Kirjat

Panssari Salama kirjoitti:
En äkkiseltään löytänyt ensimmäistäkään suomenkielistä kirjaa / tutkimusta ruotsalaisista vapaaehtoisista Talvisodassa. Tietääkö kukaan? Myös Ruotsin apuun Talvisodassa yleisesti keskittyvä suomenkielinen kirja kiinnostaisi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Pohjois-Suomen ilmapuolustuksen hoiti ruotsalainen lentäjien osasto vapaaehtoisia. Kaikki kulut maksoi Ruotsi. Tässä on viite.

Falk-Bruun-Temmes: ”F19:n kronikka, ruotsalainen vapaaehtoinen lentorykmentti Suomen talvisodassa 1939-1940” (1988).
 
soittaja kirjoitti:
Pohjois-Suomen ilmapuolustuksen hoiti ruotsalainen lentäjien osasto vapaaehtoisia. Kaikki kulut maksoi Ruotsi. Tässä on viite.

Falk-Bruun-Temmes: ”F19:n kronikka, ruotsalainen vapaaehtoinen lentorykmentti Suomen talvisodassa 1939-1940” (1988).
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä laskeutuikin juuri postilaatikkoon, Antikvaari taas apuna :)
 
Sotilasapua, joka oli totta:

Ensimmäiset vapaaehtoiset, esikunta ja ilmatorjuntaryhmä, saapuivat Tornioon 21. joulukuuta 1939, jossa heidät sijoitettiin Tornion ja Haaparannan välisen rautatiesillan suojaksi.

Haaparannalle saapui tammikuun alussa myös perintöprinssi Kustaa Aadolf, joka oli hyvin kiinnostunut vapaaehtoisjoukoista. Lisäksi hän olisi ollut halukas liittymään ruotsalaisiin vapaaehtoisiin, mutta isoisä Kustaa V ei antanut siihen lupaa.
..............

Ruotsalaisista ja norjalaisista vapaaehtoisista muodostettu Svenska Frivilligkåren SFK korvasi helmikuun puolivälissä Sallan Märkäjärven suunnalla suomalaisia joukkoja, jotka siirtyivät muualle Suomeen (etelään). SFK:n tappiot talvisodassa olivat 26 kaatunutta, 39 haavoittunutta ja 10 kadonnutta.

Lähde: Wikipedia
 
Tätä kirjaa olen hieman harkinnut, mutta onko siinä sittenkään mitään "uutta" o_O?


Kommentti: Grigori Rodtshenkov uskalsi tehdä kohukirjan, vaikka monet hänen edeltäjistään kuolivat mystisissä olosuhteissa
Grigori Rodtshenkov kirjoitti paljastuskirjan Venäjän valtiojohtoisesta dopingsysteemistä.

Grigori Rodtshenkov kirjoitti paljastuskirjan Venäjän valtiojohtoisesta dopingsysteemistä.

Kuva: Netflix / Zuma / MVPhotos
Julkaistu: 10:04
Venäjän entisen antidopingjohtajan Grigori Rodtshenkovin uusi kirja tarjoaa huikean näkymän itänaapurin dopingsysteemiin, kirjoittaa toimittaja Juha Kanerva.

Grigori Rodtshenkovin torstaina julkaistusta kirjasta löytyvät keskeiset paljastukset ovat olleet esillä jo aikaisemmin, mutta Voitto tai kuolema tarjoaa huikean näkymän itänaapurin valtiojohtoiseen dopingsysteemiin 1980-luvun alusta lähtien.

Neuvostoliiton hajoaminen toi hiekkaa rattaisiin 1990-luvulla, mutta Vladimir Putinin noustua presidentiksi kansallistunnon pönkitys urheilun avulla nousi uudelleen kunniaan Venäjällä.

Kirjassa paljastetaan neuvostoajan dopingsyntejä, joista suomalaiset saivat makupaloja jo vuonna 1991, kun toimittaja Aleksandr Gorbunovin kirja Rangaistuspotkuja ilmestyi. Rodtshenkov vyöryttää urheilijoiden toilailuista kiellettyjen aineiden kanssa likaisia yksityiskohtia, jotka samaan aikaan naurattavat ja itkettävät.

Monien asiantuntijoiden mukaan lännessä käytettiin samoja aineita, mutta ne eivät ole joutuneet samanlaiseen läpivalaisuun kuin DDR:n ja Neuvostoliiton systeemit.

