D
Deleted member 2762
Guest
Tuolta löytyy hieman vanhempaa opasta ja muuta. Liekö jotain jäsenille @Old Boy tai @veeteetee
https://www.hastur.fi/fi/tuoteryhma/233896
https://www.hastur.fi/fi/tuoteryhma/233896
Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
tulikomento
Supreme Leader
Ensimmäiset pari kolme lukua luettu. Onhan tämä tosi hyvä. Kuvaa mainiosti jenkkiarmeijan panssarikoulutusta ja doktriinia. Yllättävän kovaa kritiikkiä myös vanhoillisia ja varovaisia kenraaleja kohtaan. Alkuperäinen taisteluajatus oli että ratsuväkirykmentti etenee keihäänkärkenä ja tiedustelee vihollisen panssarijoukkojen sijainnin. Sitoo sen taisteluun, siirtyy sivustoille ja antaa varsinaisen rökittämisen taempana tulevalle panssaridivisioonalle. Kävi vaan niin, että taempana ei oikein uskallettu edetä ratsuväen tahdissa. Mutta tulivoimaisena yksikkönä antoivat itse irakilaisille pataan.
D
Deleted member 266
Guest
No, onneksi tuo on jo hyllyssä.
Ihan oikeasti, hyvä kirjallisuus kannattaa aina ottaa talteen. Itse olen vielä tehnyt niin, että jatkuvassa käytössä olevat dokumentit olen skannannut (300 / 600 dpi harmaasävy / väri jpg:nä talteen ja siitä pdf:ksi ja ei muuta kuin jakoon; tieto on kuin paskaa, siitä on iloa vain levitettynä ja jos sen päällä istuu, haju tarttuu
D
Deleted member 2762
Guest
Kyllähän noille alkaa hintaa muodostumaan. Joku hetki sitten syydettiin turhana törkynä roskiin ja nyt niteestä pyydetään jo ihan kunnon raha. Mutta kyllä näistä vanhoista dokuista aina tietoa löytyy ja jos ei muuten, niin ovat kiinnostavia oman aikansa kuvina.Katso liite: 36187
No, onneksi tuo on jo hyllyssä.
Ihan oikeasti, hyvä kirjallisuus kannattaa aina ottaa talteen. Itse olen vielä tehnyt niin, että jatkuvassa käytössä olevat dokumentit olen skannannut (300 / 600 dpi harmaasävy / väri jpg:nä talteen ja siitä pdf:ksi ja ei muuta kuin jakoon; tieto on kuin paskaa, siitä on iloa vain levitettynä ja jos sen päällä istuu, haju tarttuu
D
Deleted member 266
Guest
Aasinsiltana edellisestä: onko kellään hallussaan tätä dokumenttia? Minulla on vain tämä onneton valokuva, jonka vuosia sitten sain jostain ja olisin kiinnostunut kunnollisesta skannauksesta:
Leaderdog
Kaukopartio
Bookbeatissa kuunneltavissa teos Mannerheimistä:
Mannerheim
Martti Turtola
3.8
12 h 6 min
253 sivua
LukijaToni Kamula
FormaattiÄänikirja, E-kirja
Lajit
www.bookbeat.fi
Mannerheim
Martti Turtola
3.8
12 h 6 min
253 sivua
LukijaToni Kamula
FormaattiÄänikirja, E-kirja
Lajit
Mannerheim - Martti Turtola - E-kirja - Äänikirja - BookBeat
Ihminen sankarikuvan takanaMaamme arvostetuimpiin lukeutuva historiantutkija Martti Turtola tarttuu kansallisaiheeseen ja kuljettaa lukijan varmoin ottein läpi Mannerheimin elämäntaipaleen – arvostavasti, mutta sakeata sankarimyyttiä hälventäen ja kohteestaan ...
Katson ensi keskiviikkona kansalaisopistossa. Opettaja oli pelastanut ison kasan vanhoja opetuspiirroksia.
Coffee Man
Respected Leader
En ole tätä vielä lukenut, mutta on pinon päällimmäisenä juuri nyt...
Fields keskittyy Britannian ja Yhdysvaltojen Suomessa harjoittamaan propagandaan ja kulttuuridiplomatiaan.
Koska Suomi oli jäänyt toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, soft power eli sana, kuva ja ääni olivat ainoat ja parhaat aseet suomalaisten pitämiseksi läntisissä ompeluseuroissa.
