Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Väijyttäjä
Korpraali
Unto Parvilahti: BERIJAN TARHAT
En tiedä onko kyseinen kirja jo mainittu täällä.
Unto Parvilahti (1907-1970) toimi mm. valokuvaajana Suomen ilmavoimissa 1930-luvulla ja vuosina 1941-44 hän palveli suomalaisen SS-pataljoonan yhdysupseerina Berliinissä. Hänet pidätettiin kaksi päivää ennen jatkosodan päättymistä ja luovutettiin huhtikuussa 1945 Neuvostoliiton salaiselle poliisille -> 11 muun "Leinon vangin" mukana neuvostovankeuteen. Viiden vuoden tuomio vankileirille ja elinkautinen Siperiaan...
Alun perin 1957 ilmestynyt Berijan tarhat kuvaa tarkasti elämänmenoa vankiloissa ja niiden ympärillä. Parvilahden klassinen selviytymistarina on herättänyt huomiota lukuisina käännöksinä maamme ulkopuolella.
Hyvä kirja, suosittelen lukemaan!
En tiedä onko kyseinen kirja jo mainittu täällä.
Unto Parvilahti (1907-1970) toimi mm. valokuvaajana Suomen ilmavoimissa 1930-luvulla ja vuosina 1941-44 hän palveli suomalaisen SS-pataljoonan yhdysupseerina Berliinissä. Hänet pidätettiin kaksi päivää ennen jatkosodan päättymistä ja luovutettiin huhtikuussa 1945 Neuvostoliiton salaiselle poliisille -> 11 muun "Leinon vangin" mukana neuvostovankeuteen. Viiden vuoden tuomio vankileirille ja elinkautinen Siperiaan...
Alun perin 1957 ilmestynyt Berijan tarhat kuvaa tarkasti elämänmenoa vankiloissa ja niiden ympärillä. Parvilahden klassinen selviytymistarina on herättänyt huomiota lukuisina käännöksinä maamme ulkopuolella.
Hyvä kirja, suosittelen lukemaan!
Victor Charlie
Kapteeni
Atso Haapanen: Viholliset keskellämme - Desantit Suomessa 1939-1944
Arkistolähteisiin perustuva selvitys Suomessa sotien ja välirauhan aikana kiinni jääneistä desanteista. Vähän puuduttavaa luettavaa, mutta mielenkiintoinen. Desanttien koulutuksen ja motivaation taso oli sangen vaihteleva. Koulutus saattoi kestää parista päivästä kuukausiin. Pitkänkin koulutuksen saanut desantti saattoi kuitenkin antautua melko pientenkin vastoinkäymisten jälkeen. Varusteina desanteilla oli yleensä ainakin pistooli. Lisäksi käsikranaatteja (jotka usein paljastivat desantin, koska normaali sotilas ei vienyt niitä selustaan), konepistooli tai kivääri, joskus vaimentimella. Aseet saattoivat olla suomalaisia, saksalaisia, venäläisiä tai joskus amerikkalaisia. Lisäksi oli räjähteitä ja radio yhteyden pitoon. Vaatteina oli usein siviiliasu tai sekalainen uniformu, esim. suomalainen päällystakki ja lakki, mutta venäläiset housut. Jotkut desantit toimivat kokonaan venäläisessä univormussa ja näin välttyivät teloitukselta kiinni jäädessään.
Desantit toimivat pareittain tai pienissä ryhmissä, joskus myös yksin.
Tehtävänä desanteilla olivat perinteiset tiedustelu- ja tuhoamistehtävät, liikenteen laskenta ym. Lisäksi osa desanteista pyrki soluttautumaan siviilien joukkoon onkimaaan tietoja tai varastamaan asiapapereita. Jotkut pyrkivät värväämään apureita ja perustamaan partisaaniryhmiä. Näissä tehtävissä ei juuri menestytty.
