Kirjat

Näin sitä oppii uusia sanontoja joka päivä. Ei kuulosta, että olisi kotimaista perua? Missä näin sanotaan? :camo: :solthum:
Edit.
Taitaa olla anglismi. Kuten jos sanoisin, että en edes sylkäisi henkilön päälle, vaikka hän olisi tulessa. Alkuperäisessä tosin taidettiin puhua sielusta. Koska en kuitenkaan usko, että tuolla mulkulla sellaista on, niin sydämellä mennään.
 
Viimeksi muokattu:
Selitys, jos viitsit. Mikä ohari?
Hirveän tarkasti en viitsi avata, mutta kopsasi aika tarkasti opinnäytetyötäni lähdettä ilmoittamatta. Ensin yhden kerran, mitä pyysi anteeksi (väittäen sen olleen työn tilaajan syytä, mikä voi olla totta tai ei) ja sitten toisen kerran. Kaiken huippuna kopsasi netistä pari detaljia, jotka olin sinne omalla nimellä kirjoittanut ja joita ei muualla ole. Tuo lainaaminen on totta kai ihan normi käytäntö tiedeyhteisössä, mutta lähteen esittäminen olisi vähintään suotavaa. Lisäksi mielestäni on tyhmää kopsata asiantuntijan vähän vasemmalla kädellä laittamia yksityiskohtia/johtopäätöksiä sanamuotoja myöten, jos alkuperäiseenkään ei viitteitä ole laitettu.
 
Aah, semmoinen tapaus. Minä ajattelin että se oli kirjoittanut jotain mitä mielestäsi on päin seinää.
 
Kellään kokemuksia tästä elämäkerrasta ? Olen ajatellut hankkivani tämän kirjan. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva brittiarmeijan kenraali. Melvin nostaa esille mm. Mansteinin sotasyyllisyyden. Hänethän tuomittiin sodan jälkeen vankeuteen sotarikoksista. Omissa sotamuistelmissaanhan Manstein sivuuttaa koko asian.

kirja.jpg
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Poikkesin eilen ja tänään työkeikalla Tampereella ja Hämeenlinnan seudulla. Panssarimuseossa tuli käytyä ja en voinut vastustaa kiusausta. Matkaan lähti tämä teos. Ja lisäksi Reino Lehväslaihon haastattelutaltiointi, joka on taltioitu dvd:lle nimeltä Sotkalla sodassa.

kirja.jpg
 
Kävin rouvaa heittämässä kaupungille, ja pistäydyinpä kirjakaupassa. Tämä oli juuri tullut, ja oman aselajin kirjana pitihän se heti napata kainaloon:


1569_l_tykistokomentaja_bror_kraemer_240.jpg


Tykistökomentaja eversti Bror Kraemer Jukka Kyösti

Eversti Bror Kraemer (1900–1990) oli yksi oman aikansa koulutetuimmista tykistön upseereista Suomen armeijassa. Häntä voidaan syystä pitää tykistötiedustelun kehittäjänä ja tulisuunnitelmatekniikan uranuurtajana Suomessa.
Itsenäisen Suomen ensimmäisen kadettikurssin käyneen nuoren upseerin tie vei 1920-luvulla Ranskan ja Belgian sotakouluihin, joista hän ammensi uusinta eurooppalaista tykistöoppia.
Talvisodassa Kraemer toimi 8. divisioonan tykistökomentajana Karjalankannaksella. Venäläinen tykistö ampui summittaisesti valtavia määriä ammuksia ilman sen suurempia tuloksia. Kraemer ymmärsi, että onnistuneessa tulenkäytössä täytyy tietää missä vihollinen on. Silloin siihen myös osuu.
Kraemer ryhtyi systemaattisesti kehittämään erityisesti tykistön valokuvatiedustelua ja tarkkaa maalintamista – ja tulosta alkoi syntyä. Tuuloksen taistelu jatkosodassa oli hyvä esimerkki kenttätykistön onnistuneesta käytöstä jalkaväen tukena.
Kirja pohjautuu sodanajan operaatioihin ja tykistötiedusteluun liittyviin asiakirjoihin sekä mittavaan ennen julkaisemattomien sodanaikaisten valokuvien kokoelmaan.

