Kirjat

Tuossapa viesti aiemmilta vuosilta.

Eli Nietzel ja Welzer kävivät läpi englantilaisten salakuunteluaineistoa, jossa oli kuunneltu paljon muitakin kuin ylempiä upseereita. Siellä on kaikkea mahdollista jalkahiki-intiaaneista lentäjien kautta ylempiin upseereihin. Kuunteluaineiston avulla liittoutuneet saivat kohtalaisen selkeän kuvan esim. itärintaman totaalisen sodan todellisuudesta. Vaikkapa siitä, että juutalaisnaisia käytettiin seksuaalisesti hyväksi ja koska saksalaisen ja juutalaisen väliset sukupuolisuhteet oli kielletty, naiset lähetettiin sitten tapettavaksi.
Noh sielläpä se tulikin... tämä on ehkä paras ketju tällä koko foorumilla, ja lueskelen joskus taaksepäinkin tätä jonkin verran... arvelinkin että idea kirjaan tuli täältä, sorry että postasin uudestaan mutta oli hyvin mielenkiintoinen lukukokemus.
Toivoisin että voisin laittaa enemmän tänne mutta norjalainen sotakirjallisuus on aika ohut hylly, hyvin kapeassa kirjakaupassa...
 
Katos pirua. Näitä enää löydykään netistä. Siispä laitankin tämän tänne ihasteltavaksi. Jos joku tunnistaa, niin pysyttelen mieluummin anonyyminä, kiitos vain.

Sönke Neitzel & Harald Welzer: Sotilaat – Taistelemisesta, tappamisesta ja kuolemisesta. Gummerus 2011. 416 sivua.

Saksalaisten hellimä ajatus on, että 1930-luvulla Saksan kansa jakautui kahtia. Oli pahat natsit ja heitä epähuomiossa kannattaneet hyvät saksalaiset. Myös muu maailma on halukkaasti yhtynyt ajatukseen. Ajatus siitä, että kaikki saksalaiset olisivat seonneet, sisältää mahdollisuuden, että kaikki ihmiset voivat syyllistyä kammottaviin hirmutekoihin. Se taas on liian pelottava ajatus edes ajateltavaksi.

Kuitenkin tuoreemmat tutkimukset nimenomaisesti kumoavat jaottelun seonneisiin ja ei-seonneisiin. Tunnettu on Christopher BrowninginAivan tavallisia rivimiehiä”, joka kuvaa, kuinka tavalliset perheenisät muuttuivat juutalaisten joukkomurhan toteuttajiksi suorastaan puolihuolimattomasti.

Nyt arvosteltava teos laajentaa perspektiiviä yhdestä pataljoonasta satoihintuhansiin saksalaisiin. Länsiliittoutuneet salakuuntelivat saamiaan sotavankeja niin USA:ssa kuin Englannissakin ja laativat kuuntelusessioistaan pöytäkirjat. Historioitsija Neitzel ja sosiologi Weltzer kävivät aineiston läpi ja tarjoilevat sen meille mielenkiintoisena ja helppolukuisena esityksenä.

Koska vangit kuvittelivat keskustelevansa vain keskenään, he ovat pelottavan suorapuheisia. Juutalaistytön pakottaminen sukupuoliyhteyteen ja lähettäminen sen jälkeen joukkohautaan on keskustelun kaikille osapuolille tuttua ja hyväksyttävää. Siviileihin kohdistuneet väkivallanteot ovat kaikkien mielestä OK, jos niitä ei tehdä näkösällä. Pommittamiseen voi tulla himo, tappaminen on hauskaa jne.

Nämä vangit eivät yleensä ole mitään fanaattisia natseja. He edustavat usein keskivertoa, keskiluokkaista ja -kertaista saksalaista, joka nimeä ja kieltä vaihtamalla kävisi suomalaisesta, ranskalaisesta tai englantilaisesta koska vain. Tämä juuri on pelottavaa. Jos he pystyvät moisiin hirmutekoihin, silloin kuka tahansa pystyy niihin.

