Kirjat

[tulikomento]

Tutkimuksen tuloksena syntyi Comet, joita meilläkin oli lyhyen aikaa käytössä 1960-luvulla. Aika selvä Tigerin kopio. Ajokuntoisena Panssarijoukkojen 100 v juhlassa.

Muistankohan oikein että Suomessa Comet-vaunuilla ei ollut käytössä panssarinläpäisevää ampumatarviketta ? Koulutuskäytössähän ne olivat. Päällystöopiston väki Lappeenrannassa ajeli Cometeilla ja Charioteer-vaunuilla.

 

[Juna112Porojetsiin]

Tutkimuksen tuloksena syntyi Comet, joita meilläkin oli lyhyen aikaa käytössä 1960-luvulla. Aika selvä Tigerin kopio. Panssarimuseon Comet esiintyi ajokuntoisena Panssarijoukkojen 100 v juhlassa. Sen yksilön erikoisuutena oli, että ennen Panssarimuseolle luovuttamista vaunu seisoi muistomerkkinä Linnan kasarmin vieressä olevassa puistossa, mutta sen tykki oli edelleen PV:n kirjanpidossa. Ei tarvinu deaktivoida ja varkausvaaraakin pidettiin ilmeisesti vähäisenä.

Mihin tuo tieto perustuu, että Comet perustuu Tiikeriin? Ensimmäisen lauseen vielä ehkä voisi hyväksyä nielemällä sen siten, että ominaisuuksia määritettäessä Tiikeristä saadut tiedot ovat olleet merkittäviä. Mutta että Tiikeriä olisi suunnittelussa kopioitu ?

Cometin alustahan perustuu samaan Christien alustaan, johon perustuu niin BT-7 kuin Sotka ja brittien cruiser-vaunut yleisesti. Comet on jatkokehittelyn tulosta Cromwellista, jossa siis kyseinen alusta ja joka myös runkonsa puolesta toimi Cometin suunnittelun pohjana. Cromwellin suunnittelu puolestaan aloitettiin 1940, ennenkuin Tiikeristä paljon oli hajuakaan. Moottoriksi, siis Cromwellin ja sen jatkokehitelmät, mukaanlukien Comet, saatiin RR:n Meteor. Meteor taas perustui RR Merliniin, ja sen kehitystyö lähti liikkeelle pitkälri Rolls-Roycen omista ideoista.
Voimansiirtona toimi, jo Cromwellissa, Merrit-Brown Z5 jonka kohdalla on kyllä periaatteelline yhteneväisyys Tiikeriin, molemmis oli käytössä sama teknologia. Käsitykseni on että Merrit-Brown oli "triple differential driven" kanssa ehdottomassa kehityksen etulinjassa ja Tiikeri hävisi voimansiirtotekniikassa brittivaunuille,

Ulkonäköön liittyvä kulmikkuus ja tornin muoto lienevät sattumia. (ellei tästä löydy jotain ainakin minulle täysin uutta tietoa ?)

 

[Falangi]

Mihin tuo tieto perustuu, että Comet perustuu Tiikeriin? Ensimmäisen lauseen vielä ehkä voisi hyväksyä nielemällä sen siten, että ominaisuuksia määritettäessä Tiikeristä saadut tiedot ovat olleet merkittäviä. Mutta että Tiikeriä olisi suunnittelussa kopioitu ?

Cometin alustahan perustuu samaan Christien alustaan, johon perustuu niin BT-7 kuin Sotka ja brittien cruiser-vaunut yleisesti. Comet on jatkokehittelyn tulosta Cromwellista, jossa siis kyseinen alusta ja joka myös runkonsa puolesta toimi Cometin suunnittelun pohjana. Cromwellin suunnittelu puolestaan aloitettiin 1940, ennenkuin Tiikeristä paljon oli hajuakaan. Moottoriksi, siis Cromwellin ja sen jatkokehitelmät, mukaanlukien Comet, saatiin RR:n Meteor. Meteor taas perustui RR Merliniin, ja sen kehitystyö lähti liikkeelle pitkälri Rolls-Roycen omista ideoista.
Voimansiirtona toimi, jo Cromwellissa, Merrit-Brown Z5 jonka kohdalla on kyllä periaatteelline yhteneväisyys Tiikeriin, molemmis oli käytössä sama teknologia. Käsitykseni on että Merrit-Brown oli "triple differential driven" kanssa ehdottomassa kehityksen etulinjassa ja Tiikeri hävisi voimansiirtotekniikassa brittivaunuille,

Ulkonäköön liittyvä kulmikkuus ja tornin muoto lienevät sattumia. (ellei tästä löydy jotain ainakin minulle täysin uutta tietoa ?)

