Kirjat

Rannari

Ylipäällikkö
Tarttui tänään matkaan. Vaikuttaa ihan pätevältä listaukselta kyseisestä aseistuksesta eli historiikit ja perustiedot löytyvät. Markku Palokangas on entinen pitkäaikainen Sotamuseon johtaja ja tuntee kyllä aihepiirin.

View attachment 32904
Asiallinen opus tosiaan vaikka tekstiin on jäänyt ainakin yksi suorastaan käsittämätön painovirhe. Apilaksen otsake muistuu mieleen.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
MPKK:n merisotaopin pääopettaja komentaja Ville Vänskän lukulista suomalaisille merikadeteille

 

Rannari

Ylipäällikkö
MPKK:n merisotaopin pääopettaja komentaja Ville Vänskän lukulista suomalaisille merikadeteille

Ja valikkoja selailemalla löytyi mielenkiintoinen teos jossa kuvataan mm. miten lännestä olisi Suomen rannikolle YYA-aikana isketty.

Kellä saaret ja selät on hallussaan… : rannikkopuolustuksen aluekysymykset autonomisessa ja itsenäisessä Suomessa
Enqvist, Ove (2007)
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ja valikkoja selailemalla löytyi mielenkiintoinen teos jossa kuvataan mm. miten lännestä olisi Suomen rannikolle YYA-aikana isketty.

Kellä saaret ja selät on hallussaan… : rannikkopuolustuksen aluekysymykset autonomisessa ja itsenäisessä Suomessa
Enqvist, Ove (2007)
Sivulla 291 etenkin on karttapiirros 1960-luvulta, jossa pirullinen vihollinen paitsi tulee meren suunnasta Loviisa-Hamina -välille, niin koukkaa myös ovelasti idän suunnasta. Pakkohan sen on olla läntistä alkuperää? :D
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Sivulla 291 etenkin on karttapiirros 1960-luvulta, jossa pirullinen vihollinen paitsi tulee meren suunnasta Loviisa-Hamina -välille, niin koukkaa myös ovelasti idän suunnasta.
Ove Enqvistin väikkärin kartan on kyllä Ove ite piirtänyt vasta 2000-luvulla. Itäisen suurvallan punaiset hyökkäysnuolet perustuvat everstiluutnanttina eläkkeelle jääneen Uolevi Tirrosen haastatteluun vuodelta 2007. Tirronen kyllä toimi tehtävissä, jotka liittyivät rannikkopuolustuksen sa-suunnitelmiin, mutta ei hänkään ole kertonut, että mitään asiakirjoja itähyökkäyksen varalle oli laadittu. Rannikkolinnakkeet kuitenkin sijoitettiin niin, että ne tähän tehtävään kykenivät osallistumaan.
 

Panssari Salama

Ylipäällikkö
Raaka tie Raatteeseen tuli luetuksi, vitjan aiemman keskutelun siivittämänä. Mitäpä jäi käteen?

TK johdannossaan kertoo, että hän ei ole operatiivisen sotilashistorian tutkija, vaan ihmisten historian tutkija. Sotahistoriallisissa kirjoissa viliseviä lyhenteitä kuten 2/PPP1 hän lupasi vältellä, ja vältteli. Miehen kirjoitustyyli on hyvin tarinoiva, alaviitteetkin ovat ikäänkuin samalla huolettomuudella ripoltetuja. Mutta kyllä ne siellä ovat.

En suosittelisi tätä kenellekään ensimmäiseksi Raatteen tien kirjaksi, sellainen voisi olla vaikka tuoreehko Mika Kuljun Raatten Tie. Mutta voisiko tämä olla se toinen kirja tämän jälkeen. Ehkäpä. Tai sitten se kolmas. Kirjasta jäi hieman epätasainen tuntu, mutta kun palasi johdantokappaleeseen, niin TK tekee mitä lupaa.

En pitänyt Antti-Kristuksen osuutta kirjassa liian suurena, yksi erikoisuus siellä muiden joukossa. Vaikka toisaalla TK kertoo Suomussalmen korpikommunisteista, niin toisaalla hän muistuttaa, että ei-kenenkään-erämaassa taloista ja asukkaista sai apua se, joka kivääri kädessä kulloinkin sattui sitä vaatimaan.

Surulliset ihmiskohtalot, usein kuvien kera, tuntuivat välillä tirkistelyltä, mutta ehkäpä hän nekin kuitenkin tyylikkäästi esille nosti, ja miksei niitäkin nostettaisi. Vapauden hinta oli todella moninainen, ja moni sen maksoi, monilla eri tavoin.

