Kaukopartioiden toiminta

[noska]

Sodan ajan yhtymiin on kuulunut tiedusteluosat jo Rooman armeijan ajoista lähtien. Pohdin lähinnä tuota kaukopartioiden ja asiamiestiedustelun merkitystä Suomen sodankäynnissä. Saattaa olla ettei kaukopartiotoimintaa ympäröisi samanlainen sädekehä jos päämajan kaukopartiotoimintaan liittyvät asiakirjat eivät olisi kadonneet Ruotsissa sodan jälkeen.

Olet varmasti oikeassa että sädekehä olisi rapissut jos totuus toimista olisi paljastunut. Sädekehän luomisesta vastaa kuitenkin melko pitkälti propagandaosasto ja sodanjälkeinen fiktiokirjallisuus. Tietäen kuinka paljon mielummin suomalaiset lukevat fiktiota kuin asiakirjoja, veikkaisin ettei vaikutus paljastuksila kuitenkaan olisi mitään wikileaksiin verrattavaa. Eipä itärajan takanakaan ole juuri kiinnostuttu partisaanien tekojen totuudenmukaisista kertomuksista eikä heidän kilpeään paljoa tahrattu. Eikä minkään maan erikoisjoukkojen mainetta ole ryvetetty todenteolla, vaikka mitä olisi tullut esiin. Vaikka saksalaisia ei juurikaan ole haluttu nostaa jalustalle niin Brandenburgilaisten ja Skorzenyn porukoiden saavutukset on myönnetty (ehkä jopa liioitellen) ja mainetta ei ole mustattu todenteolla.
Lopultakaan radiotiedustelu ei saanut selville mitään mikä ei tapahtunut radioaalloilla (tai puhelinlinjoilla) ja lentoteidustelu mitään mikä ei näkynyt ilmakuvissa tai ilmasta tähystäen. Sen ajan ilmakuvauskalustot eivät olleet vielä kovin ihmeellisiä. Ei ollut valonvahvistimia eikä lämpötähystimiä. Oikeaan paikkaan toimitettu silmä- ja/tai korvapari oli kultaakin kalliimpi. Eri asia sitten on paljonko muun partiotiedustelun ja sotajoukkojen omien tiedusteluelimien tuloksia meni päämajan miesten piikkiin. Ja kuinka paljon propagandatarkoituksessa keksittiin kaukopartioille havaintoja kertomuksissa. Usein tiedustelun tärkein havainto kun on ns. nollatieto eli se, että mitään raportoitavaa ei ole havainnoitavassa paikassa. Kertomusten kannalta kun vain sellainen ei ole kovin myyvää eikä jännittävää.

Ai niin onko kenelläkään tietoa kaukopartioiden mukana liikkuneiden propagandasissien käytännön toiminnasta? Kyseiset kaverithan saivat kuulemani mukaan valtiolta kattavan 19 oppitunnin koulutuksen propagandatoiminnasta ennen matkaan lähtemistä.

Jotain tietoa löytyy, kun vaan muistaisin mitä ja mitä siitä on lupa kertoa. Sen verran nyt ainakin että yksi tärkeimmistä tehtävistä oli yleisen ilmapiirin tunnusteleminen. Etenkin suomensukuisten heimojen keskuudessa, mutta myös yleisesti. Mahdollisia sodanvastaisia tia neuvostojohtajiin ja puolueeseen kohdistuvia tyytymättömyyden ilmaisuja ja merkkejä piti havainnoida.
Noissa psyops puolen papereissa kun oli ainakin aikanaan tiheään leimoja, niin on ehkä hyväkin, jotta olen unohtanut suurimman osan niissä olleista tiedoista, ja varmasti sekoittanut mielessäni loputkin.

 

[noska]

Aiheeseen liittyvä TUTKIMUS

Mielenkiintoinen dokumentti. Kiitoksia linkistä. Pitääpä oikein ajan kanssa siihen tutustua.

