Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
tulikomento
Supreme Leader
Viime vuonna luin australialaisen sotahistorioitsija David Stahelin kirjan Operation Barbarossa and Germany's Defeat in the East ja pidin siitä kovasti. Nyt 2020 tavoitteena olisi lukea lisää miehen tuotantoa. Minusta Stahel on yksi parhaimpia nykyisiä itärintaman historian tuntijoita. On erikoistunut Saksan tuolloiseen sotataitoon.
Tässä mielenkiintoinen yleisöluento Moskovan taistelusta 1941.
Tässä mielenkiintoinen yleisöluento Moskovan taistelusta 1941.
Maidan
Respected Leader
Luen psykologiaa.
en.wikipedia.org
Stressin Psykologia. Minusta todella hyvä kirja, suosittelen kaikille, jolle stressin hallinta on tärkeä.
Robert Sapolsky - Wikipedia
Stressin Psykologia. Minusta todella hyvä kirja, suosittelen kaikille, jolle stressin hallinta on tärkeä.
Hain tuossa päivemmällä kirjastosta. Ennätin hieman katsella, vaikuttaa tosi hyvältä ja kuva-aineistossa tulee ainakin vastaan sellaisia, mitä ei ole ikinä nähnyt.
Pihatonttu
Respected Leader
Luen psykologiaa.
Robert Sapolsky - Wikipedia
Stressin Psykologia. Minusta todella hyvä kirja, suosittelen kaikille, jolle stressin hallinta on tärkeä.
Jos stressinhallinta kiinnostaa, niin kannattaa katsoa ajatuksen kanssa nämä kaksi videoklippiä ja keskittyä erityisesti siihen, miten hengityksen tasaisuus tai epätasaisuus ohjaa sydämen sykkeen tasaisuutta tai epätasaisuutta ja se taas hormonitoimintaa - mm. stressihormonien määriä yms.
Kun tuon tajuaa, niin hoksaa sen, miten stressiin liittyvää fysiologiaa voi ohjata tekemällä jotain monotonista ja samaan rytmiin perustuvaa johon hengityksen rytmi menee mukaan.
Stressin suhteen fysiologia on usein psykologiaa toimivampi lähtökohta ihan siksi, että päästään suoraan hallintaan defenssien ja muiden vaikeuksien ohi.
lukkarinapulainen
Majuri
Silvennoinen ei tunnista asioita muina kuin 'äärioikeistolaisina'. Ja kyse on selvästi halusta, eikä kyvyttöömydestä. 'Valkoinen' Suomi oli tasavaltalainen Suomi, 30-luvulla punamultahallituksinen Suomi.
Lahdessa on vuosikymmeniä käyty itsenäisyyspäivänä viemässä seppele Vapaudenpatsaalle (jonka mallina oli se hirveä lahtarifascisti) ja Lahden reserviläiset samaten vieneet vuosikymmeniä seppeleen samaiselle patsaalle vapaussodan päättymispäivänä 16. toukokuuta. Ovatko nämä merkkejä 'äärioikeistolaisuudesta'?
Ja Oula Silvennoinenhan ei todellakaan tutki '20- ja 30-lukuja', vaan 'äärioikeistoa'. Hänellä jää monet 'kaiut' silloin kuulematta. Eikös joku vanha ja viisas sanonut, että erikoistuminen tutkimuksessa jättää sokeaksi; vain laajalla yleistuntemuksella voi nähdä kokonaisuuden. Toisin sanoen 'ääritutkijan' kannattaisi katsella muuallekin kuin yhteen nurkkaukseen.
Aika sekopäinen ajatus, että 'muistikulttuurin' ylläpitäminen ja elvyttäminen olisi pyrkimystä vastakkainasetteluun. Mutta mikäpä ei olisi, niin.
Vaan eipä tuota voi kovin vakavissaan ottaa, koska Silvennoinen on poliittinen toimija.
Lahdessa on vuosikymmeniä käyty itsenäisyyspäivänä viemässä seppele Vapaudenpatsaalle (jonka mallina oli se hirveä lahtarifascisti) ja Lahden reserviläiset samaten vieneet vuosikymmeniä seppeleen samaiselle patsaalle vapaussodan päättymispäivänä 16. toukokuuta. Ovatko nämä merkkejä 'äärioikeistolaisuudesta'?
Ja Oula Silvennoinenhan ei todellakaan tutki '20- ja 30-lukuja', vaan 'äärioikeistoa'. Hänellä jää monet 'kaiut' silloin kuulematta. Eikös joku vanha ja viisas sanonut, että erikoistuminen tutkimuksessa jättää sokeaksi; vain laajalla yleistuntemuksella voi nähdä kokonaisuuden. Toisin sanoen 'ääritutkijan' kannattaisi katsella muuallekin kuin yhteen nurkkaukseen.
Aika sekopäinen ajatus, että 'muistikulttuurin' ylläpitäminen ja elvyttäminen olisi pyrkimystä vastakkainasetteluun. Mutta mikäpä ei olisi, niin.
Vaan eipä tuota voi kovin vakavissaan ottaa, koska Silvennoinen on poliittinen toimija.
Eikös kaikki Oulan tutkimukset ja kirjat ole tehty ennen "poliittista floppia 2019"?
Suomen panssarisota-kirja on kyllä hyvä.
Siinä esim. käsitellään vapaussodan panssarijunat ja panssariautotkin. Niistä ei ainakaan itsellä ollut mitään havaintoa.
Plus että kuriositeettina 1919 Suomella oli maailman modernein panssarivoima, kun oltiin juurikin ostettu/saatu FT-17 Renaultit jotka olivat vielä uusinta hottia.
Muoks. On muuten 1050 kirjan rajoitettu painos, kaikki numeroitu. Oma (kirjaston) kappale on 0641. Eli en ihmettele suolaista hintaa, mutta 50 luetun sivun perusteella taatusti kannattaa hankkia. Kirjahan on siis painettu 2016 eikä mitään antiikkia.
Siinä esim. käsitellään vapaussodan panssarijunat ja panssariautotkin. Niistä ei ainakaan itsellä ollut mitään havaintoa.
Plus että kuriositeettina 1919 Suomella oli maailman modernein panssarivoima, kun oltiin juurikin ostettu/saatu FT-17 Renaultit jotka olivat vielä uusinta hottia.
Muoks. On muuten 1050 kirjan rajoitettu painos, kaikki numeroitu. Oma (kirjaston) kappale on 0641. Eli en ihmettele suolaista hintaa, mutta 50 luetun sivun perusteella taatusti kannattaa hankkia. Kirjahan on siis painettu 2016 eikä mitään antiikkia.
Viimeksi muokattu:
Panssari Salama
Respected Leader
Taisi olla niin, että tuliterät FT-17:t saatiin hankituksi Ranskalta, joka toivoi ja oletti niiden päätyvän taistelemaan Venäjän punaisia vastaan? Ja isännän äänellä sai Suomen "lainaamaan" niitä Baltian rintamalle joksikin aikaa, tai muutamaa niistä, ei kaikkia?
