Kertausharjoituksista kieltäytyminen, poisjääminen ja sanktiot

Tuo 2 kuukauden ilmoittamisvelvollisuus ei nykyään enää koske kaikkia. Mitkä ne poikkeukset olivatkaan?

Pari vuotta sitten puhuttiin siitä, että asevelvollisuuslakiin tulisi kirjata, että valmiuden kohottamistarkoituksessa voisi käskeä välittömästi astumaan kertausharjoituksiin. Suomen eteläisen rannikon tai Ahvenanmaan, puolustamiseen tarkoitetut joukot voitaisiin määrätä heti kertausharjoituksiin, jos turvallisuustilanne Itämerellä kiristyy.

En tosin tiedä, miten sille säädökselle kävi.
 
Mikäli tämä tuli, se tuli heinäkuun 1. päivänä 2016 voimaan. Siitä ei ole juuri puhuttu enää silloin.

32 §
Kertausharjoitukseen määrääminen

Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän tarpeen sitä edellyttäessä voidaan reserviin kuuluvia asevelvollisia tasavallan presidentin päätöksellä määrätä 48 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun kertausharjoitukseen 2 momentissa säädetystä määräajasta poiketen. Määräys kertausharjoitukseen annetaan kunkin asevelvollisen osalta enintään 30 päiväksi kerrallaan.
Päätöksen 3 momentissa tarkoitetusta kertausharjoituksesta tekee tasavallan presidentti puolustusvoimain komentajan esittelystä puolustusvoimista annetun lain 32 §:n 2 momentissa tarkoitetussa päätöksentekomenettelyssä siten, että puolustusministerin tulee olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta. Lisäksi pääministeri voi olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta. Tasavallan presidentin päätös ja sen nojalla annetut määräykset on peruutettava, kun kertausharjoitukseen johtanut tilanne sen sallii.

- -

Helsingissä 7 päivänä huhtikuuta 2016
Pääministeri
Juha Sipilä
Puolustusministeri
Jussi Niinistö
 
Pari vuotta sitten puhuttiin siitä, että asevelvollisuuslakiin tulisi kirjata, että valmiuden kohottamistarkoituksessa voisi käskeä välittömästi astumaan kertausharjoituksiin. Suomen eteläisen rannikon tai Ahvenanmaan, puolustamiseen tarkoitetut joukot voitaisiin määrätä heti kertausharjoituksiin, jos turvallisuustilanne Itämerellä kiristyy.

En tosin tiedä, miten sille säädökselle kävi.

Muistaakseni lehtijutun mukaan joiltakin kotiutuvilta varusmiehiltä oli mukaan kerätty jotain suostumuksia osallistua valmiudellisiin harjoituksiin pikakäskyllä. Kyllä sellainen lainsäädäntö on tehty, mutta en tiedä yksityiskohtia tai ketä se koskee ja millä ehdoilla.
 
No näissä osallisumisissa on aina omat juttunsa. Itse olen aina osallistunut kaikkiin, vuosien varrella ml. keltaiset laput (VEH).

Ekat mulla oli opiskeluaikoina ja eka iso parin ekan varsinaisen työvuoden aikana (tein myös töitä opiskeluaikana). Itsellä oli sellainen duuni, että pystyin järjestämään omat työt ja siirtämään asioita pois harjoitusten alta. Joillakin kavereilla/tutuilla meni niin kovaa duunissa että ei kuulemma ollut aikaa käydä harjoituksissa, ja järjestelivät eri lippuja ja lappuja duunista joilla yleensä pääsivät luistamaan.

Sen jälkeen kun mulle oli laitettu muita tehtäviä kuin taistelujoukoissa, nänä kaverit/tutut heräsivät siihen että olisi kiva päästä akkaa/skidejä pakoon makkaranpaistoon. No juna oli mennyt ja jos kaksi kertaa on lusmunnut siitä isosta sotaharjoituksesta on jo ikämies, eikä kutsua tule kuulumaan. Itse oli käynyt eri kurssit, esiharjoitukset, sotaharjoitukset ja jälkipuinnit. Sitten kundit alkoivat mulle baaritiskillä itkemään ettei he pääse harjoituksiin ja minä juoksen siellä koko ajan. Mitäs tuohon sanot.

