Keinosen osasto Pinna

tulikomento kirjoitti:
Onhan näitä hyökkäysvaiheen kovia tappioita aiheuttaneita kahinoita. Kumurin taistelu lienee yksi kuuluisimmista. Nykyiseltä kaakkoisrajalta tiedän pari tapausta. Nuijamaalla tapatettiin kymmeniä suomalaisia toivottomassa ja uskomattoman hölmössä hyökkäyksessä. Joukkue kerrallaan miehiä lähetettiin peltoaukean yli hyökkäämään ryssän kenttälinnoitettuja asemia vastaan. Kyseisessä taistelussa kaatui mm. Aira Samulinin isä, pitkän linjan rajamies. Toinen vastaavanlainen paikka löytyy Imatralta Ruokolahdelle päin mentäessä. Nykyisen rajan takana, näköetäisyyden päässä on muuan kukkula. Sitä lähdettiin valtaamaan samalla tapaa. Ilman tulivalmistelua ja keskellä kirkasta päivää. Nuoret pojat törmäsivät tulivalliin ryssän paahtaessa päin näköä useilla konekivääreillä ja emmoilla. Viimeiset eloonjääneet ryömivät takaisin lähtöasemiin yön pimeydessä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tsirkka-Kemijoen suunnalla on "Laiston suo", joka on saanut lempinimensä kapteeni Laiston mukaan.

Tämä on irvokkain kaikista tietämistäni johtamisnäytöksistä.

Laisto ei välittänyt Leppälaxin käskystä odottaa tykistökeskitystä, vaan määräsi komppaniansa hyökkäykseen suolle. Laiston komppania oli jo sodan alussa kärsinyt huomattavia tappioita. komppaniaan tulleet täydennysmiehet olivat nuoria, juuri varusmieskoulutuksen suorittaneita. Laisto jäi itse taakse suon reunaan seuraamaan "tilanteen kehittymistä". Taistelun kuluessa avoimelta suolta joitakin vielä elossa olevia miehiä perääntyi suojaan. Laisto uhkasi ampua perääntyvät sotilaansa. Aliupseerit menivät väliin ja estivät teloituksen ja joutuivat sen vuoksi Laiston kanssa käsirysyyn.

65 kaatunutta ja 54 haavoittunutta.

Loput n. 30 miestä istuivat kaatuneitten vieressä hiljaisina surren ”rippikoulukavereittensa” kaatumista. Kaikki sopivat suon laidassa makaavan yhden kelopuun rungolle. Eloonjääneistä otettiin valokuva tämän kelopuun luona. Valitettavasti tämä kuva ja monet muut kuvat tuhoutuivat Ossi Laineen sedän Viljo Laineen kodin tulipalossa v. 1980. JR 10:n sotapäiväkirjoissa Laiston menettely on pimitetty.

Taistelun jälkeen miehet pitivät varmana, että Laiston asiaa tullaan puimaan sotaoikeudessa. Toisin kävi. Eino Laisto palkittiin samana päivänä 7.8.1941 kunniamerkillä (VR4 ylip. 116/41).

Taisteluun valmistautuneet sotilaat näkivät majuri Majewskin makaavan edellisenä iltana ”sammuneena” samalla kankaalla mihin kaatuneet sotilaat taistelun jälkeen koottiin riviin. Tämän vuoksi ihmetystä herättää se, että Majewski saattoi allekirjoittaa pataljoonan komentajana myös Laiston komppanian (2./JR 10) taistelukertomuksen.

