Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
JP Koskisen Tulisiipi tarttui kirjastossa käteen, ja tuli luettua läpi melkeinpä yhdellä istumalla. Mielenkiintoinen kirja, vaikea niputtaa mihinkään kategoriaan. Samoin kertoa sisällöstä paljoakaan, muuta kuin että kertoo amerikansuomalaisista, jotka pakenivat suurta lamaa Karjalan tasavaltaan rakentamaan työläisten paratiisia, ja kirjan päähenkilön nuoren Charles/Kaarlen vaiheita siellä. Tarinan kaari on kyllä moniuloitteisen huikea.

“Siksi romaanista on myös hankalaa kirjoittaa niin yksityiskohtaisesti kuin haluaisi, koska se johtaisi juonipaljastuksiin ja söisi lukunautintoa, jota romaani alusta loppuun saakka on.” – Savannilla-blogi

Lukusuositus kotimaisen kirjallisuuden ystäville, ja miksei muillekin.

9789520118334-600x876.jpg


 
Ostin eilen juuri ilmestyneen Call Sign Chaos -JIm Mattis and Bing Wes thttps://www.amazon.com/Call-Sign-Chaos-Learning-Lead/dp/0812996836/ref=sr_1_1?keywords=james+mattis&qid=1567099320&s=gateway&sr=8-1 . Kirja löytyy ainakin Googlen kirjakaupasta myös josta itse hankin.

Erittäin mielenkiintoinen (sotilas)johtamiseen keskittyvä kirja jossa Jim "Mad Dog" Mattis https://fi.wikipedia.org/wiki/James_Mattis kertoo itselleen avoimeen tyyliinsä omasta kasvamisestaan johtajaksi. Erittäin miellyttäväksi ja opettavaiseksi tekstistä tekee se, ettei tämä erittäin laajan kirjasivistyksen omaava mies peittele virheitä tai aikanaan kokemattomuuksiaan kertoessaan omaa oppimistaan nuoresta miehestä aina korkeampiin ja korkeampiin tehtäviin. Jo ensimmäisenä iltana luetun 97 sivun kohdalla voin sanoa kyseessä olevan erittäin asiallinen teos, suosittelisin kovasti kaikille johtamisesta kiinnostuneille myös siviilimaailmaan mutta varsinkin meille ketä kiinnostaa hyvä johtajuus myös sotilaallisessa organisaatiossa.
 
Nostetaan tännekin
Kohti liikesodankäyntiä : Verdunin taisteluhaudat ja Ardennien panssarihyökkäykset suomalaisin silmin

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/169970/Kohti liikesodankäyntiä_verkkoversio1.pdf?sequence=5&isAllowed=y


Aloitin luku-urakan kappaleesta ”Sirpinsivallus” – salamasodan muunnelma Schlieffen-suunnitelmasta" joka käsittelee Ranskan valloitusta 1940.

Voisin samalla nostaa otsikon innoittamana The Blitzkrieg Legend -kirjan, joka kääntyisi muotoon "Legenda Salamasodasta", koska kirjoittajan mielestä (ja hyvin perustellen) Saksalla ei ollut mitään "salamasota" käsitettä olemassakaan kesällä 1940, vaan menestys perustui pitkälti aloitteellisiin yksikköjen johtajiin jotka usein saattoivat esimiehensä jo tapahtuneen eteen, sodanjohdon pikemminkin kauhistellessa valtavan nopeasti etenevää hyökkäystä. Jota voitokkaan operaation jälkeen sitten propagandassa mainostettiin salamasotana.