Eräissä viimeisistä harjoituksista, muissa tehtävissä, erään varuskunnan komentaja, everstismies, kyseli illallisella (meille tarjoiltiin pihviä ja punaviiniä ja oli tarjoilijat paikalla) noista kertausharjoituksen lykkäyspyynnöistä ja kyseli hieman meidän mielipidettä siihen miten niitä tulee niin paljon. Kävi ilmi, ettei firmalla ollut mitään järjestäytynyttä strategiaa, puhelinmyyjän vastakaaviota tai edes oikein snajua siitä mitkä ovat draivereita tähän käytökseen. Tavallaan ymmärrän että kadiksen käynyt mies tai hänen toimistohenkilökuntansa ei aivan välttämättä ymmärrä siviiliuraa tekevän nuoren ajatusmaailmaa, mutta tässä on kyllä kehitettävää sekä ymmärryksen että metodiikan osalta.
 
Viimeksi muokattu:
Eräissä viimeisistä harjoituksista, muissa tehtävissä, erään varuskunnan komentaja, everstismies, kyseli illallisella (meille tarjoiltiin pihviä ja punaviiniä ja oli tarjoilijat paikalla) noista kertausharjoituksen lykkäyspyynnöistä ja kyseli hieman meidän mielipidettä siihen miten niitä tulee niin paljon. Kävi ilmi, ettei firmalla ollut mitään järjestäytynyttä strategiaa, puhelinmyyjän vastakaaviota tai edes oikein snajua siitä mitkä ovat draivereita tähän käytökseen. Tavallaan ymmärrän että kadiksen käynyt mies tai hänen toimistohenkilökuntansa ei aivan välttämättä ymmärrä siviiliuraa tekevän nuoren ajatusmaailmaa, mutta tässä on kyllä kehitettävää sekä ymmärryksen että metodiikan osalta.
Kyllä vikaa oli niissä lykkäystä mankuvissa ressuissakin, mutta tämä jäsen @adam7 n analyysi piti pääosin paikkansa ainakin viime vuosikymmelle. Asia kyllä tilastoitiin ja siihen se sitten jäi. Poisjääntiprosentit oli järkyttävän korkeita, etenkin miehistön osalta, eikä niitä juuri koskaan julkaistu. Nythän pyritään ymmärtääkseni siihen, että joukon eka kertaus olisi jo parin kolmen vuoden päästä kotiutumisesta. Kaikki tulee silloin mielellään tapaamaan inttikavereitaan eikä tässä iässä vielä ole perhettä eikä yleensä kovin vaativia siviilitöitäkään.
 
Työkavereita seuraten on huomannut, että useimmat tekevät kh:n aikanakin normaaleja töitään, koska muutoin jää rästiin aivan liikaa. Iltaisin sähköposti laulaa ja useimmilla näyttää olevan aikaa päivälläkin päivystää kännykkää.

Nykyajan työelämä on monilla mennyt sellaiseksi, että poissaolo voi järjestyäkin, mutta paperipinot, sähköpostit ja soittopyynnöt kasvavat sen viikon ajan, eikä niitä todellakaan kukaan muu hoida. Kun palaa kertauksesta, niin luettavana tuhat sähköpostia ja niiden rinnalla pitäisi hypätä normaaliin arkeen.

Riippuu tietysti paljon ammatista. Jossakin liukuhihnalla, opettajana tms. ammatissa, jossa joku muu on hoitanut hommat kh-viikon aikana on varmasti kevyempää lähteä kertaamaan.

Tuohon päälle vielä lapsiperheen arki kotona niin en ihmettele, jos hakee lykkäystä. Etenkin miehistön osalta kun ei ole mitään kiiltävääkään tarjolla.
 
Viimeksi muokattu:
poissaolo voi järjestyäkin, mutta paperipinot, sähköpostit ja soittopyynnöt kasvavat sen viikon ajan, eikä niitä todellakaan kukaan muu hoida. Kun palaa kertauksesta, niin luettavana tuhat sähköpostia ja niiden rinnalla pitäisi hypätä normaaliin arkeen.
Sitä mä vaan aina ihmettelin miten nämä lykkäyksen hakijat kykenivät koskaan lähtemään duuneistaan lomalle. Meneehän talvilomaankin sama viikko eikä tuon logiikan mukaan kukaan hommia silloinkaan hoida. Sitten saattaa sairastumiseen mennä viikko myös tai enemmänkin eikä siitä edes tiedä yli 6 kk aikaisemmin kuten kertauksista. Eikä kaikki ole toimihenkilöitä, kyllä meillä edeleen on porukkaa suorittavissa tehtävissä jolloin työasiat ovat edessä vasta kun firman oven uudelleen avaa.
 
