Keskustelua sotaelokuvista

Jan Komasan Warsaw 1944 eli Miasto 44 on tuore puolalaiskuvaus Varsovan kansannoususta - ja hyvä onkin omalla sarallaan. Elokuva lähestymistapa on inhimillinen edeten kohti burtaalia loppua - samalla siinä on persoonallinen paikoin viehättävällä tapaa taiteellinen ote. Ja tässä tapauksessa tämä "viehättävällä tapaa taiteellinen ote" ei tarkoita mitään hölynpölyä tai ole minkään sortin kiertoilmaus sille, että elokuvan taiteelliset elementit eivät ole ymmärrettäviä ja että ne olisivat puuduttavia ja elokuvan henkeen kuulumattomia.

Komasalla on persoonallinen mutta toisaalta hyvin maanläheinen ja ymmärrettävä lähestymistapa teemaan. Minä en nähnyt elokuvaa minkään sortin sankaritarinana vaan ennemminkin tarinana, jossa ehkäpä hiukan naiivisi kansannousuun lähtevät nuoret kuvittelevat kaiken olevan ohi hetkessä, että sota on muutaman päivän seikkailu, jonka jälkeen palataan kotiin. Elokuvan taisteluiden alkuosuus kiehtovasti kuvastaa jopa tätä kuvitelmaa, muutama kaveri kuolee - uhraa itsensä sankareina jonkin ylevämmän tähden. Samalla alkaa kuitenkin paljastua se, että kyseessä ei olekaan mikään "puutarharetki", jonka päätyttyä muurahaiset puhdistetaan vaatteista ja palataan kotiin.

Elokuvan päähenkilönä voidaan pitää kahdenksantoistakesäistä Stefania, joka muiden lailla lähtee - hiukan intomielisesti - kansannousuun. Kansannoususta ei kuitenkaan tullut hänen sankaritarina, osansa hän tekee mutta sota kohtelee häntä, kuten tuhansia muitakin nuorukaisia, varsin julmasti. Luodit ja sirpaleet repivät lihaa ja lihasta. Paineaallon voima on musertava. Ihmishenki ei kaikille ole penninkään arvoinen - kuvaukset sairaalan epäinhimillisestä arjesta olivat hyvin koskettavia ja taiten tehtyjä. Niistä välittyi epäinhimillisyys kaikin mahdollisin tavoin.

Vertauskuvallisesti "tankin" räjähtäminen ja sitä seurannut veren ja ruumiinkappaleiden sade oli voimallinen ja brutaali - kohtauksen voima on juuri jopa uskonnollissävytteisessä vertauskuvallisuudessa. Raamatullinen kohtaus verisateesta ihmisten niskaan - ihmisiä - kansaa - koskettanut vitsaus!

Elokuvaa voisi kuvata sankaritarinaksi vailla sankareita - siinä ei ihmisten heroismia korosteta, ennemminkin ihmiset paljastavat lopulta pienuutensa ja inhimillisyytensä, mikä toisaalta onkin elokuvan voima ja kantava teema. Toki nämä pienet ihmiset tekevät sankaritekoja mutta elokuvan intensiivisessä kestossa näitä tekoja ei korosteta, niistä ei päästä kantamaan hedelmää - ne sankarit murskautuvat Varsovan räjähtäviin taloihin.

Saksalaisten rooli on ymmärrettävästi varsin yksiulotteinen, on kuitenkin perusteltua, että Komasa valitsi selkeän näkökulman elokuvaansa ryhtymättä millään muotoa käsittelemään todella syvällisesti saksalaisia ihmisinä. He olivat vihollisia, joilla oli oma tehtävänsä - eivät enempää mutta eivät vähempääkään. Osa oli julmia - osa vähemmän julmia, mutta he olivat "herrarotua". Puna-armeijan rooli oli - vähäinen hyvin ymmärrettävästä syystä johtuen, ja roolin jättäminen juuri tällaiseksi on Komasalta oivallinen valinta. Ei selittelyä, ei mitään - kuvaus "siellä ne ovat ja katsovat kuin natsit teurastavat puolalaisia". Voiko enää paremmin kuvata liiaksi alleviivaamatta Stalin puna-armeijan teon halveksittavuutta - sota oli myös politisointia.

