Keinosen osasto Pinna

Tulipa tuota Marokon kauhu-ketjusta mieleen. Tämä olikin mielenkiintoinen porukka. Kova taistelemaan, mutta myös kovat tappiot (jossain on puhuttu 90 pros kaat/haav). Keinosesta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta sai ruoskittua porukan koviin suorituksiin. Eri asia sitten on, että menikö joskus suoran tapattamisenkin puolelle. Pinnan koulutus oli jo välirauhan aikana kovaa ja ideana oli että "mitä kovempi koulutus, sen helpompi taistelu". Slogan pääsi erään varuskunnan seinään myöhemmin ja onhan se komeasti sanottu. Lisäksi Keinonen muistaakseni näiden kokemusten perusteella myöhemmin 60-luvulla ymmärsi lomien ja vapaiden merkityksen, koska koki että välirauhan asepalvelus olemattomine lomineen ei ollut palvellut tarkoitustaan, vaan miesten mieliala palveluksessa oli ollut usein synkkä. Piristykseksi Keinonen oli järjestänyt joskus urheilua ja ellen väärin muista, tarjoutui ottamaan natsat kaulasta ja nyrkkeilymatsinkin jonkun halukkaan varusmiehen kanssa. Eräs jääkäri ilmoittautui, mutta ehkä Keinosen onneksi sota vissiin ehti syttyä ennen kuin ottelu pääsi toteutumaan.

Leffa-ainesta, sanoisin.
 
Viimeksi muokattu:

doom

Alikersantti
BAN
"Keinonen päätti pyrkiä sotakorkeakouluun, jonne hän myös pääsi korkeimmalla pistemäärällä vuonna 1950. Diplomityönsä hän teki radioaktiivisten säteilyaineiden käyttömahdollisuuksista taisteluvälineenä. Hän valmistui koulun priimuksena vuoden 1953 tammikuussa. "

Nykyään ei olisi edes valmistunut.
 

inscout

Ylipäällikkö
Tulipa tuota Marokon kauhu-ketjusta mieleen. Tämä olikin mielenkiintoinen porukka. Kova taistelemaan, mutta myös kovat tappiot (jossain on puhuttu 90 pros kaat/haav). Keinosesta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta sai ruoskittua porukan koviin suorituksiin. Eri asia sitten on, että menikö joskus suoran tapattamisenkin puolelle. Pinnan koulutus oli jo välirauhan aikana kovaa ja ideana oli että "mitä kovempi koulutus, sen helpompi taistelu". Slogan pääsi erään varuskunnan seinään myöhemmin ja onhan se komeasti sanottu. Lisäksi Keinonen muistaakseni näiden kokemusten perusteella myöhemmin 60-luvulla ymmärsi lomien ja vapaiden merkityksen, koska koki että välirauhan asepalvelus olemattomine lomineen ei ollut palvellut tarkoitustaan, vaan miesten mieliala palveluksessa oli ollut usein synkkä. Piristykseksi Keinonen oli järjestänyt joskus urheilua ja ellen väärin muista, tarjoutui ottamaan natsat kaulasta ja nyrkkeilymatsinkin jonkun halukkaan varusmiehen kanssa. Eräs jääkäri ilmoittautui, mutta ehkä Keinosen onneksi sota vissiin ehti syttyä ennen kuin ottelu pääsi toteutumaan.

Leffa-ainesta, sanoisin.
OsKu:ssa nyrkkeilykehä oli yleisesti hyväksytty tapa "keskustella" asiat läpi ilman natsoja. Tästä on kuviakin olemassa kirjassa.

90% tappioluku missään vakituisemmassa yksikössä on mahdoton luku. Yksittäisessä operaatiossa ok mutta ei pitkän päälle.
 

fulcrum

Respected Leader
Niin missä aikayksikössä ne 90% tappiot olisivat tulleet? Muistaakseni yksi PsD:n jääkäripataljoonista (vai oliko peräti koko prikaati) kärsi 100% tappiot Kannaksen taisteluiden aikana.
 

tulikomento

Greatest Leader
En ole Keinosen omista kokemuksistaan kirjoittamia sotakirjoja lukenut, joten en voi aihetta oikein kunnolla kommentoida. Mutta Yrjö Keinosesta on minulle syntynyt se mielikuva, että tämän taipumukset ja osaaminen olisivat riittäneet komppania / pataljoonatason komentajuuteen.
 

