Kapina Puolustusvoimissa: Suomen EU:lle lupaamat kopterit uhkaavat jäädä maahan

Hmm... johtuisikohan siitä että Hulkko oli silloin joko everstiluutnantti tai eversti ja hommassa jossa hänen sanomisellaan ei ollut mitään merkitystä. Nyt hän maavoimien operaatiopäällikkönä johtaa myös kv-operaatioita, ja tuntee tietenkin huolta vastuulleen käsketystä tehtävästä.

Ei kommentoinut silloinenkaan Ops. Jos vappaehtoisuus tosiaan on ongelma niin miksei siihen puututtu 10 vuotta sitten? Vai onko niin että AY-junttaus on sallitumpaa toiselle henkilöstöiryhmälle kuin toiselle. Hulkko ei tullut esiinyksityishenkilönä vaan nimenomaan Operaatiopäällikkönä.
 
Mitä veikkaatte kustannukseksi jos esim kaikki aliupseerit pyöräytetään Kriha-operaatiossa.... Ja mistä löydetään kaikille tehtävät? Se tarkoittaa, että ressuilla ei ole mitään mahdollisuuksia sen jälkeen ulkomaille.Taitaa rahat loppua aika nopeasti. Tietysti jos palkat,päivärahat poljetaan alas, niin eihän se mikään ongelma ole.
 
Ei kommentoinut silloinenkaan Ops. Jos vappaehtoisuus tosiaan on ongelma niin miksei siihen puututtu 10 vuotta sitten? Vai onko niin että AY-junttaus on sallitumpaa toiselle henkilöstöiryhmälle kuin toiselle. Hulkko ei tullut esiinyksityishenkilönä vaan nimenomaan Operaatiopäällikkönä.

Tasa-arvoisissa järjestelyissä on ihan tyypillistä että osa porukasta tahtoo olla hiukan muita tasa-arvoisempaa. Liekö sekään vailla merkitystä että operaatiopäällikkö edustaa itsekin yhtä ammattiryhmistä.
 
Ilmeisesti kriha-operaatiot palvelevat niin yksilön ammatillista etua (ammattitaidon ja kokemuksen karttuminen, mahdollinen hyöty urakehitykselle), puolustusvoimien etua (koko organisaation hyötyminen kasvaneen ammattitaidon, tietojen ja parempien toimintatapojen myötä) ja koko Suomen etua (ulkopoliittiset syyt). Kriha on yksi puolustusvoimien lakisääteinen tehtävä. Mikäli jatkossa krihaan osallistuminen on sotilaille pakollista on tilanne reilu, sillä sotilasuralle lähtiessä tulee tiedostaa että sellainen reissu on mahdollinen. Ketään ei pakoteta työskentelemään puolustusvoimissa, vaan jos tälläinen työhön liittyvä seikka olisi joillekkin ylivoimainen este, niin sitten vaihtaa alaa. On vaikea nähdä miten yhteiskunnan kokonaisetua palvelisi tälläinen tilanne jossa yhden puolustusvoimien lakisääteisen tehtävän suorittaminen on vapaaehtoista ja jotkut pyrkivät lähinnä lihottamaan omaa palkkapussia, jos sekään riittää motivaattoriksi lähtööön. Joidenkin yksilöiden omaa etua se voi palvella, mutta tuskin juuri muuta. Korvausasiat tulee hoitaa kuntoon tästä asiasta riippumatta. Sitä en hirveästi harmittelisi jos ressujen mahdollisuudet reissuun heikkenisi. Luulisi, että puolustusvoimien kannalta olisi tärkeämpää saada valitsemilleen ammattilaisille kokemusta kuin reserviläisille.
 