Vahva lukusuositus Operaatio Keltaisen ystäville:

51-Yh9n865L._SX331_BO1,204,203,200_.jpg
 
Kävin rouvaa heittämässä kaupungille, ja pistäydyinpä kirjakaupassa. Tämä oli juuri tullut, ja oman aselajin kirjana pitihän se heti napata kainaloon:


1569_l_tykistokomentaja_bror_kraemer_240.jpg


Tykistökomentaja eversti Bror Kraemer Jukka Kyösti

Eversti Bror Kraemer (1900–1990) oli yksi oman aikansa koulutetuimmista tykistön upseereista Suomen armeijassa. Häntä voidaan syystä pitää tykistötiedustelun kehittäjänä ja tulisuunnitelmatekniikan uranuurtajana Suomessa.
Itsenäisen Suomen ensimmäisen kadettikurssin käyneen nuoren upseerin tie vei 1920-luvulla Ranskan ja Belgian sotakouluihin, joista hän ammensi uusinta eurooppalaista tykistöoppia.
Talvisodassa Kraemer toimi 8. divisioonan tykistökomentajana Karjalankannaksella. Venäläinen tykistö ampui summittaisesti valtavia määriä ammuksia ilman sen suurempia tuloksia. Kraemer ymmärsi, että onnistuneessa tulenkäytössä täytyy tietää missä vihollinen on. Silloin siihen myös osuu.
Kraemer ryhtyi systemaattisesti kehittämään erityisesti tykistön valokuvatiedustelua ja tarkkaa maalintamista – ja tulosta alkoi syntyä. Tuuloksen taistelu jatkosodassa oli hyvä esimerkki kenttätykistön onnistuneesta käytöstä jalkaväen tukena.
Kirja pohjautuu sodanajan operaatioihin ja tykistötiedusteluun liittyviin asiakirjoihin sekä mittavaan ennen julkaisemattomien sodanaikaisten valokuvien kokoelmaan.

Kirjan tiedot
Ilmestymisaika:9/2019, viikolla 37
Sivumäärä:311 s.
Koko:170 x 245 mm
Sidosasu:Sidottu, läpikuvitettu
Kirjastoluokka:99.1
Kovakantisen ISB
 
Nostetaan tännekin



Aloitin luku-urakan kappaleesta ”Sirpinsivallus” – salamasodan muunnelma Schlieffen-suunnitelmasta" joka käsittelee Ranskan valloitusta 1940.

Voisin samalla nostaa otsikon innoittamana The Blitzkrieg Legend -kirjan, joka kääntyisi muotoon "Legenda Salamasodasta", koska kirjoittajan mielestä (ja hyvin perustellen) Saksalla ei ollut mitään "salamasota" käsitettä olemassakaan kesällä 1940, vaan menestys perustui pitkälti aloitteellisiin yksikköjen johtajiin jotka usein saattoivat esimiehensä jo tapahtuneen eteen, sodanjohdon pikemminkin kauhistellessa valtavan nopeasti etenevää hyökkäystä. Jota voitokkaan operaation jälkeen sitten propagandassa mainostettiin salamasotana.

Vahva lukusuositus Operaatio Keltaisen ystäville:

51-Yh9n865L._SX331_BO1,204,203,200_.jpg

Varmasti mielenkiintoinen teos. Täytyy laittaa korvan taakse. Kirjoittajana toiminut Karl-Heinz Frieser on käsittääkseni yksi arvostetuimmista saksalaisista sotahistorioitsijoista. Entinen Bundeswehrin upseeri.
 
No niin, kirja(nen) saapui kotiovelle toimitettuna. Kevyt, ei paljoa uutta, mutta toisaalta: painettu hyvälle paperille, paljon hyviä kuvia ja piirustuksia, Suomi mainittu. What's there not to like (y)

Tuli tänään postiluukusta. Ensisilmäyksellä olen pitkälti samoilla linjoilla kun sinäkin. Näyttäisi keskittyvän pitkälti Kuuterselän panssaritaistelun kuvaamiseen.
 