Kirjan tiedot
Ilmestymisaika:9/2019, viikolla 37
Sivumäärä:311 s.
Koko:170 x 245 mm
Sidosasu:Sidottu, läpikuvitettu
Kirjastoluokka:99.1
Kovakantisen ISB

Tämä elämänkerta tuli nyt luetuksi :salut:

Hienosti kirjoitettu teos miehestä, joka varmasti ansaitsi tarinansa ikuistetuksi. Muistelmateos kattaa Kraemerin vaiherikkaan elämän, mukaanlukien vapaussodan 17-vuotiaana vapaaehtoisena, uran sotien välisessä Suomen Armeijassa, jossa hänellä on tilaisuus kouluttautua monipuolisesti tykistön aselajiin. Vuodet kenraali Nenosen alaisena, talvi- ja jatkosota kenraali Talvelan alla. Kritiikiltäkään ei elämänkerta säästä liiankin pedanttia ja tunnollista miestä.

Lukusuositus ilman muuta, jos aihe yhtään kiinnostaa.
 
Kuuntelin tässä työmatkalla äänikirjan Book beatistä; Juha Vuorisen : Maltan mieleni, siinä kyllä selviää miten "kivaa" on asua muutama vuosi Maltalla........ Jää kuva siitä että on verrattaen paska mesta. Sanoisin, en edes vaivaudu käymään siellä.
 
Aikoinaan ihan hyvä mesta. Nykyisin aika paska paitsi turistikohteena.

Korruptio rehoittaa, lehtinainen posautettiin autopommilla, mafian salamurhia, liikaa epämääräisiä venäläisiä, paras poliisi mitä rahalla saa, rahalla saa kansalaisuuden, yksi rasistisimpia kansoja EU:ssa (ei rajoitu erivärisiin..jos menet sanomaan poikkipuolista maan touhuista, toivottavat tervemenoa kotiin)..need I say more. Kiitos Maltan Labour-puolueelle (Partit Laburista)...tästäkin.

8v. kokemus Maltasta.
 
Aah, semmoinen tapaus. Minä ajattelin että se oli kirjoittanut jotain mitä mielestäsi on päin seinää.
Ne on yleensä tulkintoja, joista on erimielisyyksiä. Niitä voi olla monenlaisia.
 
Poikkesin eilen ja tänään työkeikalla Tampereella ja Hämeenlinnan seudulla. Panssarimuseossa tuli käytyä ja en voinut vastustaa kiusausta. Matkaan lähti tämä teos. Ja lisäksi Reino Lehväslaihon haastattelutaltiointi, joka on taltioitu dvd:lle nimeltä Sotkalla sodassa.

Katso liite: 32758

Tuo Kantakosken kirja on saanut osakseen minusta aika paljon ansaitsematonta kritiikkiä. Jostain syystä kolleegat eivät ole pitäneet hepusta. Itsellä ei kyllä ole tarvittavaa asiantuntemusta kirjan asiasisällön arvostelemiseen.
 
Meikäläinen ei nyt lähtökohtaisesti halua tarkoituksella kuullostaa miltään mega-luokan persläveltä, mutta ainoa mitä noista twiiteistä jäi mieleen oli:

... ähh, A-kupit :) .
Voi toki olla korkeamman tason trollausta, mutta hauskasti samassa jonossa kertoo "aktivistit ei tervetulleita" ja "jee eläköön sananvapaus".
No, parempaa ja vastuullisempaa sananvapautta varmasti.
 
Edit.
En kusisi kirjoittajan suuhun, vaikka hänen sydämensä olisi tulessa. Teki tässä ja yhdessä toisessa jutussa sen verran pahat oharit.
Keskisarja on tarkka imagostaan ja pyrkii sitä myös aktiivisesti luomaan. Välttävä tutkija, mutta kirjoittajana mielestäni yliarvostettu.
 
Tuo Kantakosken kirja on saanut osakseen minusta aika paljon ansaitsematonta kritiikkiä. Jostain syystä kolleegat eivät ole pitäneet hepusta. Itsellä ei kyllä ole tarvittavaa asiantuntemusta kirjan asiasisällön arvostelemiseen.

Ensimmäisen silmäyksen perusteella kirja vaikuttaa tuhdilta kokonaisesitykseltä. Aika raskassoutuista tekstiä ja toimituksellista otetta tämä kaipaisi. Samoin valokuvat ovat osaltaan heikkolaatuisia. Mutta en tuomitse vielä ennen kuin tutustun perusteellisemmin.