 

[Second]

Lopultakaan radiotiedustelu ei saanut selville mitään mikä ei tapahtunut radioaalloilla (tai puhelinlinjoilla) ja lentoteidustelu mitään mikä ei näkynyt ilmakuvissa tai ilmasta tähystäen.

Ja loppujen lopuksi niin Suomea kuin brittejäkin kohtasi aikamoinen onnenpotku kun vihollisen radiokoodit saatiin avattua. En muista milloin tämä Suomalaisten kohdalla tapahtui, oliko sotien välillä? Ilman tätä asiaa Suomalaisen radiotiedustelun menestystarina olisi kovasti vaatimattomampi, ehkäpä koko radiotiedustelu olisi kovasti hyvin tuntematon.

En tiedä kuinka paljon suomalaisten kohdalla oli kyse järjestelmällisestä työstä loppujen lopuksi. Käsittääkseni koodisto onnistuttiin purkamaan kuitenkin omin avuin eikä se edustanut mitään kovin hienostunutta salausjärjestelmää, eli sikäli ei ehkä ole oikein puhua onnenpotkusta. Briteillä kyseessä oli loppujen lopuksi melkoinen onnenpotku, sen verran kehittynyt oli vastapuolen salausjärjestelmä että sellainen piti saada fyysisesti omiin käsiin.

 

[noska]

Ja loppujen lopuksi niin Suomea kuin brittejäkin kohtasi aikamoinen onnenpotku kun vihollisen radiokoodit saatiin avattua. En muista milloin tämä Suomalaisten kohdalla tapahtui, oliko sotien välillä? Ilman tätä asiaa Suomalaisen radiotiedustelun menestystarina olisi kovasti vaatimattomampi, ehkäpä koko radiotiedustelu olisi kovasti hyvin tuntematon.

En tiedä kuinka paljon suomalaisten kohdalla oli kyse järjestelmällisestä työstä loppujen lopuksi. Käsittääkseni koodisto onnistuttiin purkamaan kuitenkin omin avuin eikä se edustanut mitään kovin hienostunutta salausjärjestelmää, eli sikäli ei ehkä ole oikein puhua onnenpotkusta. Briteillä kyseessä oli loppujen lopuksi melkoinen onnenpotku, sen verran kehittynyt oli vastapuolen salausjärjestelmä että sellainen piti saada fyysisesti omiin käsiin.

Kyllä se oli Suomen osalta ihan järjestälmällistä työtä ja pohjasi matamaatikkojen kiinnostukseen kryptogtafiasta. Onnenpotku oli sitten se ettei Venäjä tajunnut Suomen purkaneen heidän koodejaan.

 

[baikal]

Kun nyt taas kerran suomalainen tiedustelu on hypetetty kuudenteen potenssiin niin KUINKA HELVATISSA kesäkuun alun suurhyökkäys -44 OLI SITTEN NIIIIIN SUUUURI YLLÄTYS? sodanjohdolle?

Minusta on suomalaisen sotahistoriankirjoituksen suurin aukko tuossa...toisaalta kehutaan vedet silmissä tiedustelun valovoimaa ja toisaalta suurin ylläripylläri osuu vuoteen -44....eli joku tässä ei stemmaa, ei ollenkaan. No tässä kohtaa sitten viitataan ... niin, minne?

 

[koponen]

Analyytisen työn tulosten hyödyntäminen on johtamiskysymys. Samoin epävarmuuksia sisätävän tiedon perusteella johtaminen. Kokemuksesta väitän että nuo ovat myös henkilökysymyksiä: johtamiskokemus on alisteinen persoonalle ja sisäiselle rakenteelle.

Historia ja nykyarki tukee näkemystä siitä että suurimpiin päätöksiin liittyy eniten epävarmuuksia ja päätösprosessi on vähiten jäsentynyt ja deterministinen.

Ei sillä että -44 olisi mennyt putkeen, mutta en totisesti kadehdi päätöksentekijöiden asemaa.

 

[baikal]

En tarkoita syyttää silloisia päättäjiä, enkä syytä ylipäätään ketään. Pohdin lähinnä historiankirjoituksen pidättyvyyttä ja konsensusta näissä jutuissa.