Uusin Remes taitaa kiinostaa foorumilaisia. Julkaistaan 21.9.
ILKKA REMES
Kremlin nyrkki
Luottamus. Petos. Maailma suursodan kynnyksellä.
Turun meripelastuskeskus vastaanottaa syysyönä hätäsanoman raakaöljylastia kuljettavalta tankkerilta: konehuoneessa palaa ja alus on saanut pohjakosketuksen.
Lähistöllä on ison sotaharjoituksen takia Venäjän laivaston helikoptereita, jotka saavat luvan kuljettaa miehistöä turvaan. Mutta koptereista ei Maarianhaminassa laskeudukaan tankkerin miehistöä. Suomessa herätään aamuun, jollaista kukaan ei olisi uskonut näkevänsä. Itämerellä puhkeavan kriisin askelmerkit on laadittu Moskovassa kaikkien aikojen hämäykseksi – kunnes paljastuu vieläkin ovelampi taho, ja koko maailma joutuu kuilun partaalle. CIA:n Helsingin asemalla työskentelevä amerikansuomalainen Robert Forsten päätyy taisteluun, jossa ei ole voittajia – ja Suomesta uhkaa tulla pahin kärsijä.Kremlin nyrkki on Robert Forsten -sarjan toinen osa.
 
Uusin Remes taitaa kiinostaa foorumilaisia. Julkaistaan 21.9.
ILKKA REMES
Kremlin nyrkki
Luottamus. Petos. Maailma suursodan kynnyksellä.
Turun meripelastuskeskus vastaanottaa syysyönä hätäsanoman raakaöljylastia kuljettavalta tankkerilta: konehuoneessa palaa ja alus on saanut pohjakosketuksen.
Lähistöllä on ison sotaharjoituksen takia Venäjän laivaston helikoptereita, jotka saavat luvan kuljettaa miehistöä turvaan. Mutta koptereista ei Maarianhaminassa laskeudukaan tankkerin miehistöä. Suomessa herätään aamuun, jollaista kukaan ei olisi uskonut näkevänsä. Itämerellä puhkeavan kriisin askelmerkit on laadittu Moskovassa kaikkien aikojen hämäykseksi – kunnes paljastuu vieläkin ovelampi taho, ja koko maailma joutuu kuilun partaalle. CIA:n Helsingin asemalla työskentelevä amerikansuomalainen Robert Forsten päätyy taisteluun, jossa ei ole voittajia – ja Suomesta uhkaa tulla pahin kärsijä.Kremlin nyrkki on Robert Forsten -sarjan toinen osa.

Jää minulta ostamatta / lukematta. Viimeisen parin vuosikymmenen ajan Remeksen kirjat ovat olleet itseään toistavia. Ja juonikuviot korkealentoisia. Kansainvälisen tason trilleri sijoitetaan väkisin suomalaiseen ympäristöön. Remeksen esikoisteos Pääkallokehrääjä, joka käsitteli vaihtoehtohistoriallista jatkosodan hävinnyttä kommunistista Suomea oli hyvä. Sen jälkeen minusta teosten taso on vain laskenut alaspäin. Isäukko on tosin kovan luokan fani. Pitänee ostaa tämä uusi hälle isänpäivälahjaksi.
 
Jää minulta ostamatta / lukematta. Viimeisen parin vuosikymmenen ajan Remeksen kirjat ovat olleet itseään toistavia. Ja juonikuviot korkealentoisia. Kansainvälisen tason trilleri sijoitetaan väkisin suomalaiseen ympäristöön. Remeksen esikoisteos Pääkallokehrääjä, joka käsitteli vaihtoehtohistoriallista jatkosodan hävinnyttä kommunistista Suomea oli hyvä. Sen jälkeen minusta teosten taso on vain laskenut alaspäin. Isäukko on tosin kovan luokan fani. Pitänee ostaa tämä uusi hälle isänpäivälahjaksi.
Samaten monta jo perätysten jäänyt ostamatta. Kattoo nyt miten tämän kanssa.
 
Pari kirjaa meni tilaukseen:

510XHIedzTL._SX332_BO1,204,203,200_.jpg


A gripping first-hand account of the combat operations and life of a member of the secretive and elite South African Special Forces, known as ‘Recces’.

South African Special Forces, known as the ‘Recces’, are an elite group of soldiers that few can aspire to join. Shrouded in secrecy due to the covert nature of their work, the legendary Recces have long fascinated, but little is known about how they operate. Now one of this select band has written a tell-all book about the extraordinary missions he embarked on and the nail-biting action he experienced in the Border War.

Shortly after passing the infamously grueling Special Forces selection course in the early 1980s, Koos Stadler joined the so-called Small Teams group at 5 Reconnaissance Regiment. This sub-unit was made up of two-man teams and was responsible for numerous secret and highly dangerous missions deep behind enemy lines.

