Kirjat

tulikomento

Ylipäällikkö
... no pakkohan se oli tilata, ihan oikeana kirjana. Laitoin tilaukseni Amazonin engelsmanniosastolle, joilla kirjaa oli varastossa. n. 23 euroa postikuluineen.
Odottelen minäkin kirjaa saapuvaksi postiluukusta. Vaikka PsD:n Rynnäkkötykkipataljoonan sotatie Kannaksella 44 on tuttu (Erkki Käkelän opukset luettu) entuudestaan, on silti mielenkiintoista nähdä mitä jenkkikirjoittaja Zaloga saa aiheesta irti. :)
 

Panssari Salama

Ylipäällikkö
Odottelen minäkin kirjaa saapuvaksi postiluukusta. Vaikka PsD:n Rynnäkkötykkipataljoonan sotatie Kannaksella 44 on tuttu (Erkki Käkelän opukset luettu) entuudestaan, on silti mielenkiintoista nähdä mitä jenkkikirjoittaja Zaloga saa aiheesta irti. :)
No niinpä.

Menin juuri (ennakko)tilaamaan pari päivää sitten Kari Stenmanin kirjan LeLv 44:stä, koska Ju-88 lentäjät ovat lähellä sydäntä syystä tai kolmannesta. Taas on lukemista toviksi. Tai kohta on. :solthum:
 

Rannari

Ylipäällikkö
Kirjahyllyn laivastoluetteloista tuoreinkin oli viitisen vuotta vanha joten oli aika päivittää. Lontoonkielistä ei ollut tuoreempana tarjolla ( Jane's ei hintansa takia ole vaihtoehto ) joten jouduin vaihtamaan kielen ranskaan. Positiivinen yllätys värikuvineen kaikkineen. Vähintään perinteisesti harrastamani U.S. Naval Instituten Combat fleets of the Worldin veroinen hakuteos. Vessalukemisena toimii huonommin erilaisen muotoilunsa takia.

Sanakirjalle voi tulla vielä tarvetta vaikka moni termi on tietysti sama molemmilla kielillä. Kunhan nyt ensin oppii edes valtioiden nimet ranskaksi :facepalm:

 

tulikomento

Ylipäällikkö
Saksan panssarimuseon Youtube-kanavalle on alkanut ilmestyä kirja-arvosteluja. Kuten arvata saattaa, niin pääosin panssarisodankäynnin historiasta.

 

Leaderdog

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
No niin, kuuntelin tänään äänikirjaa oulusta etelään useamman tunnin.. Kirja oli nimeltään Ari Turusen Mulkerot, joka kertoo ns. yksinvaltioista ja heidän brutaaleista menetelmistään sotia ja johtaa alamaisiaan..... Todella tylyä ja säälimätöntä toimintaa, kaulankatkomista,silpomista,seivästämistä,näännyttämistä,myrkyttämisiä, jne.jne. jne... hyi helvetti mitä yksinvaltiaita on olleet. Historian lukeminen edeltäjistään ilmeisesti johdatti Stalinin kirjoittamaan "Ivana julman" kirjaan, Opettaja...:facepalm:...
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Tämmöisen laitoin tilaukseen. Perusteos panssarivaunujen kehityksen historiasta. On kehuttu ainakin Amazonin arvosteluissa. Lähestymisnäkökulma on aika lailla tekniikkapainoitteinen. Mutta joka tapauksessa odotan tämän lukemista innolla.

91oejQtgoFL.jpg
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Divarilöytö parilla eurolla. Kertoo vuoden 1977 Lufthansan lentokonekaappauksesta Mogadishuun. Erikoisjoukko GSG 9 suoritti onnistuneen pelastusoperaation. Kuvaa hyvin 70-luvun lopun Länsi-Saksaa ja turvallisuusviranomaisten Punaista armeijakuntaa vastaan käymää taistelua. Saksa ei taipunut äärivasemmiston terrorismin edessä.


33863395._SX318_.jpg
 

Panssari Salama

Ylipäällikkö
Tämmönen tuli vastaan. Aika suolainen hinta Kindle -kirjaksi, joten en ainakaan vielä painanut liipaisinta...

T-34 vs StuG III: Finland 1944 (Duel Book 96) Kindle Edition
by Steven J. Zaloga (Author), Richard Chasemore (Illustrator)




No niin, kirja(nen) saapui kotiovelle toimitettuna. Kevyt, ei paljoa uutta, mutta toisaalta: painettu hyvälle paperille, paljon hyviä kuvia ja piirustuksia, Suomi mainittu. What's there not to like (y)
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Kävin Rosebud-kirjakaupassa ja mukaan tarttui (yhteishintaan 16 eur) nämä pokkarit.