Neuvostoliitto saattaisi aloittaa neuvostoliittolaisten tv-vastaanottimien ”pakkotuonnin” ja Porkkalaan nousisi tv-lähetin. Yhdistelmä olisi vaarallinen. Etenkin, kun Suomen oma tv-toiminta oli vielä vaiheessa, suunnittelupöydillä.
Neuvostoliiton pelättiin täyttävän tyhjiön. Huoli lisääntyi, kun Neuvostoliitto käynnisti heinäkuussa 1955 televisioaseman Tallinnassa.
Britannian Helsingin-lähettiläs Creswell epäili Tallinnan lähettimellä haluttavan saavuttaa tv-näkyvyyttä Etelä-Suomessa. Hän pelkäsi, että seurauksena olisi suomalaisten televisioiden valmistaminen neuvostoliittolaisen teknologian mukaisiksi.
www.is.fi
Seuraavaksi länsivaltojen huoli siirtyi tekniikasta ohjelmien sisältöön. Pelättiin suomalaisten alkavan seurata Tallinnan lähettämää ohjelmaa, koska oma tarjonta oli vähäistä.
Päätettiin tarjota ohjelmia. Yhdysvaltain Helsingin-lähettiläs Hickerson kääri hihansa ja sai televisioyhtiö NBC:n lähettämään Ylelle kopioita suosituimmista show-ohjelmistaan.
Amerikkalaiset tiedustelivat Ylen ohjelmajohtajalta Ville Zilliacukselta, millaisia ohjelmia Suomelle kannattaisi tarjota.
Zilliacus arveli, etteivät suomalaiset kiinnostuisi komediasarjoista tai lännenelokuvista. Eikä heitä kiinnostaisi Victory at Sea -sotasarja, koska ”he olivat nähneet jo niin paljon sotaa elokuvissa”.
Lähetystoiminta alkoi syksyllä 1957. Kului vuosi, ja 80 prosenttia Ylen näyttämistä ulkomaalaista elokuvista oli amerikkalaisia.
Eikä venäjän kieli pärjännyt englannille, joka valtasi kouluopetuksen.
Ohjelmajohtaja Zilliacus oli väärässä. Suomalaiset rakastuivat niin amerikkalaisiin komedioihin, lännenelokuviin kuin sotaelokuviinkin.
Fields keskittyy Britannian ja Yhdysvaltojen Suomessa harjoittamaan propagandaan ja kulttuuridiplomatiaan.
Koska Suomi oli jäänyt toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, soft power eli sana, kuva ja ääni olivat ainoat ja parhaat aseet suomalaisten pitämiseksi läntisissä ompeluseuroissa.
Neuvostoliitto saattaisi aloittaa neuvostoliittolaisten tv-vastaanottimien ”pakkotuonnin” ja Porkkalaan nousisi tv-lähetin. Yhdistelmä olisi vaarallinen. Etenkin, kun Suomen oma tv-toiminta oli vielä vaiheessa, suunnittelupöydillä.
Neuvostoliiton pelättiin täyttävän tyhjiön. Huoli lisääntyi, kun Neuvostoliitto käynnisti heinäkuussa 1955 televisioaseman Tallinnassa.
Britannian Helsingin-lähettiläs Creswell epäili Tallinnan lähettimellä haluttavan saavuttaa tv-näkyvyyttä Etelä-Suomessa. Hän pelkäsi, että seurauksena olisi suomalaisten televisioiden valmistaminen neuvostoliittolaisen teknologian mukaisiksi.
Länsi ja Neuvostoliitto taistelivat Suomen tv-lähetyksistä – näin K-kaupan Väiski selätti ”Univermagin Viktorin”
Lännestä tuulee -kirja kertoo kylmän sodan propagandasta. Länsi pelkäsi Tallinnan television valloittavan suomalaisten sydämet.
www.is.fi
Seuraavaksi länsivaltojen huoli siirtyi tekniikasta ohjelmien sisältöön. Pelättiin suomalaisten alkavan seurata Tallinnan lähettämää ohjelmaa, koska oma tarjonta oli vähäistä.
Päätettiin tarjota ohjelmia. Yhdysvaltain Helsingin-lähettiläs Hickerson kääri hihansa ja sai televisioyhtiö NBC:n lähettämään Ylelle kopioita suosituimmista show-ohjelmistaan.
