Kirjat

Ruben Lagus

Aivan niin. Hän on Ruben eikä Robert Lagus. Tarkistin asian kirjasta, jota luen. Hän syntyi 12.10.1896 ja kuoli 15.7.1959.
Luutnantti Ruben Lagus komennettiin kadettikoulun kouluttajaksi 17.2.1919. Koulu oli aloittanut toimintansa (nykyisen Helsingin luonnontieteellisen museon rakennuksessa).

Kirja kertoo mm.: Talvisodan ainoa panssaritaistelu käytiin helmikuun viimeisenä sunnuntaina 1940 Säiniön kaakkoispuolella. Vickers-vaunut olivat juuri saapuneet Valtion tykkitehtaalta ja Renault-panssarimiehet oli kaikessa kiireessä koulutettu uuden vaunun käyttöön. ... ... Vain kahdeksan Vickersiä pääsi ryhmittymisalueelle. Pakkanen kiristyi yön aikana melkein nollakelistä 20 pakkasasteeseen. (Taistelu meni Suomen kannalta huonosti. Sen jälkeen Suomella ei ollut enää mitään panssariasetta. Lähes kaikki vaunut menetettiin.)

Jatkosodassa panssarivoimien asiat olivat toisin. Lagus ja muutama muu suomalainen kävi komennettuna panssarikursseilla Saksassa.

Lagus on haudattu Helsigissä Hietaniemen vanhalle hautausmaalle. Hänen pitkäaikaisen kotinsa pihamaalla Lohjassa on panssariestekivistä tehty muistomerkki. (Lähde: Wikipedia)
 
Viimeksi muokattu:
Suomalainen Plus kokeilukaksiviikkoisen kolmas ja näistä lukemistani kyllä ehdottamasti kaikella lailla nohevin lukukokemus paketissa.

Salainen konservatiivinen verkosto yrittää rajoittaa Euroopassa havaitsemaansa islamisoitumista. Ryhmään on kuitenkin soluttauduttu - ja pian meneillään on maanosan tulevaisuudesta vastuuta kantavien tahojen välinen näkymätön sota. Minkä verran eurooppalaisten tulisi mukautua maahanmuuton edessä? Pitäisikö länsimaisen kulttuurin pyrkiä säilyttämään arvonsa? Ratkaiseva taistelu on jo alkanut.
Klikkaa laajentaaksesi...

1602695052310.png

Tässä alkaa täytyä tunnustautua Remes-faniksi (y)
 
Edvard Radzinskin Stalin-järkäle meni tuossa iltalukemistona.

Kronologia mielestäni onnistunut, helppolukuinen. Jonkin verran menee vinkkelisvonkkelis välillä se, mikä on tutkittua ja mikä haastateltua ja mikä on juoruja. Mutta pysähtymällä ja hidastamalla lukemista nämä seikat selviävät.

Tekijä onnistuu piirtämään todennäköisesti pirullinen hyvin sen kuvaston, josta voi nähdä mikä Pirunkone oli tämä Venäjän vallankumous. Helposti näkee monta kertaa, että joissain asioissa Aatu oli pelkkä harrastelija.....tosin joissain vain.

Miten Stalin onnistui alistamaan noin 10 vuodessa yhteiskunnan kutakuinkin täydellisesti....kirja kyllä tarjoaa selityksiä. Teos ei tarjoa mielestäni mitään uutta tähän aiheeseen. Pystyi kuitenkin esittämään taitavasti mitä tarkoitti sotakommunismi ja terrori paljaaksi viljeltyinä temppuina.
 
Jassoo. Eilen illalla tuli malliksi taas järjesteltyä laitavasemman materiaalia. Mielenkiintoisin silmiin osunut asia:

laitavasen ei oman käsityksensä mukaan kyennyt kilpailemaan kulttuuri-ym. riennoissa suomalaisen keskiluokan tarjonnan kanssa kuin vasta sitten: keskiluokan osallistujat ja järjestäjät ryhtyivät kysymään mitä tästä maksetaan? Keskiluokka hiipui pois keskeisiltä toimintakentiltä ja vasta sitten vasemmisto pystyi ottamaan tilaa haltuun.

Ja keskeisin syy hiipumiselle: kuka maksaa minulle?