Mutta joo, olivat uusinta hottia. Ja upea kirja, minullakin oli tosiaan se kirjastosta lainassa tuossa alkusyksystä. Upea kuvitus, sekä alkuperäiset valokuvat että paljon värillisiä piirroksia eri vaunukalustosta ja yksilöistä.
Viimeksi muokattu:
Maidan
Respected Leader
Minusta ne ovat kaikki yhdessä tärkeitä, nehän ovat vahvasti sidoksissa. Juuri tässä R.S tutkimuksien ja teoksien ydin. Мм käyttäytymisen biologia. kun ymmärrän miksi ihmiset toimivat kun toimivat, laskee stressikin. On tietenkin muita stressin lähteitä, mutta kaikkia alkaa päässä.
Aloitin myös Sapolsky Standfort 2010 luentojen kuuntelemista. Onneksi käännetty venäjäksi.
Aivan huimava kokemus! Oikein sielu lepää..Ajon kuunnella ne kaikki, ja lukea kaikki hänen kirjat
Viimeksi muokattu:
Leaderdog
Kaukopartio
Eilen sain kuunneltua Antto Terraksen Tallinan tappajat, sanoisinko että melkoista meininkiä on virolaiset kokeneet.
Kurjuutta joka lähtöön, mm. nälkää,kylmää,vainoa,riistoa,kostoa,kusetusta,alistamista,kidutusta yms, yms, yms, kaikkea mitä sosialismi parhaimmillaan voi pyyteettömästi tarjota miehitetylle kansalle;
Taas ymmärrän astetta paremmin virolaisten mielipidettä entisestä miehittäjästään. Toki tämä on varmaan jollain tasolla kaikkien naapureiden tiedossakin, siitä ei ole epäselvyyttä.
Kurjuutta joka lähtöön, mm. nälkää,kylmää,vainoa,riistoa,kostoa,kusetusta,alistamista,kidutusta yms, yms, yms, kaikkea mitä sosialismi parhaimmillaan voi pyyteettömästi tarjota miehitetylle kansalle;
Taas ymmärrän astetta paremmin virolaisten mielipidettä entisestä miehittäjästään. Toki tämä on varmaan jollain tasolla kaikkien naapureiden tiedossakin, siitä ei ole epäselvyyttä.
Leaderdog
Kaukopartio
Äsken vein loppuun perinteisen sidotun kirjan. Stella Polariksen perintö, hyvä tietopaketti eri tiedustelunalojen toiminnoista sotiemme jälkeen sekä valpon ja erityisesti punaisen valpon siekailemattomasta toiminnasta.Mm. uhkailu, kiristys, kidutus ja eliminointi, olit syyllinen mihinkään tai et. Nuo olivat punasen valpon normi toimintatapoja, kuten sosialistien tapoihin on näköjään totutusti kuulunutkin.
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Rupesin eilen lukemaan tätä ja nyt on vähän päälle sata sivua takana. Alkavaa sotaa pohjustellaan. Spetsnaz ja GRU suorittavat tiedustelua Ruotsissa. Sabotaasikohteita korvamerkataan ja eliminoitavia päättäjiä sekä sotilaita tarkkaillaan. Kriisin merkit ovat ilmassa. Vaikuttaa hyvältä kirjalta.
1980-luvun lopulla ilmestynyt teknotrilleri Operation Garbo on kulttimaineessa länsinaapurissa. Kuvaa fiktiivistä Neuvostoliiton hyökkäystä Ruotsiin ja Suomeen. Selvänä esikuvana on toiminut Tom Clancyn legendaarinen Myrsky nousee (Red Storm Rising).
Tässä tai parissa jatko-osassa sitten mm. kuvataan mitenkä Panssariprikaati tekee Elimäen aukeilla vastahyökkäyksen puna-armeijan panssarikärkeä vastaan.
Nimimerkki Harry Winterin taakse kätkeytyi kolme tekijää: eversti Bo Hugemark, everstiluutnantti Stellan Bojerud ja tutkimuslaitos FOI:n tutkimuspäällikkö Ingemar Dörfer. Eli asiantuntemusta oli takana.
1980-luvun lopulla ilmestynyt teknotrilleri Operation Garbo on kulttimaineessa länsinaapurissa. Kuvaa fiktiivistä Neuvostoliiton hyökkäystä Ruotsiin ja Suomeen. Selvänä esikuvana on toiminut Tom Clancyn legendaarinen Myrsky nousee (Red Storm Rising).
Tässä tai parissa jatko-osassa sitten mm. kuvataan mitenkä Panssariprikaati tekee Elimäen aukeilla vastahyökkäyksen puna-armeijan panssarikärkeä vastaan.
Nimimerkki Harry Winterin taakse kätkeytyi kolme tekijää: eversti Bo Hugemark, everstiluutnantti Stellan Bojerud ja tutkimuslaitos FOI:n tutkimuspäällikkö Ingemar Dörfer. Eli asiantuntemusta oli takana.
tulikomento
Supreme Leader
No perskeles ! Kirjan osat 2 ja 3 löytyi Adlibriksen valikoimasta vähän päälle vitosen per kirja. Pakkohan se on saada tietää miten tässä sodassa oikein kävikään.
Panssari Salama
Respected Leader
Kiitos vinkistä! Pakkohan tuo trilogia oli tilata kun näin helposti saa!No perskeles ! Kirjan osat 2 ja 3 löytyi Adlibriksen valikoimasta vähän päälle vitosen per kirja. Pakkohan se on saada tietää miten tässä sodassa oikein kävikään.
Tarinoita rajalta
Osana Rajavartiolaitoksen 100-vuotisjuhavuotta julkaistiin teos Tarinoita rajalta. Se sisältää katsauksia Rajavartiolaitoksen historiaan sekä siellä työskennelleiden rajamiesten ja -naisten muisteluita elämästä Rajalla.
Tutustu e-kirjaan klikkaamalla kansikuvaa.
"
Kerran pyrki maahan somaliäiti kahden lapsensa kanssa. Heidän käyttämänsä somalipassi ei ollut Suomeen hyväksyttävä matkustusasiakirja, joten päätimme käännyttää perheen takaisin Venäjälle. Tätä perhettä oli kovasti odotettu Helsingissä, ja silloinen ulkomaalaisvaltuutettu oli myös jollain tavalla valjastettu heidän maahantulonsa varmistamiseen. Sain häneltä kiukkuisen soiton, jossa minut tuomittiin rasistiksi. Olisi pitänyt ymmärtää, että kun somali pyrkii maahan, niin hän on turvapaikanhakija, vaikka ei turvapaikkaa ymmärrä itse pyytääkään. Itse olin kyllä sitä mieltä, että rasistista olisi ollut määrittää maahan pyrkijän aikomukset hänen etnisen taustansa perusteella.