Amerikkalaiset tiedustelivat Ylen ohjelmajohtajalta Ville Zilliacukselta, millaisia ohjelmia Suomelle kannattaisi tarjota.
Zilliacus arveli, etteivät suomalaiset kiinnostuisi komediasarjoista tai lännenelokuvista. Eikä heitä kiinnostaisi Victory at Sea -sotasarja, koska ”he olivat nähneet jo niin paljon sotaa elokuvissa”.
Lähetystoiminta alkoi syksyllä 1957. Kului vuosi, ja 80 prosenttia Ylen näyttämistä ulkomaalaista elokuvista oli amerikkalaisia.
Eikä venäjän kieli pärjännyt englannille, joka valtasi kouluopetuksen.
Ohjelmajohtaja Zilliacus oli väärässä. Suomalaiset rakastuivat niin amerikkalaisiin komedioihin, lännenelokuviin kuin sotaelokuviinkin.
Viimeksi muokattu:
Käräjäoikeus alkaa käsitellä suojelupoliisin ex-työntekijän syytettä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta – epäillään haalineen järjestelmistä tietoja muun muassa vastatiedustelusta
Määräaikaisen työntekijän epäillään hakeneen suojelupoliisin tietojärjestelmästä tietoja, jotka eivät kuuluneet hänen virkatehtäviinsä. Lehtikuva / Vesa Moilanen
Helsingin käräjäoikeus alkaa tänään käsitellä suojelupoliisin (supo) entisen työntekijän syytettä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. Määräaikaisen työntekijän epäillään hakeneen supon tietojärjestelmästä tietoja, jotka eivät kuuluneet hänen virkatehtäviinsä.
Tietohaut ovat koskeneet muun muassa vastatiedustelua ja kansainvälistä yhteistyötä. Epäillyt haut ovat sisältäneet myös ulkomaisilta kumppaneilta saatuja tietoja.
Esitutkinnan tehneen keskusrikospoliisin mukaan tiedot olisivat voineet vääriin käsiin joutuessaan olla vahingollisia tai haitallisia valtion tai kansallisen turvallisuuden kannalta.
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Esitutkinnassa hakujen perusteeksi epäiltiin miehen kirjoittamaa kirjaa. Kirjassa käsitellään muun muassa Syyrian konfliktia, turvapaikanhakijatilannetta ja Isis-äärijärjestön mediavaikuttamista.
– Esitutkinnassa tutkittiin, minkä takia näitä hakuja tehtiin. Koska ne eivät kuuluneet virkatoimiin, katsottiin, että niitä tehtiin oman mielenkiinnon vuoksi, sanoi rikosylikomisario Kai Käkelä esitutkinnan valmistuttua keväällä 2017.
Tänään järjestettävä valmisteluistunto käräjäoikeudessa on merkitty salaiseksi, joten haastehakemuksen ja syytetyn vastauksen sisältö eivät todennäköisesti tule julkisiksi.
Rangaistus turvallisuussalaisuuden paljastamisesta on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta.
www.ess.fi
Määräaikaisen työntekijän epäillään hakeneen suojelupoliisin tietojärjestelmästä tietoja, jotka eivät kuuluneet hänen virkatehtäviinsä. Lehtikuva / Vesa Moilanen
Helsingin käräjäoikeus alkaa tänään käsitellä suojelupoliisin (supo) entisen työntekijän syytettä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. Määräaikaisen työntekijän epäillään hakeneen supon tietojärjestelmästä tietoja, jotka eivät kuuluneet hänen virkatehtäviinsä.
Tietohaut ovat koskeneet muun muassa vastatiedustelua ja kansainvälistä yhteistyötä. Epäillyt haut ovat sisältäneet myös ulkomaisilta kumppaneilta saatuja tietoja.
Esitutkinnan tehneen keskusrikospoliisin mukaan tiedot olisivat voineet vääriin käsiin joutuessaan olla vahingollisia tai haitallisia valtion tai kansallisen turvallisuuden kannalta.
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Esitutkinnassa hakujen perusteeksi epäiltiin miehen kirjoittamaa kirjaa. Kirjassa käsitellään muun muassa Syyrian konfliktia, turvapaikanhakijatilannetta ja Isis-äärijärjestön mediavaikuttamista.
