Kirjat

[Hallinkorva]

Tuli mieleeni koota luettelo sellaisesta infopaketista, jossa sodan koko kuva (ylipäällikkö, diplomatia, aselajit) olisi helppo saada perustasolla. Valitettavasti tässä on myös sellaisia kirjoja, joita ei enää ole kaupoissa eikä kirjastojen hyllykappaleinakaan. Isompien kirjastojen varastoissa voi olla varastokappaleina. Osa niistä on todella autenttisia, ja kannattaa ottaa heti, jos divarissa osuu eteen. Toisaalta lisään uudempia kirjoja myös vangin ja sotalapsen näkökulman mukaan ottamiseksi.

Laitan aakkosjärjestykseen kirjailijan mukaan. Tämän listan kun kiskaisee, saa varmasti laajan näkökulman niin tiedon kuin tunteenkin tasolla.


Gusarov, Dmitri (1940): Korpi ei tunne armoa.
Haanpää, Pentti 1940: Korpisotaa. Helsinki: Otava.
Halsti, Wolf H 1972: Lapin sodassa. JR 11:n mukana Oulusta Kaaresuvantoon.
Heikkilä, Lasse 2007: Balladi Ihantalasta. Säkeitä kesästä 1944. Huom. lyriikkaa
Hiisivaara Tapio 1941. Olinhan siellä minäkin.
Jakobson, Max 1980 (1955): Diplomaattien talvisota.
Juutilainen, Antti 1993: Nuoren jääkärin tie. Jääkäripataljoona 6 1943‒1944.
Jylhä, Yrjö 1941: Kiirastuli. Runoja rauhan ja sodan ajalta. Huom. lyriikkaa.
Kadettioppilaskunta 1940: Korutonta kertomaa.
Lehväslaiho, Reino 1958: Panssarisotaa.
Linna, Väinö 2005 (1954): Tuntematon sotilas.
Malmi, Timo 2001: Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa 1941-1944. Miehet kertovat.
Mannerheim, G 1952: Muistelmat II.
Palaste, Onni 1979: Suomussalmen sankarit.
Pukkila, Eino 1961: Taisteluhälytys. Suomen laivasto jatkosodassa.
Pystynen Veikko 2007: Ylitin Rajajoen klo 9.18. Rivimiehenä Kannaksella 1940‒1944.
Rantamaa, Antti 1942: Parlamentin palkeilta Kollaanjoen kaltahille: irtolehtisiä sotavuosien 1939–40 päiväkirjasta.
Salin, Virpi 2002: Tyhjä syli. Äidin kirjeet Ruotsiin 1942‒1946.
Sarvanto, Jorma 1989: Hävittäjälentäjänä Karjalan taivaalla.
Sistola, Kalle 1956: Tapahtui Taipaleessa. Pataljoona Polón talvisodassa.

 

[hansai]

Saisiko @Hallinkorva vastaavaa vinkkilistaa sodan jälkeisestä ajasta, vaaran vuosista?

 

[hansai]

Kalle Sistolan Tapahtui Taipaleessa on yksi suosikeistani. "Virtain verihurttia" eli Taipaleen toista todellista voittamatonta pataljoonaa (toinen oli Uuraisten pataljoona Lieska) johti myöhempi Mannerheimin ristin ritari Eino Polón. Kalle Sistola oli joukkueenjohtajana.

Onko tämä Virtain uuraisten kylään vai Uuraisten kuntaan viittaava?

 

[Hallinkorva]

Kalle Sistolan Tapahtui Taipaleessa on yksi suosikeistani, menee ihan top viitoseen. "Virtain verihurttia" eli Taipaleen toista todellista voittamatonta pataljoonaa (toinen oli Uuraisten pataljoona Lieska) johti myöhempi Mannerheim-ristin ritari Eino Polón. Kalle Sistola oli joukkueenjohtajana pataljoonassa, joka oli pääosin Virtain ja osin Ähtärin ja Pihlajaveden alueelta (Pohjois-Hämeen, Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan rajakunnista). Se karkean lämmin luonnonläheisyys, suoranainen metsätyömiehen fatalismi ja järkähtämättömyys, mitä nämä keskisuomalaiset osoittivat joulu-maaliskuun aikana, on uskomattoman vaikuttavaa, vaikka Sistola ei ole mikään nobelisti. Lisäksi pataljoona taistelee kahdella suunnalla eli aloittaa Kirvesmäessä mutta ottaa kevään helvettiviikoilla vastuun Terenttilästä, kun Laurilan rykmentti on viety pois.

