Keskustelua sotaelokuvista

vlad

Respected Leader
Olen jo jonkin aikaa miettinyt ketjun avaamista sotaelokuvista ja nyt kun Tuntematon sotilas III nousi pinnalle niin ajattelin käydä tuumasta toimeen – enkä pikaisella haulla löytänyt aiheesta omaa ketjua. Mielestäni palstan henkeen sopii oivallisesti se, että on olemassa oma ketju sotaelokuville ja miksei ketjussa voida keskustella myös tv-sarjoista ja dokumentaarisista elokuvista (kuten vaikkapa Armadillo) – jättäisin kuitenkin keskustelun ulkopuolelle selkeän historialliset dokumentit tai sarjat joissa eri taisteluita käydään läpi ja niihin pureudutaan syvällisemmin.

Olen harrastanut elokuvia (genrerajoista piittaamatta) jo vuosikymmeniä, sotaelokuvien kohdalla olen asettanut tiettyjä rajoja itselleni eli kovinkaan historiallisia elokuvia en laske sotaelokuvien joukkoon vaikka itsessään sodankäynti olisikin merkityksellisessä roolissa – oma rajani kulkee siinä 1800-luvun kieppeillä ja sieltä lähdetään sitten kulkemaan kohden nykyaikaa kun puhutaan sotaelokuvista, mutta itsekullakin on tietenkin oma jaottelunsa tässä kohdin. Itse lasken selkeän historialliset ”sotaelokuvat” historiallisten draamojen joukkoon ja tietyissä tapauksissa historiallisten toimintaelokuvien joukkoon. Esim. 1800-luvun aikakaudelle sijoittuvista elokuvista sotaelokuvana pitäisin v. 1964 Cy Endfieldin ohjaamaa Zulua, on tosin tunnustettava, että leffan olen nähnyt viimeksi 90-luvun alkupuolella, joten en ehdottomalla varmuudella sano, että siinä taistelulla/sodankäynnillä on niin suuri rooli, että sen voi sijoittaa tämän genren alle.

Aloitetaan tämä ketju helpommalla tapaa eli jätetään analysointi sikseen ja tehdään lyhyt listaus niistä mielestäni parhaimmista sotaelokuvista tai elokuvista, jotka sijoittuvat tietyn sodan aikakauteen ja sodalla on elokuvassa oma merkityksellinen roolinsa, ts. mikä tarkoittaa sitä, että lasken tässä suhteessa sotaelokuvien joukkoon myös sellaiset leffat joissa varsinaiset sotatoimet ovat taustalla ja elokuvassa itsessään voidaan kuvata aikakauteen liittyviä tapahtumia vaikkapa kotirintamalla.

Lista nyt on sikäli yksipuolinen, että se käsittää vain ja ainoastaan 1900-luvun sotia.

1. Das Boot (ohj. Wolfgang Petersen):

Näin tämän mestariteoksen ensimmäisen kerran tv-sarjana joskus 80-luvulla ja jo tuolloin se teki minuun suuren vaikutuksen. Sen jälkeen olen nähnyt leffan useamman kerran ja useina erimittaisina versioina – hyllystä löytyy myös se yleisesti hyväksytty täyspitkäversio. Elokuvassa saavutetaan mielestäni todella mainiosti sukellusveneessä vallitseva klaustrofobinen tunnelma ja vaikka interiööri on toisinaan todella pieni ja ahdas, se ei kuitenkaan kahlitse elokuvaa millään muotoa vaan tuo siihen syvyyttä ja ahdistavaa läheisyydentuntua, jossa on jopa itsekin aistivinaan koneöljyn lemun ja miesten hikoilun.

2. Veteenpiirretty viiva (ohj. Terrence Malick):

Minä arvostan tämän Malickin elokuvan todella korkealle ja siinä on sotaa lähestytty hyvin persoonalliselta kantilta ja miesten sodankäyntiä kuvataan tavalla, jossa hetkittäin se sota työntyy taustalle ja luonto, ihmiset, menneisyys ja haaveet nousevat pintaan kunnes raadollinen todellisuus repii takaisin maanpinnalle. Ja itse pidän elokuvaa ennemminkin kunnianosoituksena James Jonesin kirjalliselle tuotannolle, joka sijoittuu toisen maailmansodan aikaan ja Malick tavoittaa teoksessaan ennemminkin sen hengen, jonka Jones tavoitti loistavimmassaan teoksessa – Täältä ikuisuuteen. Malickin elokuva pohjautuu Ohut punainen viiva teokseen, mutta sen henki on laajempi ja ulottuu Prewin ajatuksiin Täältä ikuisuuteen mestariteoksessa.