– Esitutkinnassa tutkittiin, minkä takia näitä hakuja tehtiin. Koska ne eivät kuuluneet virkatoimiin, katsottiin, että niitä tehtiin oman mielenkiinnon vuoksi, sanoi rikosylikomisario Kai Käkelä esitutkinnan valmistuttua keväällä 2017.
Tänään järjestettävä valmisteluistunto käräjäoikeudessa on merkitty salaiseksi, joten haastehakemuksen ja syytetyn vastauksen sisältö eivät todennäköisesti tule julkisiksi.
Rangaistus turvallisuussalaisuuden paljastamisesta on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta.
Käräjäoikeus alkaa käsitellä suojelupoliisin ex-työntekijän syytettä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta – epäillään haalineen järjestelmistä tietoja muun muassa vastatiedustelusta
Helsingin käräjäoikeus alkaa tänään käsitellä suojelupoliisin (supo) entisen työntekijän syytettä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta.
www.ess.fi
tulikomento
Supreme Leader
Poikkeuksellisesti tähän ketjuun..
Äärioikeistotutkija näkee nykyajassa merkkejä 1930-luvulta – "Vietetään tammisunnuntaita ja käydään Eugen Schaumanin haudalla kuin elettäisiin taas valkoisessa Suomessa"
Kiitetyn Villi Itä -kirjan tekijällä Oula Silvennoisella on kokemusta someraivosta.
Historiantutkimus
1.1.2020 klo 19.15
Historioitsija Oula Silvennoinen on kiinnostunut suomalaisen äärioikeiston syntyvaiheista.Pekka Tynell / Yle
Mikko Pesonen
Jaa artikkeli:
Jaa artikkeli Whatsapissa
Jaa artikkeli Facebookissa308
Jaa artikkeli Twitterissä
"Saaren suojanpuolelle on kello puoli yhdeksään mennessä ankkuroitunut kuusi avonaista, kalastajamallista keskimoottorivenettä. Veneillä saapuneet miehet ovat muitta mutkitta nousseet sileille rantakallioille tähystelemään, ja jättäneet veneisiin niihin lastatut kalaverkot, hyljepyssyt ja haulikot. Jos tarkoitus on ollut kalastaa tai linnustaa, tyyli on vähintäänkin outo...Hamnskäriin kokoontuneet miehet odottavat jotain."
Sadan vuoden takaisista heimosodista kertova tietokirja Villi Itä käynnistyy kuin paraskin jännitystarina. Lukija imaistaan keskelle tilannetta, joka pakottaa jatkamaan lukemista. Mitä miehet odottavat? Keitä he ovat?
Kuvailu on hyvin yksityiskohtaista. Aivan kuin kirjoittaja olisi ollut todistamassa tapahtumaa. Näin ei tietenkään ole, mutta vähän sinnepäin.
Tekstipätkän kirjoittajalle, historiantutkija Oula Silvennoiselle nuo Loviisan edustan sileät rantakalliot ovat tuttuja jo lapsuudesta.
– Tuo paikka ja tilanne ovat kiehtoneet minua aina. Vietän seudulla kesiäni ja olen käynyt Hamnskärissä monta kertaa. Jo pikkupoikana ihmettelin kalliolla seisovaa muistomerkkiä.
Muistotilaisuus Hamnskärissä elokuussa 1934. Saksalainen sukellusvene toi saarelle suomalaisia jääkäreitä syksyllä 1917. Paluumatkalla sukellusvene tuhoutui. Muistomerkistä tuli osa valkoisen Suomen ja jääkäreiden muistikulttuuria. Vasemmanpuoleisessa kuvassa Merivoimien komentaja Väinö Valve, oikealla Saksan Kansallissosialistisen puolueen edustajia. Museoviraston Kuvakokoelmat. Kuvaaja: Pietinen.
Ehkä kipinä tulevasta urasta syttyi noilla retkillä. Silvennoinen kertoo, kuinka historian tarinallisuus viehätti jo varhain. Historia oli kuin mielikuvitusmatka maailmoihin, jotka olivat riittävän vieraita, mutta silti tunnistettavia.
Ja samalla historia oli jotain, joka myrkytti kodin ilmapiirin.
– Isälläni ja isoisälläni oli hyvin eri käsitys siitä, mistä toisessa maailmansodassa oli kyse. Aistin ilmapiirin jännittyneisyyden, vaikka en riitojen syytä tajunnutkaan.
