Keskustelua sotaelokuvista

Täällä ei olla taidettu puhuttua aseistakieltäyjistä, jotka hoitaa kuitenkin homman kotiinsa...?

Tuleva leffa



Edit: typos
 
Viimeksi muokattu:
Oletko kokeillut hakea kirjastojen tietokannoista?
Monasti sieltä löytää mitä"ihmeimpiä virityksiä".

Kiitokset vinkistä. Pitänee tsekata Lahden suunnalta sitten kun ovat saaneet pääkirjaston remontin valmiiksi ja kaikki aineisto on jälleen asianmukaisilla paikoilla.

Kaukolainakin on yksi mahdollisuus, jos jostain muualta löytyy.

Aiheen puolesta leffa on selainen, jonka mielelläni hankkisin omiin kokoelmiini.

vlad
 
Kiitokset vinkistä. Pitänee tsekata Lahden suunnalta sitten kun ovat saaneet pääkirjaston remontin valmiiksi ja kaikki aineisto on jälleen asianmukaisilla paikoilla.

Kaukolainakin on yksi mahdollisuus, jos jostain muualta löytyy.

Aiheen puolesta leffa on selainen, jonka mielelläni hankkisin omiin kokoelmiini.

vlad

Hei Vlad, Tänään oli leffatilaukseni saapunut jenkeistä ja sain juuri äsken katsottua leffan. Pikainen arvostelu: Hyvä tarina Japanin laivaston hävittäjälentäjistä. Elokuvan juoni seuraa melko tarkasti päähenkilö Saburo Sakain muistelmia. Tässä mielessä suosittelen lukemaan suomennutetut muistelmat ennen elokuvan katsomista.

Ilmataistelukohtaukset oli toteutettu pääosin pienoismalleilla ja radio-ohjattavilla lennokeilla. Tässä mielessä epäuskottavan näköistä, mutta kannattaa ottaa huomioon, että elokuvaa kuvattaessa (70-luvun puoliväli), ei Star Wars -efekteistä vielä ollut tietoakaan.

Yhteenveto: Itse asiassa hiton mielenkiintoinen ilmasotaelokuva. Efektit ja tehosteet nykypäivän mittapuun mukaan vanhentuneita, mutta itse tarina on hyvä.
 
Ilmailuosaston pojille katseluvinkki.

The Bridges at Toko-Ri on iästään (1954) huolimatta yllättävän pätevä kuvaus USA:n laivaston lentäjistä Korean sodassa.

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Bridges_at_Toko-Ri


Tarinan keskiössä kuvataan vastentahtoisen reserviupseeri Harry Brubakerin (mainio William Holden) vaiheita tuossa konfliktissa. Heppu on kutsuttu takaisin aktiivipalvelukseen ja tämä lentää työkseen F-9 Pantheria. Tehtävät ovat usein hermoja raastavia rynnäkkölentoja vihollisen vahvan ilmatorjunnan tulittaessa sekaan. Laivuekavereita kaatuu sotatoimissa sekä lento-onnettomuuksissa. Välillä Brubaker pääsee hermolomalle Japaniin ja tapaamaan vaimoaan. Vastuu perheestä kalvaa myös mieltä ja vastentahtoinen lentoupseeri kokee osallisuutensa tässä sodassa turhana ja vastenmielisenä.

Moraalisista epäröinneistä huolimatta Brubaker kasvaa roolissaan päteväksi lentäjäksi. Ihme kyllä, 50-luvun amerikkalaiseksi elokuvaksi tässä on mukana yllättävän vähän tähtilipun heilutusta. Tarina keskittyy sen sijaan enemmänkin päähenkilön pääkopan sisäiseen analyysiin, sekä tämän omia laivuekavereitaan kohtaan tuntemaan lojaliteettiin.

