Kenttäpulloista

Second kirjoitti:
ööö... Veden keittäminen? Jos roskaa on niin pistää vaikka omatekoisen hiekkafiltterin läpi tai jos kiire on niin villapaidan ja t-paidan läpi... Tai pistää silmät kiinni ja nielee väkisin!

Miksi pitäisi ryhtyä pelaamaan kaikenlaisten suodattimien kanssa kun jokatapauksessa suositeltavaa olisi se vesi käsitellä joko puhdistustabletilla tai keittämällä? Eihän siitä haittaa ole mutta jotenkin taas tuntuu että tästäkin asiasta tehdään sitä kuuluista laser-tykkien ja fregattien kaltaista varustepornoa. :uzi: :a-wink: [sarkasmia]

Niin taitaa ne suodattimet olla täysin turhia kapineita? Aivan kuten taskulamput, monitoimityökalut ja puukot, eihän niitäkään jaeta varusmiehille...

Toki todelliset erämiehet vaeltavat vain Lapissa tai vaikka Alaskassa. Mitä niitä vesiasioita miettimään juo vaan suoraan kuksalla purosta tai paranoidimpi voi sitten vaikka kiehauttaa sen veden nuotiolla.

No eipä ollut viime kesänä Etelä-Suomessa patikoidessa suodatinta mukana. Vettä kyllä löytyi mutta aika heikkolaatuista. Siinähän sitten keittelet varttitunnin bakujen tappamiseksi retkikeittimellä kun metsäpalovaroitusten aikana ei voinut tulia tehdä. Tämä siis sellaisessa miellyttävässä 29-31 asteen lämpötiloissa.

Pani hieman miettimään noita vesihuoltoon liittyviä asioita. Lähtisikö tositilanteessa etsimään toista vesilähdettä? Miten tuhoutuneet vedenpuhdistamot, pommituksissa sekasin rikkoutuneet vesi- ja viemäriputket, sinilevät tai vaikka palavista tehtaista valuneet kemikaalit vaikuttaisivat? Ei siinä välttämättä pärjättäisi korvavahatesteillä ja pakki kiehautuksilla? Vesi on elämän ehto ja lyhytaikainen puhtaan veden puute vaikuttaisi varsinkin helteillä tuhoisasti taistelutehoon.

Ihmeellinen juttu miten amerikkalaiset taistelujoukot kärsivät vesipulasta vuonna 2003 vaikka vedenpuute oli tullut tutuksi sekä ensimmäisessä persianlahden sodassa ja somaliassa?
 
No jos noin paranoidiksi homma menee niin silloin tarvitaan kotitalousvesille tarkoitettu suodatin, ja sen kantamiseen agregaatti ja maasturi. Tai sitten opettelee homman siten että vettä saa muualtakin kuin purosta. Kyllähän noita survival-niksejä on vaikka muille jakaa, en ole yrittänyt vaan rehdisti keittänyt suovedet sun muut mitä nyt on reissuilla tullut käytettyä. Tai kantaa mukana rautakankea tai varpua jolla katselee lähteiden paikat.

Keittäminen on ehdottomasti paras tapa tappaa kaikki pöpöt, mikrobit sun muut. mitkään reppusuodattimet sun muut eivät nähtävästi omaa riittävää kapasiteettia siihen hommaan. Jos siltä vatsan varpusparveilulta haluaa välttyä niin se on veden keittäminen tahi desinfionti esim tabletein on erittäin suositeltava toimenpide. Olipa sitten metsäpalovaroitus tai ei. Tässäkin voi soveltaa ja jos metsästä on huolissaan niin kaivaa metrisen tulentekomontun sillä retkilapiolla. Joka toki on mukana (eiks jeh, kuten kunnon sotilaalla vähintään).

Tämä on taas vähemmän high-techiä, mutta sellainen konstikin on että ottaa nuotiosta hiiltä talteen, rahkasammalta ja kiviä ja väkertää niistä oman suodattimen. Mutta kapitalismin karhu ei saa siitä tuottoa joten unohdamme sen.
 
Second kirjoitti:
No jos noin paranoidiksi homma menee niin silloin tarvitaan kotitalousvesille tarkoitettu suodatin, ja sen kantamiseen agregaatti ja maasturi. Tai sitten opettelee homman siten että vettä saa muualtakin kuin purosta. Kyllähän noita survival-niksejä on vaikka muille jakaa, en ole yrittänyt vaan rehdisti keittänyt suovedet sun muut mitä nyt on reissuilla tullut käytettyä. Tai kantaa mukana rautakankea tai varpua jolla katselee lähteiden paikat.

Keittäminen on ehdottomasti paras tapa tappaa kaikki pöpöt, mikrobit sun muut. mitkään reppusuodattimet sun muut eivät nähtävästi omaa riittävää kapasiteettia siihen hommaan. Jos siltä vatsan varpusparveilulta haluaa välttyä niin se on veden keittäminen tahi desinfionti esim tabletein on erittäin suositeltava toimenpide. Olipa sitten metsäpalovaroitus tai ei. Tässäkin voi soveltaa ja jos metsästä on huolissaan niin kaivaa metrisen tulentekomontun sillä retkilapiolla. Joka toki on mukana (eiks jeh, kuten kunnon sotilaalla vähintään).

