Kaukopartioiden toiminta

[Second]

Täällä esitetyt väitteet "helposta" palvelusta eivät oikein avaudu, mutta toisaalta, mitäs ne veteraanit nyt tietää. Nehän vain itse hiihtivät siellä. Kyllä nettisoturi aina tietää paremmin.

Aika moni kaukopartiosissi on lukemissani teksteissä todennut että homma oli aika helppoa (=siinä pärjäsi hyvin) kun kunto riitti ja noudatti ylhäältä tulleita ohjeita.

Vaan tosiaan mitäpä ne nuo veteraanit tietää...

EDIT: Tosiaan en muista kuka siitä kirjoitti että hän kaupunkilaispoikana ja partiota johtavana upseerina arvosti aivan pirun korkealle metsätyömiehiä, muistaakseni hänellä oli kainuusta useita alaisia. Noiden ansiosta heidän partio välttyi hyvin usein kohtaamasta vihollista, kun he huomasivat pienetkin muutokset ympäristössä ja osasivat yhdistää nuo viholliseen tai ihmiselämään ylipäätään, äänet, hajut yms. Eli ilmeisesti se maastossa vietetty elämä saa ihmisen käymään sellaisialla aaltopituuksilla että niihin ei pääse edes muutaman vuoden aktiivisella toimimisella maastossa.

 

[Hejsan]

En tiedä jos mä laitan se oikeaan tråådin, mutta eikö tämä kaukopaertiohomma loppunut sodan jälkeen virallisesti, mutta LJK jatko sitä ja nyt mun kysymys.

Oppiko ne oikeaita selvetymisharjoituksia jotkan on viikon/parin pituisia ja ilma K-Kaupan lohta ja kana?
Ja ne sa hiihtä pitkästi talvella?

Että niiden koulutus (pitkiä matkoja, mennä piloon, tulta ilman savua y m) on samanlainen tai melkein samanlainen kun "sissit" toisen maailman sodassa.

 

[noska]

Tosiaan en muista kuka siitä kirjoitti

Honkanen

 

[noska]

Kyllä LJK:lla on kunnon selviytymisharjoituksia.
Myös Raannikkojääkärikoululla oli aikanaan kovia selviytymisharjoituksia, kuten myös sukeltajilla ja lentäjillä.
Ruotsissa nykyään annetun selviytymiskoulutuksen siemenet on peräisin Suomesta. SItten siihen on lsätty ainakin amerikkalaisia ja brittiläisä oppeja ja omaa tutkimustulosta. Kuitenkin voi sanoa ettei ruotsalaisessa sinänsä arvostetussa selviytymiskoulutuksessa ole juuri mitään sellaista, mitä ei olisi suomalaisessakin. Varsinaista selviytymiskoulutusta ei sodan ajan kaukopartiomiehille suurissa määrin ollut.
Sissikoulutus on sitten ihan eri asia kuin selviytymiskoulutus. Ja sanottakoon että koultus ei ole melkein samanlainen kuin 1940-luvulla. Sitä on, luojan kiitos, nykyaikaistettu huomattavasti. Toimenkuvaa ja koulutusta on muutettu vastaamaan nykyajan taistelukentän vaatimuksia. Sanotaan vaikka niin että Suomesta löytyy kyllä tarvittaessa koulutettuja ja päteviä joukkoja suorittamaan pitkiä partioretkiä tiedustelu- ja/tai tuohamistarkoituksessa edelleenkin.

 

[noska]

Täälläkin mainittujen asiamiesten lähettäminen vaikuttaa olleen sangen toivotonta ja jopa solutettua, mutta toisaalta taas viitteitä on myös (vähäisestä) onnistuneesta toiminnasta.

Ja onnistuneista asiamiehistä ei pahemmin huudeltu, vaan kaiki tiedot heistä tuhottiin. Osa kun heistä jäi Neuvostoliiton puolelle paljastumatta ja yritti selvitä sikäläisessä arjessa sodan päätyttyä. Osa pääsi Suomeen ja tietoja heistä ei haluttu joutuvan punaisen valpon käsiin ja osa jatkoi matkaansa edelleen länteen eikä heistäkään juuri haluttu meteliä pitää. Suuri osahan tiedustelun papereista "sattui" tuhoutumaan tai katoamaan kokonaan eikä kellään ollut enää tarvetta paljastaa onnistuneita asiamiehiä naapurille tai kotimaisille kätyreille.