Teoksen kuuntelupöytäkirjat vetoavat kehen tahansa Sven Hasseliin tai muuhun sotapornoon hurahtaneeseen. Tekstien analyysi taas kelpaa tutkijallekin. Siispä suosittelen kirjaa tasapuolisesti niin sotahistorian harrastelijoille kuin ammattilaisillekin.
 
Katos pirua. Näitä enää löydykään netistä. Siispä laitankin tämän tänne ihasteltavaksi. Jos joku tunnistaa, niin pysyttelen mieluummin anonyyminä, kiitos vain.

Sönke Neitzel & Harald Welzer: Sotilaat – Taistelemisesta, tappamisesta ja kuolemisesta. Gummerus 2011. 416 sivua.

Saksalaisten hellimä ajatus on, että 1930-luvulla Saksan kansa jakautui kahtia. Oli pahat natsit ja heitä epähuomiossa kannattaneet hyvät saksalaiset. Myös muu maailma on halukkaasti yhtynyt ajatukseen. Ajatus siitä, että kaikki saksalaiset olisivat seonneet, sisältää mahdollisuuden, että kaikki ihmiset voivat syyllistyä kammottaviin hirmutekoihin. Se taas on liian pelottava ajatus edes ajateltavaksi.

Kuitenkin tuoreemmat tutkimukset nimenomaisesti kumoavat jaottelun seonneisiin ja ei-seonneisiin. Tunnettu on Christopher BrowninginAivan tavallisia rivimiehiä”, joka kuvaa, kuinka tavalliset perheenisät muuttuivat juutalaisten joukkomurhan toteuttajiksi suorastaan puolihuolimattomasti.

Nyt arvosteltava teos laajentaa perspektiiviä yhdestä pataljoonasta satoihintuhansiin saksalaisiin. Länsiliittoutuneet salakuuntelivat saamiaan sotavankeja niin USA:ssa kuin Englannissakin ja laativat kuuntelusessioistaan pöytäkirjat. Historioitsija Neitzel ja sosiologi Weltzer kävivät aineiston läpi ja tarjoilevat sen meille mielenkiintoisena ja helppolukuisena esityksenä.

Koska vangit kuvittelivat keskustelevansa vain keskenään, he ovat pelottavan suorapuheisia. Juutalaistytön pakottaminen sukupuoliyhteyteen ja lähettäminen sen jälkeen joukkohautaan on keskustelun kaikille osapuolille tuttua ja hyväksyttävää. Siviileihin kohdistuneet väkivallanteot ovat kaikkien mielestä OK, jos niitä ei tehdä näkösällä. Pommittamiseen voi tulla himo, tappaminen on hauskaa jne.

Nämä vangit eivät yleensä ole mitään fanaattisia natseja. He edustavat usein keskivertoa, keskiluokkaista ja -kertaista saksalaista, joka nimeä ja kieltä vaihtamalla kävisi suomalaisesta, ranskalaisesta tai englantilaisesta koska vain. Tämä juuri on pelottavaa. Jos he pystyvät moisiin hirmutekoihin, silloin kuka tahansa pystyy niihin.

Teoksen kuuntelupöytäkirjat vetoavat kehen tahansa Sven Hasseliin tai muuhun sotapornoon hurahtaneeseen. Tekstien analyysi taas kelpaa tutkijallekin. Siispä suosittelen kirjaa tasapuolisesti niin sotahistorian harrastelijoille kuin ammattilaisillekin.
Toi Chris Browningin kirja mulla on; "Ordinary men: Reserve Police Battalion 101"... eipä ole analyysiisi paljoa lisättävää. Oli karmea lukukokemus.
 
Noh sielläpä se tulikin... tämä on ehkä paras ketju tällä koko foorumilla, ja lueskelen joskus taaksepäinkin tätä jonkin verran... arvelinkin että idea kirjaan tuli täältä, sorry että postasin uudestaan mutta oli hyvin mielenkiintoinen lukukokemus.
Toivoisin että voisin laittaa enemmän tänne mutta norjalainen sotakirjallisuus on aika ohut hylly, hyvin kapeassa kirjakaupassa...

