Kellot sotilastoiminnassa

Sala

Korpraali
Eli aloitellaan nyt tämmöinen viestiketju, jossa käsitellään aihetta kellot sotilastoiminnassa (rannekellot, tai muuten taskukokoiset). Lähinnä ainakin millaisia ominaisuuksia kelloista tulisi löytyä ja vähän vertailua näin aluksi.


Itse ainakin vaatisin kellolta melkein täyttä vedenpitävyyttä. Se on erittäin iso plussa, jos kello pysyy kuivana sisältä. On nimittäin ihan hemmetin vaikea katella sitä kelloa, jos siinä on jotain huurretta ja pisaroita.

Olen itse myös pitänyt kelloissa narmuuntumattomasta lasista. Huomaa kun tarkastelee kellon pintaa, että lasi täysin sileä, mutta rungossa naarmuja. Muutenkin kellon kestävä rakenne on aina plussaa. Itse suosin metallisia tms. kelloja, ei siis muovisia.

Itselläni ei ole koskaan ollut käytössä irroitettavalla rannekkeella olevaa kelloa, kaikki ovat siis olleet kiinteärannekkeisia. Rannekkeissa on mielestäni hyvä olla pieni varmistin sille, ettei lukitus itsekseen aukea. Omassa kellossani on tämmöinen läppä jonka saa käännettyä tohon päälle.

Sitten itse kellotaulusta. Siinä on hyvä olla pimeässä hohtavat viisarit sekä numerot/viivat. Omassa kellossa on vielä minuutit koverrettu lasin ulkpuolelle (5, 10, 20, 25, 35, 40, 50, 55). Myös viikonpäivän numeron ilmaiseva kolo kellotaulussa on kätevä, mutta en tiedä onko se sitten niin tarpeellinen sotilaskäytössä.

Minulla ei oikeastaan ole ollenkaan kokemusta digitaalisista kelloista. Ja omahan kello ei ole sotilaskäyttöön tietääkseni suunniteltu, mutta ihan hyviä ominaisuuksia siinä on, joita varmaankin sotilaat osaavat arvostaa.


Muutamia kysymyksiä, joihin voitte vastata:

- Millaisia ominaisuuksia tulisi olla vaativaan käyttöön (nyt ainakin sotilaskäyttöön) hankitulla kellolla? Sukelluksenkestävä? Naarmuuntumaton? Tuleeko kellon näyttää kaikenmaailman planeettojen liikkeet?
- Digitaalinen vai analoginen?
- Millainen ranneke kellolla tulisi olla? Kiinteä vai irroitettava? Mitä materiaalia?
- Millaisia kelloja teillä on käytössä?
 
Kiinteärannekkeinen,ei metallinen (talvella joskus hlvetin kylmä) ja analoginen.
 
Kiinteä ranneke, muovia, digitaalinen, ajanotto sekuntikellosta kalenteriin, suunniteltu urheilukäyttöön, itsevalaiseva tausta, herätys/huomiohälytys, ei suunniteltu laitesukellukseen.

Myös muista ominaisuuksia löytyy, mutta ei todellakaan mikään malliston lippulaiva. Enemmän sellainen taviksen sporttikello/sykemittari. Linssin voisi taas hioa ja toinen ranneke menossa, mutta yksinkertainen käyttää ja valmistajan lisävärusteilla siitä saa kunnon rannetietokoneen. Hihnana toimisi luultavasti paremmin jonkinlainen remmi kuin tuollainen muoviläystäke. Kevyt ja mukava. Korvattavissa katoamistapauksissa.

Joskus kun siirryn virallisesti nojatuolikommandoprikaatiin lupaan ostaa kuolaamani Suunnon Core -rannetietokoneen ihan sen ilmapuntariominaisuuden vuoksi. Ai että nauttisin siitä että se hälyttäisi kun myrskyvaroitus iskee kesken terassireissun...
 
Digitaalinen kello kumi- tai tekstiilirannekkeella, sekuntikello, valaiseva tausta ja herätyskello. Kaikki nämä löytyy clas ohlsonin 15€ kellosta, tosin kestävyys ei ole sotilastasolla.
 