Sitä mä vaan aina ihmettelin miten nämä lykkäyksen hakijat kykenivät koskaan lähtemään duuneistaan lomalle. Meneehän talvilomaankin sama viikko eikä tuon logiikan mukaan kukaan hommia silloinkaan hoida. Sitten saattaa sairastumiseen mennä viikko myös tai enemmänkin eikä siitä edes tiedä yli 6 kk aikaisemmin kuten kertauksista. Eikä kaikki ole toimihenkilöitä, kyllä meillä edeleen on porukkaa suorittavissa tehtävissä jolloin työasiat ovat edessä vasta kun firman oven uudelleen avaa.
Samaa mieltä. Firmassa täytyy hälytyskellojen soida tosi kovaa jos joku on niin tärkeä henkilö, että hommat kusee pahasti jos on viikon poissa. Kaverihan voi sairastua tai loukkaantua ja on sen takia helposti yli viikon pois.
 
Samaa mieltä. Firmassa täytyy hälytyskellojen soida tosi kovaa jos joku on niin tärkeä henkilö, että hommat kusee pahasti jos on viikon poissa. Kaverihan voi sairastua tai loukkaantua ja on sen takia helposti yli viikon pois.

Isoissa firmoissa asiat on organisoitu väärin, jos yhden henkilön viikon poissaolo sekoittaa asiat.
 
Sitä mä vaan aina ihmettelin miten nämä lykkäyksen hakijat kykenivät koskaan lähtemään duuneistaan lomalle. Meneehän talvilomaankin sama viikko eikä tuon logiikan mukaan kukaan hommia silloinkaan hoida.

Ei hoidakaan ja siksi ylimääräinen viikon "loma" ei hotsita. Riittää kun pari kertaa vuodessa joutuu tekemään lomaviikkojen työt etu- tai takakäteen.

,
Skyllä meillä edeleen on porukkaa suorittavissa tehtävissä jolloin työasiat ovat edessä vasta kun firman oven uudelleen avaa.

Toki, eikä tuo pelkkiin duunarihommiin ole rajoittunut. Ei jollain päivystävällä lääkärilläkään hommat kasaudu, kun joku muu hoitaa potilaat poissaolon aikana.
 
Isoissa firmoissa asiat on organisoitu väärin, jos yhden henkilön viikon poissaolo sekoittaa asiat.

Harvoin kai ne firman asioita sotkee, mutta työntekijän hommat voi kyllä sotkeentua.

Ei nykypäivän firmoissa tuottavuutta mitata kellokortilla vaan hommat saa hoitaa milloin parhaakseen näkee. Kunhan ne hoituvat.. Ihan sama ootko ollut kertaamassa vaiko et.
 
Harvoin kai ne firman asioita sotkee, mutta työntekijän hommat voi kyllä sotkeentua.

Työnantaja antaa lausunnon siitä, että henkilöä tarvitaan työpaikalla. Ei lausuntoa siitä, että miten se vaikuttaa työntekijän elämään.

Viime vuosina kertausharjoituksissa on ollut kiitettävä ryhtiliike. Suuremmille firmoille on suoraan ilmoitettu, että asia täytyy hoitaa sijaisjärjestelyin, eikä henkilöä ole vapautettu harjoituksesta.

Toki on myös mahdollista saada vapautus harjoituksesta sosiaalisista syistä, esimerkiksi mies/nainen toimii yksinhuoltajana, eikä saa lapsia hoitoon. Lasten sijoittaminen laitokseen olisi toki mahdollista, mutta tuskin inhimillistä. Usein näissä yh-caseissa myös sodan ajan sijoitus puretaan.
 