Lentokohtaukset on pääosin toteutettu USA:n laivaston täydellä tuella ja aitoa konekalustoa esiintyy kiitettävissä määrin. Kuriositeettina mainittakoon, että muistaakseni Neil Armstrong oli jossain yhteydessä maininnut tämän omaksi suosikkielokuvakseen. Neil varmasti tiesi mistä puhui, sillä myös hän lensi laivaston riveissä F-9 -hävittäjällä Korean sodassa.
Hei, tämänhän näin lapsena! Kai.
Oli yhtenä innostamassa "alalle". Näyttävät vain hanakasti poistavan kokopitkän version tubesta, mutta ehkä se ilmestyy sinne takaisin.
Oli aivan mahtava elokuva. Tosin muistan tarkasti vain loppukohtauksen. Eikös siinä helikopterilla yritetä pelastaa alasammuttua? Helikopterin miehistöä hyppää ulos maahan auttamaan ja kuolee luodista? Onko sama?
 
Hei, tämänhän näin lapsena! Kai.
Oli yhtenä innostamassa "alalle". Näyttävät vain hanakasti poistavan kokopitkän version tubesta, mutta ehkä se ilmestyy sinne takaisin.
Oli aivan mahtava elokuva. Tosin muistan tarkasti vain loppukohtauksen. Eikös siinä helikopterilla yritetä pelastaa alasammuttua? Helikopterin miehistöä hyppää ulos maahan auttamaan ja kuolee luodista? Onko sama?

Oikein muistat. :)
 
Parin vuoden takainen puolalainen sotakuva Miasto 44 kertoo traagisesta Varsovan kesän ja syksyn 1944 kansannoususta, jolloin Puolan maanalainen ns. kotiarmeija AK (Armija Krajowa) käynnisti avoimen kapinan saksalaismiehittäjää vastaan. No, kuten sotahistoriasta tiedämme, meni hanke totaalisen myttyyn. Saksalaiset murskasivat kapinan äärimmäistä julmuutta käyttämällä ja Veiksel-joen itärannalle ehtinyt puna-armeija seurasi mielenkiinnolla sivusta kuinka Varsova lanattiin maan tasalle.

Katso liite: 9945

Elokuva keskittyy kuvaamaan muutaman nuoren näkökulmasta puolalaisten tuhoon tuomittua yritystä vapauttaa maansa pääkaupunki natsimiehityksestä sekä pelastaa maan itsenäisyys ennen Stalinin neuvostojoukkojen tuloa. Elokuva on selvästikin ladattu täyteen puolalaisyleisölle tärkeitä elementtejä, sillä onhan kyseessä tuolle ylpeälle kansakunnalle elintärkeä historiallinen tapahtuma. Vastaa symboliarvoltaan suunnilleen suomalaisten talvisotaa.


Sanoisin että elokuva on ihan katsottavaa tasoa, vaikkakin välillä sentimentaalisuus lyö yli. Erikoistehosteet ovat ihan hyvää tasoa. Varsova räjähtelee palasiksi tykistökeskityksissä ja veri ja suolenpätkät lentelevät ympäriinsä. Mukana on tietysti se pakollinen nuoren parin rakkaustarina, joka ainakin minusta oli melko pinnallinen. Tosin tämän ansiosta onnistuin pakkosyöttämään elokuva tyttökaverilleni, tämä kun piti nyyhkytarinaa niin koskettavana.

Aiheesta on muuten tehty todellinen klassikko jo 50-luvulla. Elokuvan nimi on Kanal - Tuomittujen tarina. Ja asialla oli mestariohjaaja Andzrej Wajda. Tämä uskalsi jo 50-luvulla käsitellä avoimesti poliittisesti erittäin arkaluontoista ja kommunistihallinnon dissaamaa kotiarmeijaa realistisesti.

Jos en ole jo maininnut niin se ruumiinpalasten satamiskohtaus perustuu kuulema todellisiin tapahtumiin... ja oli jopa meikäläisen suht. sotaelokuvien kyllästämiin silmiin poikkeuksellisen herättävä.
Propsit teikäläisen mammalle jos on tuonkin katsonut romanttisten lasien läpi :eek:! Diggasin elokuvaa kokonaisuudessaan, toisaalta mulla on aina ollut romanttinen soft spot rouhepolakoille :).
Auttoivat kuitenkin rakentamaan meidän radiotiedustelun siihen mitä se on!
 
