Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Jos et ole käynyt niin ehdoton suositus. En ole itse käynyt näitä tapahtumapäiviä katsomassa, mutta perinteisesti vapun tienoilla museolla on nähtävillä ajokuntoisten vaunujen esityksiä. Ja tyypillisesti asiaan kuuluu, että joku henkilöauto jyrätään taistelupanssarivaunulla. Ks. kohdasta 8.40 eteenpäin.

Oliko itse museomestari juontamassa tapahtumaa. ”Henkilökohtainen mielipiteeni on, että puolustusvoimilta oli virhe romuttaa T-55 vaunut”
Toki pätkä on on vuodelta 2014.
 
Oliko itse museomestari juontamassa tapahtumaa. ”Henkilökohtainen mielipiteeni on, että puolustusvoimilta oli virhe romuttaa T-55 vaunut”
Toki pätkä on on vuodelta 2014.

Joo, museon henkilökunnasta joku aina hoitaa spiikkauksen. Panssarikillan äijät ajaa vaunuja. Itse asiassa ovat tietääkseni todella aktiivisesti mukana myös museovaunujen kunnossapidossa.
 
Olen keräillyt aika lailla mainioita Haynesin lentokone- ja avaruuslentomanuaaleja. Viimesen vähän päälle vuoden aikana olen innostunut hankkimaan kirjahyllyyn myös panssarivaunujen manuskoja. Tähän mennessä hyllystä löytyy Tiger I, T-34, Sturmgeschütz III ja M1 Abrams. Nyt tuli ostettua Bovingtonin panssarimuseon nettikaupasta Leopard 1. Toivon totisesti että Haynes julkaisisi manuaalin myös Leopard 2:sta. :p

Haynes-H6637-cover.jpg
 
Olen keräillyt aika lailla mainioita Haynesin lentokone- ja avaruuslentomanuaaleja. Viimesen vähän päälle vuoden aikana olen innostunut hankkimaan kirjahyllyyn myös panssarivaunujen manuskoja. Tähän mennessä hyllystä löytyy Tiger I, T-34, Sturmgeschütz III ja M1 Abrams. Nyt tuli ostettua Bovingtonin panssarimuseon nettikaupasta Leopard 1. Toivon totisesti että Haynes julkaisisi manuaalin myös Leopard 2:sta. :p

Katso liite: 42277
Paljons tarttee nosturissa olla potkuu, että pääsee pohjaa massaamaan?
 
Olen kohta lukenut loppuun kirjan

Raija Oranen: Marsalkan ruusu (2018).

Siinä Mannerheim on presidentti ja on mennyt hoitamaan terveyttään Portugaliin. Samaan aikaan Suomessa tuomitaan sotasyyllisiä. Marski tuntee olevansa paremassa turvassa kaukana kotimaasta, kun saattoi antaa Paasikiven hoitaa presidentille kuuluvat tehtävät.

Mannerheim ei suostunut allekirjoittamaan takautuvaa ja laitonta lakia sotaayyllisyydestä, vaan vetäytyi sairaslomalle mielummin. Paasikivi hoiti asiat nöyrästi venäläisten tahdon mukaisesti. Kirjassa käydään mielenkiintoisia ”keskusteluja” Mannerheimin muistellessa menneitä aikansa kuluksi.

Kirja ei paljasta nimestään huolimatta naisjuttuja kuin aivan vähän. Ruusu on ruusu. Eräs viehätävä Jenny kuitenkin on sotaherralla vielä mielessä. Jos vielä tässä iässä voisi .....mutta kun ei se Jenny halunnut ( puolisoksi edustamaan).
 
Viimeksi muokattu:
Tarkennan edellistä viestiä. Mannerheim poistui maasta keväällä 1918 pian juhlallisen paraatinsa jälkeen, koska Svinhuvud ja silloinen hallitus pettivät hänet. Hän pelasti itsenäisyyden ja he antoivat Suomen tietoisesti Saksan keisarikunnan armoille. Sotaväen ylipääliköksi otettiin saksalainen!

Hän muisti katkeruutensa vielä vanhana. Kuitenkin hän otti siihen aikaan yhteyttä Englannin ja Ranskan johtoon lieventääkseen asioita. Kun hänet sitten kutsuttiin ulkomailta valtiohoitajaksi, hän oli voittanut.

Jenny oli siinä vaiheessa lohtuna ulkomailla, mutta ei tullut Suomeen, kun arvoisa kenraali oli vielä naimisissa venäläisen vaimonsa kanssa. Kuitenkin Mannerheimin tytäristä toinen tuli isänsä avuksi ja oli sivistyneenä naisena edustava. Tutär kuitenkin palasi Pariisiin, josta oli tullut Suomessa käymään. Hän ihaili isäänsä.
 
En äkkiseltään löytänyt ensimmäistäkään suomenkielistä kirjaa / tutkimusta ruotsalaisista vapaaehtoisista Talvisodassa. Tietääkö kukaan? Myös Ruotsin apuun Talvisodassa yleisesti keskittyvä suomenkielinen kirja kiinnostaisi.