Tämä on taas vähemmän high-techiä, mutta sellainen konstikin on että ottaa nuotiosta hiiltä talteen, rahkasammalta ja kiviä ja väkertää niistä oman suodattimen. Mutta kapitalismin karhu ei saa siitä tuottoa joten unohdamme sen.

Eli sinulla ei siis ole tietoa retkeily ja sotilas käyttöön tarkoitetuista vedensuodattimista. Eli väännetään nyt kerran vielä rautalangasta- Etelä-Suomessa siinä vedessä voi olla muutakin kuin bakuja tai viruksia. Näitä muita haittoja voivat olla esim. raskasmetallit, torjunta-aine jämät, itiöt tai levien myrkyt. Niille se keittäminen tai puhdistustabletit ei tee mitään.

Toi kapitalismin karhu juttu on korkeintaan lievästi huvittava kun noiden suodattimien lähtöhinnat pyörii reilun kympin liepeillä. Toki suomesta löytyy vieläkin sitä porukkaa jonka mukaan eräihmisen täytyy väkertää kaikki itse. Rinkkaa ei voi ostaa kaupasta vaan runko tehdään jostain taivutetuista puukepeistä. Rinkkaan tulevan kankaan saa kai vielä ostaa kaupasta ilman että huoraa kapitalismille?

Sotilaskäytössä tuon vedensuodattimen edut ovat selvät. Aina ei voi keittää vettä tulilla tai puhdistustablettien käyttöön ei ole aikaa tai niillä ei saada tarvittavaa vaikutusta. Usein vaihtoehtona on siis veden juominen käsittelemättömänä tai sitten sen nopea suodatus (tai jopa imeminen suoraan vesilähteestä ns. suodatinpillin kautta).
 
Mosuri kirjoitti:
Puhutko nyt tuosta suodattimesta?

http://www.akvafilter.fi/glass.htm

Katselin kyseistä laitetta kaupassa ja jotain juttua luin Coranderin kirjasta. Jos tuo sitten pelittää edes tyydyttävästi niin täytyy napata kainaloon seuraavalla vierailulla. Laitan sitten arvostelua reissun jälkeen.
Jep sama suodatin. Muistaakseni on sitten tosiaan pelkkä aktiivihiilisuodatin-tai no oli siinä kai jonkun verran hopeaioneja, mutta kannattaa muistaa sen melko rajallinen puhdistus kyky. Oon kuitenkin ihan sujuvasti käyttänyt sellaisia pintavesiä, jotka on ulkoisesti suhteellisen kirkkaita ja joissa ei ole hav aittavissa kemikaalien sateenkaarta tms. Myös suovedellä on toiminut, mutta sillä tahtoo mennä tukkoon huomattavasti nopeammin. Niin ja sen oon kanssa katsonut ettei just oo ihan rantaan esim lannoitteita ajettu tai muuten oo selviä valumia haittaamassa. Oonpa jopa isosta kalliolla olleesta sadevesilammikosta vettä tohon ammentanut ja toistaiseksi ei oo ongelmia tullut.

Niin ja aktiivihiilisuodatin muuten poistaa klooripohjaisten tablettien sivumaun eli käsittely ensin klooripohjaisilla aineilla ja päälle suodatus niin on jo huippulaatuista vettä. Mitä useammalla tavalla veden käsittelee niin sitä parempi ja varmempi tulos on. Tosin myös vesitäydennys paljon hitaampaa. Jos käytte tutustumassa kaupunkien vedenpuhdistamoihin niin ne on melko monivaiheisia värkkejä.
Niin se kannattaa kuitenkin huomioida että aktiivihiilisuodatus vie myös tehon kloorauksesta eli jos aikoo varastoida pidempään vettä niin kannattaa suodatus suorittaa vasta just ennen käyttöä.
Keittämisessähän on tosiaan myös ongelmansa. Keittäminen ei poista kemiallisia ongelmia vedestä. Useimmiten vesi täytyy keittämisen jälkeen jäähdyttää ennen käyttöä. Kaikki astiat eivät edes kestä kiehuvaa vettä saati niissä keittämistä. Keittämien ei myöskään poista roskia, saostumia yms. (karkeasuodatus ennen keittoa suositeltavaa ja vähentää tarvittavaa keittoaikaa). Keittäminen vie aikaa ja vaatii lämpölähteen. Kyllä henkilökohtaiset suodattimet, puhdistimet ja UV-laitteet lisääntyvät jatkuvasti sotilailla sitä mukaa kun ne pienenvät ja kevenevät. Eivät niinkään ensisijaiseen vesihuoltoon vaan varmuusvarna.
 
Mosuri kirjoitti:
Second kirjoitti:
ööö... Veden keittäminen? Jos roskaa on niin pistää vaikka omatekoisen hiekkafiltterin läpi tai jos kiire on niin villapaidan ja t-paidan läpi... Tai pistää silmät kiinni ja nielee väkisin!

Miksi pitäisi ryhtyä pelaamaan kaikenlaisten suodattimien kanssa kun jokatapauksessa suositeltavaa olisi se vesi käsitellä joko puhdistustabletilla tai keittämällä? Eihän siitä haittaa ole mutta jotenkin taas tuntuu että tästäkin asiasta tehdään sitä kuuluista laser-tykkien ja fregattien kaltaista varustepornoa. :uzi: :a-wink: [sarkasmia]

Niin taitaa ne suodattimet olla täysin turhia kapineita? Aivan kuten taskulamput, monitoimityökalut ja puukot, eihän niitäkään jaeta varusmiehille...