Oula Silvennoisen isoisä oli Karjalasta evakkoon joutunut sotaveteraani, isä puolestaan "meni kovin vasemmalle", kuten Silvennoinen kuvailee.
Historia oli siis jotain, joka kiihdyttää mieliä, joka saa aikaan riitoja. Tähän Oula Silvennoinen vielä törmäisi.
"Jos joku kohoaa ihmistä suuremmaksi, on tutkimus mennyt metsään"
Silvennoinen pyyhältää tapaamiseen aavistuksen myöhässä.
– Pienen lapsen isän aamukiireitä.
Työhuone Engelin suunnitteleman entisen sotilassairaalan toisessa kerroksessa on tiedemiesmäisen boheemi: kaikkialla on kirjakasoja.
Silvennoinen itse on varsin huolitellusti pukeutunut. Puku vaikuttaa hyvin leikatulle. Solmion, paidan ja taskuliinan kolmiyhteys soi samassa sävellajissa. Laadukkaat kengät täydentävät kokonaisuuden.
Helsingin yliopiston historian laitoksella miesten muoti tuntuu olevan kurssissaan, sillä myös naapurihuoneen professori Henrik Meinander tunnetaan tyyliniekkana, puhumattakaan emeritus professori Matti Klingestä.
Historioitsijana Silvennoista on kuvailtu myyttien rikkojana, jonka teokset nostattavat kohua.
Eikä ihme, kun katsoo Silvennoisen teoslistaa.
Hän on käsitellyt tutkimuksissaan Suomen suhdetta natsien juutalaisvainoihin, 1920- ja 1930-lukujen kotoperäistä fasismia, Suur-Suomi-haaveilijoita ja sen ilmentymää, rumaksi paljastuvia heimosotia.
Ja vielä, Silvennoinen yhdessä Juha Pohjosen kanssa tiputti sotasankari Lauri Törnin jalustaltaan.
1930-luvun äärioikeistoa tutkinut Silvennoinen kuulee nykyajassa samoja kaikuja.Pekka Tynell / Yle
Tutkija myöntää auliisti, etteivät arat aiheet pelota.
– Minua kiinnostavat historian vaiheet, joihin liittyy voimakkaita, ristiriitaisia ja politisoituneita tulkintoja.
Siis sen tyyppisiä, mistä jo Silvennoisen isä ja isoisä väänsivät kättä.
Myös tutkimusrahoitus on ohjannut suuntautumista. Silvennoinen teki lopputyönsä 1600-luvusta ja olisi halunnut jatkaa aikakauden parissa, mutta huomasi nopeasti, että rahoitusta saa helpommin lähihistorian tutkimiseen. Aihe oli helpompi perustella rahoittajille, jos se oli jatkuvan yhteiskunnallisen keskustelun kohde.
– Vähemmän on ollut kiistoja Suuresta Pohjan sodasta, Silvennoinen hymähtää.
Silvennoinen selittää tutkineensa aiheita, joista ei joko tiedetä tarpeeksi, esimerkkinä väitöstutkimus Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyöstä, tai joiden käsittely on ollut amatöörimäistä, kuten monet legendat Lauri Törnistä.
Lauri Törni alkoi kiinnostaa Silvennoista, kun hän väitöstutkimustaan tehdessään törmäsi tuon tuosta Törniä käsittelevään lähdeaineistoon. Ja häkeltyi. Lähteet olivat räikeässä ristiriidassa Törnistä julkaistun kirjallisuuden ja lehtiartikkelien kanssa.
– Ihmiset eivät joko osanneet tai halunneet kirjoittaa asioita, jotka näkyivät lähteistä.
Silvennoinen tarkoittaa Törnin henkilöhistoriaan liittyviä kielteisiä vaiheita – esimerkiksi maanpetostuomiota – jotka hänen mukaansa joko luistellaan nopeasti yli tai selitetään epäuskottavasti.
– Tutkimuskohteesta pitää innostua, mutta se ei saa johtaa siihen, että hahmo nousee sankariksi. Sankarit ovat aina arvostelun tuolla puolen. Jos joku kohoaa ihmistä suuremmaksi, on se merkki siitä, että tutkimus on mennyt metsään.
– Täytyy mennä sinne, minne lähteet vievät. Vaikka se ei olisi aina kauhean miellyttävää.