Vaikka Rodtshenkov on vaihtanut leiriä ja liittynyt antidopingrintamaan, hän ei näytä päässeen irti huippu-urheilua palvovasta ideologiastaan. Hänen mielestään urheilijat tarvitsevat lääkeaineita, jotta he pystyvät kehittymään ja parantamaan suorituksiaan.

Edeltäjiä kuollut nuorina
Moni Rodtshenkovin edeltäjistä on kuollut melko nuorina mystisissä olosuhteissa. Näin kävi Moskovan olympiakisojen 1980 dopingtestejä peukaloineelle Lev Korobtshkinille ja Soulin kisoissa 1988 testaajia kusettaneille Gennadi Markoville ja Anatoli Kovrizhnihille. Soulissa neuvostoliittolaisilla oli Incheonin satamaan ankkuroidussa laivassa oma laboratorionsa, jossa varmistettiin, että urheilijoiden virtsassa ei ole enää jäämiä dopingaineista.

Alkuperäisteoksen alaotsikko kuului ”kuinka romutin Putinin dopingimperiumin”. Venäjän presidentti saakin kirjassa kyytiä isän kädestä. Rodtshenkovin vaimo ja aikuiset lapset asuvat Venäjällä, ja kirjan ilmestymisen jälkeen heidän tilanteensa voi käydä tukalaksi.
 
Luin kirjan

Manninen - Rumpunen: Risto Rytin päiväkirjat 1940-1944 (2006).

Se perustui Risto Rydin pitämän päiväkirjan lisäksi mm. hänen puheillaan käyneiden henkilöiden muistiinpanoihin tai selostuksiin samasta tilanteesta, josta sitä oli kuvattu Risto Rydin näkökulmasta. Yleensä ne olivat lähelä toisiaan, joten näytteet vaikuttivat aidoilta. Lisäksi on kuvattu sotatapahtumien kulkua sekä Suomessa että maailmasodan rintamilla muualla.

Esimerkiksi Saksan hyökkäysten takaiskut ja perääntymiset vaikuttivat monella tavoin Suomen johtajiin. Tästä on hyvänä esimerkkinä Urho Kekkosen tekemä täyskännös jatkosodan aikana. Hän siirtyi oppositioon ja se pantiin merkille mm. Mannerheimin taholta. Kun Mannerheim pääsi presidentiksi sekä Paasikivi että Kekkonen jätettiin aluksi odottamaan vuoroaan.

Risto Ryti, Mannerheim esikuntineen, Walden ja Tanner olivat sodan varsinaisia johtajia. Risto Ryti tunsi ankarasti vastuunsa mm. Saksan vaatiman sitoumuskirjeensä takia ja sairastui vakavasti kesällä 1944.

Aivan kirjan alussa kerrotaan jälleen kerran presidentti Kyösti Kallion kohtalo. Hän oli hyvä presidentti, jonka Ryti joutui korvaamaan nopeasti. Kun uusi pääministeri astui Rydin tilalleen, Risto Ryti piti kuitenkin sotapolitiikan itsellään ja Mannerheimilla.

Risto Ryti oli asiallinen ja lukenut mies, joka kuitenkin teki jatkosodan alussa virheen: Hän kuvitteli jostain syystä, että Suur-Suomi toteutuisi ja pohti esimerkiksi Kuolan niemimaan liittämistä Suomeen jäämeren kalastuksen takia. Siihen Saksa olisi ehkä suostunut, mutta ajatus tuntuu jälkeenpäin ajatellen hurjalta. Suomen johtajat vetivät muutenkin rajaa kauas itään, mutta ilmoittivat viisaasti jättävänsä Leningradin saksalaisille.

Kirjan lukeminen toi muistoja mieleen samojen tapahtumien kuvauksista aikaisemmin niitä käsitelleistä monista kirjoista. Jotain uusia näkökulmia löysin, joten suosittelen kirjaa muillekin luettavaksi. Kirjoitustapa ei ollut tieteellinen vaan asioista kertova.
 
Tässä on edellä mainitusta Risto Ryti-kirjasta ote, jossa kuvataan ratkaiseva käänne Neuvostoliiton ankarasti uhkaamassa Suomessa. Se tapahtui suurena salaisuutena poissa julkisuudesta:

”Suomesta tulleet tiedot saivat Hitlerin tekemään päätöksen Suomen tukemisesta. Hän päätti sallia Göringin pyynnöstä aseiden myynnin salatietä Suomeen. Suomessa asekauppa-asioissa liikkunut Joseph Veltjens sai tehtäväkseen sopia aseviennistä ja pyytää samalla suomalaisilta luvan Suomen alueen käyttämiseen saksalaisten sotilaiden kauttakulkuun Pohjois-Norjaan.