Desantit toimitettiin kohteeseen yleensä laskuvarjolla, joskus veneellä tai soluttautumalla rintamalinjojen läpi. Monesti homma meni persiilleen jo alusta asti, kun lentäjä pudotti desantit kymmeniä kilometrejä vikaan, miehet eivät löytäneet toisiaan hypyn jälkeen, varustetorpedoja ei löytynyt ym. Näissä tilanteissa tovereistaan eksynyt desantti usein antautui.
Kirjasta päätellen desanttitoiminassa luotettiin enemmän määrään kuin laatuun.
Lauri Vahtre: Absurdin suurvalta - Elämää neuvostojärjestelmässä
Virolaisen kirjoittajan kokemuksia siitä, millaista oli elää järjestelmässä, missä kaikki perustui viime kädessä valheeseen. Hauska ja vakava yhtä aikaa.
Kun sosialistista suunnitelmataloutta ei tilastotieteen avulla saatu näyttämään kapitalistista tehokkaammalta, päätettiin että tilastotieteessä on vikaa. Tilastotieteilijöille ilmoitettiin, että Neuvostoliiton talous on USA:ta tehokkaampi. Keksikää uudenlainen tilastotiede, joka todistaa tämän.
Tai:
Neuvostoliitosta ei saanut tarkkoja karttoja. Karttojen mittakaavaa venytettiin niin, ettei niiden perusteella voisi suunnata ohjuksia. Kuusikymmenluvulla amerikkalaiset kuitenkin saivat satelliittiensa avulla kartoitettua ja maalitettua koko NL:n alueen. Kuitenkin vielä kahdeksankymmenluvulla neuvostokansalaisen oli kiellettyä omistaa tarkkaa karttaa. Lännessä näitä tietenkin oli.
Arkistolähteisiin perustuva selvitys Suomessa sotien ja välirauhan aikana kiinni jääneistä desanteista. Vähän puuduttavaa luettavaa, mutta mielenkiintoinen. Desanttien koulutuksen ja motivaation taso oli sangen vaihteleva. Koulutus saattoi kestää parista päivästä kuukausiin. Pitkänkin koulutuksen saanut desantti saattoi kuitenkin antautua melko pientenkin vastoinkäymisten jälkeen. Varusteina desanteilla oli yleensä ainakin pistooli. Lisäksi käsikranaatteja (jotka usein paljastivat desantin, koska normaali sotilas ei vienyt niitä selustaan), konepistooli tai kivääri, joskus vaimentimella. Aseet saattoivat olla suomalaisia, saksalaisia, venäläisiä tai joskus amerikkalaisia. Lisäksi oli räjähteitä ja radio yhteyden pitoon. Vaatteina oli usein siviiliasu tai sekalainen uniformu, esim. suomalainen päällystakki ja lakki, mutta venäläiset housut. Jotkut desantit toimivat kokonaan venäläisessä univormussa ja näin välttyivät teloitukselta kiinni jäädessään.
Desantit toimivat pareittain tai pienissä ryhmissä, joskus myös yksin.
Tehtävänä desanteilla olivat perinteiset tiedustelu- ja tuhoamistehtävät, liikenteen laskenta ym. Lisäksi osa desanteista pyrki soluttautumaan siviilien joukkoon onkimaaan tietoja tai varastamaan asiapapereita. Jotkut pyrkivät värväämään apureita ja perustamaan partisaaniryhmiä. Näissä tehtävissä ei juuri menestytty.
Desantit toimitettiin kohteeseen yleensä laskuvarjolla, joskus veneellä tai soluttautumalla rintamalinjojen läpi. Monesti homma meni persiilleen jo alusta asti, kun lentäjä pudotti desantit kymmeniä kilometrejä vikaan, miehet eivät löytäneet toisiaan hypyn jälkeen, varustetorpedoja ei löytynyt ym. Näissä tilanteissa tovereistaan eksynyt desantti usein antautui.
Kirjasta päätellen desanttitoiminassa luotettiin enemmän määrään kuin laatuun.
Lauri Vahtre: Absurdin suurvalta - Elämää neuvostojärjestelmässä
Virolaisen kirjoittajan kokemuksia siitä, millaista oli elää järjestelmässä, missä kaikki perustui viime kädessä valheeseen. Hauska ja vakava yhtä aikaa.