Tämä huomio on kirjattu ainakin -60-luvulla. Maaseudulla pahin kanto kaskessa olivat nuorisoseurat vasemmiston edessä. Maaseutu oli muutenkin -vaikea- asia, näköjään....olikin siis noudatettava politiikkaa, jossa väki siirtyy kaupunkeihin sorvin äärelle. Heistä irtoaa vasemmiston kannatusta.....tapa talonpoika päivässä parhaana kaksi ei ollut pelkkä vitsi tässä mielessä.

Keskiluokkaa ei ole näissä teksteissä aliarvioitu lainkaan, päinvastoin, sen arvo ja voima ymmärretään. Keskiluokan heikkoudeksi osoittautui tässä katsannossa -lullukkamaisuus-....tätä termiä käytetään. Tuolloin 60 vuotta sitten ennakoitiin keskiluokan hiipuminen muutenkin, syyt toki esitettiin vahvasti vas. ideologiaan pohjautuen.

-77 skdl-nuoriso viittaa eurokommunismiin, josta on riisuttu vallankumous, takertuminen vanhoihin opinkappaleisiin ja leninin perintöön. Ainakin retoriikan osalta. Tämä nuoriso siteeraa yllättävän usein Max Jacobsonia ja hyväksyy hänen oppinsa ja käsityksensä. EECn kehittyminen ja Suomen siihen osallistuminen arvioidaan siten, että Suomen kilpailukyky tulee joutumaan kovaan vaiheeseen, joka ei ole työtä tekeville mannaa.

Kulttuuripuolen jonkinlainen toteemi näyttää olleen Veijo Meri tälle nuorisolle. Veijo Meren loputtomia valituksia siteerataan ahnaasti.

Siteet ja suhteet DDRaan ovat täysin kiistattomia, absoluuttisen kiistattomia. Seikka, jonka sovittaminen muutoin varsin rakentavaan retoriikkaan ajan huomioon ottaen on jotenkin käsittämätön. Väkisin tulee mieleen se, että vaikuttiko Kreml tähän -harhautuneeseen ja horjuvaan- nuorisoon nimenomaan DDRn kautta.....? Niin minä uskon. Oliko DDR jonkinlainen -eurokommunismin- kehto? Eräänlainen majakka, joka johdatteli sittenkin Euroopan valtioiden -uudistusmielisiä- kommunisteja oikeaan suuntaan?

Mielipiteet eivät ole minun, enkä väitä mitään mistään.

Mutta eräs asia jäi silti kaikertamaan mieltä. Jos tuo vasemmiston väite siitä, että keskiluokan henkinen vaikutus vähenee koko ajan siksi, että kysytään: mitä maksetaan? pitää paikkansa, niin olisiko siinä herätyksen paikka tänäänkin, en tiedä?

Säteileekö suomalaisen sivistyneistön koulutus ja ymmärrys tarpeellisella volyymilla suomalaisten keskuudessa? Tässä on joku pointti.
 
baikal kirjoitti:
Edvard Radzinskin Stalin-järkäle meni tuossa iltalukemistona.

Kronologia mielestäni onnistunut, helppolukuinen. Jonkin verran menee vinkkelisvonkkelis välillä se, mikä on tutkittua ja mikä haastateltua ja mikä on juoruja. Mutta pysähtymällä ja hidastamalla lukemista nämä seikat selviävät.

Tekijä onnistuu piirtämään todennäköisesti pirullinen hyvin sen kuvaston, josta voi nähdä mikä Pirunkone oli tämä Venäjän vallankumous. Helposti näkee monta kertaa, että joissain asioissa Aatu oli pelkkä harrastelija.....tosin joissain vain.

Miten Stalin onnistui alistamaan noin 10 vuodessa yhteiskunnan kutakuinkin täydellisesti....kirja kyllä tarjoaa selityksiä. Teos ei tarjoa mielestäni mitään uutta tähän aiheeseen. Pystyi kuitenkin esittämään taitavasti mitä tarkoitti sotakommunismi ja terrori paljaaksi viljeltyinä temppuina.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuossako mainittiin se Stalikan ja apureiden juuri ennen talvisotaa pitämä neuvonpito, jossa Isä Aurinkoinen tiettävästi totesi että suomalaiset on sen verran pieni kansa että sen voi siirtää Siperiaan ?
 
tulikomento kirjoitti:
Tuossako mainittiin se Stalikan ja apureiden juuri ennen talvisotaa pitämä neuvonpito, jossa Isä Aurinkoinen tiettävästi totesi että suomalaiset on sen verran pieni kansa että sen voi siirtää Siperiaan ?
Klikkaa laajentaaksesi...