With only one other team member, Stadler was sent to blow up railway lines and enemy fighter jets in the south of Angola. As he crawled in and out of enemy-infested territory, he stared death in the face many times.

51dvXlRtUxL._SY346_.jpg


There is nothing that terrorized Russian and Chinese-backed guerillas fighting Rhodesia's bush war in the 1970s more than the famed Selous Scouts. The very name of the unit struck fear into the very heart and soul of even the most battle-hardened guerillas. Too afraid to even whisper the name amongst themselves, they referred to soldiers of the unit simply as Skuzapu, or pickpockets. It was not for nothing that history has recorded the Selous Scouts Regiment as being one of the deadliest and most effective killing machines in modern counter-insurgency warfare.
 
Se on asiajeppe, eikä mikään paskantärkeä. Olen lukenut muutaman sen kirjan, m.m. Raatteen tiestä,
vähän erilainen kulma.
Jatkan täällä, eli kyse on historioitsija Teemu Keskisarjan kirjasta Raaka tie Raatteelle. Oletteko lukeneet, kommentteja? Laitoin tilaukseen kirjaston kautta.

ebac052efd360eb759fc1f1f09879b92.jpg


 
Jatkan täällä, eli kyse on historioitsija Teemu Keskisarjan kirjasta Raaka tie Raatteelle. Oletteko lukeneet, kommentteja? Laitoin tilaukseen kirjaston kautta.

ebac052efd360eb759fc1f1f09879b92.jpg


Siitä on jo kauan kun luin, mutta on erilainen kuin muut lukemani kirjat aiheesta. Keskisarja ei käsittele asiaa kuin historioitsijat yleensä, siirtelevät divisioonia ja selittelevät kellonaikoja ja kukkuloita.
Tämä kertoo miehistä enemmän ja sodasta sotana, eikä luetteloi pelkästään kaatuneita.
Joku tykkää nippelitiedoista, sitä tämä ei ehkä palvele. Uskon että puhuu kuitenkin tosiasiota, tutkija kun on. Toivottavasti on joku, jolla on paremmin muistissa. Luin sen silloin heti ilmestyttyään, mutta sen muistan, että vaikutus oli syvä ja kiinnostuin heti kaverista. Jälkeen olen lukenut Hulttion, kertoo Mannerheimin kouluvuosista ( ei kannata kavahtaa nimeä), sekä Kirveen, kertoo murhamiehistä samalla otteella.
 
Jatkan täällä, eli kyse on historioitsija Teemu Keskisarjan kirjasta Raaka tie Raatteelle. Oletteko lukeneet, kommentteja? Laitoin tilaukseen kirjaston kautta.

ebac052efd360eb759fc1f1f09879b92.jpg


Edit.
En kusisi kirjoittajan suuhun, vaikka hänen sydämensä olisi tulessa. Teki tässä ja yhdessä toisessa jutussa sen verran pahat oharit.
 
Viimeksi muokattu:
Siitä on jo kauan kun luin, mutta on erilainen kuin muut lukemani kirjat aiheesta. Keskisarja ei käsittele asiaa kuin historioitsijat yleensä, siirtelevät divisioonia ja selittelevät kellonaikoja ja kukkuloita.
Tämä kertoo miehistä enemmän ja sodasta sotana, eikä luetteloi pelkästään kaatuneita.
Joku tykkää nippelitiedoista, sitä tämä ei ehkä palvele. Uskon että puhuu kuitenkin tosiasiota, tutkija kun on. Toivottavasti on joku, jolla on paremmin muistissa. Luin sen silloin heti ilmestyttyään, mutta sen muistan, että vaikutus oli syvä ja kiinnostuin heti kaverista. Jälkeen olen lukenut Hulttion, kertoo Mannerheimin kouluvuosista ( ei kannata kavahtaa nimeä), sekä Kirveen, kertoo murhamiehistä samalla otteella.
Normi sotakirja aiheesta. Keskisarja kirjoittaa hyvin ja on pääasiassa hyvä tutkija. Tämä on kuitenkin hänen ensimmäinen "sotakirjansa" ja sen näkee. Ilmoittaa esim. vihaansa karttoja, samoin joukko-osastojen lyhenteitä. Kuitenkin myöhempiin kirjoihin nämä sitten ilmestyivät. Vähäinen kokemus tuossa vaiheessa näkyy esim. kun ilmoittaa, että sotapäiväkirjojen kuvaukset puna-armeijan kaatuneiden läjistä ovat jotain ihan uutta, eikä niitä aiemmassa kirjallisuudessa ole nähty.