Jalkaväkirykmentti 1:n veteraanien muistelukset ovat tutustumisen arvoisia. Todella hyvä kirja.
 
Konsulipalvelujen historiikki.

Tiistaina ilmestyvä Jussi Pekkarisen teos Reppanoita, rikollisia ja ruumiita (Edita) on ulkoministeriön konsulipalvelujen historiikki vuosilta 1982-2000. Se kertoo lukuisista suomalaisten toilailuista tai ikävyyksistä ulkomailla 20 vuoden aikana: avustus-, sairaus- ja kuolemantapauksista.

Yksi teoksen tosikertomuksista koskee Virpi K:ta, joka kirjoitti ulkoministeriölle Italiasta 1982. Hän oli ollut aiemmin töissä ministeriössä, teki paluuta Suomen ja kysyi voisiko palata töihin.

Ulkoministeriön konsuliyksikkö reagoi pyytämällä Rooman-edustustolta selvitystä Virpin tilanteesta, koska ”saa vaikutelman, etteivät asiat hänen kohdallaan ole tällä hetkellä täysin kunnossa”.

Rooman-edustusto ei tajunnut pyyntöä lainkaan – kysehän oli lähinnä työpaikkahakemuksesta? Vastauksessaan edustusto totesi ko. henkilön olevan tunnettu ja konsulaatin ”käsityksen mukaan hän ei ole hätätilassa”.

– Vt. avustajan allekirjoittaman toimeksiannon edellyttämä selvitys yliammuttu eikä rekrytoinnin kannalta välttämätön edellyttäen lisäksi edustuston toimivaltuuksien ylittämistä, suurlähettiläs Paul Jyrkänkallio kirjoitti Roomasta Helsinkiin.

Helsingissä ulkoministeriö ei antanut periksi ja lähetti Roomaan sähkeenä seuraavan vastauksen:

– Ryhtynette pyytämiimme toimenpiteisiin. Kiittäen typeristä arvioinneistanne.
Siemensillä 1984 työskennellyt Kim A tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen Abu Ghraibin vankilaan, samaan vankilaan, joka myöhemmin nousi maailmanlaajuiseen julkisuuteen amerikkalaisten ottamien vankikuvien myötä.

Kim A:n tuomion syynä oli ”avioliittolupauksella päästy sukupuolisuhteeseen naisen kanssa ja sen jälkeen kieltäytyminen avioliitosta”. Mies ei halunnut, että asiasta kerrottiin hänen omaisilleen. Samasta syystä hän halusi istua mieluummin Irakissa vankilassa kuin siirtyä Suomeen vankilaan.

– Tosin koko oikeusprosessi oli outo. Jo ensimmäisessä alioikeuden istunnossa oli esitetty kahden lääkärin valaehtoinen todistus siitä, että ”ko. nainen on edelleen neitsyt”, kirjassa kerrotaan.

Jussi Pekkarisen
konsulipalvelujen historiikissa Reppanoita, rikollisia ja ruumiita -kirjassa (Edita) kerrotaan Amsterdamin poliisin huhtikuussa 1988 pidättämän Antti K:n tapauksesta. Antti oli majoittunut paikalliseen hotelliin.

– Omistaja heräsi 21.4. noin klo 05.00 meteliin ja totesi Antin tuhonneen neljä hotellihuonetta irtaimistoineen, tapauksen kuvaus kirjassa alkaa.

– Lopuksi nuori mies oli kiivennyt hotellin katolle ja ilmoittanut kohta ”lentävänsä”. Omistaja hälytti paikalle poliisit. Antti oli käyttänyt Angel dust -huumetta ja laittoi virkavallalle tiukasti kampoihin.

Miehen taltuttamiseen tarvittiin Haagin-suurlähetystön saamien tietojen mukaan 12 poliisia.

https://www.verkkouutiset.fi/antti-kiipesi-amsterdamissa-katolle-ja-ilmoitti-lentavansa-tarvittiin-12-poliisia/
 

Coffee Man

Ylipäällikkö
Tämä tuli luettua vasta nyt, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan...



Erilainen sotakirja :ROFLMAO:

Tyyppi ei edes noussut tuoliltaan, vilkaisi vain minua kiireestä kantapäähän ja sanoi: "Niinkö? Haluatko sinä merijalkaväkeen?" Kysymys oli outo värvääjän suusta kuultuna ja mietin johtuiko se ulkonäöstäni. Minulla oli silloin Social Distortion/rockabilly vaihe menossa. Minulla oli klassinen cowboy-paita ja pitkä tukkani oli nuoltu päätä myöten kuin jollakin stilettiä heiluttelevalla latinolla.

