Kirjat

tulikomento

Ylipäällikkö
@eddie, kiitos upeasta kirjasta : Suomen panssari sota

View attachment 29080
No huh. Tuo voisikin olla kova sana. Isoisävainaa kun palveli 44 kesällä sotasaalissotkan ampujana niin kiinnostaisi kyllä itseäni. Lienee hintaluokkaa hemmetin kallis niin kuin muutkin saman sarjan kirjat.

Pitäsikö näille kuunneltaville "alan" jutuille perustaa oma vitja, vai meneekö tällä seassa?.
Anna olla vaan tässä ketjussa.
 

Leaderdog

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Toki kiinnostaa kyllä, että onko paljoinkin ihmisiä, jotka pystyvät kuuntelemaan työn ohessa, työaikana ?.
 
Pentti Sainio pommittaa Pariisin rauhansopimusta: Minne Suomi pommittaa. Into, 2018.

Suurlähettiläs Jaakko Blomberg selitti lokakuussa 2001, että Suomen hallitus oli tehnyt 21. syyskuuta 1990 yksipuolisen päätöksen, jossa totesi, että ”rauhansopimuksen III osan Saksaa koskevat samoin kuin muut täysivaltaisuusrajoitukset olivat menettäneet merkityksensä”.

Blombergin ilmoittamaa ”hallituksen yksipuolista päätöstä” ei ole kuitenkaan tehty. On vain presidentin esittelyyn liitetty sekava muistio, johon on sotkettu havaintoja YYA-sopimuksesta, Pariisin rauhansopimuksesta ja Saksojen yhdistymisestä.

Muistio on otsikoitu: ”Ehdotus hallituksen päätökseksi Pariisin rauhansopimuksen Saksaa koskevista ja Suomen täysivaltaisuutta rajoittavista määräyksistä.” Pöytäkirjaan merkittiin: ”Presidentti päätti tehdä hallituksen päätöksen…”

Presidentti ei kuitenkaan voi tehdä hallituksen päätöksiä: ne tekee hallitus. Ei siis ole hallituksen eikä presidentin päätöstä. Vaikka olisikin, niillä ei olisi laillista merkitystä.

René Nyberg lähetti maailmalle 21. syyskuuta 1990 ilmoituksen, että Suomen hallitus oli tehnyt päätöksen irtisanoutua rauhansopimuksen aserajoituksia koskevista määräyksistä. Tämä oli suuren luokan hämäys. Presidentin esittelyn 21. syyskuuta 1990 pöytäkirja on vain epävirallinen poliittinen kannanotto. Siksi Pariisin rauhansopimus on edelleen Suomen lakikokoelmassa koskemattomana.

https://mondediplo.fi/2-2019/ilmavoimien-pommittaja-hornetit-rikkovat-suomen-lakia/
 

Rannari

Ylipäällikkö
Pentti Sainio pommittaa Pariisin rauhansopimusta: Minne Suomi pommittaa. Into, 2018.

Suurlähettiläs Jaakko Blomberg selitti lokakuussa 2001, että Suomen hallitus oli tehnyt 21. syyskuuta 1990 yksipuolisen päätöksen, jossa totesi, että ”rauhansopimuksen III osan Saksaa koskevat samoin kuin muut täysivaltaisuusrajoitukset olivat menettäneet merkityksensä”.

Blombergin ilmoittamaa ”hallituksen yksipuolista päätöstä” ei ole kuitenkaan tehty. On vain presidentin esittelyyn liitetty sekava muistio, johon on sotkettu havaintoja YYA-sopimuksesta, Pariisin rauhansopimuksesta ja Saksojen yhdistymisestä.

Muistio on otsikoitu: ”Ehdotus hallituksen päätökseksi Pariisin rauhansopimuksen Saksaa koskevista ja Suomen täysivaltaisuutta rajoittavista määräyksistä.” Pöytäkirjaan merkittiin: ”Presidentti päätti tehdä hallituksen päätöksen…”

Presidentti ei kuitenkaan voi tehdä hallituksen päätöksiä: ne tekee hallitus. Ei siis ole hallituksen eikä presidentin päätöstä. Vaikka olisikin, niillä ei olisi laillista merkitystä.

