Kirjat

[tulikomento]

Nuo ohjeet löytyy ilmaiseksikin, toki kirjassa voi olla muutakin.

สล็อตเว็บตรง เว็บตรงสล็อต APIแท้100% ไม่มีขั้นต่ำ ทรูวอเลท

สล็อตเว็บตรง ไม่ผ่านเอเย่นต์ เว็บสล็อตแท้ 100% ค่ายเกมส์สล็อตชั้นนำ แตกง่าย อันดับ 1 มี ทรูวอเลท ไม่มีขั้นต่ำ เริ่มต้น 1 บาท

www.pattonhq.com

Aikakauden sotimisessa on kyllä jotain kiehtovaa. Avorivissä pystypäin marssitaan kohti vihollista, joka odottaa aseet ladattuina. Ilmeisesti ennen muinoin osumatarkkuus oli aseiden ominaisuuksista johtuen vaan niin kehno, että tällainen sodankäynti oli ainoa järkevä vaihtoehto.

 

[Old Boy]

Aikakauden sotimisessa on kyllä jotain kiehtovaa. Avorivissä pystypäin marssitaan kohti vihollista, joka odottaa aseet ladattuina. Ilmeisesti ennen muinoin osumatarkkuus oli aseiden ominaisuuksista johtuen vaan niin kehno, että tällainen sodankäynti oli ainoa järkevä vaihtoehto.

Ei ollut aseiden tarkkuus lähimainkaan nykyisenkaltainen. Tämä ei kuitenkaan ollu syynä suojautumisen laiminlyöntiin vaan uskonto. Uskottiin nimittäin, että jumala on ennalta määränny keneen osuus. Siihen ei suojautuminen vaikuttanu mitään, joten miksi siis vaivautua.

 

[Panssari Salama]

Antikvaari.fi:stä terveisiä taas! Tilasin Kuljun "Kaksintaistelu lumessa" yhtenä lähteenä kirjassa useasti mainitun ja heti Talvisodan päätyttyä julkaistun Lapin sota 1939-1940 kirjan, kirjoittajana itse Wallenius. Tämä on pääasiassa valokuvateos, alussa on parikymmentä sivua Walleniuksen kertomaa Petsamon ja Sallan taisteluista. Enemmänkin olisin lukenut.

Samalla tilasiin hyllyyn Posliinipojan talvisodan, olen aikaisemmin lukenut sen pariin eri otteeseen kirjastosta lainattuna. Jäätävän hyvä kirja.

 

[AKE-ukki]

Löytyi divarista, pakko oli ostaa hyllyyn. Ja onhan tuo tullut luettua jo aikaisemmin. Kertoo Ransakan Indokiinan sodasta, ennen Die Pien Phuta. Kertomus entisestä SS-sotilaasta Ranskan muukalaislegioonassa. Mielestäni hyvä kirja. Valoittaa ajanjaksosta, jolloin Ranska pelkäsi menettävänsä jalansijan Aasiassa ja kommunistien voittoa. Ja kuinka siinä kävikään...

 

[EK]

Katso liite: 41655

Löytyi divarista, pakko oli ostaa hyllyyn. Ja onhan tuo tullut luettua jo aikaisemmin. Kertoo Ransakan Indokiinan sodasta, ennen Die Pien Phuta. Kertomus entisestä SS-sotilaasta Ranskan muukalaislegioonassa. Mielestäni hyvä kirja. Valoittaa ajanjaksosta, jolloin Ranska pelkäsi menettävänsä jalansijan Aasiassa ja kommunistien voittoa. Ja kuinka siinä kävikään...

"Olen katsonut maailmaa 45 vuotta. Siitä yli puolet kiikaritähtäimen läpi. Enkä ole pitänyt näkemästäni."

Ihan luettavaa tekstiä.

 

[tulikomento]

Mielenkiintoinen tietoisku David Irvingin kirjallisesta tuotannosta.

 

[tulikomento]

Ensimmäistä kertaa tutustuin muihinkin Ospreyn kirjasiin kuin WW 2:sta tai sotakalustoa käsitteleviin. Täytyy sanoa että laadukkaita ovat myös nämä varhaisempia taisteluja käsittelevät. Vajaa satasivuisina lukupaketteina tarjoavat riittävät perustiedot esim. sotapelien harrastajille. Miellyttävää luettavaa.

 

[tulikomento]

Divarilöytöjä kesälukemistoksi.

Katso liite: 41103Katso liite: 41104

Katso liite: 41105

No niin, molemmat Keinosen teokset tuli nyt luettua. Täytyy sanoa että tykkäsin. Molemmat on kirjoitettu 70-luvun alussa melko pian Keinosen surkean PV:n komentajakauden jälkeen. Oman muistinsa ohella tämä on käyttänyt lähteinään yksikköjen virallisia sekä alaistensa henkilökohtaisia päiväkirjoja.