Pidin maavoimien värvääjästä paljon enemmän kuin merijalkaväen tyypistä, luultavasti sen takia että, maavoimien tyyppi myi minulle maavoimia kuin jotain vitun etelän lomaa. Värvääjä jatkoi aina vain, jakoi esitteen toisensa perään ja alkoi puhua maavoimien tarjoamista etuisuuksista. Silloin minun täytyi viimein sanoa hänelle: "Kuule, se on hieno juttu, mutta minua kiinnostaa vain värväytyminen jalkaväkeen. Mennään nyt vain siihen kohtaan, jossa laitan nimmarin alle.

 

hansai

Ylipäällikkö
Simo Häyhä oli talvisodan legendaarinen tarkka-ampuja, ja nyt palkittu yhdysvaltalaiskirjailija käsittelee häntä homoeroottisessa tarinassa
Jopa yli 500 ihmistä tappaneen Simo Häyhän mainetta on aikaisemmin hyödynnetty ruotsalaisen metalliyhtyeen laulussa ja hänen mukaansa on nimetty naissoturi japanilaisessa mangasarjakuvassa. Nyt novellissa kuvaillaan, kuinka Häyhä ja hänen taistelutoverinsa lämmittivät toisiaan talvisodan hirvittävien pakkasien keskellä.

Simo Häyhä talvisodan haavoittumisen ja ylentämisensä jälkeen vasemmalla sekä marraskuussa 2001 viisi kuukautta ennen kuolemaansa. (KUVA: KIRSTI HYVÖSEN KOTIALBUMI & JUHA METSO)
Vesa Sirén HS
Julkaistu: 4.9. 2:00 , Päivitetty: 4.9. 6:43


TALVISODAN legendaarinen tarkka-ampuja Simo Häyhä(1905–2002) seikkailee nyt yhdysvaltalaisen laatulehden The Atlanticin julkaisemassa novellissa The Wolves of Carelia. Kirjoittaja Arna Bontemps Hemenway voitti vuonna 2015 Pen/Hemingway-palkinnon ja työskentelee apulaisprofessorina Baylorin yliopistossa.

Hemenway on tehnyt taustatyötä lukemalla esimerkiksi sotahistorioitsija, majuri Tapio Saarelaisen Häyhä-elämäkerran englanninnoksen, joten monet asiat ovat kohdallaan suomenkielisistä nimistä ja Mainilan laukauksista alkaen.

Häyhä taisteli ”Marokon kauhun” eli luutnantti Aarne Juutilaisenalaisuudessa. Hän yleensä vähätteli saavutuksiaan tai vaikeni niistä, mutta sekä oman vuoden 1940 arvionsa (löydetty Häyhän Sotamuistojani-muistiinpanoista vasta vuonna 2017) että Saarelaisen arvion mukaan hän ampui ainakin 500 ihmistä. Saarelaisen käyttämä luku on 542.

NOVELLIN kerrotaan käsittelevän Simo Häyhää ”fiktion keinoin”. Pyrkimykset ovat korkeakirjallisia ja kielenkäyttö melankolisessa vivahteikkuudessaan juuri sellaista, jolla kirjallisuuspalkintoja tavoitellaan (voit lukea englanninkielisen novellin tämän linkin takaa).

Novellin alussa Häyhän isä opettaa poikaansa metsästämään hyvin vaarallisin metodein ja antaa tämän jopa nälkiintyä, kunnes pojan tarkka-ampujataidot kehittyvät ainutlaatuiselle tasolle.

Sodassa Häyhän taistelupariksi asetetaan novellissa henkilö, josta novellin Häyhä käyttää vain M-kirjainta. Venäläisille Simo Häyhä on ”Valkoinen kuolema”, mutta M kutsuu Simoa lempeällä nimellä ”kettuseni”.

Kerrontaan ilmaantuu hienovaraista homoerotiikkaa, kun Häyhä kertoo M:n ”syvästä tummasta äänestä, joka huuhtoutui ylitseni”, kuinka ”M otti minua kädestä”, kuinka miehet lämmittivät toisiaan talvisodan hirvittävien pakkasien keskellä ja kuinka Häyhä oppi tuntemaan ”hänen tuoksunsa” ja ”hänen makunsa” sekä kuinka hänen karhea parransänkensä ”poltteli iholla herkullisesti”.

Ja kun M on valvontavuorossa, jotta venäläiset eivät pääse yllättämään, novellin Häyhä katselee tätä ja toivoo: ”katso minuun, katso minuun”.

