Putinin saavutuksista.
Kniivilä on tehnyt haastattelujaan viime syksynä. Olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä samat ihmiset ajattelevat nyt, kun Venäjän ulko- ja talouspoliittinen vakaus on enää muisto.
Putinin Ukraina-linjaa he varmaan tukisivat, sillä ulkopolitiikka on asioita, joista venäläiset ovat yksimielisimpiä. Suurelle osalle on selvää, että länsimaat tahtovat Venäjälle pahaa.
Kniivilälle paljastuu, etteivät venäläiset lopulta niin paljon Putinia rakasta. Useimpia politiikka ei kiinnosta. Osa on äänestänyt presidentiksi toisia ehdokkaita. Osa ei äänestä lainkaan, koska Putin valitaan kuitenkin.
Kaikkein vähiten venäläiset kaipaavat vallankumousta. Putin saa jatkaa, koska vaihtoehtoa ei ole näköpiirissä. "Ei hevosta kesken taipaleen vaihdeta. Ja kukapa sitten olisi häntä parempi?" kysyy Renat Šumerljassa.
Kniivilä tuo esiin tutkimustiedon: moni venäläinen valehtelee kertoessaan tukevansa vallanpitäjiä. Vuonna 2012 sosiologit asettivat kysymyksiä ristiin ja päättelivät, että lähes kolmasosa niistä, jotka sanoivat kannattavansa Putinia, valehtelivat.
Kniivilä selittää ihmisten poliittista ajattelua elämänkokemukseen tai propagandaan perustuvana järkeilynä, mutta sen voisi asettaa myös osaksi venäläisen yhteiskunnan paternalistista ja kollektiivista perinnettä.
Moskovalaiset ja Kniiviläkin maalaavat usein provinssin vanhoilliseksi takapajulaksi, mutta itse olen kuullut Venäjän aluepääkaupungeissa usein terveintä kritiikkiä järjestelmää kohtaan.
Kniivilä vertaa Putinia 1900-luvun suosituimpaan venäläisjohtajaanLeonid Brežneviin. Hänen aikanaan öljytulot nostivat elintasoa ja tekivät mahdolliseksi jatkaa ilman uudistuksia.
Brežnevin vakaus päättyi vuonna 1979 Afganistanin interventioon ja 1980-luvulla öljyn hinnan romahdukseen. Kohta meni koko Neuvostoliitto.
Saa nähdä, kuinka käy nyt.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1417232126458#
Laji: Tietokirjat, politiikka, Matkakirjat, Kustantaja: Into, Ilmestymisvuosi: 2014
ARVIO
Rakastavatko venäläiset sittenkään Putinia?
Kalle Kniivilän Kanava-palkittu kirja luotaa Venäjän tottelevaisen enemmistön tuntoja uskottavasti, mutta toisteisesti
KULTTUURI 30.11.2014 18:56
Jussi Konttinen
HELSINGIN SANOMAT
Kalle Kniivilän kirjanPutinin väkeä idea tuntuu tuoreelta: miten ihmeessä venäläiset niin rakastavat presidenttiäänVladimir Putinia, jota lännessä karsastetaan?
Ruotsissa asuva Kniivilä tuntuu sympatisoivan Venäjän liberaaleja mutta haluaa päästä perille maan hiljaisesta tai "tottelevaisesta" enemmistöstä. Sellaisista kuin moskovalainenAleksandr, 41, joka väittää, etteivät asiat ole Venäjällä koskaan olleet niin hyvin kuin Putinin aikana.
Vuoden 2011 mielenosoitusten jälkeen Putin on tukeutunut konservatiiviseen väkeen. Hänen ydinkannattajansa on nyt yli 50-vuotias julkisella sektorilla työskentelevä nainen suurimpien kaupunkien ulkopuolella.
Kun raha on tiukemmassa, Putin pyrkii henkiseksi johtajaksi homolain kaltaisilla vedoilla. Kniivilän mielestä hän luo jopa tarkoituksellisesti eripuraa koulutettujen kaupunkilaisten ja vanhoillisten provinsiaalien välille – jään tosin kaipaamaan tarkempia perusteluja.
