Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Sardaukar kirjoitti:
Tàllà hetkellà, kun olen Suomessa, suomalaisen kirjaston armosta lukukokemuksen alla ovat:

Jaakko Hyvönen: Yöhävittäjät iskevät
Kurt Braatz: Werner Mölders - Hävittäjälentäjän elämä ja kuolema

Jälkimmäinen on aika hyvä (ensimmäistä en vielä avannut) Möldersin persoonan ja henkilökuvan valottamisessa. Ei siis keskity pelkästään tekoihin, vaan kirjeistä ja päiväkirjoista paljastuvaan persoonaan myös. Vaikuttaa kaverilta, jonka kanssa olisi ollut mukava ottaa pari kaljaa. :)
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen lukenut Hannu Valtosen suomentamia saksalaislentäjien muistelmia paljonkin. Tohtori Valtonen oli Keski-Suomen ilmailumuseon johtaja joka hallitsee sekä saksan kielen että teknis-historiallisen puolen niin hyvin että hän on lisännyt joihinkin teoksiin jopa marginaalimerkinnän kohtiin, joissa muistelija kertoo väärin jonkin asian! Valtonen suoritti Kadettikurssin numero 51 Ilmasotalinjan ja Taistelukoulun Esiupseerikurssin numero 32. Hän on esiupseeri ja oli lentoupseerina ilmavoimissa vuosina 1964 ja 1967–1980.

Yhdestä Braatzin kirjasta saattaisit pitää. Minusta se on aivan timantti, koska se käsittelee paljon taistelunjohtamista ja Luftwaffen johdon ja lentäjien tulehtuneita suhteita. Luoja vai lentokone: Günther Lützowin elämä ja kuolema opettaa tuntemaan yhden Saksan rohkeimmista ja tasapainoisimmista miehistä. Lützow saavutti 110 ilmavoittoa ennen kuolemaansa sotalennolla huhtikuussa 1945.

Nuori Günther Lützow pohti ryhtyäkö papiksi vai sotilaaksi. Amiraalin poika valitsi lopuksi sotilaan uran. Lützow oli eräs nuorukaisista, jotka 30-luvulla saivat hävittäjälentäjän koulutuksensa Luftwaffen koulutuskeskuksessa Lipetskissä, Neuvostoliitossa. Lützow oli myöhemmin eräs Luftwaffen ilmasotataktiikan kehittäjistä ja johtajista.

Saavutettuaan sata ilmavoittoa Günther Lützow siirrettiin esikuntatehtäviin, joissa hän riitaantui pahoin Luftwaffen ylimmän johdon kanssa. Sivuraiteelle suoraselkäinen ja herrasmiesmäinen Lützow joutui lopullisesti johdettuaan ”hävittäjälentäjien kapinaa” Hermann Göringiä vastaan. Hän yritti saada touhuun jotain järkeä toimien kaikkien muiden lentäjien puhemiehenä, jotta taktiikka saataisiin vastaamaan tilannetta. Lützow oli kantapäistä päälakeen lentäjä. Hänet siirrettiin merkityksettömään tehtävään Göringin hermostuttua, mutta hän palasi ohjaimiin kaiken ollessa jo lopussa. Huhtikuun 24. päivänä 1945 hän nousi yksin sotalennolle Messerschmitt Me 262 -suihkuhävittäjän ohjaimissa taivaan ollessa vihollisia mustanaan ja katosi Donäuworthin yläpuolella.

Hannu Valtonen sanookin esipuheessa, että nämä lentorykmenttien komentajat olivat niin taitavia, että mitä he olisivat saaneet aikaiseksi, jos heille olisi annettu mahdollisuus tuoda jotain järkeä touhuun.
 
Viimeksi muokattu:
Taitaapa tuokin olla paikallisessa kirjastossa, eli otan lukuun. Kiitti vinkistä.
Kirjastossa on myös neuvostoliittolaisen IL-2 pilotin muistelmat, vois olla mielenkiintoinen sekin.
 
Kirja korviin!

Radioteatterin eka jakso kuuneltavissa (tai napattavissa) enää pari päivää.


Väinö Linnan romaaniin perustuvan kuunnelmasarjan osa 1/6: Tulikaste. Tutut hahmot aloittavat sotataipaleen, sulkeisharjoituksista joudutaan ensimmäiseen taisteluun. Taisteluun lähtöä seurataan sotamies Rahikaisen näkökulmasta. Ensimmäisen jakson toisena keskeisenä henkilönä on kapteeni Kaarna. Rahikaista esittää Joonas Heikkinen ja Kaarnaa Esko Salminen.

http://areena.yle.fi/radio/2331514
 
Luetaanpa taasen kirjoja: Martti Turtolan kirjoittama Mannerheimin ristiriitainen upseeri; eversti Aladar Paasosen elämä ja toiminta. Ei pelkästään myötämielistä hymistelyä päähenkilöä eikä muutakaan tiedustelujohtoamme kohtaan. Antaa mm. ymmärtää, että sodanjälkeinen pakoilu ulkomailla ei olisikaan johtunut pelkästään Neuvostoliiton pelosta, vaan olisi ollut myös seurausta talousrikoksiin viittavasta kähminnästä.
 