René Nyberg lähetti maailmalle 21. syyskuuta 1990 ilmoituksen, että Suomen hallitus oli tehnyt päätöksen irtisanoutua rauhansopimuksen aserajoituksia koskevista määräyksistä. Tämä oli suuren luokan hämäys. Presidentin esittelyn 21. syyskuuta 1990 pöytäkirja on vain epävirallinen poliittinen kannanotto. Siksi Pariisin rauhansopimus on edelleen Suomen lakikokoelmassa koskemattomana.

https://mondediplo.fi/2-2019/ilmavoimien-pommittaja-hornetit-rikkovat-suomen-lakia/
No niin. Sainio on taas lempiaiheensa kimpussa :D

"Lentopommien taistelukäyttö kiellettiin Suomelta Pariisin rauhansopimuksessa 1947". Eikö siellä kuitenkin puhuttu jotain sisäisistä pommiripustimista tms?
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Tämmönen teos. Tunteeko kukaan paremmin ? Näyttäisi käsittelevän kenraali Erkki Raappanan 14. Divisioonan kaukopartiotoimintaa Rukajärven suunnalla. Eli juttua varmasti ainakin Marskin ritari Eino Penttilästä ja tämän miehistä.

kirja.jpg
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Onko uusi opus, korpikenraalin olen kyllä lukenut. Siinä vähempi tiedustelujuttuja.
Ilmestyi ihan äskettäin.

 

Old Boy

Kenraali
Siinä vasta varsinainen maanpuolustuksen erikoisasiantuntija. :facepalm: Ja jotkut pölvästit pitävät ukkoa suurenakin guruna
Älä nyt noin sano. Sinäkin tulet joskus vanhaksi! Sainiolla oli pitkä ura toimittajana sekä erinomaisia lähteitä kun kirjoitti ekat teoksensa. Mutta tosiaan viimeisiä tekeleitä lukiessa ei voi olla tuntematta voimakasta myötähäpeää.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Aiemmin ketjussa esittelin amerikkalaisen sotahistorioitsija Robert Citinon Wehrmacht-trilogian ensimmäisen osan Death of the Wehrmacht, joka käsitteli vuoden 1942 sotatoimia saksalaisesta näkövinkkelistä. Nyt sain luettua sarjan keskimmäisen vuotta 1943 käsittelevän osan. Ja täytyy sanoa että tämä on hyvä.

Citino kertoo kirjassaan sen mitenkä El Alameinin ja Stalingradin katastrofit kokenut Saksan armeija jatkoi saman kaavan noudattamista. Upseerikunta noudatti vuosisataisia preussilaisia perinteitään. Aggressiivinen hyökkäyshenki vallitsi operatiivisella tasolla. Kirjassa käsitellään aika tarkastikin mm. läntisen sotanäyttämön tärkeimmät operaatiot ja taistelut (Kasserine, Sisilian maihinnousu, Italian niemimaan sotatoimet). Ja luonnollisesti mukana on itärintamakin (Mansteinin vastaisku kevättalvella 1943 Harkovassa, Kursk ja sen jälkeiset viivytystaistelut).

Mitenkä Saksan armeija reagoi kun se ajautui kriisistä toiseen ? No, yleensä vastaus oli että hyökkäämällä aina kun mahdollista. Esimerkeistä käyvät hyvin mm. Kasserinen solan taistelu Pohjois-Afrikassa sekä sotamarsalkka von Mansteinin taidokas Harkovan operaatio ja sitä seurannut Saksan itärintaman vakauttaminen Stalingradin jälkeen. Ongelmaksi muodostui se, että tässä vaiheessa sotaa niin länsiliittoutuneet kuin puna-armeijakin alkoivat jo oppia vastakeinot näihin Wehrmachtin taktillis-operatiivisen tason iskuihin. Ja ennen kaikkea materiaalisesti ja miesvoiman osalta ylivoima alkoi olla musertava. Pitkässä juoksussa Saksa ei kyennyt kestämään tappioita läheskään siinä määrin kuin vastustajat. Vaikka Wehrmacht kykeni aiheuttamaan niin briteille, amerikkalaisille kuin venäläisillekin yhä kipeitä ja tuntuvia iskuja, ei se enää itse heikentyneenä kyennyt tempaisemaan takaisin itselleen menettämäänsä strategisen tason aloitetta.