Kniivilä matkustaa Moskovaan, Nižnyi Novgorodiin ja Šumerljan pikkukaupunkiin haastattelemaan Putinin kannattajiksi olettamiaan ihmisiä. Heidän elämäntarinoidensa kautta hän käy läpi Venäjän lähihistoriaa. Ihmisten kertomukset todistavat ja toistavat samaa tarinaa niin, että lukijaa alkaa jo puuduttaa:
Gorbatšov tyri Neuvostoliiton, "juoppo ja maanpetturi"Jeltsin päästi oligarkit Kremliin. Demokratia tarkoittaa 1990-luvun sekamelskaa, jolloin sai tehtaalta palkaksi tuoleja tai piti elää syömällä pelkkää perunaa.
"Saattoi mennä puoli vuottakin ilman että palkkaa maksettiin. Meillä oli tehtaalla yksi mies, joka oli täysin epätoivoissaan, koska ei pystynyt elättämään perhettään. Hän tappoi lopulta itsensä", muistelee urheilutalon johtaja Šumerljassa.
Putin on laittanut öljyrahoilla Venäjän asiat hyvälle mallille: palkalla voi matkustaa Egyptiin ja säästää autoon.
"Useimmille ihmisille tärkeintä on aineellinen hyvinvointi eivätkä sellaiset abstraktit kysymykset kuin ihmisoikeudet", tiivistää kielenkääntäjä Eduard.
Kniivilä toteaa aiheellisesti, että länsimaisen ihmisen on vaikea sanoa tähän vastaan, kun ei ole tarvinnut valita näiden kahden väliltä. Toisaalta voi kysyä, miksi niiden välillä pitäisi valita.
Kertomuksissa toistuva iskusana on vakaus, jonka Putinin katsotaan tuoneen Venäjälle. Sattumoisin se on myös tv-propagandassa yleisimmin käytetty ilmaus Putinin saavutuksista.
Kniivilä on tehnyt haastattelujaan viime syksynä. Olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä samat ihmiset ajattelevat nyt, kun Venäjän ulko- ja talouspoliittinen vakaus on enää muisto.
Putinin Ukraina-linjaa he varmaan tukisivat, sillä ulkopolitiikka on asioita, joista venäläiset ovat yksimielisimpiä. Suurelle osalle on selvää, että länsimaat tahtovat Venäjälle pahaa.
Kniivilälle paljastuu, etteivät venäläiset lopulta niin paljon Putinia rakasta. Useimpia politiikka ei kiinnosta. Osa on äänestänyt presidentiksi toisia ehdokkaita. Osa ei äänestä lainkaan, koska Putin valitaan kuitenkin.
Kaikkein vähiten venäläiset kaipaavat vallankumousta. Putin saa jatkaa, koska vaihtoehtoa ei ole näköpiirissä. "Ei hevosta kesken taipaleen vaihdeta. Ja kukapa sitten olisi häntä parempi?" kysyy Renat Šumerljassa.
Kniivilä tuo esiin tutkimustiedon: moni venäläinen valehtelee kertoessaan tukevansa vallanpitäjiä. Vuonna 2012 sosiologit asettivat kysymyksiä ristiin ja päättelivät, että lähes kolmasosa niistä, jotka sanoivat kannattavansa Putinia, valehtelivat.
Kniivilä selittää ihmisten poliittista ajattelua elämänkokemukseen tai propagandaan perustuvana järkeilynä, mutta sen voisi asettaa myös osaksi venäläisen yhteiskunnan paternalistista ja kollektiivista perinnettä.
Moskovalaiset ja Kniiviläkin maalaavat usein provinssin vanhoilliseksi takapajulaksi, mutta itse olen kuullut Venäjän aluepääkaupungeissa usein terveintä kritiikkiä järjestelmää kohtaan.
Kniivilä vertaa Putinia 1900-luvun suosituimpaan venäläisjohtajaanLeonid Brežneviin. Hänen aikanaan öljytulot nostivat elintasoa ja tekivät mahdolliseksi jatkaa ilman uudistuksia.
Brežnevin vakaus päättyi vuonna 1979 Afganistanin interventioon ja 1980-luvulla öljyn hinnan romahdukseen. Kohta meni koko Neuvostoliitto.
Saa nähdä, kuinka käy nyt.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1417232126458#