Esim Afganistanissa operatiivinen toiminta koostuu kevyesti panssaroidulla ajoneuvolla partioimisesta tienvarsipommeja ja tuliylläköitä väistellen eikä se tuo sanottavaa parannusta PV:n organisaatioon tai koulutukseen. Varsinkaan kun otetaan hu omioon että miehet ja varusteet jotka sinne lähetetään on suoraan kotimaan puolustuksen resursseista otettu. KV-toimintaan osoitetut rahat kattavat palkat.

Mitä KV-toimintaan panostettaan vs mitä siitä saadaan? Perinteisiin rauhanturvaoperaatioihin lähetettiin pataljoonan kokoisia osastoja, jotka toimivat itsenäisesti tukiosineen, sieltä ei saatu taktista tasiteluosaamista, mutta esim jv-osaston puutteet viesti- ja kuljetuskaluston suhteen kävivät varsin ilmeisiksi. Se oli konkreettista tietoa ja osaamista joka oli tuotavissa suoraan PV:n kehittämiseen.

Mitä uutta näistä Nato-yhteensopivista reissuista jää käteen. Onko esim MPKK tuottanut lopputöitä? Jotain raporttia? Kehitysohjelmaa? Ihan mitä vaan.
 
(Provokaatiovaroitus)
Sohaistaan nyt vielä vähän muurahaispesää kansainvälisen kriisinhallintatoiminnan osalta pesän pohjaa myöten. Tehtäviään suorittavat sotilaat tekevät mitä käsketään, joten seuraava ei koske heitä millään muotoa. Nyt puhutaan siitä, mitä piilee niiden käskyjen takana. Tämä on siis politiikkaan ja politikointiin liittyvää kyseenalaistamista.

Meidän osallistumisemme kriisien hallintaan on poliittinen päätös ja sotilaat toteuttavat annettuja käskyjä mutta ovatko sen lähtökohdat eettisesti, moraalisesti ja taloudellisesti oikeita - no strings attached? Missä määrin tehtyjen päätösten takana on vaikuttanut kulloistenkin poliitikkojemme henkilökohtaisen glorian haku? (Vrt. mm. Ottawan sopimus) Onko toiminnan laajuuden mitoitus verrattuna oman maan puolustamiseen käytettävissä oleviin resursseihin oikea? Kuinka suuri tarve meillä on miellyttää toisia ja miksi? Toimitaanko tässä jossain määrin ja joissain kohtaa samalla tavalla kuin EU-direktiivien kanssa. (direktiivi = ohje, ei laki)

Panos-tuotos -suhde on kiinnostava asia; mitkä ovat toiminnasta saadut konkreettiset, siirrettävät ja pysyvät hyödyt maanpuolustuksen ja meidän olosuhteidemme näkökulmasta tarkasteltuna?
 
Panos-tuotos -suhde on kiinnostava asia; mitkä ovat toiminnasta saadut konkreettiset, siirrettävät ja pysyvät hyödyt maanpuolustuksen ja meidän olosuhteidemme näkökulmasta tarkasteltuna?

Toki saman kysymyksen voi esittää myös jokaisesta muusta PV:n operaatiosta ja harjoituksesta.
 
Jos näillä http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20060254#Pidp991344 ehdoilla tänä päivänä tarjotaan varallaolokorvausta, niin eipä siitä verojen jälkeen jää paljoa käteen. Taisteluosasto kykenee siirtymään kymmenessä päivässä kriisialueelle (EU neuvoston päätöksestä), joten reput pitää olla pakattuna käytännössä kokoajan. Siinä sitten suunnittelet perheen arkea kun lähtö voi tulla hyvinkin nopeasti.
Kyllä ammattisotilaat rientää oman maan puolustuksen tarpeisiin (koska ovat myös luvanneet sen valassa), mutta kansainväliset keikat vaatii tapauskohtaista sopimista
 
Lisäsin yhden boldauksen

http://www.hs.fi/politiikka/a1457411886113?jako=9701d9fe037e5749d93fde18e13759c4&ref=og-url

