Keskustelua sotaelokuvista

Mikä pakkomielle venäläisillä tarkka-ampujilla on mennä puuhun?!

:eek: Trailern kohdasta 1:03. Suihkumoottorinen matkustajakone, ja vuosi on 1943.
Liittyisikö samaan teknologiaan kuin Philadelphia koe? Siinähän sotalaiva siirrettiin ties millä rajatieteellä hetkeksi 80 luvulle.
 
Liittyisikö samaan teknologiaan kuin Philadelphia koe? Siinähän sotalaiva siirrettiin ties millä rajatieteellä hetkeksi 80 luvulle.

Aikahyppy:

The film opens and closes with post-war scenes from the perspective of Eleanor Roosevelt (Joan Blackham) as she visits the protagonist Lyudmila Pavlichenko (Yulia Peresild) during the former first lady's 1957 trip to the Soviet Union
 
Kukaan nähnyt tätä ? Puolalaiset RAF:n riveissä 1940. Toivottavasti on parempi kuin samaa teemaa käsittelevä elokuva Hurricane.

 
Kukaan nähnyt tätä ? Puolalaiset RAF:n riveissä 1940. Toivottavasti on parempi kuin samaa teemaa käsittelevä elokuva Hurricane.


Katselin eilen. Parempi kuin samasta aihepiiristä kertova Hurricane. Tietokonegrafiikkaa käytetty paljon ja se valitettavasti näkyy. Tarina itsessään melko suoraviivainen. Mutta ihan keskitason sotaelokuva.
 
Saattaapi olla hyväkin, jos ei ole liikaa pilattu suhdedraamalla vaan fokus pidetty koneissa ja pommituslennoissa.
 
Onko tietoa näkeekö noita parhaita sotaelokuvia, kuten tykkivene janqgtsella remasteroituna.
 

On se kumma, miten värit vaikuttavat näihin kuviin. Tätä odotellessa.
---------------------------

Dokumentissa esitetään brittisotilaiden taival ensimmäisessä maailmansodassa armeijaan värväytymisestä sodanjälkeiseen elämään saakka. Elokuva on omistettu Jacksonin brittiläiselle isosisälle, joka palveli sodassa kersanttina.
Restauroidun ja käsitellyn kuvamateriaalin lisäksi kuullaan ääninauhoja, joissa sotaveteraanit kertovat kokemuksistaan. Dokumentissa ei nähdä puhuvia päitä, eikä siinä ole erillistä kertojaääntä lainkaan. Kuvamateriaalista ja muisteloista syntyy vaikuttava yhdistelmä.
Ensimmäisen maailmansodan aikaan kuvattu materiaali on alun perin paitsi mustavalkoista myös vailla ääntä. Jacksonin tiimi on lisännyt filmeihin ääniraidan, jossa sotilaiden puheita on jälkiäänitetty. Mukaan on lisätty myös tykkien jylinää, saappaiden kopinaa ja muita asiaankuuluvia ääniefektejä.
Elokuvassa kuullaan yli sadan sotilaan kertomuksia, mutta heidän nimiään ei kerrota ennen kuin lopputeksteissä. Historiallisia tietoja, kuten päivämääriä tai tapahtumapaikkoja, paljastetaan hyvin vähän. Se on oikeastaan hyvä ratkaisu, sillä katsoja voi keskittyä kuuntelemaan sotilaiden kertomuksia ja katsomaan kuvamateriaalia.
Jackson on käyttänyt muutakin kuin liikkuvaa kuvaa: mukana on still-kuvia, joita on kekseliäästi animoitu. Varsinaisista taisteluista ei ole ilmeisesti ollut filmimateriaalia paljoa saatavilla, sillä niitä kuvitetaan piirroksilla ja animaatiolla. Sen sijaan nähdään järkyttävää materiaalia, jota on kuvattu taisteluiden jälkeen. Kuolema, tuska ja epäinhimilliset olosuhteet ovat läsnä monissa otoksissa.
Mukana on myös hyväntuulisia jaksoja, joissa sotilaat viettävät joutohetkiä, laittavat ruokaa tai soittavat ja laulavat. Sodan kauhut tulevat konkreettisesti katsojan nähtäville ja kuuluville, mutta osa sotilaista suhtautui sotaan yllättävän kevyin mielin ja pitivät sitä jonkinlaisena seikkailuna.
Teknisesti They Shall Not Grow Old on upea saavutus. Värit, ihmisäänet ja efektit on lisätty mustavalkoisiin mykkäfilmeihin saumattomasti ja todentuntuisesti. Jos ei tietäisi, voisi kuvitella värien ja äänien olevan aitoja.
Ennen kaikkea They Shall Not Grow Old on kuitenkin sodanvastainen kannanotto. Vaikka elokuvalla ei ole varsinaista kertojaa, sen viesti ei jää epäselväksi. Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli valtava määrä sotilaita täysin turhaan, ja nuorimmat heistä olivat vain viisitoistavuotiaita.
Suomessa They Shall Not Grow Old nähdään teattereissa kaksiulotteisena, mutta siitä on olemassa myös 3D-versio.
Jussi Huhtala/Episodi
 
Ylläolevassa trailerissa kohdalla 1:15. Toinen sotilas vasemmalta; stressi/pelko/jännitys kuvastuu ilmeistä.
 
Vinkki tulevasta!


Venäjä on vallannut Suomelle kuuluvan saaren ja EU:ssa pohditaan, pitäisikö Suomelle lähettää apua, vai onko samantekevää, jos Venäjä valloittaa harvaan asutun Suomelle kuuluvan saaren (Ahvenanmaa).

Tästä asetelmasta rakentuu entisen diplomaatin, ja Ranskan pää- ja ulkoministerinä Dominique Villepin avustajana toimineen ohjaaja-käsikirjoittaja Antonin Baudryn keväällä julkaistu menestyselokuva Le Chant du Loup (Suden huuto). Ranskassa miljoonayleisön kerännyt elokuva tulee kesän aikana nähtäväksi myös Suomen Netflixiin.

Entinen Ranskan ulkoministerin neuvonantaja kertoi valinneensa elokuvansa asetelmaksi Suomen, johon Venäjä kohdistaa aggressiota, siksi koska tällainen tilanne voisi realisoitua myös todellisuudessa.

– Halusin nostaa esiin sen, mitä Eurooppa tekisi, jos Venäjä valloittaisi osan Suomesta - sehän vaarantaisi koko Suomen ja myös Euroopan idean - eli löytäisivätkö 27 EU-maata yhteisymmärryksen siitä, miten Venäjän toimiin vastattaisiin, vai olisivatko he pelkureita ja sanoisivat vain, että ”sehän nyt on vain niin pieni pala maata, eikä se ole tärkeä”, Baudry sanoo.

Ohjaaja halusi valita Suomen myös siitä syystä, että maa kuuluu EU:hun, mutta ei ole Naton jäsen, eli ei kuulu sotilasliiton turvatakuiden piiriin.

- Nämä (avunanto) kysymykset ovat asioita, joita eurooppalaisten pitäisi kysyä juuri nyt, Baudry sanoo.
 
En muista oliko tämä jo ketjussa. Tshekkoslovakialainen sotaelokuva 50-luvulta. Sijoittuu vuosien 1944-45 itärintamalle. Tshekkien panssariprikaati taistelee osana puna-armeijaa. Kuten arvata voi, on elokuva täynnä kommunistista propagandaa. Tuotantoarvot on kuitenkin kohdallaan. Myös paljon autenttista WW2 kalustoa mukana, varsinkin saksalaista. Tekstit englanniksi.

 
Back
Top