Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Latasin äänikirjan, Kittilän laki. Melkoinen "mafia" näyttää olevan vallalla Kittilässä, taidankin skipata tästä lähin kunigattaren mestat.


2



Kittilän laki
Hyytävä kuntatrilleri Lapista
Mitä tapahtuu, kun kuntapäättäjät asettavat paikallisen yritystoiminnan edun kuntalaisten edun edelle?
Joulukuussa 2013 kunnallinen itsehallinto ja päätöksenteko ajautuivat Kittilässä haaksirikkoon. Levin hissiyhtiön toimitusjohtajan menettelystä hissihankintakilpailutuksessa alkunsa saanut vyyhti eteni kunnanjohtajan laittomaan erottamiseen, kuntapäättäjien enemmistön kanssa eri mieltä olevien luottamushenkilöiden sekä virkamiesten ajojahtiin ja aina Suomen suurimmille virkarikoskäräjille asti.
Kittilän laki iskee suoraan kunnissa rehottavaan vallan väärinkäyttöön ja rakenteelliseen korruptioon. Yhden pohjoisen kunnan uskomattomien tapahtumien kuvaamisen lisäksi kirja piirtää laajemman kuvan kuntakentän ongelmista.

Edit, lisäsin alla olevan;

Suomen kuvalehti:

OIKEUSVALTIO on kansalaisen turva. Suomessa kansalaisen oikeudet riippuvat useammin kotikunnasta kuin kotimaasta. Pitäisi kysyä, onko meillä oikeuskuntia. Kunnilla on verotusoikeus, mutta ne eivät säädä lakeja. Niiden pitäisi noudattaa Suomen lakia.
Kittilän laki on oivallinen otsikko kirjalle, jonka toimittaja Eeva-Liisa Hynynen ja virkarikoksiin erikoistunut emeritusprofessori Pekka Viljanen ovat kirjoittaneet 2010-luvun kummallisesta kunnallisdraamasta. Kittilä ei liene ainoa kunta, jossa asioita on hoideltu pykälien ohi pujottelemalla. Varoittava esimerkki on kuitenkin kirjan arvoinen tapaus. Tekijät käyvät läpi tuomioistuinten prosesseja, kyseenalaistavat päätöksiä ja ehdottavat uudistuksia.
Kuntien hallinnon laillisuutta ei Hynysen ja Viljasen mukaan tarkasta kukaan. Kittilässä kunta omistaa enemmistön sille tärkeästä hiihtohissiyhtiöstä, mutta kuntalaiset eivät näytä pystyneen käyttämään omistajan valtaa.
Koko sotku lähti siitä, että kunnanjohtaja Anna Mäkelä epäili hissiyhtiön toimitusjohtajan Jouni Palosaaren suosineen tarjouskilpailussa epäsopivia keinoja käyttäen yhtä laitetoimittajaa toisen haitaksi.
Nyt Palosaari on puhdistettu hovioikeudessa väärinkäytössyytteistä ja palannut paikalleen. Mäkelä on saanut lähteä, ja iso joukko kuntapäättäjiä on vapautettu alioikeudessa syytteistä koskien hänen potkujaan. Asiaa jatketaan hovioikeudessa. Muita tapauksen haaroja on yhä prosessissa.
Kirjoittajien päätelmä on, että Kittilään ei saatu muuta lakia kuin ”Kittilän laki”, joka saattaa oikeasti olla matkailukuningatar Päivikki Palosaaren laki.
Pitkä ja perusteellinen kirja on välillä uskomaton ja hyvin lähteistetty. Se sopii oppimateriaaliksi kunnallishallintoa ja -oikeutta jo lukeneillekin.
 
Viimeksi muokattu:
1589625943801.png

Hypistelin tätä Koronan alussa. Ja meinasin ostaa tämän kirjakaupasta teemaan sopivaksi luettavaksi.

Hain eilen kirjastosta. Ja luin noin ekat 100 sivua.

Onneksi en ostanut. En ymmärrä miksi tuota kirjaa hehkutettiin mediassa. Kirja on kirjoitettu huonosti. Ja sisältää aivan itsestään selvyyksiä.
 
tulikomento kirjoitti:
Lukaisin äsken kevyenä välipalana tämän kaukopartioklassikon. Viihdyttävä tosipohjainen teos. Täytyy sanoa että Mikko Niskasen elokuvaversio on yllättävän hyvä filmatisointi.