AIVAN talvisodan lopussa osuma hävitti puolet Häyhän kasvoista, ja näin tapahtuu novellissakin. Tarinan jatkuessa Häyhä tapaa sairaalassa keuhkoihin vaarallisesti haavoittuneen M:n ja pyytää tätä asumaan luonaan ja käymään sieltä hoidoissa, mutta pyyntö ei toteudu.

Miehet tapaavat novellin juonessa vielä 1970-luvulla. M kertoo rakastaneensa sotaa, mutta vain silloin, kun he kaksi olivat yhdessä.

Viimeisillä riveillä novellin Häyhä pitää itseään ”pelkurina” – ei tietenkään taisteluissa, vaan sydämen asioissa. Sävy on yhtä haikea kuin Annie Proulx’nBrokeback Mountain -novellissa ja siitä tehdyssä menestyselokuvassa.

”Loppujen lopuksi olen pelkuri”, novellin Häyhä-hahmo pohtii. ”En voi edes sanoa, miltä M:n kiinteä lämpö tuntui metsässä odottaessamme pimeyden väistymistä. En pysty sanomaan edes hänen nimeään.”

KIRJAILIJA Hemenway kertoo novellin aiheen valinnasta HS:lle sähköpostitse Yhdysvalloista.

”Simo Häyhä on aina kärjessä kansainvälisissä tarkka-ampujien tappotilastoissa, ja hän tuntui kiinnostavan epätavalliselta ihmiseltä listan kärkinimeksi. Hän oli hiljainen, nöyrä, lyhyt mies, joka toimi lähinnä maanviljelijänä ja metsästäjänä eikä muodostanut kulttia ympärilleen kuten usein käy”, Hemenway pohtii.

Kirjailijan mukaan hänen sukupolvensa Yhdysvalloissa ei tiedä talvisodasta ”oikein mitään”.

”Se on surullista ottaen huomioon kuinka monet ihmiset kuolivat. En haluaisi talvisodankaan unohtuvan.”

ILMEISIN KYSYMYS on tietysti se, miksi Hemenway luo Häyhän ja tämän taistelutoverin välille homoeroottisen jännitteen.

”Tapio Saarelaisen englanninnoksessa mainitaan Häyhän taistelutoveri, josta hän suostui puhumaan vasta vähän ennen kuolemaansa ja silloinkin vain yhdellä kirjaimella. He tekivät kuitenkin yhteistyötä ilmeisesti pitkään. Se sytytti mielikuvitukseni. Mitä heidän välillään tapahtui niin, että hän ei pystynyt puhumaan siitä?”

Häyhä ei mennyt naimisiin, mikä kiinnosti kirjailijaa.

”Minua kiinnostaa kirjoittaa miehistä, jotka huomaavat olevansa sellaisissa tilanteissa. Siinä on aivan tietynlaista surullisuutta, joka saa sydämeni hitaasti särkymään. Tällaiset ihmiset ovat syntyneet väärään aikaan ja väärään paikkaan. Toisessa ajassa heillä olisi ollut mahdollisuus onnellisuuteen.”

Hemenway korostaa, että Häyhän mahdollinen seksuaalinen suuntautuminen on täysin kirjailijan mielikuvituksen tuotosta, mutta muita asioita tarkistettiin novelliakin varten The Atlanticin faktantarkastajan avulla.

ENTÄ miten Häyhää usein haastatellut ja hänestä kaksi kirjaa kirjoittanut sotatieteiden tohtori Tapio Saarelainen kommentoi The Atlantic-lehden julkaisemaa novellia ja sen hienovaraista homoeroottista virettä?

”Tekstilaji on novelli. Novellin muoto ja sisältö ovat kirjailijan omaa tuotosta sellaisenaan, siis sananmukaisesti fiktiota ja spekulaatiota”, Saarelainen vastaa lyhyesti.

Häyhän elämäkerran uusittu suomenkielinen laitos (kolmas painos, 2019) paljastaa myös tosimaailman taistelutoverin nimen. Pitkään asiasta vaiettuaan Häyhä mainitsi sen noin vuotta ennen kuolemaansa haastattelussa 10. toukokuuta 2001.

”Oliko sinulla koskaan taistelijaparia, joka olisi tähystänyt vihollista tai osoittanut sinulle niitä”, Saarelainen kysyi. ”Sodan loppuvaiheissa oli. Kaksi tai kolme viikkoa. Korpraali Yrjö Malmi”, Häyhä vastasi.

Korpraali Yrjö Malmin nimikirjoitus löytyy myös Häyhän vieraskirjasta vuodelta 1975.

Lisää...
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Kas kun ei Semenway...