3. Tule ja katso (ohj. Elem Klimov):

Klimovin teos on eräiltä osiltaan ehkäpä väkevimpiä sotakuvauksia joita on tehty, vaikka siinä on runsaasti venäläistä/neuvostoaikaista runollista ja viipyilevää kerrontaa on siinä toisaalla tavoitettu sodan brutaalius hyvin rajulla ja autenttisentuntuisella tavalla. Elokuvassa on tiettyä osoittelevuutta mutta osaltaan tämä on ymmärrettävää, koska voisin kuvitella, että lapsuuden kokemukset Stalingradin taisteluiden keskellä ovat lyöneet vankan leimansa Klimovin mieleen. Elokuvan loppu on todella mieleen jäävä ja tunteikas… Ollen samalla monella tapaa toteava, huomioiden sen, että me kaikki olemme olleet joskus lapsia.

4. Paths of glory (ohj. Stanley Kubrick):

Tässä elokuvassa Kubrick toteaa kaikella tapaa sodan mielipuolisuuden ja mielettömyyden ja sen millaisia uhrauksia miehiltä ensimmäisen maailmansodan “mutakentillä” vaadittiin. Ja kuinka järjettömän tuntuisiin tekoihin ryhdyttiin kunnian ja maineen tähden. Loistava sodanvastainen elokuva olematta mielestäni kuitenkaan liian osoitteleva ja alleviivaava!

5. Tulikärpästen hauta (Isao Takahata):

Kyseessä on toisen maailmansodan lopuille sijoittuva kertomus kahdesta orvoksi jääneestä lapsesta Japanissa – mutta huomionarvoista on se, että kyseessä on animaatio, asia jonka ei pidä antaa hämätä ja estää katselukokemusta. Olen nähnyt Tulikärpästen haudan useita kertoja ja ensikerrasta lähtien sen on onnistunut koskettaa minua ja jokaisella kerralla sen onnistuu pysäyttää minut ja kahden sisaruksen tarinan seuraaminen animaationa on omanlaisensa kokemus. Loistava, inhimillinen, syvällinen ja surullinen kertomus elosta sodan koettelemassa maassa lasten silmin nähtynä ja koettuna.

6. Platoon (ohj. Oliver Stone):

Aikanaan Platoon oli eräänlainen merkkipaalu realistisuudessaan ja tietyssä avoimmuudessaan – se on osa Stonen Vietnam-trilogiaa – elokuvassa Stone kuvaa Vietnamin rujonkauniina ja brutaalina kokemuksena, joka jättää jäljen ihmismieleen ja jossa pahimmat viholliset voivat olla heitä, jotka ovat lähinnä itseä. Ihminen ja ihmisluonto on vihollinen – ihminen on ihmiselle susi. Ehkäpä tänään Stonen elokuvasta on jo kadonnut tiettyä aikakauteen kuuluvaa tenhoa, eikä se välttämättä ole kestänyt aikaa siinä missä moni todellinen klassikko on tehnyt.

7. Full metal jacket (ohj. Stanley Kubrick):

Ensin mietin, että voinko ottaa listalle kaksi Kubrickin ohjaustyötä mutta lopulta myös Full metal jacket oli tälle listalle nostettava – itse asiassa se kuuluu tälle listalle ja on monelta osin elokuvana merkittävämpi mitä esim. yllä oleva Platoon on (joka on omalla listallani säilyttänyt asemansa osaltaan tietyn nostalgia-arvon tähden). Full metal jacket on kaikella tapaa kaksijakoinen elokuva ja uskoisin, että jokainen joka on sen katsonut muistaa elävästi dramaattisen ja voimakkaan kohtauksen, jossa päättyy kahden miehen elämä – ja tavallaan täysin turhaan, mutta inhimillisesti katsoen ymmärrettävän tapahtumaketjun seurauksena. Pvt. ”Gomer Pyle” ja full metal jacket…