Silvennoisen kirjoista on kiistelty, mutta niitä on myös kiitetty.Pekka Tynell / Yle
Man they love to hate
Kun aiheet ovat tulenarkoja ja käsittelytapa poleeminen, on varauduttava palautteeseen.
Silvennoisen kirjat ovat saaneet tunnustusta, palkintojakin. Villi Itä oli Tieto-Finlandia-ehdokas ja sitä edeltänyt Suomalaiset fasistit huomioitiin Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla. Väitöskirjaa on kiitetty erillissodan myytin rikkomisesta.
Mutta on toisenlaistakin palautetta. Entinen puolustusministeri, sotahistoriantutkija Jussi Niinistö epäili, että tekijät lietsovat tahallaan kohua edistääkseen Törni-kirjansa myyntiä. Suomalaiset fasistit -kirjaa syytettiin(siirryt toiseen palveluun) fasisti-leimalla huiskimisesta.
Ja sitten on somepalaute.
– Törni-kirjan julkistamispäivänä, jolloin siis kukaan ei ollut voinut ehtiä lukea kirjaa, kommenttipalstat olivat täynnä palautetta, jonka mukaan me kirjoittajat olimme kommunisteja, vihervasemmistoa ja yliopistovässyköitä.
Silvennoisen mukaan tuollainen palauteryöppy kertoo sitä, kuinka moderni äärioikeisto käyttää mediaa manipuloidakseen ympäristöään.
Toisaalta myös Silvennoisella on poliittisia mielipiteitä: hän oli vihreiden ehdokkaana viime eduskuntavaaleissa ja ottaa somessa jatkuvasti yhteen perussuomalaisten kanssa.
Eikö se syö uskottavuutta – etenkin kun tutkii aihepiirejä, jotka voi nähdä hyvin etäällä omasta aatemaailmasta?
– Juuri tuota perussuomalaiset ovat yrittäneet. Nakertaa uskottavuuttani muistuttamalla toistuvasti poliittisesta toiminnastani. Se on lapsellista.
– Tutkimuksen heikkoudet osoitetaan analysoimalla lähteiden käyttöä, tulkintaa ja argumentaatiota.
Hänestä on omien sanojensa mukaan tullut vastapuolelle "The man they love to hate" -hahmo, siis henkilö, jonka kaikki sanominen on lähtökohtaisesti roskaa.
Miksi siis edes yrittää?
– Siksi, että sosiaalisen median kautta tapahtuvan vainon tarkoitus on hiljentää. Tehdä julkinen puhuminen niin epämiellyttäväksi, että ymmärrät vastaisuudessa olla hiljaa.
– Toisaalta Twitter on myös areena, jossa asiat voi tuoda muidenkin nähtäväksi. Esimerkiksi paljastaa, kuinka erityisesti perussuomalaiset käyttävät järjestelmällisesti trollaamista keinonaan vaikuttaa sosiaalisessa mediassa.
168 ihmistä puhuu tästä
Silvennoisen mukaan aihe puhuttaa tutkijapiirejä. Kahvipöydissä saatetaan pohtia, uskaltaako johonkin aiheeseen tarttua, kun tietää sen nostattavan someraivon. Silvennoinen ymmärtää, että tutkijatkin ovat ihmisiä, joilla on erilaisia elämäntilanteita, aina ei pysty vastaanottamaan.
Silti hän muistuttaa.
– Jos vaikenet siksi, ettet halua päällesi skeidamyrskyä, ne ovat päässeet tavoitteeseensa.
Kirjat ovat vallanneet Silvennoisen työhuoneen.Pekka Tynell / Yle
Nykyajassa kaikuja 1930-luvulta
Silvennoisen uusin kirja Villi itä ei ole innostanut somekampanjointiin. Tekijä epäilee, ettei aihepiirillä, heimosodilla, ole samanlaista symboliarvoa kuin Lauri Törnillä tai jatkosodalla.
Tai sitten tapahtumista on kulunut tarpeeksi pitkä aika, ettei niitä tunneta, eivätkä ne senkään vuoksi herätä tunteita.
Vähän kuin sisällissodasta, jonka muistovuoden on arvioitu sujuneen suhteellisen rauhallisesti. Olisiko siis sata vuotta riittävä aika siirtämään aihe pois poliittisesti virittyneestä muistista kylmäverisen tutkimuksen piiriin?
Ei ihan, sanoo historiantutkija Silvennoinen.