Itse pidin elokuvasta paljonkin, se on lähestymiseltään ei aivan tavanomaisin - persoonalline ja tunteellinen, niinpä onkin suoranainen ihme, että IMDb:ssä tähtiä on vasta 6,7. Ehdottomasti merkittävästi parempi elokuva.

vlad
 
Jan Komasan Warsaw 1944 eli Miasto 44 on tuore puolalaiskuvaus Varsovan kansannoususta - ja hyvä onkin omalla sarallaan. Elokuva lähestymistapa on inhimillinen edeten kohti burtaalia loppua - samalla siinä on persoonallinen paikoin viehättävällä tapaa taiteellinen ote. Ja tässä tapauksessa tämä "viehättävällä tapaa taiteellinen ote" ei tarkoita mitään hölynpölyä tai ole minkään sortin kiertoilmaus sille, että elokuvan taiteelliset elementit eivät ole ymmärrettäviä ja että ne olisivat puuduttavia ja elokuvan henkeen kuulumattomia.

Komasalla on persoonallinen mutta toisaalta hyvin maanläheinen ja ymmärrettävä lähestymistapa teemaan. Minä en nähnyt elokuvaa minkään sortin sankaritarinana vaan ennemminkin tarinana, jossa ehkäpä hiukan naiivisi kansannousuun lähtevät nuoret kuvittelevat kaiken olevan ohi hetkessä, että sota on muutaman päivän seikkailu, jonka jälkeen palataan kotiin. Elokuvan taisteluiden alkuosuus kiehtovasti kuvastaa jopa tätä kuvitelmaa, muutama kaveri kuolee - uhraa itsensä sankareina jonkin ylevämmän tähden. Samalla alkaa kuitenkin paljastua se, että kyseessä ei olekaan mikään "puutarharetki", jonka päätyttyä muurahaiset puhdistetaan vaatteista ja palataan kotiin.

Elokuvan päähenkilönä voidaan pitää kahdenksantoistakesäistä Stefania, joka muiden lailla lähtee - hiukan intomielisesti - kansannousuun. Kansannoususta ei kuitenkaan tullut hänen sankaritarina, osansa hän tekee mutta sota kohtelee häntä, kuten tuhansia muitakin nuorukaisia, varsin julmasti. Luodit ja sirpaleet repivät lihaa ja lihasta. Paineaallon voima on musertava. Ihmishenki ei kaikille ole penninkään arvoinen - kuvaukset sairaalan epäinhimillisestä arjesta olivat hyvin koskettavia ja taiten tehtyjä. Niistä välittyi epäinhimillisyys kaikin mahdollisin tavoin.

Vertauskuvallisesti "tankin" räjähtäminen ja sitä seurannut veren ja ruumiinkappaleiden sade oli voimallinen ja brutaali - kohtauksen voima on juuri jopa uskonnollissävytteisessä vertauskuvallisuudessa. Raamatullinen kohtaus verisateesta ihmisten niskaan - ihmisiä - kansaa - koskettanut vitsaus!

Elokuvaa voisi kuvata sankaritarinaksi vailla sankareita - siinä ei ihmisten heroismia korosteta, ennemminkin ihmiset paljastavat lopulta pienuutensa ja inhimillisyytensä, mikä toisaalta onkin elokuvan voima ja kantava teema. Toki nämä pienet ihmiset tekevät sankaritekoja mutta elokuvan intensiivisessä kestossa näitä tekoja ei korosteta, niistä ei päästä kantamaan hedelmää - ne sankarit murskautuvat Varsovan räjähtäviin taloihin.