Veltjens tapasi Mannerheimin, Rytin ja eräitä muita. Hän kerto Hitlerin antaneen ohjeen, jonka mukaan Suomea oli tuettava. Norjaan matkalla olevien saksalaisten sotilaiden kauttakuljetuksen valmistelut tehtiin salaisuuden vallitessa. Ensimmäinen saksalaisia kuljettanut alus saapui Vaasaan 21.9.1940 paikallisten viranomaisten ällistykseksi. Vasta seuraavana päivänä solmittin Suomen ja Saksan välinen virallinen lyhytsanainen kauttakulkusopimus. Asia otettiin käsiteltäväksi Suomen hallituksen istunnossa.”

Koska Neuvostoliitto oli tehnyt vastaavan sopimuksen venäläisten sotilaiden kuljettamiseksi Suomen alueen kautta Hankoon, se ei voinut esittää jyrkkää vastalausetta. Oli ehkä liioiteltua huudahtaa: ”Suomi pelastui!”, mutta näin monet sen aikaiset suomalaiset asian kokivat.
 
Olen lukenut kirjan

Pekka Visuri: Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat (2013), n. 300 sivua

Se on historian tutkimuksiin perustuva kirja Suomen vaikeista vainnoista jatkosodan aikan. Valtiotieteen tohtori ja eversti Pekka Visuri on etsinyt uusien lähteiden avulla vastauksia kriittisiin kysymyksiin. Tässä on esimerkkinä niistä kaksi:
- Miksi Suomen rauhantunnustelut epäonnistuivat?
- Miksi puna-armeijan hyökkäys kesällä 1944 pääsi niin pahasti yllättämään?

Arvioin, että meidän tavallisten kirjojen lukijoiden on turha hakea niihin helppoja vastauksia. Ei kannata tässä keskusteluryhmässä (maanpuolustus.net) yrittää olla tutkijoita viisaampia. En yritä minäkään. Totean omasta puolestani vain, että oli vain toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja.
 
  • Tykkää
Reactions: ER
soittaja kirjoitti:
Olen lukenut kirjan

Pekka Visuri: Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat (2013), n. 300 sivua

Se on historian tutkimuksiin perustuva kirja Suomen vaikeista vainnoista jatkosodan aikan. Valtiotieteen tohtori ja eversti Pekka Visuri on etsinyt uusien lähteiden avulla vastauksia kriittisiin kysymyksiin. Tässä on esimerkkinä niistä kaksi:
- Miksi Suomen rauhantunnustelut epäonnistuivat?
- Miksi puna-armeijan hyökkäys kesällä 1944 pääsi niin pahasti yllättämään?

Arvioin, että meidän tavallisten kirjojen lukijoiden on turha hakea niihin helppoja vastauksia. Ei kannata tässä keskusteluryhmässä (maanpuolustus.net) yrittää olla tutkijoita viisaampia. En yritä minäkään. Totean omasta puolestani vain, että oli vain toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mitä ne uudet lähteet olivat ?
 
Old Boy kirjoitti:
Ulkomuistista uudet lähteet oli Michel Jonasin tutkimus v:lta 2010 sekä yhteysupseeri Erfurtin muistelmat. Voin erehtyäkin, kun ei oo nyt mahista tarkistaa. Jokavuotiset Kirjamessut on aika must, jos aikoo pysyä uusimman tutkimuksen perässä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Heitän ulkomuistista että Erfurthin päiväkirjamuistiinpanot koko jatkosodan ajalta on jo tiedossa. Kyseessä oli perusteellinen saksalaiskenraali, jolla oli silmää tallentaa Suomen sodanjohdon tunnelmat.
 
tulikomento kirjoitti:
Kellään kokemuksia ? Olen juuri aikomassa laittaa nettidivarista tilaukseen. Kertoo Raappanan 14. divisioonan miehistä. Käsittelee ilmeisesti myös ko. porukan kaukopartiotoimintaa kun kannessa komeilevat Marskin ritarit Topi Korhonen ja Eino Penttilä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olen pyrkinyt keräilemään Rukajärvi-aiheista(kin) kirjallisuutta, joten tuokin löytyy hyllystä. Ihan hyvä, ostaisin kyllä.
 
