Kirjat

Parhaillaan luettavana Navy Seal -tarkka-ampuja Chris Kylen omaelämäkerta. Tämän pohjalta Clint Eastwood ohjasi elokuvaversion.

Tähän mennessä tämä on ollut yllättävänkin mielenkiintoinen lukukokemus. Lukija pääsee Kylen pääkopan sisään ja jakaa taistelustressin sekä hermopaineen (jatkuva odottaminen, räjähtävää toimintaa, ero vaimosta ja lapsesta).

Ymmärrettävistä syistä erikoisjoukkotaktiikkaa eikä muiden erikoismiesten henkilöllisyyttä sen ihmeemmin paljasteta. Mutta uskon Kylen kyllä kertovan kokemuksistaan totuudenmukaisesti.
Toki kirja sisältää myös triviaaleja mutta ehkä joitakin ihmisiä kiinnostavia käytännön vinkkejä esimerkiksi siitä, miten varusteet kannattaa taisteluliiviin kiinnittää ja miksi tarkka-ampujan tulee käyttää vaippoja. Vastaus on simppeli, he joutuvat makaamaan tuntitolkulla liikkumatta tuliasemassaan. Kusitaukoja ei tunneta.

Irakin sodan moraalisia näkökulmia kirjassa ei sen ihmeemmin käsitellä. Kirjoittaja toteaa olevansa isänmaallinen mies ja taistelevansa maansa puolesta. Sodanvastustajille ei ymmärrystä paljoakaan heru. Tässä mielessä Chris Kyle mitä ilmeisimmin oli melko yksioikoinen mies.

teos.jpg
 
Parhaillaan luettavana Navy Seal -tarkka-ampuja Chris Kylen omaelämäkerta. Tämän pohjalta Clint Eastwood ohjasi elokuvaversion.

Tähän mennessä tämä on ollut yllättävänkin mielenkiintoinen lukukokemus. Lukija pääsee Kylen pääkopan sisään ja jakaa taistelustressin sekä hermopaineen (jatkuva odottaminen, räjähtävää toimintaa, ero vaimosta ja lapsesta).

Ymmärrettävistä syistä erikoisjoukkotaktiikkaa eikä muiden erikoismiesten henkilöllisyyttä sen ihmeemmin paljasteta. Mutta uskon Kylen kyllä kertovan kokemuksistaan totuudenmukaisesti.
Toki kirja sisältää myös triviaaleja mutta ehkä joitakin ihmisiä kiinnostavia käytännön vinkkejä esimerkiksi siitä, miten varusteet kannattaa taisteluliiviin kiinnittää ja miksi tarkka-ampujan tulee käyttää vaippoja. Vastaus on simppeli, he joutuvat makaamaan tuntitolkulla liikkumatta tuliasemassaan. Kusitaukoja ei tunneta.

Irakin sodan moraalisia näkökulmia kirjassa ei sen ihmeemmin käsitellä. Kirjoittaja toteaa olevansa isänmaallinen mies ja taistelevansa maansa puolesta. Sodanvastustajille ei ymmärrystä paljoakaan heru. Tässä mielessä Chris Kyle mitä ilmeisimmin oli melko yksioikoinen mies.

Katso liite: 40377
On tullut lukaistua, jäi semmoinen mielikuva että sealit yksikkönä vähän ylimielistä porukkaa. Vastustajan demonisoiminen ja tapoilla retosteleminen vähän häiritsi. Kannattaa silti lukea, vaikka päähenkilö kapakkatappelija onkin
 
Oliko se tuossa viime vuoden puolella kun törmäsin amerikkalaisen mariinin kirjoitukseen operaatio Red Wingistä. Jossa hän selittää että suurin syy operaation epäonnistumiseen oli SEAL;ien ylimielisyys. Mariinit eivät olisi tehnyt samanlaista operaatiota noin pienellä porukalla ja huonosti valmistautuneena.
En nyt löydä sitä mutta tässä toinen arvostelu:
 
Sain 60,- lahjakortin Suomalaiseen lahjaksi, ai että.

Pläräsin läpi viitisentoista ekaa sivua suomalainen.comin Tietokirjat - Historia filtterillä. Tässä satunnainen lista vastaan tulleista kovakantisista kirjoista, joita voisin harkita ostaa. Kirjastotilaukseen menee moni, toki.

Erityisiä peukutuksia - ylös tai alas? Kuhmo I-II kiinnostaa etenkin kovasti. Niin myös tuo Kaksintaistelu Lumessa - Lapin talvisota.