Kantakoski on ainakin julkisuudessa kritisoinut rajusti PV:n eri kalustohankintoja ja vastustanut tiukasti mm. nykyisten taisteluosastojen käyttöönottoa. Mutta Panssarimuseolla kun tuli hieman tarinoitua aiheesta henkilökunnan kanssa, niin sain kuulla että Pekka Kantakoski kuulemma menehtyi tässä ihan hiljattain. Joten en viitsi puhua pahaa kuolleista.
 
Jatkan täällä, eli kyse on historioitsija Teemu Keskisarjan kirjasta Raaka tie Raatteelle. Oletteko lukeneet, kommentteja? Laitoin tilaukseen kirjaston kautta.

ebac052efd360eb759fc1f1f09879b92.jpg


Raaka tie Raatteeseen tuli luetuksi, vitjan aiemman keskutelun siivittämänä. Mitäpä jäi käteen?

TK johdannossaan kertoo, että hän ei ole operatiivisen sotilashistorian tutkija, vaan ihmisten historian tutkija. Sotahistoriallisissa kirjoissa viliseviä lyhenteitä kuten 2/PPP1 hän lupasi vältellä, ja vältteli. Miehen kirjoitustyyli on hyvin tarinoiva, alaviitteetkin ovat ikäänkuin samalla huolettomuudella ripoltetuja. Mutta kyllä ne siellä ovat.

En suosittelisi tätä kenellekään ensimmäiseksi Raatteen tien kirjaksi, sellainen voisi olla vaikka tuoreehko Mika Kuljun Raatten Tie. Mutta voisiko tämä olla se toinen kirja tämän jälkeen. Ehkäpä. Tai sitten se kolmas. Kirjasta jäi hieman epätasainen tuntu, mutta kun palasi johdantokappaleeseen, niin TK tekee mitä lupaa.

En pitänyt Antti-Kristuksen osuutta kirjassa liian suurena, yksi erikoisuus siellä muiden joukossa. Vaikka toisaalla TK kertoo Suomussalmen korpikommunisteista, niin toisaalla hän muistuttaa, että ei-kenenkään-erämaassa taloista ja asukkaista sai apua se, joka kivääri kädessä kulloinkin sattui sitä vaatimaan.

Surulliset ihmiskohtalot, usein kuvien kera, tuntuivat välillä tirkistelyltä, mutta ehkäpä hän nekin kuitenkin tyylikkäästi esille nosti, ja miksei niitäkin nostettaisi. Vapauden hinta oli todella moninainen, ja moni sen maksoi, monilla eri tavoin.

Kyllä tälle lukusuosituksen annan, mutta jos sattuisi, että Raatten sotilashistoria ei ole tuttu, niin kannattaa sellainen ensin lukea, tätä ennen.

Tässä vitjassa Raate tunnetaan, joten jos tätä kirjaa on joku tähän asti varoen kierrellyt, niin kirjastostahan sen tosiaan maksutta luettavakseen saa.

Suurtaistelun ihmisten historiaa, kuten alaotsikko lupaa. Laitan jatkoon, ilman muuta.

Muoks: TK:n Tolvajärvi nyt vuorossa, vertaillaanpa kun olen lukenut.
 
Viimeksi muokattu:
Tarinat alkavat itsestäkin tuntua uskomattomilta. Etenkin noilla lentävillä ruumisarkuilla lentäminen oli melkoinen kokemus. Pääasia oli, että annetut tehtävät täytettiin niin hyvin kuin kulloinkin voitiin, ja vakaviakaan vaiheita ei väistetty.

Ilo otettiin irti silloin, kun se oli saatavissa. Olimme silloin nuoria ja elimme nuorten lailla aina, kun siihen oli mahdollisuuksia. Tämän muistakoon jokainen, joka näitä muisteluksiani lukee. Ikäpolvemme nuoruuteen kuului SOTA. Elämä sotareissullani oli ajoittain värikästä ja ainakin vaihtelevaa.


 
Tarttui tänään matkaan. Vaikuttaa ihan pätevältä listaukselta kyseisestä aseistuksesta eli historiikit ja perustiedot löytyvät. Markku Palokangas on entinen pitkäaikainen Sotamuseon johtaja ja tuntee kyllä aihepiirin.

9789522913555.jpg
 
Back
Top