Ja kun ihan vaan mittoja katsoo niin Comethan on Tigeriä parikymmentä tonnia kevyempi.

Spoiler: Comet + Leopard

 

[tulikomento]

Edellisellä sivulla mainitsemani Tiikeri-opus löytyy muuten täältä ilmaisena PDF:nä.

Tiger! The Tiger Tank: A British View by David Fletcher - PDF Drive

Of all the tanks that fought during the Second World War the best remembered is the German Tiger. The pride of the Panzer forces, the scourge of the Allies, it was already a legend before the British Army met it in action, and that reputation has survived until the present day. Naturally it fascinat

www.pdfdrive.com

 

[Erkki]

Muistankohan oikein että Suomessa Comet-vaunuilla ei ollut käytössä panssarinläpäisevää ampumatarviketta ? Koulutuskäytössähän ne olivat.

Varmaankin, koska ainakin eräässä 1960-luvun PV:n esitteessä Comet oli nimetty harjoitusvaunuksi ja Charioteer pst-vaunuksi.

 

[Old Boy]

Mitä mieltä olette, paljonko korkeintaan kannattaa divarissa maksaa Pekka Kantakosken panssariteoksesta ? 30 euroa näyttävät nettidivareissa pyytävän. Kirjan aihe neuvostopanssarit kiinnostaisi itseäni. Siitäkin huolimatta että itse kirjoittaja on käsittääkseni eräänlainen panssariaselajin oma versio Ahti Lapista

Kopion tähän mitä olen tästä kirjasta aikaisemmin sanonu. Kirjassa on nimittäin asiaa myös vastustaja Suomen panssareista. Kantakoski kirjoitti siis pääteoksessaan Punaiset Panssarit 1998 seuraavasti:

3. PsK:n Talvisotaan lähtö:
Kun tykit oli Tykkitehtaalla asennettu vaunut tulivat junalla Hämeenlinnaan, jossa vaunumiehistöt olivat. Purettaessa vaunuja junasta oli ankara pakkanen eikä moottoreita saatu heti käyntiin. Komppanianpäällikö käski laskea moottoreista pois öljyt, joka tehtiin pienen purnauksen ja päällikön ankaran käskyn jälkeen. Öljyjen poisto moottoreista ei vaikuttanut mitään käynnistymiseen. Laakereihin jäi se öljy, joka moottorit jäykisti. Matkalla Poltinahon kasarmille moottorit leikkasivat kiinni.

Kuuterselkä:
Kuuterselän taistelu oli osoitus suomalaisen panssaritaktiikan suorastaan surkeasta tilasta. Taistelu alkoi kahden vaunun alistamisella jääkäripataljoonille ja tipoittain syötettiin taisteluun muutama vaunu lisää sitä mukaan kun edelliset olivat tuhoutuneet tai vaurioituneet. Myöskään vaunujen nopeutta ei käytetty hyväksi. Taistelu eteni koko ajan jalkamiehen nopeudella, jolloin vaunut olivat pitkään oivallisa maaleja vihollisen tykeille ja panssarivaunuille.

Asemien pettäminen Murokalliolla (Portinhoikassa):
(Puolustuksessa) tienvarressa olleen alikersantti Taposen vaunun tykki ei toiminut. Kultuaan tästä radiossa samassa kallioleikkauksessa ollut vänr Janhusen vaunu lähti täyttä vauhtia taaksepäin. Muihin taempana olleisiin vaunuihin ei ollut radioyhteyttä, sillä niiden miehistöt olivat ruokailemassa (ilman radiopäivystystä). Komppanianpäällikkö oli käymässä JP 4:n komentopaikalla.