8. Länsirintamalta ei mitään uutta (ohj. Lewis Milestone):

Remarquen loistavasta kirjasta on tehty kaksi filmatisointia (kolmas on ymmärrykseni mukaan suunnitteilla) ja näistä kahdesta kaikella tapaa parempi on tämä Milestonen aikaa todella hyvin kestänyt ohjaustyö vuodelta 1930. Jos Remarquen kirja oli loistelias niin niin sitä on myös Milestonen elokuva – mestarillinen kuvaus nuorista, jotka joutuvat sodan lihamyllyn kouriin länsirintamalle.

9. Taistelu Algeriasta (ohj. Gillo Pontecorvo):

Ranska on aikanaan käynyt useita siirtomaasotia ja on edelleen sekaantunut tavalla tai toisella sen entisten siirtomaiden sisäisiin asioihin turvaten alueilla omia etujaan ja toisinaan myös itselleen suosiollisten hallitsijoiden etuja. Taistelu Algeriasta on italialaissyntyisen Pontecorvon voimakas kuvaus brutaalista ja raadollisesta sodasta Algeriassa. Elokuvan voimaa lisää sen musta-valkoisuus, todella voimakas ja hyvä tehokeino vetämään katsojien huomion puoleensa.

10. Ei paluuta (ohj. Andrei Tarkovski & Eduard Abalov, epävirallisesti):

Koskettava elokuva, jonka keskiössä on kaksitoistakesäinen Ivan, joka toimii tiedustelijana ja vakoilijana linjojen takana. Elokuvan vahvuus on sen viipyilevässä runollisuudessa, lisäksi tenhoa ja voimaa elokuvaan tuo musta-valkoisuus ja voimakkaan inhimillinen ote. Hiukan samalla tapaa kuin Klimovin teoksessa, elokuvassa lapsella on suuri rooli ja sotaa lähestytään lapsen näkökulmasta ja hänen asemasta. Tarkovskin hieno elokuva ei ehkäpä ole niin voimakkaasti osoitteleva mitä Klimovin hieno leffa on, mutta tässä kohdin on todettava, että Klimovin teoksen tenhoavaan voimaan kuului olennaisella tapaa julmuuden selkeä todentaminen ja sen osoittaminen kuinka julmaa sota oli.



Tässäpä on kymmenen kärki omalla listallani. Ainoatakaan suomalaista sotaelokuvaa ei joukkoon mahtunut – todetaan nyt, että omasta mielestäni paras suomalainen sotaelokuva on Pekka Parikan Talvisota. Itse asiassa Parikan teos on tv-sarjana elokuvaversiotakin parempi ja kokonaisvaltaisempi ja toisaalta verrattuna Antti Tuurin teokseen, Parikan elokuva/tv-sarja on verrattomasti parempi ja voimakkaampi.

vlad.
 
Hyvä ja kattava listaus genren klassikoista. Lisään tuohon vielä omana alakategoriana ilmasota-aiheiset klassikot.

1. The Battle of Britain (1969 ohjaus Guy Hamilton)

Tämän on pakko olla listan kärjessä. Kaikkien ilmasotaleffojen kuningas. Aidot Spitfiret ja Hurricanet ottavat matsia saarivaltakunnan taivaiden omistuksesta Luftwaffea vastaan. No joo, sakemannien kalusto oli Espanjan lisenssillä rakennettuja feikkimersuja ja Heinkeleitä, mutta vähät siitä. Elokuva on historiallisesti sangen tarkka kuvaus ja aidot WW2 lentokoneet ovat piste i:n päälle.

2. Memphis Belle (1990 ohj. Michael Caton-Jones)

Varsin onnistunut kuvaus US 8th Air Forcen pommarikeikoista miehitetyn Euroopan taivaalla 1943. Ei ihan niin millintarkka kuvaus sen oikean "Memphis Bellen" viimeisestä sotalennosta, mutta pääosiltaan realistinen kuvaus ilmasodan todellisuudesta.

3. The Dam Busters (1955 ohj. Michael Anderson)

Iätön klassikko brittien Royal Air Forcen erikoisoperaatiosta saksalaisten patoja vastaan vuonna 1943. Tästä ei ole mitään pahaa sanottavaa. Erittäin hyvin tehty ilmasotaleffa ja vieläpä uskollinen oikeiden "padonmurtajien" tarinalle.