Umkhonto kirjoitti:
Jere Laine Sota 2016 Nordbooks 2014. 444 s.
Kuva: Nordbooks

Harvassa sotakirjassa on sellaista määrää taktisia karttoja kuin on Jere Laineen kirjassa Sota 2016. Se kertoo osaltaan siitä, missä Laineen kuvauksen pääasialliset kiinnostuksen kohteet ovat. Henkilökuvien sijaan entistä ammattisotilasta kiinnostaa sodankäynnin suuri kuva – joukkojen liikuttelut, strategiat ja sen sellaiset.

Laineen kirja poikkeaa valtavirrasta myös sikäli, että siinä missä sotakirjallisuutemme pohjaa yleensä hyvin tarkasti historiallisiin faktoihin, Sota 2016 on lähtökohdiltaan puhtaasti fiktiivinen: kirjassa kuvitellaan sota, joka syttyy Suomen ja Venäjän välille keväällä 2016.

Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, etteikö Laine pyrkisi niin totuudenmukaiseen kuvaukseen kuin mahdollista. Riviväleihin on kirjoitettu ajatus siitä, että ihan kaikkia varuskuntia ei ehkä kannattaisi vielä lakkauttaa.

Aiemmin lähinnä YK-kokemuksiinsa pohjaavia fiktioita kirjoittanut Laine on saanut aikaiseksi varsin jouheasti etenevän sotaromaanin, joka tekee mieli verrata paikoin jopa Ilkka Remeksen trillereihin.

Päähenkilönä kirjassa huseeraa lahtelainen mainostoimistomies Juhani Teräs. Teräksen elämä on menossa päin prinkkalaa. Viina maistuu, eivätkä housutkaan aina pysy jalassa silloin kun pitäisi.

Sitten Venäjän karhu alkaa uhitella Suomelle osana laajempaa kansainvälistä selkkausta, näennäisenä perusteena öljykuljetusten turvaaminen Suomenlahdella. Mahdottomia aluevaatimuksia esitetään, ja Venäjän salaiset agentit alkavat napsia korkeita suomalaisupseereita kuin pullasorsia puistolammella.

Eräänä krapula-aamuna reservin yliluutnantti Teräs huomaa saaneensa kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Kun isänmaa kutsuu, on korkki pakko panna ainakin hetkeksi kiinni.

Vaikka kirja ajoittuu lähitulevaisuuteen, sen poliittinen tilanne on melko tarkka kopio tästä päivästä. Venäjällä hallitsee yksinvaltiaan ottein Putin, Suomen presidenttinä on Niinistö. Laine maalaa kuvan tiukkaa talouskuria ajaneesta, änkyröivästä kansakunnasta, joka on ajautunut EU:ssa ulkoraiteelle ja jää jälleen kerran puolustamaan itse itseään idästä vyöryvää ylivoimaista vihollista vastaan.

Juoni etenee elokuvamaisesti, kohtaus ja päivä kerrallaan. Tarinavetoisille jännäreille ominaisesti kieli on suoraviivaista ja toteavaa.

Laine on turhankin viehtynyt kuvaamaan sodan logistiikkaa kaikkine ryhmittymisineen, mutta lukuisten eri kerrontatasojen välillä hän liikkuu kyllä sujuvasti. Toisinaan kuvataan Teräksen joukko-osaston taisteluita ja päähenkilön mietteitä, toisinaan taas mennään itärajan tuolle puolelle ja poliitikkojen perässä kabinetteihin. Sujuvuuden nimissä jotain olisi ehkä voinut karsiakin, sillä kirjan sivumäärä paisuu lähelle sietokyvyn ylärajaa.

Siviilin on tietysti jokseenkin mahdotonta arvioida, kuinka totuudenmukaisen kuvan kirja antaa Suomen puolustuskyvystä. Toisaalta se ei ole olennaistakaan, sillä Laine rakentaa illuusion, johon lukijan tekee mieli uskoa.

Kirjan tapahtumien valossa suuri kuva on sellainen, että piskuinen Suomi pärjää taisteluissa ensin oveluudella ja yllätyksen turvin, mutta kun Venäjän sotavoimat antavat täyslaidallisen, Härmässä ollaan hätää kärsimässä. Onneksi Putinilla on vihollisia myös omiensa joukossa.