Rajajääkäri

Ylipäällikkö
En ole Keinosen omista kokemuksistaan kirjoittamia sotakirjoja lukenut, joten en voi aihetta oikein kunnolla kommentoida. Mutta Yrjö Keinosesta on minulle syntynyt se mielikuva, että tämän taipumukset ja osaaminen olisivat riittäneet komppania / pataljoonatason komentajuuteen.
Muistaakseni tämän, hänen itsensä kirjoittaman olen lukenut. Älä helvetissä vain lue, on nimittäin niin suurta paskaa ja itsekehua täynnä, että oksettaa.
1586119029005.png
 

Vaako

Luutnantti
Muistaakseni tämän, hänen itsensä kirjoittaman olen lukenut. Älä helvetissä vain lue, on nimittäin niin suurta paskaa ja itsekehua täynnä, että oksettaa.
View attachment 39028
"Kärkijoukkona Syvärille" ja "1944 taistellen takaisin" kannattaa lukea ensin. Ne ovat ihan hyviä kirjoja. "Huipulla" voi olla liian hapokasta...
 
Niin missä aikayksikössä ne 90% tappiot olisivat tulleet? Muistaakseni yksi PsD:n jääkäripataljoonista (vai oliko peräti koko prikaati) kärsi 100% tappiot Kannaksen taisteluiden aikana.
Lainaus Jukka Kemppisen blogista 5.9.2008: "Sotien ajan upseeriarvosteluissa ei koskaan moitittu sellaisia henkilöitä kuin esimerkiksi nuori Yrjö Keinonen, jonka polkupyöräkomppanian tappiot syksyllä 1941 olivat haavoittuneina ja kaatuneina 96 prosenttia vahvuudesta."
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Lainaus Jukka Kemppisen blogista 5.9.2008: "Sotien ajan upseeriarvosteluissa ei koskaan moitittu sellaisia henkilöitä kuin esimerkiksi nuori Yrjö Keinonen, jonka polkupyöräkomppanian tappiot syksyllä 1941 olivat haavoittuneina ja kaatuneina 96 prosenttia vahvuudesta."
Tätä lukua en ole tarkistanut enkä verrannut muiden yksiköiden tappioihin. Hyökkäysvaiheen päätyttyä oli monissa komppaniossa (a´ 200 miestä) vain kourallinen alkuperäisiä miehiä jäljellä. Emeritusproffa Kemppinen on oikeustieteilijä sekä esim. klassisen musiikin asiantuntija. Sotahistoriassa hänen tietämyksensä on ohuempi. Keinonen oli entisten alaistensa arvostama aina komentajatoilailuihin asti eikä häntä julkisesti syytetty tappioista. Tähän olisi ollut mahdollisuus suhdanteiden kääntyessä sodan jälkeen ja K:n joutuessa vankilaan asekätkennästä.
 

baikal

Supreme Leader
Kyllähän hyökkäysvaiheen aikana -varusmieskomppanioissa- tms. kävi kova kato. Nuorimmista kootut yksiköt tottakai kantoivat hyökkäyssodan rasituksesta pääosan. En pidä minään ihmeenä, että heinäkuussa aloittanut komppania olisi ollut syyskuussa varsin uudistunut.

Kun katsoo hyökkäysvaiheen tappiolkm ja pohtii, mihin joukkoihin tappioiden pääosa väkisin on keskittynyt, niin näyttää varsin selvältä, että moni kärkikomppania-pataljoona- on täydennetty melko tiuhaan. Päälliköstä ja komentajasta riippumatta. Ja vaihtuihan ne päällikötkin. Komppanianpäälliköitäkin taisi sulaa matkalle melkoinen parvi, sama toistui -44 kesällä vai mitä?

Eikös Suomenkin miesikäluokista ole erotettavissa joku ihan erikseen, missä kato kävi kovana?
 
Emeritusproffa Kemppinen on oikeustieteilijä sekä esim. klassisen musiikin asiantuntija. Sotahistoriassa hänen tietämyksensä on ohuempi.
Olen tietoinen Kemppisen taustoista. Se, että hänellä ei ole sotahistorioitsijan koulutusta, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän voisi tuottaa kelvollista ja paikkansapitävää tekstiä aiheeseen liittyen. Jos sitä tarkoitit. Mielestäni esim Kemppisen selvitys kaatuneiden jakaantumisesta eri paikkakuntien ja välillä oli hyvin mielenkiintoista luettavaa, joka herätti eräitä kysymyksiä. En ala linkittelemään, sieltä blogistahan se löytyy. Mutta tämä on jo offtopic.
 
Kyllähän hyökkäysvaiheen aikana -varusmieskomppanioissa- tms. kävi kova kato. Nuorimmista kootut yksiköt tottakai kantoivat hyökkäyssodan rasituksesta pääosan. En pidä minään ihmeenä, että heinäkuussa aloittanut komppania olisi ollut syyskuussa varsin uudistunut.