Puolustusvoimille tulossa uusi tehtävä: Sotilaat voidaan määrätä maailmalle
Hallitus esittää puolustusvoimilla uutta tehtävää. Eduskunnassa voi syntyä kiistaa, onko armeijan henkilöstön ja reserviläisten pakko lähteä sotimaan myös maailmalle.
POLITIIKKA 8.3.2016 17:32
Eeva Palojärvi
HELSINGIN SANOMAT


Puolustusvoimat on saamassa uuden tehtävän. Hallitus esittää, että Puolustusvoimien tehtävänä on vastedes ”osallistua myös kansainvälisen avun antamiseen ja muuhun kansainväliseen toimintaan.”

Nyt Puolustusvoimien tehtävänä on puolustaa isänmaata, tukea muita viranomaisia ja osallistua kriisinhallintaan.

Puolustusministeri Jussi Niinistön(ps) mukaan lakiesityksen taustalla on EU:n Lissabonin sopimus, joka velvoittaa jäsenmaita keskinäiseen avunantoon.

Uusi tehtävä sisällytetään lakiin vauhdilla.

”Kyllä se eduskuntaan vielä keväällä ehtii”, Niinistö sanoo.

Esitys lähti vuoden vaihteessa lausuntokierrokselle. Se annetaan eduskunnalle todennäköisesti toukokuun alussa. Laki on määrä saada voimaan vielä ennen eduskunnan kesälomia.

Uusi tehtävä on määrä kirjoittaa lakiin kolmanneksi velvoitteeksi, ennen kriisihallintaa.

Lakiesityksessä hankala kohta on kantahenkilöstön ja reserviläisten velvollisuus osallistua vastedes kansainvälisiin tehtäviin.

Todennäköisesti laki muotoillaan niin, että armeijan kantahenkilöstölle ulkomaille lähtö olisi pakollista, reserviläisten kohdalla vapaaehtoista.

Esityksen ennakoidaan synnyttävän ainakin perustuslakivaliokunnassa keskustelua siitä, ulottuuko velvollisuus puolustaa isänmaata voimakeinoilla myös ulkomaille asti.

Keväällä eduskunnassa on määrä käsitellä myös lakiesitystä kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta sekä asevelvollisuuslain uudistusta.

Suomi uusii kevään aikana niin ikään aluevalvontalain, joka sallisi Suomen osallistua vastedes esimerkiksi sukellusvenejahtiin.

Lakihankkeilla hallitus haluaa lisätä Suomen kykyä vastata muuttuviin turvallisuusuhkiin.
 
Hyvässä lykyssä päästään tilanteeseen jossa reserviläinen voidaan määrätä heti palvelukseen ja lähettää ulkomaille kysymättä omaa mielipidettä.
 
Hyvässä lykyssä päästään tilanteeseen jossa reserviläinen voidaan määrätä heti palvelukseen ja lähettää ulkomaille kysymättä omaa mielipidettä.

Entä sitten? Kyllähän asiasta nousi poru Tuntemattomassa sotilaassakin, mutta silti mentiin. :uzi:

Jos isänmaan etu on antaa saraseeneille selkään Kreikan rannikolla, niin se ei ole yhtään sen vähäarvoisempi palvelus isänmaalle kuin 20. Kaartin armeijan pysäyttäminen Haminan pelloille. Myös venäläisten koukkaus Suomenlahden eteläpuolelta kannattaa torjua ennen Helsingin kaupunginrajaa.
 
Hyvässä lykyssä päästään tilanteeseen jossa reserviläinen voidaan määrätä heti palvelukseen ja lähettää ulkomaille kysymättä omaa mielipidettä.
Enpä kyllä jaksa uskoa tuollaiseen skenaarioon.
 
Jos isänmaan etu on antaa saraseeneille selkään Kreikan rannikolla, niin se ei ole yhtään sen vähäarvoisempi palvelus isänmaalle kuin 20. Kaartin armeijan pysäyttäminen Haminan pelloille. Myös venäläisten koukkaus Suomenlahden eteläpuolelta kannattaa torjua ennen Helsingin kaupunginrajaa.

