vlad
Respected Leader
Jan Komasan Warsaw 1944 eli Miasto 44 on tuore puolalaiskuvaus Varsovan kansannoususta - ja hyvä onkin omalla sarallaan. Elokuva lähestymistapa on inhimillinen edeten kohti burtaalia loppua - samalla siinä on persoonallinen paikoin viehättävällä tapaa taiteellinen ote. Ja tässä tapauksessa tämä "viehättävällä tapaa taiteellinen ote" ei tarkoita mitään hölynpölyä tai ole minkään sortin kiertoilmaus sille, että elokuvan taiteelliset elementit eivät ole ymmärrettäviä ja että ne olisivat puuduttavia ja elokuvan henkeen kuulumattomia.
Komasalla on persoonallinen mutta toisaalta hyvin maanläheinen ja ymmärrettävä lähestymistapa teemaan. Minä en nähnyt elokuvaa minkään sortin sankaritarinana vaan ennemminkin tarinana, jossa ehkäpä hiukan naiivisi kansannousuun lähtevät nuoret kuvittelevat kaiken olevan ohi hetkessä, että sota on muutaman päivän seikkailu, jonka jälkeen palataan kotiin. Elokuvan taisteluiden alkuosuus kiehtovasti kuvastaa jopa tätä kuvitelmaa, muutama kaveri kuolee - uhraa itsensä sankareina jonkin ylevämmän tähden. Samalla alkaa kuitenkin paljastua se, että kyseessä ei olekaan mikään "puutarharetki", jonka päätyttyä muurahaiset puhdistetaan vaatteista ja palataan kotiin.
Elokuvan päähenkilönä voidaan pitää kahdenksantoistakesäistä Stefania, joka muiden lailla lähtee - hiukan intomielisesti - kansannousuun. Kansannoususta ei kuitenkaan tullut hänen sankaritarina, osansa hän tekee mutta sota kohtelee häntä, kuten tuhansia muitakin nuorukaisia, varsin julmasti. Luodit ja sirpaleet repivät lihaa ja lihasta. Paineaallon voima on musertava. Ihmishenki ei kaikille ole penninkään arvoinen - kuvaukset sairaalan epäinhimillisestä arjesta olivat hyvin koskettavia ja taiten tehtyjä. Niistä välittyi epäinhimillisyys kaikin mahdollisin tavoin.
Vertauskuvallisesti "tankin" räjähtäminen ja sitä seurannut veren ja ruumiinkappaleiden sade oli voimallinen ja brutaali - kohtauksen voima on juuri jopa uskonnollissävytteisessä vertauskuvallisuudessa. Raamatullinen kohtaus verisateesta ihmisten niskaan - ihmisiä - kansaa - koskettanut vitsaus!
Elokuvaa voisi kuvata sankaritarinaksi vailla sankareita - siinä ei ihmisten heroismia korosteta, ennemminkin ihmiset paljastavat lopulta pienuutensa ja inhimillisyytensä, mikä toisaalta onkin elokuvan voima ja kantava teema. Toki nämä pienet ihmiset tekevät sankaritekoja mutta elokuvan intensiivisessä kestossa näitä tekoja ei korosteta, niistä ei päästä kantamaan hedelmää - ne sankarit murskautuvat Varsovan räjähtäviin taloihin.
Saksalaisten rooli on ymmärrettävästi varsin yksiulotteinen, on kuitenkin perusteltua, että Komasa valitsi selkeän näkökulman elokuvaansa ryhtymättä millään muotoa käsittelemään todella syvällisesti saksalaisia ihmisinä. He olivat vihollisia, joilla oli oma tehtävänsä - eivät enempää mutta eivät vähempääkään. Osa oli julmia - osa vähemmän julmia, mutta he olivat "herrarotua". Puna-armeijan rooli oli - vähäinen hyvin ymmärrettävästä syystä johtuen, ja roolin jättäminen juuri tällaiseksi on Komasalta oivallinen valinta. Ei selittelyä, ei mitään - kuvaus "siellä ne ovat ja katsovat kuin natsit teurastavat puolalaisia". Voiko enää paremmin kuvata liiaksi alleviivaamatta Stalin puna-armeijan teon halveksittavuutta - sota oli myös politisointia.