Saksalaisten rooli on ymmärrettävästi varsin yksiulotteinen, on kuitenkin perusteltua, että Komasa valitsi selkeän näkökulman elokuvaansa ryhtymättä millään muotoa käsittelemään todella syvällisesti saksalaisia ihmisinä. He olivat vihollisia, joilla oli oma tehtävänsä - eivät enempää mutta eivät vähempääkään. Osa oli julmia - osa vähemmän julmia, mutta he olivat "herrarotua". Puna-armeijan rooli oli - vähäinen hyvin ymmärrettävästä syystä johtuen, ja roolin jättäminen juuri tällaiseksi on Komasalta oivallinen valinta. Ei selittelyä, ei mitään - kuvaus "siellä ne ovat ja katsovat kuin natsit teurastavat puolalaisia". Voiko enää paremmin kuvata liiaksi alleviivaamatta Stalin puna-armeijan teon halveksittavuutta - sota oli myös politisointia.

Itse pidin elokuvasta paljonkin, se on lähestymiseltään ei aivan tavanomaisin - persoonalline ja tunteellinen, niinpä onkin suoranainen ihme, että IMDb:ssä tähtiä on vasta 6,7. Ehdottomasti merkittävästi parempi elokuva.

vlad

Samoilla linjoilla. Ehkä hieman yllätti se yksi inhimillinen saksalaissotilas, taisi olla Wehrmachtin mosuri.

600px-Miasto44-02O.jpg

Sen sijaan SS:n murhasakki (Dirlewangerin & Kaminskin miehet) kuvattiin juuri sellaisina roistoina kuin oikeastikin olivat. Ehkä elokuvan kantava teema on tosiaan tuo kertomus siitä mitenkä puolalaisnuorten romanttinen ja yltiöidealistinen käsitys sodasta murtuu samaan tahtiin tomuksi ja tuhkaksi kuin Varsovan kaupunki heidän ympäriltään
 
Samoilla linjoilla. Ehkä hieman yllätti se yksi inhimillinen saksalaissotilas, taisi olla Wehrmachtin mosuri.

Katso liite: 11071

Sen sijaan SS:n murhasakki (Dirlewangerin & Kaminskin miehet) kuvattiin juuri sellaisina roistoina kuin oikeastikin olivat. Ehkä elokuvan kantava teema on tosiaan tuo kertomus siitä mitenkä puolalaisnuorten romanttinen ja yltiöidealistinen käsitys sodasta murtuu samaan tahtiin tomuksi ja tuhkaksi kuin Varsovan kaupunki heidän ympäriltään
Hieman ohi aiheen mutta aika erikoista, että puolalaiset ihailevat saksalaista ww2 sotakoneistoa. Kauppahalleissa myynnissä sotaisia t paitoja lähes joka kojussa. Jos eivät Stukat syöksy, niin panzerit vyöryvät.
 
Hieman ohi aiheen mutta aika erikoista, että puolalaiset ihailevat saksalaista ww2 sotakoneistoa. Kauppahalleissa myynnissä sotaisia t paitoja lähes joka kojussa. Jos eivät Stukat syöksy, niin panzerit vyöryvät.

Tuo ilmiö ei varmaan esiinny ainoastaan Puolassa. Melkein maassa kuin maassa jossa "patriotismi" nostaa päätään, on tuo WW2 Saksa kova sana. Patriotismi heittomerkeissä koska sillä ja isänmaallisuudella ei näytä aina olevan mitään tekemistä toistensa kanssa. Ja saahan noista SS salamoista ja muista WW2 symboleista sekä sotakalustosta sähäkän näköisiä asusteita ja muuta rekvisiittaa.
 
Kuvittelin, että joku olisi jo maininnut ketjussa Robert Youngin Eichmannin vuodelta 2007 - mutta eipä ainakaan haun perusteella löytynyt mainintaa. (Tai sitten minä en vaan osaa...)