Mikä onkaan sitten loppupeleissä ja suuressa kuvassa se isänmaan etu? Pakottamalla ei tule priimaa joten kannattaako minnekkään lähettää sekundaa? Jollain paskalla ja vähäpätöisellä huuhaa-komennuksella helposti kääntää työnantajaansa tyytyväisen ja maanpuolustusinnokkaan työntekijän tilanteen päälaelleen. Liian monta "firmaan" kyllästynyttä kantista on tullut nähtyä. Henkilö joka ei viihdy työssään eikä arvosta työnantajaansa ei ole hyvä työntekijä, esimies eikä kouluttaja, sellaisesta on isänmaan etu kaukana. Joskus toki pitää pakottaa, mutta sen kynnys on mielestäni pidettävä mahdollisimman korkealla.

Joskus hieman huolettaa kun pv:n henkilökunta nähdään monesti vain heittopusseilla joilla voi teetättää ihan mitä vaan.
 
Mikä onkaan sitten loppupeleissä ja suuressa kuvassa se isänmaan etu? Pakottamalla ei tule priimaa joten kannattaako minnekkään lähettää sekundaa? Jollain paskalla ja vähäpätöisellä huuhaa-komennuksella helposti kääntää työnantajaansa tyytyväisen ja maanpuolustusinnokkaan työntekijän tilanteen päälaelleen. Liian monta "firmaan" kyllästynyttä kantista on tullut nähtyä. Henkilö joka ei viihdy työssään eikä arvosta työnantajaansa ei ole hyvä työntekijä, esimies eikä kouluttaja, sellaisesta on isänmaan etu kaukana. Joskus toki pitää pakottaa, mutta sen kynnys on mielestäni pidettävä mahdollisimman korkealla.

Joskus hieman huolettaa kun pv:n henkilökunta nähdään monesti vain heittopusseilla joilla voi teetättää ihan mitä vaan.

Lähtökohtaisesti poliitikot tekevät päätökset, ja sotilaat noudattavat niitä. Ai ei kelpaa? Sopii katsella uutta työtä.

Siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä, että vapaaehtoisuus edellä täytyy mennä tässäkin asiassa. Enkä pidä toivottavana, että Suomi lähettää 10 000 reserviläistä tarpomaan ympäri Afganistania. Tosin käytännössä tuollainen päätös on poliittisesti mahdoton.

Mutta jos koulutusmissio Irakissa ei kiinnosta kantahenkilökuntaa, kun "päivärahatkin saa ulos pankkiautomaatista", niin kiinnostaakohan kyseistä henkilöä muutenkaan tehdä uhrauksia maanpuolustuksen hyväksi? Vai onko henkilön panostus maanpuolustuksen hyväksi suomalaisten varusmiesten koulutus, ja vaaralliset työt jääköön muille?
 
Tuskinpa Suomi perus-nurmiporia pakolla lähettää minnekään, mutta ulkomaankeikat vaativat mekaanikoita teknikkoja tulkkeja lääkäreitä ja muuta henkilökuntaa joka pääsee palkoille ja päivärahoille ihan kotimaassakin. Ei ole ollenkaan mahdoton ajatus että hitä jouduttaisiin määräämään jos vapaaehtoisia ei löydy.
 
Voisinpa arvata että laivaston ja ilmavoimien yksiköitä kaivattaisiin ensimmäisenä... Hyvä vastinpari voisi olla katsoa mitä kaikkea Tanska on tehnyt NATO-velvollisuuksiensa puitteissa.
 
On aivan turhaa keskustella varusmiesten määräämisestä ulkomaille kun niin ei tapahdu. Millä motiivilla aihe on otettu tähän keskusteluun?
 