 
Sain 60,- lahjakortin Suomalaiseen lahjaksi, ai että.

Pläräsin läpi viitisentoista ekaa sivua suomalainen.comin Tietokirjat - Historia filtterillä. Tässä satunnainen lista vastaan tulleista kovakantisista kirjoista, joita voisin harkita ostaa. Kirjastotilaukseen menee moni, toki.

Erityisiä peukutuksia - ylös tai alas? Kuhmo I-II kiinnostaa etenkin kovasti. Niin myös tuo Kaksintaistelu Lumessa - Lapin talvisota.


Pika-arviot minulle tutuista teoksista:

1.) Kaksintaistelu lumessa on luettavaa tasoa. Jos tykkäät Mika Kuljun aiemmasta tuotannosta, menee tämäkin. Ei tosin ole esim. Tali-Ihantalan tasoa.
2.) Mannerheimin päämaja on hyvää tasoa oleva kuvaus päämajan toiminnasta. Ehkä jopa alan perusteos. Vähän kuivakkaa luettavaa tosin.
3.) Sata vuotta suomalaista sotilastiedustelua oli lievä pettymys. Kylmä sota jää teemana todella ohueksi. Muutenkin artikkelimainen, kaipaisi lihaa luiden ympärille.
 
Pika-arviot minulle tutuista teoksista:

1.) Kaksintaistelu lumessa on luettavaa tasoa. Jos tykkäät Mika Kuljun aiemmasta tuotannosta, menee tämäkin. Ei tosin ole esim. Tali-Ihantalan tasoa.
2.) Mannerheimin päämaja on hyvää tasoa oleva kuvaus päämajan toiminnasta. Ehkä jopa alan perusteos. Vähän kuivakkaa luettavaa tosin.
3.) Sata vuotta suomalaista sotilastiedustelua oli lievä pettymys. Kylmä sota jää teemana todella ohueksi. Muutenkin artikkelimainen, kaipaisi lihaa luiden ympärille.

Kiitos kommenteista!

  • Kuljun kirjoja on tullut luettua, alkaen Raatteen tiestä, joten Kaksintaistelu lumessa säilyy ostoslistan kärjessä.
  • Mannerheimin päämaja oli mulla kirjastosta lainassa, mutta siinä oli varauksia jonossa, enkä ehtinyt lukea ajatuksella läpi. Ehdin lukea muutaman luvun, silmäillä läpi loput. Oli todella mielenkiintoisen oloinen sekin.
 
Laitoin Morttimarkettiin sotakirjapakettia...
 
Eivät ne itänaapurin sedätkään mitään kaikkivoipia ole. Ja heidän läntiset kollegansa osaavat myös jotain.

Kyllä. Ja ehkäpä ne kerrat, kun isku on onnistunut, siinä on yllätyksellisyydellä suuri osuus: ei ole osattu ajatella, että joku taho voisi olla uhka. Esim. nämä thallium-unilääkkeet eivät suinkaan olleet lääkärin määräämiä, vaan Oleg sai ne venäläiseltä tuttavaltaan ns. tiskin alta. Kertoo omaa kieltään siitä, että uhkaa ei ole tunnistettu tai otettu tosissaan, jos hänen asemassaan oleva henkilö ottaa joltain tutulta saatuja lääkkeitä, joita lääkäri ei määrännyt
 
Sain 60,- lahjakortin Suomalaiseen lahjaksi, ai että.

Pläräsin läpi viitisentoista ekaa sivua suomalainen.comin Tietokirjat - Historia filtterillä. Tässä satunnainen lista vastaan tulleista kovakantisista kirjoista, joita voisin harkita ostaa. Kirjastotilaukseen menee moni, toki.

Erityisiä peukutuksia - ylös tai alas? Kuhmo I-II kiinnostaa etenkin kovasti. Niin myös tuo Kaksintaistelu Lumessa - Lapin talvisota.

Jätä tuo viimeinen Viipuri 1944 väliin. Eeva Tammen teoria Viipurin menettämisestä tahallaan on kyllä niin huteralla pohjalla, ettei tosikaan. Elfvengren oli tuossa vaiheessa jo aika heikossa kunnossa, mutta ei silti ihan 100% kompannut noita ajatuksia, kun rupalteltiin.
 
Jätä tuo viimeinen Viipuri 1944 väliin. Eeva Tammen teoria Viipurin menettämisestä tahallaan on kyllä niin huteralla pohjalla, ettei tosikaan. Elfvengren oli tuossa vaiheessa jo aika heikossa kunnossa, mutta ei silti ihan 100% kompannut noita ajatuksia, kun rupalteltiin.
Nyt muistankin lainanneeni tuon kirjan kirjastosta, kun se julkaistiin. Totta, oli hieman kevyellä pohjalla osa teorisoinnista. Mielenkiintoinen aihe, toki.
 