4. Pilviin piirretty (2001 ohj. Jan Sverak)

Tsekkivapaaehtoisten vaiheet RAF:n riveissä. Tunnelmallinen moderni sotaelokuva. Onnistuin pakkosyöttämään tämän leffan kaikille ex-tyttöystävilleni ja poikkeuksetta kaikki pitivät elokuvasta !

5. The Blue Max (1966 ohj. John Guillermin)

Ensimmäisen maailmansodan ritarilliset ja ei-niin ritarilliset ilmataistelut saksalaisesta näkökulmasta.

6. Aces High (1976 ohj. Jack Gould)

Sama aikakausi, mutta brittien näkövinkkelistä.

7. Hell's Angels (1930 ohj. Howard Hughes)

Mitäpä tästä sanomaan. Ikivanha elokuva, mutta katsomisen arvoinen ihan senkin takia, että sekopäinen pohatta Howard Hughes haali tätä elokuvaa varten kasaan läjäpäin aitoa WW1 kalustoa.
 
@vlad ja @tulikomento Mihin unohditte Stalingradin (1993)? Tuo on mielestäni parhaita ellei paras näkemäni sotaelokuva.

En suinkaan ole unohtanut Joseph Vilsmaierin Stalingradia. Elokuvalla on ansionsa ja kuuluu ehdottomasti parhaimpiin toisenmaailmansodan kuvauksiin, mutta ei ole kuitenkaan niin hyvä, että nousisi listallani top-kymppiin. Ehkäpä pitäisi katsoa leffa uudelleen, koska sen viimeisimmästä katsomisesta on aikaa jo reilu vuosikymmen - joten sen sisällöstä on voinut unohtua paljonkin, jotka uudelleen katselu palauttaisi mieleeni.

vlad.
 
Itselleni ei ole oikein koskaan toimineet nuo Vietnam, tai muu kauko-idän suunnan sotaelokuvat. Ehkä siksi että oma kiinnostus historiasta on aina kohdistunut tänne Eurooppaan ja tietysti Suomen sotaan.
Minä katson ja arvostan sotaelokuvan erityisesti siltä näkökulmalta mitä se kertoo ja kuinka pohjautuu todellisiin tapahtumiin. On toki muitakin vaikuttavia ja listaan nyt hieman tuohon jäljempään osan omasta "kirjastostani".
@vlad listalta eräänä vaikuttavimpana nostaisin muuten vaan tuon venäläisen Tule ja Katso (Idti i cmatri), Löytyy netistä vapaasti katsottavana, mutta en tätä ole kyllä misään nähnyt DVD:nä. Muita vaikuttavia elokuvia mielestäni Stalingrad, Vihollisen porteilla, Sotamies Ryan, Band of Brothers, Santa Annan Ihme (siviilien joukkomurha Sant'Anna di Stazzema), Saints and Soldiers 1 (Malmedy massacre), Black book, Flyboys (WWI lentokoneita), Tietysti Battle of Britain ja Das Boot kuuluvat huippuelokuvien joukkoon. Monet yllättävän vaikuttavat elokuvat ovatkin löytyneet ihan tarjouskasoista ja poistomyynneistä, eivätkä koskaan ole nousseet mihinkään megamyyntiin ja leffojen hypetykseen. Olishan noita mutta en lähde nyt isommin listaamaan.....
 
Pari yksittäistä mainiota sotaleffaa Hollywoodista:

1) Hell is for Heroes - Pieni ryhmä amerikkalaisia hyökkäämässä (muistaakseni) Siegfried-linjalla. Eivät yritä voittaa sotaa, vaan ainoastaan pysyä hengissä. Kuvaa aika varmaan aika hyvin jenkkien fiiliksiä sodan loppuvaiheessa. Steve McQueen loppuunpalaneena sotasankarina on loistava. Erityismaininta aidosta (saksalaisesta) arkistomateriaalista.