 
tulikomento kirjoitti:
Onhan näitä hyökkäysvaiheen kovia tappioita aiheuttaneita kahinoita. Kumurin taistelu lienee yksi kuuluisimmista. Nykyiseltä kaakkoisrajalta tiedän pari tapausta. Nuijamaalla tapatettiin kymmeniä suomalaisia toivottomassa ja uskomattoman hölmössä hyökkäyksessä. Joukkue kerrallaan miehiä lähetettiin peltoaukean yli hyökkäämään ryssän kenttälinnoitettuja asemia vastaan. Kyseisessä taistelussa kaatui mm. Aira Samulinin isä, pitkän linjan rajamies. Toinen vastaavanlainen paikka löytyy Imatralta Ruokolahdelle päin mentäessä. Nykyisen rajan takana, näköetäisyyden päässä on muuan kukkula. Sitä lähdettiin valtaamaan samalla tapaa. Ilman tulivalmistelua ja keskellä kirkasta päivää. Nuoret pojat törmäsivät tulivalliin ryssän paahtaessa päin näköä useilla konekivääreillä ja emmoilla. Viimeiset eloonjääneet ryömivät takaisin lähtöasemiin yön pimeydessä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Oma mielipiteeni on että tuollaisen komennon antanut upseeri pitäisi olla mukana ensimmäisessä hyökkäysaallossa...
 
Mutta jos palataan Keinoseen, hän oli siellä missä muutkin, ja osoitti rohkeutta ja kestävyyttä. En ole sekoittanut niitä loppuvaiheita komentajana siihen, mitä hän oli voimissaan.

Itse asiassa Pinna pärjäsi hyvin. Keinonen oli itsekin konekiväärin kahvoissa.
 
Vonka kirjoitti:
Tsirkka-Kemijoen suunnalla on "Laiston suo", joka on saanut lempinimensä kapteeni Laiston mukaan.

Tämä on irvokkain kaikista tietämistäni johtamisnäytöksistä.

Laisto ei välittänyt Leppälaxin käskystä odottaa tykistökeskitystä, vaan määräsi komppaniansa hyökkäykseen suolle. Laiston komppania oli jo sodan alussa kärsinyt huomattavia tappioita. komppaniaan tulleet täydennysmiehet olivat nuoria, juuri varusmieskoulutuksen suorittaneita. Laisto jäi itse taakse suon reunaan seuraamaan "tilanteen kehittymistä". Taistelun kuluessa avoimelta suolta joitakin vielä elossa olevia miehiä perääntyi suojaan. Laisto uhkasi ampua perääntyvät sotilaansa. Aliupseerit menivät väliin ja estivät teloituksen ja joutuivat sen vuoksi Laiston kanssa käsirysyyn.

65 kaatunutta ja 54 haavoittunutta.

Loput n. 30 miestä istuivat kaatuneitten vieressä hiljaisina surren ”rippikoulukavereittensa” kaatumista. Kaikki sopivat suon laidassa makaavan yhden kelopuun rungolle. Eloonjääneistä otettiin valokuva tämän kelopuun luona. Valitettavasti tämä kuva ja monet muut kuvat tuhoutuivat Ossi Laineen sedän Viljo Laineen kodin tulipalossa v. 1980. JR 10:n sotapäiväkirjoissa Laiston menettely on pimitetty.

Taistelun jälkeen miehet pitivät varmana, että Laiston asiaa tullaan puimaan sotaoikeudessa. Toisin kävi. Eino Laisto palkittiin samana päivänä 7.8.1941 kunniamerkillä (VR4 ylip. 116/41).

Taisteluun valmistautuneet sotilaat näkivät majuri Majewskin makaavan edellisenä iltana ”sammuneena” samalla kankaalla mihin kaatuneet sotilaat taistelun jälkeen koottiin riviin. Tämän vuoksi ihmetystä herättää se, että Majewski saattoi allekirjoittaa pataljoonan komentajana myös Laiston komppanian (2./JR 10) taistelukertomuksen.

Klikkaa laajentaaksesi...
Tuohon aikaan ei paljoa traumoista puhuttu, mutta onhan se selvää että tuollainen jätti miehiin jälkensä. Ja sodan alkuvaiheessa vielä. Kovaa jatkaa tuon jälkeen kohti uusia taisteluita. Käsittämätöntä, että Laistoa ei tuomittu sotaoikeudessa, mikä olisi ollut ainoa oikea ratkaisu.
 