Se Saarnaaja-Antti -osio on ihan perseestä. Siinä Teemu on lähtenyt laukalle, kun ei ole ollut mitään käsitystä mistä todellisuudessa on kyse. Tuon vuoksihan ne otsikot aikoinaan syntyivät, samoin kun Keskisarja kertoi radiossa mullistaneensa koko talvisodan historian omalla kirjallaan. Harmi vain, että meni radiossa väittämään sellaista, mitä ei sitten kirjaan ollut kirjoittanutkaan.

Myöhemmän kirjat ovat parempia. Viipuri 1918 ja Tolvajärvi ovat oikeinkin hyviä. Jälkimmäisessä Talvelan esittely tuo uutta näkökulmaa kylmänä pidettyyn komentajaan. Siitä Kirves-kirjasta en tykännyt, kun yritti olla tutkimus, mutta mentiin sitten kuitenkin sinne murhamiehen pään sisään, vaikkei jälkikäteen oikein pystytä. Makuasia on sitten se, pitääkö niistä ryssittelyistä (itse en oikein ymmärrä, miksi 2000-luvulla tutkija näin tekisi, etenkin kun pyrkii irtisanoutumaan "hurraaisänmaallisuudesta") tai "Mannerheimia vitutti" -heitoista.
 
Normi sotakirja aiheesta. Keskisarja kirjoittaa hyvin ja on pääasiassa hyvä tutkija. Tämä on kuitenkin hänen ensimmäinen "sotakirjansa" ja sen näkee. Ilmoittaa esim. vihaansa karttoja, samoin joukko-osastojen lyhenteitä. Kuitenkin myöhempiin kirjoihin nämä sitten ilmestyivät. Vähäinen kokemus tuossa vaiheessa näkyy esim. kun ilmoittaa, että sotapäiväkirjojen kuvaukset puna-armeijan kaatuneiden läjistä ovat jotain ihan uutta, eikä niitä aiemmassa kirjallisuudessa ole nähty.

Se Saarnaaja-Antti -osio on ihan perseestä. Siinä Teemu on lähtenyt laukalle, kun ei ole ollut mitään käsitystä mistä todellisuudessa on kyse. Tuon vuoksihan ne otsikot aikoinaan syntyivät, samoin kun Keskisarja kertoi radiossa mullistaneensa koko talvisodan historian omalla kirjallaan. Harmi vain, että meni radiossa väittämään sellaista, mitä ei sitten kirjaan ollut kirjoittanutkaan.

Myöhemmän kirjat ovat parempia. Viipuri 1918 ja Tolvajärvi ovat oikeinkin hyviä. Jälkimmäisessä Talvelan esittely tuo uutta näkökulmaa kylmänä pidettyyn komentajaan. Siitä Kirves-kirjasta en tykännyt, kun yritti olla tutkimus, mutta mentiin sitten kuitenkin sinne murhamiehen pään sisään, vaikkei jälkikäteen oikein pystytä. Makuasia on sitten se, pitääkö niistä ryssittelyistä (itse en oikein ymmärrä, miksi 2000-luvulla tutkija näin tekisi, etenkin kun pyrkii irtisanoutumaan "hurraaisänmaallisuudesta") tai "Mannerheimia vitutti" -heitoista.
Kiitos. Tuo Tolvajärvi-kirja oli kirjakaupassa jo kädessä pariin otteeseen, mutta jäi lopulta ostamatta. Kirjastostahan senkin varmasti löytää. Pitääpä tilata se samaan syssyyn.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Back
Top