Portinhoikan vastahyökkäyksestä Kantakoski kirjoitaa, että oman T34:n tuhoamaksi on sotapäiväkirjoissa merkitty ainoastaan yksi T34. Panssarilegendathan kertovat toista. Osa venäläisten vaunutappioista oli lisäksi niiden miehistöjen ehjänä hylkäämiä. Lisäksi hän kertoo Puna-Armeijan taktiikan olleen välttää taistelua vihollispanssarien kanssa.

Jos tällaista kirjoittaa panssarimiesten pienessä piirissä, ei ole ihme jos joutuu dissatuksi kuten edellä on todettu. Murokallion puolustuksen pettäminen oli Kantakosken kirjan ilmestymiseen 1998 asti yli 50 vuotta mysteeri, johon ei Sampo Ahtokaan aikanaan oppaana paikan päällä osannut vastata. Kahden Sturmin "ampumaratana" oli kilometrin pätkä suoraa tiepengertä, jonka kummmallakin puolella oli 90 -luvulla kaislaa kasvavaa vesijättöä. Koko Portinhoikan vastahyökkäystähän ei olisi tarvittu mikäli puolustus olisi täällä pitänyt.

Jalkaväen tekniikkaosaamiseen tai paremminkin sen puuttumiseen tutustuin kerran itekin 70-luvulla. Tykistö kävi silloin keskellä talvea vuosittain Rovajärvellä. Kuljetuksemme tuli Misin asemalle, mutta emme päässeet purkamaan, koska sotilaslaiturille oli jämähtänyt jonkin jv -joukon pitkä juna. Sotilaskuljetuksethan lastataan ja puretaan ajamalla junaa pitkin vaunusta toiseen asetettujen tilapäisten kulkusiltojen yli. Jv -kollegat oli kuitenkin unohtanu käyttää ajoneuvoja pysähdyspaikoilla ja viima sekä pakkanen jäädyttivät autot niin että siellä täällä joku ei käynnistynyt. Koko suma seisoi tietysti siihen asti kun viimeinenkin moottori oli työllä ja tuskalla saatu käymään.

Kirja on todellinen tietopaketti panssariaiheesta. Puutteena on, ettei se ole viitteistetty. Silloin ei ole varmuutta milloin kyseessä on Kantakosken mielipide ja milloin taas hänen tai jonkun muun tutkima tieto. Edellämainitut ikävät asiat taas olisivat muiden panssarihistorioitsijoiden mielestä saaneet mennä hautaan viimeisten panssariveteraanien mukana. 1990 -luvullahan heitä vielä paljon oli Kantakosken lähdemiehinä.

 

[Erkki]

@Old Boy , tuo vahvistaa käsitystäni, että vaikka varsinaiset tankkimiehistömme toimivatkin yleensä erittäin hyvin, oli panssarijoukkojemme käyttämisessä ja johtamisessa huomattavasti toivomisen varaa.

 

[arix]

@Old Boy , tuo vahvistaa käsitystäni, että vaikka varsinaiset tankkimiehistömme toimivatkin yleensä erittäin hyvin, oli panssarijoukkojemme käyttämisessä ja johtamisessa huomattavasti toivomisen varaa.

Yksi toimiva keino tuon ratkaisemiseksi olisi ollut suojeluskunnan panssariosasto...

 

[Erkki]

Divarista sattui näppiin tämä mielenkiintoinen löydös. Kirjoitettu vähän kuin romanttinen seikkailukertomus, mutta ilmeinen tositarina kuitenkin. Kirjoittaja Erich Gimpel oli saksan sotilastiedustelun ja myöhemmin Gestapon asiamies, ja tässä hän tekee selkoa urastaan ja erityisesti Operaatio Elsteristä, joka sitten koitui hänen kohtalokseen. Minulle oli täysin uusi tieto, että Saksalla riitti vielä joulukuussa 1944 kiinnostusta ja voimia lähettää asiamiehiä sukellusvenekyydillä Yhdysvaltojen mantereelle, mutta eivätpä sitä osanneet odottaa enää tuolloin amerikkalaisetkaan: Gimpelin ja hänen amerikansaksalaisen apurinsa, Billy Colepoughin maihinnousun havainnut partiopoika naurettiin pihalle niin poliisiasemalta kuin FBI:ltäkin, ja käry kävi vasta apumiehen heittäydyttyä Saksan tiedustelun rahavarojen turvin nauttimaan täysin siemauksin New Yorkin riemuista. Gimpelin tehtävä oli aktivoida FBI:n pahoin ruhjoma ja Saksan tappiollisen sotamenestyksen lamauttama asiamiesverkosto, ja ainakin jotain hän ehti saada aikaankin ennen pidätystään. Varsin hyvin hän kertoo oikeudenkäynnistään ja tunnoistaan kuolemantuomion täytäntöönpanoa odotellessaan. Hän jäi kertomaan kokemuksistaan vain siksi, että ensin teloitusta lykättiin presidentti Rooseveltin kuolemasta johtuneen kansallisen suruajan johdosta, ja sitten sota jo päättyikin, eikä kuolemanrangaistus ollut enää voimassa.