Kumpikin teos kuvaa sotaa komppanianpäällikön ja pataljoonankomentajan näkövinkkelistä. Molemmissa on mukaan psykologistakin otetta ja pohdintaa johtajuudesta. Taistelukuvaus on nasevaa kautta linjan. Erityisesti pidin jälkimmäisen kirjan osista joissa kuvattiin toimintaa JR 9:n kevyen osaston päällikkönä Syväriltä vetäytyessä. Viivtystaistelu oli voimia kuluttavaa sotaa kun veli venäläinenkin oli tuohon mennessä oppinut koukkaamisen jalon taidon.

Kirjojen lukeminen vain vahvisti omaa käsitystäni siitä että Yrjö Keinosen lahjat ja osaaminen riitti pataljoonatasolle. Puolustusvoimain komentajuus oli jo liikaa kuten miehen itsekehua täynnä olevasta muistelmateoksesta Huipulla voi päätellä.

 

[tulikomento]

Ei ollut aseiden tarkkuus lähimainkaan nykyisenkaltainen. Tämä ei kuitenkaan ollu syynä suojautumisen laiminlyöntiin vaan uskonto. Uskottiin nimittäin, että jumala on ennalta määränny keneen osuus. Siihen ei suojautuminen vaikuttanu mitään, joten miksi siis vaivautua.

Peter Englundin Pultavassa olikin juttua juuri tuosta. Ainakin kyseinen uskomus eli vahvasti Ruotsin karoliiniarmeijan riveissä. Ilmeisesti sama muillakin.

 

[tulikomento]

Täytyy sanoa että olen tykästynyt Mikko Porvalin kaukopartio- ja tiedustelukirjoihin. Realistista kuvausta tosipohjaisista jatkosodan kaukopartiomatkoista. Lisäksi Porvali käyttää lähteitä monipuolisesti eikä unohda tarvittaessa myöskään lähdekriittisyyttä.

Operaatio Hokki tuli luettua parisen vuotta sitten. Tykkäsin. Parhaillaan menossa Hyökkäysen edellä ja hyvä on tämäkin.

 

[Erkki]

Ei ollut aseiden tarkkuus lähimainkaan nykyisenkaltainen. Tämä ei kuitenkaan ollu syynä suojautumisen laiminlyöntiin vaan uskonto. Uskottiin nimittäin, että jumala on ennalta määränny keneen osuus. Siihen ei suojautuminen vaikuttanu mitään, joten miksi siis vaivautua.

Vaikka uskonnolla motivoitiin sotilaita juuri noin, niin tokkopa se kuitenkaan oli pääasiallinen peruste tuolloiselle taistelutavalle. Tehottomat ja epätarkat tuliaseet olivat parhaimmillaan yhteislaukauksissa, ja upseeristo tuskin edes tunsi muunlaista sodankäyntiä, olihan samanlainen rivistötaktiikka ollut käytössä hamasta falangien ajoista lähtien. Vaikkka keihäät ja miekat olivatkin jo väistymässä tuliaseiden tieltä, niin päällystö oli tottunut paimentamaan miehiä suljettuina yksikköinä. Suojautuminen saattoi olla myös reippaassa sotilasajattelussa synonyymi pelkuruudelle.

 

[baikal]

Vaikka uskonnolla motivoitiin sotilaita juuri noin, niin tokkopa se kuitenkaan oli pääasiallinen peruste tuolloiselle taistelutavalle. Tehottomat ja epätarkat tuliaseet olivat parhaimmillaan yhteislaukauksissa, ja upseeristo tuskin edes tunsi muunlaista sodankäyntiä, olihan samanlainen rivistötaktiikka ollut käytössä hamasta falangien ajoista lähtien.

Ja takaa tuleva neljäs ruotu huolehti siitä, että kyyristelemään jääneet motivoituivat uudestaan ryntäilemään. Seikka, jota kaunokirjallisuus tai historiikit eivät mieluusti nostele framille.

 

[tulikomento]

Vaikka uskonnolla motivoitiin sotilaita juuri noin, niin tokkopa se kuitenkaan oli pääasiallinen peruste tuolloiselle taistelutavalle. Tehottomat ja epätarkat tuliaseet olivat parhaimmillaan yhteislaukauksissa, ja upseeristo tuskin edes tunsi muunlaista sodankäyntiä, olihan samanlainen rivistötaktiikka ollut käytössä hamasta falangien ajoista lähtien. Vaikkka keihäät ja miekat olivatkin jo väistymässä tuliaseiden tieltä, niin päällystö oli tottunut paimentamaan miehiä suljettuina yksikköinä. Suojautuminen saattoi olla myös reippaassa sotilasajattelussa synonyymi pelkuruudelle.