– Jos menet sosiaalisen median syövereihin, ei sisällissodan juoksuhautoja ole luotu umpeen. Päinvastoin. Siellä pyritään uudelleen polarisoimaan suomalaisia.
Reaalimaailmasta Silvennoinen nostaa esiin hankkeet elvyttää toisen maailmansodan jälkeen poisjääneitä valkoisen Suomen juhlapäiviä.
– Vietetään tammisunnuntaita, käydään Eugen Schaumanin haudalla tai Pohjan Poikien muistomerkillä. Kaikki ne ovat esimerkkejä yrityksestä elvyttää maailmansotien välistä muistikulttuuria ja vastakkainasettelua.
Historian viisauksia on se, ettei se toista itseään. Mies, joka tutkii työkseen 1920- ja 1930-lukuja, kuulee silti nykyajassa tuttuja kaikuja.
– Äärioikeisto on taas nousussa. Autoritaarisia hallintoja on perustettu, etenkin Itä-Eurooppaan. Vertailukohta on ilmeinen: elämme nyt samanlaista sykliä.
Pelottaako?
– Jokaisen kannattaisi olla erittäin huolissaan ääriliikkeiden aktivoitumisesta.
Äärioikeistotutkija näkee nykyajassa merkkejä 1930-luvulta – "Vietetään tammisunnuntaita ja käydään Eugen Schaumanin haudalla kuin elettäisiin taas valkoisessa Suomessa"
Kiitetyn Villi Itä -kirjan tekijällä Oula Silvennoisella on kokemusta someraivosta.yle.fi
Persutohtori Sakari Hankamäellä on vastaus Oulan kaltaisten häiriköiden varalle. Sakkoja ja jos eivät tokene niin linnaan.
Samaan tapaan myös tieteenharjoittajille tulisi määrätä sakkoa tai – taloudellisten sanktioiden ollessa tehottomia – suorastaan vankeutta puolueellisen agendatutkimuksen esittämisestä tieteenä sekä tieteellisen vapauden rajoittamisesta yliopistojen piirissä ja julkaisutoiminnassa.
Ehkäpä vihervasemmiston politrukkeja ja tendenssitutkijoita pitäisi käydä keräilemässä poliisiautoon sekä viedä vilkut välkkyen tutkintavankeuteen silläkin uhalla, että yhteiskuntatieteiden laitoksille ei jäisi päivystystä lainkaan. Niinhän on tehty myös eräille vaihtoehtoisen median edustajille.
Yliopistontason miehenä Hankamäki varmasti tietää että kokonaan arvovapaata tieteenharjoittamista ja tutkimusta ei ole olemassakaan. Löytyy arvoliberaaleja ja äärikonservatiivisia tutkijoita. Ja kaikkea siltä väliltä. Kuuluu elämään. Jos ei esim. Oula Silvennoisen ulostulot miellytä niin tähän on helppo ratkaisu. Jätä ostamatta ja lukematta miehen kohua herättänyt uutuuskirja. Niin minä ainakin teen.
En ole lukenut Törni-kirjaa, mutta esim. Villi-itä oli ihan ok kirja. En Oulan ulostulojen vuoksi jätä lukematta vaikka he hieman tarkoitushakuisia onkin. Aivan samantyylinen bias löytyy varmasti janan toisesta päästäkin
D
Deleted member 2762
Guest
Mitäs pahaa tammisunnuntain vietossa on? Meillä tuota on vietetty niin kauan kuin muistan. Suvussa ei todistettavasti ole yhtään natsia taikka fascistia, ainoastaan äärikepulaisia, niin kaupunkiversiona kuin maatiaisena
Toki jo edesmenneet olivat melkolailla kaikki suojeluskuntalaisia taikka lottia.
Lisätään silakoiden listalle..Suvussa ei todistettavasti ole yhtään natsia taikka fascistia, ainoastaan äärikepulaisia, niin kaupunkiversiona kuin maatiaisena
D
Deleted member 2762
Guest
No se tässä äärikeskustassa olossa onkin niin vaikeaa kun persut ja silakat painelee molemminpuolin ohiLisätään silakoiden listalle..
D
Deleted member 2762
Guest
Pöytä koriaksi, hyvät kaffit, pienoislippu pöydälle ja kierros sankarihaudoille.