Kyllä tälle lukusuosituksen annan, mutta jos sattuisi, että Raatten sotilashistoria ei ole tuttu, niin kannattaa sellainen ensin lukea, tätä ennen.

Tässä vitjassa Raate tunnetaan, joten jos tätä kirjaa on joku tähän asti varoen kierrellyt, niin kirjastostahan sen tosiaan maksutta luettavakseen saa.

Suurtaistelun ihmisten historiaa, kuten alaotsikko lupaa. Laitan jatkoon, ilman muuta.

Muoks: TK:n Tolvajärvi nyt vuorossa, vertaillaanpa kun olen lukenut.
Keskisarjan Tolvajärvi nyt luettu sekin. Hieman sekavat mietteet.

Toisaalta pidän Keskisarjan tavasta kertoa ihmisten historiaa, tarinoiva tyyli kuten jo mainittu, silti alaviitteet saatavilla jos haluaa tarkistaa mistä kyse. Raate oli ehkä ehjempi kokonaisuus, nyt tuntuu Tolvajärveä Raatteeseen verrattuna, että kirja olisi kyllä jotenkin kaivannut toimittajan kriittisempää otetta. Tarina hajoaa pitkälti Talvelan ja Pajarin tarinoiden kerrontaan, vakka Keskisarja alussa mainitsee, että hänellä oli mm. käytössään todella laaja Mäntän alueen ihmiskohtaloiden historia. Kirjan alaotsikko on Suurtaistelun ihmisten historia, en tiedä, olihan se sitäkin.

Positiivista toki paljon. Tolvajärven ihme on todella hyvin rakennettu, epätoivosta epäuskoiseen menestymiseen ja sitten sitä seuranneeseen hyökkäysvimmaan. Ihmiskohtaloita paljon esillä, toki. Itse asiassa vaikea pukea sanoiksi, miksi jotenkin kuitenkin jäi sellainen olo, että hyvä kirja, mutta olisi voinut olla vielä paljon parempikin. Ehkä se olisi tosiaan vaatinut en toimittajan tiukemman otteen.
Tai sitten vain kaksi Keskisarjaa putkeen oli liikaa :camo:

Positiivisen puolelle toki jää. Lukekaapa tämäkin, jos mitään muuta luettavaa ette keksi. Pieni ihminen nostettu hyvin esille, Talvelan ja Pajarin elämänkaarien rinnalle.
 

Umkhonto

Kenraali
Minulla luettuna hyllyssä. Odotellaan Umkhonto:n arviota teoksesta. (y)
No niin, nyt se on Irtoviiksimies viimeinkin luettu pienissä paloissa.

Mitäkö mieltä olin teoksesta? No, tuota....herättihän se ainakin paljon ajatuksia.

En ole koskaan ollut mikään elämänkertojen suuri ystävä, mutta minusta tämä oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirjan alussa koin jossain määrin samaistumista kirjoittajaan, sillä meillä ei ollut montaa vuotta ikäeroa ja jopa jotkut kirjassa nimeltä mainitut henkilöt ovat ainakin naamaltaan tuttuja. Kirjoittaja oli periaatteen mies kuten itsekin olen jossain suhtessa, en tietenkään vaan noin äärimmilleen vietynä. Hän oli myös todella aikaansaava ja kyvykäs, kuten varmaan suuri osa ye-tason upseereista. Niitä umpisurkeita pomppamajureitakin on valitettavasti ressuna joutunut joskus katsomaan. Kirjoittaja myös avasi rehellisesti sitä armeijan vaietumpaa puolta esim. kadettikoulun touhuista ja suoranaisesti valehtelusta ja selkäänpuukotuksesta sekä asioiden lakaisemisesta maton alle. Kirjoittaja oli mielestäni jopa tyhmyyteen saakka rehellinen ja vaati vaikka vain periaatteen vuoksi oikeutta asioissa, joiden merkitys ei aina ollut kovin kaksinen. "Älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei edes joudu." Vai miten se sanonta kuuluikaan? Kirjoittaja ei arvostanut pyrkyreitä, kiipijöitä eikä opportunisteja kuten en minäkään.