Pataljoona Polón ei jätä kertaakaan asemiaan ilman käskyä. Eikä aina käskystäkään. Kun hankalassa paikassa oleva viitonen määrätään lopulta jätettäväksi, tukikohdassa on enää kaksi poikaa. He eivät suostu. Kaikki naapurin pojat ovat kaatuneet ja se on verisin vastaiskuin otettu kerrran toisensa jälkeen takaisin. Mitä järkeä siinä sitten oli? Pojat kieltäytyvät jättämästä tukikohtaa. Seuraavassa hyökkäyksessä he kaatuvat taistellen sijoilleen eikä tukikohtaa enää yritetä takaisin sodan aikana.


Polónin pataljoona oli viimeinen, joka poistui rauhanteon jälkeen Taipaleesta. Voi vain kuvitella, miten katkeria he olivat kävellessään 100 km länteen maata, jota vihollinen ei ollut taistelemalla saanut. Nämä "ylimääräisiin harjoituksiin" viedyt järvisuomalaiset pojat.

Tällaisia kirjoja, jotka olivat hiukan huterasti mutta rehellisesti kirjoitettuja, tehtiin paljon sodan aikana ja sodan jälkeen.

Otan pataljoonan tappioluettelon aina esiin, kun joku alkaa minulle selittää työväen olevan epäisänmaalista. Ilman maa- ja metsätyömiehiä me pelaisimme flipperiä kopeekoilla. Jokainen sivu on tällainen.

Pelkästään Virtain sankarihaudoissa on 450 poikaa. Yhden pataljoonan varustaneelta aivan tolkuton luku, ja tällaisia kyliä oli Suomi väärällään. Jatkosota korjasi sitten lisää 1941 läpimurtotaisteluissa ja 1944 Vuosalmella ja muuallakin, jossa oli piirin poikia.

Erityisesti mieleeni jäi yksi todella reipas joukkueenjohtaja, kersantti Ylimys. Hän selvisi talvisodasta. Teoksen luettuani halusin tietää, miten hänelle kävi, missä hän on. Kaatuneiden tietokanta paljasti samannimisen ja samalla sotilasarvolla olleen virtolaisen kaatuneen jatkosodassa Ohtan lohkolla JR7:n riveissä.

 

[Hallinkorva]

Onko tämä Virtain uuraisten kylään vai Uuraisten kuntaan viittaava?

Kuntaan. Lieska oli sieltä Uuraisten ympäriltä.

 

[Hallinkorva]

Saisiko @Hallinkorva vastaavaa vinkkilistaa sodan jälkeisestä ajasta, vaaran vuosista?

Joskus kun ehdin. Tässäkin meni aikaa jonkin verran, kolme isoa mukia mokkaa.

 

[hansai]

Kuntaan. Lieska oli sieltä Uuraisten ympäriltä.

Eikös Uurainen ollut yksi kovimmat menetykset saanut kunta?

 

[Hallinkorva]

Eikös Uurainen ollut yksi kovimmat menetykset saanut kunta?

Jos en väärin muista, tappioprosentti oli kuntien top viitosessa. Lapissa ja Savossa on ihan vastaavaa. Talvisota oli raskas.

 

[hansai]

Jos en väärin muista, tappioprosentti oli kuntien top viitosessa. Lapissa ja Savossa on ihan vastaavaa. Talvisota oli raskas.

Noin Top30:ssä, 7.04%
Edit: tässä ilmeisesti myös jatkosota mukana

Pitäjät

Kotikunta Talvisota Jatkosota Miespuolinen väestö 1939 Ahlainen 14 43 1811 3,15 % Aitolahti 1 17 ...

kemppinen.blogspot.com

 

[tulikomento]

Onko lähdekirjoista kommentteja?