Toki todelliset erämiehet vaeltavat vain Lapissa tai vaikka Alaskassa. Mitä niitä vesiasioita miettimään juo vaan suoraan kuksalla purosta tai paranoidimpi voi sitten vaikka kiehauttaa sen veden nuotiolla.

No eipä ollut viime kesänä Etelä-Suomessa patikoidessa suodatinta mukana. Vettä kyllä löytyi mutta aika heikkolaatuista. Siinähän sitten keittelet varttitunnin bakujen tappamiseksi retkikeittimellä kun metsäpalovaroitusten aikana ei voinut tulia tehdä. Tämä siis sellaisessa miellyttävässä 29-31 asteen lämpötiloissa.

Pani hieman miettimään noita vesihuoltoon liittyviä asioita. Lähtisikö tositilanteessa etsimään toista vesilähdettä? Miten tuhoutuneet vedenpuhdistamot, pommituksissa sekasin rikkoutuneet vesi- ja viemäriputket, sinilevät tai vaikka palavista tehtaista valuneet kemikaalit vaikuttaisivat? Ei siinä välttämättä pärjättäisi korvavahatesteillä ja pakki kiehautuksilla? Vesi on elämän ehto ja lyhytaikainen puhtaan veden puute vaikuttaisi varsinkin helteillä tuhoisasti taistelutehoon.

Ihmeellinen juttu miten amerikkalaiset taistelujoukot kärsivät vesipulasta vuonna 2003 vaikka vedenpuute oli tullut tutuksi sekä ensimmäisessä persianlahden sodassa ja somaliassa?

Alaskalainen erämies ei juo keittämätöntä pintavettä, tulipa se purosta tahi vaikka putouksesta. Eikä niitä pintavesiä kannata rillittää missään. Kerrommpa kauhujutun menneiltä vuosilta. Yrityksen nimi ja toimiala jääköön mainitsematta.

Yritys käytti kaivoa, johon turskui lähteestä vettä niin että vaahto kohisi. Ei siinä mitään, kaivo oli tehty aivan taiteen sääntöjen mukaan. No, kerran kävi niin, että uppopumppu tukkesi. Otettiin kaksi lainaan ja tyhjättiin niillä kaivo, jotta sain koukulla kiinni alkuperäisestä pumpusta ja nostettiin se ylös. Ja voi Hirmuiset yrjötykset! Uppopumpun imuosa oli täynnä sammakon ja hiirenraatoja, niitä oli liiskaantunut kymmenittäin siihen rumpuun. Haju oli valtava ja teki mieli paiskata pumppu hushittoon. Noh, kaivo putsattiin, putkia vaihdeltiin. Lähteelle vei nuoren miehen reipas askel. Rupesin haravoimaan lähteen maanpinnalle pilkoittavaa osaa, pinta-ala noin 6-8 neliötä. Voi taivahan talikynttilät ja Sepeteuksen kukkaset mikä määrä hukkuneita elikoita siinä putrakossa! Ja aina oli sukupolvesta toiseen toitotettu kuinka se juuri se hete on kuninkaallinen vetensä puolesta! Olihan se, jos ei ottanut lukuun sitä eloperäistä kampetta, joka siinä happani. Uskoni luonnon "puhtaisiin ja riskittömiin" pintavesiin romahti just silloin.

Isäukko kertoi ja varoitti aina lapissa liikuttaessa juomasta keittämättä vettä, vaikka se solisisi 0-asteisena tunturista. Syy: -60-luvulla olivat hoksanneet erään Saariselän tunturipuron yläneeltä kaksi kuollutta poroa lojumasta 100 metriä tunnetun vedenottopaikan yläpuolelta.

Ei ole riskitöntä pintavedenottopaikkaa olemassa, kannattaa käyttää sitä harmaata massaa, joka kullekin on annettu sinne hartioiden päälle keikkumaan luupöntössä.
 
Mosuri kirjoitti:
Second kirjoitti:
No jos noin paranoidiksi homma menee niin silloin tarvitaan kotitalousvesille tarkoitettu suodatin, ja sen kantamiseen agregaatti ja maasturi. Tai sitten opettelee homman siten että vettä saa muualtakin kuin purosta. Kyllähän noita survival-niksejä on vaikka muille jakaa, en ole yrittänyt vaan rehdisti keittänyt suovedet sun muut mitä nyt on reissuilla tullut käytettyä. Tai kantaa mukana rautakankea tai varpua jolla katselee lähteiden paikat.

Keittäminen on ehdottomasti paras tapa tappaa kaikki pöpöt, mikrobit sun muut. mitkään reppusuodattimet sun muut eivät nähtävästi omaa riittävää kapasiteettia siihen hommaan. Jos siltä vatsan varpusparveilulta haluaa välttyä niin se on veden keittäminen tahi desinfionti esim tabletein on erittäin suositeltava toimenpide. Olipa sitten metsäpalovaroitus tai ei. Tässäkin voi soveltaa ja jos metsästä on huolissaan niin kaivaa metrisen tulentekomontun sillä retkilapiolla. Joka toki on mukana (eiks jeh, kuten kunnon sotilaalla vähintään).