Kun katsoo hyökkäysvaiheen tappiolkm ja pohtii, mihin joukkoihin tappioiden pääosa väkisin on keskittynyt, niin näyttää varsin selvältä, että moni kärkikomppania-pataljoona- on täydennetty melko tiuhaan. Päälliköstä ja komentajasta riippumatta. Ja vaihtuihan ne päällikötkin. Komppanianpäälliköitäkin taisi sulaa matkalle melkoinen parvi, sama toistui -44 kesällä vai mitä?

Eikös Suomenkin miesikäluokista ole erotettavissa joku ihan erikseen, missä kato kävi kovana?
Käytän nyt vielä kerran "musiikkimies" Kemppisen tutkimuksia ja niiden perusteella selviää, että top-3 tappiot jatkosodan aikaan oli seuraavat: 21 vuotiaat kärjessä, toisena 20-vuotiaat ja kolmantena 22-vuotiaat. Pääasiassa varusmiehiä. Juuri hyökkäysvaihe lienee iskenyt näihin kovimman paineensa. Blogi 19.4.2008.

Neuvostoliitossahan lähes koko miesikäluokka 1922 pyyhkiytyi kokonaan pois.
 

Vonka

Supreme Leader
Neuvostoliitossahan lähes koko miesikäluokka 1922 pyyhkiytyi kokonaan pois.
Viktor Vladimirov (joka oli syntynyt tuona vuonna) väitti, että siitä ikäluokasta jäi henkiin 2%. Hän oli komissaari ja Stalingradissa. En tiedä, oliko komissaareilla parempi ennuste...

Pinnalla oli kunnianhimoinen päällikkö, mikä tietysti merkitsee. Kuluu siinä.

Toisaalta voi miettiä, että Osasto Törni teki aivan mielettömiä vastaiskuja ja kävi parin vuorokauden lujia tappeluita kriittisissä kohdissa suhteellisen pienin tappioin mutta aiheutti vastapuolelle tuhoa.
 
Viktor Vladimirov (joka oli syntynyt tuona vuonna) väitti, että siitä ikäluokasta jäi henkiin 2%. Hän oli komissaari ja Stalingradissa. En tiedä, oliko komissaareilla parempi ennuste...

Pinnalla oli kunnianhimoinen päällikkö, mikä tietysti merkitsee. Kuluu siinä.

Toisaalta voi miettiä, että Osasto Törni teki aivan mielettömiä vastaiskuja ja kävi parin vuorokauden lujia tappeluita kriittisissä kohdissa suhteellisen pienin tappioin mutta aiheutti vastapuolelle tuhoa.
Toisaalta Törnin jääkärikomppanian toiminta alkoi vasta asemasodan aikaan. Vaikka porukka toki osallistui jo silloin koviin taisteluihin ja myös viimeiseen sotakesään aina Ilomantsia myöten, otti tuo Keinosen porukka koko hyökkäyssodan helteen vastaan, mikä oli hyökkääville joukoille helvetin kova paikka. Ehkä osa tappioista selittyy sillä. Tai sit Larry oli kunnon velho :)
 
Viimeksi muokattu:

Vonka

Supreme Leader
Ja vaihtuihan ne päällikötkin. Komppanianpäälliköitäkin taisi sulaa matkalle melkoinen parvi, sama toistui -44 kesällä vai mitä?
Jääkäripataljoona 3 menetti kaatuneina ja haavoittuneina Kuuterselässä yhden yön aikana yhteensä 236 miestä. Kaatuneiden joukossa olivat muiden muassa kaikki kolme komppanianpäällikköä, kapteeni Arvo Kuukka sekä luutnantit Toivo Kantanen ja Eino Inkinen.

Jääkärit eivät yleensä puhuneet hirveästi myöhemmin. Halusivat unohtaa. Olivat niin nuoria silloin ja tahtoa täynnä.

Silminnäkijän kuvaus Ilomantsin Lutikkavaarasta 5.8. 1944 (lähde: Nuoren jääkärin tie):

Jääkärit Simula ja Isoluoma - - hyökkäsivät rinnettä ylös ylikersantti Halosen tuntumassa. Ensimmäiseksi kaatui Simula, sitten Halonen... Isoluoman ja Simulan oli kuultu sanovan: "Lähdetään kokeilemaan, kumpi pääsee pitemmälle." - - Hakuli totesi, että hän tuskin pärjää hyökkäyksen yli ja pyysi Punkkaa viemään kellon terveisten kera isälleen. Hakuli kaatui hyökkäyksessä ja Punkka haavoittui vaikeasti.