No tavallaan Eichmann kuuluu ehkäpä johonkin toiseen kategoriaan kuin sotaleffojen alle, tai missään nimessä se ei ole puhdasverinen sotaelokuva vaikka kuvaakin tiiviisti Adolf Eichmannin viimeisiä hetkiä ja hänen kuulusteluja israelilaisten käsissä - yhtälailla kyse on myös hänen kuulustelijan Avner Lessin elokuva. Elokuvassa sota ja sen tapahtumat nousevat esille vain takaumien kautta, muuten pysytellään tiukasti elokuvan "nykyajassa" eli 60-luvun alkupuolen Israelissa. Eichmannin oikeudenkäynti hänen kaappauksensa ja Israeliin siirron jälkeen alkoi 11. huhtikuuta 1961, mutta Israeliin Eichmann oli siirretty toukokuun lopulla 1960. Kuten tiedettyä, Eichmann todettiin syylliseksi kaikkiin syytteisiin ja hänet tuomittiin kuolemaan 2. joulukuuta 1961. Kuolemantuomio pantiin täytäntöön muutama minuutti ennen keskiyötä 31. toukokuuta 1962 Ramlan vankilassa. (luvut poimin wikipediasta - en käsilläni olevista kirjoista).

Eichmannista ei liene tarvitse henkilönä kirjoittaa mitään, luulisin, että tämän foorumin vakiokirjoittajat ja lukijat tietävät kuka hän on - jollain vauva-foorumilla tilanne saattaisi olla vallan toinen. Tosin osalle vauva-foorumilaisista sana holokaustikin saattaisi olla aivan tuntematon.

Elokuva oli varsin vähäeleinen ja tietyllä tapaa hillitty vaikka samalla Young toi esille yleisön ja kansalaisten taholta kuulustelija Lessiin kohdistuvan vihan ja raivon - se oli yltyä kohtuuttomiin mittoihin. Tavallaan toimintaa on vaikea käsittää, miksi viha kohdistuu henkilöön joka tekee työtänsä - työtä johon hänet on määrätty. Mutta toisaalta vihanpurkautuminen on ymmärrettävää, toinen maailmansota oli kuitenkin päättynyt alle pari vuosikymmentä sitten (elokuvan hetkestä). Holokaustin julmuudet olivat aivan toisella tapaa käsillä kuin nyt, ja tavattoman moni halusi oikeuden sijaan kostoa, niin varmaan minäkin olisin tuolloin halunnut, jos olisin ollut tavallisen kansalaisen saappaissa ja menettänyt suuren osan perhettäni ja sukuani kansanmurhassa. Ja sitten jollekin Eichmannille olisi annettu oikeutta, oikeutta, jota hän ei aikanaan uhreilleen antanut.

Genressään kelvollinen elokuva, samoin ajanhenki oli saavutettu oivallisesti - sitä vieläpä toi esille hyvin filmin värimaailma kaikessa tummanpuhuvuudessaan ja värittömyydessään. Kretschmann oli oikein kelvollinen Eichmannina, samoin Troy Garity täytti hyvin Lessin saappaat. Ministeri Tormerin roolissa Stephen Fry oli onnistunut, luoden samalla kuvan hieman lipevästä ja tarpeen vaatiessa kieroilevasta ministeristä.

vlad
 
Kuvittelin, että joku olisi jo maininnut ketjussa Robert Youngin Eichmannin vuodelta 2007 - mutta eipä ainakaan haun perusteella löytynyt mainintaa. (Tai sitten minä en vaan osaa...)

No tavallaan Eichmann kuuluu ehkäpä johonkin toiseen kategoriaan kuin sotaleffojen alle, tai missään nimessä se ei ole puhdasverinen sotaelokuva vaikka kuvaakin tiiviisti Adolf Eichmannin viimeisiä hetkiä ja hänen kuulusteluja israelilaisten käsissä - yhtälailla kyse on myös hänen kuulustelijan Avner Lessin elokuva. Elokuvassa sota ja sen tapahtumat nousevat esille vain takaumien kautta, muuten pysytellään tiukasti elokuvan "nykyajassa" eli 60-luvun alkupuolen Israelissa. Eichmannin oikeudenkäynti hänen kaappauksensa ja Israeliin siirron jälkeen alkoi 11. huhtikuuta 1961, mutta Israeliin Eichmann oli siirretty toukokuun lopulla 1960. Kuten tiedettyä, Eichmann todettiin syylliseksi kaikkiin syytteisiin ja hänet tuomittiin kuolemaan 2. joulukuuta 1961. Kuolemantuomio pantiin täytäntöön muutama minuutti ennen keskiyötä 31. toukokuuta 1962 Ramlan vankilassa. (luvut poimin wikipediasta - en käsilläni olevista kirjoista).