Tämä on taas vähemmän high-techiä, mutta sellainen konstikin on että ottaa nuotiosta hiiltä talteen, rahkasammalta ja kiviä ja väkertää niistä oman suodattimen. Mutta kapitalismin karhu ei saa siitä tuottoa joten unohdamme sen.

Eli sinulla ei siis ole tietoa retkeily ja sotilas käyttöön tarkoitetuista vedensuodattimista. Eli väännetään nyt kerran vielä rautalangasta- Etelä-Suomessa siinä vedessä voi olla muutakin kuin bakuja tai viruksia. Näitä muita haittoja voivat olla esim. raskasmetallit, torjunta-aine jämät, itiöt tai levien myrkyt. Niille se keittäminen tai puhdistustabletit ei tee mitään.

Toi kapitalismin karhu juttu on korkeintaan lievästi huvittava kun noiden suodattimien lähtöhinnat pyörii reilun kympin liepeillä. Toki suomesta löytyy vieläkin sitä porukkaa jonka mukaan eräihmisen täytyy väkertää kaikki itse. Rinkkaa ei voi ostaa kaupasta vaan runko tehdään jostain taivutetuista puukepeistä. Rinkkaan tulevan kankaan saa kai vielä ostaa kaupasta ilman että huoraa kapitalismille?

Sotilaskäytössä tuon vedensuodattimen edut ovat selvät. Aina ei voi keittää vettä tulilla tai puhdistustablettien käyttöön ei ole aikaa tai niillä ei saada tarvittavaa vaikutusta. Usein vaihtoehtona on siis veden juominen käsittelemättömänä tai sitten sen nopea suodatus (tai jopa imeminen suoraan vesilähteestä ns. suodatinpillin kautta).

Ja tuossa vaiheessa se jallatauti sitten pukkaa kun suodattimen kyky ei riitä pöpjen poistamiseen juomavedestä: eli se vesi siis on siis erittäin viisasta keittää. Ja tämä on muuten ihan todettua faktaa, onpa sitä ihan virallisesti tutkittukin ja annettu sellaiset suositukset että juomavedet tulisi ensisijaisesti keittää.

Kapitalismin karhu on heitto uusavuttomuutta ja kädettömyyttä vastaan. "Mulla ei ole veden puhdistinta, kierryn sikiöasentoon ja kuolen tähän"
 
Mosuri kirjoitti:
Sotilaslääkärit on usein valittaneet, että sotaharjoitusten yhteydessä miehet ei käytä puhdistustabletteja kun niillä käsitelty vesi on niin etovan makuista- miehet juo sitten sitä kirkasta vettä mitä löytyy ja taas saadaan vatsatautisia sankoin joukoin. Aikoinaan jo varusmiehenä tuli kärsittyä janoa vesihuollon falskatessa- ilmeisesti sitten sodan aikana huolto rullaa paremmin?

Joskus vähän jytäkämmän trooppisen paskataudin sairastaneena en yhtään väheksy puhtaan juomaveden merkitystä. Eikä se hiilitablettien vetäminen sotaharjoituksessakaan niin kivaa välttämättä ollut. Piti myös kertoa se omakohtainen kokemus kuolleista poroista vedenottopaikan yläpuolella mutta baikal ehti ensin.

Mietin vaan sitä onko tuo veden suodattaminen ylipäätään yksittäisen taistelijan tehtävä? Eikö sotalaitos muka ole varautunut toimittamaan puhdasta vettä kriisiaikana? Terveydenhoito voi ylikuormittua aika nopsaan jos kaltaiseni herkkävatsaisille sohvaperunoille ei tule hanasta puhdasta vettä.
 
Kyllä vesihuolto on osa huoltoa. Kuinka kiinteästi kukin on huollettavan joukon yhteydessä kunakin hetkenä voi sitten vaihdella, samoin kuin se miten huolto kaikissa oloissa onnistuu tehtävässään.

Jos on muutenkin kyky huoltaa itsensä ja läheisensä kaikissa olosuhteissa muutaman viikon ajan, voi olo olla rennompi häiriötilanteen laadusta riippumatta.
 
Museo kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
Sotilaslääkärit on usein valittaneet, että sotaharjoitusten yhteydessä miehet ei käytä puhdistustabletteja kun niillä käsitelty vesi on niin etovan makuista- miehet juo sitten sitä kirkasta vettä mitä löytyy ja taas saadaan vatsatautisia sankoin joukoin. Aikoinaan jo varusmiehenä tuli kärsittyä janoa vesihuollon falskatessa- ilmeisesti sitten sodan aikana huolto rullaa paremmin?

Joskus vähän jytäkämmän trooppisen paskataudin sairastaneena en yhtään väheksy puhtaan juomaveden merkitystä. Eikä se hiilitablettien vetäminen sotaharjoituksessakaan niin kivaa välttämättä ollut. Piti myös kertoa se omakohtainen kokemus kuolleista poroista vedenottopaikan yläpuolella mutta baikal ehti ensin.

Mietin vaan sitä onko tuo veden suodattaminen ylipäätään yksittäisen taistelijan tehtävä? Eikö sotalaitos muka ole varautunut toimittamaan puhdasta vettä kriisiaikana? Terveydenhoito voi ylikuormittua aika nopsaan jos kaltaiseni herkkävatsaisille sohvaperunoille ei tule hanasta puhdasta vettä.