Citino kirjoittaa taidokasta sotahistoriaa. Aivan erityisesti pidän tämän tyylistä kirjoittaa osuvia huomioita saksalaisen upseeriston mielenlaadusta. Sillä (historia, perinteet, omaksuttu sotakoulujen opetus) oli eittämättä vaikutusta siihen mitenkä Wehrmachtin komentajat taistelukentillä toimivat. Pidän Robert Citinoa yhtenä parhaimmista nykyisistä toisen maailmansodan historian eksperteistä. Trilogian kolmas osa menee kyllä hankintaan.

kirja.jpg
 

EK

Kenraali
Aiemmin ketjussa esittelin amerikkalaisen sotahistorioitsija Robert Citinon Wehrmacht-trilogian ensimmäisen osan Death of the Wehrmacht, joka käsitteli vuoden 1942 sotatoimia saksalaisesta näkövinkkelistä. Nyt sain luettua sarjan keskimmäisen vuotta 1943 käsittelevän osan. Ja täytyy sanoa että tämä on hyvä.

Citino kertoo kirjassaan sen mitenkä El Alameinin ja Stalingradin katastrofit kokenut Saksan armeija jatkoi saman kaavan noudattamista. Upseerikunta noudatti vuosisataisia preussilaisia perinteitään. Aggressiivinen hyökkäyshenki vallitsi operatiivisella tasolla. Kirjassa käsitellään aika tarkastikin mm. läntisen sotanäyttämön tärkeimmät operaatiot ja taistelut (Kasserine, Sisilian maihinnousu, Italian niemimaan sotatoimet). Ja luonnollisesti mukana on itärintamakin (Mansteinin vastaisku kevättalvella 1943 Harkovassa, Kursk ja sen jälkeiset viivytystaistelut).

Mitenkä Saksan armeija reagoi kun se ajautui kriisistä toiseen ? No, yleensä vastaus oli että hyökkäämällä aina kun mahdollista. Esimerkeistä käyvät hyvin mm. Kasserinen solan taistelu Pohjois-Afrikassa sekä sotamarsalkka von Mansteinin taidokas Harkovan operaatio ja sitä seurannut Saksan itärintaman vakauttaminen Stalingradin jälkeen. Ongelmaksi muodostui se, että tässä vaiheessa sotaa niin länsiliittoutuneet kuin puna-armeijakin alkoivat jo oppia vastakeinot näihin Wehrmachtin taktillis-operatiivisen tason iskuihin. Ja ennen kaikkea materiaalisesti ja miesvoiman osalta ylivoima alkoi olla musertava. Pitkässä juoksussa Saksa ei kyennyt kestämään tappioita läheskään siinä määrin kuin vastustajat. Vaikka Wehrmacht kykeni aiheuttamaan niin briteille, amerikkalaisille kuin venäläisillekin yhä kipeitä ja tuntuvia iskuja, ei se enää itse heikentyneenä kyennyt tempaisemaan takaisin itselleen menettämäänsä strategisen tason aloitetta.

Citino kirjoittaa taidokasta sotahistoriaa. Aivan erityisesti pidän tämän tyylistä kirjoittaa osuvia huomioita saksalaisen upseeriston mielenlaadusta. Sillä (historia, perinteet, omaksuttu sotakoulujen opetus) oli eittämättä vaikutusta siihen mitenkä Wehrmachtin komentajat taistelukentillä toimivat. Pidän Robert Citinoa yhtenä parhaimmista nykyisistä toisen maailmansodan historian eksperteistä. Trilogian kolmas osa menee kyllä hankintaan.

View attachment 29482
Mielenkiintoista. Etenkin tuo Manstein -43, koska perinteisestihän (populaarisotahistoriassa) sitä Mansteinin toimintaa on pidetty taitavana ja viisaana, etenkin verrattuna pakkaslihatalven jäykkään puolustukseen. Enkä kiistä Citinon johtopäätöksiä, vaan totean vain, että mielenkiintoista. Helposti samaa mieltä tuosta Wehrmachtin tappionkestosta. Ei pidä sokaistua siitä havainnosta, että valtaosa Saksan tappioista tuli vasta vuoden 1944 jälkeen. Siihenhän on syynä ainoastaan se, että lihamyllyyn kaadettiin kouluttamatonta Volksturmia yms. joukkoja, joiden ainoa vaihtoehto oli tuhoutua. Pienemmässä mittakaavassa sama on havaittavissa Kannaksella helmikuun 1940 jälkeen.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Mielenkiintoista. Etenkin tuo Manstein -43, koska perinteisestihän (populaarisotahistoriassa) sitä Mansteinin toimintaa on pidetty taitavana ja viisaana, etenkin verrattuna pakkaslihatalven jäykkään puolustukseen. Enkä kiistä Citinon johtopäätöksiä, vaan totean vain, että mielenkiintoista. Helposti samaa mieltä tuosta Wehrmachtin tappionkestosta. Ei pidä sokaistua siitä havainnosta, että valtaosa Saksan tappioista tuli vasta vuoden 1944 jälkeen. Siihenhän on syynä ainoastaan se, että lihamyllyyn kaadettiin kouluttamatonta Volksturmia yms. joukkoja, joiden ainoa vaihtoehto oli tuhoutua. Pienemmässä mittakaavassa sama on havaittavissa Kannaksella helmikuun 1940 jälkeen.
Tässä yleisöluennossa käsittelee samaa teemaa. Kirjasarjan päätösosan keskiössä on sitten kysymys siitä miksi Saksa taisteli katkeraan loppuun saakka vailla mitään toivoa.