En tiedä onko kukaan tätä aiemmin kysynyt. Mitä mieltä on Norskit olleet Sakujen touhuista WW2:n aikoihin, onko se siellä minkään arvoinen puheenaihe?. Jos vaikka vertaa Suomalaisten veteraanien suhtautumista Vanjoihin.
 
Ja ennestään minulla on jo ;

9789523380172_72627_2048_4000x@2x.progressive.jpg
 
Vanhemmilta tuli viestiä, että entisestä peräkammaristani täytyisi saada kirjoja pois. Niitä on kymmenittäin käytännössä uudenveroisia. Pääosin vuosituhannen vaihteesta alan kirjallisuutta. Laittelen mortti markettiin myyntiin lähiaikoina.
 
Parhaillaan menossa. Kertoo 2. panssariratsuväkirykmentin E-eskadroonasta 73 Eastingin panssaritaistelussa. Mukavaa mikrotason kuvausta panssarisodankäynnistä. Joukon johtajana toimi muuan kapteeni HR McMaster, eli Trumpin erottama turvallisuuspoliittinen neuvonantaja.

25157615._UY475_SS475_.jpg
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä onko kukaan tätä aiemmin kysynyt. Mitä mieltä on Norskit olleet Sakujen touhuista WW2:n aikoihin, onko se siellä minkään arvoinen puheenaihe?. Jos vaikka vertaa Suomalaisten veteraanien suhtautumista Vanjoihin.
Täällä juhlitaan vielä kansallisella liputuksella ja puheilla joka toukokuussa miehityksen päättymispäivää, ja toukokuussa 1945 norjalaiset pistivät 25 norjalaista ja 12 saksalaista viimeistä seinää vasten, eli lähinnä norjalaisia yhteistoimintamiehiä, hyvin nopeassa tahdissa ja ilman sen suurempia viivytyksiä... Vidkun Quisling sentään sai myös lopullista oikeutta! 77 norjalaista sai elinkautisen vankeustuomion maanpetoksesta.
Rehellisesti sanottuna en ole kehdannut kysyä, toi oli Tromssassa yhden baari-juttelun pohjalta sen verran herkkä puheenaihe nimenomaan suomalaisen reserviläisen kanssa, etten ole palannut asiaan. Täällä nähdään (siis siellä Finnmarkissa ainakin) vielä aika yleisesti että suomalaisten "aloittama" Lapin sota sai Norjaan vetäytyvät saksalaiset polttamaan koko Finnmarkin, kun eivät aikaisemmin olleet viiden miehitysvuoden aikana sitä tehneet.

Jonkin verran norjalaisia palveli Waffen SS Wiking-disioonassa, joitakin satoja, mutteivät antaneet kovin hyvää kuvaa itsestään...
kotiinpaluu ei varmaan ollut kovin iloinen myöskään :) .

Täällä Oslonkin seudulla kun liikkuu niin maastossa löytyy yllättäviä aukeita, jotka selkeästi eivät ole olleet kenenkään peltoja tjms, joissa on muistokyltti paikalla sijainneen vankileirin/ keskitysleirin uhreille. Sodan aikana Norjassa kuoli ja murhattiin linnoitustöissä yli kymmenen tuhatta vankia, lähinnä venäläisiä ja jugoslaaveja.
Norjan juutalaisista suurin osa saalistettiin ja lähetettiin Saksaan tuhoamisleireille, heille löytyy muistomerkit ainakin Oslossa ja Tromssassa, jälkimmäisessäkin on kymmeniä nimiä... sakemanni oli perusteellinen, jos mitään. Paskiaiset.

Mutta norjalaiset ovat koselig, porukka ei tykkää jutella ikävistä asioista ollenkaan. Historia on lähinnä urheilun mitalijuhlaa, erityisesti talviurheilun. Ai niin, ja Thor Heyerdahl oli oikeassa!
 