 

[noska]

Ihminen on aika ylivoimainen sensori tänäkin päivänä monessa asiassa. Itse olen aina arvostanut tiedustelu- ja kaukopartiotoimintaa todella suuresti, ja arvostan sen nykyisiä ilmentymiä edelleen.

Parhaimmillaan tiedustelun eri osa-alueet tukevat ja täydentävät tosiaan, koska mikään niistä ei kyken täysin korvaamaan mitään toista. Fyysisesti paikalla oleva tiedustelija kahden silmämunan ja kahden korvan ja muiden aistiensa kanssa on edelleenkin korvaamaton, mutta vaatii entistä enemmän tukea muilta tiedustelun toimijoilta kyetäkseen menestyksekkäästi suorittamaan tehtävänsä.

Kaukopartiomiehiä vastaan ei ollut aikanaan samassa määrin yhtä tehokkaita tknisiä vastatoimia kuin nykyään ja heidän tehtäviään jakamassa oli vähemmän teknistä välineistöä, joten heidän merkitystään tiedustelulle ei sovi aliarvioida.

Tärkeä osatekijä on ollut myös ennekaikkea iskuosasto ja hävitystoiminta, mutta jo pelkkä partioiden liikkuminenkin vihollisen selustassa, koska se on pakottanut vihollisen lisäämään joukkojaan ja varttiotoimiaan syvyydessä. Se on luonut myös epävarmuuden tunnetta selustan sotilaisiin ja huolto-organisaatioihin ja sitonut joukkoja niiden suojaamiseen. Kaikki nuo joukot ovat olleet poissa eturintamasta ja epävarmuus on heikentänyt työntuloksia ja lepoaikaa ja lisännyt stressitekijää.

 

[Museo]

Kaukopartiotoiminnan hyödyistä yleensäkin voisi keskustella. Radiotiedustelu oli varmasti hyödyllisempää suuren kuvan kannalta. Kuitenkin Suomessa oltiin sitä mieltä, että ainakin osa tiedoista ja kohteista piti tarkastaa paikan päällä, ihmissilmällä.

Täälläkin mainittujen asiamiesten lähettäminen vaikuttaa olleen sangen toivotonta ja jopa solutettua, mutta toisaalta taas viitteitä on myös (vähäisestä) onnistuneesta toiminnasta.

Hyvä kysymys. Epäilemättä kaukopartiomiehet olivat tosi kovia jätkiä. Tiedustelutoiminta vihollismaassa oli myös hyvin vaarallista. Toisaalta ihmisten käyttö tiedusteluun paikan päällä saattoi vaatia aika paljon resursseja ja olla poliittisesti riskialtista. Annan seuraavan aiheeseen liittyvän kotitehtävän:

Listatkaa mielestänne Suomen tiedustelun kymmenen merkittävimpää saavutusta viime vuosisadalta. Sitten poistatte listaltanne radiotiedustelun ja vastatiedustelun edesottamukset. Mitä jäi jäljelle?

 

[koponen]

Annan seuraavan aiheeseen liittyvän kotitehtävän:

Listatkaa mielestänne Suomen tiedustelun kymmenen merkittävimpää saavutusta viime vuosisadalta. Sitten poistatte listaltanne radiotiedustelun ja vastatiedustelun edesottamukset. Mitä jäi jäljelle?

...luuletko että Alafuzoffilla ja niillä muutamilla muilla on aikaa laatia listaa tänne? Vai oliko kysymys julkisuuteen asti uineista tai uitetuista tiedusteluonnistumisista?

Hieno kotitehtävä! Heh.