Citizen Super Titanium

- Eco-Drive eli paristonvaihdosta ei tarvitse huolehtia.
- Vesisuojaus 10 bar ja valmistaja lupaa kellon olevan vesitiivis 100 metriin asti. Riittää mainiosti, koska en noin syvälle mene elävänä ilman sukellusvenettä.
- Ranneke super-titaania.
- Kuori super-titaania.
- Safiirilasi.
- Vaalea kellotaulu ja pimeässä hohtavat viisarit sekä numerot.
- Päivyri.


Hyvin on riittänyt ominaisuudet. Titaaniranneke ei tunnu kylmältä talvellakaan ja kestää normaalin rasituksen ihan hyvin.
 
Hiukan ohi tämän päivän vaatimuksista. Mutta luultavasti kiinnostavaa kuitenkin.

Rannekelloilla sotilastoiminnassa on pitkä historia. Itseasiassa rannekello on kehiyttynyt osin sotilaallisista lähtökohdista sellaiseksi kuin se nyt on tai ainkain sota on vauhdittanut tätäkin evoluutiota. Kuten niin monen muunkin laitteen kehitystä. Kauan sitten taskukelloa pidettiin miesten kellona ja rannekello taas oli enemmän naisellinen kello. Yleensä pieni, koristeellinen ja korumainen. Jalkaväen ja tykistön yhteispeli edellyttää tarkkaa ajoitusta, kuten tämän palstan lukijat tietänevätkin. Taskukello oli tähän hiukan epäkäytännöllinen, mutta jatkoi muissa tehtävissä edelleen pitkään koska sen tarkkuus oli isomman koneiston ansiosta parempi. Tai ainakin tarkkuus oli helpommin toteutettvaissa isommassa kuin pienemmässä koneistossa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kellot kulkivat sotilaiden mukana siviiliin, tai pitäisikö sanoa reserviin ja rannekellon aika oli alkanut. Samalkaltainen sykli on siirtänyt siviilimaailmaan ja muodin kiertoon sellaisetkin varusesineet kuin kipparitakin (mm. Naval Clothiong Factory, myöhemmin esim. Schott), duffelitakin (WW2 kuninkaalliset merivoimat, Tibbets ja myöhemmin Gloverall), trenssin (WW1 brittien jalkaväki, valmistaja mm. Thomas Burberry), puuvillaiset khakihousut (USA:n tyynenmeren joukot, lukuisia valmistajia) ja lentäjän nahkarotsit (USAF, A2 erityisest, myöhemmin esim. Schott). Suomessa samankaltainen ilmiö on näkynyt paljon vähäisempänä esim. peltipaidassa ja Sorsakosken lusikkahaarukkasetissä mikä oli ainakin joskus retkeilijöiden suosiossa. Suomessa tällainen siviilimaailman ja sotilasmaailman varusesineiden sekoittuminen ei näkynyt kuten voittajavaltioissa. Isoissa häviäjävaltioissa Japanissa ja Saksassa varusesineet eivät tulleet samoin yleiseen kiertoon, syyksi voi arvailla esim. sodan jälkeistä poliittista ilmapiiriä ja varusesineiden sisältämää arvolatausta. Ehkä siksi sotilaskellojen legendat tulevat lännestä ja onhan Hollywoodillakin oma vaikutuksensa populäärikulttuuriin. Mutta nyt tämä menee kauas kelloista. Ensimmäiset rannekellot olivat pohjimmiltaan taskukelloja joihin pantiin remmi. Tällöin esim. vetonuppi oli ylhäällä eikä sivussa kuten nyt. Kellojen käynti oli epätasaista ja ne piti synkronoida elokuvista tuttuun tyyliin ennen tärkeää operaatiota. Kronografissa nuppi oli keskellä ja kronografn napit sivuilla jolloin kellosta muodostui myöhemmin ns. bullhead chronograph, mikä oli enemmän tyylillinen ominaisuus.