Katso liite: 40144
Klikkaa laajentaaksesi...
Erno Paasilinnan muistelmissa oli hauska juttu Anttalasta. Kun Anttala kuuli, että Paasilinnasta oli tuleva Kariston uusi kustannustoimittaja, hän meinasi lähteä talosta samantien pois, koska arveli Paasilinnaa karmivaksi kommunistiksi. Homma meni ihan päälaelleen, kun he tapasivat. Anttala kuuli Paasilinnan palvelleen rajavartiostossa ja olevan alikessu-partionjohtaja. Tämä (rajamiesjutut) oli Anttalalle kaikki kaikessa ja hän jäi taloon. Erno sitten toimitti Esan kirjoja ja myöhemmin herrat kävivät yhdessä hiihtämässäkin.
 
Tällaisen luin ajankuluksi, vaikka en ole metsästystä itse harrastanutkaan. Jostain syystä, vaikka kirjan aihe oli käytännössä itselleni ihan vieras, niin kirjan henkilö tuntui silti jopa pelottavan läheiseltä, melkein jopa minulta, tällaista tunnetta en ole ennen kirjasta saanut. Minulle iski lopussa todella syvälle sanat:
"Ollakseni osa kaupunkilaisyhteisoä, minun pitäisi toistuvasti esittää jotain mitä en koe olevani. Olisi osallistuttava menoihin johon minulla ei olisi oikeastaan halua osallistua. Osallistumatta jättäminen kuitenkin pelottaa, koska jos en osallistu, niin pelkään ajautuvani ystäväpiirin laitumille yksin."
9789522916501_2.jpeg
."Metsästä pohtii tunteita ja rakentaa yhteyksiä ihmisten välille, ja sen ansiosta kirjasta löytyy tarttumapintaa niin metsästäjälle kuin muillekin. Se sopii jokaiselle, joka on kiinnostunut luontosuhteensa syventämisestä, ruokansa aiemmista vaiheista tai mielenrauhan tavoittelusta."
 
Niilola kirjoitti:
Tällaisen luin ajankuluksi, vaikka en ole metsästystä itse harrastanutkaan. Jostain syystä, vaikka kirjan aihe oli käytännössä itselleni ihan vieras, niin kirjan henkilö tuntui silti jopa pelottavan läheiseltä, melkein jopa minulta, tällaista tunnetta en ole ennen kirjasta saanut. Minulle iski lopussa todella syvälle sanat:
"Ollakseni osa kaupunkilaisyhteisoä, minun pitäisi toistuvasti esittää jotain mitä en koe olevani. Olisi osallistuttava menoihin johon minulla ei olisi oikeastaan halua osallistua. Osallistumatta jättäminen kuitenkin pelottaa, koska jos en osallistu, niin pelkään ajautuvani ystäväpiirin laitumille yksin."
9789522916501_2.jpeg
."Metsästä pohtii tunteita ja rakentaa yhteyksiä ihmisten välille, ja sen ansiosta kirjasta löytyy tarttumapintaa niin metsästäjälle kuin muillekin. Se sopii jokaiselle, joka on kiinnostunut luontosuhteensa syventämisestä, ruokansa aiemmista vaiheista tai mielenrauhan tavoittelusta."
Klikkaa laajentaaksesi...
Suomalaiselle metsä on ystävä ja suojanantaja muunmaalaiselle usein kauhistus ja mörköjen pesä (y)
 
Tervehdys kirjojen ystävät. En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaa, koska perustin syyskuussa 2019 Kaleva-nimisen lehden verkkosivuille oman blogin, johon kirjoitin mm. sodista, maanpuolustuksesta, kirjoista yms.

Nyt tapahtui käänne. Kaleva sai Kainnuun sanomista uuden päätoimittajan, joka halusi uutta ilmettä veekkosivuille. Hän päätti siis poista sekä kaikki blogit että juttutupa-nimisen keskustelupalstan. Kirjoitin toimitukselle ja kerroin aiheet joista kirjoitin. Vastaus tuli, mutta siinä kehoitettiin jatkossa kirjottamaan mielipide- palstalle!