 

[suksisissi]

Millasita tuo Karjalan seutu oikein on maastoltaan? Käsitykseni on että aika paljon siellä on hietikkoista mäntykangasta jossa on aika helppo ja vaivaton liikkua ja siinä mielessä kovakuntoisille kavereilla joku 20 kilometrin päivämarssi on tainnut olla aika keveää touhua. Toki sitähän se on tarkoitus ollakin, että ukot ei vedä itseään piippuun ennen aikaisesti.

Osaako kukaan suositella kirjoja jotka kertovat hyvin tarkasti juuri päivittäisestä arjesta ja toiminnasta. Olkoot fiktiota tai faktaa, kunhan toiminta on kuvattu tarkasti ja käytännön läheisesti.

Karjala on varsin laaja käsite! Jo ns luovutettu Karjala käsitti aika laille erilaisia maastotyyppejä; tiheästi asuttu ja viljelty Karjalan Kannas on aika erilaista maastoa kuin Laatokan pohjoispuoliset erämaat puhumattakaan sitten Aunuksen ja Vienan Karjalasta. (Itä-Karjala)

Kannakeksellahan eivät kaukopartiot toimineetkaan muulloin kuin Jatkosodan hyökkäysvaiheessa kesällä 1941 ja vetäydyttäessä 1944 ns. Matti-partioina. Kannaksen rintamalla vihollisen linjojen taakse eli Leningradiin mottiin ei oikein mahtunut. Kannaksesta vastannut os. Vehniäinen koostui pääasiassa Kannaksella kasvaneista ja asuneista miehistä, joilla oli paikallistuntemusta.

Karkeasti voidaan sanoa, että kaukopartioiden toimintamaasto Itä-Karjalan alueella oli aika samanlaista kuin mitä maasto on Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa: Männikköharjanteita, synkkiä kuusikkokorpia, vaaroja, soita, jokia ja järviä melkoisena tilkkutäkkinä. Metsät olivat aika hakkaamattomia, tosin joku partio oli yöpynyt joskus tyhjän metsätyöpunktin parakissakin.

Kovin tarkkoja kertomuksia partioiden arjesta ei tule mieleen. Os. Marttinan partiokertomuksista kootuissa kirjoissa on kertomuksiin liitettyjä kalustoluetteloitakin ja kommentteja varusteiden käyttökelpoisuudesta. Saressalon "Päämajan kaukopartiot jatkosodassa"-kirjassa on ihan oma luku, joskin lyhyt, partioiden varustuksesta, samoin viestitoiminnasta ja huollosta. Myös romaanimuotoon kirjoitetetuista , mutta tositapahtumiin perustuvista löytyy joskus yksityiskohtaista tietoa. Esim Anttalan (oik Lempiäinen) kirjasta Tulijyrän takana selviää, että Matti-partiolla oli mukanaan bensiinikeitin, kaiketi saksalaista perua.
Hyvinkin lähellä tähystettäviä kohteita piilotellut partio ei oikein pelkällä nuotiolla olisi pärjännyt ja joskus on hyvä saada lämmintäkin ruokaa.
Tuskin A on sitä tyhjästä keksinyt. Olisikohan keitin ollut tuollaisen alkuperäismalli, noita on tehty iät ja ajat:
http://www.globetrotter.de/de/shop/detail.php?mod_nr=105502&k_id=1202&hot=0

 

[Museo]

Annan seuraavan aiheeseen liittyvän kotitehtävän:

Listatkaa mielestänne Suomen tiedustelun kymmenen merkittävimpää saavutusta viime vuosisadalta. Sitten poistatte listaltanne radiotiedustelun ja vastatiedustelun edesottamukset. Mitä jäi jäljelle?

...luuletko että Alafuzoffilla ja niillä muutamilla muilla on aikaa laatia listaa tänne? Vai oliko kysymys julkisuuteen asti uineista tai uitetuista tiedusteluonnistumisista?

Hieno kotitehtävä! Heh.

Heh heh itsellesi. Rajaa sitten ajanjakso vaikka jatkosotaan tai vaikka vuoteen 1944. Listaa menestykselliset tiedusteluoperaatiot ja katso kuinka moni oli muuta kuin radiotiedustelua tai vastatiedustelua.

