Jaaha hälytettiin sitten vastaamaan huutooni ja esitettyihin lisäkysymyksiin.
Susi1:ssä oli aikoinaan hyvä andersdenkendin yhteenveto aiheesta. Tuskin mulla siihen on paljoa lisättävää kun ollaan aikoinaan samat vesikemian luennot istuttu. Kellään ei varmaan kuitenkaan ole kyseistä viestiä tallessa, niin käydään lyhyesti noita asioita läpi vähän lisää.
Hiekkapilarin suodatuskyky riippuu 1) pilarin korkeudesta, 2) hiekan karkeudesta, 3) veden virtausnopeudesta.
Mitä korkeampi pilari ja hienompi hiekka niin sitä enemmän on matkalla esteitä, joihin epäpuhtaudet voivat tarttua. Isompien hiekanjyvästen väliin jää myös isompia rakoja, joista epäpuhtaudet pääsevät läpi. Pienimmät ja keveimmät jyväset taas eivät pysy kovin hyvin paikoillaan vaan lähtevät virtaavan veden mukaan etenkin jos virtausnopeus (ja paine) ovat suuret. Pumpattaessa alhaalta ylöspäin virtaus ja paine ovat väistämättä sitä luokkaa ettei voida käyttää riittävän hienoa hiekkaa, jotta suodatuskyky riittäisi bakteereille (reiät jyvien välissä jäävät liian isoiksi). Toiseen suuntaan eli painovoima käyttöisenä tämä voi onnistua, mutta sopivan jyväkoon omaava hiekka on kallista, sillä siitä pitää olla taas liian hinoa raekoko (savi) poistettu. Hiekka toimii kuitenkin loistavasti roskien ja muiden epäpuhtauksien suotimena.
Virheellisten tuotteiden määrää on vaikea arvioida. Se riippuu aivan valmistajien laaduntarkkailusta ja siitä kehtaavatko päästää epäkuranttia tuotetta markkinoille.
Myrkkyjen suodattamien riippuu tietenkin siitä, että mitkä myrkyt ovat kyseessä. Osa myrkyistä sekoittuneena partikkelimuotoisena veteen ja ne on suodatettavissa, mutta nestemäiset ja liuenneet myrkyt eivät poistu suodattamalla. Näihin tarvitaan kemiallista käsittelyä. Eli veteen lisätään jotain kemikaalia, joka joko hajoittaa myrkyn ei-myrkyllisiin osasiin, sitoo myrkyn itseensä estäen siten myrkyn toiminnan tai reagoi myrkyn kanssa niin että muodostuu yhdiste joka on erotettavissa vedestä. Tavoitteena tietenkin on aina saada myrkky muotoon, jolla se saataisiin joko saostettua ja sitten suodatettua pois vedestä, muttumaan kaasuksi ja siten haihtumaan vedestä tai tislaamalla erotettua vesi myrklystä. Jotkut myrkyt hajoavat myös lämpökäsittelyllä eli kuumentamalla, jäähdyttämällä tai nopealla lämmönvaihtelulla. Useimpiin myrkkyihin ei kuitenkaan riitä 100 asteeseen kuumentaminen eikä 0 asteeseen jäähdyttäminen. Nykyään on olemassa myös biomekaniisia puhdistustapoja joissa veteen lisätään entsyymejä jotka hajottavat myrkyt tai bakteereja, jotka imevät myrkyt itseensä ja ovat sitten suodatettavissa pois. Suurimmat ongelmat myrkkyjen poistamisessa aiheuttavat yleensä se, että myrkyn pitää olla tunnettu, jotta tiedetään käyttää oikeaa menetelmää, sekä veden sisältäessä useita myrkkyjä, saattavat eri myrkyt sotkea yksittäiselle myrkylle suunnitellun prosessin.
Pääsääntöisesti myrkkyjen poistamiseen kenttäolosuhteissa on paras mentelmä aktiivihiili, joka sitoo reaktiivisena aineena myrkyt itseensä ja mahdollisimman hyvän raakaveden valinta. Eli raakaveedessä ei saa olla merkkejä sinilevästä tai musita selvistä epäpuhtauksista, pinnassa sateenkaarimaista loistetta, vaahtoa, väriä tai hajua (suovesi poikkeus kahdesta viimeisestä). Jos vedessä on selvästi elämää (kaloja ja hyönteisiä jne) on suurempi todennäköisyys ettei vesi sisällä myrkkyjä. Tietenkin jos esim kaloissa on selviä epämuodostumia kannattaa vaihtaa vesilähdettä. Myös rantoja kannattaa tarkkailla. Alkaako kasvillisuus heti rannasta vai onko se vetäytynyt ja näkyykö rannoilla maanviljelystä, tehdasta, viemäriputkia tms vettä saastuttavaa.
Omatekoisen suodattimen voi tosiaan tehdä nuotiosta otetusta hiilestä (mieluiten mahdollisimman tuoreesta) ja rahkasammaleesta/turpeesta. Hiilimurskataan mahsdollisimman pieniksi murusiksi, jotta murusten väliin ja mahdllisimman vähän tilaa veden kulkea, vaan vesi imeytyy hiilen läpi. Tällöin hiili toimii kuten aktiivihiili sitoen itseensä kemiallisia epäpuhtauksia. Rahkasammaleella ja siitä muodostuneella turpeella on kyky sitoa vettä itseensä suuria määriä. Niillä on myös antiseptisiä vaikutuksia. (Rahkasammalta on käytetty aikoinaan paljon haavasidoksissa ja vauvanvaippoina näiden ominaisuuksiensa vuoksi.) Vesi imeytyy sammaleeseeen ja siitä kuolee eloperäisiä epäpuhtauksia (ja samalla suodattuu muita epäpuhtauksia) ja jää ravinteita sammaleen soluihin ja kun vettä tulee kokoa ajan lisää sammal luovuttaa puhdastamansa veden eteenpäin ottaen sisään uutta josta se saa lisää ravinetta. Suodattimen teho riippuu siitä kuinka vähän vesi pääsee kulkeutumaan suoraan läpi sammaleiden ja hiilenjyvästen välistä. Suodatin on siis sitä parempi, mitä tiiviimpi, korkeampi ja mitä useampia kerroksia siinä on (mielummin vuorotellen sammalta ja hiiltä kuin yksi paksu kerros kumpaakin). Survival-killan UT-kurssilla tämän suodattimen rakentaminen opetetaan kädestä pitäen.
:a-wink: [sarkasmia]