Viime vuosina minulle on syntynyt käsitys, että sodanjohto tiesi prikulleen, että kohta lojahtaa...ei vasaralla vaan moukarilla. Mitäs teet? Käytännössä ei ollut muuta tehtävissä kuin yrittää rajoittaa tulevaa katastrofia. Jostain syystä emme tule koskaan tietämään, mitä Päämajassa pohdittiin kesäkuun -44 aattoina. Väitän, että siellä ei pohdittu Torjuntavoittoja tms. vaan sitä, kuinka katastrofi yritetään rajata ja hallita. Eli lyhyesti ja ikävästi: kuinka sota hävitään hallitusti?

 

[Second]

En tarkoita syyttää silloisia päättäjiä, enkä syytä ylipäätään ketään. Pohdin lähinnä historiankirjoituksen pidättyvyyttä ja konsensusta näissä jutuissa.

Viime vuosina minulle on syntynyt käsitys, että sodanjohto tiesi prikulleen, että kohta lojahtaa...ei vasaralla vaan moukarilla. Mitäs teet? Käytännössä ei ollut muuta tehtävissä kuin yrittää rajoittaa tulevaa katastrofia. Jostain syystä emme tule koskaan tietämään, mitä Päämajassa pohdittiin kesäkuun -44 aattoina. Väitän, että siellä ei pohdittu Torjuntavoittoja tms. vaan sitä, kuinka katastrofi yritetään rajata ja hallita. Eli lyhyesti ja ikävästi: kuinka sota hävitään hallitusti?

Tämä on varmasti sellainen veikkaus joka voi osua ehkä suhteellisen lähellekin maalia.

On palloteltu näkemystä siitä että Mannerheim ei reagoinut tulleisiin tietoihin asianmukaisesti eli ei siirtänyt joukkoja kannakselle, tämä on nähty strategisena virheenä... Ja toisaalta kiitellään sitä että Marski ei vienyt tuntuvaa osaa kenttäarmeijasta suoraa karhun syliin, jonka seuraukset olisivat mahdollsiesti olleet vielä katastrofaalisemmat kuin mitä ne nyt todellisuudessa olivat. Eli toisella tavalla katsottuna päämajan toiminta ei ollut yhtään pöllömpää.

Toki kuten sanoit niin totuutta emme voi tietää ja itse olen taipuvainen uskomaan että Päämajassakin nuokuttiin tuohon aikaan ja toimenpiteisiin ei tartuttu riittävällä tarmolla ennen suurhyökkäystä.

 

[fulcrum]

Viime vuosina minulle on syntynyt käsitys, että sodanjohto tiesi prikulleen, että kohta lojahtaa...ei vasaralla vaan moukarilla. Mitäs teet? Käytännössä ei ollut muuta tehtävissä kuin yrittää rajoittaa tulevaa katastrofia. Jostain syystä emme tule koskaan tietämään, mitä Päämajassa pohdittiin kesäkuun -44 aattoina. Väitän, että siellä ei pohdittu Torjuntavoittoja tms. vaan sitä, kuinka katastrofi yritetään rajata ja hallita. Eli lyhyesti ja ikävästi: kuinka sota hävitään hallitusti?

Olen eri linjoilla. Uskon ettei suurhyökkäystä kertakaikkiaan pidetty todennäköisenä, etenkään Kannaksella.

Päämajalla oli vankka näkemys siitä ettei NL yrittäisi suurhyökkäystä Kannaksella. Logiikka kulki jotensakin niin että jos suomalaiset talvisodassa kehnosti varustettuina torjuivat tuollaisen hyökkäyksen, niin 3 vuotta vahvistettu linja ja hyvin varustettu armeija ehkäisisivät neuvostoliittolaisten hyökkäysaikeet jo ennakkoon. Etenkin Airo oli sitä mieltä että jos se hyökkäys tulisi niin se tulisi Karjalassa.