 

[tulikomento]

Katso liite: 31429Divarista sattui näppiin tämä mielenkiintoinen löydös. Kirjoitettu vähän kuin romanttinen seikkailukertomus, mutta ilmeinen tositarina kuitenkin. Kirjoittaja Erich Gimpel oli saksan sotilastiedustelun ja myöhemmin Gestapon asiamies, ja tässä hän tekee selkoa urastaan ja erityisesti Operaatio Elsteristä, joka sitten koitui hänen kohtalokseen. Minulle oli täysin uusi tieto, että Saksalla riitti vielä joulukuussa 1944 kiinnostusta ja voimia lähettää asiamiehiä sukellusvenekyydillä Yhdysvaltojen mantereelle, mutta eivätpä sitä osanneet odottaa enää tuolloin amerikkalaisetkaan: Gimpelin ja hänen amerikansaksalaisen apurinsa, Billy Colepoughin maihinnousun havainnut partiopoika naurettiin pihalle niin poliisiasemalta kuin FBI:ltäkin, ja käry kävi vasta apumiehen heittäydyttyä Saksan tiedustelun rahavarojen turvin nauttimaan täysin siemauksin New Yorkin riemuista. Gimpelin tehtävä oli aktivoida FBI:n pahoin ruhjoma ja Saksan tappiollisen sotamenestyksen lamauttama asiamiesverkosto, ja ainakin jotain hän ehti saada aikaankin ennen pidätystään. Varsin hyvin hän kertoo oikeudenkäynnistään ja tunnoistaan kuolemantuomion täytäntöönpanoa odotellessaan. Hän jäi kertomaan kokemuksistaan vain siksi, että ensin teloitusta lykättiin presidentti Rooseveltin kuolemasta johtuneen kansallisen suruajan johdosta, ja sitten sota jo päättyikin, eikä kuolemanrangaistus ollut enää voimassa.

Jo vuonna 1942 Saksa yritti soluttaa vakoojia ja sabotaasintekijöitä Yhdysvaltoihin. Yritykset kuitenkin epäonnistuivat surkeasti. FBI oli hereillä ja useimmat kiinniotetut tuomittiin kuolemaan sotaoikeuden istunnon jälkeen.

 

[Erkki]

Jo vuonna 1942 Saksa yritti soluttaa vakoojia ja sabotaasintekijöitä Yhdysvaltoihin. Yritykset kuitenkin epäonnistuivat surkeasti. FBI oli hereillä ja useimmat kiinniotetut tuomittiin kuolemaan sotaoikeuden istunnon jälkeen.

Tuossa kirjassa mainitaan myös näistä menneistä epäonnistumisista, eikä Gimpelillä ollut kertomansa mukaan suuria kuvitelmia selviytymisestään.

 

[tulikomento]

Ernst Jünger Teräsmyrskyssä Gummerus 2008.
Pirun hieno kirja. Klassikko ja ehdottomasti pakollista luettavaa jokaiselle, joka on kiinnostunut materiaalitaistelun todellisuudesta. Jünger ilmoittautui vapaaehtoisena vuonna 1914 ja pääsi vuoden lopussa rintamalle jalkaväkisotilaana. Ensimmäisen haavoittumisen jälkeen meni upseerikouluun ja toimi loppukesään 1918 asti joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä länsirintamalla. On viimeisenpäälle nyrkit savessa -meininkiä. Ei kaunistella, eikä nöyristellä. Jünger haavoittui useita kertoja ja laski itse 14 arpea sodan päättyessä. Ja nyt ei puhuta mistään paperiviilloista sormenpäässä. Tämä on niitä miehiä, joilla on paskassakin lihakset. Ei ihme, että oli Saksan suosituimpia kirjoja ennen toista maailmansotaa - on nimittäin ihan tosipohjainen ja realistinen eikä mitään Sven Hasselia.