Saattoi olla, Suomi esiintyy vain muutaman kerran koko laitoksessa. Tuosta lauseesta on käsittääkseni kertonut Molotov tai yksi Stalinin sihteereistä.
 
Panssari Salama kirjoitti:
Huomasin, että Operaatio Punainen Kettu on ostettavissa myös e-kirjana Suomalainen Plus sovellukseen, ja että saman aikaisesti Suomalainen tarjosi kahden viikon ilmaista kokeilua heidän palveluun, jossa vakiohinnalla saisi lukea kaikkia kirjoja.

Latasin Suomalainen Plus sovelluksen. Harmillisesti sitä ei ollut saatavana läppäriin (MacOS), ainoastaan puhelimeen ja tablettiin (iOS).

Toisena harmistuksena, Punainen Kettu ei ollut saatavana sovelluksen kautta, tai siis osana heidän kk-hintaista Plus-palvelua. Pitäisi ilmeisesti ostaa erikseen, ja kirja maksaa saman verran kuin yhden kk tilaus, joten jätin odottamaan vaikka isänpäivää, josko pieni vinkki silloin toisi ihan oikean kovakantisen kirjan aamukahvin kera luettavaksi.

Peruin tilaukseni, mutta koska palvelu on käytössäni tämän kaksi viikkoa, niin aloitin ensimmäisen(!) Ilkka Remekseni.

Pääkallokehrääjän pari ekaa lukua luettu.

Katso liite: 44351
Klikkaa laajentaaksesi...

Minulle Remeksen esikoisteos on aina ollut miehen paras. Vaihtoehtohistoriallinen kuvaus Varsovan liittoon kuuluvasta Suomen kansantasavallasta on pelottavan aidonmukainen. Remes oli 90-luvun lopulla kotimaisen teknotrillerin uranuurtaja. Toivoin hänestä kovasti että hänestä olisi tullut Suomen Tom Clancy ja Frederick Forsyth. Mutta näitä uusimpia en ole enää vaivautunut lukemaan.
 
tulikomento kirjoitti:
Minulle Remeksen esikoisteos on aina ollut miehen paras. Vaihtoehtohistoriallinen kuvaus Varsovan liittoon kuuluvasta Suomen kansantasavallasta on pelottavan aidonmukainen. Remes oli 90-luvun lopulla kotimaisen teknotrillerin uranuurtaja. Toivoin hänestä kovasti että hänestä olisi tullut Suomen Tom Clancy ja Frederick Forsyth. Mutta näitä uusimpia en ole enää vaivautunut lukemaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eli hänestä tuli Suomen Tom Clancy. Enää puuttuu, että käyttää haamukirjoittajia ;)
 
tulikomento kirjoitti:
Huovinen taisi itse asiassa parodioida historiankirjoitusta. Joka tapauksessa, hyvät naurut kirjan lukemalla saa. Ja sitähän diktaattorit vähiten sietävät että heille nauretaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Etenkin sitä, että lähdeviitteillä yritetään perustella mitä tahansa tulkintoja.

Huovisen itsensä mukaan kaukainen, orastava esiaste Veitikalle oli se, kun hän työskenteli palovartijana Vuokatinvaaran laelle pystytetyssä näköalatornissa (silloin metsäpaloja varten oli erikseen palovartijoita). Aikansa kuluksi hän sitten raapusti tornin vieraskirjaan (1940-luvun loppupuolella) tekstin "Vokatti ist der Schönste Plats in der Welt. - A. Hitler", päivättynä samalle kesälle ja keskittyi sitten seuraamaan turistien äimistelyä... :ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO:

Huovinenhan sitten leimattiin Veitikan vuoksi laitavasemmistossa äärioikeistolaiseksi, kun kerran Hitleristä kirjoitti. Iikollina (eli IKL:n nuorisojärjestön jäsenenä) häntä mainittiin ja Huovinen kielsi tämän jyrkästi. Väitteet sattuivat Huoviseen kovasti, koska kaikkinainen totalitarismi oli hänelle vastenmielistä.
 