 

Erkki

Eversti
Lahjoittaja
Ilmestyi ihan äskettäin.

Vaikuttaa sen verran kiintoisalta, että tilasin tuon juuri.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Viime aikoina olen tässä ketjussa nostanut esiin Venäjän rintamaa käsitteleviä kirjoja. Laitanpa vielä eräänlaisena tietoiskuna tämän kaverin laatiman videoarvostelun Heinz Guderianin sotamuistelmista. Tiivistää hyvin sen miksi kenraaleiden muistelmateoksia lukiessa pitää ottaa lähdekritiikki huomioon. Ja kertoo hyvin myös siitä mitenkä vaikutusvaltaisia saksalaiskenraaleiden sodan jälkeen ilmestyneet muistelmat ovat olleet historiantutkimuksen kentällä.

guderian.jpg

 

Leaderdog

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Minä taas puolestani sain hommattua tutulta vanhemmalta lekurilta reilut 40 kpl sotakirjaa ja nyt menossa teema rintamakarkuruus. Eipä näytä käpykäärtilaisenkaan piiloittelu ollut helppoa, jatkuvasti nälkä ja ilmitulon pelko.

Edit:typo.
 
Viimeksi muokattu:

tulikomento

Ylipäällikkö
Tässä pari uusinta hankintaani ; Onni Palaste Rukajärven sissit ja Martti Turtola Kyllä kaatuakin voidaan. Epäilemättä lisää tulee hankittua.

View attachment 27662 View attachment 27664
Turtolan kirjan olen lukenut viime vuosikymmenellä. Martti Turtolahan on käsittääkseni läheistä sukua kirjan päähenkilölle everstiluutnantti Jussi Turtolalle. Muistelen että hieman erikoisesti kirja on kirjoitettu päähenkilön näkökulmasta. Eli niin että Martti Turtola antaa Jussi Turtolan "puhua" omin vuorosanoin ja mietelmin. Ehkä hieman epätieteellistä, mutta luettavuuden kannalta hyvä ratkaisu. Eipä silti, kyllähän lähteinä on käytetty arkistoja ja muuta kirjallisuutta, joten ei kirja nyt varsinaisesti mielikuvituksen tuotetta käsittääkseni ole.

Joka tapauksessa mielenkiintoinen ihmiskohtalo. Everstiluutnantti Turtola kohtasi loppunsa syksyllä 1941 Kiestingin kusisissa korpitaisteluissa. Muistaakseni kirjassa on paljon kritiikkiä saksalaista aseveljeä kohtaan, joka osoittautui surkeaksi korpisodassa. Lisäksi jos en täysin väärin muista, niin kirja on erittäin kriittinen Jussi Turtolan tuolloista esimiestä kenraali Hjalmar Siilasvuota kohtaan.
 

Leaderdog

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Btw. nyt kun noita kirjoja on tullu urakalla hankittua, on ollut myöskin väistämätöntä että joitain kirjoja on tuplana ja triplana. Mikä on hyvä kanava missä niitä voisi myydä tai vaihtaa päikseen toisiin sotakirjoihin?

Ja muuten tuossa hyvä linkki alan kirjoihin:

 

Leaderdog

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Yritän jossain vaiheessa kollata esim. edesmenneen Lehväslaihon tuotannon läpi ja katsoa mitä opuksia minulta puuttuisi ja josko saisi sen täydennettyä vekslaamalla.
 
Top