Kirjat

Tuli luettua Jon Lee Andersonin Che-elämänkerta ja pakko myöntää, että oli erinomainen. Jos nyt jättää politiikan sivuun, niin kirja antaa mielenkiintoisen kuvan idealistisen lääkärin muuttumisesta kovahermoiseksi- ja luontoiseksi sissipäälliköksi, joka ei säälinyt ketään, vähiten itseään. Siitä sitten vallankumouksen jälkeen ministeriksi ja lopulta taas sissihommiin, jossa CIA sitten hänet viimein nappasi Boliviassa. Kirjaa avaa Guevaran sisintä hyvin: herraspoika, joka löysi kapinansa ja "oikeudentuntonsa" kierrellessään Etelä-Amerikkaa prätkällään kaverinsa kanssa. Kirjasta saa hyvin myös kuvan, miksi Kuuban vallankumous viehätti niin monia, lähtien aina eurooppalaisista intellektuelleista Neuvostoliiton korkeimpaan johtoon saakka. Lisäksi kirjasta tulee hyvin selville, että koko homman ja Kuuban pääpiru oli Fidel, toinen herras- ja suurmaanomistajan poika, jonka kommunismi oli pelkkää kylmää taktiikkaa USA:a vastaan. Aitoja kommareita olivat Che ja Fidelin velipoika Raul, Fidel oli kylmä taktikko ja strategi.

Suosittelen kirjaa, vaikka Guevara vituttaisi noin yleisellä tasolla. Sisältää myös mielenkiintoisia kuvauksia taisteluista ja sissielämästä yleensä, lisäksi Sikojenlahden maihinnoususta ja ohjuskriisistä. Sikarit paloi ja aseet säksätti..
 
Tuli luettua Jon Lee Andersonin Che-elämänkerta ja pakko myöntää, että oli erinomainen. Jos nyt jättää politiikan sivuun, niin kirja antaa mielenkiintoisen kuvan idealistisen lääkärin muuttumisesta kovahermoiseksi- ja luontoiseksi sissipäälliköksi, joka ei säälinyt ketään, vähiten itseään. Siitä sitten vallankumouksen jälkeen ministeriksi ja lopulta taas sissihommiin, jossa CIA sitten hänet viimein nappasi Boliviassa. Kirjaa avaa Guevaran sisintä hyvin: herraspoika, joka löysi kapinansa ja "oikeudentuntonsa" kierrellessään Etelä-Amerikkaa prätkällään kaverinsa kanssa. Kirjasta saa hyvin myös kuvan, miksi Kuuban vallankumous viehätti niin monia, lähtien aina eurooppalaisista intellektuelleista Neuvostoliiton korkeimpaan johtoon saakka. Lisäksi kirjasta tulee hyvin selville, että koko homman ja Kuuban pääpiru oli Fidel, toinen herras- ja suurmaanomistajan poika, jonka kommunismi oli pelkkää kylmää taktiikkaa USA:a vastaan. Aitoja kommareita olivat Che ja Fidelin velipoika Raul, Fidel oli kylmä taktikko ja strategi.

Suosittelen kirjaa, vaikka Guevara vituttaisi noin yleisellä tasolla. Sisältää myös mielenkiintoisia kuvauksia taisteluista ja sissielämästä yleensä, lisäksi Sikojenlahden maihinnoususta ja ohjuskriisistä. Sikarit paloi ja aseet säksätti..

Muistankohan nyt oikein että Veikko Huovinen kirjoitti jonkun veijaritarinan tai novellin Che Guevarasta ja Fidel Castrosta ? Sikojenlahden maihinnousu kuvattiin jotenkin niin että Che soittaa kiihtyneenä Fidelille: "Saatana ! Imperialistit ovat nousseet maihin Sikojenlahdella."
 
Muistankohan nyt oikein että Veikko Huovinen kirjoitti jonkun veijaritarinan tai novellin Che Guevarasta ja Fidel Castrosta ? Sikojenlahden maihinnousu kuvattiin jotenkin niin että Che soittaa kiihtyneenä Fidelille: "Saatana ! Imperialistit ovat nousseet maihin Sikojenlahdella."
Saattaa olla, en ole lukenut! Koko maihinnousuhan meni päin persettä alusta saakka, eikä sen torjunta ollut varsinaisesti mikään vaikea rasti kuubalaisille.
 