Myöhemmin sitten ulkomaalaisvaltuutettu henkilökohtaisesti haki kyseisen perheen lentokoneella Moskovasta."
Osana Rajavartiolaitoksen 100-vuotisjuhavuotta julkaistiin teos Tarinoita rajalta. Se sisältää katsauksia Rajavartiolaitoksen historiaan sekä siellä työskennelleiden rajamiesten ja -naisten muisteluita elämästä Rajalla.
Tutustu e-kirjaan klikkaamalla kansikuvaa.
"
Kerran pyrki maahan somaliäiti kahden lapsensa kanssa. Heidän käyttämänsä somalipassi ei ollut Suomeen hyväksyttävä matkustusasiakirja, joten päätimme käännyttää perheen takaisin Venäjälle. Tätä perhettä oli kovasti odotettu Helsingissä, ja silloinen ulkomaalaisvaltuutettu oli myös jollain tavalla valjastettu heidän maahantulonsa varmistamiseen. Sain häneltä kiukkuisen soiton, jossa minut tuomittiin rasistiksi. Olisi pitänyt ymmärtää, että kun somali pyrkii maahan, niin hän on turvapaikanhakija, vaikka ei turvapaikkaa ymmärrä itse pyytääkään. Itse olin kyllä sitä mieltä, että rasistista olisi ollut määrittää maahan pyrkijän aikomukset hänen etnisen taustansa perusteella.
Myöhemmin sitten ulkomaalaisvaltuutettu henkilökohtaisesti haki kyseisen perheen lentokoneella Moskovasta."
Viimeksi muokattu:
Suomi ja natsien suunnittelema juutalaisten kansanmurha liitetään taas yhteen – valtiolta yli 400 000 euroa tutkijalle
VIERASHUONE
6.1.2020 12:12
Kari Kallonen
Suomen Akatemia on myöntänyt Oula Silvennoiselle 434 485 euroa tutkimukseen holokaustista ja joukkoväkivallasta Suomessa, "lopullisesta ratkaisusta". (Kuva AOP)
Itse jouduin puolestaan jälleen huomaamaan, kuinka vaikeaa Yleisradion on korjata virheitä.
NÄKÖKULMA Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kantoi uudenvuodenpuheessaan kasvavaa huolta siitä, kuinka yhä harvemmin kuulee erimielisten hakevan yhteistä näkemystä. Sen sijaan julistetaan, kuinka täällä oikeassa olevat ”me”, tuolla väärässä olevat ”he”.
”Kun tiedolla on merkitystä vain sen palvellessa omaa agendaa, syntyy tilaa puolitotuuksille, valheillekin.”
Presidentin puhe televisioitiin valtakunnallisen julkisen palvelun yleisradiotoimintaa harjoittavan viestintäyhtiön toimesta. Jo samana iltapäivänä Yleisradio julkaisi sovinnollista puhetta korville lyövän ”äärioikeistotutkijan” haastattelun.
Oula Silvennoinen kertoi näkevänsä nykyajassa merkkejä, kuinka taas elettäisiin kuin valkoisessa Suomessa.
Historiantutkija ei kertonut viimeisimmästä, yhdessä Aapo Roseliuksen kanssa kirjoittamastaan heimosotia käsittelevästä Villi itä -kirjastaan, sillä se ei ollut hänen mukaansa herättänyt oikein minkäänlaisia tunteita.
Hän halusi puhua kuusi vuotta vanhasta Tuntematon Lauri Törni -kirjasta, jossa Ylen toimittajan mukaan ”Silvennoinen yhdessä Juha Pohjosen kanssa tiputti sotasankari Lauri Törnin jalustaltaan”. Samasta asiasta Silvennoinen sai kertoa Ylen radioaalloilla vain kahta viikkoa aikaisemminkin.
Silvennoinen kuvailee, kuinka sai päälleen vihan heti ”Törni-kirjan julkistamispäivänä, jolloin siis kukaan ei ollut voinut ehtiä lukea kirjaa”. Silvennoisen mukaan palauteryöppy kertoi sitä, kuinka moderni äärioikeisto käyttää mediaa manipuloidakseen ympäristöään.
Näkyvimmin kirjaa sen karkeimmista virheistä kommentoivat julkaisupäivänä kuitenkin allekirjoittanut sekä Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin sisarenpoika Juha Rajala, emmekä me lukeudu äärioikeistoon. Kirja oli etukäteen luettavana muun muassa Osasto Törnin perinnekillalla viikon ajan, Silvennoinen jopa itse rikkoi embargon saadakseen näyttävät jutut ennen julkaisua ulos – Yleisradiossa.
Samaa väitettä Silvennoinen on julistanut jo pitkään, blogissaan ja julkisissa esiintymisissään.
Haluttu viesti on, että kaikki hänen tutkimuksiinsa kohdistunut kritiikki on aiheetonta ja vain poliittista ajojahtia.
Historiantutkija syyllistyi vainajan häpeämättömään maalittamiseen, mutta nyt hän on omasta mielestään itse uhri.
Julkaisupäivänä yritettiin oikaista vain alkeellisimmat virheet, kirja alkaa nimittäin Törnin väärällä syntymäajalla ja päättyy väärään kuolinmaahan. Kirjassa toistetun väitteen mukaan Törni puuhaili Ruotsissa vakoilujärjestössä keväällä 1949 yhdessä ritariveli Alpo Marttisen kanssa, vaikka Marttinen oli siirtynyt jo lähes kolme vuotta aikaisemmin Yhdysvaltoihin.
Yleisradion päätoimittaja Jouko Jokisen mukaan julkaistu väärä tieto ei ole olennainen virhe, jos tutkija kokee toisin. (Kuva AOP)
Pyysin siis Yleisradiota oikaisemaan virheellisen tiedon siitä, että kukaan ei olisi lukenut kirjaa, ja kritiikin olleen myös asiallista.
Päätoimittaja Jouko Jokinen kertoi vastauksessaan, että ”kyseessä on Silvennoisen tulkinta” ja tarkoittavan vain sosiaalisen median kommenttipalstoja.
”Vaikka muotoilu olisi voinut olla tarkempikin, sitaatti antaa tutkijan kokemuksesta ja tulkinnasta oikean mielikuvan. Näillä perustein kyseessä ei ole oikaisua vaativa, olennainen asiavirhe.”
Kyseessä ei siis ole asiavirhe, vaan historiantutkijan tunteet?
Kun punainen lanka oli se, että Silvennoisen Törni-kirjaa on kritisoitu vain poliittisista syistä ja aiheettomasti – lukematta itse kirjaa – niin virhe ei ole olennainen? Yleisradion artikkelin kategoria oli vieläpä ”historiantutkimus”.
Tiesin olevan lähes mahdotonta saada Yleisradiota oikaisemaan virheitä. Olin onnistunut sen aikoinaan tekemään, kun Yle uutisoi venäläisestä aprillipilasta, sotahirvistä, mutta silloin jouduin viemään asian Julkisen sanan neuvostoon asti. Minulla on yli 30 vuoden journalistinen kokemus, mutta epäoikeudenmukaisuutta kohdannut tavallinen lukija on käytännössä ylipääsemättömän edessä. Helsingin Sanomien tilauksen voisi lopettaa, mutta Yleisradioveron määräytymistä et voi välttää.