Eichmannista ei liene tarvitse henkilönä kirjoittaa mitään, luulisin, että tämän foorumin vakiokirjoittajat ja lukijat tietävät kuka hän on - jollain vauva-foorumilla tilanne saattaisi olla vallan toinen. Tosin osalle vauva-foorumilaisista sana holokaustikin saattaisi olla aivan tuntematon.

Elokuva oli varsin vähäeleinen ja tietyllä tapaa hillitty vaikka samalla Young toi esille yleisön ja kansalaisten taholta kuulustelija Lessiin kohdistuvan vihan ja raivon - se oli yltyä kohtuuttomiin mittoihin. Tavallaan toimintaa on vaikea käsittää, miksi viha kohdistuu henkilöön joka tekee työtänsä - työtä johon hänet on määrätty. Mutta toisaalta vihanpurkautuminen on ymmärrettävää, toinen maailmansota oli kuitenkin päättynyt alle pari vuosikymmentä sitten (elokuvan hetkestä). Holokaustin julmuudet olivat aivan toisella tapaa käsillä kuin nyt, ja tavattoman moni halusi oikeuden sijaan kostoa, niin varmaan minäkin olisin tuolloin halunnut, jos olisin ollut tavallisen kansalaisen saappaissa ja menettänyt suuren osan perhettäni ja sukuani kansanmurhassa. Ja sitten jollekin Eichmannille olisi annettu oikeutta, oikeutta, jota hän ei aikanaan uhreilleen antanut.

Genressään kelvollinen elokuva, samoin ajanhenki oli saavutettu oivallisesti - sitä vieläpä toi esille hyvin filmin värimaailma kaikessa tummanpuhuvuudessaan ja värittömyydessään. Kretschmann oli oikein kelvollinen Eichmannina, samoin Troy Garity täytti hyvin Lessin saappaat. Ministeri Tormerin roolissa Stephen Fry oli onnistunut, luoden samalla kuvan hieman lipevästä ja tarpeen vaatiessa kieroilevasta ministeristä.

vlad

Muita näyttelijöitä Eichmannin roolissa:

Gerd Böckmann (vas.) elokuvassa Die Wannseekonferenz (ks. edellinen sivu). Hyytävä rooli "holokaustin kansliapäällikkönä." Väritön ja eleetön natsibyrokraatti.

1kTl5rI.jpg

Stanley Tucci. Elokuvan nimi on Conspiracy. Kertoo myös Wannseen konferenssista. Hyvän roolin hänkin vetää.

2.jpg
 
Kysymys aiheesta mahdollisesti enemmän tietäville. Muistan joskus vähintään pari vuosikymmentä sitten nähneeni joltain satelliittikanavalta ilmasotaleffan "Diamond Swords."

http://www.imdb.com/title/tt0112861/?ref_=nm_flmg_act_111

les_epees_de_diamant.jpg s-l300.jpg

Tai paremminkin kyseessä oli WW2 sotadraama ihmissuhdekiemuroineen. Mutta tämän teki mielenkiintoiseksi se, että tarina ja päähenkilö Luftwaffen ässä Hans Joachim Avignon pohjautui selvästi tosielämän Hans Joachim Marseillen tarinaan. Hämärä muistikuva on, että vaikka kyseessä oli draama, oli mukana myös jonkin verran lentämistä tyyliin Spitfire vastaan Bf 109 Mersu. Voiko joku kenties vahvistaa muistikuvani ja tietääkö kukaan, onko leffasta saatavilla englanninkielistä dvd-versiota ?