Muistankohan nyt oikein että Veikko Huovinen kirjoitti jonkun veijaritarinan tai novellin Che Guevarasta ja Fidel Castrosta ? Sikojenlahden maihinnousu kuvattiin jotenkin niin että Che soittaa kiihtyneenä Fidelille: "Saatana ! Imperialistit ovat nousseet maihin Sikojenlahdella."
Juttu on novellikokoelmassa Ronttosaurus. Siinä kuvataan Fidelin aamutoimia, jotka sitten keskeytyvät maihinnousu-uutiseen. Fidel ehti kuitenkin leikata varpaankyntensä, ja jossain varpaassa oli vielä jotain häikkää, mistä Fidel tuumi, että pitäisi antaa Chen katsoa sitä, kun se on lääkäri.
 
Juttu on novellikokoelmassa Ronttosaurus. Siinä kuvataan Fidelin aamutoimia, jotka sitten keskeytyvät maihinnousu-uutiseen. Fidel ehti kuitenkin leikata varpaankyntensä, ja jossain varpaassa oli vielä jotain häikkää, mistä Fidel tuumi, että pitäisi antaa Chen katsoa sitä, kun se on lääkäri.

Huovinen osasi käsitellä diktaattoreita. Aatu-kirjassa on hyvä kohtaus, jossa Aatu lähtee kauniina kesäyönä pissalle ja kesken toimituksen muistaa: saatana, tänään pitää hyökätä Neuvostoliittoon. Sitä voi miettiä omia päivän suunnitelmiaan ja verrata niitä Isojen askareisiin. Jos meikä yöllä kusella pohtii auton akun lataamista niin joku on joskus pohtinut hiukka isompaa tekemistä.
 
Huovinen osasi käsitellä diktaattoreita. Aatu-kirjassa on hyvä kohtaus, jossa Aatu lähtee kauniina kesäyönä pissalle ja kesken toimituksen muistaa: saatana, tänään pitää hyökätä Neuvostoliittoon. Sitä voi miettiä omia päivän suunnitelmiaan ja verrata niitä Isojen askareisiin. Jos meikä yöllä kusella pohtii auton akun lataamista niin joku on joskus pohtinut hiukka isompaa tekemistä.
Samaa teemaa hän käsitteli myös Stalinin kannalta; kuinka hän aamulla latailee piippuaan ja miettii, että hittoako se Hitleri tänne nyt hyökkäsi. Lopulta tuohtuu siinä määrin, että töräköityy järjestämään vastatoimia.
 
Oliko täällä muuten muita Tuomo Juntusen "Tolvajärvi 12.12.1939"-kirjan lukeneita?
Tuosta syntyy melko lailla erilainen kuva Tolvajärven taisteluiden arjesta sekä ajasta ennen sitä kuin mitä esim. Teemu Keskisarjan Tolvajärvi-kirjasta. Juntusen teoksen mukaan JR 16:n siirtämisessä Luumäeltä Laatokan Karjalaan nimenomaan Pajari oli aloitteellinen ja aktiivinen. Keskisarjan kirjassa Pajarin tästä roolista ei mainita lainkaan.
Juntusen lähteinä on Pajarin ja Pajarin miesten muistelmat ja haastattelut, joiden autenttisuuden pitäisi ainakin riittää.
 
JR 16:n siirtämisessä Luumäeltä Laatokan Karjalaan nimenomaan Pajari oli aloitteellinen ja aktiivinen. Keskisarjan kirjassa Pajarin tästä roolista ei mainita lainkaan.
Juntusen lähteinä on Pajarin ja Pajarin miesten muistelmat ja haastattelut, joiden autenttisuuden pitäisi ainakin riittää

Minusta tämä on fakta. Ja toinen aloitteellinen oli Talvela, hän halusi Pajarin joukkoineen. Ja Talvelalla oli syynsä, hän tunsi henkilön ja tiesi, että alue on Pajarilla ns. hanskassa.

Haastattelut ovat -mielestäni- aliarvostettu keino hankkia tietoa. Toki nyt haastattelut alkavat olla jo paketissa ja lisää ei synny tästä aiheesta. Kun kasassa on tarpeeksi haastatteluja, niin kyllä niistä välittyy jonkinlainen kokonaiskuvakin.

Jos parempina pidetään spk:ja, joita on varsinkin kuumina hetkinä pidetty kovin kevyesti ja joista on osa tarkasti tietäen myös hävitetty, niin mikä niiden todistusvoima sitten on????
 
Tänä iltana otetaan taas vaihteeksi laitavasemman papereita käsittelyyn. Muistaakseni nivaskassa on esitelmiä, pöytäkirjoja ja lukkoon lyötyjä suunnitelmia....sekalaisessa aikajanassa.
 