Päähenkilö pois luettuna romaanin henkilökuvat jäävät melko mustavalkoisiksi. Lyhyesti sanottuna Suomen armeijassa on tolkun miehiä ja täysiä mulkkuja, joiden kanssa yhteistyö ei vain toimi.

Vaikka Laine ei unohda sodan traumatisoivia vaikutuksia, suurin osa miehistöstä marssii kuitenkin enempiä kyselemättä veriseen konfliktiin, jota käydään kirjassa lähinnä Kymenlaakson alueella.

Puolustusvoimien sisällä Laineen sympatiat ovat selvästi huoltojoukkojen ja jalkaväen puolella. Sen sijaan ilmavoimat tuntuu puuhailevan lähinnä omiaan jossakin kaukana taivaalla.


http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/jere-laine-sota-2016-nordbooks-2014-444-s/1837335
Klikkaa laajentaaksesi...


On luettu. Ihan mielenkiintoinen, mutta hiukan häiritsee tuo kirjailijan keskittyminen ainoastaan maasotatoimien kuvaamiseen. Tosin näkökulman painottaminen reserviläisporukan sotataipaleeseen on ihan toimiva. Hieman kyllä yllätti ryssän kädettömyys. Panssarikiilat hakkaavat päätään verille finskien puolustukseen aika kauan ennen kuin määrällinen ylivoima pääsee jylläämään kohti Helsinkiä.

Onko muuten kukaan foorumilainen lukenut Antti Kauranteen romaania "Punainen Porvoo", joka myös kuvaa Venäjän hyökkäystä Suomeen lähitulevaisuudessa ? Tämänkin kirjan keskiössä seurataan ressuporukan sotaa Porvoon seudulla päällekäyvää iivanaa torjuen. Tosin näkökulma on laajempi kuin Laineen opuksessa.
 
http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjat/?action=kirja&pid=1638

Jaakko Aatolainen

HITLER, STALIN JA STALINGRAD - TAHTOJEN TAISTELU

Asiantuntijan tarkka kuvaus toisen maailmansodan ratkaisevimmasta taistelusta – Stalingradin myytit ja todellisuus. Kenraalimajuri Jaakko Aatolainen on tutkinut vuosien 1942-1943 taisteluita Saksan itärintamalla ja kirjoittanut tutkimuksistaan lähdeviittein varustetun Hitler, Stalin ja Stalingrad tahtojen taistelu -kirjan joka valottaa Stalingradin katastrofiin joutumista, katastrofia ja sen seurauksia.

Ihan hyvä ja mielenkiintoinen kirja, tosin kielenkäyttö ei ole kaikkein sujuvinta ja jotkut ilmaisut tuntuvat varsin erikoisiltakin (mutta kyseessä onkin tutkielma ja evp-upseerit ovat harvemmin kirjoittamisen asiantuntijoita...). Asiasisällöltään varsin hyvä.

Tuossa jonkinnäköinen arvostelu: http://jussina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127104-jaakko-aatolainen-hitler-stalin-ja-stalingrad-kirja
 
Sardaukar kirjoitti:
http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjat/?action=kirja&pid=1638

Jaakko Aatolainen

HITLER, STALIN JA STALINGRAD - TAHTOJEN TAISTELU

Asiantuntijan tarkka kuvaus toisen maailmansodan ratkaisevimmasta taistelusta – Stalingradin myytit ja todellisuus. Kenraalimajuri Jaakko Aatolainen on tutkinut vuosien 1942-1943 taisteluita Saksan itärintamalla ja kirjoittanut tutkimuksistaan lähdeviittein varustetun Hitler, Stalin ja Stalingrad tahtojen taistelu -kirjan joka valottaa Stalingradin katastrofiin joutumista, katastrofia ja sen seurauksia.

Ihan hyvä ja mielenkiintoinen kirja, tosin kielenkäyttö ei ole kaikkein sujuvinta ja jotkut ilmaisut tuntuvat varsin erikoisiltakin (mutta kyseessä onkin tutkielma ja evp-upseerit ovat harvemmin kirjoittamisen asiantuntijoita...). Asiasisällöltään varsin hyvä.

Tuossa jonkinnäköinen arvostelu: http://jussina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127104-jaakko-aatolainen-hitler-stalin-ja-stalingrad-kirja
Klikkaa laajentaaksesi...

Pitää ottaa tuo lukuun. Nyt on käsillä muistaakseni kolmatta kertaa Lampaansyöjät.
 