Solidsnake
Respected Leader
Itse olen vannoutunut äärisuomalainenNo se tässä äärikeskustassa olossa onkin niin vaikeaa kun persut ja silakat painelee molemminpuolin ohi
tulikomento
Supreme Leader
Mitäs pahaa tammisunnuntain vietossa on? Meillä tuota on vietetty niin kauan kuin muistan. Suvussa ei todistettavasti ole yhtään natsia taikka fascistia, ainoastaan äärikepulaisia, niin kaupunkiversiona kuin maatiaisena
Toki jo edesmenneet olivat melkolailla kaikki suojeluskuntalaisia taikka lottia.
Herramunjee. En tässä todellakaan ollut kritisoimassa mitään isänmaallisten perinteiden viettoa.
Ihan yleisellä tasolla kommentoin että mitään arvovapaata tiedettä ja tutkimusta ei olekaan. Tämä opetettiin aikoinaan minullekin hissan luennoilla. Joku kurssikaveri teki tutkimusta vaikkapa naisten äänioikeustaistelusta 1900-luvun alun Britanniassa ja käytti teoriapohjanaan jotain nykyajan äärifeminismin muotoa. Ihan sallittua, kunhan itse tutkimuksessa käytettyjä lähteitä et mene vääristelemään (esim. arkistolähteet, päiväkirjat jne.).Pointti siis se, että nyt vaikkapa historiatiede tekee jatkuvalla syötöllä uusia tulkintoja menneestä. Totta kai nykypäivä jossa elämme vaikuttaa kaikkeen tutkimukseen jo lähtökohtaisesti. Ideaalitilanteessa uusi tulkinta menneestä herättää yhteiskunnallista keskustelua ja debatin jälkeen syntyy synteesi ja yhteisymmärrys. Tämän takia tuo Hankamäen vuodatus lähinnä ärsyttää. Kaikki pitäisi puristaa yhteen muottiin (ilmeisesti hänen hyväksymäänsä). Ja jos näin ei tehdä, tulee ankaria sanktioita.
Ja todettakoon, Oula Silvennoinen on ärhäkkä yhteiskunnallinen keskustelija. Pitää ääntä ja esiintyy kyllä itseänikin ärsyttäen yhden asian miehenä. Tutkijana osaa tietysti haistella yhteiskunnallisia tuulia ja hyödyntää tätä kaupallisesti. Teemana Hitlerin Saksa ja äärioikeisto on jatkuvasti tapetilla. Kannattaa siis kirjoittaa näistä aiheista. Mediahuomiota saa. Kirjat myy ja tutkija saa voita leivän päälle.
D
Deleted member 2762
Guest
No en toki sinua ollutkaan kritisoimassaHerramunjee. En tässä todellakaan ollut kritisoimassa mitään isänmaallisten perinteiden viettoa.
Pointti siis se, että nyt vaikkapa historiatiede tekee jatkuvalla syötöllä uusia tulkintoja menneestä. Totta kai nykypäivä jossa elämme vaikuttaa kaikkeen tutkimukseen jo lähtökohtaisesti. Ideaalitilanteessa uusi tulkinta menneestä herättää yhteiskunnallista keskustelua ja debatin jälkeen syntyy synteesi ja yhteisymmärrys. Tämän takia tuo Hankamäen vuodatus lähinnä ärsyttää. Kaikki pitäisi puristaa yhteen muottiin (ilmeisesti hänen hyväksymäänsä). Ja jos näin ei tehdä, tulee ankaria sanktioita.
Ja todettakoon, Oula Silvennoinen on ärhäkkä yhteiskunnallinen keskustelija. Pitää ääntä ja esiintyy kyllä itseänikin ärsyttäen yhden asian miehenä. Tutkijana osaa tietysti haistella yhteiskunnallisia tuulia ja hyödyntää tätä kaupallisesti. Teemana Hitlerin Saksa ja äärioikeisto on jatkuvasti tapetilla. Kannattaa siis kirjoittaa näistä aiheista. Mediahuomiota saa. Kirjat myy ja tutkija saa voita leivän päälle.
vaan tuo Silvennoisen kommentointi pisti silmään. Kyseinen herra pystyisi varmasti ihan hyvään tuotokseen ja osaisi asiansa. Valitettavasti vaan ratsastaa näin modernisti sanottuna silakkaparven selässä, haistelee sitä mikä todennäköisesti räväkimmin myy ja kommentoi sen mukaisesti.