Sinäkö muka herkkävatsainen? Minä saan ensimmäisiä ripulinoireita jo pelkästään katsoessani telkkarista Lonely Planetia Intiassa....kuvat heikäläisistä kaduista ja "viemärijärjestelyistä" nostavat jo tuskanhien otsalle.
 
Egyptissä on ntullut käytyä muutamaan otteeseen ja joka kerta on parin päivän jälkeen iskenyt ruikulitauti. Näin kaikista käsienpesuista ja desinfioinneista, sekä pullovesistä riippumatta. Suosittelen lämpimästi paikallista lääkettä nimeltä Antinal, siinä on todella ässä rohto kaikenlaisiin vatsavaivoihin. Kannattaa siis ostaa muutama lista keltaisia kapseleita, jos kyseisellä suunnalla joskus poikkeatte. Kotimaiset lääkkeet ovat silkkaa lumetta tuohon verrattuna.

Antinalia on nykyään mukana kaikilla maailmanmatkoilla ja porukalla olemme myös pohtineet paikallisen punnan setelin lisäämistä ensiapulaukkuihin. Mahdollisten ummetusvaivojen aikaan riittäisi pieni setelin lipaisu kielen kärjellä ja murheet olisivat pitkäksi aikaa ohi :a-laugh:

Slummiporukka, joka noita pikkuseteleitä enimmäkseen hypistelee, käyttää kyseistä paperinpalaa oireista päätelleen muuhunkin kuin maksamiseen...

Niin ja asiaan, minulla on kolme kotimaista muovikenttäpulloa (2kpl 1L ja 1kpl 0,65L). Jokainen niistä pitää veden sisällään aivan erinomaisesti. Taitavat siis olla yksilöitä?
 
Museo kirjoitti:
Mietin vaan sitä onko tuo veden suodattaminen ylipäätään yksittäisen taistelijan tehtävä? Eikö sotalaitos muka ole varautunut toimittamaan puhdasta vettä kriisiaikana? Terveydenhoito voi ylikuormittua aika nopsaan jos kaltaiseni herkkävatsaisille sohvaperunoille ei tule hanasta puhdasta vettä.

Ei vielä ainakaan ohjesäännön mukaan mutta milloin oma-aloitteisuus oman taistelukyvyn ylläpidossa on ollut pahasta? Ainakin oma toiminta-alue mahdollisen sodan syttyessä on sellainen, ettei niitä vesitonkkia tms. raskaskaanpaa tavaraa saada huollolta kuin ajoittain ja sen tulen tekemisen kanssa tulee tilanne usein olemaan vähän niin ja näin. Tuo vesihuollon näkeminen ongelmana oli kyllä allekirjoittaneen omaa yksityistä pohdintaa mutta ilmeisesti ainakin oikean suuntaista?

"Myös kriisitilanteisiin tarvitaan omat toimintamallinsa. Poikkeusoloissa suurimmaksi ruokahuollon haasteeksi ei katsota raaka-aineiden saatavuutta vaan vesihuoltoa ja kylmäketjun pitävyyttä."

http://www.kantti.net/artikkeli/2009/03/armeija-marssii-puru-ruokkii

Tuntuu myös olevan suosittu harjoittelun aihe tuo vesihuolto noissa harjoituksissa.

http://tietokannat.mil.fi/maanvyory09/maavoimat/news.php?action=show_article&article_id=109&page_id=2&language=

http://tietokannat.mil.fi/aalto2004/news.php?action=show_article&article_id=191&language=fi_FI&page_id=2
 
Mosuri kirjoitti:
"Poikkeusoloissa suurimmaksi ruokahuollon haasteeksi ei katsota raaka-aineiden saatavuutta vaan vesihuoltoa ja kylmäketjun pitävyyttä."

Juu, eikä ole edes kovin uusi asia. Jo muinaisissa harjoituksissa saarissa juoma- ja muu talousvesi oli esillä osana huollon kokonaisuutta. Niissä oloissa se oli ehkä vielä "normaalia" tärkeämpi.
 
Tottakai sotavaltio pyrkii hoitamaan vesihuollon keskitetysti ja vedenpuhdistuksen suurissa erissä tasalaatuisuuden ja laadunvalvonnan varmistamiseksi. Kaikissa tilanteissa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista jos taistelijan tai pienen osaston sijoitus on kovinkin erillään varsinaisesta huolto-organisaatiosta. Siihen tarkoitukseen aikanaan sotavaltio jakoi allekirjoittaneelle sen nerox-suodattimen ja koulutuksessa nimenomaan neuvottiin ensin suodattamaan vesi ja sitten keittämään se tai vaihtoehtoisesti ensin käyttämään vedenpuhdistuskemikaalia (oli joku kahden pullon systeemi) ja sitten suodattaan sen. Koulutuksen pitänyt hygieenikko oli sitä mieltä, että pelkkä keittäminen ei varmistanut veden juomakelpoisuutta. Tosin silloin ei ollut siis kyse kotimaisista vesilähteistä.
 
Keittäminen siis ei poista (useimpia) myrkyllisiä aineita vedestä. Sen sijaan mikro-organismit saavat kyytiä muutaman minuutin keittämisellä. Aktiivihiili on myrkkyimuri. Ultravioletti tappaa pöpöjä, samoin jodi. Karkeasuodatus poistaa joitain ikävyyksiä ja ennen kaikkea luo edellytyksiä varsinaiselle puhdistukselle. So. hyvä 'varman päälle' -satsi voisi olla karkeasuodatus, keitto, hiili ja suuhun. Keittomahdollisuuksien puuttuessa jodi ja/tai uv tilalle. Joku kenttähygieniaa pidemmälle lukenut voi korjata virheet.
 