Siis perustin heti uuden lehdistöstä riippumattpman blogin, jonka ylläpito maksaa minulle vain 10 euroa kuukausi. Sen perustaminen oli helppoa, mutta ulkoasu netissä muuttui aika paljon erilaiseksi. Se löytyy tästä eteen päin linkistä:

www.eino-lukee-ja-kertoo.fi

Kalevan vanhat kirjoitukseni, joita on 34, löytyvät osoitteesta

blogit.kaleva.fi

Viimeisimmät olivat englantilaisista ja amerikkalaisista sotakirjallisuutta sekä Normandian maihinnousun kirjoija käsittelevät kirjoitukset. Katsokaa, niin ymmärrätte mitä Kalevan lukijat menettivät. Minulla on ollut paljon seuraajia toukokuun alkuun asti. Jatkan itsenäisenä blogin kirjoittajana samaan tyyliin kuin tähän asti uudessa osoitteessa.
 
Tänään tuli korkattua äänikirja Vakooja ja petturi.

Vaikuttaa todella suositeltavalle kirjalle.


1589911718556.png

Eversti Oleg Gordijevski oli uransa huipulla omistettuaan koko elämänsä KGB:lle. 46-vuotiaana hänet ylennettiin Neuvostoliiton suurlähetystön johtoon Lontooseen. Enää hänen pitäisi käydä Moskovassa, jossa KGB tekisi nimityksestä virallisen.
Moskovassa Gordijevski käveli kylmän rauhallisesti lentokentän turvatarkastuksen läpi. Tyynen ulkokuoren alla häntä kuitenkin kalvoi pelko. Kutsussa Moskovaan oli ollut jotain outoa, ja Gordi-jevskilla oli hyvä syy olla huolissaan: Neuvostoliiton uskollinen palvelija ja KGB-veteraani oli toiminut jo vuosia kaksoisagenttina Britannian MI6:n hyväksi. Jos hän oli paljastunut, Moskovassa odotti varma kuolema.
Vakooja ja petturi on päätähuimaava tositarina petoksesta, luopumisen tuskasta ja rohkeudesta. Kukaan toinen vakooja ei onnistunut tunkeutumaan yhtä syvälle KGB:n ytimeen ja välittämään yhtä tärkeitä tietoja lännelle kuin Oleg Gordijevski - nämä tiedot muuttivat koko kylmän sodan suunnan. Hinta oli kuitenkin kova: Gordijevski joutui hylkäämään perheensä.
Nykyisin Gordijevski asuu Britanniassa uuden henkilöllisyyden turvin. Ben Macintyre on haastatellut häntä lukuisia kertoja.

Ben Macintyre on palkittu The Timesin toimittaja ja historioitsija, joka on julkaissut lukuisia kirjoja tiedustelun historiasta. Vakooja ja petturi on ollut myynti- ja arvostelumenestys, joka ilmestyy 19 maassa.
 
Solidsnake kirjoitti:
Suomalaiselle metsä on ystävä ja suojanantaja muunmaalaiselle usein kauhistus ja mörköjen pesä (y)
Klikkaa laajentaaksesi...

Tätä pohdittiin joskus Areenassa olevassa sarjassa (radion puoli), jossa käytiin syväluotaamalla läpi TV-sarjoja. Nimi oli joku Tiiliskivet (?)
Tarkastelussa oli TwinPeaks ja JUURI tästä puhuttiin; suomalainen on hakenut metsästä suojaa,saalista, nykyään elämyksiä,stressinpoistoa...
 
Joku koko elämänsä Helsingin keskustassa (tai mikä tahansa kaupunki) elänyt tuskin hakee mitään turvaa metsästä. Pikemmin päinvastoin.
 
Leaderdog kirjoitti:
Tänään tuli korkattua äänikirja Vakooja ja petturi.

Vaikuttaa todella suositeltavalle kirjalle.