Miksi tiedustelutieto ei mennyt perille? Tiedustelutiedot ovat hassu juttu. Jälkeenpäin on aina helppo nähdä mikä tieto on ollut oikeaa ja eksperttejä riittää. Olisi pitänyt kuunnella tuota kenraalia ja antaa painoa tälle raportille. Tahtoo helposti unohtua että tositilanteessa tietoa tulee paljon ja se on osin ristiriitaista. Vihollinenkaan ei ole täysi idiootti vaan yrittää harhauttaa ja syöttää väärää tietoa. Jos sitten lisäksi joillakin johtoasemissa olevilla henkilöillä on "selkeä kuva" miten asioiden tulee tapahtua, niin helposti siinä tulee sovitettua kaikki palaset niin että ne tukevat omaa näkemystä.

Ei Suomi ollut ainoa jolle kävi hassusti näiden asioiden kanssa. Saksalaiset arvioivat väärin molemmilla rintamilla heitä kohtaan kesällä 1944 suunnatut suurhyökkäykset. Liittoutuneet missasivat Ardennien hyökkäyksen myöhemmin samana vuonna vaikka heillä oli erinomainen radiotiedustelu ja lähes täysi ilmaherruus. Jne jne.

 

[fulcrum]

Ja onnistuneista asiamiehistä ei pahemmin huudeltu, vaan kaiki tiedot heistä tuhottiin. Osa kun heistä jäi Neuvostoliiton puolelle paljastumatta ja yritti selvitä sikäläisessä arjessa sodan päätyttyä. Osa pääsi Suomeen ja tietoja heistä ei haluttu joutuvan punaisen valpon käsiin ja osa jatkoi matkaansa edelleen länteen eikä heistäkään juuri haluttu meteliä pitää. Suuri osahan tiedustelun papereista "sattui" tuhoutumaan tai katoamaan kokonaan eikä kellään ollut enää tarvetta paljastaa onnistuneita asiamiehiä naapurille tai kotimaisille kätyreille.

Tuossa linkitetyssä tutkimuksessa nostetaan esiin sama pointti, eli asiamiesten toiminnasta on vaikea saada tarkkaa tietoa koska niin paljon asiakirjoja on kadonnut, tuhottu tai edelleen salaisia. Sikäli ymmärrettävää ettei näitä ole haluttu paljastaa eikä varmaan paljasteta ennenkuin on satavarmaa että kaikki asianosaiset ovat kuolleet eikä lähiomaisillekaan voi aiheuta vahinkoa.

Annetaan myös ymmärtää että asiamiesten luotettavuudesta oli vaikea varmistua. Otetaan vaikka tapaus "Jyrki Kiesi". Saapuu Suomeen NKVD:n agenttina, alkaa täällä suomalaisten vakoojaksi, Neuvostoliitossa ilmoittautuu taas NKVD:lle, saa sieltä uuden tehtävän ja lähetetään taas Suomeen jne jne, ad nauseum. Liekö äijä enää itsekään tiennyt kenen puolella hän oikein onkaan.

Tuostahan voisi joku osaava pykätä mukavan agenttitarinan. Ei mitään jamesbondeja, vaan kaverista joka on erehtynyt "alalle" ja yrittää pallotella kahden tulen välissä, kertoen molemmilla puolilla juuri sopivasti vakuuttaakseen hyödyllisyytensä. Lopettaakaan ei voi kun silloin julistetaan petturiksi kahdessa maassa.

 

[baikal]

Viime vuosina minulle on syntynyt käsitys, että sodanjohto tiesi prikulleen, että kohta lojahtaa...ei vasaralla vaan moukarilla. Mitäs teet? Käytännössä ei ollut muuta tehtävissä kuin yrittää rajoittaa tulevaa katastrofia. Jostain syystä emme tule koskaan tietämään, mitä Päämajassa pohdittiin kesäkuun -44 aattoina. Väitän, että siellä ei pohdittu Torjuntavoittoja tms. vaan sitä, kuinka katastrofi yritetään rajata ja hallita. Eli lyhyesti ja ikävästi: kuinka sota hävitään hallitusti?