Teille olen herra Majuri kirjoitti:
Olen tietoinen Kemppisen taustoista. Se, että hänellä ei ole sotahistorioitsijan koulutusta, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän voisi tuottaa kelvollista ja paikkansapitävää tekstiä aiheeseen liittyen. Jos sitä tarkoitit. Mielestäni esim Kemppisen selvitys kaatuneiden jakaantumisesta eri paikkakuntien ja välillä oli hyvin mielenkiintoista luettavaa, joka herätti eräitä kysymyksiä. En ala linkittelemään, sieltä blogistahan se löytyy. Mutta tämä on jo offtopic.
Klikkaa laajentaaksesi...
Viitataanko tässä siihen Ylikankaan lanseeraamaan ja Kemppisen komppaamaan ajatukseen, että punaisten jälkeläiset tapatettiin laittamalla ne ns. pahoihin paikkoihin ja valkoisten jälkeläiset pelastettiin päästämällä vähemmällä?

Jukka Kemppinen on lähes päivittäistä lukemistoani, mutta tuossa se meni kyllä vipuun ja pahasti. Ylikankaalta oli jäänyt ajatuskehitelmässään huomioimatta esim. aluejärjestelmä...
 
Herman30 kirjoitti:
No jos kerran miehistöä voitiin niin miksei sitten kunnolla töpännyt upseer myös. Ei upseeri ole sen arvokkaampi ihmisenä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei tietenkään ole. Mutta eihän upseerin tarvitse karata, jos hän voi jäädä suon taakse "tarkkailemaan tilannetta".

Jos ajattelet puolen miljoonan miehen kenttäarmeijaa, siellä on valtaosa aivan mielettömän hyviä upseereita, aliupseereita ja miehiä.

Tästä tulee nyt ihan kumma polku, mutta kiinnitä huomiota tähän: Jos ei karkuri toistetustakaan käskystä ota ojentuakseen on hänet tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen palautettava järjestykseen.

Upseereille harvemmin tuli esimiehensä kanssa tällaista tilannetta. Sotilaslääkäri Viinikka rinnastetaan päällystöön ja hän sai kranaattikauhun ja hortoili järkeä vailla. Teloitettiin. Luultiin teeskentelevän.

Von Hellens sai tuomion, mutta sota ehti päättyä eikä liittoutuneille vakoillutta enää ammuttu.
 
Vonka kirjoitti:
Ei tietenkään ole. Mutta eihän upseerin tarvitse karata, jos hän voi jäädä suon taakse "tarkkailemaan tilannetta".

Jos ajattelet puolen miljoonan miehen kenttäarmeijaa, siellä on valtaosa aivan mielettömän hyviä upseereita, aliupseereita ja miehiä.

Tästä tulee nyt ihan kumma polku, mutta kiinnitä huomiota tähän: Jos ei karkuri toistetustakaan käskystä ota ojentuakseen on hänet tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen palautettava järjestykseen.

Upseereille harvemmin tuli esimiehensä kanssa tällaista tilannetta. Sotilaslääkäri Viinikka rinnastetaan päällystöön ja hän sai kranaattikauhun ja hortoili järkeä vailla. Teloitettiin. Luultiin teeskentelevän.

Von Hellens sai tuomion, mutta sota ehti päättyä eikä liittoutuneille vakoillutta enää ammuttu.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olihan niitä karkureita myös päällystössä, mutta menettelynä näyttäisi olleen yleensä vain siirtää mies kaikessa hiljaisuudessa pois tehtävästään. Vähän sama tyyli kuin Päätalon muistelossa, jossa miehistö ja aliupseerit laitettiin sukupuolitautiosastolle, mutta upseereiden kikkeleistä hoidettiin vain ratsastusvammoja:). Von Hellens sai tuomion, koska jatkoi melko avointa toimintaansa esimiestensä varoituksista huolimatta. Ryti ei halunnut miestä virallisesti armahtaa, mutta Suomen USA-suhteiden vuoksi hän laittoi teloituksen jäihin keskusteltuaan asiasta amerikkalaisten kanssa.
 
Herman30 kirjoitti:
Puna-armeijassa sentään osattiin teloittaa upseeri jos meni persseellen. Miksei meillä?
Klikkaa laajentaaksesi...

Tällaisesta ei ole ollut hyviä kokemuksia missään. Aikoinaan Kiinassa monarkki uhkasi teloittaa jokaisen sotapäällikön joka hävisi taistelun. Tuloksena sukupolvi komentajia jotka eivät uskaltaneet lähteä taisteluun vaan kököttivät linnoituksissaan kun mongolit mellastivat maaseudulla.
 