Täällä juhlitaan vielä kansallisella liputuksella ja puheilla joka toukokuussa miehityksen päättymispäivää, ja toukokuussa 1945 norjalaiset pistivät 25 norjalaista ja 12 saksalaista viimeistä seinää vasten, eli lähinnä norjalaisia yhteistoimintamiehiä, hyvin nopeassa tahdissa ja ilman sen suurempia viivytyksiä... Vidkun Quisling sentään sai myös lopullista oikeutta! 77 norjalaista sai elinkautisen vankeustuomion maanpetoksesta.
Rehellisesti sanottuna en ole kehdannut kysyä, toi oli Tromssassa yhden baari-juttelun pohjalta sen verran herkkä puheenaihe nimenomaan suomalaisen reserviläisen kanssa, etten ole palannut asiaan. Täällä nähdään (siis siellä Finnmarkissa ainakin) vielä aika yleisesti että suomalaisten "aloittama" Lapin sota sai Norjaan vetäytyvät saksalaiset polttamaan koko Finnmarkin, kun eivät aikaisemmin olleet viiden miehitysvuoden aikana sitä tehneet.

Jonkin verran norjalaisia palveli Waffen SS Wiking-disioonassa, joitakin satoja, mutteivät antaneet kovin hyvää kuvaa itsestään...
kotiinpaluu ei varmaan ollut kovin iloinen myöskään :) .

Täällä Oslonkin seudulla kun liikkuu niin maastossa löytyy yllättäviä aukeita, jotka selkeästi eivät ole olleet kenenkään peltoja tjms, joissa on muistokyltti paikalla sijainneen vankileirin/ keskitysleirin uhreille. Sodan aikana Norjassa kuoli ja murhattiin linnoitustöissä yli kymmenen tuhatta vankia, lähinnä venäläisiä ja jugoslaaveja.
Norjan juutalaisista suurin osa saalistettiin ja lähetettiin Saksaan tuhoamisleireille, heille löytyy muistomerkit ainakin Oslossa ja Tromssassa, jälkimmäisessäkin on kymmeniä nimiä... sakemanni oli perusteellinen, jos mitään. Paskiaiset.

Mutta norjalaiset ovat koselig, porukka ei tykkää jutella ikävistä asioista ollenkaan. Historia on lähinnä urheilun mitalijuhlaa, erityisesti talviurheilun. Ai niin, ja Thor Heyerdahl oli oikeassa!

Norjalaisten SS-vapaaehtoisten kohtalo taisi olla yhteneväinen muiden länsieurooppalaisten vapaaehtoisten kanssa. Kotiinpaluu oli kaukana riemullisuudesta. Toiminta miehittäjän hyväksi oli maanpetos. Eripituisia linnatuomioita taisivat saada. Mielenkiintoista sekin, että miehitetyn Norjan korkein natsiviranomainen, Josef Terboven räjäytti itsensä ilmaan sen sijaan että olisi sodan lopulla antautunut vangiksi.
 
Pitänyt aloittaa tämän lukeminen jo jonkun aikaa, nyt taitaa olla aika ottaa se tuolta kirjahyllystä.



9780552172882.jpg


**WINNER of the PULITZER PRIZE for NON-FICTION 2016**

In a thrilling dramatic narrative, Pulitzer Prize-winning reporter Joby Warrick traces how the strain of militant Islam behind ISIS first arose in a remote Jordanian prison and spread to become the world's greatest threat.

When the government of Jordan granted amnesty to a group of political prisoners in 1999, it little realized that among them was Abu Musab al-Zarqawi, a terrorist mastermind and soon the architect of an Islamist movement bent on dominating the Middle East. In Black Flags, an unprecedented character-driven account of the rise of ISIS, Joby Warrick shows how the zeal of this one man and the strategic mistakes of Western governments led to the banner of ISIS being raised over huge swathes of Syria and Iraq.