Sotilastoiminnassa oli ja on edelleen eri osa-alueita joissa käytettiin erilaisia kelloja. Tavallisen jalkaväen rannekellon vaatimus oli ja on edelleen kenttäkelpoisuus, edullinen hinta ja hyvä luettavuus. Tämä vaatimus pätee tietenkin moniin muihinkin sotaväen kelloihin ja siitä voi edelleen ottaa perusteita moderninkin kellon valintaan. Yhdysvaltojen joukoille kelloja toimitti ainakin WW2 aikaan myös USA:n rautatieläisillekin kelloja toimittanut Hamilton, josta se tulikin tunnetuksi. Kellot olivat melko pieniä nykymittapuun mukaan n. 34-35mm halkaisijaltaan. Isot kellot tulivat muotiin myöhemmin, vai pitäisikö sanoa palautuivat muotiin koska vanhimmat kellot olivat usein melko isoja. Hamilton ja Brittiläinen Cabot Watch Company, CWC, valmistavat edelleen näiden mallien mukaisia kelloja ja ne ovat kelloharrastajien keskuudessa melko suosittuja ja suhteellisen edullisia. Aivan esikuviensa mukaan. Hyvän luettavuuden takia kellotaulu oli yleensä musta ja numerot, indeksit, viisarit ja muut merkinnät valkeita ja yleensä itsevalaisevia. Sama värikombinaatio toistuu monissa sotilaskelloissa. Upseereille saatettiin jakaa kronografeja, esim. tykistön piirissä kronografin telemetri-asteikko antoi osviittaa ampumaetäisyydestä kun laukauksen ääni ja suuliekin välinen aika voitiin selvittää, myös iskemien ja laukausten välinen aika voitiin mitata kätevästi kronografilla.

Kello oli laivastojen merenkulussa aivan keskeinen instrumentti. Siellä se oli kronometri, yleisnimityksenä. Kronometri sanan varsinaisessa merkityksessä on COSC:n sertifioima tarkka kello. Merikronometrin juuret ovat myös sotilalliset kun Harrison kehitti merelle kelpaavan kronometrin Britannian amiraliteetin kilpailussa jonka voittajaksi Harrison lopulta pitkin hampain julistettiin. Aiheesta mm. Dava Sobel on kirjoittanut kirjankin. Sen ansiosta longitudi voitiin määrittää nopeasti kun sitä ennen oltiin aikaa vievien ja monimutkaisten kuun kulmaetäisyyshavaintojen varassa. Kronometrin asema kesti pitkään ja eihän siitä ole vieläkään luovuttu.

Upseerin kronografi oli merkittävä apuväline merisodankäynnissä sen monissa eri sovelluksissa. Kronografin avulla havaintotasolla tehtyjen mittausten tarkka aika voitiin määrittää vaikka varsinanen kronografi olikin omalla paikallaan, herkkää instrumenttia ei pidä siirrellä. Kronometrin käynnistä eli poikkeamasta pidettiin kronometripäiväkirjaa mikä oli osa päivittäistä navigointirutiinia tuolloin. Äänimerkin avulla voitiin saada tarkka "resetointi", vaikka herkkään kronometriin ei tietenkään kajottu. Menneen käynnin perusteella voitiin ennakoida tuleva käynti eli virhe niinä vuorokausina jolloin äänimerkkiä ei voitu ottaa vastaan. Sitten kronometrikorjaus vietiin navigointilaskelmissa käytettävään kalkyyliin. Torpedohyökkäyksessä osuma ja huti arvioitiin torpedon kulkeman ajan perusteella ja sukellusveneessä olikin usein ison taskukellon kaltainen tarkka kronografi. Kronografi on siis kello jolla mitataan aikaa ajanottoperiaatteella, eli tyypillisesti painetaan nappulaa jolloin kronogarifin viisarit alkavat käydä nollasta. Flyback-kronogafi oli yksi sotilasilmailun variaatioista joiden avulla voitiin mitata monta perättäistä legiä jolloin kronogarfi nollaattiin "lennosta" esim. kunkin mutkan jälkeen. Esim. merenpäällisessä etsintäkuviolennossa ominaisuudesta on ollut ehkä jotain iloa. Kellot eri modoissaan olivat tärkeä osa sotilasoperaatioiden onnistumista ja niiden laatuun kiinnitettiin huomiota.