2) They were expendable - Moottoritorpedoveneet riehuvat Filippiineillä Tyynenmeren sodan alkuvaiheessa. Voittoja ja tappioita, mutta kokonaisvaltaisesti amerikkalaisilla menee päin persettä. Ohjaaja Ford palveli itse torpedoveneissä ja oli juuri tullut sodasta elokuvan ohjatessaan. Myös Robert Montgomery palveli sodan aikana laivastossa. Niinpä siinä on tiettyä katu-uskottavuutta, kun hänen roolihahmonsa kysyy John Wayneltä että: "Rusty? Who you work for? Your Country or yourself?"
 
Itselleni ei ole oikein koskaan toimineet nuo Vietnam, tai muu kauko-idän suunnan sotaelokuvat. Ehkä siksi että oma kiinnostus historiasta on aina kohdistunut tänne Eurooppaan ja tietysti Suomen sotaan.
Minä katson ja arvostan sotaelokuvan erityisesti siltä näkökulmalta mitä se kertoo ja kuinka pohjautuu todellisiin tapahtumiin.

http://www.imdb.com/title/tt1591479/

Storyline
An unprecedented blend of real-life heroism and original filmmaking, Act of Valor stars a group of active-duty Navy SEALs in a powerful story of contemporary global anti-terrorism. Inspired by true events, the film combines stunning combat sequences, up-to-the minute battlefield technology and heart-pumping emotion for the ultimate action adventure. Act of Valor takes audiences deep into the secretive world of the most elite, highly trained group of warriors in the modern world. When the rescue of a kidnapped CIA operative leads to the discovery of a deadly terrorist plot against the U.S., a team of SEALs is dispatched on a worldwide manhunt. As the valiant men of Bandito Platoon race to stop a coordinated attack that could kill and wound thousands of American civilians, they must balance their commitment to country, team and their families back home. Each time they accomplish their mission, a new piece of intelligence reveals another shocking twist to the deadly terror plot, which ...



Mä tykkää tästä. Kerrankin elokuvassa tehdään jotain oikeasti oikein.
Ja aikas kaukana ollaan Vietnamista. Ja aikas harvassa filmissä ammutaan oikeilla ammunitioneilla. ;)
 
Tämä tuore virolainen sotaelokuva "1944" vaikuttaa mielenkiintoiselta.


Kertoo puna-armeijan ja Waffen-SS:n riveissä taistelleista virolaisista. Keskittyy ilmeisesti Sinimäkien taisteluun. Olen kuullut juttua, että elokuva olisi tulossa syksyllä teatterilevitykseen myös meillä.

EDIT: Löytyi tämmönen videoklippi. Vakuuttavan näköistä sotimista.

 
Viimeksi muokattu:
Tuossa olisi yksi erinomainen elokuva (puolikas tässä videossa). Henry King ohjasi elokuvan Twelve O´clock High vuonna 1949. Elokuva kertoo pommituslentäjistä, jotka olivat ensimmäiset amerikkalaiset Euroopassa ja joutuivat tekemään päiväpommituksia, kun Luftwaffe oli vielä voimissaan. Käsikirjoittaja Bartlett tunsi aiheen omakohtaisesti. Gregory Peck esittää kohtuullisesti komentajaa, joka vaatii paljon ja jonka paineet murtavat, kun hän lopussa menee itse lennolle.



Jaa, löytyi kakkospuolikin. Komentajan loppusota alkaa noin 37-38 minuutin kohdalla. Peck vetää hyvin taisteluväsymyksestä kärsivän komentajan roolin (55 min + eteenpäin).

 
Viimeksi muokattu:
Tämä tuore virolainen sotaelokuva "1944" vaikuttaa mielenkiintoiselta.


Kertoo puna-armeijan ja Waffen-SS:n riveissä taistelleista virolaisista. Keskittyy ilmeisesti Sinimäkien taisteluun. Olen kuullut juttua, että elokuva olisi tulossa syksyllä teatterilevitykseen myös meillä.

OFFTOPIC:
Tuosta saisi mielenkiintoisen, jos ottaisi todellisen virolaisen demokraatin päähenkilöksi:
- Vastustaa Pätsin autokratiaa 1934 lähtien
- Vastustaa neuvostovaltaa 1940-41
- Vastustaa saksalaismiehitystä 41-44
- Vastustaa neuvostovaltaa 45-91

Meni meillä jotakin sentään oikein maailmansotien välillä.

