Jussi oli Martin setä.
Ongelmallinen tuo on siksi, että Turtola antaa ymmärtää, että kyseessä on tutkimus, mutta kirjoittaa silkkaa mielikuvitustaan sekaan. Jussi Turtolaa on kyllä kritisoitukin toiminnastaan kesällä 1941, mutta nyt Martin kirja sivuuttaa kritiikin täysin ja kohdistaa sen vain saksalaisiin ja Siilasvuohon. Nuo puheenvuorot ovat tutkijalta halpahintainen ratkaisu, koska niissä voi kritisoida kärkevästi haluttua kohdetta (tutkijan statuksella), mutta mahdollisen vastakritiikin voi sivuuttaa taiteilijan vapaudella.
Vastaava temppuhan on Ylikankaan Tulkintani talvisodasta. Siinä on kaksi näytelmää ja "tutkimus". Lainausmerkit siksi, että se tutkimus ei ole "oikea" tutkimus. Ylikangas yritti todistaa Saksan vaikuttaneen talvisodan päättymiseen lupaamalla jo talvella 1940 Suomelle menetetyt alueet takaisin korkojen kera. Todisteita ei löytynyt, joten Ylikangas joutui tekemään tällaisen ratkaisun. Vielä enemmän suohon Ylikangas upposi sitten Huhtiniemen kanssa, mutta se on toinen tarina. Surullinen loppu suurelle tutkijalle.