KRIHA- tai tiedustelupuolesta ei ole kokemusta, mutta jälleen kerran tuli mieleen, että monessa suhteessa suomalainen sotilas tai kirjoittaja ainakin vastasi useampaa muun maalaista sotilasta ainakin kyvykkyydessä hoitaa korkeampien sotaherrojen posteja. Se kaikki tarmo ja energia, jolla kirjoittaja hoiti sekä vaativaa ja vastuullista tehtävää että paneutui milloin mihinkin vapaa-ajan projektiin oli mielestäni hämmästyttävää. Erikoiselta vaikuttivat mielestäni myös jotkut ad hoc-jutut kuten reissu evl Karin kanssa "tekaistulla" sotilasarvolla mailmalle.

Seurustelukumppanina kirjoittaja oli aika vaikea ja ristiriitainen persoona, mutta ihmisenä ja työntekijänä todellinen supermies, jonka rinnalla McGyver olisi ihan partiopoika. On toki muistettava, että elämänkerran kirjoittaminen kuolemansairaana ja sairaudesta johtuvat mielentilat väistämättä lienevät vaikuttaneet ajatuksenjuoksuun ja tapaan esittää asiat. Kypsän ihmisen tekstiä joka tapauksessa ja oli jotenkin hämmästyttävää kirjan viimeisten sivujen kuvia katsoessaan tuumia että mitä kaikkea tuo jossakin kuvissa lähes lapsenkasvoinen ammattisotilas oli siihen ikään mennessään ja ylipäätään koko uran aikanaan ehtinyt nähdä, kokea ja saavuttaa. Kirjoittajan elämään, kokemuksiin ja työuraan peilaten tuntuu, että oma työ on aina ollut tylsää ja merkityksetöntä. Ja oikeastaan ainut asia ja aikaansaannos, josta itse voi oikeasti olla ylpeä on omat lapset. Joka tapauksessa teos summeerasi mielestäni hyvin sekä niitä asioita, joita PV:ssä eniten arvostan että niitä, joita eniten halveksin. Mutta kirjoittajan alaisuudessa olisi varmaan ollut ilo palvella ja käsi olisi noussut kevyesti lippaan. R.I.P majuri Liene.
 
Viimeksi muokattu:

Hilan lukko

Kapteeni
No niin, nyt se on viimeinkin luettu pienissä paloissa.

Mitäkö mieltä olin teoksesta? No, tuota....herättihän se ainakin paljon ajatuksia.

En ole koskaan ollut mikään elämänkertojen suuri ystävä, mutta minusta tämä oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirjan alussa koin jossain määrin samaistumista kirjoittajaan, sillä meillä ei ollut montaa vuotta ikäeroa ja jopa jotkut kirjassa nimeltä mainitut henkilöt ovat ainakin naamaltaan tuttuja. Kirjoittaja oli periaatteen mies kuten itsekin olen jossain suhtessa, en tietenkään vaan noin äärimmilleen vietynä. Hän oli myös todella aikaansaava ja kyvykäs, kuten varmaan suuri osa ye-tason upseereista. Niitä umpisurkeita pomppamajureitakin on valitettavasti ressuna joutunut joskus katsomaan. Kirjoittaja myös avasi rehellisesti sitä armeijan vaietumpaa puolta esim. kadettikoulun touhuista ja suoranaisesti valehtelusta ja selkäänpuukotuksesta sekä asioiden lakaisemisesta maton alle. Kirjoittaja oli mielestäni jopa tyhmyyteen saakka rehellinen ja vaati vaikka vain periaatteen vuoksi oikeutta asioissa, joiden merkitys ei aina ollut kovin kaksinen. "Älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei edes joudu." Vai miten se sanonta kuuluikaan? Kirjoittaja ei arvostanut pyrkyreitä, kiipijöitä eikä opportunisteja kuten en minäkään.

KRIHA- tai tiedustelupuolesta ei ole kokemusta, mutta jälleen kerran tuli mieleen, että monessa suhteessa suomalainen sotilas tai kirjoittaja ainakin vastasi useampaa muun maalaista sotilasta ainakin kyvykkyydessä hoitaa korkeampien sotaherrojen posteja. Se kaikki tarmo ja energia, jolla kirjoittaja hoiti sekä vaativaa ja vastuullista tehtävää että paneutui milloin mihinkin vapaa-ajan projektiin oli mielestäni hämmästyttävää. Erikoiselta vaikuttivat mielestäni myös jotkut ad hoc-jutut kuten reissu evl Karin kanssa "tekaistulla" sotilasarvolla mailmalle.