ONTOPIC:
En ole koskaan katsonut Das Bootia. Saapas-fantasiat ei vaan iske.
Sen sijaan heitän tähän elokuvan:
TORA! TORA! TORA! - Loistava elokuva japanilaisten hyökkäyksestä Pearl Harboriin. Mukana molempien osapuolten näkemys, kuin myös japanilaisten ymmärrys siitä, että koska a) lentotukialuksia ei saatu tuhottua ja b) toista iskua sataman infran (etenkin öljyvarastojen) tuhoamiseksi ei tehty, sota hävittiin ensimmäisessä taistelussa. Tumpputestissä 7,61mm/7,62mm
 
Japanilaista hulluutta lisää. Otoko tachi no Yamato on pitkä ja hidas elokuva mutta sen ainoa taistelukohtaus on vaikuttavaa samuraihenkeä täynnä. Yamato taisteli 7.4. 1945 yli kaksi tuntia kaikkiaan 386 lentokonetta vastaan. Leffassa homma menee katsojaystävällisesti viidessä minuutissa.

Uppoamisessa menetti henkensä 2 475 miehistön jäsentä, mukana vara-amiraali Itō, joka oli päättänyt mennä laivansa mukana. 269 pelastui.

 
@vlad listalta eräänä vaikuttavimpana nostaisin muuten vaan tuon venäläisen Tule ja Katso (Idti i cmatri), Löytyy netistä vapaasti katsottavana, mutta en tätä ole kyllä misään nähnyt DVD:nä. Muita vaikuttavia elokuvia mielestäni Stalingrad, Vihollisen porteilla, Sotamies Ryan, Band of Brothers, Santa Annan Ihme (siviilien joukkomurha Sant'Anna di Stazzema), Saints and Soldiers 1 (Malmedy massacre), Black book, Flyboys (WWI lentokoneita), Tietysti Battle of Britain ja Das Boot kuuluvat huippuelokuvien joukkoon. Monet yllättävän vaikuttavat elokuvat ovatkin löytyneet ihan tarjouskasoista ja poistomyynneistä, eivätkä koskaan ole nousseet mihinkään megamyyntiin ja leffojen hypetykseen. Olishan noita mutta en lähde nyt isommin listaamaan.....

Olin lukenut vakuuttavia arvioita elem Klimovin Tule ja Katso leffasta vuosia sitten, niinpä ryhtyin etsimään sitä suorastaan epätoivoisesti dvd:ltä - huomatakseni vain, että sen löytäminen suomenkielisin tekstityksin oli täysin mahdotonta. Niinpä jouduin sitten tilaamaan leffan amazon.com:in kautta englanniksi tekstitettynä (dvd ja taitaa löytyä nykyään blue ray:nakin). Myöhemmin sitten satuin lukemaan, että Lenin museolla on toisinaan ollut myynnissä kyseinen leffa vhs-versiona ja suomeksi tekstiettynä, niinpä sitten vierailin vielä museon nettisivuilla todetakseni vain, ettei sitä enää ollut myynnissä heillä.

Tule ja katso on ymmärtääkseni tullut aikanaan YLE:ltä, olisiko ollut 80-luvun lopulla tai 90-luvun alkupuolella.

leffatykki.com:in arvostelu: http://www.leffatykki.com/elokuva/tule-ja-katso

Minulla sotaleffojen kohdalla "musta piste" löytyy lähinnä Afrikan mantereen sodista, ne eivät ole oikein koskaan kovinkaan kauheasti kiinnostaneet mutta joukkoon mahtuu kuitenkin positiivisia yllätyksiä, kuten Taistelu Algeriasta, tässä on toki huomioitava se, ettei kyseessä ole afrikkalainen produktio vaan puhtaan italialaisen ohjaajan näkemys kyseisestä sodasta. Muuten en ole kovinkaan "rajoittunut" eli sotaleffat sodasta kuin sodasta kyllä kiinnostavat (kunhan tietyt ehdot täyttyvät) ja kunhan leffassa on ideaa ja hiukan enemmän syvyyttä - pelkästä yksiulotteisesta sotaleffasta, jossa tyydytään pelkkään tappamiseen ja sodankäynnin kuvaamiseen ilman paneutumista henkilöhahmoihin, ei minua kovinkaan kauheasti jaksa kiinnostaa.