Vonka kirjoitti:
Taistelun jälkeen miehet pitivät varmana, että Laiston asiaa tullaan puimaan sotaoikeudessa. Toisin kävi. Eino Laisto palkittiin samana päivänä 7.8.1941 kunniamerkillä (VR4 ylip. 116/41).

Taisteluun valmistautuneet sotilaat näkivät majuri Majewskin makaavan edellisenä iltana ”sammuneena” samalla kankaalla mihin kaatuneet sotilaat taistelun jälkeen koottiin riviin. Tämän vuoksi ihmetystä herättää se, että Majewski saattoi allekirjoittaa pataljoonan komentajana myös Laiston komppanian (2./JR 10) taistelukertomuksen
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen ollut nöösinä haastattelemassa kahta Laiston suolta selvinnyttä ja sitten res.ups. joka näki miten vänrikki NN pohjoissavosta tyrkkäsi Laiston pötkälleen suonlaidassa, kun tämä aikoi ampua suolta perääntyviä. Laistolla ja Seitamolla oli tottavie -kummisetänsä- Rukajärvellä, aivan kirjaimellisesti. Eli ihan se rajattomasti ihailtu ja suitsutettu kenraali, joka teki loputtoman nerokkaita strategioita tupakka-askin kanteen, kun otti ensin vartin torkut. Laisto, Seitamo, Majewski. Siinä on ollut kyllä valovoimainen trio.
 
Erkki kirjoitti:
miehistö ja aliupseerit laitettiin sukupuolitautiosastolle, mutta upseereiden kikkeleistä hoidettiin vain ratsastusvammoja
Klikkaa laajentaaksesi...

Miehistö ja au:t joutuivat myös hullujenhuoneelle, upseerit -parantolaan-. Anekdoottina: vähän ennen Ilomantsin mottitaisteluja joukkoja täydennettiin ja mukana oli myös -järkitehtaalta- saapuneita. Vakitervehdys oli: no, mitäs järkitehtaalla?:cool:
 
baikal kirjoitti:
Olen ollut nöösinä haastattelemassa kahta Laiston suolta selvinnyttä ja sitten res.ups. joka näki miten vänrikki NN pohjoissavosta tyrkkäsi Laiston pötkälleen suonlaidassa, kun tämä aikoi ampua suolta perääntyviä. Laistolla ja Seitamolla oli tottavie -kummisetänsä- Rukajärvellä, aivan kirjaimellisesti. Eli ihan se rajattomasti ihailtu ja suitsutettu kenraali, joka teki loputtoman nerokkaita strategioita tupakka-askin kanteen, kun otti ensin vartin torkut. Laisto, Seitamo, Majewski. Siinä on ollut kyllä valovoimainen trio.
Klikkaa laajentaaksesi...

Lisätään tuohon patavärisuoraan vielä Frans Ilomäki.

Ruohonjuuritasolta sekin todettuna, tosin myös upseereita mukana analyysissa. Nimenomaan kyse oli komentajan itsepäisyydestä ottaa vastaan mitään ehdotuksia siitä, "miten kukkula otetaan". Se tarkoitti että suoraan päin vain ja ihan turhaa verta.
 
Viimeksi muokattu:
Mitä mieltä olette noin yleensä, kesän ja syksyn 41 tappiota aiheutti selvästi se että puolustusvoimat ei osannut hyökätä ? Meinaan että mitään suurimuotoisia hyökkäysoperaatioita ei oltu koettu. Joulukuun 39 "hölmön tölväys" taisi olla ainoa olemassa oleva poikkeus säännössä.
 
Pakko tämä harvinaisuus on @baikal laittaa.

Kuvaaja on Pauli Jänis. Päivämäärä on 2.6.1943. Paikka on Tiiksa. Kuva on Valokuvaamo Jäniksen kokoelmasta.

Seitamo se siinä puuhastelee. Majewski on jo kaatunut edellisen vuoden lokakuussa.

M012_HK7744_1835.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top