Kun sosialistista suunnitelmataloutta ei tilastotieteen avulla saatu näyttämään kapitalistista tehokkaammalta, päätettiin että tilastotieteessä on vikaa. Tilastotieteilijöille ilmoitettiin, että Neuvostoliiton talous on USA:ta tehokkaampi. Keksikää uudenlainen tilastotiede, joka todistaa tämän.
Tai:
Neuvostoliitosta ei saanut tarkkoja karttoja. Karttojen mittakaavaa venytettiin niin, ettei niiden perusteella voisi suunnata ohjuksia. Kuusikymmenluvulla amerikkalaiset kuitenkin saivat satelliittiensa avulla kartoitettua ja maalitettua koko NL:n alueen. Kuitenkin vielä kahdeksankymmenluvulla neuvostokansalaisen oli kiellettyä omistaa tarkkaa karttaa. Lännessä näitä tietenkin oli.
Museo
Kenraali
Luin viimein tämän 50-luvun lopulla sensuroiduksi tulleen Veikko Koppisen ”Räjähtävän tyhjyyden”. Koko teos on mieletöntä sissiromantiikan ylistystä. Kirjassa kuvataan miten suomalainen sissiarmeija luo maaseudusta räjähtävän tyhjyyden jossa maahan tunkeutuneet Neuvostoliiton divisioonat vuotavat kuiviin kukin vuorollaan. Kaiken huipuksi kirjoittajan alter ego eversti Savukorpi haukkuu pystyyn koko Suomen silloisen kenraalikunnan kun eivät ymmärtäneet sodankäynnin teoriasta mitään.
Minusta jotenkin tuntuu ettei kirjaa kielletty pelkästään ns. neuvostovastaisena vaan siitä huokuvan poliittisen naiiviuden takia.
Minusta jotenkin tuntuu ettei kirjaa kielletty pelkästään ns. neuvostovastaisena vaan siitä huokuvan poliittisen naiiviuden takia.
mienkoiv
Kapteeni
^ ylläolevaan Suomalainen Sissitoiminta -kirjaan vielä infoa:
- hintaa ei kannata säikähtää; maksuehtoja on 3 eri vaihtoehtoa
- Kansallisarkiston kaukopartioraportteja hyödynnetty
- mielenkiintoisena lisänä itse sissikoulutuksesta asiaa
olin yhteydessä Tammen yhdyshenkilöön, jos kiinnostaa ottakaa rohkeasti yhteyttä! kirjaa painettu siis vain 1750 kpl, jokainen numeroitu.kirjakaupasta turha kysellä.
yhdyshenkilö:
Kari Kinnunen
045-1123 500
[email protected]
- hintaa ei kannata säikähtää; maksuehtoja on 3 eri vaihtoehtoa
- Kansallisarkiston kaukopartioraportteja hyödynnetty
- mielenkiintoisena lisänä itse sissikoulutuksesta asiaa
olin yhteydessä Tammen yhdyshenkilöön, jos kiinnostaa ottakaa rohkeasti yhteyttä! kirjaa painettu siis vain 1750 kpl, jokainen numeroitu.kirjakaupasta turha kysellä.
yhdyshenkilö:
Kari Kinnunen
045-1123 500
[email protected]
Eipä ole sotakirjoja tullut nyt luettua. Sotapäiväkirjoja ja - 60-luvulla muistiin otettua ker-
rontaa kyllä. Nämä 20 v. sodan jälkeen muistiinpannut kertomukset ovat jänniä. Niitä ei
voi uskoa kerrotun samasta sodasta, mistä -90-luvun Hurraa-torjuntavoitto-upseerit ovat
herrasmehiä- kirjat kertovat. Kaveria ei jätetä.....sekin on monta kertaa aika lailla toisen-
laista kuin 30 v. myöhemmin lallatettu Totuus. En osaa arvioida, mikä sitten on lähempä-
nä totta tai ei. Olisi tutqijoilla vielä sarkaa, mitä niiittää. Mutta ei taida irrota apurahaa moi-
seen. On parasta pysyä trendissä, jos meinaa osamaksuvolvon maksut saada makseltua.