Merelliseen sotilaselämään kuuluu myös sotilassukeltajien kello minkä vaatimuksena oli luonnollisesti vesitiiviys, helppo luettavuus ja myöhemmin vaadittiin myös lumea eli itsevalaisevaa ainetta sekuntiviisarin päähän jolloin voitiin nopeasti nähdä pimeydessä jos kello oli pysähtynyt; tällöinhän sekuntiviisari seisoi. Luonnollisesti kellon hihnan piti yltää sukelluspuvun päälle eli olla riittävän pitkä tai sitten siinä oli metallirannekkeessa ns. "wetsuit extension" mikä löytyy edelleen parmmista sukelluskelloista, vaikka eihän näitä sukeltamiseen kukaan enää käytä, varsinainen moderni sukellusrannekello on ylivertainen siihen tarkoitukseen. Kuninkaallisessa laivastossa sukeltajille myönnettiin mm. sellainenkin kello kuin Rolex Submariner, mistä myöhemmin tuli yksi kellomaailman legenda, asiaan vaikutti muutkin kuin sotilaallisuuteen liittyvät seikat. Jälleen: musta taulu, valkeat itsevalaisevat viisarit.

Merenkulun ohella toinen tärkeä sotliaselmään liittyvä navigointitehtävä lankesi pommikoneiden miehistöille, pommittajan kun piti saapua sinne missä pommitettava kohde oli, mieluiten ihan tarkasti. Lento saattoi lähteä kaukaakin ja usein se tapahtui yöllä. Niinpä pommikoneen miehistössä navigaattorilla oli Saksassa erityinen B-uhr, Beobachtungsuhr, joka oli toimintatarkoitukseltaan verrattavsisa laivan kronometriin. Valmistajia olivat IWC, Laco, Wempe, A. Lange & Söhne ja Stowa. Kello voitiin kiinnittää pitkällä hihnalla nahka-asun päälle. Tällöin sijainnin määrityksessä saatettiin vielä hyvinkin käyttää keinohorisonttisekstanttia. Vastaavia kelloja oli tietenkin liittoutuneilla, mutta B-uhr on ehkä suositumpi keräilykohde. Varsinainen lentäjän kello oli usein monipuolisempi kronografi joihin esim. Breitling ymppäsi monia lentämiseen liittyviä toimintoja ja asteikkoja. Monesti ainakin usean aikavyhykkeen aika oli ja on edelleen hyödyllinen. Longines valmisti Atlantin ylilentäjä Charles Lindberghille tuntikulmakellon. Lentokelloista sotilasilmailua liippaa myös Omega Speedmaster, ensimmäinen kuussa käynyt kello joka muuten puettiin suojapuvun päälle samaan tapaan kuin B-Uhr. Olivathan astronautit sotilasilmailutaustaisia kavereita eikä NASA nyt varsinaisesti mikään ihan pyytettömän siivilimäinen organisaatio ollut tuolloin. Myöhemmin Speedmasteriin lisättiin teksti "professional" ja myös tästä kellosta tuli ikiaikainen legenda jota Omega edelleen hyödyntää markkinoinnissaan menestyksellisesti. NASA osti salaa eri koronografeja ja suoritti perusteelliset kestävyyskokeet ja Omega oli ainoa joka niistä selvisi. Jo pelkkä valintavaihe riittäisi pieneen kirjaan, muistaakseni varakameraksi valittiin Hasselblad. Avaruuteen ei viitsi ottaa kamaa mikä menee helposti rikki. Samankaltaista, maallikolle samanlaista, kelloa myydään edelleen ja myydään luultavasti niin kauan kuin Omega kelloja valmistavana yrityksenä on olemassa.

Edellä mainittu on tietenkin pitkälti historiaa ja liittyy aikaan jolloin kellon sisällä oli mekaaninen koneisto. Kuten tiedetään, myöhemmin Sveitsissä kehitettin kvartsikiteen värähtelyyn perustuva rannekello, sitä ennen oli jo kokeiltu äänirautaa (mm. Bulowa, Omega). Kvartsikidekellon valmistaminen sarjatuotantona on edullista ja sen tarkkuus parhaaseenkin mekaaniseen oli ja on edelleen täysin ylivertainen.