Cold Will kirjoitti:
Kirjaa lukiessa todella kirkastuu miten ensin erikoisjoukot iskevät, ne iskevät todella ensimmäisenä. Kirjan luettuasi et uskoo enää yhtään uutista joissa kerrotaan jonkin pikku häiriön aiheuttaneen muuntamovian, sähkökatkon, radiolähetyksen katkeamisen...
Klikkaa laajentaaksesi...

Paikallisen sähköverkon haltijan toilailuja seuratessa olen tullut siihen tulokseen että, edes VDV ei saa sähkölinjoja näin huonoon kuntoon. Vai onko ne penteleet jo soluttautuneet.

Kieltämättä hyvä kirja. Seuraavaksi sitten tilaukseen saman kirjottajan "Puhutaan Natosta". Yle puhe haastatteli herraa ja hän vakuutti ainakin minut asiantuntemuksellaan.
 
Edelleen jaksaa kuluttaa Clancyn "Myrsky nousee sivuja". Todennäköisesti osaan opuksen (vähintään 2 tuumaa paksu, jotain 800 sivua?). Kirja ei juuri nyt ole käsissäni, kun palautin sen velimiehelle viime viikonloppuna.

Sitä tässä teoksessa ihmettelen aina ja uudestaan miten jo vuonna -87 kirjailija arvaili näitä tänäkin päivänä otsikoissa olevia asioita (tai ainakin sinnepäin)?.

Jos ette oo lukenu, niin kaivakaa jostain...

Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tom_Clancy (ei muuta kuin maininta teoksesta)

Täältä lyhyt yhteenveto...

"Punainen myrsky, uskalias neljän kuukauden toimintasuunnitelma, jonka tarkoituksena on horjuttaa Lännen tasapainoa ja luhistaa jo ennakolta kaikki vastarinnan mahdollisuudet. Jännitys kiristyy äärimmilleen – ja sitten romaani räjähtää täyteen Neuvostoliiton asevoimien ruhjovaa voimaa, kun ne vyöryvät Eurooppaan ja Pohjois-Atlantille. Länsi toteaa joutuneensa sotaan"

http://www.risingshadow.fi/library/book/2183-myrsky-nousee

Korjaan :salut:: Lisätty tuo lainattu oisio...
 
tulikomento kirjoitti:
Klassikko ! Tuossakin kolmas maailmansota Euroopassa -skenaario käynnistyi neukkujen häikäilemättömällä maskirovka-hämäyksellä. Tarkoitus oli saada NATOn rivit sekaisin ennen puna-armeijan hyökkäystä Länsi-Saksaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Krimillä maskirovska onnistui hyvin, kovasti sitä Ukrainassakin on toteutettu. Nyt jos Viro ja Baltia tähän sotketaan vielä mukaan, niin sitten voisikin olla 3. kapina ajankohtainen.

Onneksi näyttää siltä että Krimin jälkeen myös USA on tämän kirjan lukenut...

Meni vähän OT, mutta oli pakko... :camo:
 
Sardaukar kirjoitti:
Taitaapa tuokin olla paikallisessa kirjastossa, eli otan lukuun. Kiitti vinkistä.
Kirjastossa on myös neuvostoliittolaisen IL-2 pilotin muistelmat, vois olla mielenkiintoinen sekin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vasili B. Emelianenko: Sturmovik-lentäjä – Puna-armeijan maataistelulentäjän muistelmat

Tuli luettua jokin aika sitten. Ihan mielenkiintoinen kirja. Virkistävää lukea välillä vastapuolenkin näkemys, eikä pelkästään saksalaisten muisteluksia. Mieleenpainuvia juttuja mm. se, miten surkea kone länsimaalaisittain ajateltuna IL-2 oli. Esim. pommitähtäintä ei ollut, vaan pilotit maalasivat kuka minkäkinlaisia ristikoita tuulilasiin. Toinen kiinnostava juttu oli toisaalta se, miten tohjoksi lentorykmentit lennätettiin ennen lepo- ja täydennysvaihetta, toisaalta se, että uusia tulokkaita koulutettiin ensin rykmentin lepo ja täydennysvaiheessa ja sitten vielä rintamalle siirron jälkeen, ennen kuin päästettiin tosi toimiin. Lopussa on hauskaa, miten vilpittömän ja avoimen helpottunut Emelianenko on, kun hänet siirretään pois taistelutehtävistä. Ei se sota ole parhaillekaan mitään herkkua.

Kun vertaa Rudelin muistelmiin, ei voi kuin päätään ihmetellä ja viheltää, miten lähellä rintamaa ja missä oloissa tuon ajan maataisteluosastot operoivat.

Suosittelen, tosin jonkinmoiseen neukku-paatokseen kannattaa varautua.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top