Minusta tämä on fakta. Ja toinen aloitteellinen oli Talvela, hän halusi Pajarin joukkoineen. Ja Talvelalla oli syynsä, hän tunsi henkilön ja tiesi, että alue on Pajarilla ns. hanskassa.

Haastattelut ovat -mielestäni- aliarvostettu keino hankkia tietoa. Toki nyt haastattelut alkavat olla jo paketissa ja lisää ei synny tästä aiheesta. Kun kasassa on tarpeeksi haastatteluja, niin kyllä niistä välittyy jonkinlainen kokonaiskuvakin.

Jos parempina pidetään spk:ja, joita on varsinkin kuumina hetkinä pidetty kovin kevyesti ja joista on osa tarkasti tietäen myös hävitetty, niin mikä niiden todistusvoima sitten on????

Juntusen kirjan yhtenä keskeisenä teemana on se, että spk:t olivat "sinnepäin". Pajari aloitti ripeästi muistelmien hankkimisen omilta alaisiltaan ja sai kootuksi hyvin laajan aineiston ennen kuolemaansa 1949. Iso osa noista miehistä soti Pajarin alaisuudessa vielä jatkosodassakin.
 
Tää alkoi kiinnostamaan. Onko kukaan lukenut?

Huomasin, että Operaatio Punainen Kettu on ostettavissa myös e-kirjana Suomalainen Plus sovellukseen, ja että saman aikaisesti Suomalainen tarjosi kahden viikon ilmaista kokeilua heidän palveluun, jossa vakiohinnalla saisi lukea kaikkia kirjoja.

Latasin Suomalainen Plus sovelluksen. Harmillisesti sitä ei ollut saatavana läppäriin (MacOS), ainoastaan puhelimeen ja tablettiin (iOS).

Toisena harmistuksena, Punainen Kettu ei ollut saatavana sovelluksen kautta, tai siis osana heidän kk-hintaista Plus-palvelua. Pitäisi ilmeisesti ostaa erikseen, ja kirja maksaa saman verran kuin yhden kk tilaus, joten jätin odottamaan vaikka isänpäivää, josko pieni vinkki silloin toisi ihan oikean kovakantisen kirjan aamukahvin kera luettavaksi.

Peruin tilaukseni, mutta koska palvelu on käytössäni tämän kaksi viikkoa, niin aloitin ensimmäisen(!) Ilkka Remekseni.

Pääkallokehrääjän pari ekaa lukua luettu.

1602055312912.png
 
Minusta tämä on fakta. Ja toinen aloitteellinen oli Talvela, hän halusi Pajarin joukkoineen. Ja Talvelalla oli syynsä, hän tunsi henkilön ja tiesi, että alue on Pajarilla ns. hanskassa.

Haastattelut ovat -mielestäni- aliarvostettu keino hankkia tietoa. Toki nyt haastattelut alkavat olla jo paketissa ja lisää ei synny tästä aiheesta. Kun kasassa on tarpeeksi haastatteluja, niin kyllä niistä välittyy jonkinlainen kokonaiskuvakin.

Jos parempina pidetään spk:ja, joita on varsinkin kuumina hetkinä pidetty kovin kevyesti ja joista on osa tarkasti tietäen myös hävitetty, niin mikä niiden todistusvoima sitten on????
Tuossapa Itä-Suomen yliopiston historianlaitoksen sotahistoriaan perehtyneen tutkijan Pasi Tuunaisen "klassikko" Saamani kuva on masentava, jossa hän käsittelee sotapäiväkirjoja ja niiden käyttämistä lähteenä. Lyhyesti sanottuna, niihin pätee samat ongelmat kuin muihinkin lähteisiin, eli pitää pyrkiä varmistamaan tiedot useammasta lähteestä. Lisäksi pitää muistaa, että osa on kirjoitettu huomattavastikin tapahtumien jälkeen, eli eivät reaaliaikaista tietoa. Samoin spk:n laatuun vaikuttaa kirjoittaja, eli osa on hyvinkin lennokkaita, osa taas toteavia ja osa suorastaan huonoja/laiskoja kirjoittajia. JR 7:n sotapäiväkirja kesältä 1944 on tunnetuin esimerkki "hyvästä" spk:sta, koska valistusupseeri Kuusi oli kynämiehiä viimeisen päälle. Tuokin on kirjoitettu taisteluiden jälkeen, vaikkakin Kuusi kertoo pitäneensä kirjaa myös tapahtuma-aikana. Osa pyrkii korottamaan oman joukon kunniaa (kuten edellä mainittu JR7:n spk) ja osa pyrkii suoraan vaikenemaan ikävistä tapahtumista.