1.jpg
 
Cannesin elokuvajuhlien "Grand Prix" voittaja oli - ehkäpä yllättäen - unkarilaisen Lászlo Nemesin Son of Saul (Saul Fia). Kyseessä on holocaust-kuvaus, mutta lähtökohdiltaan eroaa jo monista kuvauksista siten, että elokuvan keskiössä ovat sonderkommandot - joihin monella on ehkäpä hiukan ristiriitaiset tunnelmat. Eikä elokuvan keskiössä olevaa Saulia voi parhaallakaan tahdolla kuvailla kovinkaan sankarilliseksi hahmoksi, ennemminkin varsin epätoivoiseksi hahmoksi, joka tekee monia valintoja selkeän itsekkäistä lähtökohdista liikkeelle lähtie - sikäli mielenkiintoista, että elokuvan kuluessa ei voi katsojana olla aivan varma, että perustuuko Saulin valinnat edes todellisuuteen vai onko keskitysleirin epäinhimillisyys murtanut hänen psyykettä ja hän kuvittelee lapsen omakseen, kuolleen lapsen, jonka hän haluaa epätoivon vimmalla haudata. Mutta ei tästä näkökulmasta tämän enempää jottei paljasteta liikaa elokuvan juonta ja tapahtumia.

Elokuva on kuvattu suurelta osin hyvin rajatusti, näkökulma on Saulin näkökulma - toisinaan kuvataan hänen "hartioiden tasalta" ja niinpä osa hahmoista sivulla on utuisia ja unenomaisia vilahduksia tai viipyileviä hahmoja, joiden piirteet eivät ole selkeät. Alkuun näkökulma hiukan hämäsi, mutta päästyäni sisälle Saulin mieleen, ymmärsin lähestymisen (tai kyseessä on minun ajatukseni kuvauksesta, joku toinen voi päätyä toiseen lopputulemaan). Itse kuitenkin ajattelin, että kuvauksella haluttiin tuoda esiin se, että yhteisöstä huolimatta usein ihminen keskitysleirillä oli yksin, selviytyminen oli hänen oman toiminnan varassa ja oli keskityttävä vain siihen mikä oli "silmien edessä" - voimat eikä tahto välttämättä riittänyt muuhun. Täten elokuva on hyvin yksityinen - henkilökohtainen, laajoja yleisluontoisia kuvauksia oli yllättävänkin vähän ja tämä oli oikeastaan elokuvan voimavara ja vahvuus. Tapahtumia lähestyttiin ensin yksilön kärsimyksen näkökulmasta ja sitten yhteisön - sonderkommandojen ja vasta lopulta kaikkien muiden, mutta silti kokonaisuus oli hyvin voimakas ja julma. Kaasutetut juutalaiset etc. olivat vain "materiaa" - eivät ihmisiä, eläviä olentoja.

Elokuvan loppu kuvaa myös valintoja ja niiden seurauksia...

vlad
 
Oliko tässä elokuvassa kohtaus missä siviilinaiset kävivät vaunun kimppuun. Vaunumiehistö pudotti jotain kaasua pohjaluukusta maahan ja naiset kuolivat. Sellaisen pätkän meille näytettiin armeijassa.

Se oli juurikin tässä elokuvassa. Oli muuten oma suosikkini koko nuoruusiän. Perustui näytelmään eli käsikirjoitus normia paljon parempi.

Sitten asiaan. En tiennyt laittaisinko tämän tänne vai minkki-osastolle, mutta koska ilmatorjuntaryhmän tyttöjen saunasessio (alkaen 32:45) on vain pieni osa kokonaisuudesta niin menköön tähän. Häpeilemätöntä sodan romantisointia ja nostalgisointia venäläiseen mielenmaisemaan sopien, mutta silti hyvin tehtyä keinotodellisuutta hyvällä kuvanlaadulla ja enkkutekstityksellä. Ja tyttöjä uniformuissa.

Ja tissejä. + pyllyjä. Ja tunteellisen melankolista laulua kitarasäestyksellä.

Myös talvisota ja Tallinnakin vilahtavat tarinassa.


P.S. Kun sarjan saa katsottua loppuun asti, huomaakin että tarinan kertojalla on sodan realiteetit äärimmäisen kirkkaana mielessä. Romantiikka haihtuu mutta inhimillisyys kerronnassa kasvaa...
 