Oikeastaan vasta 1860-luvulla USA:n sisällissodan kuluessa joukot alkoivat kaivautua.

Tässä muuten aika hieno virtuaaliesitys aiheesta. Tällaisia historian elävöittäjiä näkisi nykypäivänä erittäin mielellään museoissakin. Merikeskus Vellamossa on hieno isolla kankaalla pyörivä virtuaaliesitys Ruotsinsalmen meritaistelusta.

 

[Erkki]

Ja takaa tuleva neljäs ruotu huolehti siitä, että kyyristelemään jääneet motivoituivat uudestaan ryntäilemään. Seikka, jota kaunokirjallisuus tai historiikit eivät mieluusti nostele framille.

Kuvaan kuului myös, että ainakin ruotsalaisen jalkaväen aliupseerit käyttivät johtamisvälineenä hilparia.

 

[baikal]

Kuvaan kuului myös, että ainakin ruotsalaisen jalkaväen aliupseerit käyttivät johtamisvälineenä hilparia.

Ja se neljäs ruotu oli yleensä koottu jo vähän vanhoista arpeutuneista kissoista.....joille upseerit tarjosivat taistelun jälkeen etuotto-oikeuden ryöstää. Aika karu todellisuus nykypäivän näkökulmasta.

 

[baikal]

Ns. sivistysvaltioista taisi olla viimeinen tuo itänaapuri, joka motivoi joukkojaan Suuren isänmaallisen sodan tuoksinoissa eetoksella: hyökkää ja voit jäädä eloon, jos et hyökkää, kuolet varmasti. Eli niskalaukausnagan paukahteli tai kk ampui vetäytyvät kumoon. Raakaa peliä.

 

[SJ]

Vaikka uskonnolla motivoitiin sotilaita juuri noin, niin tokkopa se kuitenkaan oli pääasiallinen peruste tuolloiselle taistelutavalle. Tehottomat ja epätarkat tuliaseet olivat parhaimmillaan yhteislaukauksissa, ja upseeristo tuskin edes tunsi muunlaista sodankäyntiä, olihan samanlainen rivistötaktiikka ollut käytössä hamasta falangien ajoista lähtien. Vaikkka keihäät ja miekat olivatkin jo väistymässä tuliaseiden tieltä, niin päällystö oli tottunut paimentamaan miehiä suljettuina yksikköinä. Suojautuminen saattoi olla myös reippaassa sotilasajattelussa synonyymi pelkuruudelle.

Voidaan myös sanoa, että tuollaiset taktiikat olivat kuitenkin todettu käytännössä toimiviksi, sotiminen kun on varsin tulos orientoitunutta hommaa. Muutosvastarintaa epäilemättä on paljon, mutta jatkuva turpaan ottaminen tuppaa kuitenkin opettamaan uppiniskaisimpiakin.

 

[Leaderdog]

Posti toi tänään oman kappaleeni tästä, pitää iltasella tutustua tähän.

 

[Iso-Mursu]

Voidaan myös sanoa, että tuollaiset taktiikat olivat kuitenkin todettu käytännössä toimiviksi, sotiminen kun on varsin tulos orientoitunutta hommaa. Muutosvastarintaa epäilemättä on paljon, mutta jatkuva turpaan ottaminen tuppaa kuitenkin opettamaan uppiniskaisimpiakin.

Ja taisteluita ei ollut joka päivä.

Johtaminen tapahtui silmin nähtävällä alueella.

Huolto olisi ollut vielä hankalampaa, jos porukka olisi ollut hajallaan

 

[tulikomento]

Lueskelen parhaillaan. Mielenkiintoista paikallistason historiaa. Paljon asiaa mm. 20- 30-lukujen koulutuksesta jolloin Erkki Raappanan kädenjälki näkyi tuolloisessa Joensuun rajavartiostossa. Tämän johdosta paikalliset rajamiehet pärjäsivät talvi- ja jatkosodassa hyvin kun tunsivat toimintamaastot.

Asiaa myös kylmän sodan vuosista, jolloin erilaisia rajatapahtumia selviteltiin. Oli kolmansien maiden kansalaisten tekemiä valtiorajarikoksia (itärajan eksotiikka ja Neuvostoliitto kiinnosti), oli venäläisiä loikkareita sekä valeloikkareita. Suosittelen mikäli Pohjois-Karjalan rajaseudun historia kiinnostaa.