Itse pidin elokuvasta paljonkin, se on lähestymiseltään ei aivan tavanomaisin - persoonalline ja tunteellinen, niinpä onkin suoranainen ihme, että IMDb:ssä tähtiä on vasta 6,7. Ehdottomasti merkittävästi parempi elokuva.
vlad
Komasalla on persoonallinen mutta toisaalta hyvin maanläheinen ja ymmärrettävä lähestymistapa teemaan. Minä en nähnyt elokuvaa minkään sortin sankaritarinana vaan ennemminkin tarinana, jossa ehkäpä hiukan naiivisi kansannousuun lähtevät nuoret kuvittelevat kaiken olevan ohi hetkessä, että sota on muutaman päivän seikkailu, jonka jälkeen palataan kotiin. Elokuvan taisteluiden alkuosuus kiehtovasti kuvastaa jopa tätä kuvitelmaa, muutama kaveri kuolee - uhraa itsensä sankareina jonkin ylevämmän tähden. Samalla alkaa kuitenkin paljastua se, että kyseessä ei olekaan mikään "puutarharetki", jonka päätyttyä muurahaiset puhdistetaan vaatteista ja palataan kotiin.
Elokuvan päähenkilönä voidaan pitää kahdenksantoistakesäistä Stefania, joka muiden lailla lähtee - hiukan intomielisesti - kansannousuun. Kansannoususta ei kuitenkaan tullut hänen sankaritarina, osansa hän tekee mutta sota kohtelee häntä, kuten tuhansia muitakin nuorukaisia, varsin julmasti. Luodit ja sirpaleet repivät lihaa ja lihasta. Paineaallon voima on musertava. Ihmishenki ei kaikille ole penninkään arvoinen - kuvaukset sairaalan epäinhimillisestä arjesta olivat hyvin koskettavia ja taiten tehtyjä. Niistä välittyi epäinhimillisyys kaikin mahdollisin tavoin.
Vertauskuvallisesti "tankin" räjähtäminen ja sitä seurannut veren ja ruumiinkappaleiden sade oli voimallinen ja brutaali - kohtauksen voima on juuri jopa uskonnollissävytteisessä vertauskuvallisuudessa. Raamatullinen kohtaus verisateesta ihmisten niskaan - ihmisiä - kansaa - koskettanut vitsaus!
Elokuvaa voisi kuvata sankaritarinaksi vailla sankareita - siinä ei ihmisten heroismia korosteta, ennemminkin ihmiset paljastavat lopulta pienuutensa ja inhimillisyytensä, mikä toisaalta onkin elokuvan voima ja kantava teema. Toki nämä pienet ihmiset tekevät sankaritekoja mutta elokuvan intensiivisessä kestossa näitä tekoja ei korosteta, niistä ei päästä kantamaan hedelmää - ne sankarit murskautuvat Varsovan räjähtäviin taloihin.
Saksalaisten rooli on ymmärrettävästi varsin yksiulotteinen, on kuitenkin perusteltua, että Komasa valitsi selkeän näkökulman elokuvaansa ryhtymättä millään muotoa käsittelemään todella syvällisesti saksalaisia ihmisinä. He olivat vihollisia, joilla oli oma tehtävänsä - eivät enempää mutta eivät vähempääkään. Osa oli julmia - osa vähemmän julmia, mutta he olivat "herrarotua". Puna-armeijan rooli oli - vähäinen hyvin ymmärrettävästä syystä johtuen, ja roolin jättäminen juuri tällaiseksi on Komasalta oivallinen valinta. Ei selittelyä, ei mitään - kuvaus "siellä ne ovat ja katsovat kuin natsit teurastavat puolalaisia". Voiko enää paremmin kuvata liiaksi alleviivaamatta Stalin puna-armeijan teon halveksittavuutta - sota oli myös politisointia.
Itse pidin elokuvasta paljonkin, se on lähestymiseltään ei aivan tavanomaisin - persoonalline ja tunteellinen, niinpä onkin suoranainen ihme, että IMDb:ssä tähtiä on vasta 6,7. Ehdottomasti merkittävästi parempi elokuva.
vlad