Jos en ole jo maininnut niin se ruumiinpalasten satamiskohtaus perustuu kuulema todellisiin tapahtumiin... ja oli jopa meikäläisen suht. sotaelokuvien kyllästämiin silmiin poikkeuksellisen herättävä.
Propsit teikäläisen mammalle jos on tuonkin katsonut romanttisten lasien läpi :eek:! Diggasin elokuvaa kokonaisuudessaan, toisaalta mulla on aina ollut romanttinen soft spot rouhepolakoille :).
Auttoivat kuitenkin rakentamaan meidän radiotiedustelun siihen mitä se on!

Arvaa vaan oliko mamma lievästi sanoen tuohtunut, kun erään muutaman vuoden takaisen Puolan reissuni päätteeksi kannoin kotiin legendaarisen Panssaripartio -sarjan DVD-boksin ? "Mitä ihmettä sie taas oot ostanu !?" :p No, ihan omaan käyttöön tuli ostettua tämä puolalainen 60-luvun sotaklassikko. Esitettiin kuulemma 70-luvulla Suomen telkussa Panssaripartion nimellä. Isäukkoni tunnisti heti kun näytin hälle yhden jakson.

Tunnari:


http://www.elitisti.net/forum/topic/7577-panssaripartio-czterej-pancerni-i-pies/

Enkkutekstit löytyy boksista

11.jpg
 
Generation Kill
Menihän tässä jonkin verran aikaa että tuli tämäkin minisarja katsottua. Tuotantovuosi kuitenkin oli 2008. Enivei, löysin kirpparilta hintaan 3€ ja tottavie on sen väärti.
Mulle tuli sama Band of Brothers ajatus. Tämä on ihan suositeltava katsottava. Muutama huomio - Leffassa on mukana ainakin yksi oikeasti Irakissa mukana ollut sotilas joka siis näyttelee itseään. Käsikirjoitus perustuu mukana olleen toimittajan muistiinpanoihin ja julkaisemaansa kirjaan. Joukkoja johti kenraali Mattis, joka on nyt Trumpin hallinnon puolustusministeri. Elokuvassa sotilaiden keskustelema "Irak menee päin persettä" -teema oli karulla tavalla osuva ennustus, jonka olemme saaneet näin jälkikäteen huomata verisen sisäisen sotimisen muodossa.
Seitsemän tunnin Irak pläjäys laadukkaasti toteutettuna.
 
Täällä ei olla taidettu puhuttua aseistakieltäyjistä, jotka hoitaa kuitenkin homman kotiinsa...?

Tuleva leffa



Edit: typos

Kävin katsomassa vähän päälle viikko sitten.

Plussaa:

- Perustuu tositapahtumaan

- Näyttelijätyö ihan OK -tasoa kautta linjan

- Tarina ihan mielenkiintoinen

Miinusta:

- Selvästi amerikkalaiselle yleisölle suunnattu (tähtilipun heilutusta oli ihan riittävästi)

- Hemmetti niitä Hollywoodin bensaräjähdyksiä !
 
Torille!

My three favorite (but obscure) war movies

BY JACK MURPHY 12.08.2016#MILITARY NEWSEMAIL SHARE TWEET https://sofrep.com/69491/three-favorite-obscure-war-movies/

Everyone has seen Saving Private Ryan and Black Hawk Down about twenty times each, both are outstanding films but no need to retread these one more time for the sake of redundancy. Here are my top three favorite war movies that you’ve probably never heard of before:

9 Rota (9th Company)
29.jpg

9 Rota
I just recently became aware of a Russian film about the Soviet occupation of Afghanistan and found it streaming on Netflix. Although the movie begins with an ominous “From The Ministry of Culture and Art” this film was apparently fairly controversial in Russia and wasn’t merely a state-sponsored propaganda movie. In fact, it didn’t at all shy away from the horrors of Russia’s war in Afghanistan.

“9 Rota” or “9th Company” in English has also warranted comparisons to “Full Metal Jacket”, about America’s Cold War quagmire in Vietnam. Like Kubrick’s film, 9 Rota begins with the intake of young Russian conscripts and proceeds to follow them through their training is Uzbekistan before the recruits are shipped off to Afghanistan. Like Arleigh Ermy’s character in Full Metal Jacket, the Drill Sergeant in 9 Rota puts the recruits through hell, taking them through one torture session after the next. There are some funny moments as well, the recruits engaging in the usual hijinx that you would expect from young soldiers.