Jokainen voi myös arvioida, oliko pyyntöni kohtuuton saada oheinen, omasta mielestäni hillitty tarkennus jutun loppuun:
”Tuntematon Lauri Törni on ollut luettavissa ennen ilmestymistään ja kirjan asiavirheistä on voinut esittää kritiikkiä jo julkaisupäivänä.”
Olennaista asiassa on erityisesti se, että Yleisradio tietää väitteensä valheellisuuden, ei korjaa virhettä ja on näin tieten tahtoen osallinen, kun tutkija käyttää valtiollista viestintäyhtiötä hyväkseen propagandassaan. Jokinen ei enää vastannut viestiin. Yleisradion kuplan ulkopuolella olevat joutuvat näin tuomaan näkökulmansa esiin jollain muulla tavalla.
Lauri Törnin vaiherikas elämä on saanut historiantutkijat sortumaan myös kuvitelmiinsa. (Kuva Osasto Törni perinnekilta)
Yleisradion artikkelin mukaan Törnin käsittely oli Silvennoista ennen ollut ”amatöörimäistä” ja ”lähteet olivat räikeässä ristiriidassa” julkaistun kanssa.
Väitteet saavat erikoisen sävyn, kun sotahistorian tuntijoiden keskuudessa tiedetään jo yleisesti Silvennoisen jääneen kiinni keksityistä väitteistä Törnin mustamaalaamiseksi.
Kirjassa muun muassa väitetään, että Törnin seitsemän viikon pesti SS-vapaaehtoisena kesällä 1941 Saksassa ”päättyi humalaisiin töppäyksiin ja nolostuttavaan kotiinpaluuseen maitojunan kyydissä”, kun Törni suuntasi jatkosodan rintamalle Suomessa. Silvennoinen väittää lähteenä olevan Valtiollisen poliisin kuulustelijan muistion, mutta se ei ole totta. Kansallisarkistosta löytyvä dokumentti ei kerro mitään Törnin alkoholinkäytöstä.
Silvennoinen ei tyydy ainoastaan viemään Törnin mainetta keksityillä lähteillä, myös muiden Törnistä kirjoittaneiden uskottavuutta on romutettava. Kirjassa väitetään aikakauslehti Seuran rahoittaneen ”suomalaisen retkikunnan samoamisen” vuonna 1999 Kaakkois-Laosin vuoristoseudulla.
Kyseessä oli Törnin helikopterin onnettomuuspaikan Vietnamissa – ei siis Laosissa – tutkinut Joint Task Force Full Accounting -osaston 56. retkikunta, johon amerikkalaisten kanssa neuvotellun sopimuksen perusteella sai osallistua viisi suomalaista. Aikakauslehti julkaisi reportaasin, mutta ei maksanut euroakaan. Amerikkalaisilta kului kyseisen ajankohdan Vietnam-operaatioissa miljoona dollaria.
Tutkijoiden muita vähättelevä väite on jälleen keksitty, eikä lähteitä ole. Nyt esitetyt esimerkit eivät ole ainoita.
Joint Task Forcen 56. retkikunnan löytämä Törnin Swedish K -konepistooli tuli kirjoittajan mukana Vietnamista Suomeen. (Kuva Juha Saxberg)
– Täytyy mennä sinne, minne lähteet vievät. Vaikka se ei olisi aina kauhean miellyttävää, Silvennoinen vakuuttaa Ylelle, mutta on tarvittaessa ollut poistamassa kirjasta lähteet, jotka eivät sovi hänen omiin ennakkoluuloihinsa.
Kun Saksassa paikalla ollut aikalaistodistaja Kalevi Rantanen kertoo Törnin kieltäytyneen vuonna 1945 ryhtymästä sabotaaseihin Suomea vastaan, vaan lähtevän mieluummin rintamalle venäläisiä vastaan, todistus jätetään kirjasta pois.
Sen sijaan Silvennoinen väittää Törnin olleen suunnittelemassa natsivallankumousta Suomeen – ja pääsee Yleisradion pääuutislähetykseen.
Tahalliset väärät tiedot ja tarkoituksellinen valikointi paljastavat jotain vakavaa akateemisesta tutkimuksesta.
Silvennoinen on syyttänyt allekirjoittanutta muun muassa katkeruudesta ja oman kirjani mainostamisesta. Kuka tahansa kieltämättä ottaisi Silvennoisen Yleisradiossa saaman julkisuuden. Viime vuonna ilmestynyt Törni-elämäkertani on sen sijaan jo loppuunmyyty kustantajan varastosta ainakin toistaiseksi, kirjakaupoista sitä voi toki vielä löytyä.
Oula Silvennoinen oli äänessä Yleisradion radioaalloilla sarjassa Elämäkerran takana – kertomassa Törni-tarinaansa – myös vain reilua kahta viikkoa aikaisemmin. Miksi Silvennoisen vanhasta kirjasta tehdään nyt toistuvasti kritiikittömiä juttuja Yleisradiossa?
Kampanjan taustalta saattaa löytyä raadollinen asia.
Yleisradion haastattelussa Silvennoinen sanoo, kuinka ”tutkimusrahoitus on ohjannut suuntautumista”. Hän huomasi nopeasti, että rahoitusta saa helpommin lähihistorian tutkimiseen ja ”aihe oli helpompi perustella rahoittajille, jos se oli jatkuvan yhteiskunnallisen keskustelun kohde”.
Tämäkin artikkeli tavallaan palvelee Silvennoisen tavoitetta, ei tosin siinä sävyssä, kuin hän haluaisi.
Mannerheim onnistui yhdistämään Suomen kansan talvisodan puolustustaisteluihin, mutta hänen mainettaan on jo vuosia yritetty horjuttaa. (Kuva SA-kuva)
Mitä Oula Silvennoinen nyt tutkii?
Vastaus löytyy Suomen Akatemian rahoituspäätöksistä. Hän on saanut viisivuotisen rahoituksen hankkeelleen Suomi ja Lopullinen ratkaisu: valtio, hallinto ja historiakulttuuri kansanmurhan periferiassa. Silvennoisen saaman rahoituksen suuruus on peräti 434 485 euroa ja kausi päättyy syksyllä 2022.
”Lopullinen ratkaisu” oli Adolf Hitlerin johtaman Saksan kansallissosialistien suunnitelma ratkaista juutalaiskysymys täysimittaisella kansanmurhalla.
Silvennoinen sanoo tekevänsä kokonaisvaltaisen tutkimuksen Suomen suhteesta tähän kansanmurhaan, ”lopulliseen ratkaisuun”.