Myöhhemmin esim. saksalainen Sinn on toimittanut GSG-9 -erikoisjoukoille kelloja, nykyisin ne ovat tietenkin kvartsikelloja joissa on luonnollisesti patterinloppumisindikaattori. Itse esim. sotilaskelloksi ottaisin ihan käytön mukaan helposti luettavan kellon jossa on itsevalaisu, ehkä jopa tritiumampullit joiden itsevalaisevuus ei ole kiinni valolla lataamisesta kuten tavanomaisella "lume"lla. Kronografikin on usein kätevä, kunhan se on helposti luettavissa. Lisäksi valitsisin mukavuussyistä kankaisen remmin, ehkä olivinvihreän. Kellonharrastajat suosivat ns. NATO-ranneketta ja saman aiheen toista variaatiota ns. "ZULU"-remmiä. Siten kellon ensiasenusrannekkeella ei ole oikeastaan niin suurta väliä, nylonisen remmin voi vaikka pestä, vaikka kangas tai kangasnahkaremmi voi olla muuten mukavampi, mutta aavistuksen vähemmän robusti. Varsinaisissa sotilaskelloissa ei ollut muuten jousitppeja joilla remmi kiinnitetään vaan kiinteät tangot tappien paikalla, jousitappi näet irtoaa helpommin toiminnallisessa elämäntyylissä. Siten tuli myös kysyntää remmille joka voidaan kiinnittää ilman jousitappeja. Perujalkaväen kellokin oli mattapintainen eikä kiiltävä, mikä nyt tietekin on ihan selväkin asia. Joissakin sotilaskelloissa kellon runko on nykyisin mattamusta ja sen taulu voidaan kätkeä ja suojata remmiin kuuluvan läpän alle. Näin valonvahvistin ei vahvista itsevalaisevia viisareita, mutta ehkä se on jo hiukan liian Ramboa noin niin kuin perusreserviläiselle ainakin. Varsinaisen sotilaskellon ja sotilaallisin mielikuvin markkinoitavien kellojen eroitsakin voisi kirjoittaa vaikka senttitolkulla mutta toteanpahan vain, että mielikuvamarkkinointi jyllää tässäkin. Menneiden ja nykyisten sotilaskellojen ympärillä on yllätävän laaja ja asialleen syvästi vihkiytynyt harrastajajoukko, mutta millepä ei netin aikana olisi.

Perussukeltajan Citizenillä pääsee ainakin pitkälle. Yksi halpa ja varma valinta on Casio G-Shock, ainakin sen sanotaan olevan terroristien lempikello. Kai se on kelloissa hiukan niin kuin Toyota Hilux on autoissa. Ehkä legendaariset hilux-saksilava-it-joukot varustetaan G-Shockeilla... Suunnot ja muut modernit syke/rannetietokoneet ajanevat asiaansa myös paremmin kuin hyvin, monissa malleissa paristonkin voi vaihtaa kotikonstein, mikä ehkä lisää "kenttäkelpoisuutta".
 
yrjö kirjoitti:
Yksi halpa ja varma valinta on Casio G-Shock, ainakin sen sanotaan olevan terroristien lempikello.

Minä kun luulin että lähinnä räppärit suosivat noita kelloja eri väreissä. Tietynlaista terrorisointiahan se on tietenkin sekin... Muuten hyvä kirjoitus, kiitoksia!
 
Museo kirjoitti:
yrjö kirjoitti:
Yksi halpa ja varma valinta on Casio G-Shock, ainakin sen sanotaan olevan terroristien lempikello.

Minä kun luulin että lähinnä räppärit suosivat noita kelloja eri väreissä. Tietynlaista terrorisointiahan se on tietenkin sekin... Muuten hyvä kirjoitus, kiitoksia!