Sen veden puhdistamisen pitäisi mielellään onnistua ilman erityistä vaivaa myös nollat taulussa olevalta varusmieheltä ja olla sen verran halpaa että varusteita voidaan jakaa kenttäarmeijassa kymmenille tuhansille kohtuullisin kustannuksin.

Eli onnistuuko homma noilla teitin menetelmillä itsenäisesti vaikkapa väsyneeltä ja stressaantuneelta palvelukseen kutsutulta reservin sohvaperunalta tai vaikka lukutaidottomalta ja köyhältä kehitysmaan asukkaalta?
 
koponen kirjoitti:
Keittäminen siis ei poista (useimpia) myrkyllisiä aineita vedestä. Sen sijaan mikro-organismit saavat kyytiä muutaman minuutin keittämisellä. Aktiivihiili on myrkkyimuri. Ultravioletti tappaa pöpöjä, samoin jodi. Karkeasuodatus poistaa joitain ikävyyksiä ja ennen kaikkea luo edellytyksiä varsinaiselle puhdistukselle. So. hyvä 'varman päälle' -satsi voisi olla karkeasuodatus, keitto, hiili ja suuhun. Keittomahdollisuuksien puuttuessa jodi ja/tai uv tilalle. Joku kenttähygieniaa pidemmälle lukenut voi korjata virheet.

Juu tässä alkaa olemaan sellainen paketti että vesi on varmasti terveellistä juoda. Tuossa olen jonkin verran tätä asiaa tutkinut ja ongelma on juuri se että oikeastaan mikään yksittäinen konsti ei tahdo olla riittävän tehokas, jotkut erittäin kalliit retkisuodattimet (hinta liikkuu sataisissa) voivat olla jo hyvin päteviä ja suodattimet on tasalaatuisia ja reiät riittävän pieniä että kaiken mallin bakteerit ja virukset jää siihen haaviin eikä solise läpi veden mukana.

Keittäminen on siinä mielessä tehokas konsti desionfiontiin että esim veden lämpötila ja humuspitoisuus ei vaikuta kuten kemiallisilla tableteilla ja UV-valon kohdalla. Näiden edellä mainittujen kohdalla on erittäin hyvä idea esin suodattaa se vesi kirkkaaksi ennen käsittelyä ja kemiallisilla tabelteilla olisi vielä syytä kylmillä vesillä jättää enemmän aikaa vaikutukselle, isomman tablettiannoksen käyttökään ei kaiketi ole kiellettyä.

Museo:
Sen veden puhdistamisen pitäisi mielellään onnistua ilman erityistä vaivaa myös nollat taulussa olevalta varusmieheltä ja olla sen verran halpaa että varusteita voidaan jakaa kenttäarmeijassa kymmenille tuhansille kohtuullisin kustannuksin.

Eli onnistuuko homma noilla teitin menetelmillä itsenäisesti vaikkapa väsyneeltä ja stressaantuneelta palvelukseen kutsutulta reservin sohvaperunalta tai vaikka lukutaidottomalta ja köyhältä kehitysmaan asukkaalta?

Näinpä.
 
noska kirjoitti:
Tottakai sotavaltio pyrkii hoitamaan vesihuollon keskitetysti ja vedenpuhdistuksen suurissa erissä tasalaatuisuuden ja laadunvalvonnan varmistamiseksi. Kaikissa tilanteissa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista jos taistelijan tai pienen osaston sijoitus on kovinkin erillään varsinaisesta huolto-organisaatiosta. Siihen tarkoitukseen aikanaan sotavaltio jakoi allekirjoittaneelle sen nerox-suodattimen ja koulutuksessa nimenomaan neuvottiin ensin suodattamaan vesi ja sitten keittämään se tai vaihtoehtoisesti ensin käyttämään vedenpuhdistuskemikaalia (oli joku kahden pullon systeemi) ja sitten suodattaan sen. Koulutuksen pitänyt hygieenikko oli sitä mieltä, että pelkkä keittäminen ei varmistanut veden juomakelpoisuutta. Tosin silloin ei ollut siis kyse kotimaisista vesilähteistä.

Korkeassa ilmanalassa (esim Kashmirissa tai Afganistanin vuorilla) keittäminen ei aina riitä, koska vesi saatttaa kiehua jo alemmassa lämpötilassa. Siksi siellä on suositeltavaa, että roskat suodatetaan ennen keittämistä pois, koska niiden sisälle saattaa jäädä kohtia joiden lämpötila ei nouse riittävästi. Keittämisaikaa suositellaan myös pidennettäväksi niissä oloissa.