Katso liite: 40366

Eversti Oleg Gordijevski oli uransa huipulla omistettuaan koko elämänsä KGB:lle. 46-vuotiaana hänet ylennettiin Neuvostoliiton suurlähetystön johtoon Lontooseen. Enää hänen pitäisi käydä Moskovassa, jossa KGB tekisi nimityksestä virallisen.
Moskovassa Gordijevski käveli kylmän rauhallisesti lentokentän turvatarkastuksen läpi. Tyynen ulkokuoren alla häntä kuitenkin kalvoi pelko. Kutsussa Moskovaan oli ollut jotain outoa, ja Gordi-jevskilla oli hyvä syy olla huolissaan: Neuvostoliiton uskollinen palvelija ja KGB-veteraani oli toiminut jo vuosia kaksoisagenttina Britannian MI6:n hyväksi. Jos hän oli paljastunut, Moskovassa odotti varma kuolema.
Vakooja ja petturi on päätähuimaava tositarina petoksesta, luopumisen tuskasta ja rohkeudesta. Kukaan toinen vakooja ei onnistunut tunkeutumaan yhtä syvälle KGB:n ytimeen ja välittämään yhtä tärkeitä tietoja lännelle kuin Oleg Gordijevski - nämä tiedot muuttivat koko kylmän sodan suunnan. Hinta oli kuitenkin kova: Gordijevski joutui hylkäämään perheensä.
Nykyisin Gordijevski asuu Britanniassa uuden henkilöllisyyden turvin. Ben Macintyre on haastatellut häntä lukuisia kertoja.

Ben Macintyre on palkittu The Timesin toimittaja ja historioitsija, joka on julkaissut lukuisia kirjoja tiedustelun historiasta. Vakooja ja petturi on ollut myynti- ja arvostelumenestys, joka ilmestyy 19 maassa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Todella hyvä kirja. Tykkäsin kovasti kun viime syksynä luin.
 
Leaderdog kirjoitti:
Tänään tuli korkattua äänikirja Vakooja ja petturi.

Vaikuttaa todella suositeltavalle kirjalle.


Katso liite: 40366

Eversti Oleg Gordijevski oli uransa huipulla omistettuaan koko elämänsä KGB:lle. 46-vuotiaana hänet ylennettiin Neuvostoliiton suurlähetystön johtoon Lontooseen. Enää hänen pitäisi käydä Moskovassa, jossa KGB tekisi nimityksestä virallisen.
Moskovassa Gordijevski käveli kylmän rauhallisesti lentokentän turvatarkastuksen läpi. Tyynen ulkokuoren alla häntä kuitenkin kalvoi pelko. Kutsussa Moskovaan oli ollut jotain outoa, ja Gordi-jevskilla oli hyvä syy olla huolissaan: Neuvostoliiton uskollinen palvelija ja KGB-veteraani oli toiminut jo vuosia kaksoisagenttina Britannian MI6:n hyväksi. Jos hän oli paljastunut, Moskovassa odotti varma kuolema.
Vakooja ja petturi on päätähuimaava tositarina petoksesta, luopumisen tuskasta ja rohkeudesta. Kukaan toinen vakooja ei onnistunut tunkeutumaan yhtä syvälle KGB:n ytimeen ja välittämään yhtä tärkeitä tietoja lännelle kuin Oleg Gordijevski - nämä tiedot muuttivat koko kylmän sodan suunnan. Hinta oli kuitenkin kova: Gordijevski joutui hylkäämään perheensä.
Nykyisin Gordijevski asuu Britanniassa uuden henkilöllisyyden turvin. Ben Macintyre on haastatellut häntä lukuisia kertoja.

Ben Macintyre on palkittu The Timesin toimittaja ja historioitsija, joka on julkaissut lukuisia kirjoja tiedustelun historiasta. Vakooja ja petturi on ollut myynti- ja arvostelumenestys, joka ilmestyy 19 maassa.
Klikkaa laajentaaksesi...

ihme ettei ole FSB vielä maksanut palkkaa, kun pienemmillekin pelureille on teet tarjoiltu
 
tulikomento kirjoitti:
Ovat varmaan koettaneet. Ja Gordijevskille langetettu kuolemantuomio on yhä voimassa. Asuu ja elää tätä nykyä brittien turvallisuuspalvelun tarkan vartioinnin ja henkilösuojelun piirissä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Totta puhut. Wikipedia kertoo, että 2007 yritettiin myrkyttää thalliumilla, joka oli naamioitu unilääkkeeksi. Ja vartiointia on tiukennettu Salisburyn hermomyrkkyiskun jälkeen. Kuulemma Putinilla jopa henk koht kana kynimättä, koska Putin kuului siihen KGB-ryhmään, jonka piti estää Gordijevskin loikkaus länteen ja silti tämä onnistui pakenemaan Moskovasta Suomen kautta Englantiin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top