 

[baikal]

En osaa arvioida onnistumisia mitenkään, mutta eräs asia on inhan madon lailla kalvanut mielikuvia....kun meillä puuhattiin jonkin asian kimpussa parinkymmenen miehen voimin saattoi samaa asiaa puida ja napsuttaa mm. briteissä 3000 ukkoa. Ja tuo ei ole baikalin vilkkaan mielikuvituksen numerointia vaan armotonta totta.

Tiedustelun tuloksiin vaikuttaa myös siihen kohdennetut voimavarat, ei siitä pääse mihinkään. Ei mopedilla mahottomia eikä mönkijällä hirveitä.

Eräs asia on myös kalvanut vinhan madon lailla mielikuvia. Jos Kaukopartiolaisuus oli niiiiiin valovoimaista tiedonhankintaa, niiiiin tuloksellista ja niiiin sitä ja tätä....niin kertokaas listaa siihen osallistuneista kantaupseereista??? Tämä siis suoritusportaasta eikä esikunnista. Taisi olla kovasti ressuvetoista hommaa. Miksi siihen ei sijoitettu upseeristoa????? Ai ei ollut? Kyllä upseereita riitti jos minkä maitokannun vahdiksikin jatkosodan aikaan, siitä ei voi olla kyse...kyse on ollut jostain muusta.

 

[Museo]

En osaa arvioida onnistumisia mitenkään, mutta eräs asia on inhan madon lailla kalvanut mielikuvia....kun meillä puuhattiin jonkin asian kimpussa parinkymmenen miehen voimin saattoi samaa asiaa puida ja napsuttaa mm. briteissä 3000 ukkoa. Ja tuo ei ole baikalin vilkkaan mielikuvituksen numerointia vaan armotonta totta.

Tiedustelun tuloksiin vaikuttaa myös siihen kohdennetut voimavarat, ei siitä pääse mihinkään. Ei mopedilla mahottomia eikä mönkijällä hirveitä.

Eräs asia on myös kalvanut vinhan madon lailla mielikuvia. Jos Kaukopartiolaisuus oli niiiiiin valovoimaista tiedonhankintaa, niiiiin tuloksellista ja niiiin sitä ja tätä....niin kertokaas listaa siihen osallistuneista kantaupseereista??? Tämä siis suoritusportaasta eikä esikunnista. Taisi olla kovasti ressuvetoista hommaa. Miksi siihen ei sijoitettu upseeristoa????? Ai ei ollut? Kyllä upseereita riitti jos minkä maitokannun vahdiksikin jatkosodan aikaan, siitä ei voi olla kyse...kyse on ollut jostain muusta.

Lisää hyviä kysymyksiä. Entä olisiko jatkosota päättynyt Suomen osalta jotenkin toisin ilman kaukopartio- ja vakoojatoimintaa? Väitän ettei olisi vaan radiotiedustelu, suurlähetystöverkko, vastatiedustelu ja lentotiedustelu olisivat riittäneet. Mitenkään kovin syvällisesti en alaa tunne joten olisi kiva saada lisää perusteltuja mielipiteitä.

Ilmeisesti Kannaksella kaukopartioilla ei ollut juuri tilaa operoida eikä päämajan kaukopartiotoiminta muutenkaan juuri tuonut merkittävää lisäarvoa divisioonien tiedustelutoimintaa täydentämään. Vastasissitoiminta toki sitoi vihollisen resursseja.

Lentotiedustelun perusteella tehtiin karttoja. Ilmakuvien perusteella myös löydettiin joitakin maaleja ja varmennettiin pommitusten tuloksia yhdessä radiotiedustelun kanssa. Suurhyökkäyksen edellä ilmakuvat vihollisen toiminnasta hukkuivat byrokratiaan. Suurhyökkäyksen aikana tiedustelulennot eivät oikeastaan edes onnistuneet vihollisen ilmaherruuden takia.