Kemistit eivät yleensä puhu vedenpuhdistamisesta vaan vedenkäsittelystä, koska suurin osa juomaveteen käytetyistä menetelmistä ei varsinaisesti puhdista vettä. Esim vedenpuhdistustabletit ja -kemikaalit yleensä eivät mitenkään puhdista vettä vaan myrkyttävät sen sellaiselle tasolle että bakteerit ja muut haittaeliöt eivät sitä kestä, vaan kuolevat, mutta annostus ei vielä ole ihmiselle haitallinen.
Keittäminen ei myöskään puhdista vettä. Se tappaa eliöstön vedestä, muttei poista sitä sieltä. Pääsääntöisesti eliöstö ei kuolleena ole enää haitallista, mutta esim sinilevän tappaminen keittämällä ei poista vedestä myrkkyjä, joita sinilevä on siihen tuottanut. Jotkut myrkyt kyllä hajoavat keitettäessä, mutteivät likimainkaan kaikki.
Sama koskee ultravioletti-valo käsittelyä. Sen käytössä on huomioitava myös, ettei kerralla käsiteltävä vesimäärä ole liian suuri tai astian muoto sellainen että osa vedestä jäisi vaikutusalueen ulkopuolelle.
Ainoat vettä puhdistavat menetelmät ovat sellaisia jotka poistavat vedestä jotain, kuten suodatus. Suodatuksen teho riippuuu käytetyn suodattimen tiheydestä. Keraamisissa suodattimissa tämä yleensä ilmoitetaan micron-lukuna. Suodattamisen lisäksi vaihtoehtona on laskeuttaminen. Tämä suoritetaan joko seisottamalla vettä riittävän pitkään että vedessä olevat partikkelit laskeutuvat pohjaan tai mikroskooppisen pienten ilmakuplien pumppaaminen veteen, jolloin partikkelit nousevat pintaan. Ensimmäinen menetelmä edellyttää suojettua tilaa, ettei seisovaan veteen tule ilmasta enää lisää vierasmateriaalia ja jälkimmäisen järjestäminen kenttäolosuhteissa on nykyisellään mahdotonta.
Tehostuskeinona voidaan käyttää saostamista. Tämä edellyttää yleensä taas jonkin kemikaalin lisäämistä veteen (joillekin varmaan tuttuja ovat vanhat apteekkien kaivosetit, joissa tätä käytettiin), tislausta tai monimutkaista lämpötilan vaihteluun perustuvaa järjestelmää.
Teollisesti ouhdas vesi valmistetaan nykyään yleisimmin elktrolyyttisesti. Tämäkään ei onnistu kovin yksinkertaisesti kenttäolosuhteissa.

Käyttövedenvalmistuksessa on aina eduksi mitä useampia menetelmiä käytetään sarjassa, mutta kuitenkin kenttäolosuhteissa on järkevää pitää mentelmät yksinkertaisina, varmatoimisina ja kevyinä. Keittäminen on hyvä mentelmä silloin kun joka tapauksessa keittovälineet ovat mukana ja se taktisista syistä (sotilaskäytössä) on mahdollista. Sitäkin kannattaa tehostaa kuitenkin edes jonkinlaiseslla esisuodatuksella, vaikkei se olisi paperista kahvinsuodatinta kummempi. Tietenkin tulos aina paranee mitä tehokkaampaa suodatinta käytetään.
 
Niäämi pisti sitten näköjään asiaa. :a-smiley:

Tuossa luin yhden tutkimuksen jossa testattiin veden pumppaamista 2 metrin korkean hiekkapilarin läpi, alhaalta ylöspäin. Luulin että se jos mikä putsaa veden vaan nähtävästi näin ei ollut, en muista riittikö se edes kohtuullisesti poistamaan tiettyjä kolibakteereja pois vedestä. Sosiaali- ja terveysministeriön vaatimuksia se vesi ei kuitenkaan täyttänyt.

Toinen juttu mikä siinä oli niin erään suodatin valmistajan suodatisosa oli virheellinen ja se päästi aika ikävän määrän bakteereja läpi. Kuinkahan paljon näitä virheellisiä tuotteita sitten markkinoilta löytyy? Tuokin oli muistaakseni joku 70-90€ suodatin.

Kuinkas noita myrrkyjä ylipäätään voi suodattaa? Mikä niiden partikkeli koko on? Täytyykö olla kapitalistinen merkkisuodatin käytössä vai voiko tämmöisen väsätä itse kenttäoloissa pyhässä primitiivikommunismin hengessä? Olen joskus törmännyt mainintoihin oma tekoisista suodattimista, joissa käytetään ihan vain nuotio-hiiltä ja rahkasammalta.
 
Jaaha hälytettiin sitten vastaamaan huutooni ja esitettyihin lisäkysymyksiin.

Susi1:ssä oli aikoinaan hyvä andersdenkendin yhteenveto aiheesta. Tuskin mulla siihen on paljoa lisättävää kun ollaan aikoinaan samat vesikemian luennot istuttu. Kellään ei varmaan kuitenkaan ole kyseistä viestiä tallessa, niin käydään lyhyesti noita asioita läpi vähän lisää.

Hiekkapilarin suodatuskyky riippuu 1) pilarin korkeudesta, 2) hiekan karkeudesta, 3) veden virtausnopeudesta.
Mitä korkeampi pilari ja hienompi hiekka niin sitä enemmän on matkalla esteitä, joihin epäpuhtaudet voivat tarttua. Isompien hiekanjyvästen väliin jää myös isompia rakoja, joista epäpuhtaudet pääsevät läpi. Pienimmät ja keveimmät jyväset taas eivät pysy kovin hyvin paikoillaan vaan lähtevät virtaavan veden mukaan etenkin jos virtausnopeus (ja paine) ovat suuret. Pumpattaessa alhaalta ylöspäin virtaus ja paine ovat väistämättä sitä luokkaa ettei voida käyttää riittävän hienoa hiekkaa, jotta suodatuskyky riittäisi bakteereille (reiät jyvien välissä jäävät liian isoiksi). Toiseen suuntaan eli painovoima käyttöisenä tämä voi onnistua, mutta sopivan jyväkoon omaava hiekka on kallista, sillä siitä pitää olla taas liian hinoa raekoko (savi) poistettu. Hiekka toimii kuitenkin loistavasti roskien ja muiden epäpuhtauksien suotimena.