Haastattelut on hyvä keino hankkia tietoa, mutta niissä sitä lähdekritiikkiä vasta pitää ollakin. Mutta onpa tätä aihetta tullut käsiteltyä jo parikin kertaa, joten en (tällä kertaa) toista jälleen itseäni.
 
Korkkarissa olleesta brittiläisen käsikirjoittajan tarinasta opin, että suomalaiset vuorasivat talvisodassa juoksuhaudat kauttaaltaan turkiksilla ja heikot jäät 'naamioitiin kestäväiksi', jotta vihollisen panssarit olisivat niihin ajaneet ja uponneet.
Niin, ja brittiläiset tarkkailijaupseerit ratkaisivat taistelun... aseettomalla ranskalaisella maailmansodan aikaisella tankilla.

Itse asiassa tuo taisi olla jokin verrattain tuore korkkari (90-luvun loppu?); samassa niteessä oli kertomus suomalaisista Karhun veljeksistä puna-armeijassa, joista toinen taisi olla politrukki.

Ainakin niissä tarinoissa, joissa sakut maksavat ikuista velkaa Siperian louhoksissa, saksalaiset esitetään hyviksinä ja turvallisuusmiehen viittaan puetut venäläiset pahiksina (mikä tietysti tuossa asiayhteydessä on ollut ihan tottakin).
Korkeajännitys 4b/2002, löytyy hyllystä.

v446Hie.jpg


EuWuG3u.jpg

Edit: Laitoin kuvat spoiler-tageihin kun olivat niin isoja.
 
Haastattelut on hyvä keino hankkia tietoa, mutta niissä sitä lähdekritiikkiä vasta pitää ollakin. Mutta onpa tätä aihetta tullut käsiteltyä jo parikin kertaa, joten en (tällä kertaa) toista jälleen itseäni.
Haastatteluihin pitää osata suhtautua kriittisesti, mutta ne ovat kyllä valaisevia, varsinkin jos muu aineisto niitä tukee. Tottakai aika vaikuttaa muistoihin ja ihmisluonnolle on tyypillistä muokatata tarinaa mieluisampaan suuntaan.

Tolvajärvestä vielä sen verran, että vänrikki Luoston kuvaus jäätyneen Hirvasjärven ylittämisestä syöksyen vihollisen kivääri - ja epäsuoran tulen alla on kyllä ajatuksia herättävä. Jos kuka pitää itseään kovakuntoisena, kannustan kokeilemaan 400metrin etenemistä sohjoisessa hangessa, syöksyen. Kovaa hommaa.
 
Tänä iltana otetaan taas vaihteeksi laitavasemman papereita käsittelyyn. Muistaakseni nivaskassa on esitelmiä, pöytäkirjoja ja lukkoon lyötyjä suunnitelmia....sekalaisessa aikajanassa.

Joo, sekalaista oli. Muutama yksityiskohdan poikanen jäi jytäämään takaraivossa.

Laitavasen ei kestänyt Jytkyjä. -50-60-vaihde toi jytkyjä ja hajaannus sementoitui. Unkarin kansannousun et tukahduttamisen vaikutus saattoi olla ilmeinen, joka aiheutti vasemmalle eriäänisyyttä.

Vuoden -18 epäonnistumista on vatveloitu vielä ainakin -75. Itsekritiikkiä on harjoitettu ja pohdittu varsin akateemisesti silloista yritystä. Yksi puheenvuoro on käsitellyt sitä, että jos proletariaatti ja eritoten sen johto olisi toiminut leniniläisessä hengessä olisi tulos ollut toinen. Mielenkiintoinen käsite: luopurit. Eli he, jotka poikkesivat Leninin viitoittamalta tieltä edes pikkasen.

Valtava määrä paperia, jossa käsitellään sitä, miten tärkeää on luoda proletariaatin eliitti, tuo kaikkein hurmahenkisin etujoukko. Proletaarit jaetaan kolmeen eri luokkaan ja tuo etujoukko on tieten se ykkönen. Neljäs luokka on porvarit, jotka seuraavat itse asiaa.

-70-luvulla havahduttiin siihen, miten vallankumouksellinen kommunismi sai osumia siitä, kun sen oheen alkoi liittyä porvarillista ainesta edellisellä vuosikymmenellä. Eli porvarislasten mukaantulo rikkoi -luokkahenkeä- pahasti ja syntyi nopeasti nurkkakuntaisuutta. Monen tällaisen mukaantulijan intohimo oli liian suuri ja kurittomuutta esiintyi. Tätä asiaa ei perustella kovin paljon, se todetaan.