I’m sure that some people will feel that the makers of 9 Rota directly lifted the format from Full Metal Jacket, but I think its important to acknowledge to commonalities that soldiers share, often crossing over and between different nations and cultures. Although this movie is about Russian soldiers fighting in Afghanistan in 1988, I experienced much of the same as an American soldier fighting in Afghanistan in 2004. The first arrival in Bagram Airfield was especially familiar as I recall my first glimpse of the mountains as the aircraft’s ramp lowered, much like in this film.

Although I really liked this movie, I felt that it got a little melodramatic at times. The plight of the Russian people is deeply embedded in the psyche of Russians to this day (take a look at Russian literature) but it felt like they laid it on a little thick in some parts. In one scene, the Drill Sergeant has his request to return to the front lines denied, causing him to have a breakdown. I respect what the director is trying to portray, the fact that soldiers have a very difficult time reintegrating after returning from war, but this took it a little far:

32.jpg

Peacetime becomes overwhelming in of itself
Arriving in Afghanistan, the soldiers are tasked to man a remote outpost in Khowst Province (also where I was stationed in ’04) to protect vital Russian supply routes. This portion of the movie is based on a true story. I’m going to have to do some more research on this topic to find out what really went down, but in the film the Russian outpost is overrun by the Mujahedin leaving a single soldier as the lone survivor.

The combat scenes were very well done in my opinion and give the viewer a decent idea of what the Russians were facing in Afghanistan. CGI nonsense is kept to a minimum if used at all, that’s right, you get real explosions in this movie, not cartoon like computer graphics like in most American movies these days. The war fighting is intense and brutal as the Muj attacks in wave after wave towards the end of the film.

There are some other scenes that are funny and point out the absurd nature of war. The Russian soldiers are very familiar with the Afghan who comes to attack their outpost every so often with his tribal buddies. They shout insults at each other from one mountain outcropping to the other before exchanging automatic gunfire. There was also one fairly bizarre scene where the young recruits are running a train on the nurse’s daughter at their training base. This scene seems to stretch on for 15 minutes and ends with the Russian soldiers worshiping this barracks whore as their “Venus” and prostrating themselves in front of her. I guess this was some kind of metaphor for the death of innocence before the young men were shipped off to war. Whatever…

Despite some of the melodrama mentioned above this was a pretty good movie and completely unique from other war films I’ve seen. I’m glad that someone finally took the time to make a flick about this very unpopular conflict.

The Black Book
30.jpg

The Black Book
Cast aside terrible memories of Paul Verhoeven’s weak reinterpretation of Starship Troopers and check out “Black Book” as soon as you get the chance. This movie is about the Nazi occupation of Holland and what civilians and resistance fighters had to do to survive. The film was very unconventional for a WWII epic as it only has a few combat scenes and approaches the subject matter from an unusual, but enlightening, perspective.

The character central to the story is Rachel, a Dutch woman with a Jewish background that she must keep concealed for obvious reasons. Her journey through the Nazi occupation showcases many different aspects of the war, from being a Jew in hiding, to a resistance fighter, and even more interesting, how everything seems to unravel after the war.

While most movies of these types are about epic battles between Allied Forces and the Nazis, this movie is about the unseemly actions that Rachel has to take in order to stay alive and all of the dirty deals that take place as the Nazis stand at the precipice of defeat. As the Nazis are pushed out of Holland by the Allies, everyone begins looking for exit strategies as a power vacuum of sorts is left behind in the wake of the Nazi withdrawal.

This turns out to be a dangerous time for both the resistance and the collaborators as Holland is in that in between stage as it transitions out of Nazi occupation. As it turns out, it may not be possible for Rachel to ever escape from war.

The Winter War
31.jpg

The Winter War
A Vietnam veteran turned me onto The Winter War and I’m glad he did. This was one of those conflicts that I knew of but actually knew very little about. This is one of those movies that people should be more aware of as it tells the story of Finnish soldiers in WWII. The film opens with citizen soldiers being called up to prepare for war as tensions continue to escalate with the Soviet Union.