Viron vastarinnan tukeminen oli periaatteessa Suomen kannalta ansiokas teko. Mitään erityistä sotilaallispoliittista arvoa toiminnalla ei kuitenkaan ollut ja tiedustelun jatkaminen suurvallan valtaamassa maassa oli poliittisesti riskialtista. Asiamiehet Neuvostoliitossa eivät sanottavammin menestyneet suljetussa sotaa käyvässä diktatuurissa. Moni suomensukuinen toki menetti Neuvostoliitossa henkensä vaikka heillä ei ollutkaan mitään tekemistä vakoilutoiminnan kanssa. Suomen tiedustelun yhteistyö Gestapon ja Sonderkommando Nordin kanssa oli poliittisesti hyvin riskialtista ja suoraan sanoen typerää.

Sen sijaan Suomen radiotiedustelu tuotti koko sodan ajan päätöksentekijöille relevanttia tietoa ja sitä myös arvostettiin eri maiden arkistolähteiden perusteella ulkomailla. Suomen vastatiedustelu piti Neuvostoliiton vakoojatoimintaa kurissa ja pidemmän kokemuksen omanneet poliisimiehet saavuttivat siinä tehtävässä kai ihan kelvollisia tuloksia. Diplomaattilähteistä saatiin myös toisinaan arvokasta ja kriittistä tietoa.

 

[Creidiki]

Sinällänsä kaukopartiotoiminta esim laatokankarjalassa on ymmärrettävää esim sikäli että ennen talvisotaa Neuvostoliitto rakensi rajusti teitä ja sen avulla sai hyökättyä vahvoin voimin myös laatokan pohjoispuolella. päämaja halusi varmasti huolehtia siitä etteivät iivanat pääse huomaamatta rakentamaan infrastrukstuuria joka olisi mahdollistanut suurhyökkäyksen sitä kautt

Olisi mielenkiintoista lukea analyysi Petrovski Jamin syistä ja seurauksista, kyseinen retki oli ns. Strateginen Isku (tm) joten sillä täytyi olla myös strateginen vaikutus, miksi ihmeessä muuten olisi vaarannettu niin monta vaikeasti korvattavaa partiomiestä? Mahdollistiko se hyökkäämisen vai pysäyttikö se NL:n hyökkäysvalmistelut?

 

[fulcrum]

Lisää hyviä kysymyksiä. Entä olisiko jatkosota päättynyt Suomen osalta jotenkin toisin ilman kaukopartio- ja vakoojatoimintaa? Väitän ettei olisi vaan radiotiedustelu, suurlähetystöverkko, vastatiedustelu ja lentotiedustelu olisivat riittäneet. Mitenkään kovin syvällisesti en alaa tunne joten olisi kiva saada lisää perusteltuja mielipiteitä.

Ilmeisesti Kannaksella kaukopartioilla ei ollut juuri tilaa operoida eikä päämajan kaukopartiotoiminta muutenkaan juuri tuonut merkittävää lisäarvoa divisioonien tiedustelutoimintaa täydentämään. Vastasissitoiminta toki sitoi vihollisen resursseja.

Lentotiedustelun perusteella tehtiin karttoja. Ilmakuvien perusteella myös löydettiin joitakin maaleja ja varmennettiin pommitusten tuloksia yhdessä radiotiedustelun kanssa. Suurhyökkäyksen edellä ilmakuvat vihollisen toiminnasta hukkuivat byrokratiaan. Suurhyökkäyksen aikana tiedustelulennot eivät oikeastaan edes onnistuneet vihollisen ilmaherruuden takia.

Muualla maailmassa on esitetty samanlaisia kysymyksiä. Etenkin Iso-Britanniassa 2.MS aikana erikoisjoukoista tuli suoranainen villitys, kun jokainen everstinpuolikas halusi kehittää oman erikoisjoukkonsa, johon luonnollisesti piti saada valita parhaat sotamiehet ja aliupseerit ja näille paras mahdollinen aseistus ja varustus ja ajoneuvot ja kuljetukset...sitten kaiken vaivan jälkeen koko operaatio saattoi mennä mönkään ja kalliit miehet heittää veivinsä jonkun täysin arkisen syyn vuoksi, kuten vaikka kohdealueella vallinneen odotettua korkeamman aallokon takia...helppo ymmärtää että asiaa katsottiin osin karsaasti jo tuolloin, saati jälkeenpäin.