En nyt muista perustuiko mihinkä Huovisen tarinaan, mutta ainakin tv-versio on mainio. Ammattimainen puoluehaukkuja Väinö Kirsikkala on pummi, joka kiertelee kotikylänsä isäntien luona puhumassa päivänpolitiikkaa. Kirsikkala tuntee isäntien puoluekannat ja aina sen mukaan haukkuu demareita, kepua jne. Ja aina tämä onnistuu lietsomaan isännät kunnon uhoamisvaihteelle. Mukamas sattumalta puoluehaukkuja ajoittaa käyntinsä ruoka-aikaan ja aina tulee kutsu istua notkuvien ruokapöytien ääreen, jossa juttu luistaa.
 
1602917787625.png

Tuli taas vuosia täyteen ja jälkikasvu lahjoitti moisen. Alussa ollaan ja tuntuu asialliselta kirjalta. Ei niin kuivaa tutkijatekstiä. Hyvä lisä kirjakokoelmiini 30-vuotisesta sodasta.
 
Nonniin, nyt on oma kpl Operaatio punainen kettu tilattu ja kylkeen otin Eläimiä suviyössä teoksen:

Eläimiä suviyössä

Esittelyteksti​

Upeassa ja tunnelmallisessa teoksessa etsitään eläimiä suomalaisista metsistä ja niityiltä. Lähde itse retkelle tai nautiskele nojatuolissa!
Aamuyöstä käki liittyy lintujen kuoroon. Hiljalleen valkeneva kesäyö tuo sisimpään oudon kaihon: salaperäisyys väistyy, kirkas ja paljas päivänvalo valtaa maiseman. Minulle tämä muutos tuo mieleen Pohjolan kesän rajallisuuden. Siksi haluan ottaa näistä öistä kaiken irti.
Millaista on kohdata hirvi tai valkohäntäpeura silmästä silmään, seurata varovasti eläinten poikasten puuhia tai kuunnella lintujen varhaista konserttia usvaisella niityllä? Unohda hetkeksi työhuolet ja arjen stressi - lähde vaeltamaan suomalaiseen kesäyöhön!
Suomen luonto kuhisee elämää, joka usein jää kiireiseltä ihmiseltä näkemättä. Eläimiä suviyössä kertoo, kuinka löydät ja pääset lähelle useita villieläimiä, voit tarkkailla häiritsemättä sekä samalla oppia paljon niiden elämästä ja käytöksestä.
Hengästyttävän kauniit valokuvat esittelevät upeita öisiä maisemia, luonnon ihmeitä ja metsien salaperäisiä asukkaita.
Samalla teos on henkilökohtainen kasvutarina nuoresta ja innokkaasta luontokuvaajasta ruuhkavuosissa ja neljänkympin kriisissä kipuilevaksi kehäraakiksi, joka luonnossa löytää uuden nuoruuden.
Juho Rahkonen (s. 1978) on nurmijärveläinen luontokuvaaja ja -toimittaja, joka päivisin työskentelee Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkönä. Hän on kulkenut kameransa kanssa luonnossa lähes 30 vuotta. Eläimiä suviyössä on hänen esikoiskirjansa.
 
Aloitin uuden ison kirjan. Aion opiskella sitä. Se ei ole kerta kaikkiaan viihdettä, vaan asiaa: Suomen satamien historian tutkimus ja julkaisu. Se on

Ali Pylkkänen - Tapio Bergholm - Kari Teräs: ”Satamillaan maa hengittää” (2002), 332 suurikokoista sivua.

Olen nyt lukenut siitä noin 40 sivua. Täytyy myöntää, että olen innostunut. Tietoa tulee niin paljon, että välillä pitää ”pysähtyä vetämään henkeä”. Kirja sisältää juuri niitä asioita, joita olin hakemassa. Suomen Satamaliitto tekee tärkeää työtä koko ajan meidän kaikkien suomalaisten hyväksi. Tarkoitukseni on tuoda esille heidän työtään tulevissa kahdessa artikkelissa, jotka julkaisen lähiaikoina kunhan olen tutustunut aiheeseen ensin (enemmän kuin tähän asti olen ollut).

Kun lasketaan sekä suuria että pieniä paikkakuntia sekä meren äärellä että Itä-Suomessa sisämaassa laivayhteyden päässä merestä, niin päästään niin suureen lukuun kuin 28 virallista satamaa. Ne ovat siis Suomen Satamaliiton jäsensatamia.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top