”Tutkimushanke ´Suomi ja lopullinen ratkaisu´ muuttaa kuvan holokaustista ja siihen kytkeytyneestä joukkoväkivallasta kansainvälisessä tutkimuksessa vähälle huomiolle jääneellä alueella – Suomessa ja suomalais-saksalaisten joukkojen miehittämillä alueilla Neuvostoliiton luoteisosissa ja Pohjois-Norjassa.”
Silvennoinen työskentelee käytännössä verovarojen turvin, Suomen Akatemia on opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluva organisaatio. Valtioneuvosto esitti vuoden 2020 talousarviossa Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen myöntövaltuudeksi yhteensä 337 miljoonaa euroa. Veikkauksen rahapelien tuotosta tutkimusta rahoitetaan vuosittain 70 miljoonalla eurolla. Mielikuva marketin aulassa hedelmäpeliin euronsa sijoittavista eläkeläisistä hankkeen rahoittajina ei ole kuitenkaan yhtään sen kauniimpi.
Silvennoisen mukaan hänen hankkeensa perustuu laajempaan lähdeaineistoon kuin yksikään aikaisempi tutkimus, ja se yhdistelee ja vertailee lähteitä ”uutta luovalla tavalla”.
Mutta voiko yli 400 000 euron rahoituksen saanut akatemiatutkija jäädä kiinni lähteiden tahallisesta keksimisestä ja niiden tarkoituksellisesta valikoimisesta?
Ei voi, siksi tarvitaan kampanja, jonka mukaan kaikki häneen kohdistunut kritiikki on vain aiheetonta poliittista ajojahtia.
Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuortevan mukaan tulevaisuudessa on mahdollista tutkia Stalin vainojen suomalaisuhreja. (Kuva Kansallisarkisto)
Vertailun vuoksi kerrottakoon, että valtioneuvoston tilaaman arkistoselvityksen suomalaisten SS-miesten mahdollisesta osallisuudesta juutalaisten ja siviilien surmaamiseen vuosina 1941–1943 kustannuksiksi määrättiin enintään 69 000 euroa.
”Kun halua aitoon keskusteluun ei enää ole, lisääntyy tahallinen väärinymmärtäminen.”
Näin puhui presidentti Sauli Niinistö. Käytännössä lähes kaikki – historiantutkijoista SS-vapaaehtoisten jälkeläisiin – ovat yhtä mieltä siitä, että kyseisen selvityksen todisteiden nojalla ehkä alle kymmenkunta suomalaista SS-vapaaehtoista saattoi olla tilanteessa, jossa he tahallaan tai tahtomattaan joutuivat osallistumaan mainittuihin surmaamisiin.
Selvitys kuitenkin markkinoitiin tästä poikkeavalla yleistävällä ja leimaavalla johtopäätöksellä, kuinka ”suomalaissotilaat osallistuivat hyvin todennäköisesti osana saksalaista SS-sotilasjoukko-osastoa juutalaisten, muiden siviilien ja sotavankien surmaamiseen Saksan itärintamalla”. En tiedä mitä kabineteissa on keskusteltu, ja onko kyseessä vain sattuma, mutta selvityksen projektiryhmään kuului eräs dosentti Oula Silvennoinen.
Kansallisarkiston toteuttaman selvityksen julkisti pääjohtaja Jussi Nuorteva, jolla oli viime viikolla yllättävää kerrottavaa. Suomalaiset pääsevät kuin pääsevätkin tutkimaan Venäjän valtiollisen arkiston tietoja Stalinin vainojen uhreista ja muista entisessä Neuvostoliitossa surmatuista suomalaisista.
Stalinin vainoissa sai surmansa ehkä 20 000 suomalaista, uhreja saattaa olla yhtä paljon kuin talvisodassa kaatui ja katosi suomalaisia.
Venäläiset ovat ilmoittaneet, että aineistot annetaan suomalaisten tutkijoiden käyttöön. Venäjän valtion sosiaalipoliittisen historian arkistossa Moskovassa on 53 laatikollista likvidoitujen suomalaisten aineistoja, jotka venäläiset käyvät vielä ensin läpi, koska ne on luokiteltu salaisiksi. Aikaa arvioidaan kuluvan ainakin vuosi, ellei puolitoista.
– Historiantutkimuksessa on aukko. Kansallisarkistolla olisi tässä tehtävää, presidentti Niinistö kommentoi jo aikaisemmin ja lausunto antaa luottamusta siihen, että valtiovalta ohjaa tutkimusrahoja myös tähän hankkeeseen.
Marskin ritari ja maailmanmestari Olavi Alakulppi yritti turhaan saada YK:ta tutkimaan Seitajärven tapahtumat. (Kuva SA-kuva)
Myös partisaanien suomalaisten siviiliuhrien omaiset pohjoisessa odottavat edelleen saavansa perheenjäsenilleen lopullisesti oikeutta. Epäilyksiä on esitetty erityisesti siitä, ovatko itärajan taakse loikanneet suomalaiset olleet osallisia neuvostopartisaanien suorittamissa surmatöissä, joissa uhreiksi joutui todistettavasti jopa sylivauvoja.
Yhdysvaltoihin siirtynyt Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulppi yritti aikoinaan saada YK:ta tutkimaan neuvostoliittolaisten suorittamia sotarikoksia. Mitään ei tapahtunut. Neuvostoliitto esitti epäilyn, onko Osasto Savukosken riveissä taistellut maailmanmestarihiihtäjä Alakulppi oikeasti palvellut koskaan Suomen armeijassa, Suomen edustaja oli hiljaa. Alakulppi jahtasi surmaajia muun muassa Seitajärven kylän verilöylyn jälkeen.
On vaikea kuvitella, mitä Silvennoinen uskoo tutkimuksellaan nyt saavuttavansa. Yksisilmäisyys tuskin auttaa totuuden selvittämisessä ja hänen repivä ja ristiriitoja tuova toimintansa saattaa olla jopa vahingollista suomalaista juutalaisyhteisöä kohtaan. Suomen suhtautumista juutalaisvainoihin on myös tutkittu jo perusteellisesti, tietokirjalla on voitettu jo 15 vuotta sitten jopa Tieto-Finlandia.
Suomi luovutti kahdeksan Keski-Euroopan juutalaispakolaista Saksalle, sisäministeri Toivo Horellin omapäinen ratkaisu aiheutti kiihkeän riidan hallituksessa. Välirauhan aikaan Suomi oli taas esimerkiksi sallinut juutalaispakolaisten matkata Petsamosta Amerikkaan talvisodan amerikansuomalaisten vapaaehtoisten mukana m/s Mathilda Thordénilla.
M/s Mathilda Thordén kuljetti sekä juutalaispakolaisia että amerikansuomalaisia vapaaehtoisia Suomesta Amerikkaan. (Kuva Siirtolaisuusinstituutti)
Mannerheimin tiedetään kieltäytyneen hyväksymästä kansallissosialisteja ulkomaisina vapaaehtoisina talvisotaan. Talvi- ja jatkosodassa Suomen armeijassa palveli sen sijaan sotilaina ja lottina noin 300 juutalaista Suomen kansalaista, eräs Törnin jääkäreistäkin kantoi sormuksessaan daavidintähteä. Lukumäärä on suuri, kun koko Suomen juutalaisyhteisön koko oli noin 2000 henkeä. Syvärillä oli jopa kenttäsynagoga.