Mielestäni ei voida kuitenkaan sanoa että ilmatiedustelu tai radiotiedustelu olisivat tehneet perinteisen "jalat maassa" tiedustelun tarpeettomaksi. Ilmakuva on kuitenkin pelkkä tilannekuva yhdeltä päivältä, yhden hetken ajalta. Lisäksi ilmatiedustelu ei toiminut öisin, mitä seikkaa joukkojen kuljetuksissa usein käytettiinkin hyväksi. Paikan päällä oleva tiedustelija tai partio pystyi antamaan jatkuvaa tietoa liikenteestä, ei pelkkää tuokiokuvaa. Myös radiotiedustelua pystyttiin harhauttamaan esim. luomalla valeasemia. Monta "päällekäistä" tiedustelutoimintoa antoi mahdollisuuden myös tarkistamaan yhdestä lähteestä saatuja tietoja.

 

[Hejsan]

Kaukopartiotoiminnasta saadut kokemukset ja tehtävien tärkeys ymmärrettiin sotien jälkeen Puolustusvoimissa, mutta kokemusten hyödyntäminen oli tuonaikaisessa poliittisessa ympäristössä vaikeaa. Sitä vaikeutti osaltaan myös useiden toimintaan osallistuneiden siirtyminen "matalaan profiiliin" kotimaassa tai lähtö ulkomaille.

Vasta vuonna 1962 perustettiin Laskuvarjojääkärikoulu, jossa selkeästi otettiin kaukopartiotoiminnan opit ja tehtävät käyttöön uudestaan. Tätä ennen perinnettä olivat jatkaneet osaltaan hajautetusti rajajoukot ja maavoimien sissijoukot.

Myöhemmin Laskuvarjojääkärikoulu nimettiin ErP 4:n perinnejoukko-osastoksi, jolloin virallisestikin tunnustettiin näiden suora historiallinen yhteys. Vuosien varrella yhteydet veteraaneihin ovat olleet kiinteät, ja kaikkien laskuvarjojääkärikurssien mieleenpainuvia hetkiä ovat olleet kaukopartiomiesten vierailut ja oppitunnit

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaukopartiotoiminta

 

[Museo]

Olisi mielenkiintoista lukea analyysi Petrovski Jamin syistä ja seurauksista, kyseinen retki oli ns. Strateginen Isku (tm) joten sillä täytyi olla myös strateginen vaikutus, miksi ihmeessä muuten olisi vaarannettu niin monta vaikeasti korvattavaa partiomiestä? Mahdollistiko se hyökkäämisen vai pysäyttikö se NL:n hyökkäysvalmistelut?

Olisi toisiaan mielenkiintoista lukea iskusta ja siihen sisältyneestä kunniakkaasta vihollisen sotasairaalan tuhoamisesta joku suunnitteluportaan analyysi. Moni on varmaan lukenut retkestä suorittavan portaan kuvauksia. Mutta entäpä jos esikunnassa piti vain keksiä talvella 1941-42 erikoisjoukoille joku korkean profiilin operaatio vähän näytöstyyliin?

 

[baikal]

Olisi mielenkiintoista lukea analyysi Petrovski Jamin syistä ja seurauksista, kyseinen retki oli ns. Strateginen Isku (tm) joten sillä täytyi olla myös strateginen vaikutus, miksi ihmeessä muuten olisi vaarannettu niin monta vaikeasti korvattavaa partiomiestä? Mahdollistiko se hyökkäämisen vai pysäyttikö se NL:n hyökkäysvalmistelut?

Olisi toisiaan mielenkiintoista lukea iskusta ja siihen sisältyneestä kunniakkaasta vihollisen sotasairaalan tuhoamisesta joku suunnitteluportaan analyysi. Moni on varmaan lukenut retkestä suorittavan portaan kuvauksia. Mutta entäpä jos esikunnassa piti vain keksiä talvella 1941-42 erikoisjoukoille joku korkean profiilin operaatio vähän näytöstyyliin?