04.12.2013 19:37

Salaista tietoa liikkui Jyväskylästä itään ja länteen

Suuren vakoilujutun (ns. Jyväskylän juttu) tuomiot langetettiin 10. helmikuuta 1954 Helsingin hovioikeudessa. Rivissä maanpetturuudesta tuomitut (alk. neljäs vasemmalta) vaatturi Reino Armas Kettunen, metallijyrsijä Toivo Toivonen, rouva Irma Hellin Paatola, kapteeni Martti Kalervo Salo (keskellä), kersantti Lahja Olavi Naukkarinen ja aputyömies Paavo Koukka. Lisäksi tuomion länsivakoilusta saivat everstiluutnantti evp. Eino Antero Luukkanen ja luutnantti Paavo Olavi Kohonen. Kuva: Lehtikuva


Esko Parkkila

Laaja vakoilu liittyi osana kamppailuun, jota käytiin talvi- ja jatkosodan jälkeen Suomen suunnasta pitkälle 1950-luvulle saakka. Suomea koskeneita salaisia tietoja joutui vakoilun seurauksena niin Neuvostoliiton tiedustelun kuin myös lännen tiedustelun haltuun.
Neuvostoliiton tiedustelu onnistui värväämään vakoilijoikseen suomalaisia, jotka työskentelivät monenlaisissa ammateissa. He olivat upseereita, virkamiehiä, tehdastyöläisiä ja maanviljelijöitä.
Myös läntiset tiedusteluorganisaatiot olivat kiinnostuneita Suomesta. Ruotsin tiedustelulle toimitettiin salaista tietoa Ilmavoimien lentokoneella Tikkakoskelta Ruotsin Övertorneåhon.

Lännen tiedustelu ilmeni myös kaukopartiotoimintana Suomen alueelta itärajan yli Neuvostoliittoon. Kohteina olivat muun muassa Muurmansk ja Laatokan pohjoispuoliset alueet. Tämä oli Suomen kannalta poliittisesti arkaluontoista. Silloinen pääministeri Urho Kekkonen sai presidentti J. K. Paasikiveltä ohjeet, että kaukopartiomiesten retket Suomen alueelta pitää saada loppumaan.

Suomi oli kylmän sodan aikaan tärkeä läntiselle tiedustelulle ennen kaikkea Neuvostoliiton naapuruuden vuoksi. Lännen tiedustelu lähetti Suomesta tai Suomen kautta agentteja tiedustelemaan Neuvostoliiton kohteita. Mahdollisesti Suomen aluetta käytettiin myös elektroniseen tiedusteluun, arvioi valtiotieteen tohtori, eversti Pekka Visuri kirjassaan Suomi kylmässä sodassa.

Vakoilu kuumempaa kuin missään muualla
Jyväskylä osoittautui paikkakunnaksi, jossa kylmän sodan aikainen vakoilu kävi ajoittain mahdollisesti kuumempana kuin missään muualla maassa. Neuvostotiedustelu sai värväämiensä suomalaisten vakoilijoiden avulla tietoa, joilla oli sotilaspoliittista merkitystä.
Jyväskylän laajaa valtakunnallista huomiota saaneen vakoilujutun päätekijä oli Koillis-Savosta Kaavilta lähtöisin ollut Reino Kettunen. Hän jäi Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana kesällä 1944 sotavangiksi. Kettunen suostui vakoilijaksi ja sai tehtäväkseen ryhtyä vakoilurenkaan yhdysmieheksi Suomeen palattuaan.
Sotavankileirillä ja vankilassa vaatturin ammatin opiskellut Reino Kettunen osoittautui tehokkaaksi yhdysmieheksi.

Suomen ja Neuvostoliiton suhteita tutkinut Turun yliopiston poliittisen historia professori Kimmo Rentola luonnehtii kirjassaan Niin kylmää että polttaa Reino Kettusen vaiheita menestystarinaksi. Käytännöllisyys, selviytymisen kyky ja arastelemattomuus tekivät hänestä taitavan ”osaajan” vakoilun kentällä.