Mannerheim saapui myös kunnioittamaan juutalaisia sankarivainajia Malminkadun synagogaan itsenäisyyspäivänä vuonna 1944.
Ehkä osuvin kuvaus suomalaisten sotilaiden suhtautumisesta juutalaisiin aseveljiinsä löytyy John Lagerbohmin toimittamasta teoksesta Sata sotakohtaloa (Otava). Janiki Steinbock kertoo, kuinka jatkosodan alussa hänen isänsä, luutnantti Salomon Steinbock oli aterioimassa upseerien ruokalassa. Paikalle saapuneet saksalaiset ilmoittivat kovaäänisesti, etteivät söisi samassa paikassa juutalaisen kanssa.
– Tähän isäni upseerikaverit totesivat, että saksalaiset voivat heidän puolestaan syödä vaikka ulkona. Isäni ei koskaan unohtanut tätä!
www.paivanlehti.fi
VIERASHUONE
6.1.2020 12:12
Kari Kallonen
Suomen Akatemia on myöntänyt Oula Silvennoiselle 434 485 euroa tutkimukseen holokaustista ja joukkoväkivallasta Suomessa, "lopullisesta ratkaisusta". (Kuva AOP)
Itse jouduin puolestaan jälleen huomaamaan, kuinka vaikeaa Yleisradion on korjata virheitä.
NÄKÖKULMA Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kantoi uudenvuodenpuheessaan kasvavaa huolta siitä, kuinka yhä harvemmin kuulee erimielisten hakevan yhteistä näkemystä. Sen sijaan julistetaan, kuinka täällä oikeassa olevat ”me”, tuolla väärässä olevat ”he”.
”Kun tiedolla on merkitystä vain sen palvellessa omaa agendaa, syntyy tilaa puolitotuuksille, valheillekin.”
Presidentin puhe televisioitiin valtakunnallisen julkisen palvelun yleisradiotoimintaa harjoittavan viestintäyhtiön toimesta. Jo samana iltapäivänä Yleisradio julkaisi sovinnollista puhetta korville lyövän ”äärioikeistotutkijan” haastattelun.
Oula Silvennoinen kertoi näkevänsä nykyajassa merkkejä, kuinka taas elettäisiin kuin valkoisessa Suomessa.
Historiantutkija ei kertonut viimeisimmästä, yhdessä Aapo Roseliuksen kanssa kirjoittamastaan heimosotia käsittelevästä Villi itä -kirjastaan, sillä se ei ollut hänen mukaansa herättänyt oikein minkäänlaisia tunteita.
Hän halusi puhua kuusi vuotta vanhasta Tuntematon Lauri Törni -kirjasta, jossa Ylen toimittajan mukaan ”Silvennoinen yhdessä Juha Pohjosen kanssa tiputti sotasankari Lauri Törnin jalustaltaan”. Samasta asiasta Silvennoinen sai kertoa Ylen radioaalloilla vain kahta viikkoa aikaisemminkin.
Silvennoinen kuvailee, kuinka sai päälleen vihan heti ”Törni-kirjan julkistamispäivänä, jolloin siis kukaan ei ollut voinut ehtiä lukea kirjaa”. Silvennoisen mukaan palauteryöppy kertoi sitä, kuinka moderni äärioikeisto käyttää mediaa manipuloidakseen ympäristöään.
Näkyvimmin kirjaa sen karkeimmista virheistä kommentoivat julkaisupäivänä kuitenkin allekirjoittanut sekä Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin sisarenpoika Juha Rajala, emmekä me lukeudu äärioikeistoon. Kirja oli etukäteen luettavana muun muassa Osasto Törnin perinnekillalla viikon ajan, Silvennoinen jopa itse rikkoi embargon saadakseen näyttävät jutut ennen julkaisua ulos – Yleisradiossa.
Samaa väitettä Silvennoinen on julistanut jo pitkään, blogissaan ja julkisissa esiintymisissään.
Haluttu viesti on, että kaikki hänen tutkimuksiinsa kohdistunut kritiikki on aiheetonta ja vain poliittista ajojahtia.
Historiantutkija syyllistyi vainajan häpeämättömään maalittamiseen, mutta nyt hän on omasta mielestään itse uhri.
Julkaisupäivänä yritettiin oikaista vain alkeellisimmat virheet, kirja alkaa nimittäin Törnin väärällä syntymäajalla ja päättyy väärään kuolinmaahan. Kirjassa toistetun väitteen mukaan Törni puuhaili Ruotsissa vakoilujärjestössä keväällä 1949 yhdessä ritariveli Alpo Marttisen kanssa, vaikka Marttinen oli siirtynyt jo lähes kolme vuotta aikaisemmin Yhdysvaltoihin.
Pyysin siis Yleisradiota oikaisemaan virheellisen tiedon siitä, että kukaan ei olisi lukenut kirjaa, ja kritiikin olleen myös asiallista.
Päätoimittaja Jouko Jokinen kertoi vastauksessaan, että ”kyseessä on Silvennoisen tulkinta” ja tarkoittavan vain sosiaalisen median kommenttipalstoja.
”Vaikka muotoilu olisi voinut olla tarkempikin, sitaatti antaa tutkijan kokemuksesta ja tulkinnasta oikean mielikuvan. Näillä perustein kyseessä ei ole oikaisua vaativa, olennainen asiavirhe.”
Kyseessä ei siis ole asiavirhe, vaan historiantutkijan tunteet?
Kun punainen lanka oli se, että Silvennoisen Törni-kirjaa on kritisoitu vain poliittisista syistä ja aiheettomasti – lukematta itse kirjaa – niin virhe ei ole olennainen? Yleisradion artikkelin kategoria oli vieläpä ”historiantutkimus”.
Tiesin olevan lähes mahdotonta saada Yleisradiota oikaisemaan virheitä. Olin onnistunut sen aikoinaan tekemään, kun Yle uutisoi venäläisestä aprillipilasta, sotahirvistä, mutta silloin jouduin viemään asian Julkisen sanan neuvostoon asti. Minulla on yli 30 vuoden journalistinen kokemus, mutta epäoikeudenmukaisuutta kohdannut tavallinen lukija on käytännössä ylipääsemättömän edessä. Helsingin Sanomien tilauksen voisi lopettaa, mutta Yleisradioveron määräytymistä et voi välttää.
Jokainen voi myös arvioida, oliko pyyntöni kohtuuton saada oheinen, omasta mielestäni hillitty tarkennus jutun loppuun:
”Tuntematon Lauri Törni on ollut luettavissa ennen ilmestymistään ja kirjan asiavirheistä on voinut esittää kritiikkiä jo julkaisupäivänä.”