Mainostetaan vaihteeksi, täältä löytyy myös divariosasto:

kiuaskustannus.com

Verkkokauppa - Kiuas Kustannus Oy

Kiukaan kirjat Muut tuotteet Hexen press Divariosasto Fiktio ja runous Filosofia ja esseet Historia Taide & kulttuuri Tiede Yhteiskunta & politiikka Muut Elokuvat
kiuaskustannus.com
 
Anteeksi, jos häiritsen taas, mutta ... olen lukenut Pekka Visurin kirjan
”Paasikiven Suomi, Suurvaltojen puristuksesa 1944-1947, (2015)”.

Sen pääotsikot ovat järjestyksessä:
- Vaikea ja vaarallinen tie sodasta rauhaan.
- Kesän 1944 suurtaisteluista aselepoon.
- Välirauhansopimuksen toteutus syksyllä 1944.
- Paasikiven Suomi, sisä- ja ulkopolitiikan yhteys.
- Toisen maailmansodan päätös Euroopassa ja heijastukset Suomeen.
- Pariisin rauhansopimus ja kylmän sodan alku.

Yhteenvedossa todetaan Suomen tilanteesta asia, jota ei mielestäni saa unohtaa:

” Suomen sodanjälkeistä asemaa on syytä verrata yleistilanteeseen Euroopassa. Lähes koko manner-Eurooppa oli sodassa raunioitunut. Neuvostoliitto liitti itseensä useita alueita, miehitti Saksan liittolaismaista Bulgarian, Romanian ja Unkarin sekä ulotti valtansa myös Saksaan, Puolaan ja Tsekkoslovakiaan. Suomi säästyi miehitykseltä, mistä seurasi ratkaiseva ero noihin itäisiin Keski-Euroopan maihin verrattuna, puhumattakaan Baltian maista ja (Itä-)Saksasta.

J. K. Paasikiven johdolla Suomi täytti tunnollisesti välirauhansopimuksen raskaat velvoitteet ja onnistui vakauttamaan suhteensa Neuvostoliittoon. ”

Oma kommenttini olkoon, että sekä Mannerheim että Paasikivi tunsivat hyvin Venäjää. Heillä realismiin kuului tosiasioiden tunnustaminen ja olettamus Venäjän käyttäytymisestä historian valossa.

Siispä kaikkien kannattaa lukea historiaa! Jos et jaksa lukea, katso televisiosta historian dokumentteja.
 
1597411734241.png
Luin joku aika sitten tuon kirjan. Mielenkiintoisia tietoja Suomen maaseudusta noilta vuosilta.
 
Olen lukenut tämän vuoden aikana osa kerrallaan seuraavaa kirjasarjaa.

Tuomo Polvinen: Barbarossasta Teheraniin, 1979.
Tuomo Polvinen: Teheranista Jaltaan, 1980.
Tuomo Polvinen: Jaltalta Pariisin rauhaan, 1982.

Kirjasarjan otsikko on ”Suomi kansainvälisessä politiikassa, vuodet 1941-1947”. Tekijä sai osista 1 ja 2 Johannes Linnankosken kirjallisuuspalkinnon ja Urho Kekkosen palkinnon.

Olen kohta päässyt viimeisen osan loppuun. Oli mielenkiintoista, miten USA ja Iso-Britania suhtautuivat Suomeen. Me olimme sodan aikana heidän vihollisensa Saksan puolella. Esimerkiksi sotakorvauksien suuruudesta ei Valvontakomission Englannin edustajalla ollut huomauttamista! Oli oli ihan vähällä, että myös USA olisi julistanut meille sodan. (Muistakaa tämä, eräät nykyajattelijat.)

Suomen sotakaluston poisriisumisessa Englanti olisi mennyt pidemmälle. Neuvostoliitto katsoi esim. etelärannikon rannikkotykistöstä olevan hyötyä myös itselleen. Mannerheim kävi henkilökohtaisesti asiaa selittämäsä ja venäläisethän ymmärsivät ja antoivat periksi rannikkolinnoitusten tykkien vähentämisen vaatmuksiinsa verrattuna. Minäkin olin varusmiesaikana rannikkotykistössä Isosaaren varuskunnassa 1960-luvulla asiaa todistamassa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top