rontaa kyllä. Nämä 20 v. sodan jälkeen muistiinpannut kertomukset ovat jänniä. Niitä ei
voi uskoa kerrotun samasta sodasta, mistä -90-luvun Hurraa-torjuntavoitto-upseerit ovat
herrasmehiä- kirjat kertovat. Kaveria ei jätetä.....sekin on monta kertaa aika lailla toisen-
laista kuin 30 v. myöhemmin lallatettu Totuus. En osaa arvioida, mikä sitten on lähempä-
nä totta tai ei. Olisi tutqijoilla vielä sarkaa, mitä niiittää. Mutta ei taida irrota apurahaa moi-
seen. On parasta pysyä trendissä, jos meinaa osamaksuvolvon maksut saada makseltua.
Olen sitten oikea suurhomo, minusta ne ovat mielenkiintoisia. Mulla on käynyt käsissä Ru-
kajärvi ja Talvisodan Laatokan karjalaan liittyvää aineistoa. Haastatteluaineisto on Divisioo-
na J, Rukajärvi ja sitten jostain muualta. Itsesi pitää hommata mahdollisuus penkoa ko.
aineistoa.
kajärvi ja Talvisodan Laatokan karjalaan liittyvää aineistoa. Haastatteluaineisto on Divisioo-
na J, Rukajärvi ja sitten jostain muualta. Itsesi pitää hommata mahdollisuus penkoa ko.
aineistoa.
Tvälups
Ylipäällikkö
Taitaa olla ilmassa kun itsekin olen alkanut perata niitä, lähinnä kirjoittamisen lähdemateriaalina.
Tuolta niitä löytyy ja käsialakin on pääosin luettavaa http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3375849
Raaempaa kirjoitustyyliä jos hakee niin Eero Tuomaala ja Marko Tapio käynee kirjoittajina pirtaasi.
Tuolta niitä löytyy ja käsialakin on pääosin luettavaa http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3375849
Raaempaa kirjoitustyyliä jos hakee niin Eero Tuomaala ja Marko Tapio käynee kirjoittajina pirtaasi.
suksisissi
Kersantti
mienkoiv kirjoitti:
Muutama Lapin saksalaissotaa käsittelevää kirja:
Mika Kulju: Tornin maihinnousu, Lapin sodan avainoperaatio
Pekka Jaatinen Viimeiseen patruunaan.
Kuljun historiatutkimus ja Jaatisen samoihin tapahtumiin perustuva romaani täydentävät toisiaan mukavasti
Pekka Jaatinen: Verenpunainen kaupunki
Anteo Vuorio: Kairoilta Kemiin
Molemmat tositapahtumiin perustuvia romaaneja Kemin taisteluista syksyllä 1944, Jaatisen vuodelta 2007 ja Vuorion vuodelta 1960
Väijyttäjä
Korpraali
Luca Moconesi: MOSTARIN TIEN LIFTARIT
Suomalainen palkkasoturi Bosnian sodassa
Olen tiedustellut, hyökännyt, tuhonnut, piirittänyt, valloittanut, ryöstänyt, vetäytynyt, irtaantunut, paennut, kantanut haavoittuneita ja nähnyt kuinka kavereita ja vihollisia silpoutuu, räjähtää, muuttuu spagettikastikkeeksi, tulee hulluksi tai vain kuolee.
Kaiken tämän Luca Moconesi on tehnyt omasta tahdostaan, maksua vastaan. Nimen takana on suomalaismies, joka seurasi kutsumustaan sinne mistä monet muut pakenivat, Euroopan repineen sisällissodan taistelukentille.
Loppukesästä 1993 Moconesi liittyi sodan runtelemassa Tomislavgradin kaupungissa kroaattiarmeijan kansainvälisiin joukkoihin. Kansainväliset ovat armeijan tehokkain ja pahamaineisin ryhmä: heidän joukossaan on uusnatseja, nationalisteja, sotimiselle elämänsä omistaneita oman tien kulkijoita sekä miehiä, joita EU-maissa etsitään kissoin, koirin ja poliisivoimin.