Olennaista asiassa on erityisesti se, että Yleisradio tietää väitteensä valheellisuuden, ei korjaa virhettä ja on näin tieten tahtoen osallinen, kun tutkija käyttää valtiollista viestintäyhtiötä hyväkseen propagandassaan. Jokinen ei enää vastannut viestiin. Yleisradion kuplan ulkopuolella olevat joutuvat näin tuomaan näkökulmansa esiin jollain muulla tavalla.
Yleisradion artikkelin mukaan Törnin käsittely oli Silvennoista ennen ollut ”amatöörimäistä” ja ”lähteet olivat räikeässä ristiriidassa” julkaistun kanssa.
Väitteet saavat erikoisen sävyn, kun sotahistorian tuntijoiden keskuudessa tiedetään jo yleisesti Silvennoisen jääneen kiinni keksityistä väitteistä Törnin mustamaalaamiseksi.
Kirjassa muun muassa väitetään, että Törnin seitsemän viikon pesti SS-vapaaehtoisena kesällä 1941 Saksassa ”päättyi humalaisiin töppäyksiin ja nolostuttavaan kotiinpaluuseen maitojunan kyydissä”, kun Törni suuntasi jatkosodan rintamalle Suomessa. Silvennoinen väittää lähteenä olevan Valtiollisen poliisin kuulustelijan muistion, mutta se ei ole totta. Kansallisarkistosta löytyvä dokumentti ei kerro mitään Törnin alkoholinkäytöstä.
Silvennoinen ei tyydy ainoastaan viemään Törnin mainetta keksityillä lähteillä, myös muiden Törnistä kirjoittaneiden uskottavuutta on romutettava. Kirjassa väitetään aikakauslehti Seuran rahoittaneen ”suomalaisen retkikunnan samoamisen” vuonna 1999 Kaakkois-Laosin vuoristoseudulla.
Kyseessä oli Törnin helikopterin onnettomuuspaikan Vietnamissa – ei siis Laosissa – tutkinut Joint Task Force Full Accounting -osaston 56. retkikunta, johon amerikkalaisten kanssa neuvotellun sopimuksen perusteella sai osallistua viisi suomalaista. Aikakauslehti julkaisi reportaasin, mutta ei maksanut euroakaan. Amerikkalaisilta kului kyseisen ajankohdan Vietnam-operaatioissa miljoona dollaria.
Tutkijoiden muita vähättelevä väite on jälleen keksitty, eikä lähteitä ole. Nyt esitetyt esimerkit eivät ole ainoita.
– Täytyy mennä sinne, minne lähteet vievät. Vaikka se ei olisi aina kauhean miellyttävää, Silvennoinen vakuuttaa Ylelle, mutta on tarvittaessa ollut poistamassa kirjasta lähteet, jotka eivät sovi hänen omiin ennakkoluuloihinsa.
Kun Saksassa paikalla ollut aikalaistodistaja Kalevi Rantanen kertoo Törnin kieltäytyneen vuonna 1945 ryhtymästä sabotaaseihin Suomea vastaan, vaan lähtevän mieluummin rintamalle venäläisiä vastaan, todistus jätetään kirjasta pois.
Sen sijaan Silvennoinen väittää Törnin olleen suunnittelemassa natsivallankumousta Suomeen – ja pääsee Yleisradion pääuutislähetykseen.
Tahalliset väärät tiedot ja tarkoituksellinen valikointi paljastavat jotain vakavaa akateemisesta tutkimuksesta.
Silvennoinen on syyttänyt allekirjoittanutta muun muassa katkeruudesta ja oman kirjani mainostamisesta. Kuka tahansa kieltämättä ottaisi Silvennoisen Yleisradiossa saaman julkisuuden. Viime vuonna ilmestynyt Törni-elämäkertani on sen sijaan jo loppuunmyyty kustantajan varastosta ainakin toistaiseksi, kirjakaupoista sitä voi toki vielä löytyä.
Oula Silvennoinen oli äänessä Yleisradion radioaalloilla sarjassa Elämäkerran takana – kertomassa Törni-tarinaansa – myös vain reilua kahta viikkoa aikaisemmin. Miksi Silvennoisen vanhasta kirjasta tehdään nyt toistuvasti kritiikittömiä juttuja Yleisradiossa?
Kampanjan taustalta saattaa löytyä raadollinen asia.
Yleisradion haastattelussa Silvennoinen sanoo, kuinka ”tutkimusrahoitus on ohjannut suuntautumista”. Hän huomasi nopeasti, että rahoitusta saa helpommin lähihistorian tutkimiseen ja ”aihe oli helpompi perustella rahoittajille, jos se oli jatkuvan yhteiskunnallisen keskustelun kohde”.
Tämäkin artikkeli tavallaan palvelee Silvennoisen tavoitetta, ei tosin siinä sävyssä, kuin hän haluaisi.
Mitä Oula Silvennoinen nyt tutkii?
Vastaus löytyy Suomen Akatemian rahoituspäätöksistä. Hän on saanut viisivuotisen rahoituksen hankkeelleen Suomi ja Lopullinen ratkaisu: valtio, hallinto ja historiakulttuuri kansanmurhan periferiassa. Silvennoisen saaman rahoituksen suuruus on peräti 434 485 euroa ja kausi päättyy syksyllä 2022.
”Lopullinen ratkaisu” oli Adolf Hitlerin johtaman Saksan kansallissosialistien suunnitelma ratkaista juutalaiskysymys täysimittaisella kansanmurhalla.
Silvennoinen sanoo tekevänsä kokonaisvaltaisen tutkimuksen Suomen suhteesta tähän kansanmurhaan, ”lopulliseen ratkaisuun”.
”Tutkimushanke ´Suomi ja lopullinen ratkaisu´ muuttaa kuvan holokaustista ja siihen kytkeytyneestä joukkoväkivallasta kansainvälisessä tutkimuksessa vähälle huomiolle jääneellä alueella – Suomessa ja suomalais-saksalaisten joukkojen miehittämillä alueilla Neuvostoliiton luoteisosissa ja Pohjois-Norjassa.”
Silvennoinen työskentelee käytännössä verovarojen turvin, Suomen Akatemia on opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluva organisaatio. Valtioneuvosto esitti vuoden 2020 talousarviossa Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen myöntövaltuudeksi yhteensä 337 miljoonaa euroa. Veikkauksen rahapelien tuotosta tutkimusta rahoitetaan vuosittain 70 miljoonalla eurolla. Mielikuva marketin aulassa hedelmäpeliin euronsa sijoittavista eläkeläisistä hankkeen rahoittajina ei ole kuitenkaan yhtään sen kauniimpi.
Silvennoisen mukaan hänen hankkeensa perustuu laajempaan lähdeaineistoon kuin yksikään aikaisempi tutkimus, ja se yhdistelee ja vertailee lähteitä ”uutta luovalla tavalla”.
