noska kirjoitti:
Tottakai sotavaltio pyrkii hoitamaan vesihuollon keskitetysti ja vedenpuhdistuksen suurissa erissä tasalaatuisuuden ja laadunvalvonnan varmistamiseksi. Kaikissa tilanteissa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista jos taistelijan tai pienen osaston sijoitus on kovinkin erillään varsinaisesta huolto-organisaatiosta. Siihen tarkoitukseen aikanaan sotavaltio jakoi allekirjoittaneelle sen nerox-suodattimen ja koulutuksessa nimenomaan neuvottiin ensin suodattamaan vesi ja sitten keittämään se tai vaihtoehtoisesti ensin käyttämään vedenpuhdistuskemikaalia (oli joku kahden pullon systeemi) ja sitten suodattaan sen. Koulutuksen pitänyt hygieenikko oli sitä mieltä, että pelkkä keittäminen ei varmistanut veden juomakelpoisuutta. Tosin silloin ei ollut siis kyse kotimaisista vesilähteistä.
Korkeassa ilmanalassa (esim Kashmirissa tai Afganistanin vuorilla) keittäminen ei aina riitä, koska vesi saatttaa kiehua jo alemmassa lämpötilassa. Siksi siellä on suositeltavaa, että roskat suodatetaan ennen keittämistä pois, koska niiden sisälle saattaa jäädä kohtia joiden lämpötila ei nouse riittävästi. Keittämisaikaa suositellaan myös pidennettäväksi niissä oloissa.
Kemistit eivät yleensä puhu vedenpuhdistamisesta vaan vedenkäsittelystä, koska suurin osa juomaveteen käytetyistä menetelmistä ei varsinaisesti puhdista vettä. Esim vedenpuhdistustabletit ja -kemikaalit yleensä eivät mitenkään puhdista vettä vaan myrkyttävät sen sellaiselle tasolle että bakteerit ja muut haittaeliöt eivät sitä kestä, vaan kuolevat, mutta annostus ei vielä ole ihmiselle haitallinen.
Keittäminen ei myöskään puhdista vettä. Se tappaa eliöstön vedestä, muttei poista sitä sieltä. Pääsääntöisesti eliöstö ei kuolleena ole enää haitallista, mutta esim sinilevän tappaminen keittämällä ei poista vedestä myrkkyjä, joita sinilevä on siihen tuottanut. Jotkut myrkyt kyllä hajoavat keitettäessä, mutteivät likimainkaan kaikki.
Sama koskee ultravioletti-valo käsittelyä. Sen käytössä on huomioitava myös, ettei kerralla käsiteltävä vesimäärä ole liian suuri tai astian muoto sellainen että osa vedestä jäisi vaikutusalueen ulkopuolelle.
Ainoat vettä puhdistavat menetelmät ovat sellaisia jotka poistavat vedestä jotain, kuten suodatus. Suodatuksen teho riippuuu käytetyn suodattimen tiheydestä. Keraamisissa suodattimissa tämä yleensä ilmoitetaan micron-lukuna. Suodattamisen lisäksi vaihtoehtona on laskeuttaminen. Tämä suoritetaan joko seisottamalla vettä riittävän pitkään että vedessä olevat partikkelit laskeutuvat pohjaan tai mikroskooppisen pienten ilmakuplien pumppaaminen veteen, jolloin partikkelit nousevat pintaan. Ensimmäinen menetelmä edellyttää suojettua tilaa, ettei seisovaan veteen tule ilmasta enää lisää vierasmateriaalia ja jälkimmäisen järjestäminen kenttäolosuhteissa on nykyisellään mahdotonta.
Tehostuskeinona voidaan käyttää saostamista. Tämä edellyttää yleensä taas jonkin kemikaalin lisäämistä veteen (joillekin varmaan tuttuja ovat vanhat apteekkien kaivosetit, joissa tätä käytettiin), tislausta tai monimutkaista lämpötilan vaihteluun perustuvaa järjestelmää.
Teollisesti ouhdas vesi valmistetaan nykyään yleisimmin elktrolyyttisesti. Tämäkään ei onnistu kovin yksinkertaisesti kenttäolosuhteissa.
Käyttövedenvalmistuksessa on aina eduksi mitä useampia menetelmiä käytetään sarjassa, mutta kuitenkin kenttäolosuhteissa on järkevää pitää mentelmät yksinkertaisina, varmatoimisina ja kevyinä. Keittäminen on hyvä mentelmä silloin kun joka tapauksessa keittovälineet ovat mukana ja se taktisista syistä (sotilaskäytössä) on mahdollista. Sitäkin kannattaa tehostaa kuitenkin edes jonkinlaiseslla esisuodatuksella, vaikkei se olisi paperista kahvinsuodatinta kummempi. Tietenkin tulos aina paranee mitä tehokkaampaa suodatinta käytetään.
:a-wink: [sarkasmia]