Zarqawi began by directing terror attacks from a base in northern Iraq, but it was the allied invasion in 2003 that catapulted him to the head of a vast insurgency. By falsely identifying him as the link between Saddam Hussein and Osama bin Laden, Western officials inadvertently spurred like-minded radicals to rally to his cause. Their wave of brutal beheadings and suicide bombings persisted until American and Jordanian intelligence discovered clues that led to a lethal airstrike on Zarqawi's hideout in 2006.

His movement, however, endured. First calling themselves al-Qaeda in Iraq, then Islamic State of Iraq and Syria, or ISIS, his followers sought refuge in unstable, ungoverned pockets on the Iraq-Syria border. When the Syrian civil war broke out in 2011, and the rest of the world largely stood by, ISIS seized its chance to pursue Zarqawi's dream of an ultra-conservative Islamic caliphate.

Drawing on unique high-level access to global intelligence sources, Warrick weaves gripping, moment-by-moment operational details with the perspectives of diplomats and spies, generals and heads of state, many of whom foresaw a menace worse than al Qaeda and tried desperately to stop it. Black Flags is a brilliant and definitive history that reveals the long arc of today's most dangerous extremist threat.
 
Tänään radion kulttuuriykkösen toimittaja Panu Rajalan kanssa pohti Väinö Linnaa henkilönä, minulle tuli hieman puskista että Väinö oli "punaista" sorttia ja muutenkin ylitse pursuavaa Väinön sota-ajan tulkintaa.

Mistä aineksista Linna keksi todentuntuiset henkilöhahmot, joista on tullut suomalaisille jo myyttisiä? Millaisia poliittisia ajatuksia Linnalla oli kirjoittaessaan Täällä Pohjantähden alla -sarjaa, joka avasi sisällissodan punaisen puolen kokemuksen kansalle. Miksi kirjoittaminen tyrehtyi vuonna 1962, 30 vuotta ennen kuolemaa? Uutuuskirja paljastaa mitä suomalaisen kirjallisuuden kiistaton klassikko Väinö Linna on ääninauhoille puhunut romaaneistaan ja kirjailijan työstä. Studiovieraana kirjailija ja tutkija Panu Rajala, joka on toimittanut teoksen ”Päivä on tehnyt kierroksensa. Väinö Linna muistelee”. Jakke Holvas juontaa Kulttuuriykkösen.

13-12-1022-4-1050654-main.jpg



https://areena.yle.fi/audio/1-50609870
 
Ei kai se Linna varsinainen mikään "punikki" ollut, vanhempansakin pysyivät kapinasta sivussa ja Linna itsekin suhtautui kriittisesti Neuvostoliittoon ja laitavasemmiston hommiin. Mutta ei sovi unohtaa, että ennen kuin Linnan kynä lähti luistamaan ja vielä sen aikanakin, oli hän myös tehdastyömies, eikä niissä porukoissa tavattu paljoa porvareita äänestelllä. Uskoisin Linnan olleen poliittiselta kannaltaan sellainen Pohjantähden Kivivuoren Jannen kaltainen maltillinen demari, mutta mistäpä noita tietää.
 
Ei kai se Linna varsinainen mikään "punikki" ollut, vanhempansakin pysyivät kapinasta sivussa ja Linna itsekin suhtautui kriittisesti Neuvostoliittoon ja laitavasemmiston hommiin. Mutta ei sovi unohtaa, että ennen kuin Linnan kynä lähti luistamaan ja vielä sen aikanakin, oli hän myös tehdastyömies, eikä niissä porukoissa tavattu paljoa porvareita äänestelllä. Uskoisin Linnan olleen poliittiselta kannaltaan sellainen Pohjantähden Kivivuoren Jannen kaltainen maltillinen demari, mutta mistäpä noita tietää.
Kuuntelitko jutun?. Jos ett, niin voinet tehdä sen 13.00min. kohdalta....
 
Tänään tarttui Mikkelistä haaviin tämä:

s32-Erikoistehtäva250.png




Edittiä:
Btw. Jos täällä on Mikkelin väkeä, niin Ajaton-kirppiksella on muutama Lehväslaihon kirja myynnissä, mutta suolaiseen 8€ hintaan kpl. 5€ olisi kohtuullisempi.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top