En osaa sanoa, olisko tuota aivan näytöstyyliin pantu kehitteille? Saattoi olla oloihimme nähden iso harhautus, saattoi liittyä rintamatilanteeseen ja sillä saatettiin kätkeä jotain, joka ei edes koskaan ole julkiseksi asti päässytkään?

Sitten on vielä yksi juttu. Sota taitaa olla siitä pirullinen viritys, että sitä pitää kanssa käydä eikä vain meinata eli terä pitää säilyä kirkkaana. Äkkiä voisi ajatella, että passiivinen unettava asemasota säästää voimia.....näinköhän se pitkän päälle niinkään oli, kun katsotaan sitten loppunäytöstä?

Kuvaavaa on sekin, että sotasairaala tuhottiin tuona talvena....seuraavana sellaisia askareita ei enää harrastettu. Miksi?

 

[KorpiSISSI]

....
Juu nuo erityisoperaatiot esim Vietnamin ajalta on olleet aika kovaa puuhaa. Jenkeillä erityisoperaatio saattoi tarkoittaa sitä että he perustivat vahvan tukikohdan vihollisen alueelle ja partioivat sieltä käsin, näissä tapauksissa se idea oli saada paikalliset rintamaan kommunisteja vastaan (esim Törnihän teki tätä). Ylipäätään nuo joukot kai ovat operoineet kuukausitolkulla yhteen menoon, kaippa siinä on jo kova luoteisetkin miehet alkaneet pehmetä. Suomalaiset partiothan sai levätä kuitenkin aika paljon, heillä oli paljon lomia ja reissutkaan eivät olleet järin pitkiä ajallisesti. ..

Mistäpä moinen toimintatapa jenkeille tuli?
Ketkähän noita "sissi-jenkkejä" koulutti, suunnitteli koulutuksen, ylläpitivät koulutuskeskuksia ja kehitti toimintamalleja? :a-wink: ..useat heistä myös johtivat vihollisten seassa tapahtuneita operaatioita ja kenttätiedustelua heidän selustassaan.

 

[KorpiSISSI]

Onko kenelläkään tietoa "mittapuusta" jolla erotetaan ns. kaukopartiot ja muut vihollisen selustaan tapahtuneet operatiot?

Partiointiahan suorittivat myös rintamavastuussa olevat joukot, jopa 30-40km päähän vihollisen selustaan. Itselläni on mielikuva että em. matkoja pidempiä partioretkiä kutsuttiin kaukopartioiksi. Lisäksi kaukopartiotoiminnaksi on nimetty ylempien- esim. rykmenttitason esikuntien asettamien erillisosastojen toiminta.

Isä-vainaa kertoi useista tämmöisistä (rykmentin komentajan käskemistä?) toimista ..jo talvisodan aikana tapahtuneista ryhmän/joukkueen kokoisista "sissiretkistä" Tolvajärvi-Ilomantsi suunalla. Jatkosodan asemasotavaiheessa kyseisen kaltainen partiointi (tied/iskuos.) oli "opittu homma" mm. Uhtuan suunnalla.

Kohteina olivat vihollisen esikunnat, huoltopaikat ja jatkosodassa mm. "desanttien koulutuskeskus".

 

[noska]

Esim Anttalan (oik Lempiäinen) kirjasta Tulijyrän takana selviää, että Matti-partiolla oli mukanaan bensiinikeitin, kaiketi saksalaista perua.
Hyvinkin lähellä tähystettäviä kohteita piilotellut partio ei oikein pelkällä nuotiolla olisi pärjännyt ja joskus on hyvä saada lämmintäkin ruokaa.
Tuskin A on sitä tyhjästä keksinyt. Olisikohan keitin ollut tuollaisen alkuperäismalli, noita on tehty iät ja ajat:
http://www.globetrotter.de/de/shop/detail.php?mod_nr=105502&k_id=1202&hot=0

Jos en ihan väärin muista niin Utissa ErP4:n perinnehuoneessa oli yksi vanha bensiinikeitin. Ei kuitenkaan tuon linkin mukainen malli. Jotenkin muistelisin sitä ruotsalaiseksi mutta saattoi olla saksalainenkin.