Kirjaston netistä löytyi nämä kirjat aiheesta, laitoin tilaukseen. Voisi arvella, että vapaaehtoisia olisi taustoitettu enemmänkin.
  • Svenska frivilliga i Finland 1939-1944 : Förbundet svenska Finlandsfrivilliga / Militärhistoriska förlaget
  • För Finlands frihet : Svenska frivilligkåren 1939-1940 / Nicolas von Schmidt-Laussitz, Klaus-Jürgen von Schmidt-Laussitz
 
Tarkennan edellistä viestiä. Mannerheim poistui maasta keväällä 1918 pian juhlallisen paraatinsa jälkeen, koska Svinhuvud ja silloinen hallitus pettivät hänet. Hän pelasti itsenäisyyden ja he antoivat Suomen tietoisesti Saksan keisarikunnan armoille. Sotaväen ylipääliköksi otettiin saksalainen!

Muistin väärin erään yksityiskohdan. Keväällä 1918 Suomen armeijan ylipäälliköksi valittiin kenraalimajuri K.Wilkama. Sotilaskoulutusta alettiin kehittää Suomessa kesällä 1918 saksalaisen esimerkin mukaiseksi. Mannerheim oli itse pyytänyt eroa siihenastisesta asemastaan nähtyään Suomen johtajien aikomukset. Viimeinen kohtaus asiassa tapahtui 30.5., jolloin Mannerheim sai tarpeekseen, ilmoitti eroavansa ja matkusti jo 1.6. yksityiskansalaisena Tukholmaan.

Jo kansalaissodan alussa Mannerheim oli ilmoittanut vastustavansa ulkomaisten joukkojen tuomista maahan. Hän joutui myöhemmin taipumaan saksalaisten saapumiseen. mutta ei pitänyt siitä. Svinhuvud söi sanansa, jonka oli antanut pyytäessään Mannerheimia hallituksen joukkojen päälliköksi. Jääkärit saapuivat meriteitse Vaasaan, jossa oltiin jo valmiina heitä vastaanottamassa Mannerheimin johdolla.

Jos Saksa ei olisi hävinnyt 1. maailmansotaa, olisimme saaneet saksalaisen kuninkaan ja menettäneet osan itsenäisyyttämme. Saksa olisi määrännyt asioista Suomessa.
 
Viimeksi muokattu:
Jos Saksa ei olisi hävinnyt 1. maailmansotaa, olisimme saaneet saksalaisen kuninkaan ja menettäneet osan itsenäisyyttämme. Saksa oli määrännyt asioista Suomessa.
Kyllä. Ensin romahti Venäjä, juuri oikeaan aikaan, jotta Suomi pystyi siitä irtautumaan. Sitten romahti Saksa, sekin meidän kannaltamme juuri oikeaan aikaan. Ruletti pyöri silloin Suomelle suopeasti.
 
Tarkennan edellistä viestiä. Mannerheim poistui maasta keväällä 1918 pian juhlallisen paraatinsa jälkeen, koska Svinhuvud ja silloinen hallitus pettivät hänet. Hän pelasti itsenäisyyden ja he antoivat Suomen tietoisesti Saksan keisarikunnan armoille. Sotaväen ylipääliköksi otettiin saksalainen!

Hän muisti katkeruutensa vielä vanhana. Kuitenkin hän otti siihen aikaan yhteyttä Englannin ja Ranskan johtoon lieventääkseen asioita. Kun hänet sitten kutsuttiin ulkomailta valtiohoitajaksi, hän oli voittanut.

Jenny oli siinä vaiheessa lohtuna ulkomailla, mutta ei tullut Suomeen, kun arvoisa kenraali oli vielä naimisissa venäläisen vaimonsa kanssa. Kuitenkin Mannerheimin tytäristä toinen tuli isänsä avuksi ja oli sivistyneenä naisena edustava. Tutär kuitenkin palasi Pariisiin, josta oli tullut Suomessa käymään. Hän ihaili isäänsä.

Punaisten kohtelua muistelevat tekevät monesti amatööri mokan 1918 kesän tapahtumissa.

Mannerheim poistui Suomesta ennen kuin vankileireillä alkoi nälänhätä ja ennen kuin "valtakunnansotakenttäyberoikeudet" alkoivat jakamaan kesällä tuomioitaan.

Suomessa virkamies -jopa Mannerheim ei ole vastuussa mitä organisaatio tekee- jos hän ei ole hoitamassa virkaa organisaation johdossa.
 
Siirryn toiseen aiheeseen: ilmavoimat!

Olen lukenut mm. seuraavat kirjat aikaisemmin viime keväänä:

Joppe Karhunen: Ilma-aseen iskumiehiä, 2000.
Jyrki Laukkanen: Tehtävä taivaalla - Suomen ilmavoimat 100 vuotta, 2017.
Kari Stenman: Junkerslaivue - lentolaivue 44 sodassa, 2019.