Yksi syy: Ilmavoimien kuvakeskus
Miksi Jyväskylästä tuli tärkeä kylmän sodan aikainen vakoilukaupunki? Yksi syy lienee ollut se, että Ilmavoimien kuvakeskus sijaitsi Tikkakoskella. Armeijan ilmakuva-aineisto käsitti ajantasaisia kuvia esimerkiksi rauta-teistä, satamista, tehdasalueista ja varuskunnista. Toinen syy todennäköisesti oli paikkakunnalla toiminut aseteollisuus.
Tätä aineistoa välitti neuvostotiedustelulle, lennoston kuvauskeskuksen päällikkö kapteeni Martti Salo. Kettunen onnistui värväämään hänet vakoilutehtävään, joskin upseerin värvääminen arvelutti Rentolan mukaan Kettusta. Neuvostotiedustelu antoi Kettuselle tämän toimeksiannon Harjun portailla.
Salon päätehtävänä oli seurata lentokoneiden määrää ja tutkailla, valmistauduttiinko koulutuksessa hyökkäykseen vai puolustukseen. Ilmakuvien lisäksi hän toimitti muun muassa armeijan koulutussuunnitelmia.

Neuvostotiedustelua palveli Jyväskylän seudulla toinenkin sotilasyhdysmies. Hän oli kersantti Olavi Naukkarinen, joka toimi armeijan teknillisellä varikolla Seppälänkankaalla. Naukkarisen värvääminen tapahtui tiettävästi moottoriveneessä Tourujoen sillan alla.
Neuvostotiedustelun toimeksiantajien määräyksestä Kettunen sai radistikseen laukaalaisen Paavo Koukan. Myös tämä oli ollut sotavankina ja tullut siinä yhteydessä värvätyksi neuvostovakoilun palvelukseen.

Muita Jyväskylän suuren vakoilujutun vuoksi tuomittuja olivat Tourulan kivääritehtaan metallijyrsijä Toivo Toivonen ja tehtaan konttorissa työskennellyt rouva Irma Paatola. Heidän piti tarkkailla, mitä Tou- rulan tehtaassa valmistettiin ja kuinka paljon.

Suuria summia, pitkiä tuomioita
Korkein oikeus tuomitsi Kettusen ja Salon kahdeksaksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen maanpetoksesta. Toivonen sai neljä vuotta, Koukka kolme ja puoli vuotta, Naukkarinen kolme ja Paatola vuoden tuomion. Jälkimmäisen tuomio oli ehdollinen viiden vuoden koetusajalla.

Kapteeni Salo tunnusti Rentolan mukaan myyneensä ilmakuvia myös kahdelle lännen hyväksi vakoilleelle upseerille. He olivat Mannerheim-ristin ritari, everstiluutnantti Eino Luukkanen ja luutnantti Paavo Kohonen. He veivät kuva-aineistoa ilmavoimien koneella Tikkakoskelta Ruotsin Övertorneåon. Tässä aineistossa oli kuvia muun muassa silloista, varikoista ja tehtaista.
Vakoilusta kiinni jäänyt Luukkanen tuomittiin hovioikeudessa kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja menettämään sotilasarvonsa.
Vahvana pontimena vakoilijoiksi ryhtymiseen oli raha. Eri lähteiden mukaan Salo sai neuvostotiedustelulta kaikkiaan miljoona markkaa. Kettusen ansiot nousivat 800000 markkaan ja Koukankin puoleen miljoonaan.
Ne lienevät olleet 1950-luvun alussa itävakoilussa maksettuja suurimpia summia. Nämä ansiot tuomittiin sittemmin valtiolle menetetyksi.

Lähteet: Kimmo Rentola Niin kylmää että polttaa (1997), Pekka Visuri, Suomi kylmässä sodassa (2006)

Salaista tietoa liikkui Jyväskylästä itään ja länteen

Laaja vakoilu liittyi osana kamppailuun, jota käytiin talvi- ja jatkosodan jälkeen Suomen suunnasta pitkälle 1950-luvulle saakka. Suomea koskeneita...

www.ksml.fi

Visuri: Yleisteos, ei mene aiheeseen syvälle vaan käsittelee Suomen roolia kylmän sodan yleismaailmallisessa kontekstissa.

Rentola: Kaikki Rentolan teokset ovat täyttä asiaa. Kirjoittaa millintarkkaa ja hyvin argumentoitua poliittista historiaa. Tuntee kotimaiset arkistot ja neuvostoarkistot. Suojelupoliisin entisenä työntekijänä tuntee myös Supon toiminnot.