Jätä tuo viimeinen Viipuri 1944 väliin. Eeva Tammen teoria Viipurin menettämisestä tahallaan on kyllä niin huteralla pohjalla, ettei tosikaan. Elfvengren oli tuossa vaiheessa jo aika heikossa kunnossa, mutta ei silti ihan 100% kompannut noita ajatuksia, kun rupalteltiin.
Eeva Tammen konspiraatioteoriasta ovat asiantuntijat suostuneet edes keskustelemaan syystä että kirjailija on nainen sekä aikaisemmin julkaissut sotahistoriasta vähän asiallisempaa tekstiä. Teoria haudattiin "virallisesti" seminaarissa vuonna 2015, jossa ET oli paikalla mutta ei käyttänyt yhtään puheenvuoroa. Kirja ei ole huono kun tämän luvun unohtaa; siinä on ekan kerran mm. aselajien osuus käyty läpi. Tosin teos toistaa kirjasta kirjaan kulkevia "tietoja" jotka ovat osoittautuneet virheellisiksi.

Merkillistä on, että kustantaja otti 1:1 uusintapainoksen 2019, kun olisi voitu laatia täydennetty painos. Eero Elfvengren on edesmennyt mutta Eeva Tammi hyvissä voimissa. Ehkä tekijöiden välit meni poikki
tässä projektissa sillä mun tietojen mukaan Elfvengren ei lainkaan hyväksynyt tätä konspiraatioteoriaa.
 
Viimeksi muokattu:
Päädyin tilamaan Talvisota Kuhmossa I ja II kirjat, ennen kuin loppuvat. Katsoin siinä sivussa miten näitä mitäkin löytyy kirjastosta, esim Helmet tarjosi yhden (1) kopion kummastakin kirjssta. Lisäksi laitoin settiin Kuljun Talvisota Lapissa kirjan.

Kirjastoon meni varaukset Ässät jyllää historiikista ja Irincheevin Jatkosodan diplomatia venäläisin silmin kirjoista.

Näillähän sitä taas hetken pärjää.
 
Kähönen, Urho: Voittamattomat pataljoonat. Taipaleen talvisota. Gummerus 1997.

Tämä kirja kertoo Talvisota-elokuvassakin mainitun Lieskan pataljoonan tarinan. Talvisota-elokuvan myötä suomalaiset ovat oppineet, että Taipaleella taistelivat pohjalaiset, mutta oikeastaan päävastuu oli keskisuomalaisilla. Kähösen kirja kuvaa tiivisti 207 sivulla Taipaleen taisteluiden helvetillisyyden. Vaikka tarina on tuttu, se on silti riipaiseva. Jatkuvat taistelut käsittämättömän ylivoimaista vihollista vastaan kuluttavat joukot lopulta olemattomiin. Yksilöiden kestokyky on katkeamispisteessä keskeytymättömän fyysisen ja psyykkisen rasituksen vuoksi. Kähösen omiin päiväkirjoihin ja muisteluksiin sekä muiden kertomuksiin pohjaava kirja kykenee välittämään kaiken tämän niin hyvin, kuin se vuosikymmenten takaa on kirjan lehdiltä nykylukijalle välitettävissä.

Vaikka samanlaisia tarinoita on kerrottu jo vuosikymmenet, Kähönen pystyy tekemään poikkeuksellisen taitavasti. Kirja ei esittele uusia tulkintoja, eikä suuria paljastuksia, eikä myöskään käytä mitään erikoisempia kirjallisuuden menetelmiä. Se on kronologisesti etenevä muistelus taisteluista, joilla osaltaa pelastettiin Suomen itsenäisyys 80 vuotta sitten. Teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen jokaiselle viime sodista kiinnostuneille. Uskallan mainita sitä jopa eräänlaisena unohdettuna klassikkona, joka olisi ansainnut tulla julkaistuksia jo vuosikymmeniä aiemmin. Nyt se on jäänyt ansaitsemattoman vähälle huomiolle. Jos et ole jo lukenut, niin painu arjen tultua lähimpään kirjastoon.
Pietilä, Arto: Summan teräsmyrsky. Talvisota 1939-1940. Kustannus HD 2010.