Ensimmäinen kertoo talvi- ja jatkosodasta. Suomalaisia sankarilentäjiä olivat muurkin kuin hävittäjälentäjät (mm. tiedustelulennot). Talvisodan aikana Fokkereilla lentäen saavutti luutnantti Jorma Sarvanto 13 ilmavoittoa.

Toinen kertoo ilmavoimista kansalaissodasta alkaen. (1. kone on saatu Ruotsista lahjoituksena.) Se on hyvin jäsennelty kattaen ilmavoimien erilaiset toiminnat lentokoneiden huollosta ja korjauksista alkaen (erittäin tärkeä asia sodan aikana).

Kolmas kertoo lentolaivueesta 44, joka lensi ensin englantilaisilla Bristol Blenheim pommikoneilla. Sen jälkeen kerrotaan saksalaisten myöhemmin lahjoittamien pommikoneiden ominaisuuksista ja käyttämisestä Suomessa todellisissa taistelutilanteissa. Junkers Ju 88-koneet olivat hyviä ja pelottavia pommikoneita jatkosodassa suomalaisten ohjaamina.
 
Viimeksi muokattu:
Siirryn toiseen aiheeseen: ilmavoimat!

Olen lukenut mm. seuraavat kirjat aikaisemmin viime keväänä:

Joppe Karhunen: Ilma-aseen iskumiehiä, 2000.
Jyrki Laukkanen: Tehtävä taivaalla - Suomen ilmavoimat 100 vuotta, 2017.
Kari Stenman: Junkerslaivue - lentolaivue 44 sodassa, 2019.

Ensimmäinen kertoo talvi- ja jatkosodasta. Suomalaisia sankarilentäjiä olivat muurkin kuin hävittäjälentäjät (mm. tiedustelulennot). Talvisodan aikana Fokkereilla lentäen saavutti luutnantti Jorma Sarvanto 13 ilmavoittoa.

Toinen kertoo ilmavoimista kansalaissodasta alkaen. (1. kone on saatu Ruotsista lahjoituksena.) Se on hyvin jäsennelty kattaen ilmavoimien erilaiset toiminnat lentokoneiden huollosta ja korjauksista alkaen (erittäin tärkeä asia sodan aikana).

Kolmas kertoo lentolaivueesta 44, joka lensi ensin englantilaisilla Bristol Blenheim pommikoneilla. Sen jälkeen kerrotaan saksalaisten myöhemmin lahjoittamien pommikoneiden ominaisuuksista ja käyttämisestä Suomessa todellisissa taistelutilanteissa. Junkers Ju 88-koneet olivat hyviä ja pelottavia pommikoneita jatkosodassa suomalaisten ohjaamina.

Joppe Karhunen on jo itsessään käsite. Todella tuottelias kirjoittaja, mutta kirjoitustyyli oli todella paatoksellista, isänmaallista hurmoshenkeä. Lisäksi loppua kohden alkoi jo toistaa itseään todella paljon tuotannossaan.

Jyrki ilmailukirjat, varsinkin ilmavoimien suihkukonekalustoa käsittelevät ovat mainioita tietopaketteja alan harrastajille. Kokeneen koelentäjän näkemys paistaa läpi. Ja silti, kirjat eivät ole ainakaan minusta liian teknisiä. Tekniikkapuolesta enempi kiinnostuneiden kannattaa tutustua Jukka Raunion Lentäjän näkökulma -kirjasarjaan, joka pääasiassa esittelee viime sotien kalustoa.

Stenman on myös tuottelias kirjailija ja yksi genren kotimaisista guruista (muita ovat mm. Raunio, Pentti Manninen, Hannu Valtonen ja Carl-Fredrik Geust). Toistaa vaan itseään todella paljon.
 
Onko kukaan lukenut ? Suomalaisen legioonalaisen muistelmat Algerian sodasta.
Olen lukenut ja ihan mielenkiintoinen kirja oli. Nuorena poikana liittyi legioonaan, olikohan vain 16 tai 17, ja vaikkei muistaakseni ollutkaan mikään jalkaväen mosuri vaan jossain huolto- tai kuljetusyksikössä, niin kuvaa silti hyvin kuinka karu Algerian sota oli. Jäänyt mieleen mm. kuvaukset farmihyökkäyksistä missä algerialaississit iskivät ranskalaissiirtolaisten maatiloille ja teurastivat ja silpoivat siviilejä... noita jälkiä legioonalaisetkin joutuivat sitten siivoamaan.
 
Mistähän saisi vanhaa Sissitoimintaopasta tai Tiedusteluopasta,edes nähtäville vai liekö leimatavataa vieläkin?
Muistan joskus selailleeni isän Sissitoimintaopasta,mieleen jäi piilopoteron havainnekuva...
 
Back
Top