Virheellisten tuotteiden määrää on vaikea arvioida. Se riippuu aivan valmistajien laaduntarkkailusta ja siitä kehtaavatko päästää epäkuranttia tuotetta markkinoille.

Myrkkyjen suodattamien riippuu tietenkin siitä, että mitkä myrkyt ovat kyseessä. Osa myrkyistä sekoittuneena partikkelimuotoisena veteen ja ne on suodatettavissa, mutta nestemäiset ja liuenneet myrkyt eivät poistu suodattamalla. Näihin tarvitaan kemiallista käsittelyä. Eli veteen lisätään jotain kemikaalia, joka joko hajoittaa myrkyn ei-myrkyllisiin osasiin, sitoo myrkyn itseensä estäen siten myrkyn toiminnan tai reagoi myrkyn kanssa niin että muodostuu yhdiste joka on erotettavissa vedestä. Tavoitteena tietenkin on aina saada myrkky muotoon, jolla se saataisiin joko saostettua ja sitten suodatettua pois vedestä, muttumaan kaasuksi ja siten haihtumaan vedestä tai tislaamalla erotettua vesi myrklystä. Jotkut myrkyt hajoavat myös lämpökäsittelyllä eli kuumentamalla, jäähdyttämällä tai nopealla lämmönvaihtelulla. Useimpiin myrkkyihin ei kuitenkaan riitä 100 asteeseen kuumentaminen eikä 0 asteeseen jäähdyttäminen. Nykyään on olemassa myös biomekaniisia puhdistustapoja joissa veteen lisätään entsyymejä jotka hajottavat myrkyt tai bakteereja, jotka imevät myrkyt itseensä ja ovat sitten suodatettavissa pois. Suurimmat ongelmat myrkkyjen poistamisessa aiheuttavat yleensä se, että myrkyn pitää olla tunnettu, jotta tiedetään käyttää oikeaa menetelmää, sekä veden sisältäessä useita myrkkyjä, saattavat eri myrkyt sotkea yksittäiselle myrkylle suunnitellun prosessin.
Pääsääntöisesti myrkkyjen poistamiseen kenttäolosuhteissa on paras mentelmä aktiivihiili, joka sitoo reaktiivisena aineena myrkyt itseensä ja mahdollisimman hyvän raakaveden valinta. Eli raakaveedessä ei saa olla merkkejä sinilevästä tai musita selvistä epäpuhtauksista, pinnassa sateenkaarimaista loistetta, vaahtoa, väriä tai hajua (suovesi poikkeus kahdesta viimeisestä). Jos vedessä on selvästi elämää (kaloja ja hyönteisiä jne) on suurempi todennäköisyys ettei vesi sisällä myrkkyjä. Tietenkin jos esim kaloissa on selviä epämuodostumia kannattaa vaihtaa vesilähdettä. Myös rantoja kannattaa tarkkailla. Alkaako kasvillisuus heti rannasta vai onko se vetäytynyt ja näkyykö rannoilla maanviljelystä, tehdasta, viemäriputkia tms vettä saastuttavaa.

Omatekoisen suodattimen voi tosiaan tehdä nuotiosta otetusta hiilestä (mieluiten mahdollisimman tuoreesta) ja rahkasammaleesta/turpeesta. Hiilimurskataan mahsdollisimman pieniksi murusiksi, jotta murusten väliin ja mahdllisimman vähän tilaa veden kulkea, vaan vesi imeytyy hiilen läpi. Tällöin hiili toimii kuten aktiivihiili sitoen itseensä kemiallisia epäpuhtauksia. Rahkasammaleella ja siitä muodostuneella turpeella on kyky sitoa vettä itseensä suuria määriä. Niillä on myös antiseptisiä vaikutuksia. (Rahkasammalta on käytetty aikoinaan paljon haavasidoksissa ja vauvanvaippoina näiden ominaisuuksiensa vuoksi.) Vesi imeytyy sammaleeseeen ja siitä kuolee eloperäisiä epäpuhtauksia (ja samalla suodattuu muita epäpuhtauksia) ja jää ravinteita sammaleen soluihin ja kun vettä tulee kokoa ajan lisää sammal luovuttaa puhdastamansa veden eteenpäin ottaen sisään uutta josta se saa lisää ravinetta. Suodattimen teho riippuu siitä kuinka vähän vesi pääsee kulkeutumaan suoraan läpi sammaleiden ja hiilenjyvästen välistä. Suodatin on siis sitä parempi, mitä tiiviimpi, korkeampi ja mitä useampia kerroksia siinä on (mielummin vuorotellen sammalta ja hiiltä kuin yksi paksu kerros kumpaakin). Survival-killan UT-kurssilla tämän suodattimen rakentaminen opetetaan kädestä pitäen.
 
Back
Top