Olen eri linjoilla. Uskon ettei suurhyökkäystä kertakaikkiaan pidetty todennäköisenä, etenkään Kannaksella.

Päämajalla oli vankka näkemys siitä ettei NL yrittäisi suurhyökkäystä Kannaksella. Logiikka kulki jotensakin niin että jos suomalaiset talvisodassa kehnosti varustettuina torjuivat tuollaisen hyökkäyksen, niin 3 vuotta vahvistettu linja ja hyvin varustettu armeija ehkäisisivät neuvostoliittolaisten hyökkäysaikeet jo ennakkoon. Etenkin Airo oli sitä mieltä että jos se hyökkäys tulisi niin se tulisi Karjalassa.

Miksi tiedustelutieto ei mennyt perille? Tiedustelutiedot ovat hassu juttu. Jälkeenpäin on aina helppo nähdä mikä tieto on ollut oikeaa ja eksperttejä riittää. Olisi pitänyt kuunnella tuota kenraalia ja antaa painoa tälle raportille. Tahtoo helposti unohtua että tositilanteessa tietoa tulee paljon ja se on osin ristiriitaista. Vihollinenkaan ei ole täysi idiootti vaan yrittää harhauttaa ja syöttää väärää tietoa. Jos sitten lisäksi joillakin johtoasemissa olevilla henkilöillä on "selkeä kuva" miten asioiden tulee tapahtua, niin helposti siinä tulee sovitettua kaikki palaset niin että ne tukevat omaa näkemystä.

Ei Suomi ollut ainoa jolle kävi hassusti näiden asioiden kanssa. Saksalaiset arvioivat väärin molemmilla rintamilla heitä kohtaan kesällä 1944 suunnatut suurhyökkäykset. Liittoutuneet missasivat Ardennien hyökkäyksen myöhemmin samana vuonna vaikka heillä oli erinomainen radiotiedustelu ja lähes täysi ilmaherruus. Jne jne.

Tätä juuri tarkoitan. Olet siis sitä mieltä, että suurhyökkäystä EI PIDETTY MAHDOLLISENA KANNAKSELLA VAIKKA KAIKKI TIEDUSTELUTIETO KERTOI HELVETILLISESTÄ KESKITTÄMISESTÄ. Kaikki ennakkomerkit täsmäsivät tulevaan.

Huvikseenko Naapuri keskitti Kannakselle ko. voimat, tätäkö meinaat aikalaisten pähkäilleen?

 

[fulcrum]

Tätä juuri tarkoitan. Olet siis sitä mieltä, että suurhyökkäystä EI PIDETTY MAHDOLLISENA KANNAKSELLA VAIKKA KAIKKI TIEDUSTELUTIETO KERTOI HELVETILLISESTÄ KESKITTÄMISESTÄ. Kaikki ennakkomerkit täsmäsivät tulevaan.

Mikä tiedustelutieto sitä tuollaista kertoo? Tiedustelutietohan kertoo vain venäläisten valmistelemasta hyökkäyksestä Narvan rintamalla, ihan niinkuin me olemme täällä Päämajassa operatiivisissa analyyseissamme arvelleetkin. Venäläisillä on Kannaksella vain murto-osa siitä miesmäärästä joka oli talvisodan lopussa. Ihan turhaa pelottelua tuollaiset puheet! Sieltä mitään hyökkäystä ole tulossa.

 

[baikal]

Etulinjoilta tulleet sanomat ja viestit, sakujen varoitukset, yhtäkkinen radiohiljaisuus ja viestisieppaus siitä, että kaukoilmavoimat on kehissä.....tykistön tarkistusammunnat, lähtökuoppien kaivamiset jne.jne.

 

[Museo]

Tätä juuri tarkoitan. Olet siis sitä mieltä, että suurhyökkäystä EI PIDETTY MAHDOLLISENA KANNAKSELLA VAIKKA KAIKKI TIEDUSTELUTIETO KERTOI HELVETILLISESTÄ KESKITTÄMISESTÄ. Kaikki ennakkomerkit täsmäsivät tulevaan.