As open war breaks out, The Winter War takes you inside the experiences of the Finnish troops in their fox holes and trenches, fighting wave after wave of communist soldiers to surge their defensive lines. The film includes both the heartbreaking and surreal moments that are encountered in war. As I watched it, I could help but be struck by how much warfare has changed over the years. I can’t imagine the kind of war of attrition that these guys faced.

The Winter War goes a little deeper than the typical “go-to-war” movie by showing not just the shell shocked combat troops but the effect the war has on the entire civilian population. Several scenes highlight the kind of societal level PTSD that the Finnish culture sinks into as sons and husbands are returned home in pieces.

The Finns were outnumbered and outgunned, one scene shows how they didn’t even have boots that fit properly, but that didn’t stop them from putting up a fight like you wouldn’t believe.

What are some of your favorite war movies that no one knows about?

Previously published by SOFREP on 02.26.12
 
28 panfilovtsev
https://en.wikipedia.org/wiki/28_panfilovtsev_(film)

"USSR, Late November, 1941. Based on the account by reporter Vasiliy Koroteev that appeared in the Red Army's newspaper, Krasnaya Zvezda, shortly after the battle, this is the story of Panifilov's Twenty-Eight, a group of twenty-eight soldiers of the Red Army's 316th Rifle Division, under the command of General Ivan Panfilov, that stopped the advance on Moscow of a column of fifty-four German tanks of the 11th Panzer Division for several days. Though armed only with standard issue Mosin-Nagant infantry rifles and DP and PM-M1910 machine guns, all useless against tanks, and with wholly inadequate RPG-40 anti-tank grenades and PTRD-41 anti-tank rifles, they fight tirelessly and defiantly, with uncommon bravery and unwavering dedication, to protect Moscow and their Motherland."

Tarina on neuvosto-venäläisille tosi, mutta ei oikeasti pidä paikkaansa, vaan oli sota-aikaista propagandaa. Filmi sopii teemaltaan nyky-Venäjän vallanpitäjille, koska ulkoinen vihollinen vs. uhattu Äiti-Venäjä -asetelma pitää kansan yhtenäisenä. Tästä syystä elokuvan ohjaaja sai juuri 'Historical Accuracy Award' -palkinnon. :rolleyes:

Traileri
 
a group of twenty-eight soldiers stopped a column of fifty-four German tanks for several days...armed with standard issue Mosin-Nagant infantry rifles and DP and PM-M1910 machine guns, all useless against tanks, and with wholly inadequate RPG-40 anti-tank grenades and PTRD-41 anti-tank rifles,
Miten edes venäläiset uskovat tuommoiseen satuun?! Millä ne selittää ett pysäyttivät tankit kun ei niillä ollut riittävää aseistusta siihen? Muutaman minuutin tykkituli tankeista ja venäläiset olisivat jauhelihaa. :rolleyes:
 
Dokumentti oikeastaan. Mutta vaikuttaa lupaavalta

http://www.kotimatkaelokuva.com/

On.
Mutta taas iski tämä henkinen ongelmani päälle. Minä kun aina silmään sotaelokuvia...sanoisinko nihilistinä. Eli jätkät menevät ihan liian pystyssä, taas :D.
Mainitsit noista bensapommeista. On niistä ainakin se hyöty, että kun katsoo videota aidoista keskityksistä esim. Rovalta, niin tulee mieleen, että eihän tuo nyt ole mitään, kyllä noista selviää :cool:.
 
On.
Mutta taas iski tämä henkinen ongelmani päälle. Minä kun aina silmään sotaelokuvia...sanoisinko nihilistinä. Eli jätkät menevät ihan liian pystyssä, taas :D.
Mainitsit noista bensapommeista. On niistä ainakin se hyöty, että kun katsoo videota aidoista keskityksistä esim. Rovalta, niin tulee mieleen, että eihän tuo nyt ole mitään, kyllä noista selviää :cool:.

Tuo dokkari käsittääkseni käsittelee tämän porukan työtä. Teen honoria kun tekevät arvokasta työtä. :salut:

http://yle.fi/uutiset/3-8832708

Mutta tuota hollywood-pauketta oli ihan riittämiin tuossa Mel Gibsonin uusimmassa. Laivatykistö kun antoi tulitukea, niin vaikutti siltä kun napalmit vaan olisivat paukkuneet. Taistelutovereissa tykistökeskitykset oli muistaakseni kuvattu jo aidomman oloisesti.