- - venäläiset tulittavat pitkin pellon pintaa niin, että heinikko hyppii ylös ja alas, syöksymme eteenpäin -- olemme lähellä pesäkkeitä, tulitus on hirmuista molemmin puolin, venäläiset alkavat heittää käsikranaatteja. Jääkäri Punkka ottaa yhden ja heittää takaisin, mutta se räjähtää hänen kädessään silpoen käden - -

Sotasairaalaretken jälkeen Punkka vei kellon Hakulin isälle...

- - kiviaidan viereen oli siirretty pitkä rivi hourailevia tai aivan hiljaisia manttelilla peitettyjä haavoittuneita... pastorikin näytti liikkuvan heidän keskuudessaan. Kranaattien räjähdyksiä tuli aivan liki, mutta työ jatkui.

Eräs reserviläisyksikön upseeri näki hyökkäyksen ja sanoi: "Meidän pojat eivät osaisi. Eivätkä lähtisi."


Jos ukot olisivat puhuneet, tällaista jorinaa se olisi ollut. Rinteeseen kaatui 24 ja haavoittui 125. Tämä oli paha hyökkäys. Kymmenessä päivässä Jääkäripataljoona 6 menetti 298 miestä, joista 60 kaatuneina. Kapteeni Honkkila oli ehdottanut vaaran kiertämistä tai iskuosastohyökkäystä, mutta se ei sopinut korkeille esimiehille. Yöllä vihollinen lähti bunkkereista omia aikojaan.

Lähellä Korentovaaraa teloitusryhmän edessä kulki yksinäinen suomalainen sotilas kädet ranteesta sidottuna selän taakse, ilman päähinettä ja ilman vyötä. Omaa ikäluokkaani oleva kuutosen mies oli irtautunut kaksi kertaa etulinjasta. Komppanian päällikkö oli antanut asian mennä kenttäoikeuteen. Tällainen oli päätös.

ErJP6:n keski-ikä oli perustamisvaiheessa 20 vuotta, upseerit mukaan luettuina.

Tapasin 1990-luvun lopussa pataljoonan veteraanin. Lempaalan, Vammelsuun, Viipurinlahden ja Ilomantsin nuorena kokenut jääkäri sanoi joutuneensa Lappiin, jolloin kuutonen ja ykkönen sulautettíin yhteen, kun 1923 ikäluokka kotiutettiin ja 1924 ja syntyneet ja nuoremmat jäivät. Hän kertoi maistaneensa ensi kerran viinaa Rovaniemellä keväällä 1945 ja asuneensa Mankkaan metsissä jo olympiavuonna. Hän kertoi juoneensa vuoteen 1972, jolloin yhtäkkiä lopetti. Hän oli sitten torikauppiaana ja kuoli 1999.
 
Viimeksi muokattu:

tulikomento

Greatest Leader
Onhan näitä hyökkäysvaiheen kovia tappioita aiheuttaneita kahinoita. Kumurin taistelu lienee yksi kuuluisimmista. Nykyiseltä kaakkoisrajalta tiedän pari tapausta. Nuijamaalla tapatettiin kymmeniä suomalaisia toivottomassa ja uskomattoman hölmössä hyökkäyksessä. Joukkue kerrallaan miehiä lähetettiin peltoaukean yli hyökkäämään ryssän kenttälinnoitettuja asemia vastaan. Kyseisessä taistelussa kaatui mm. Aira Samulinin isä, pitkän linjan rajamies. Toinen vastaavanlainen paikka löytyy Imatralta Ruokolahdelle päin mentäessä. Nykyisen rajan takana, näköetäisyyden päässä on muuan kukkula. Sitä lähdettiin valtaamaan samalla tapaa. Ilman tulivalmistelua ja keskellä kirkasta päivää. Nuoret pojat törmäsivät tulivalliin ryssän paahtaessa päin näköä useilla konekivääreillä ja emmoilla. Viimeiset eloonjääneet ryömivät takaisin lähtöasemiin yön pimeydessä.
 

baikal

Supreme Leader
Jääkäripataljoona 3 menetti kaatuneina ja haavoittuneina Kuuterselässä yhden yön aikana yhteensä 236 miestä. Kaatuneiden joukossa olivat muiden muassa kaikki kolme komppanianpäällikköä, kapteeni Arvo Kuukka sekä luutnantit Toivo Kantanen ja Eino Inkinen.
Siinä voi miettiä millainen yö tuo on ollut. Amerikkalaiset olisivat tehneet ainakin 300 elokuvaa aiheesta tässä vuosien mittaan.
 
Top