Mikä tiedustelutieto sitä tuollaista kertoo? Tiedustelutietohan kertoo vain venäläisten valmistelemasta hyökkäyksestä Narvan rintamalla, ihan niinkuin me olemme täällä Päämajassa operatiivisissa analyyseissamme arvelleetkin. Venäläisillä on Kannaksella vain murto-osa siitä miesmäärästä joka oli talvisodan lopussa. Ihan turhaa pelottelua tuollaiset puheet! Sieltä mitään hyökkäystä ole tulossa.

Jaahas keskustelu kaukopartioiden toiminnasta on saanut uuden suunnan! Jokunen vuosi sitten ilmestyi kirja "Päämajan hukatut kuukaudet". Kyseinen teos ei todellakaan ole mieltä ylentävää lukemista. Oma tulkintani on, että yleensä kun valtiot näyttävät toimivan epärationaalisesti on taustalla identiteettipoliittisia syitä eli kaikki on tulkittu parhain päin tukemaan omaa identiteettiä. Vaikuttaa siltä että monet sotilasjohdossa olivat vielä 1944 fiksaantuneet Itä-Karjalan kysymyksen takia. Omat voimat yliarvioitiin. Neuvostoliiton talvella 1944 ilmoittamia rauhanehtoja pidettiin loukkaavina. Armeijan päätöksentekokulttuuri oli jähmeä ja henkilösuhteet osin tulehtuneet.

 

[baikal]

Tätä juuri tarkoitan. Olet siis sitä mieltä, että suurhyökkäystä EI PIDETTY MAHDOLLISENA KANNAKSELLA VAIKKA KAIKKI TIEDUSTELUTIETO KERTOI HELVETILLISESTÄ KESKITTÄMISESTÄ. Kaikki ennakkomerkit täsmäsivät tulevaan.

Mikä tiedustelutieto sitä tuollaista kertoo? Tiedustelutietohan kertoo vain venäläisten valmistelemasta hyökkäyksestä Narvan rintamalla, ihan niinkuin me olemme täällä Päämajassa operatiivisissa analyyseissamme arvelleetkin. Venäläisillä on Kannaksella vain murto-osa siitä miesmäärästä joka oli talvisodan lopussa. Ihan turhaa pelottelua tuollaiset puheet! Sieltä mitään hyökkäystä ole tulossa.

Jaahas keskustelu kaukopartioiden toiminnasta on saanut uuden suunnan! Jokunen vuosi sitten ilmestyi kirja "Päämajan hukatut kuukaudet". Kyseinen teos ei todellakaan ole mieltä ylentävää lukemista. Oma tulkintani on, että yleensä kun valtiot näyttävät toimivan epärationaalisesti on taustalla identiteettipoliittisia syitä eli kaikki on tulkittu parhain päin tukemaan omaa identiteettiä. Vaikuttaa siltä että monet sotilasjohdossa olivat vielä 1944 fiksaantuneet Itä-Karjalan kysymyksen takia. Omat voimat yliarvioitiin. Neuvostoliiton talvella 1944 ilmoittamia rauhanehtoja pidettiin loukkaavina. Armeijan päätöksentekokulttuuri oli jähmeä ja henkilösuhteet osin tulehtuneet.

Tätä voidaan käännellä ja väännellä aivan mitenkuten kukin haluaa. Oma käsitykseni todella on se, että Iso-M, Airo ja liuta muita pyrkivät keksimään keinot, kuinka sota voidaan HÄVITÄ HALLITUSTI. Tämä teoriani voi kuulostaa humalaisen teorialta äkkiseltään, mutta pysyn tämän takana, kunnes jotain uutta ja mullistavaa tietoa tulee kehiin. Tämä teoria tekee ymmärrettäväksi mm. Viipurin tapahtumat ja muutaman muunkin session. Airo on itseasiassa vihjannut pienellä v-kirjasimella tähän suuntaan sodan jälkeen ja tuota pientä vihjettä olen pari-kolme vuotta pähkäillyt ja sovitellut tapahtumiin.