Moconesi ei taistele aatteen puolesta, sillä muut asiat ovat hänelle tärkeämpiä. Kuten se, kuinka hengenvaarallisissa tilanteissa keho täyttyy tuntemattomasta voimasta. Tunne siitä, että ympärillä on kavereita jotka ovat valmiita kuolemaan puolestasi. Kaverihengellä on tosin myös kääntöpuolensa: auta armias sitä, jolta sisu valahtaa kaulaan tiukassa paikassa.
Kirja kertoo jännityskertomuksen keinoin sotasyksyn taisteluista ja idyllisistä lepopäivistä. Myös paikallisen vankilan olot tulevat tutuiksi, kun Moconesi joutuu kesken ravintolailtaa puolustamaan joukko-ostastonsa kunniaa. Sota jättää jälkensä kovaankin mieheen: kun Moconesi tulee jouluksi Suomeen, hän huomaa ettei vanhoihin kuvioihin enää noin vain palatakaan.
Vaikka on ollut hetkiä, jolloin olen pelännyt kuin kana tai joutunut taistelemaan hallusinaatioita ja väsymystä vastaan, en ole koskaan nähnyt painajaisia sodasta. Ennen sotaa kuvittelin, että olen varmasti yksin tällä pallolla omine arvoineni ja kuvitelmineni. Tomislavgradissa tapasin sitten ne muut, jotka olivat valinneet keskiaikaisen tien viikatemiehen pikku kätyreinä. Miehet, jotka liftasivat Mostariin.
____
Hankin tämän Marco Casagranden kirjoittaman kirjan taannoin, kun jonkinlaisesta "keräilyarvosta" poiketen kohtuullisen edullisesti sain. Aihepiiri on myös kiinnostava. Mahdollisesta palkkasotilaan liioitteluista ja joistain fiktioista huolimatta kirja on varsin viihdyttävää luettavaa, ja antaa erilaista, "virallisista lähteistä" poikkeavaa näkökulmaa Bosnian sotaan. Kirja on varmasti tässä foorumissa monille tuttu.
Suomalainen palkkasoturi Bosnian sodassa
Olen tiedustellut, hyökännyt, tuhonnut, piirittänyt, valloittanut, ryöstänyt, vetäytynyt, irtaantunut, paennut, kantanut haavoittuneita ja nähnyt kuinka kavereita ja vihollisia silpoutuu, räjähtää, muuttuu spagettikastikkeeksi, tulee hulluksi tai vain kuolee.
Kaiken tämän Luca Moconesi on tehnyt omasta tahdostaan, maksua vastaan. Nimen takana on suomalaismies, joka seurasi kutsumustaan sinne mistä monet muut pakenivat, Euroopan repineen sisällissodan taistelukentille.
Loppukesästä 1993 Moconesi liittyi sodan runtelemassa Tomislavgradin kaupungissa kroaattiarmeijan kansainvälisiin joukkoihin. Kansainväliset ovat armeijan tehokkain ja pahamaineisin ryhmä: heidän joukossaan on uusnatseja, nationalisteja, sotimiselle elämänsä omistaneita oman tien kulkijoita sekä miehiä, joita EU-maissa etsitään kissoin, koirin ja poliisivoimin.
Moconesi ei taistele aatteen puolesta, sillä muut asiat ovat hänelle tärkeämpiä. Kuten se, kuinka hengenvaarallisissa tilanteissa keho täyttyy tuntemattomasta voimasta. Tunne siitä, että ympärillä on kavereita jotka ovat valmiita kuolemaan puolestasi. Kaverihengellä on tosin myös kääntöpuolensa: auta armias sitä, jolta sisu valahtaa kaulaan tiukassa paikassa.
Kirja kertoo jännityskertomuksen keinoin sotasyksyn taisteluista ja idyllisistä lepopäivistä. Myös paikallisen vankilan olot tulevat tutuiksi, kun Moconesi joutuu kesken ravintolailtaa puolustamaan joukko-ostastonsa kunniaa. Sota jättää jälkensä kovaankin mieheen: kun Moconesi tulee jouluksi Suomeen, hän huomaa ettei vanhoihin kuvioihin enää noin vain palatakaan.