Toiseen maailmansodaan ajoittuvista leffoista kiehtovimmat omalta kannaltani taasen löytyvät juuri niistä leffoista joissa kuvataan taisteluita itärintamalla ja toisaalta sitten Kauko-idässä, ja toisaalta perusteltu saksalaisnäkemys on sellainen mikä kiehtoo. Länsirintaman taisteluita kuvaavat leffat ovat toki ihan katsottavia ja useat jopa hyviä, mutta jollaintapaa minua on kiinnostanut aina toisen maailmansodan kohdalla itärintamalla se sodankäynnin totaalinen totaalisuus. Kauko-idän kohdalla taasen osaltaan se, että etenkin 80-luvulla olin todella kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista ja sitä myöten kiinnostukseni ulottui historiaan ja siinä yksi merkityksellinen aika on tietenkin Japanin imperialismin nousu 1900-luvulla ja sen brutaalit seuraukset Japanin lähialueilla.

vlad.
 
Länsisaksalaista 50-luvun jälkipuoliskon tuotantoa edustava "Die Brücke" on minusta vaikuttava sotaelokuva yhä tänäkin päivänä.


Joukko teini-ikäisiä pojankloppeja asetetaan keväällä 45 puolustamaan kokonaiskuvan kannalta merkityksetöntä siltaa amerikkalaisia vastaan.
 
Länsisaksalaista 50-luvun jälkipuoliskon tuotantoa edustava "Die Brücke" on minusta vaikuttava sotaelokuva yhä tänäkin päivänä.


Joukko teini-ikäisiä pojankloppeja asetetaan keväällä 45 puolustamaan kokonaiskuvan kannalta merkityksetöntä siltaa amerikkalaisia vastaan.

Kirjakin on hyvä.
 
Japanilaista hulluutta lisää. Otoko tachi no Yamato on pitkä ja hidas elokuva mutta sen ainoa taistelukohtaus on vaikuttavaa samuraihenkeä täynnä. Yamato taisteli 7.4. 1945 yli kaksi tuntia kaikkiaan 386 lentokonetta vastaan. Leffassa homma menee katsojaystävällisesti viidessä minuutissa.

Uppoamisessa menetti henkensä 2 475 miehistön jäsentä, mukana vara-amiraali Itō, joka oli päättänyt mennä laivansa mukana. 269 pelastui.

Nappi tietoa. Vain maanpuolustus netille ;) Yamoto aluksen upottaneella lentäjän poika on suuri suomi fani. Hänellä on myös suomalainen vaimo. Vielläkin käy noin joka toinenvuosi suomessa viettämässä kesää" William Morgan Fisher served in the United States Navy during World War II. He was a torpedo pilot and awarded the Gold Flying Cross for sinking the famous Yamato Japanese battleship. The world's largest battleship ever built. Thanks to all the men who served this great country "
 

Liitteet

  • image.jpg
    image.jpg
    139.7 KB · Luettu: 7
D-Dayn kunniaksi voisi alkaa katsomaan Band Of Brothersia. Perkeleen hyvä sarja kyllä.
BoB on hyvä. Onkohan tuo The Pacific millanen?

Aika vähän tulee sotaelokuvia katsottua, ei ole lempigenreni. Eipä tosin hirveästi muutenkaan tule elokuvia katsottua. Ehkä Full metal jacket on mieluisin sotaleffa.
 
Viimeksi muokattu:
The Pacific on itsellä ollut myös mielessä, mutta on jotenkin liian kaukainen tarina (?). Kuten aikaisemmin jo mainitsinkin kauko-idän tarinat eivät ole kiinnostaneet.

Sitten on muuten joukko sellaisia "sankari-leffoja" jotka on aika kepeästi tehtyjä ja noudattavat jonkinlaista Korkeajännitys tai Siivet etenemistapaa. Nämä eivät ole niinkään ehkä klassikoita mutta muuten tvallaan kiinnostavaa niille jotka aikoinaan jo Battler Brittonin seikkailuja lukivat. Täytyypä penkoa kirjastoa ja pistää edittinä pari esimerkkiä..... yksi taisi olla nimeltään "Moskiittolaivue"..?
 
Back
Top