Mutta voiko yli 400 000 euron rahoituksen saanut akatemiatutkija jäädä kiinni lähteiden tahallisesta keksimisestä ja niiden tarkoituksellisesta valikoimisesta?
Ei voi, siksi tarvitaan kampanja, jonka mukaan kaikki häneen kohdistunut kritiikki on vain aiheetonta poliittista ajojahtia.
Vertailun vuoksi kerrottakoon, että valtioneuvoston tilaaman arkistoselvityksen suomalaisten SS-miesten mahdollisesta osallisuudesta juutalaisten ja siviilien surmaamiseen vuosina 1941–1943 kustannuksiksi määrättiin enintään 69 000 euroa.
”Kun halua aitoon keskusteluun ei enää ole, lisääntyy tahallinen väärinymmärtäminen.”
Näin puhui presidentti Sauli Niinistö. Käytännössä lähes kaikki – historiantutkijoista SS-vapaaehtoisten jälkeläisiin – ovat yhtä mieltä siitä, että kyseisen selvityksen todisteiden nojalla ehkä alle kymmenkunta suomalaista SS-vapaaehtoista saattoi olla tilanteessa, jossa he tahallaan tai tahtomattaan joutuivat osallistumaan mainittuihin surmaamisiin.
Selvitys kuitenkin markkinoitiin tästä poikkeavalla yleistävällä ja leimaavalla johtopäätöksellä, kuinka ”suomalaissotilaat osallistuivat hyvin todennäköisesti osana saksalaista SS-sotilasjoukko-osastoa juutalaisten, muiden siviilien ja sotavankien surmaamiseen Saksan itärintamalla”. En tiedä mitä kabineteissa on keskusteltu, ja onko kyseessä vain sattuma, mutta selvityksen projektiryhmään kuului eräs dosentti Oula Silvennoinen.
Kansallisarkiston toteuttaman selvityksen julkisti pääjohtaja Jussi Nuorteva, jolla oli viime viikolla yllättävää kerrottavaa. Suomalaiset pääsevät kuin pääsevätkin tutkimaan Venäjän valtiollisen arkiston tietoja Stalinin vainojen uhreista ja muista entisessä Neuvostoliitossa surmatuista suomalaisista.
Stalinin vainoissa sai surmansa ehkä 20 000 suomalaista, uhreja saattaa olla yhtä paljon kuin talvisodassa kaatui ja katosi suomalaisia.
Venäläiset ovat ilmoittaneet, että aineistot annetaan suomalaisten tutkijoiden käyttöön. Venäjän valtion sosiaalipoliittisen historian arkistossa Moskovassa on 53 laatikollista likvidoitujen suomalaisten aineistoja, jotka venäläiset käyvät vielä ensin läpi, koska ne on luokiteltu salaisiksi. Aikaa arvioidaan kuluvan ainakin vuosi, ellei puolitoista.
– Historiantutkimuksessa on aukko. Kansallisarkistolla olisi tässä tehtävää, presidentti Niinistö kommentoi jo aikaisemmin ja lausunto antaa luottamusta siihen, että valtiovalta ohjaa tutkimusrahoja myös tähän hankkeeseen.
Myös partisaanien suomalaisten siviiliuhrien omaiset pohjoisessa odottavat edelleen saavansa perheenjäsenilleen lopullisesti oikeutta. Epäilyksiä on esitetty erityisesti siitä, ovatko itärajan taakse loikanneet suomalaiset olleet osallisia neuvostopartisaanien suorittamissa surmatöissä, joissa uhreiksi joutui todistettavasti jopa sylivauvoja.
Yhdysvaltoihin siirtynyt Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulppi yritti aikoinaan saada YK:ta tutkimaan neuvostoliittolaisten suorittamia sotarikoksia. Mitään ei tapahtunut. Neuvostoliitto esitti epäilyn, onko Osasto Savukosken riveissä taistellut maailmanmestarihiihtäjä Alakulppi oikeasti palvellut koskaan Suomen armeijassa, Suomen edustaja oli hiljaa. Alakulppi jahtasi surmaajia muun muassa Seitajärven kylän verilöylyn jälkeen.
On vaikea kuvitella, mitä Silvennoinen uskoo tutkimuksellaan nyt saavuttavansa. Yksisilmäisyys tuskin auttaa totuuden selvittämisessä ja hänen repivä ja ristiriitoja tuova toimintansa saattaa olla jopa vahingollista suomalaista juutalaisyhteisöä kohtaan. Suomen suhtautumista juutalaisvainoihin on myös tutkittu jo perusteellisesti, tietokirjalla on voitettu jo 15 vuotta sitten jopa Tieto-Finlandia.
Suomi luovutti kahdeksan Keski-Euroopan juutalaispakolaista Saksalle, sisäministeri Toivo Horellin omapäinen ratkaisu aiheutti kiihkeän riidan hallituksessa. Välirauhan aikaan Suomi oli taas esimerkiksi sallinut juutalaispakolaisten matkata Petsamosta Amerikkaan talvisodan amerikansuomalaisten vapaaehtoisten mukana m/s Mathilda Thordénilla.
Mannerheimin tiedetään kieltäytyneen hyväksymästä kansallissosialisteja ulkomaisina vapaaehtoisina talvisotaan. Talvi- ja jatkosodassa Suomen armeijassa palveli sen sijaan sotilaina ja lottina noin 300 juutalaista Suomen kansalaista, eräs Törnin jääkäreistäkin kantoi sormuksessaan daavidintähteä. Lukumäärä on suuri, kun koko Suomen juutalaisyhteisön koko oli noin 2000 henkeä. Syvärillä oli jopa kenttäsynagoga.
Mannerheim saapui myös kunnioittamaan juutalaisia sankarivainajia Malminkadun synagogaan itsenäisyyspäivänä vuonna 1944.
Ehkä osuvin kuvaus suomalaisten sotilaiden suhtautumisesta juutalaisiin aseveljiinsä löytyy John Lagerbohmin toimittamasta teoksesta Sata sotakohtaloa (Otava). Janiki Steinbock kertoo, kuinka jatkosodan alussa hänen isänsä, luutnantti Salomon Steinbock oli aterioimassa upseerien ruokalassa. Paikalle saapuneet saksalaiset ilmoittivat kovaäänisesti, etteivät söisi samassa paikassa juutalaisen kanssa.
– Tähän isäni upseerikaverit totesivat, että saksalaiset voivat heidän puolestaan syödä vaikka ulkona. Isäni ei koskaan unohtanut tätä!
- Kirjoittaja on Päivän Lehden päätoimittaja ja kirjoittanut useita sotahistoriallisia teoksia, muun muassa Lauri Törnistä ja Olavi Alakulpista
Suomi ja natsien suunnittelema juutalaisten kansanmurha liitetään taas yhteen – valtiolta yli 400 000 euroa tutkijalle – Päivän Lehti
Itse jouduin puolestaan jälleen huomaamaan, kuinka vaikeaa Yleisradion on korjata virheitä.
www.paivanlehti.fi