Aitoa pauketta:


 
Chuan Lun Nanjingin verilöyly.

Tulin katsoneeksi kyseisen leffan vasta ensimmäistä kertaa - harmillista kyllä, koska leffa olisi pitänyt katsoa hyvin pian ilmestymisensä jälkeen. Nanjingin tapahtumat ovat toki tuttuja minulle, kirjahyllystä löytyy Iris Changin "Nankingin verilöyly" - teos joka nosti Changin maailmanmaineeseen. Iris Changin elämä päättyi lopulta traagisesti, hän teki 36-vuotiaana itsemurhan - häntä jäi kaipaamaan aviomies ja kaksivuotias poika. Mutta en nyt poikkea tälle harhapolulle tämän pidemmälti, vaikka hyvin houkuttelevaa olisikin, sen verran tiiviisti Nanjingin tapahtumat nivoutuvat myös Changin henkilöhistoriaan.

Nanjingin tapahtumat olivat verrattoman hyvin tiedossa ennen leffan katsomista, oikeastaan siinä on eräs syy miksi aikanaan tulin siirtäneeksi ja siirtäneeksi leffan katsomista - jossain takaraivossa oli tunne ettei Nanjingin tapahtumista ole mahdollista tehdä elokuvaa, joka ei sortuisi liialliseen murhaamisella mässäilyyn. Tapahtumat Nanjingissa olivat tuolloin sitäluokkaa - siviilejä ja kiinalaissotilaita tapettiin satoja tuhansia mitä brutaaleimmin tavoin, joten ei ole aivan helppo tehtävä tehdä elokuvaa, joka kunnioittaisi uhreja ollen samalla riittävän vaikuttava, mutta ei kuitenkaan sortuisi mainitsemaani kuolemalla mässäilyyn.

Mielestäni Chuan Lu oli onnistunut tehtävässään erinomaisesti. Nanjingin verilöyly oli yhdellä kertaa elokuvana erinomaisen hienovarainen, se kunnioitti tapahtumaa oikealla tavalla mutta samalla se puki kuvien - ja sanojen - muotoon tapahtuneen julmuuden erinomaisella tapaa. Hetkittäin jopa kauniilla tavalla, jos murhaamisesta puhuttaessa voidaan käyttää tällaista sanaa. Uskallan sanoa, että Lulta oli viisas ratkaisu filmata elokuva perinteisesti mustavalkoisena värifilmin sijaan - se toi toisenlaista syvyyttä leffaan ja samalla tapahtunut sai monella tapaa uhreja kunnioittavamman sävyn.

Hyvin vaikuttava ja samalla kaunis kunnianosoitus verilöylyn uhreille.

vlad
 
Dunkirk (2017)

w6Q2BCY.jpg


Toiseen maailmansotaan sijoittuva Dunkirk kertoo ranskalaisen Dunkirkin kaupungin evakuoinnista liittoutuneiden näkökulmasta. Tapahtuma tunnetaan myös nimillä Operaatio Dynamo ja “Dunkirkin ihme”. Christopher Nolanin kirjoittaman tarinan yksityiskohdat tai päähenkilöt eivät ole vielä tiedossa.

Näyttelijäkaartissa on mukana jokunen iso tähti sekä koko joukko tuoreempia kasvoja: Aneurin Barnard, Kenneth Branagh, James D’Arcy, Tom Glynn-Carney, Tom Hardy, Barry Keoghan, Jack Lowden, Cillian Murphy, Mark Rylance, Harry Styles ja Fionn Whitehead.
 
Dunkirk (2017)

w6Q2BCY.jpg

Mitenköhän tämä saadaan uppoamaan amerikkalaisyleisölle ? Tarinassa tuskin tullaan näkemään jenkkisotasankareita kun 1940 Yhdysvallat ei vielä ollut mukana sodassa. Toisaalta, historian vääristely kyllä Hollywoodilta luonnistuu. Sotaelokuvien suhteen U-571 on yksi hirveimmistä esimerkeistä.
 
Back
Top