Pitää paikkansa, viittasin kuitenkin lähinnä esim. tällaiseen uutisointiin ja kellohan olikin Casio F-91W, ei sitä voi kaikkea muistaa aina oikein:
http://geekapolis.fooyoh.com/geekapolis_gadgets_wishlist/6058402
http://www.spiegel.de/international/world/al-qaida-s-watch-of-choice-wearing-a-casio-enough-to-become-terror-suspect-a-758913.html
 
Ensimmäisenä "sotilastoimintaan" soveltuvana kellona muistaakseni Cardinal submarine ja vanha malli nato-rannekkeella. Kellolla on ikää parikymmentä vuotta ja ainoastaan patteria on pitänyt muutaman kerran vaihtaa.
Lasi on yllättävän kestävää eikä mainittavaa naarmuuntumista ole tapahtunut.Kello on ihan perus viisari-kello ilman mitään hienouksia.
Nato-ranneke vaihdettiin sen takia että kelloa käytettiin mm sukeltamiseen jolloin se on helppo pukea kuivapuvun päälle.

Tämän jälkeen aktiivikäyttöön tuli legendaarinen Casio G-shock. Kyseinen kello palveli monta vuotta ja on todella kestävä. Yksi syy jonka takia valitsin kellon oli ajastin joka kulkee halutusta minuuttimäärästä -> nollaan. Tätä 30min ajastinta tarvittiin aikanaan yhden lääkkeen annosteluun joka annettiin 2 erässä 30min välein.
Kello taitaa olla tällä hetkellä laatikossa ja rannekkeena on sellainen näytön peittävä "ü-ber taktinen hattivatti ranneke" jota käytin a-maassa ennenn suuntoa. :D

Tällä hetkellä ranteestä löytyy Suunto X-lander military joka on palvellut useamman vuoden.
ss012926110_gallery_1.jpg

Kellosta löytyy toimintoina:
-Korkeusmittari, joka mittaa myös pystynopeutta
-Ilmanpainemittari, joka sisältää paineen muutosten mittaustoiminnon
-Kompassi
-Useita kellotoimintoja
-Metallikuori
-Paristo käyttäjän vaihdettavissa
-X-Lander Military -versiossa on musta alumiinikuori ja musta kumihihna

Kelloa on käytetty a-maassa erilaisissa olosuhteissa eikä mitään haukuttavaa ole ja hyvin hoiti hommansa.
 
Saksalaiset muistaakseni olivat edelläkävijöitä tuossa rannekellojen käyttöönotossa WW1 aikaan. Ellen väärin muista, niin upseereille jopa jaettiin armeijan toimesta rannekelloja. Saksalaisten kautta se levisi sitten muihinkin armeijoihin.

Perusteina taisivat olla varsin arkiset syyt. Rannekelloa oli helpompi tarkkailla esim. makuulta ja se oli miehessä eikä takissa kiinni, joten se ei hukkunut niin helpolla. Nykypäivänä nuo ovat itsestäänselvyyksiä, mutta tuonaikaiset upseerit jonkin verran napisivat, kun perinteisten taskukellojen sijaan piti alkaa käyttämään rannekelloa, joka aiemmin oli ollut lähinnä naisten käytössä.
 
Aikoinaan eräs alokas tuli pelokkaana kysymään saako hän pitää palveluksessa omaa rannekelloaan...

Asiaan: Silloin kun vielä olin aktiivipalveluksessa ja käytin rannekelloa, niin muokkasin sen rannekkeen kompassin hihnasta. (Siitä suunnon vihreästä). Näitä rannekehihnoja minulla oli kaksin kappalein, sillä etenkin ampumaleirien jälkeen se ranneke haisi ihan hemmetin pahalle hiestä, noesta, liasta, aseöljyistä ja a-tarvikemöhnistä johtuen. Toinen oli pestynä (konepesu kirjopyykin seassa) odottamassa vaihtoa.

Itse kellona suosin analogista, vesitiivistä, fosforiosoittimilla, pvm-näytöllä ja sekuntiviisarilla varustettua mallia.
Käytin niin paristolla kuin virittimellä varustettuja kelloja. Pariston etuna kellon tarkkuus, miinuksena kerrasta sammuminen ja pakkasenkesto (tai sen puute).
Heikompilaatuisen vieterikellon voi unohtaa jo kättelyssä sen ajannäytön epäluotettavuuden vuoksi. Hyvälaatuinen toimii EMP:n jälkeenkin.
 