Jotenkin en voi välttyä pohtimasta, miksi usean suomalaisen sotahistorian merkkihenkilön seksuaalisesta suuntautumisesta on tehty viihdettä. Ensin Marski ja nyt Häyhä, kohta varmaan Ehrnrooth, mieshän on jo ehtinyt jäähtyä haudassaan.

Onko mahdoton ajatus, että (käsi)kirjoittajat olisi käännytetty?
 
Viimeksi muokattu:

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Kas kun ei Semenway...

Jotenkin en voi välttyä pohtimasta, miksi usean suomalaisen sotahistorian merkkihenkilön seksuaalisesta suuntautumisesta on tehty viihdettä. Ensin Marski ja nyt Häyhä, kohta varmaan Ehrnrooth, mieshän on jo ehtinyt jäähtyä haudassaan.

Onko mahdoton ajatus, että (käsi)kirjoittajat olisi käännytetty?
Miten niin "käännytetty"? Eiköhän ne ole olleet vasemmistoon kallellaan jo valmiiksi. Ja veikkan, että tietynlaiset "tuotokset" saavat helpommin rahoitusta.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Miten niin "käännytetty"? Eiköhän ne ole olleet vasemmistoon kallellaan jo valmiiksi. Ja veikkan, että tietynlaiset "tuotokset" saavat helpommin rahoitusta.
Voi olla. Ja tuota jälkimmäistä meinasin, mutta että rahaa olisi liikkunut kyseenalaisemmassa muodossa kuin säätiöiden stipendit ja valtion taiteilija-apurahat.
 

soittaja

Kersantti
Kirjoitin äsken 14.8. Petsamon historiasta kertovista kirjoista. Valmistelin aikomukseni mukaisesti 2 kirjoitusta (kokorajoituksen vuoksi toimituksen taholta) aiheesta lukijan kirjeet erääseen päivälehteen. Vastaus oli, että se ei käy. Se ei sovi ko palstan tarkoitukseen! Siispä en lähetetä sinne uusia. Ilmeisesti historia ja sotahistoria oli liian hämmentävää.

Sain kuitenkin julkaistua aikaisemmin mm. seuraavat tekstit painettuun lehteen:
- Suojeluskuntajärjestön alkuajat
- Asevelvollisuus Suomessa
- Japani, mm. Japanin ja Venäjän sota 1904-1905
- Ensimmäisen maailmansodan alku

Sain myös kiitosta lehden lukijoilta henkilökohtaisesti näistä kirjoituksista. Nyt lehden linjan rajat tulivat vastaan jostain syystä. Muutan sen vuoksi toimintaani, koska kirjoittamisen halua on edelleen.

Aion perustaa blogin omalla oikealla nimelläni. Sille on keksittävä lyhyt naseva nimi. En rajoita sen nimeä historiaan, sillä haluan kirjoittaa muutakin asiaa esimerkiksi musiikista. Hakemukseni on jo hyväksytty, minun on vain annettava perustiedot toimitukselle aloittamista varten. Ensimmäinen aiheeni tulee olemaan Petsamon historia.

Edellä mainittu sanomalehden kirjoitus suojeluskunnista sai alkunsa lukiessani hyvin kirjoitettua kirjaa
Selen-Pylkkänen: Sarkatakkien armeija (2004). 580 s.
 
Viimeksi muokattu:

EK

Kenraali
Tämä tuli luettua vasta nyt, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan...



Erilainen sotakirja :ROFLMAO:

Tyyppi ei edes noussut tuoliltaan, vilkaisi vain minua kiireestä kantapäähän ja sanoi: "Niinkö? Haluatko sinä merijalkaväkeen?" Kysymys oli outo värvääjän suusta kuultuna ja mietin johtuiko se ulkonäöstäni. Minulla oli silloin Social Distortion/rockabilly vaihe menossa. Minulla oli klassinen cowboy-paita ja pitkä tukkani oli nuoltu päätä myöten kuin jollakin stilettiä heiluttelevalla latinolla.

Pidin maavoimien värvääjästä paljon enemmän kuin merijalkaväen tyypistä, luultavasti sen takia että, maavoimien tyyppi myi minulle maavoimia kuin jotain vitun etelän lomaa. Värvääjä jatkoi aina vain, jakoi esitteen toisensa perään ja alkoi puhua maavoimien tarjoamista etuisuuksista. Silloin minun täytyi viimein sanoa hänelle: "Kuule, se on hieno juttu, mutta minua kiinnostaa vain värväytyminen jalkaväkeen. Mennään nyt vain siihen kohtaan, jossa laitan nimmarin alle.

Suomennettunakin hyvä. Tykkäsin kovasti.
 
Top