Seurustelukumppanina kirjoittaja oli aika vaikea ja ristiriitainen persoona, mutta ihmisenä ja työntekijänä todellinen supermies, jonka rinnalla McGyver olisi ihan partiopoika. On toki muistettava, että elämänkerran kirjoittaminen kuolemansairaana ja sairaudesta johtuvat mielentilat väistämättä lienevät vaikuttaneet ajatuksenjuoksuun ja tapaan esittää asiat. Kypsän ihmisen tekstiä joka tapauksessa ja oli jotenkin hämmästyttävää kirjan viimeisten sivujen kuvia katsoessaan tuumia että mitä kaikkea tuo jossakin kuvissa lähes lapsenkasvoinen ammattisotilas oli siihen ikään mennessään ja ylipäätään koko uran aikanaan ehtinyt nähdä, kokea ja saavuttaa. Kirjoittajan elämään, kokemuksiin ja työuraan peilaten tuntuu, että oma työ on aina ollut tylsää ja merkityksetöntä. Ja oikeastaan ainut asia ja aikaansaannos, josta itse voi oikeasti olla ylpeä on omat lapset. Joka tapauksessa teos summeerasi mielestäni hyvin sekä niitä asioita, joita PV:ssä eniten arvostan että niitä, joita eniten halveksin. Mutta kirjoittajan alaisuudessa olisi varmaan ollut ilo palvella ja käsi olisi noussut kevyesti lippaan. R.I.P majuri Liene.
Kirjoituksesi alussa ei ollut viittausta kirjaan tai kirjoittajaan, mutta ei kestänyt kauaa kun honasin, että Irtoviiksimiehestähän siinä on kyse. Minua hieman häiritsi ne naisjutut ja arviot omista suorituksista, mutta hän ilmeisesti nautti kunnioitusta myös kolleegoiltansa ja esimiehiltään.
Siitä oli painos loppu kustantajalta ja olin kuin tulisilla hiilillä vuodenvaihteessa kun jouduin sitä odottamaan. Taisi käärepaperit olla tuolin vieressä sen aikaa, kun sain sen luettua, samoilla silmillä.
Arviosi on mielestäni kohdallaan ja yhtä mieltä siitä, että käsi nousisi lippaan jos hän vielä kurvailisi kääpiöautollaan keskuudessamme.
 

Leaderdog

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Itse en ole vielä löytänyt punaista lankaa noihin ennen -39 edeltävien vuosien tapahtumien lukemiseen...ehkä se vielä tulee.
 

Umkhonto

Kenraali
Minua hieman häiritsi ne naisjutut ja arviot omista suorituksista, mutta hän ilmeisesti nautti kunnioitusta myös kolleegoiltansa ja esimiehiltään.
Joo, meinasin itsekin niistä eilen kirjoituksessani mainita, mutta en jaksanut enempää illalla tabletilla sängyssä maateessa naputella. Arvelen liittyneen osittain siihen terveydentilaan.
 

Maidan

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
No nyt saapui vuoroni lainata kirjastosta, olipa suosittu teos.
Liene, Timo, kirjoittaja.
Teos:Irtoviiksimies : erään suomalaisen sotilastiedustelijan elämä
 

soittaja

Kersantti
Olen perinyt "perintönä" kuolleen sukuaiseni kirjoja, joita sain valita niin paljon kuin halusin. Hänellä oli laadukas ja suuri kirjasto ja hän oli kiinnostunut mm. historiasta.

Tässä pomintoja niistä, jotka olen tähän mennessä ehtinyt lukea:

- Toivo Heikkiä: Paasikivi peräsimessä (1965)
- Anton Bevor: Toinen maailmansota (2012)
- Yrjö Kokko: Neljän tuulen tie (1947)
- Stig Jägerskjöld: Nuori Mannerheim (1969)
- H. S. Hegner: Kolmas valtakunta (1960)
- Mannerheim: Suomen marsalkan muistelmat (1954), lyhennetty painos
- A. J. P. Taylor: Ensimmäinen maailmansota (1971)
- V. J. Vatanen: Kriisien ja sodan maailma, toinen osa (1943), harvinaisuus: katso painovuosi

Lista näin pitkä, koska katsoin koko alkuvuonna lukemiani kirjoja (luetteloni). Lisäksi luin muita suunnilleen saman verran joko ostettuna tai kirjastosta lainattuna.

Syksy on taas alkanut.
 

hansai

Ylipäällikkö
No nyt saapui vuoroni lainata kirjastosta, olipa suosittu teos.
Liene, Timo, kirjoittaja.
Teos:Irtoviiksimies : erään suomalaisen sotilastiedustelijan elämä

Minulla lukeminen tyssäsi puoliväliin..jotenkin tympeä..ehkä lopussa on muutakin kuin kääpiöauton entisöintiä ruokapöydällä..
 
Top