Teos perustuu Toivo Ahtimon muistiinpanoihin ja muisteluksiin Summan taisteluista, joissa Ahtimo toimi komppanianpäällikkönä III/JR 13:ssa. Teos rinnastuu hyvin edellisessä viestissäni esittelemääni Urho Kähösen kirjaan. Myös tässä etulinjan upseeri kuvaa taistelua ylivoimaista vihollista ja luonnonvoimia vastaan. Ahtimon komppania toimi Summassa Merkin lohkolla talvisodan alkuvaiheessa. Teoksessa kuvataan hyvin joulukuun torjuntavoitto ja helmikuun suurhyökkäys sekä sitä seurannut vetäytymisvaihe. Suurstrategisiin sfääreihin ei kurotella, vaan näkökulma on tiukasti kuraportaassa. Puujalka-Laakso toimi III/JR 13:n komentajana ja häntä mainitaan useissa kohdin, lähinnä ylistävin sanoin.

Tämäkään teos ei sisällä mitään järistyttäviä paljastuksia tai uusia tulkintoja, mutta toimii hyvänä kuvauksena 105 päivän Helvetistä. Mikäli joko aikaa tai vastaanottokykyä on rajallisesti, kannattaa kuitenkin valita ennemmin tuo Kähösen kirja. Vaikka molemmat ovat suunnilleen saman paksuisia, oli Kähönen piirun verran parempi kynäniekka kuin Pietilä. Silti myös tähän teokseen kannattaa tutustua, jos mahdollisuus tulee.
Sain nämä kahlattua nyt läpi kevätauringon kauniissa paisteessa. EK:n erinomaisiin tiivistelmiin ei lisättävää :salut:

Kaksikon - ja etenkin Kähösen kirjan jatkeeksi vahva suositus lukea Alpo Reinikaisen "Taipaleenjoen tulessa - Posliinipojan talvisota" -kirjalle. Kähönen antaa aikalailla runtua "posliinipojille" - puhtaan valkoisissa lumipuvuissa saapuneille kokemattomille joukoille - vaikka toisaalta toteaa, että huonompaa hetkeä eivät joukot olisivat voineet valita tulikasteensa saamiseen. Reinikaisen kuvaus rintamalle tulosta onkin karua luettavaa: koko lohkon selusta oli voimakkaan rumputulen alaisena, iivana tiesi vaihdon olevan tulossa. Etulinjan kuuluisan Manneriheim-linjan tarkkaa sijaintia joukot eivät tienneet, oppaita ei (muistaakseni) ollut, ja se linja oli tosiaan muutama joukkohaudan tapaisen pätkä yhdistämässä avopesäkkeitä, mitä pimeässä ei erottanut kranaattitulen runtelemesta maastosta.

Kähönen avaa kirjansa siteeraamalla Taipaleella helmikuussa 1940 vierrailutta ranskalaista kenraali Grndcourtia, joka oli todennut: "Olen harvoin, jos koskaan, näin puhtaassa muodossa nähnyt henkisten voimien taistelua materian voimia vastaan". Tämä tulee todellakin Kähösen kirjassa paremmin esille, kuin astetta neutraalimmin kommentoivan Pietilän kirjassa. Reinikainen vie mielestäni kuvausten karuudessa sitten voiton Kähösestäkin.
 
Luettavana erikoisjoukkotoiminnan klassikko Bravo Kaksi Nolla. Kertoo tosipohjaisen tarinan ensimmäisen Persianlahden sodan aikaisesta SAS:n kaukopartiosta, jonka sotareissu menee totaalisen munilleen. Avaa erikoisjoukkotaktiikkaa mielenkiintoisella tavalla. Suositeltavaa lukemistoa.

1064_bravokaksinolla86.jpeg
 
Onko kukaan lukenut tätä ? Arnold Majewski oli melkoinen persoona. Aihe kiinnostaa myös siksi, että Mai Guban reissulla oli mukana

myös vahva rajamiesten edustus majuri Matti Murolen komentaman Rajajääkäripataljoona 6:n muodossa.

majewski.jpg

majewski2.jpg
 
Katso liite: 40471
Minulla on menossa tuo. On mielenkiintoinen.
Hyvä kirja (tai kirjat), mutta sen teesit itsenäistymisprosessista eivät kelpaa nykyisille punaisille sosiologeille, jotka ajavat puhtaan kansalaissodan tulkintaa.

Vaikka todellisuudessa Polvisen 'irtautuminen yhdistymistä varten' on täysin itsestäänselvyys, kun rehellisesti tarkastelee bolshevikkien toimia (tai toimettomuutta, mitä tulee esim. vanhan armeijan joukkojen vetämiseen Suomesta).
 
Back
Top