Suosin aiemmin poliisikelloa eli anadigiä. Nykyisellään niitä on aika harvassa saatavilla ja olen vaihdellut eri kellomallien välillä, mutta määrätyissä tehtävissä on digitaalikellojen monipuoliset toiminnot kyllä hyödyksi. Ertyisesti ajanotto, timer ja herätys. Eipä ole haitaksi vaikka pidemmän puristuksen aikana saa päiväyksenkin ja viikonpäivän kellosta katsottua. Digiversiossa on aivan ehdottomasti oltava kunnon valaistus,esimerkiksi sininen koko taulun tasaisesti valaiseva valo, ja 24 tunnin näyttö. Viisarikelloissa taas fosforoidut viisarit ja mukava ominaisuus on sukeltajankellosita tuttu pyöritettävä kehä, josta voi seurata 60 minuutin ajastusta ilman että tarvii laskeskella ja musitaa aloitusaikaa. Rannekkeet olen tehnyt jo jonkun aikaa itse.
 
Näky olevan X-lander militari tarjouksessa 239€ Keskisen kellossa.
Jos moisen investois itelle joululahjaksi
 
Semmonen neljänkympin digi- casio ajaa kaikki tarpeet sotilashommissa. Ohut profiili, todella kevyt kädessä, mukava ranneke ja löytyy päivämäärä, ajanotto, dual time, herätys ja olikos noissa nyt luvattuna 10 vuoden paristokestokin. Kyllä toi vettäkin kestää uimisen verran.

Jos ja kun alkaa naarmuja olemaan liikaa tai hajoaa toiminnan timmellyksessä, niin hakee uuden. Ei sitten vituta niin lujaa, kuin sitä yhtä afgojen aseveljeä, joka sai kalliin suuntonsa hajalle jossain ajoneuvon pyöränvaihtokeississä. :a-grin:
 
Tuli tuossa muista syistä selviteltyä edullisten mekaanisten kellojen ominaisuuksia. Jos tovereita syystä tai toisesta kiinnostaa tuommoisen sekä elektromagneettisen pulssin että patteritehtaiden tuhon kestävän kellon hankinta, niin näyttäisi vahvasti siltä, että Seiko 5-sarjan kello olisi hinta-laatusuhteeltaan koko lailla pistämätön valinta. Perusmalleja (yleensä valmiina vihreällä rannekkeella) saa ainakin ulkomailta 70-80 euron hintaan, eikä mukana tule yhtäkään EMP-herkkää osaa :). Vähän kalliimmalla saa sukeltajanmallejakin. Piti ihan vallan laittaa ebaysta yksi vintage-yksilö tilaukseen ihan harrastuneisuuden vuoksi.

Sinänsä kyllä kannatan tuommoisen halvan digi-casion omistusta :). Itselläni oli alhaalla simppeli Citizenin Eco-Drive 200 metriin vesitiiviinä versiona. Sanotun tiu'un erinomaisen hyvänä puolena olivat ihan hillittömän hyvin pimeässä näkyvät viisarit. Loistivat (ja loistavat edelleen, kymmenen vuotta myöhemmin) kuin tritiumilla olisivat olleet täytettyjä.
 
Itselläni on liuta Suunnon tuotteita ja ne toimivat hyvin urheiluhommissa. Ressutreeniin tai muuhun rymyämiseen en kyllä niitä raaski laittaa raiskattavaksi, joten oma valintani on "El Cheapo" kello Clas Ohlsonilta.

36-4045.jpg


Prologue Rannekello, digitaalinen 14,95€
• Herätys
• Ajanottokello ja väliajat
• Kaksi aikavyöhykettä
• Taustavalo
• Päivämäärä
• Vesitiiviys 10ATM
• Ø 45 mm
• Mukana paristo CR2025

Kestää todistetusti ainakin suihkun ja perustoiminnot riittävät eli ajan näkee pimeässä ja herätys toimii. Ei itketä jos menee rikki, koska näitä voisi ostaa jokaiselle kurssille tarvittaessa uuden. 15€ Prologue vs. 350€ Suunto...
 