 

[Mosuri]

Etulinjoilta tulleet sanomat ja viestit, sakujen varoitukset, yhtäkkinen radiohiljaisuus ja viestisieppaus siitä, että kaukoilmavoimat on kehissä.....tykistön tarkistusammunnat, lähtökuoppien kaivamiset jne.jne.

Yksi keskeinen tekijä oli myös suomalaisten sodankuvan jämähtäminen muutaman vuoden taakse. Kun suomalainen ajatteli hyökkäystä hän ajatteli jatkosodan hyökkäysvaihetta. Puolustuksessa taas talvisotaa. Tämä siitä huolimatta, että saksalaiset upseerit väänsivät rautalangasta "näin sovieetti hyökkää". Saksalaiset myös vakavasti varoittivat ettei neuvostoliiton suurhyökkäystä voida pysäyttä alle 80 kilometrin matkalla. Suomen armeija teki paljon oikein asemasotavaiheessa mm. käytti paikallisia resursseja hyväkseen, säästi joukkoja, partioi ahkerasti vihollisen selustassa missä se vain oli mahdollista mutta puolustusvoimat myös laiminlöi tiettyjä asioita. Sota muutti muotoaan mutta puolustusvoimat ei pysynyt tietyllä tavalla perässä.

On syytä ymmärtää, että tietynlaisissa organisaatioissa suositaan tietynlaisia ihmisiä. Joskus tämä on hyvä ja joskus tuosta on suurta haittaa. Taipumus myös tietynlaiseen "positiiviseen ajatteluun" on ihmisessä syvässä. Tämä foorumihan on elävä todiste siitä. Ihmisillä joilla on positiivinen mielikuva puolustusvoimista usein yliarvioivat kyseisen laitoksen tehokkuuden.

 

[Museo]

Huvikseenko Naapuri keskitti Kannakselle ko. voimat, tätäkö meinaat aikalaisten pähkäilleen?

Päämajan tiedustelu ennakoi toukokuun 20. päivän tienoilla (en muista tarkasti päivämäärää) jopa sen koska vihollisen suurhyökkäys Kannaksella alkaisi. Jatkosodan aikana jonkin verran alkoholisoitunut kenraali Airo kuitenkin esti kyseisen tiedon sisältäneen tiedusteluraportin jakelun ja kertoi ottavansa vastuun kaikesta. Raportin uuden sanamuodon mukaan vihollinen vain vahvistaa puolustustaan Kannaksella suojatakseen sivustansa. Huvikseenko herra kenraaliluutnantti kirjoitutti noita tiedusteluraportteja uuteen muotoon? Airo syytti Talvelaa. Tuompo kertoi ettei tiennyt mitään. Ja tätä rataa. Lopulta kukaan ei sitten ollutkaan vastuussa kun paska osui tuulettimeen. Ei ymmärrä.

 

[fulcrum]

Tätä voidaan käännellä ja väännellä aivan mitenkuten kukin haluaa. Oma käsitykseni todella on se, että Iso-M, Airo ja liuta muita pyrkivät keksimään keinot, kuinka sota voidaan HÄVITÄ HALLITUSTI. Tämä teoriani voi kuulostaa humalaisen teorialta äkkiseltään, mutta pysyn tämän takana, kunnes jotain uutta ja mullistavaa tietoa tulee kehiin. Tämä teoria tekee ymmärrettäväksi mm. Viipurin tapahtumat ja muutaman muunkin session. Airo on itseasiassa vihjannut pienellä v-kirjasimella tähän suuntaan sodan jälkeen ja tuota pientä vihjettä olen pari-kolme vuotta pähkäillyt ja sovitellut tapahtumiin.