Jüngeristä tuli sodanjälkeen muistelmiensa myötä melkoinen kulttihahmo. Hän oli vaikuttamassa sodan jälkeen Reichswehrin muotoutumiseen ja mm. kirjoitti ohjesääntöjä. Vielä enemmän hän kuitenkin vaikutti nousemalla oikeistoradikaalien äänitorveksi ja symboliksi. Tässäkin kirjassa (rivien välissä) näkyy Jüngerin ja muun äärioikeiston ajatus siitä, ettei yksilö ole mitään, vaan ainoastaan osa suurempaa koneistoa, joka on kaikki. Niinpä yksilö on uhrattavissa. Lisäksi sota on se tuli, joka polttaa kuonan kansakunnan teräksestä.

Jünger pystyi välttämään natsien seireeninkutsun, eikä liittynyt puolueeseen tai lähtenyt ehdolle vaaleissa, mutta vain koska piti natseja liian nössöinä, koska nämä osallistuivat vaaleihin. Toisessa maailmansodassa toimi esikunta- ja hallintotehtävissä ja osallistui Hitlerin vastaiseen salaliittoon, mutta sai pitää henkensä kuuluisuutensa (ja pienen roolinsa) vuoksi. Götterdämmerung 1945 taittoi vähän terää kärjekkäiltä ajatuksilta ja mies kirjoittikin sittemmin myös rauhan puolesta.

Kannattaa ehdottomasti lukea ja samalla miettiä tekstin myöhempiä vaikutuksia.

Komppaan. Jüngerin teos on todella kova. Suomennetun version luin joskus viitisen vuotta takaperin. Mies todella piti sotimisesta ja sotilaan elämästä. Lukuisista haavoittumisistaan huolimatta mieli teki aina vain uudestaan etulinjaan. Aatemaailmaltaan tämä oli eittämättä oikeata äärilaitaa, mutta ihme kyllä piti hajurakoa natsipuolueeseen. Tämä kirja on yksi niistä joka tulee lukea mikäli ensimmäinen maailmansota vähänkään kiinnostaa.



Täydellinen vastakohta tälle toiselle klassikolle.



EDIT:

hyvä esitys aiheesta:

 

[Solidsnake]

Katso liite: 31429Divarista sattui näppiin tämä mielenkiintoinen löydös. Kirjoitettu vähän kuin romanttinen seikkailukertomus, mutta ilmeinen tositarina kuitenkin. Kirjoittaja Erich Gimpel oli saksan sotilastiedustelun ja myöhemmin Gestapon asiamies, ja tässä hän tekee selkoa urastaan ja erityisesti Operaatio Elsteristä, joka sitten koitui hänen kohtalokseen. Minulle oli täysin uusi tieto, että Saksalla riitti vielä joulukuussa 1944 kiinnostusta ja voimia lähettää asiamiehiä sukellusvenekyydillä Yhdysvaltojen mantereelle, mutta eivätpä sitä osanneet odottaa enää tuolloin amerikkalaisetkaan: Gimpelin ja hänen amerikansaksalaisen apurinsa, Billy Colepoughin maihinnousun havainnut partiopoika naurettiin pihalle niin poliisiasemalta kuin FBI:ltäkin, ja käry kävi vasta apumiehen heittäydyttyä Saksan tiedustelun rahavarojen turvin nauttimaan täysin siemauksin New Yorkin riemuista. Gimpelin tehtävä oli aktivoida FBI:n pahoin ruhjoma ja Saksan tappiollisen sotamenestyksen lamauttama asiamiesverkosto, ja ainakin jotain hän ehti saada aikaankin ennen pidätystään. Varsin hyvin hän kertoo oikeudenkäynnistään ja tunnoistaan kuolemantuomion täytäntöönpanoa odotellessaan. Hän jäi kertomaan kokemuksistaan vain siksi, että ensin teloitusta lykättiin presidentti Rooseveltin kuolemasta johtuneen kansallisen suruajan johdosta, ja sitten sota jo päättyikin, eikä kuolemanrangaistus ollut enää voimassa.