Mikä onkaan sitten loppupeleissä ja suuressa kuvassa se isänmaan etu? Pakottamalla ei tule priimaa joten kannattaako minnekkään lähettää sekundaa? Jollain paskalla ja vähäpätöisellä huuhaa-komennuksella helposti kääntää työnantajaansa tyytyväisen ja maanpuolustusinnokkaan työntekijän tilanteen päälaelleen. Liian monta "firmaan" kyllästynyttä kantista on tullut nähtyä. Henkilö joka ei viihdy työssään eikä arvosta työnantajaansa ei ole hyvä työntekijä, esimies eikä kouluttaja, sellaisesta on isänmaan etu kaukana. Joskus toki pitää pakottaa, mutta sen kynnys on mielestäni pidettävä mahdollisimman korkealla.

Joskus hieman huolettaa kun pv:n henkilökunta nähdään monesti vain heittopusseilla joilla voi teetättää ihan mitä vaan.

Tietty ongelma tuossa on, en tiedä pitäisikö aloittaa asettamalla vuosi nolla, jonka jälkeen "värväytyvä" henkilö on tuon ulkomaan komennus velvollisuuden allainen.
Silloin sotilasuralle lähtevä henkilö tietäisi mitä saattaa tulla vastaan. Toisaalta, eihän PV ole mikään vankila, pois pääsee helposti.
 
Lähtökohtaisesti poliitikot tekevät päätökset, ja sotilaat noudattavat niitä. Ai ei kelpaa? Sopii katsella uutta työtä.

Mutta jos koulutusmissio Irakissa ei kiinnosta kantahenkilökuntaa, kun "päivärahatkin saa ulos pankkiautomaatista", niin kiinnostaakohan kyseistä henkilöä muutenkaan tehdä uhrauksia maanpuolustuksen hyväksi? Vai onko henkilön panostus maanpuolustuksen hyväksi suomalaisten varusmiesten koulutus, ja vaaralliset työt jääköön muille?

Uskoisin että suurin syy kiinnostuksen puutteeseen on perhe ja lapset. Monelle se panostus maanpuolustuksen hyväksi on vaikkapa varusmiesten koulutus ja vaaralliset työt jääkööt muille. Niin se vain on. Varmasti valtaosa tekee käskettynä ne paskatkin keikat mutta sen jälkeen voi työn lopputuloksen tasossa tapahtua laskua. Mielestäni on täysin epärealistista olettaa että jokaisen ammattisotilaan ainoa elämäntehtävä on maanpuolustus ja sillä voidaan perustella ihan kaikki.

Ja edelleen: Joskus pitää pakottaa, varsinkin jos henkilöllä on sellaista erityisosaamista mikä on ehdotonta tehtävän/operaation yms suorittamisen kannalta. Yllä mainituista syistä haluaisin kuitenkin pitää pakottamisen kynnyksen mahdollisimman korkealla.

ei ole hyvä työntekijä ja saa painua tietä pitkin.

Yleensä painuukin. Siinä välissä vaan ehtii vuosia tai vuosikymmeniä olla huonompi työntekijä joka tekee huonoa työtä. PV:n hommista lähdön kynnys on aika korkea ihan käytännön syistäkin. Turhan monta firmaan kyllästynyttä ihmiskyrpää olen nähnyt. Se vitutus säteilee aika voimakkaasti ympäristöön ja varusmieskoulutuksen tasoon.


Tietty ongelma tuossa on, en tiedä pitäisikö aloittaa asettamalla vuosi nolla, jonka jälkeen "värväytyvä" henkilö on tuon ulkomaan komennus velvollisuuden allainen.
Silloin sotilasuralle lähtevä henkilö tietäisi mitä saattaa tulla vastaan. Toisaalta, eihän PV ole mikään vankila, pois pääsee helposti.

En tiedä minkälaiset sopimukset/ehdot henkilöstöllä on tällä hetkellä mutta en näe mitään haittaa esittämässäsi mallissa.
 
Back
Top