Mielenkiintoinen, hyvä postaus Rannari.
En malta olla nostamasta esille erästä tekstinkohtaa:
"Avaruustekniikassa Venäjä kykenee komponenttien omavaraisuuteenvaljastamalla tutkimuslaitokset tuotantokäyttöön, mutta massatuotteissa on ongelmia. Venäläisten sotilaiden uuteen henkilökohtaiseen Ratnik-taisteluvarustukseen on sisällytetty Vos-tok-Design-yhtiön mekaaniset automaattikellot tyyppiä 6э4, joita on valmistettu erilaisia versioita niin lentäjille kuin maavoimienkin taistelijoille.8 Käytön sijaan sotilaat laittavat heille jaetut kellot kassakaappiin. Koska kellot ovat armeijan kirjanpidossa, ei riskiä niiden kadottamisesta palveluskäytössä haluta ottaa. Ilmavoimien kuljetuskoneohjaajat, joille kello on välttämätön lentosuunnistuksessa, kertovat välttävänsä varusteisiinsa kuuluvien kellojen käyttöä siitä syystä, että ne saattavat jätättää viisi minuuttia vuorokaudessa. Vostok-kellojen itsevalaiseva aine loistaa yön pimeydessä vain 30 minuutta, ja rannekkeen laatu on kuin kiinalaisissa halpamalleissa; se ei kestä käyttöä. Kotimaisten tuotteiden sijaan venäläiset ammattisotilaat suosivat maavoimissa japanilaisia Casion sotilaskelloja, maahanlasku- ja erikoisjoukoissa Suunnon erikoisteräksestä valmistettuja korkeusmittarin sisältäviä ulkoilukelloja. Ilmavoimien ohjaajien ranteissa ovatsuosiossa sveitsiläiset kronografit."

Kannattaa lukea senkin vuoksi, että saa hyvän analyysin virallisen totuuden ja käytännön tosiasioiden välillä sotateollisuudessa.

Tämä on mielenkiintoinen juttu. Käsittääkseni Neuvostoliiton aikana asevoimien kauppoihin valmistettuja Vostok-rannekelloja pidettiin yleisesti laadukkaampina kuin siviilikaupoissa olevia, paremman laadunvalvontansa ansiosta. Nyt siis Vostok ei ilmeisesti ole saanut sotilaskäyttöön tuotetuille kelloilleen laadunvalvontaa kohdilleen. Tuollaisen automaatti-Vostokin saa kuitenkin rukattua johonkin 20 s/vrk tarkkuuteen.
Kumma juttu myös, että armeijan osoittimien/kellotaulujen itsevalaiseva aine on vielä tuota vanhaa laatua, joka tosiaan hohtaa noin puolen tulikärpäsen hehkulla sen puoli tuntia, kun Vostok samaan aikaa myy siviilimarkkinolla kelloja, joissa on kunnollinen, läpi yön hohtava itsevalaiseva aine.
Etsin pari kuvaa noista kelloista, ja mielenkiintoa herätti myös erään mallin kierrettävä minuuttikehä: ei numeroita siinä, ei erivärisiä merkintöjä; vain yksi pallukka näytti hieman muita suuremmalta. Sitä onkin varmaan helppo pähkäillä, kun kiireessä/stressissä yrittää ajoittaa jotakin.
Tähän armeijan kellovarustussuunnitelmaan sisältyi vuonna 2010 myös kronografi ylemmille upseereille/lentäjille, mutta kyseisiä koneistoja ja kronojen kuoria valmistanut tehdas meni nurin 2011, eikä Venäjällä enää valmisteta kronografikoneistoja. Eikä tavallisen rannekellon antamisessa jakotavarana lentäjälle paljon järkeä ole, kun yleisesti ottaen olemassa on myös ajanotolla varustettuja rannekelloja.
Vostokin rannekkeiden laatu on kyllä täysin legendaarinen. Ranteeseen tulee ihottumaa, kun ajattelee nahkarannekkeita, ja metallirannekkeet taas toimivat erinomaisesti epilaattoreina.
 
Back
Top