 

[tulikomento]

Mitä mieltä olette, paljonko korkeintaan kannattaa divarissa maksaa Pekka Kantakosken panssariteoksesta ? 30 euroa näyttävät nettidivareissa pyytävän. Kirjan aihe neuvostopanssarit kiinnostaisi itseäni. Siitäkin huolimatta että itse kirjoittaja on käsittääkseni eräänlainen panssariaselajin oma versio Ahti Lapista ( = kritisoi jatkuvasti ja ankarasti nykykalustoa ja taktiikkaa).

 

[Hallinkorva]

Noin Top30:ssä, 7.04%
Edit: tässä ilmeisesti myös jatkosota mukana

Pitäjät

Kotikunta Talvisota Jatkosota Miespuolinen väestö 1939 Ahlainen 14 43 1811 3,15 % Aitolahti 1 17 ...

kemppinen.blogspot.com

Kemppisellä on tosiaan jatkosota mukana ja lasku tehty koko miespuoliseen väestöön eli vastasyntyneistä vaariin. Tuossa on talvisodan tappioista. Näyttä siltä, että Pihlajavesi, Salmi, Suojärvi, Ruokolahti, Suistamo, Virrat ja Kiuruvesi ovat pikkupaikkakunnista menettäneet paljon miehiä. Kuntarakenne kartassa on sodanaikainen. Pihlajavesi on näköjään kursorin alla nimellä "tuntematon", koska tekijä ei ilmeisesti tunne kuntaa (liitettiin Keuruuseen 1960-luvulla).

Pihlajavetiset olivat myös siinä Pólonissa talvisodassa.

Sodan hinta - Sodan jäljet

Sodan jäljet näkyvät. Missä sota liikkui, sinne se aina jätti kuolleita ja kuolevia. Näitä hyvin traagisia jälkiä seuraamalla voi tehdä havaintoja sodan tapahtumista. Ja samalla näkyville alkaa hahmottua taisteluiden kulku ja sodan tosiasiallinen hinta. Hakusivut Sisällissota Talvisota Jatkosota...

www.sodanjaljet.fi

 

[Ottoville]

Siitäkin huolimatta että itse kirjoittaja on käsittääkseni eräänlainen panssariaselajin oma versio Ahti Lapista

Ei mitään kun kirja on kerran tuollainen.
( Mitä muistan kirjasta, en kyllä keksi miksi tällaista väitetään.)
Ja mitä tuossa juuri kirjaa katselin niin en edes tiedä mistä etsisi jotain tukea noille väitteille.





Ilmavaara! Helsingin ilmapuolustus 1917-1944, 2013
Ilmatorjuntaohjukset Suomen puolustuksessa, 2009
Salainen ase ilmapuolustuksessa: tutkat toisessa maailmansodassa,
Viipurin ilmatorjunta 1944, 2008
Itsenäisen Suomen ilmatorjuntatykit 1917-2000, 2005
Helsingin ilmapuolustuksen torjuntavoitto 1944, 2004
Ilmatorjunta kylmässä sodassa,
Ilmatorjunta ilmasodassa 1794-1945, 2000
Ilmatorjunta kylmässä sodassa (2003) sai kenraali Hannes Ignatiuksen kadettisäätiön kunniapalkinnon vuonna 2004

Tuo maine on varmaan tullut näistä kirjoitta.
Ja se kertoo enemmän arvostelijoiden omasta maailman katsomuksetta kuin kirjailijan asenne vammasta.
Se että kirjailija esittää arvion ilmatorjunnan tehotta ei kai ole suuri synti.
Mutta se on kun kyseessä on, neuvostoliittolailen kalusto on.
Aivan kuten täällä jos epäilee ettei F35 ole ”Wunderwaffe”

 

[tulikomento]

Ja mitä tuossa juuri kirjaa katselin niin en edes tiedä mistä etsisi jotain tukea noille väitteille.

En viitannutkaan itse teokseen Punaiset panssarit vaan näihin muihin miehen kirjoihin. Kantakosken mukaan mm. T-72 -vaunujen stenaaminen oli paha virhe. Samoin hän kritisoi nykyisiä mekanisoituja taisteluosastoja. Olisi pitänyt pitää kiinni sodan ajan panssariprikaatikokoonpanosta.