Löytyy hyllystä, tässä oli myös se juttu gatunin padosta. Oli nöösinä joululahjakirja.

 

[lukkarinapulainen]

Remarquen 'Länsirintaman' henkinen jatko-osa 'Paluutie' on myös suomennettu (tuoreeltaan). Se on harvoja suomeksi tai englanniksi ilmestyneitä romaaneja Suuresta sodasta vallankumoukseen ja tasavaltaan palaavista saksalaisista rintamasotilaista.

Kirjailija kuvaa hyvin rintamamiesten vaikeutta palata vuosien rumputulen jälkeen koulun penkille - sillä sieltä ja täysin kakaroina valtaosa Remarquen hahmoista sinne lähtivät. Kaatuneita tovereita - 'Länsirintamalta ei mitään uutta' -teoksessa esiintyneitä - myös muistellaan, mm. Baumeria ja Katzinskya.

Ja sitä kun vaimo on löytänyt uuden rakastajan ukon ollessa rintamalla. Tai kun sodan seurauksena pasifistiksi muuttunut päähahmo kohtaa entisen aseveljen, joka on ylpeä ansiomitalleistaan ja muistikirjaan merkitsemistään, tarkkuuskiivärillä saavutetuista 'saalistaan'. Eräs teoksen hahmoista nai teurastajan tyttären, varmaankin rakkaudesta - elintarvikepulasta kärsivässä maassa.

Niistä rintamatovereista, jotka eivät pysty palaamaan siviilielämään ja lähtevät vapaajoukkoihin kukistamaan kapinoita ja kuinka entiset aseveljet ovat vallankumouksen synnyttämässä kansalaissodassa vastakkain. Entistä, kaikkia sotilaita yhdistävää veljeyttä ei sieltä enää löydy.

Sitten lähempänä Jüngerin teosta on Ernst von Salomonin vapaajoukkoja käsittelevä romaani, joka käännetty englanniksi nimellä 'The Outlaws'. Sen päähahmo tai kirjailija ei katunut mitään ja oli ilmeisen hyvillään kolmannen valtakunnan synnystä, vaikka toisen maailmansodan jälkeen kirjoittikin valkopesevän 'vastauskirjan'.

 

[tulikomento]

Päämajan historia ilmestyy vihdoin lokakuussa.

Kirjan esittelytekstiä: Myyttisen valtakeskuksen historia. Mannerheimin Päämajassa Mikkelissä tehtiin Suomen kohtalon määritelleet ratkaisut. Millaista oli arki ja juhla Päämajassa? Havahduttiinko Päämajassa suurhyökkäyksen uhkaan keväällä 1944?

 

[tulikomento]

Viimeistelin juuri Robert Citinon Wehrmacht-trilogian päätösosan. Erittäin miellyttävä lukukokemus koko sarja oli. Tämä osaa kirjoittaa elävästi. Citino selvittää sen miksi Saksan armeija taisteli katkeraan loppuun asti. Se oli kietoutunut syvälle kansallissosialismin ideologiaan ja tämä sai armeijan mukisematta toteuttamaan sotarikoksia ja kuuliaisesti tottelemaan Hitlerin hulluimpiakin käskyjä.

Tämän lisäksi taustalla vaikutti erittäin vahvasti preussilaisten sotilasperinteiden ja hyveiden kokonaisuus. Kuuliaisuus ja tottelevaisuus olivat hyveitä joita saksalaisen sotilaan tuli noudattaa. Nämä ominaisuudet vaikuttivat eittämättä myös Saksan sodankäyntiin. Hyökkäyshenkinen Wehrmacht koetti liikuntasodalla saada nopeita ratkaisuja taistelukentillä jotka johtaisivat vihollisen romahtamiseen. Viimeistään vuoden 1942 lopulla oli selvää ettei tällä tavalla voitaisi enää jatkaa. Ja silti saksalaiset jatkoivat. Muuta ei osattu.