Mielestäni mikään ei viittaa tuollaiseen. Suomalaiset olivat huonosti valmistautuneita hyökkäykseen, iso osa armeijasta oli demobilisoitu, varustukset keskeneräisiä, tykistö valmistautumaton taisteluun, jne. Se että oltaisiin "tahallaan pelattu huonosti" on muutenkin järjetön ajatus. Ei ollut kyse mistään tennismatsista, vaan koko maan kohtalosta.

Mosuri nosti esille pointin että ihmisillä on taipumus positiiviseen ajatteluun. Tämän kun muistaa niin 2. maailmansotaa on helpompi ymmärtää. Saksalaisten ja japanilaisten käytös tappion edetessä näyttää tämän hyvin. Kaikista takaiskuista yritettiin vääntää esiin se hopeareunus ja täysin epärealistisia toivonkipinöitä pidettiin yllä viimeiseen asti. Suomalainen ei ollut sen kummempi. Jatkosodan alkupuoli oli mennyt käsittämättömän hyvin Suomen kannalta, kalavelkoja oli maksettu tosissaan ja lebensraumia vallattu vaikka kuinka. Oli vaikea kohdata se todellisuus että nyt, kun kaikki näyttää vielä näennäisesti hyvältä, tosiaankin otti olkikyrsä.

 

[EK]

Kannattaa ihan oikeasti lukea vaikkapa Jukka L. Mäkelän teoksia. Huomaa, että Kannaksen tiedustelutuloksista on kirjoitettu jo aika pitkään.

Keegan halveerasi sotilastiedustelua kirjassaan Sodan tiedustelu. Siinä hän oli mielestäni oikeassa, että tiedustelusta ei ole hyötyä, jos sen tuloksiin ei uskota. Neroksi kohotettu Airo lietsoi päämajassa 9.6.1944 saakka uskoa, että mitään hyökkäystä ei ole tulossa. Minäkin voisin vaieta tuon jälkeen.

Tiedustelutuloksissa on tietysti se ongelma (kuten täälläkin on jo todettu), että niitä on helppo tulkita jälkikäteen. Tapahtumahetkellä se ei olekaan niin helppoa. Yhtenä suurena ongelmana kesällä 1944 oli, että puna-armeijan ryhmitysalueelle ei saatu partiotiedustelua. Er.P 4:n toiminta oli siirretty pois Kannakselta, koska Leningradin puolustus oli niin tiivis, ettei partioilla ollut mahdollisuutta toimia. Vielä suurempi ongelma kuitenkin oli, että joukkojenkeskitysten tulkittiin olevan tarkoittu Narvan suuntaan.

Ja sen Viipurin menetykseen ei salaliittoja tarvita. Alkoholia ja typeryyttä. Siinä on riittävä sekoitus kaupungin menettämiseen. Sippola IV AK:n tykistökomentajana kämmäsi pääasemassa, VT-asemassa ja VKT-asemassa. Eikä Laatikaisellekaan kummosita arvosanaa voi antaa. Paitsi jospa olikin Marskin nerokkuutta pitää tarkoituksella Pappa IV AK:ssa, ettei Kannaksen puolustus mene liian hyvin?

 

[fulcrum]

Ja sen Viipurin menetykseen ei salaliittoja tarvita. Alkoholia ja typeryyttä. Siinä on riittävä sekoitus kaupungin menettämiseen. Sippola IV AK:n tykistökomentajana kämmäsi pääasemassa, VT-asemassa ja VKT-asemassa. Eikä Laatikaisellekaan kummosita arvosanaa voi antaa. Paitsi jospa olikin Marskin nerokkuutta pitää tarkoituksella Pappa IV AK:ssa, ettei Kannaksen puolustus mene liian hyvin?

Niin, eikös Päämajassa oltu melko hyvin selvillä siitä ettei Viipuria voida puolustaa, mutta katsottiin että oli kuitenkin yritettävä. Kokematon prikaati "pääsi" sitten suorittamaan tätä kunniatehtävää. Häpeällistä hommassa oli lähinnä se miten syntipukit tälle täysin odotetulle tappiolle löydettiin juuri tuosta samaisesta prikaatista, eikä esim huollosta, tykistöstä tai Päämajasta itsestään...?