Eli minun ymmärtääkseni mies on samalla lailla kriittinen nykymenoa kohtaan kuin Ahti Lappikin. Ilmatorjuntamiehenä Lappi tietysti vähättelee hävittäjien merkitystä.

 

[John Hilly]

Mitä mieltä olette, paljonko korkeintaan kannattaa divarissa maksaa Pekka Kantakosken panssariteoksesta ? 30 euroa näyttävät nettidivareissa pyytävän. Kirjan aihe neuvostopanssarit kiinnostaisi itseäni. Siitäkin huolimatta että itse kirjoittaja on käsittääkseni eräänlainen panssariaselajin oma versio Ahti Lapista ( = kritisoi jatkuvasti ja ankarasti nykykalustoa ja taktiikkaa).

Katso liite: 31312

Kirja on erittäin perinpohjainen. Minua siinä kuitenkin raivostutti surkea kieliasu. Olisi vaatinut kustannustoimittajaa ja paljon.

 

[Leaderdog]

Saisiko @Hallinkorva vastaavaa vinkkilistaa sodan jälkeisestä ajasta, vaaran vuosista?

Minun tuore luku kokemus lämpimästi suosittelee sodan jälkeisistä tapahtumista kertovaan hyvään kirjaan, joka mainitaan historiallisesti tosipohjaiseksi romaaniksi:


Kylmän sodan kauppamiehet

Mauri Paasilinna
Vakoilujännäri vaaran vuosien Suomesta

1950-luvun taitteessa Suomi on kylmän sodan näyttämöä. Länsivaltojen agentit toimivat uutterasti Helsingissä ja virittelevät verkostoaan muuallekin maahan. NATO, Norjan tiedustelupalvelu ja CIA pestaavat suomalaisia vakoilutoimintaan mukaan.

Uskaliaita miehiä tarvitaan tiedustelijoiksi Neuvostoliiton rajan tuolle puolen. Kun viikon reissusta palkkioksi luvataan miljoona markkaa, entiset kaukopartiomiehet Taneli Törmänen ja Pentti Peura lähtevät syksyiselle retkelle rautaesiripun taakse.

 

[Leaderdog]

Kävin tuossa tänään kuuntelemassa muutaman esitelmän Simpeleellä.
Ensimmäsenä luennoi Vesa Salomaa desanteista Rautjärvellä 1941 - 1944, johon reilu puolituntia oli hieman nafti, mutta mielenkiintoita tietoa tuli hyvin.

Toisena esitelmöi reilun tunnin diojen kera Risto Pajari.
Esitelmä koski Rautjärven aluen kohdalle tullutta sotatoimialuetta ja siitä kaakkoon. Sekin olisi myös selvästi tarvinut lisää aikaa.

Risto suositteli seuraavia kirjoja:

Kiilassa Kannaksella / K.R.Mäntysaari ja Kannaksen halki / Jussi Kirjavainen

 

[Erkki]

Mitä mieltä olette, paljonko korkeintaan kannattaa divarissa maksaa Pekka Kantakosken panssariteoksesta ? 30 euroa näyttävät nettidivareissa pyytävän. Kirjan aihe neuvostopanssarit kiinnostaisi itseäni. Siitäkin huolimatta että itse kirjoittaja on käsittääkseni eräänlainen panssariaselajin oma versio Ahti Lapista ( = kritisoi jatkuvasti ja ankarasti nykykalustoa ja taktiikkaa).

Katso liite: 31312

Voisin ostaa tuohon hintaan. Tekijä lienee puusilmäinen vanha aselajijäärä, mutta aselajihistoriassa hän on omimmillaan.

 

[Leaderdog]

Joo, komppaan veli Erkkiä, kolmekymppiä voi sijoittaa huonomminkin. Sanoisin että iske kiinni.

 

[Erkki]

Saisiko @Hallinkorva vastaavaa vinkkilistaa sodan jälkeisestä ajasta, vaaran vuosista?

Omasta puolestani voin tuohon tarjota ainakin Niilo Lappalaisen Aselevon jälkeen sekä Matti Lukkarin Asekätkentä.