Suosittelen lukemaan Citinon trilogian aikajärjestyksessä. Kirjat jonkin verran toistavat itseään, mutta ei häiritsevässä määrin. Vahva lukusuositus minulta.

 

[Leaderdog]

Kävi tuossa Kotkassa meripäivillä ja siitä pieni sivuheitto Haminaan.
Lauri Törnin tarinaa katsomaan, Haminan Lauri Törni näyttelystä liiveihini tarttui tämä tuore teos hintaan 23€ (Prismasta saa jo hiukan yli 20€) mutta kannatin museota suoraselkäisesti.:




Lauri Törnin koko tarina - sotasankarin sata vuotta juhlapainoksena.

Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni on yksi Suomen suurimmista sotasankareista, jonka motiiveista tutkijat ovat esittäneet ristiriitaisia teorioita. Törnin elämänvaiheet Viipurin pikkukaduilta aina Vietnamin viidakkopoluille olivat uskomattomampia kuin elokuvassa, ja tämä teos käy ne läpi yksityiskohtaisesti todisteiden nojalla.

Törnin taistelut alkoivat jo talvisodassa, jatkosodassa uskaliaita partiomatkoja tekivät Törnin jääkärit, joista yksi oli presidentti Mauno Koivisto. Seikkailuhenkinen sukellusvenematka Saksaan toi sodan jälkeen Törnille tuomion ja presidentin armahduksen. Yhdysvalloissa
Lauri Törnistä tuli vihreiden barettien legenda Larry Thorne, jonka tarunomainen onni viimein päättyi hänen kadotessaan Vietnamin sodan salaisessa helikopteritehtävässä vuonna 1965.

Tietokirjailija Kari Kallonen on seurannut vuosien ajan Törnin jälkiä kolmella mantereella. Kymmenissä ainutlaatuisissa haastatteluissa puheenvuoron saavat Lauri Törnin omaiset ja läheiset, aseveljet niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. Tekijä oli mukana myös suomalaisamerikkalaisessa etsintäpartiossa, joka lopulta löysi viidakkovuorelle kadonneen kapteenin.

 

[tulikomento]

Kävi tuossa Kotkassa meripäivillä ja siitä pieni sivuheitto Haminaan.
Lauri Törnin tarinaa katsomaan. Sieltä liiveihini tarttui tämä tuore teos Törnistä:

Katso liite: 31623


Lauri Törnin koko tarina - sotasankarin sata vuotta juhlapainoksena.

Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni on yksi Suomen suurimmista sotasankareista, jonka motiiveista tutkijat ovat esittäneet ristiriitaisia teorioita. Törnin elämänvaiheet Viipurin pikkukaduilta aina Vietnamin viidakkopoluille olivat uskomattomampia kuin elokuvassa, ja tämä teos käy ne läpi yksityiskohtaisesti todisteiden nojalla.

Törnin taistelut alkoivat jo talvisodassa, jatkosodassa uskaliaita partiomatkoja tekivät Törnin jääkärit, joista yksi oli presidentti Mauno Koivisto. Seikkailuhenkinen sukellusvenematka Saksaan toi sodan jälkeen Törnille tuomion ja presidentin armahduksen. Yhdysvalloissa
Lauri Törnistä tuli vihreiden barettien legenda Larry Thorne, jonka tarunomainen onni viimein päättyi hänen kadotessaan Vietnamin sodan salaisessa helikopteritehtävässä vuonna 1965.

Tietokirjailija Kari Kallonen on seurannut vuosien ajan Törnin jälkiä kolmella mantereella. Kymmenissä ainutlaatuisissa haastatteluissa puheenvuoron saavat Lauri Törnin omaiset ja läheiset, aseveljet niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. Tekijä oli mukana myös suomalaisamerikkalaisessa etsintäpartiossa, joka lopulta löysi viidakkovuorelle kadonneen kapteenin.

Laita arvostelua tulemaan jahka saat luettua.

 

[Leaderdog]

Joo, nyt oon taas Mikkelissä, ja huomenna Päämajaan...

 

[Maidan]

Kiinnostuin psykologiasta ja aloitin lukemaan Hadamardin kirja.
http://www.ega-math.narod.ru/Math/Hadamard.htm