Nykyajan työelämä on monilla mennyt sellaiseksi, että poissaolo voi järjestyäkin, mutta paperipinot, sähköpostit ja soittopyynnöt kasvavat sen viikon ajan, eikä niitä todellakaan kukaan muu hoida. Kun palaa kertauksesta, niin luettavana tuhat sähköpostia ja niiden rinnalla pitäisi hypätä normaaliin arkeen.
Kyllä se näin on. Moni yrittäjä hoitaa hommiaan koko ajan etänä kertauksien ajan, niin paljon kuin se vain on mahdollista. Intin vaatimat paperihommat, ja siihen sitten lepoaikana firmaan liittyvät paperityöt.
Itsekin kun lähden, niin se vaatii pitkiä päiviä sitä ennen, ja mitä olen muiden kanssa jutellut, niin sama juttu. En jätä työkavereita pulaan, enkä myöskään jätä menemättä kertauksiin. Selkänahastahan se usein otetaan. Sitä kai kutsutaan maanpuolustushengeksi.
Maanpuolustushenkeen kun sisältyy paljon muutakin kuin halu ampua ryssiä.
 
Harvoin kai ne firman asioita sotkee, mutta työntekijän hommat voi kyllä sotkeentua.
Jos tämä on este harjoitukseen saapumiseen niin sitten ei kyllä ole ollu sitä maanpuolustushenkeä, mitä veli @JR49 yllä kuulutaa. Ite olin aina sitä mieltä, että firma suhtautui näihin lykkäysanomuksiin liian lepsusti. Hyvä, jos nyt on ruvettu linjaa tiukentamaan. Meillä on kuitenkin tämä asevelvollisuus reservissäolon loppuun asti. Inhimillisistä syistä on taas aina joustettu, kuten jäsen @Ingsoc kirjoittikin.

Kaikille ei ehkä tule mieleen, että PV:kin on sijoittanut joidenkin ressujen koulutukseen melkoiset rahamäärät. Esimerkkinä vaikka vaunumiehet ja tulenjohtajat. Vastinetta panostukselle ei tule lainkaan kun jäädään pois ja pudotaan sijoituksesta.
 
Hei, kyllä se palkkatöissä oleva reserviläinenkin jää aika pitkälti maksupuolelle näissä, asemasta ja työstä riippuen aika rankastikin. Ei se, että omaa maanpuolustushenkisen miehen, tai lähimmäisten elämää ei ole KH vaikeuttanut ole mikään todiste siitä, etteikö se vaikeuttaisi muiden.

Tämä taas ei ole mielestäni hyväksyttävä peruste jäädä pois KH:sta, muttei myöskään tarkoita etteikö asia voisi totta olla. Me elämme ja diilaamme monien muidenkin yhteiskunnan meille asettamien rajoitteiden kanssa ja kokonaisuutena katsottuna tämä on mielestäni hyväksyttävä haitta suorituskykyisten sodanajan joukkojen tuottamiseksi.

Nämä ovat näitä asevelvollisuuden piilokuluja, joista on välillä vaikea keskustella. Se ei mielestäni ole viisasta, että kielletään tosiasiat ja niistä keskustelu uskonnollisella vimmalla, vaikka motivaattorina sinänsä olisikin hyvä ja oikea pelko siitä, että näistä faktoista saataisiin ponnetta romuttaa nykyinen järjestelmämme. Tosiasioiden kieltäminen on kuitenkin epärehellistä, eikä siten SUOMALAISTA.

Ei se sluibarin vika ole, jos järjestelmä antaa köyttä liian helposti. Ymmärtääkseni tosin nykyisin KH-osallistumisprosentti pääasiassa alle 30-vuotiaasta henkilöstöstä koostuvien joukkotuotettujen perusyksiköiden kohdalla on huomattavan korkea. Tämä johtuu varmasti monista tekijöistä.
 
Nämä ovat näitä asevelvollisuuden piilokuluja, joista on välillä vaikea keskustella. Se ei mielestäni ole viisasta, että kielletään tosiasiat ja niistä keskustelu uskonnollisella vimmalla, vaikka motivaattorina sinänsä olisikin hyvä ja oikea pelko siitä, että näistä faktoista saataisiin ponnetta romuttaa nykyinen järjestelmämme. Tosiasioiden kieltäminen on kuitenkin epärehellistä, eikä siten SUOMALAISTA.

Allekirjoitan tekstisi lähes täysin. Boldatusta osasta sitten en ole varma.
 
Back
Top