Vaikka on ollut hetkiä, jolloin olen pelännyt kuin kana tai joutunut taistelemaan hallusinaatioita ja väsymystä vastaan, en ole koskaan nähnyt painajaisia sodasta. Ennen sotaa kuvittelin, että olen varmasti yksin tällä pallolla omine arvoineni ja kuvitelmineni. Tomislavgradissa tapasin sitten ne muut, jotka olivat valinneet keskiaikaisen tien viikatemiehen pikku kätyreinä. Miehet, jotka liftasivat Mostariin.
____
Hankin tämän Marco Casagranden kirjoittaman kirjan taannoin, kun jonkinlaisesta "keräilyarvosta" poiketen kohtuullisen edullisesti sain. Aihepiiri on myös kiinnostava. Mahdollisesta palkkasotilaan liioitteluista ja joistain fiktioista huolimatta kirja on varsin viihdyttävää luettavaa, ja antaa erilaista, "virallisista lähteistä" poikkeavaa näkökulmaa Bosnian sotaan. Kirja on varmasti tässä foorumissa monille tuttu.
Alpo Rusi: Tiitisen lista, Stasin vakoilu Suomessa 1960-89 (2011)
Teos avaa hyvin Stasin (vähän myös KGB:n) harrastamaa tiedustelu/vaikutustoimintaa Suomessa kylmän sodan aikana. Kirjan sivuilla vilahtelee paljon poliittisesti merkittäviä henkilöitä ja suomettuminen määritellään tyhjentävästi. Myös Supon toimintaa (toimimattomuutta) valoitetaan mukavasti. Kirjan lopussa kootusti tapaus Supo vs. Alpo Rusi.
Kannattaa lukea! Kyseessä ei ole ehkä se luettavuudeltaan paras teos, mutta hyvin sitä jaksoi lukea kappaleen parin päivävauhdilla. teoksen lukeneena tuli mieleeni, että olisiko tällä foorumilla joku halukas kansalaisaloitteen tekijä. Mielestäni suomettumisen ajan vieraiden maiden tiedustelun leipiin työskennelleiden henkilöiden, varsinkin poliittisen eliitin, tekemiset pitäisi saada julkiseksi jotta poliittinen ilmasto tervehtyisi. Kirjan perusteella varsinkin demareilla taitaa olla aikamoiset luurangot jääkaapissa...
Teos avaa hyvin Stasin (vähän myös KGB:n) harrastamaa tiedustelu/vaikutustoimintaa Suomessa kylmän sodan aikana. Kirjan sivuilla vilahtelee paljon poliittisesti merkittäviä henkilöitä ja suomettuminen määritellään tyhjentävästi. Myös Supon toimintaa (toimimattomuutta) valoitetaan mukavasti. Kirjan lopussa kootusti tapaus Supo vs. Alpo Rusi.
Kannattaa lukea! Kyseessä ei ole ehkä se luettavuudeltaan paras teos, mutta hyvin sitä jaksoi lukea kappaleen parin päivävauhdilla. teoksen lukeneena tuli mieleeni, että olisiko tällä foorumilla joku halukas kansalaisaloitteen tekijä. Mielestäni suomettumisen ajan vieraiden maiden tiedustelun leipiin työskennelleiden henkilöiden, varsinkin poliittisen eliitin, tekemiset pitäisi saada julkiseksi jotta poliittinen ilmasto tervehtyisi. Kirjan perusteella varsinkin demareilla taitaa olla aikamoiset luurangot jääkaapissa...
Viimeisin lukemani kosketteli voimallisesti suomalaista propagandaa sodan aikaan. En muista kirjan nimeä. Se kertoi siitä systeemistä, joka valvoi kansan mielialoja jne. ja syötti sopivaa proppista kehiin kulloisenkin tarpeen mukaan. Talvisodan Suojärven pataljoonan juttuja olen selaillut myös viime aikoina.