Maailmanrauhaa ja muuta runsaasti ja totta moses, yhden suomalaisen luottamusmiesprolen kokemat vääryydet suomalaisella työpaikalla ansaitsee enemmän huomiota kuin Unkari-Tsekkoslovakia yhteensä.

Ja sitten ohuella jäällä: demokratia katsottiin vain välivaiheeksi matkalla kohti proletariaatin diktatuuria. Tämä on sanottu jo tuossa vähäisessä aineistossa niin monta kertaa, että kai se on uskottava. Asian muotoilu vaihtelee, itse sanoma on selvä. Tätä en uskalla alleviivata tämän aineiston perusteella ollakseni rehellinen. Mutta pidän sitä täysin mahdollisena eetoksena.

Täydellinen kykenemättömyys arvioida kriittisesti NKPta tai NLa. En ole vielä törmännyt edes tavuun, joka viittaisi tähän suuntaan. NKPta pidetään selvästi Majakkana, jota kulkijat seuraavat ilman halua tai kykyä ajatella hetki omilla aivoillaan tai edes uskoa näkemäänsä. Käsittämätöntä.
 
Ja sitten ohuella jäällä: demokratia katsottiin vain välivaiheeksi matkalla kohti proletariaatin diktatuuria. Tämä on sanottu jo tuossa vähäisessä aineistossa niin monta kertaa, että kai se on uskottava. Asian muotoilu vaihtelee, itse sanoma on selvä. Tätä en uskalla alleviivata tämän aineiston perusteella ollakseni rehellinen. Mutta pidän sitä täysin mahdollisena eetoksena.
Tämäpäs onkin sellainen tabu, että siihen ei ole edelleenkään uskallettu medioissa puuttua tikullakaan. Sanoinko uskallettu. Tarkoitin: haluttu.
 
Kimmo Rentola on kirjoitellut aiheesta. 1970-luvun alussa SKP:n äkkijyrkät taistolaiset lietsoivat lakkoaaltoa. Tukea saivat suurlähettiläs Beljakovilta, joka koki että Suomi oli vallankumouksellisessa tilassa ja valmis siirtymään sosialismiin. SUPO:ssa painettiin ylitöitä ja Urkille meni jatkuvalla syötöllä raporttia. Demarit eivät lähteneet mukaan vallankumoushörhöilyyn. Paljon auttoi myös se, että neukkujen suurlähettiläs oli votkalle perso. Kännipäissään sekoili ja loukkasi Kekkosta henkilökohtaisesti. UKK käytti KGB-kontaktejaan ja järjesti Beljakovin pois Suomesta.

imgk_0277.jpg
 
Tämäpäs onkin sellainen tabu, että siihen ei ole edelleenkään uskallettu medioissa puuttua tikullakaan. Sanoinko uskallettu. Tarkoitin: haluttu

Huomaa, että osoitin olevani heikolla jäällä, kun loihe kirjoitin tuon. Materiaali on pientä pipertämistä, mutta sen verran irtosi jo tuosta, että uskalsin sen laittaa. Käsittääkseni siis kommunistien joukossa eetos oli tuo. Totta he---ssä myöhemmin tuo on haluttu unohtaa.....tuli vihreää liikettä ja muuta humppaa, johon moni kommunistinuori hyppäsi lähinnä hyvin itsekeskeisistä syistä...tulevaisuus nähtiin jossain muualla kuin kuolonkorinaa jo pitävässä kommunistisessa liikkeessä.

Joku tutkija voisi tutkia ja hutkia, millä tavoin vihreän liikkeen toimintamalleihin tulivat kommunistisen opin temput? On vaikea uskoa, että pelkkä värin vaihtaminen olisi ulosopettanut henkilöt automaagisesti jo opituista Sirola-teemoista....otaksun, että henkilöt veivät opit suoraan uuteen liikkeeseen. Millä tavoin kommunistisen puolueen mallit ja opit olivat luomassa suomalaista politisoituvaa ympäristöliikettä?

Eikös olisikin oivallinen ja herkullinen tutkimusaihe? Kuka rahoittaa ja kuka tekee....aivan. Tekijä voisi tuntea nahoissaan tuon yrityksen mukanatulevat seuraukset. Somemaalittaminen saavuttaisi sfäärit, joista putinin regime voisi vain haaveilla omissa toimissaan.
 
Back
Top