Viimeksi muokattu:
Olin lukenut vakuuttavia arvioita elem Klimovin Tule ja Katso leffasta vuosia sitten, niinpä ryhtyin etsimään sitä suorastaan epätoivoisesti dvd:ltä - huomatakseni vain, että sen löytäminen suomenkielisin tekstityksin oli täysin mahdotonta. Niinpä jouduin sitten tilaamaan leffan amazon.com:in kautta englanniksi tekstitettynä (dvd ja taitaa löytyä nykyään blue ray:nakin). Myöhemmin sitten satuin lukemaan, että Lenin museolla on toisinaan ollut myynnissä kyseinen leffa vhs-versiona ja suomeksi tekstiettynä, niinpä sitten vierailin vielä museon nettisivuilla todetakseni vain, ettei sitä enää ollut myynnissä heillä.

Tule ja katso on ymmärtääkseni tullut aikanaan YLE:ltä, olisiko ollut 80-luvun lopulla tai 90-luvun alkupuolella.

leffatykki.com:in arvostelu: http://www.leffatykki.com/elokuva/tule-ja-katso

vlad.

Tässäpä tämä kokonaispositiivinen elokuva youtubessa:

Come and see mit english subtitulos, part 1:


part 2:

 
Se oli juurikin tässä elokuvassa. Oli muuten oma suosikkini koko nuoruusiän. Perustui näytelmään eli käsikirjoitus normia paljon parempi.

Sitten asiaan. En tiennyt laittaisinko tämän tänne vai minkki-osastolle, mutta koska ilmatorjuntaryhmän tyttöjen saunasessio (alkaen 32:45) on vain pieni osa kokonaisuudesta niin menköön tähän. Häpeilemätöntä sodan romantisointia ja nostalgisointia venäläiseen mielenmaisemaan sopien, mutta silti hyvin tehtyä keinotodellisuutta hyvällä kuvanlaadulla ja enkkutekstityksellä. Ja tyttöjä uniformuissa.

Ja tissejä. + pyllyjä. Ja tunteellisen melankolista laulua kitarasäestyksellä.

Myös talvisota ja Tallinnakin vilahtavat tarinassa.


Eipä ollutkaan ihan sellainen sarja kuin olisi voinut olettaa. Ja kuis muuten olla voisikaan, kun kyseessä oli uudelleen lämmitetty versio vuoden 1972 klassikosta, jonka IMDB-arvosana on 8.4 ja tapahtumapaikkana kotoinen Karjala vuonna 1942. Ja klassikon tunnistaa siitä että se ei vanhene vallitsevien ideologioiden vaihdellessa. Yllättävää että vuoden 2015 versiossa Stalinin vainojen vaikutusta päähenkilöiden elämään kuvattiin yksityiskohtaisesti eikä uusvenäläinen poliittinen korrektius ollut päässyt vallalle. Alkuperäinen elokuva siis tuossa:

Part 1:


2:

 
Viimeksi muokattu:
Hyvä puolalainen sotaelokuva Westerplatte vuodelta 1967. Kertoo toisen maailmansodan yhdestä ensimmäisistä yhteenotoista. Danzigin kaupungissa sijainnut puolalainen Westerplatten pieni varuskunta joutuu saksalaisten yllätyshyökkäyksen uhriksi. Puolalaiset taistelevat sitkeästi ylivoimaa vastaan. Puolustus kesti seitsemän päivää (1.-7.9.1939).

westerplatte-(1967).jpg


Loputkin enkkuteksteillä varustetut osat pitäisi löytyä Youtubesta.

Ja tässä saman tarinan uudelleenfilmatisointi vuodelta 2012. Tekstit englanniksi.

70278310.jpg

 
Käsittääkseni sodan aikana SS-miehet käyttivät jo kenttäharmaata uniformua, mutta ilmeisesti tuo musta puku antaa uskottavamman elokuvapahiksen vaikutelman.
 
Huip!!!! Bio Granissa Vantaan Tikkurilassa näytetään Taskalainen leffa "Land of Mine".


Aika tiukka Tanskalainen leffa. Näytökset La 24.09 klo 11.15 ja ke 28.9 16:15.

Liput 6€ ja sorry, ei tarkoitus mainostaa mutta ite meen tohon ke näytökseen...

Arvosteluita....
http://www.hs.fi/arviot/elokuva/a1461815580484
 
Back
Top